Tänään sain jonkun ihme puuskan lähteä käymään keskustassa ennen työvuoroni alkua (olen siis tässä vaiheessa vaihtanut jo harjoittelupaikkaa, tällä kertaa olen mielisairaalan suljetulla osastolla). Yleensä en jaksa ennen iltavuoron alkua tehdä mitään muuta kuin korkeintaan katsoa hieman Gilmoren tyttöjä, lukea kirjaa ja löhöillä yövaatteissa. Mietiskelin kuitenkin aamusella viikonloppua ja sitä kuinka minun pitäisi yrittää etsiä itselleni uusia työkenkiä ja sain jonkun draivin: ei muuta kuin tukka kiinni, vaatteet niskaan ja kaupungille.
Kävin niitä työkenkiä silmäilemässä hieman niin Halosella kuin Forumillakin jossain kenkäputiikissa, mutta en oikein löytänyt mitään. Täytyy kyllä myöntää, että kovin pinnalliseksi se katselu jäikin, koska kiinnitin huomiota lähinnä kenkien ulkonäköön, eikä mikään oikein miellyttänyt silmää. :D Täytynee mennä vapaapäivänä uudelleen katsomaan kenkiä ja kokeilemaan niitä oikein ajan kanssa. Pyörähdin myös Anttilassa kuolaamassa yhtä käsilaukkua, johon iskin silmäni jo suunnilleen viikko sitten ja kävin kyselemässä myös Gilmoren tyttöjen puuttuvien kausieni perään. Tällä hetkellä niitä kun ei Anttilassa ollut, eikä myyjä osannut sanoa milloin niitä tulisi uudelleen myyntiin. Olisi pitänyt ostaa ne kaksi puuttuvaa kautta silloin kun niitä myytiin kymmenen euron kappalehintaan. Jälkiviisaus, paras viisaus.
Pienen hedelmää tuottamattoman shoppailukierroksen jälkeen mietiskelin, että josko sitä pitäisi syödä jotain ennen töihin lähtöä. Olin syönyt kyllä aamupuuron, mutta tiesin, että nälkä iskisi tosissaan päälle siinä vaiheessa kun töitä on vain hetki painettu (vaikka työtahti varsin verkkaista osastolla onkin :D). Niinpä päätin mennä toiselle aamupalalle ja pienen pohdinnan jälkeen paikaksi valikoitui Arnolds. Tarjottimelle päätyi Breakfast toast ja kupillinen teetä. Siinä sitten istuskelin tovin jos toisenkin teetä siemaillen, hyvästä leivästä nauttien sekä Michellestä ja Barackista kertovaa romaania lueskellen. Tuo hetki sai minut kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin todella hyvälle tuulelle ja mietiskelin, että kuinka ihana elämä minulla onkaan. Nyt te siellä ajattelette, että tarvitsisin varmaan oman huoneen osastolta, kun niin paljon yhdestä toastista innostun. :D Mutta minua jotenkin suunnattomasti aina ilahduttavat ne elämän pienet asiat. Onnea on teekupponen. ♥
Koska olin varannut melko paljon aikaa sille, että etsiskelisin niitä työkenkiä, jäi minulle vielä hyvä tovi aikaa ennen bussin lähtöä. Niinpä valitsin viimeiseksi kohteekseni h&m:n. Eipä sieltä sitten tyhjin käsin poistutukaan, vaan mukaan tarttuivat yllänäkyvä jakku ja kaksi aivan basic-toppia. Olen jo pitkään katsellut sellaisten jakkujen perään, jotka kävisivät ihan arkikäyttöön. En kuitenkaan ole oikein sopivia yksilöitä löytänyt, mutta tämä ihanuus tuntui olevan kuin minulle tehty. Kokeilin myös muitakin vastaavanlaisia jakkuja ja tuota samaa hiekanvärisenä, mutta pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että on tuo fuksia aika upean värinen (alla oleva punainen paita nyt ei yhtään sovi kokonaisuuteen, mutta ei anneta sen häiritä ;)).
Olen yrittänyt nimittäin päästä ulos comfort-zoneltani, mitä väreihin tulee, sillä minulla on tapana hamuilla kaappiini liikaa mustia, harmaita, hiekanvärisiä tai muita kovin värittömiä vaatekappaleita. Olen ehkä hieman arka ollut käyttämään värejä sillä minusta tuntuu, että monet vaatekappaleet aivan eri lailla hyppäävät silmille, kun ne ovat mustan sijaan jotai kirkasta väriä. Niin ajattelin tämän jakunkin kanssa. Yritän lämmitellä tätä suhdetta nyt kokeilemalla jakkua eri aluspaitojen kanssa, mutta uskon että meistä tulee vielä hyvät ystävät. ;) Back upina jätin kyllä vielä hintalapun roikkumaan, jos ahdistus iskee. Joudun kyllä ehkä käymään putiikissa vielä muutenkin uudelleen, sillä juurikin tämä suuri värien puolestapuhuja nappasi noista basic-topeista ne kaikkein tylsimmät värit: mustan ja harmaan. Kotona mietin tosissani, että mikä minua oikein vaivaa?? :D Taidan siis vielä käydä nappaamassa muutaman muun värisen topin, jotka tuovat eloa niihin muuten niin tylsiin asuihin. :)
Työpäivä meni oikein rattoisasti ja oli ohi nopeasti. Olin ensimmäistä kertaa vuorossa toisen ohjaajani kanssa ja pienestä jännityksestä huolimatta tulimme toimeen hyvin. Huomenna olisikin sitten taas aikainen herätys, mutta onneksi vuoron päätteeksi palkkiona on kahden päivän viikonloppuvapaa. Suunnitelmissa olisi bussikyydin sijaan kävellä töiden jälkeen kotiin, kerta sitä ei kiirekään mihinkään ole. :) Mutta nyt täytyy lähteä treffailemaan nukkumattia, hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti