Eilen eräs ystäväni linkkasi Facebookissa siskolleen uutisen, jossa kerrottiin, että talvi on ollut tänä vuonna ennätys synkkä. Jyväskylässä aurinko on ollut taivaanrannan yläpuolella 80 vuorokauden aikana ruhtinaaliset 18 tuntia. Kuinka suunnattoman masentavaa?? Erittäin, mutta asteen masentavampaa on se, että aurinko on tänään paistanut puolet tuosta ajasta mitä koko talven aikana, ja meikä on jälleen ollut sairaana kolmen seinän sisällä. Syynä mikäs muukaan kuin aina niin ihana ja yhteistyökykyinen vatsani. Vaikka eilen jälleen epäilin saaneeni vatsataudin, niin luulen kyllä, että syynä on stressi. Viimeksikin olin kipeänä juuri muutamaa päivää ennen harjoittelun loppumista ja nytkin jäljellä on enää neljä vuoroa. Onneksi jouduin nyt ainakin toistaiseksi olemaan pois töistä vain yhden päivän, sillä huomenna ja ylihuomenna olen vapaalla.
Nyt kuitenkin ajattelin siis aikani kuluksi paljastaa itsestäni asioita blogimaailmassa paljonkin pyörineiden and that's who I am -kuvien kautta. Kohdille osuvia kuvia oli niin paljon, että jouduin lopulta jakamaan kuvat kahta postausta varten, koska kuvia per postaus olisi muuten tullut ehkä 30. :D Katsotaan tuleeko näistä mikään teille uutena tietona?
Edit. Meiltä on vissiin huomaamattani yksi seinä kaatunut, kun kolmen seinän sisällä sairastan. :DD
Blogin historian aikana on luultavasti käynyt ilmi jo suhteeni kirjoihin. Luen niitä äärimmäisen mielelläni niin paljon kuin aikaa vain kyseiselle aktiviteetille liikenee. Hitaasti mutta varmasti yritän edelleenkin saada päätökseen Barack ja Michelle -kirjaa. Yleensä kyllä lopetan kirjan lukemisen, jos se näin pakkopullalta tuntuu (sitä muuten tapahtuu äärimmäisen harvoin), mutta tästä opuksesta aion saada erävoiton! Yksi ultimate favourite kirjojen saralla on Harry Potter, ne voi lukea aina uudelleen ja uudelleen. En luultavasti koskaan kyllästy niihin.
Vaihtoaiheestakin on blogini puolella ollut juttua jo jonkin verran. Vaikka aikaisemmin sukat pyörivät jaloissa joka kerta kun mietinkin vain Irlantiin lähtöä ja ajatukseni kulkivat rataa Irlanti sitä, Irlanti tätä, niin nyt sydämeni sykkii kyllä ihan täysillä Englannille. Tosin jos kohde vaihtuisi vielä tässä välissä Hollanniksi, näkisin varmaan seuraavaksi päiväunia tuulimyllyistä ja tulppaaneista. Vaikka kohdemaalla on tietenkin jotain merkitystä, niin kyllä minä kuitenkin mieluummin lähden vaikka Romaniaan kuin olen vaihtoon lähtemättä ollenkaan.
Näihin minulla ei oikeastaan ole mitään lisättävää.
Minä rakastan leipomista! Harvoin siihen kuitenkaan tuntuu löytyvän aikaa. Tai sitten kun sitä aikaa vähän olisi, niin leipominenkin tuntuu ylimääräiseltä taakalta, vaikka se onkin todella rentouttavaa ja nautin siitä erittäin paljon. Leipomisen ainut miinuspuoli onkin ehkä se jälkipyykki ja ylimääräinen tiski, mitä siitä koituu. Leipoisin päivät pitkät, jos joku hoitaisi sotkut puolestani. :D Ja mitä tuohon toiseen kohtaan tulee, en usko olevani yksin tämän "ominaisuuden" kanssa? Jos minulla ei ole mitään tekemistä, niin tykkään syödä. Liika vapaa-aika on siis selvästikin pahasta. :D
Muutama postaus sitten kerroinkin teille onnellisuudesta ja siitä mitä on olla onnellinen. Ja vaikka vuodesta 2013 ollaankin jo pian ensimmäiset kaksi kuukautta eletty (eli siis kohta 1/6 vuotta takana, you've got to be kidding me..), niin edelleenkin olen suunnattoman innoisani siitä kaikesta, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Onhan se jo sisältänyt tähänastisen elämäni parhaan päivän, jolloin kävin kasteella. :) Tähän kun lisätään vielä edessä oleva vaihto ja kaikki muut asiat mitä Jumalalla on vuoden varalle, luulen, että tästä vuodesta saattaa kokonaisuudessaan tulla tähänastisen elämäni paras vuosi! En halua tyytyä vähempään. :)
Olen aikamoinen kotihiiri. Varsinkin aamuvuoron jälkeen minun on hyvin vaikea, ellei miltei mahdoton saada itseäni lähtemään enää illalla mihinkään. Jotenkin silloin suunnattoman paljon enemmän kiinnostaa Gilmoren tytöt, Facebook, sohvan mutka ja jääkaappi. Luulen kyllä, että tämä masentavan hämärä vuodenaika luo vielä lisäsilauksen tähän kotihiireyteen. Mutta minä kyllä harvemmin ahdistun yksinolemisesta. Ahdistus iskee pintaan ainoastaan, jos neljän seinän sisällä joutuu kököttämään useampia päiviä, silloin mökkihöperyys uhkaa iskeä. Sopivassa suhteessa sosiaalisuutta ja erakoitumista on minun avaimeni onneen. Olen kyllä siitäkin huolimatta pyrkinyt olemaan sosiaalisempi ja viettämään enemmän aikaa ystävieni kanssa, liian usein tahtoo se sohvan mutka viedä voiton. Aikaisin heräämistä rakastan, koska silloin on koko päivä aikaa hommailla kaikenlaista. Yhdentoista aikaankin herääminen on minun mielestäni jo hyvän päivän hukkaanheittämistä. :D
Musiikki on äärimmäisen suuri osa minun, niinkuin varmasti monen muunkin, elämää. Rakastan laulamista, enkä tiedä kuinka selviäisin elämästä, jos en sitä pystyisi tekemään. Musiikkia kuuntelen joka käänteessä: se on parasta viihdettä niin työmatkalle, lenkille, tiskihetkelle kuin mille tahansa muullekin aktiviteetille. Hommasin puhelimeeni Spotifyn sen mahdollistuessa hankittuani Lumian, enkä voisi kuvitellakaan enää elämää ilman sitä. :D Olen myös tähänastisen elämäni aikana huomannut, että olen heikkona muusikoihin. Jostain syystä minä aina ihastun musikaalisiin ihmisiin ja usein on jopa käynyt niin, että vasta jälkikäteen olen saanut tietää jonkun pienen tai suuremman ihastuksen kohteen olevan musikaalinen. :D Olen aina haaveillut siitä, että mieheni soittaisi kitaraa ja voisimme laulaa yhdessä, ällösöpöä?
Luulen, että elämänkatsomukseni on jo tässä vaiheessa käynyt ilmi blogiani säännöllisen epäsäännöllisestikin seuraaville lukijoille? :D Mutta kertaushan on opintojen äiti. Olen uskovainen. Olen ollut uskossa aikalailla kymmenisen vuotta ja Jeesus on mun elämässä ykkönen. :) Uskon myös ihmeisiin.
Minulla on taipumus ajatella liikaa, mitä muut ajattelevat minusta. Ja yleensäkin taipumus ajatella liikaa. Pyörittelen kaikennäköisiä asioita mielessäni turhankin paljon ja analysoin liiallisuuksiin saakka. Sen takia minä luultavasti stressaankin kaikesta aina niin helposti. :D Lapsuudestani on myös jäänyt päälle halu miellyttää kaikkia. Haen ympärilläolevien ihmisten hyväksyntää tekemisiini, tämän olen huomannut eritoten nyt opiskeluideni aikana niin harjoittelussa kuin työmaailmassakin. Tavallaan pelkään, mitä ihmiset ajattelevat tavastani tehdä asioita. Tämä on todella tympeää, mutta minkäs teet. Työelämässä tämä piirre kuitenkin hälvenee onneksi kokemuksen myötä, kun tiedän osaavani asiani. :)
Olen aina pitänyt keskustelemisesta ja varsinkin syvällisten asioiden puhumisesta ja pohtimisesta.
Varsinkin viime aikoina sisäinen sokerihiireni on taas nostanut päätään. Tälläkin hetkellä minun tekisi aivan suunnattomasti mieli jotain suklaista, vaikka toisaalta vatsani haluaisi sisäänsä kaikkea muuta kuin sitä suklaata, jos ylipäänsä mitään. Kaakaota tulee Jyväskylässä ollessa hieman vähemmän litkittyä, mutta lapsuudenkodissa vieraillessa sitä kyllä tulee litkittyä miltei päivittäin, ellei päivittäin. Aamupalan tai iltapalan kaveriksi sitä tykkään juoda. Olen myös vihdoin oppinut pitämään teestä! Aluksi siihen täytyi laittaa sekä sokeria että maitoa, jotta sen saisi edes kurkustaan alas, eikä se silloinkaan todellakaan ollut mikään makuelämys. Nykyään kaikkein mieluiten laitan teeheni ainoastaan hunajaa, mutta maitoa en enää juurikaan ollenkaan käytä, ainoastaan toisinaan jos en jaksa odottaa teen jäähtymistä. Vesihän tähän jäähdytystarkoitukseen loistavasti sopii myöskin, sehän nyt on ilmiselvää. Vielä en niin professional teenjuoja ole, että ihan ilman makeuttajaa siitä nauttisin. Ehkä sekin vielä joskus.
Oliko näissä mitään, mitä ette minusta jo tietäneet? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti