Kuvatuksia ja sepustusta menneeltä viikolta

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Elämäni ensimmäisellä saikulla. Tuo vatsakipuilu ja ruokahaluttomuus johtuikin lopulta jostain ihan muusta kuin stressistä, nimittäin homeesta. En vain aikaisemmin osannut näitä minun kaikkia oireita yhdistää tuohon lähteeseen. Tuolla osastolla missä siis olen harjoittelussa, on tosiaan hometta. Heti ensimmäisinä, ellei jo ensimmäisenä päivänä alkoivat ensimmäiset oireet. Silmiäni kaihersi ja ne olivat todella kuivat. Erityisesti osaston yksi pienryhmätila aiheutti näitä oireita enemmän kuin osaston muut tilat. Viime viikolla lopulta päästiin siihen pisteeseen, että minun oli hankittava vaivaan silmätippoja apteekista. 

Hieman uhmasin yleisiä harjoittelun periaatteita lakkaamalla kynteni.

Jo tuon ensimmäisen harjoittelun aikana astmani oli alkanut hieman oireilla, sillä tiedettävästihän myös siinä rakennuksessa on hometta. Kerran tai pari taisin joutua avaavaan kiekkoon turvautumaan tuon harjoittelun aikana. Oireet kuitenkin vain vahvistuivat tämän nykyisen harjoittelun aikana ja astmalääkkeestä tulikin jo ihan päivittäinen apu. Nyt tilanne on se, että joudun ottamaan myös hoitavan kiekon ainakin toistaiseksi ihan säännölliseen käyttöön, mitä en ole muistaakseni tehnyt sitten syksyn, jolloin opintoni aloitin.

Kuulostaa kivalta, eikö? Ei tässä sentään vielä kaikki! Näihin oireisiin sitten vielä lisätään sellainen megalomaaninen väsymys, joka on ihan omaa luokkaansa. Ihan sama olenko nukkunut yöllä viisi tuntia vai kymmenen tuntia, niin päivä menee täydessä kokovartalolukossa. Ihan käsittämätöntä miten paljon ihmistä oikeasti voikaan väsyttää. Ihanintahan tässä on se, että kun jollain ilveellä sain itseni jaksamaan vuoron loppuun saakka, niin töiden jälkeen itseään ei sitten saanutkaan enää aktivoitua yhtään mihinkään. Pää tuntuu vain olevan täynnä sahanpurua, jalat eivät kanna ja jo pieni kävely saa minut kuulostamaan höyryveturilta. Työvuoron jälkeiseen ohjelmaan kuuluikin siis yleensä sohvalla makoilua ja rankin aktiviteetti oli ehkä suihkussa käynti.

Uudenvuoden lupaus numero 035 vihdoin lunastettu! Eihän siinä kestänytkään kuin 2½ vuotta..

Juteltuani muutama päivä sitten erään ystäväni kanssa, joka oli harjoittelussa myös kyseisessä sairaalassa (ja myöskin oirehtinut homeesta), päätin että ei tämä voinut enää jatkua tällä tavalla. Omalla terveydelläänhän tällaisissa tilanteissa vain leikitään, varsinkin kun kyseessä ei ole ollut mitään pientä nenän vuotamista tai muuta ainakin sillä hetkellä harmitonta oireilua. Säikähdin myös hieman kun tältä erää viimeisen vuoroni päätteeksi huomasin henkeäni ahdistavan melko paljonkin ja silloin päätin, että nyt lähdetään kyllä käymään terveydenhoitajan luona.

Tänään siis vihdoin lähdin yhdessä tämän myöskin oireilevan ystäväni kanssa kouluterveydenhoitajan pakeille. Ja lopputuloksenhan te jo tiedättekin. Huomenaamuna joudun palaamaan vastaanotolle vielä toistamiseen, jotta saan uusitun astmalääkereseptin ja voin käydä hakemassa rohdot apteekista. Terveydenhoitaja sanoi myös, että jos lääkkeistä ei ala pian olemaan apua, niin herkästi uudelleen vastaanotolle ja lääkärin luokse tarkempia tutkimuksia varten. Ajattelin myös vihdoin hommata itseleni ihan ikioman PEF-mittarin, sillä muutamaankin kertaan minua on sen olemassaolon puutteen vuoksi ripitetty. :D Onhan se hyväksi, jotta omaa tilaansa voi tarkkailla ja tarvittaessa ottaa astmalääkkeet käyttöön tai lisätä niiden annostusta. PEF-mittarilla siis mitataan uloshengityksen voimakkuutta.

Eiköhän se ollut nyt siinä tältä erää sairaskertomuksestani. Näillä mennään ja toivottavasti oireet nyt alkavat pian helpottaa, kun tuolta homepesäkkeestä pääsin pois. Perjantaina sinne kyllä pitäisi palata arvioinnin merkeissä ja faktahan on myös se, että onhan sitä hometta siellä meidän koulussakin. Saa nähdä millä tavalla sitä nyt siihen koulun ilmaan reagoi, kun tuolla harjoittelussa niin kovasti tuli jo tuolle myrkylle altistuttua. Unohdetaan kuitenkin tämä homeasiakin hetkeksi ihan kokonaan. :D

Tuossa viimeviikolla alkuviikosta käydessäni kaupassa oli putiikin nurkalla myynnissä loimulohta, jota loimutettiin ihan siinä paikan päällä. Viime kerralla jäi lohet ostamatta, koska kaikessa laiskuudessani en jaksanut lähteä sitä hakemaan, vaikka kaupan voikin huoneeni ikkunasta nähdä. Tällä kertaa mukaan sitten lähti puolikas makoinen file ja voi että miten hyvää se onkaan ollut! Ylläolevaa apesta veinkin jonain viime viikon päivänä töihin mukaan ja voi pojat, jotta oli hyvää. Vielä olisi jämät tuolla kaapissa odottamassa, katsotaan mitä niistä tänään loihdittaisiin. :)

Eilen leipaisin myös harjoittelupaikkaan vietäväksi jo aikaisemminkin blogissa näkyneitä vaniljaisia vadelma-valkosuklaa muffineita. Tällä kertaa näkyvillä kuitenkin myös se lopputulos, mikä viimeksi jäi näkemättä. :D Jos joku näitä nyt innostuu tekemään niin antakaa ihan rauhassa niiden olla uunissa kunnes ne ovat kunnolla turvonneet ja ylläolevalla tavalla ruskistuneet. Älkää sokeasti uskoko niihin paistoaikoihin niinkuin minä viimeksi tein, vaan käyttäkää silmiänne. Täytyy sanoa, että lopputulos meinasi lyödä minutkin laudalta, vaikka itse sanonkin. Ihan mielettömän hyviä! Jopa niin hyviä, että täytyi käydä täydentämässä ainelista uutta kierrosta varten, jotta saa itselleenkin näitä talteen. :D Ja pienenä vinkkinä: kannattaa jättää suklaa semmosiksi kivankokoisiksi yllätyksiksi, namnam. ;)

Tässä nyt kuulumisia taas tältä erää. Elämä hymyilee jälleen, kun tuo aurinkokin rohkeni pilkistellä hieman pilvien takaa! Nyt aion mennä apestamaan itseäni sillä jämälohella, mennä pienille tirsoille ja toivottavasti sen jälkeen jaksan repiä itseni raittiiseen ulkoilmaan lenkille. Saa nähdä miten minun käy!

Ps. Sain muuten vihdoin koluttua läpi sen Barack & Michelle -kirjan! Sehän vain parani loppua kohden ja lopussa minä oikeasti pidin siitä. Suurin osa tosin kyllä oli niin puuduttavaa luettavaa, että en minä sitä kenellekään suosittelisi. :D Nyt vuoroon pääseekin sitten vihdoin Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit, jota en ole vielä eläessäni lukenut, vaikka monet kerrat on pitänyt. Toivottavasti opus yllättää minut positiivisesti. :)