Hyvän päivän alku

Nuo harjoittelujaksot ovat todellakin sekoittaneet minun unirytmini, sillä tänäkin aamuna heräsin suunnilleen 6:20 ilman herätyskelloa. Onhan se tosi jees herätä aikaisin, mutta olishan se ihan kivakin nukkua pidempään, kun siihen on mahdollisuus. :D Juuri juttelin erään hyvän ystäväni kanssa Facebookissa ja rupesin mietiskelemään, että milloinhan olisin viimeksi nukkunut esimerkiksi yhteentoista saakka. Siihen tulokseen tulin, että viime vuoden puolelle mennään, mutta en tiedä kuinka paljon. Toisaalta sitten taas menen suhteellisen aikaisin nukkumaankin, että kyllä minä tällaisia rytmejä mielelläni ylläpitäisin jatkossakin. Minun mielestäni yleensäkin pitkään nukuttu aamu on hyvän päivän hukkaan heittämistä. :D Mieluummin menen aikaisin nukkumaan ja herään ihmisten aikoihin. :) Ja onhan ne päiväunet keksitty, jos alkaa kesken päivän unettamaan.

Ei siis tuottanut vaikeuksia lähteä aamulla sinne terveydenhoitajalle reseptin hakuun, kun olin hereillä jo noin hyvissä ajoin. :D Heti kahdeksaksi siis lampsin terveydenhoitajan paikeille ja sain reseptin mukaani. Sitten suuntasin keskustaan apteekkin sillä ajattelin käydä keskustassa samalla vähän pyörimässä. Enhän minä kuitenkaan muistanut, että suurin osa liikkeistä aukeaa vasta yhdeksältä ja kello oli tässä vaiheessa ehkä juuri ja juuri kymmenen yli kahdeksan.

Minut pelasti Coffee house, joka oli auennut juuri hetkeä aikaisemmin. Olin syönyt jo lähtiessä kotona aamupalan, joten nappasin matkaani vain kupillisen teetä. Siinä sitten istuskelin ja lueskelin lehteä, katselin ohi kulkevia ihmisiä sekä näpräsin puhelimen kanssa. Varsin rentouttava hetki. :)

Hivenen turhaahan tuo odottelu sinänsä oli, koska en minä niistä kaupoista loppuviimein sitten kuitenkaan mitään ostanut. Tarkoituksenani oli lähinnä käydä uusia kuulokkeita katsomassa, mutta en sitten loppujen lopuksi jaksanut käydä tutkimassa kuin Sokoksen valikoiman, ennen kuin lähdin takaisin kotiin. :D Toisaalta, eipä minulla tänään ole kiirekään yhtään mihinkään, joten ehkei tuota turhaan hukatuksi ajaksi liene voida sanoa.

Jennifer Lawrencen Oscar-lookki oli kyllä ihan mielettömän upea!

Nyt olenkin sitten hieman järjestellyt tätä ympäristöäni ja päässyt lakanoiden vaihtamisessa siihen ikävään vaiheeseen: kun ne pitäisi saada sänkyyn takaisin. Onneksi tässä on päivä aikaa, ennen kuin sitä nukkumaanmenoa täytyisi rueta suunnittelemaan. :D Hatarasti tässä kuitenkin loppupäivälle suunnittelin leffan vuokraamista Filmarista ja ehkä joka mieleni tekisi hieman Ben & Jerry's -jätskiä. Katsotaan kuinka hurjaksi ehdin vielä heittäytyä. Niin ja ne muffinitkin on vielä leipomatta. Minun täytyy selkeästi vielä harjoitella tätä spontaaniutta. 

Ja sitten siihen päivän parhaaseen osaan! Minä nimittäin varasin ajan kampaajalle! Olen jo ties kuinka kauan käynyt battlea pääni sisällä siitä, että leikkaisinko vihdoin hiukseni hieman lyhyemmiksi vai pitäisinkö nämä ihanat, mutta jo niin nähdyt pitkät hiukset. Vaikka edelleenkin olen enemmän ja vähemmän epävarma, niin päätin että nyt on vihdoin aika koettaa tuota hieman lyhyempää lookkia. Tai onhan se edelleenkin puolipitkä, mutta minulle melko lyhyt. Tämä päätös sai lisäpontta Iinan aamuinen postaus, jossa hänen hiuksensa ovat aivan upeannäköiset! Jotain tuollaista mittaa sieltä siis lähdetään huomenna hakemaan. :) Jännittää!!