Jos jonain päivänä...

♥

Jos jonain päivänä tuntuu, että itkettää, soita minulle. 

En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta voin itkeä kanssasi. 

Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että haluaisit juosta pois, älä epäröi soittaa minulle. 

En lupaa pyytää sinua pysähtymään, mutta voin juosta vierelläsi. 

Jos jonain päivänä et halua kuunnellä ketään, soita minulle. 

Lupaan olla vierelläsi ja lupaan olla todella hiljaa.

Mutta jos jonain päivänä soitat, enkä vastaa, tule nopasti luokseni,

saatan tarvita sinua.

Tears are words the heart can't say

Tears

Koin tänään luultavasti yhden elämäni suurimmista järkytyksistä. Olin tänään kaupungilla kun serkkuni soitti minulle. "Ootko kuullu mitä Saaralle (nimi muutettu) on tapahtunu?" hän kysyi ja tämä lause sai pulssini jo melkolailla kohoamaan. Saara on serkkuni ikäinen tyttö, joka asuu kotikotona meidän naapurissa. Hän on minulle hyvin tärkeä ja olemme läheisiä. Kysyin tietenkin, että mitä on tapahtunut. Serkkuni vastaus sai minut huudahtamaan ääneen, sillä hän sanoi Saaran jääneen auton alle. Voitte kuvitella minkälaisia kauhukuvia olen piirrellyt mielessäni tiellä makaavasta ystävästäni, jonka auto on tönäissyt kumoon. 

Serkkuni selittää tarkemmin tapahtunutta. Hänen äitinsä oli ollut taluttamassa heidän koiraansa ja hän oli nähnyt kaiken. Saara oli lähtenyt kiireellä juoksemaan tielle, jolloin auto oli tönäissyt hänet asfalttiin, johon Saara oli jäänyt sätkimään. Olin jo aivan kauhusta suunniltani ja kyyneleet alkoivat tehdä tuloaan minun seistessä pyöräni vierellä Jyväskylän keskustassa. Kysyin paniikissa, että mitä Saaralle oli tapahtunut. Kun vastaus tuli melkein tyynen rauhallisesti, että "Se kuoli", alkoivat epäilykseni herätä. Sitten tajusin yhtäkkiä, että serkuillani on kissa nimeltä Saara. 

Siinä vaiheessa kiittelin kyllä Luojaani aika kiivaaseen tahtiin, kun tajusin, että nyt puhutaan vain kissasta. En pidä eläimiä mitenkään vähäisinä ja onhan se surullista, että pieni ja suloinen kolmen pennun emo kuolee, mutta voitte vain kuvitella sen suunnattoman helpotuksen, kun tajuan, että ystäväni on kunnossa. Olin jo suurinpiirtein varaamassa junalippuja Seinäjoelle päästäkseni katsomaan ystävääni sairaalaan ja kyseessä olikin serkkuni kissa. 

Vaalikaa rakkaat ihmiset ystäviänne. Koskaan ei voi tietää milloin menetätte heidät, tai tässä tapauksessa luulet menettäväsi heidät. ♥

Hengenpelastaja

Päätin jo ennen verenluovutukseen tarvittavan 18 vuoden iän täyttymistä, että aion luovuttaa verta. Asia kuitenkin unohtui, vaikka jäikin muhimaan ajatuksissani. Pienellä paikkakunnalla luovuttaminen oli hieman hankalampaa tai ainakaan en tiennyt, että siellä voisi luovuttaa säännöllisesti. Jotakin kautta tuossa kesällä sitten eksyin veripalvelun sivuille ja huomasin, että Jyväskylässähän on veripalvelu auki jokainen arkipäivä, joten luovuttaminen olisi helppoa. Ajatus kuitenkin jännitti melko paljon, kuten varmaan montaa muutakin ensikertalaista. Kämppikseni itse asiassa jo lupautuikin kanssani luovuttamaan, mutta loppuviimein päädyin kuitenkin paikalle yksin. 

Vetisten sääennusteiden vuoksi menin tänään kouluun bussilla ja jostain syystä kesken koulupäivän minulle tuli mieleen mennä luovuttamaan verta juuri tänään. Kävin päivän loppumisen jälkeen erään luokkalaiseni kanssa kirpputorilla, sekä Hesessä syömässä, ennen kuin kohtalonhetkeni alkoivat olla käsillä. Olin aivan sataprosenttisen varma, että jänistäisin viime hetkellä, koska luokkalaiseni ei tullut mukaani.

Kyynärvarttani koristamaan sain siteen illan ajaksi.

Sydän pamppaillen astuin ovesta sisään tiskille, jossa nuori sairaanhoitaja oli minua ottamassa vastaan. Sanoin heti, että olen ensimmäistä kertaa liikenteessä ja hoitaja oli innoissaan asiasta. Perustietojen luovuttamisen jälkeen siirryin täyttämään lappua, jossa kysyttiin kaikkea mahdollista aina matkustamisesta mahdollisten kumppaneiden sukupuolitauteihin saakka, kaikki tietenkin luovutuksen turvallisuuden takaamiseksi. Lapun täytettyäni minut kutsuttiin heti huoneeseen, jossa toinen hoitaja kävi lomakkeen läpi ja kyseli täyttämistäni kohdista erilaisia kysymyksiä. Minulta mitattiin vielä lopuksi hemoglobiini sen riittävän arvon varmistamiseksi. Hemoglobiini miehillä tulee olla välillä 135-195 g/l ja naisillä välillä 125-175 g/l. Kaikki oli ok ja minut ohjattiin istumaan hetkeksi ja odottamaan vuoroani.

Hengenpelastaja -kassi, joka taitaa päätyä kauppakassiksi. :)

Luovutus alkoi nimen ja henkilötunnuksen loppuosan kyselyllä (tämä tapahtui useampaan kertaan, ilmeisesti sen varmistamiseksi, etten ole vaihtunut välillä johonkin toiseen :D), jonka jälkeen sairaanhoitaja tutki kyynärvarsiani parhaan suonen löytämiseksi. Kerroin olevani ensikertalainen ja hieman hermostunut ja hoitaja jäi koko luovutuksen ajaksi viereeni ja jutteli minun kanssa niitä näitä kysellen välillä vointiani. Toimenpide oli loppuviimein yllättävän nopeasti ohi, eikä aiheuttanut sen kummempia tuntemuksia (ellei oteta huomioon sitä juustoateriaa, joka möyri vatsassani). Makoilin luovutuspaikalla lehteä lueskellen ehkä varttitunnin ajan ennen kuin rohkaistuin istumaan ja jatkoin lueskelua myös tuossa hetken aikaa ennen kuin siirryin pöydän ääreen nauttimaan mehua ja suolapähkinöitä. Harmitti suunnattomasti, että olin käynyt Hesessa syömässä, sillä luovutuksen yhteydessä sai niin kolmioleipiä, sämpylöitä, pullaa, keksiä, jäätelöä kuin mehuakin, enkä jaksanu hyödyntää tarjousta täyden vatsani takia. :D

Hetken istuskelun ja palautelomakkeen täytön jälkeen lähdin hitain askelin pois toimistolta kohti bussipysäkkiä. Sen verran sai luovutus oloni höntiksi, että kaupungille ei tehnyt mieli jäädä, vaan suuntasin suoraan kämpilleni. Nyt olo alkaa olla jo mitä mainioin yhden banaanin, leivän, tonnikalapurkin ja luultavasti pitkälle yli puolen litran nestetankkauksen jälkeen. Jos huomenna on pää kipeä tai huono olo, niin nestehukalla ei ainakaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa. :D

Kaiken kaikkiaan verenluovutus oli oikein positiivinen kokemus jännityksestä huolimatta. Ellei huomenna ilmene mitään kovin ikäviä tuntemuksia, on minulla tarkoitus jatkaa verenluovutusta säännöllisesti. :) Seuraavan kerran saankin luovuttaa 23.11 ja siitä eteenpäin. Kehoitan muitakin epäröiviä ottamaan itseään niskasta kiinni, sillä verta todellakin tarvitaan ja terveelle ihmiselle luovutus ei ole haitaksi (vaikkei kyllä hyödyksikään). (: Jos aihe kiinnostaa, niin käykääpäs osoitteessa veripalvelu.fi.

Hiustenlaittoa vol.2

Tällaisia otoksia löytyi vielä uuden suloisen Samsungin kiintolevyni sisuksista. Serkkuni pääsi ripiltä tuossa joku päivä viime kuuta (hyvä serkku ei muista tällaisia juhlapäiviä) ja hän pyysi minua laittamaan hiuksensa. Seuraavanlaista sain aikaan. Kuvat ovat pikselimössöä, koska ne on otettu puhelimellani hyvin aikaisin, kun vielä oli hämärää. :)

Muuttoon jäljellä VIISI päivää! 

Kuinka selviytyä äärimmäisen tylsästä työpäivästä?

Kolme kertaa viisi tuntia enää töitä jäljellä tälle kesälle. Järkyttävän nopeaa se kesä onkin mennyt, mutta siitä huolimatta voisin hypätä seuraavien kolmen päivän ohi. En jaksa enää mennä töihin... Tänä päivänä ollaan selvitty näiden voimin.

Naminami-herneitä myytiin kylällämme erään kaupan nurkalla. ♥ Pohtiessani riittäisikö yksi litra naminami-herneitä tyydyttämään tämä himo, tuumasi herttainen myyjävanhus, että eiväthän ne mihinkään riitä, mutta ne loppuvat sitten kun loppuvat. Harvinaisen viisaasti muotoiltu. ;D

Museollaoloaikanani olen ahminut teoksen jos toisenkin ja tällä hetkellä ajantappajan virkaa toimittaa Danielle Steelin koskettava romaani Siskokset. Loppusuoralla mennään ja kyllähän tämä ihan lukemisen arvoinen kirja on ollut. Suomennos on kyllä väliin ollut vähän tönkköä ja joitain asioita kirjassa on toisteltu kyllästymiseen saakka. Mutta virkansa se kyllä hyvin hoitaa.

Töissä aikaa kuluttaessani olen törmännyt klassiseen ongelmaan: kun on liikaa aikaa, on koko ajan syötävä jotain. Olenkin yrittänyt ostaa evääkseni jotain sellaista, minkä mussuttaminen ei saa minua paisumaan niin, että minä voin vieriä kotiin töiden jälkeen. :D Ei vaisinkaan. Mutta suu kyllä tuntuu käyvän koko viisituntisen, minkä töissä vietän. Kukkaroakin ovat kyllä eväät korottaneet. Kuinka monta vaihtoehtoa lounaaksi keksitte paikkaan, jossa ei ole edes mikroa? Sitä minäkin...

Ostoslista

Where did I put my brush?

Olen aloittanut kaikennäköisten tarve-esineiden keräilyn omaa kämppää varten jo hyvissä ajoin. Ensimmäiset astiani sain kummitädiltäni lahjaksi muistaakseni muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen häneltä saanut aina jotain tarpeellista tulevaisuutta ajatellen. Tuolloin mietin vielä, että onkohan aivan liian aikaista jo ajatella kattiloita, mutta niinpä se aika vain hurahti ja muutto olisi edessä jo hyvinkin pian. Pitkän tähtäimen keräilyn ansioista minun on myös tarvinnut käyttää hyvin vähän omaa rahaa kämppää varten. Ensimmäiset omaa kukkaroa kolottavat ostokset olen tehnyt vasta tällä viikolla ellei lasketa Keskiseltä ostettuja muutaman euron jälkiruokakulhoja, jotka ostin tuossa taannoin.

Eilen kävinkin ystäväni kanssa tuossa naapurikaupungissa ja mukaan tarttui paistinpannu, puulasta, purkinavaaja, pallovispilä ja leikkuulauta. Jokin aika sitten vielä ajattelin, että vähänkö on tylsää ostella jotain paistinpannuja. Paljon mieluummin kun ne rahat olisi käyttänyt vaikka paitaan tai mihin tahansa muuhun. Mutta eilen olin ihan innoissani menossa kassalle asioiden kanssa, jotka ihan oikeasti tulevat kohta käyttöön. Enää ei tarvitse kauan pantata kattilaa ja kauhaa pahvilaatikossa, vaan ne pääsevät tositoimiin! Onko terveellistä, että ihminen innostuu näin kovasti paistinpannusta? Voisin kirjoittaa jopa oodin näille tavaroille.

Listani ei ole vielä kuitenkaan aivan tyhjä, vaikka uhkaavasti se on viime aikoina lyhentynytkin. Vielä täytyisi hankkia seuraavia juttuja:

* Peitto ja tyyny

* Moppausvälineet

* Jokanäköistä pesuainetta ja -pulveria

* Vaatekaappiin korit alusvaatteille ja sukille

* Pyykinkuivausteline

* Päiväpeitto ja muutama koristetyyny

Listojen tekeminen on niin mukavaa! :) En muista oliko tuossa nyt aivan kaikki, mutta melko lyhyeltä se jo näyttää. Nyt täytyy kuitenkin mennä nukkumaan, sillä vielä olisi neljä päivää aherrettava töissä, jonka jälkeen saan viettää kaksi ansaittua kesälomaviikkoa. Olisin luultavasti jo nukkumassa, mutta fiksuna ihmisenä katselin O.C:tä sängyltä käsin ja toki sitten nukahdin ennen kahdeksaa ja heräsin vähän jälkeen yhdeksän tuossa illalla.

Ajatukseni saattoivat hieman hypellä tuossa tekstin aikana, pahoitteluni siitä. :D

13 days left...

Ajattelin vihdoin näin elokuun kunniaksi avata jälleen sanaisen arkkuni tämän blogin merkeissä. Hieman olin jo ehtinytkin kirjoittelua ikävöidä, joten on aika palata ruotuun ja blogini pariin. :)

Kirjoittamiseen minua erityisesti inspiroi ostamani Iltalehden artikkeli Yhdysvaltojen kummallisimmista laeista. Muistan törmänneeni samansuuntaiseen artikkeliin myös netistä, mutta en jaksa sitä tähän etsiä, joten naputtelen näitä muutaman näin manuaalisesti.

Alabama

Jäätelötötterön pitäminen takataskussa on kielletty kaikkina aikoina.

(Ai sori. Täytyypä ottaa pois jäätelötötterö, jonka unohdin takataskuuni..)

Alaska

Elävän hirven työntäminen liikkuvasta lentokoneesta on kielletty.

(Yhdysvalloissa on ilmeisesti normaalia, että lentokoneessa matkustaa hirvi.)

Arkansas

Mies saa hakata vaimoaan, mutta enintään kerran kuukaudessa.

(Sovitaanko, että tämä päivä voisi olla vaikkapa joka kuun toinen torstai?)

Havaiji

Kolikoiden laittaminen toisen korvaan on kielletty.

(Pitää muistaa tuo matkustaessani Havajille. Kolikoiden laittaminen toisen korvaan on salainen intohimoni..)

Kansas

Jos kaksi junaa kohtaa samalla radalla, kumpikaan ei saa jatkaa matkaa ennen kuin toinen on ohittanut.

(Joku minua viisaampi voisi kertoa kuinka tämä toimii käytännössä?)

Maryland

Leijonan vieminen elokuviin on kielletty.

(Harmi kun mun lemmikki Dorikseni sattuu niin kovasti pitämään trillereistä.)

Minnesota

Alasti nukkuminen on kielletty.

(Ja kukahan tätä valvoo?)

New Mexico

Idiootit eivät saa äänestää.

(Ja idiootin määritelmä oli...?)

North Carolina

Epävireessä laulaminen on kielletty.

(Tää alkaa olla jo aika paksua.)

Oregon

Jäätelön syönti on kielletty sunnuntaisin.

(Ja syy tähän oli?)

Texas

Toisen ihmisen silmän myyminen on kielletty.

(Hyvin tärkeä laki tämäkin.)

Virginia

Naisten kutittaminen on kielletty.

(Täytyypä muuttaa tuonne. Olen hieman herkkä kutiamaan.)

Niin ja 13 päivää mihin....?

Muuttoon tietenkin!