Merry Christmas!

Haluan toivottaa teille jokaiselle oikein ihanaa ja siunattua joulua! Täällä on vietetty joulua tähän mennessä hyvin syöden (minulla on erittäin intohimoinen suhde joulukinkkuun), leväten ja jouluohjelmia katsellen. Seuraavaksi vuorossa olisi haudoilla käymistä, saunomista ja lopulta myös sitten sitä lahjojen availua. ;) Palaillaan asiaan varmaankin tuossa välipäivinä!

Kotimatka, joka meni aivan pipariksi

Myös täälläkin on vihdoin hiljennytty ja yritetty rauhoittua joulun viettoon. Viimeisen lahjan ostin ja käärin paperiin maanantaina ja jouluteloille jätin asuntoni Jyväskylässä tiistaina. Kotimatkani järjestyi tänä vuonna hieman poikkeuksellisella tavalla, sillä minä nimittäin matkustin joulunviettoon tuolla surullisenkuuluisalla piparilipulla. Jos jollain ei ole mitään hajua mistä puhun, niin valaisen teille tätä melko paljon mediatilaa saanutta tempausta lyhyesti. Matkahuollolla oli siis 17.12. tempaus, jolloin tietyt kriteerit täyttävällä piparilla oli mahdollisuus saada matkalippu vaihdossa piparia vastaan, joka oikeutti yhteen täysin vapaavalintaiseen matkaan päivän aikana. Tempauksestahan nousi lopulta valtava jupakka lippujen todella rajallisen määrän takia. Itse olin kuitenkin ajoissa paikalla ja sain lunastettua piparilippuni kotimatkaa varten. Myös Keskisuomalainen oli saanut vihiä tempauksesta ja niimpä paikalta löytyi  myös lehtikuvaaja ja -toimittaja. Videomateriaalia tästä valitettavasti löytyy Keskisuomalaisen nettisivuilta.

Joululahjojen hankkimisen onnistuin tosiaan tänä vuonna aloittamaan todella aikaisin ja ensimmäinen lahja odottikin kaapissa saajaansa jo syyskuun tienoilla. Tai, no jos itseasiassa ihan tarkkoja ollaan niin yksi paketista löytyvä lahja on ollut kaappien kätköissä jo viime joulusta saakka. :p Viimeinen lahjus meinasi tuottaa hieman päänvaivaa, mutta onneksi sekin löytyi jo viikkoa ennen jouluaaton H-hetkeä. Paketoin lahjat jo valmiiksi Jyväskylässä ja ihana kämppikseni otti kaksi kassillista näitä lahjojani ja vähän muitakin tavaroitani etukäteen autolla mukaansa tänne kotopuoleen, jotta minun ei tarvinnut ihan hukkua tavarapaljouteen kotimatkalla, jonka tosiaan taitoin sillä bussilla.

Tämän vuotiseen lahjojen paketointiin olen aivan erityisen tyytyväinen. Pidän ihan laittoman paljon lahjojen paketoimisesta ja etsinkin Pinterestistä hyvän tovin ideaa tämänvuotisten lahjojen käärimiseen. Alkuperäisenä ideana oli laittaa tuon ruskean paperin päälle erikokoisia kakkupapereita ja sitten sitoa paketit punaisella nauhalla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä vaiheessa kun löysin tuon ihanan sinisävyisen jääkarhu-paperin, jota en vain voinut vastustaa. Halusin kuitenkin edelleenkin käyttää tuota ruskeaa paperia, sillä pidän siitä todella paljon, ja lopulta löysinkin jälleen Pinterestistä idean käyttää toista paperia tehosteena ruskean paperin päällä. Yllä näette sitten lopputuloksen. :) Minkäslaisia lahjojen paketoijia siellä on? Panostatteko paketointiin vai onko se vain ja ainoastaan pakollinen paha, jolla lahjat saadaan saajaltaan piiloon? 

Olen myös saanut vuosittaisen pestin toimia isän aputonttuna. Hän nimittäin kuuluu siihen joukkoon, joka ei juurikaan perusta lahjojen paketoimisesta, joten hän on joka vuosi delegoinut sen minulle tajutessaan, että minä osaan paketoida lahjat kiitettävän hyvin. Toisessa kuvassa kääreensä saa lahja äitipuolelleni.

Tosiaan, joulu olisi nyt tarkoitus viettää täällä maaseudulla, mutta välipäivien aikana palailen sitten varmaan jo Jyväskylään ja vietän siellä sitten vuodenvaihdetta. Täällä nimittäin tuskin tapahtuu tuolloin mitään ihmeellistä ja seurakunnalla Jyväskylässä on uudenvuoden vastaanotto, joten mieluummin menen sitten sinne. :p Saattaapi olla, että kuulette minusta vielä ennen ylihuomenna koettavaa jouluaattoa, mutta jos jostain syystä näin ei käykkään, niin varmuuden vuoksi toivottelen teille jo hyvät joulut. Toivon siis kaikille oikein rauhallista, rentouttavaa, siunattua ja ihanaa joulunaikaa! :) ♥ Nauttikaa jouluruoista, viettäkää aikaa läheistenne kanssa, mutta muistakaa myös se joulun todellinen tarkoitus. :)

Persoonallinen kalenteri

Olisikohan se ollut lukioaikaa kun aloin ensimmäistä kertaa käyttämään kalenteria aktiivisesti. Siitä saakka se on ollut erottamaton osa laukkuni/reppuni sisältöä, minne sitten ikinä menenkin. Kalenteriin kirjoitan ylös aika lailla jok'ikisen menon, ja unohtaisin varmaan kaikki asiani jos minulla ei olisi kalenteria. En tiedä onko se niin hyvä asia, että muisti ei saa juurikaan virikettä kun kaiken voi tarkistaa kalenterista, mutta noo.. Olen myös todella pikkutarkka se suhteen, millaisen kalenterini tulisi olla. Saan itseasiassa vuosittain ilmaisen mainostaskukalenterit niin opiskelijaliitolta kuin tehyltäkin, mutta ne eivät vain ole oikeanlaisia, joten ne jäävät aina käyttämättä. :D Löydän kyllä kauppojenkin valikoimista yleensä mieluisia kalentereita, mutta kuinka innoissaan olinkaan kun jonkun toisen blogin kautta törmäsin tähän persoonallinen kalenteri -konseptiin. Mainittakoon nyt tässä heti alkuun vielä se, että joka pennosen tästä kalenterista olen maksanut ihan itse omasta kukkarostani ja mainostan ja annan näkyvyyttä nyt ihan omasta tahdostani tuotteelle, jonka näen sen arvoiseksi. :p

Etukannessa kollaasi omista kuvista ja inspiroivista lauseista.

Kalenterin tekeminen persoonallinen kalenteri -sivuilla on todella yksinkertaista ja helppoa. Tai sanotaanko että se on periaatteessa helppoa, mutta käytännössä sen kokoamiseen menee aikaa tovi jos toinenkin. Aikaavievyys ei siis johdu ohjelman monimutkaisuudesta vaan yksinkertaisesti siitä kun miettii, että mitä omaan kalenteriin haluaisi ja mikä versio tuntuisi parhaimmalta. Itselläni kauimmin aikaa vei tuon etukannen kollaasin teko ja sen kanssa meinasikin loppua usko kesken. Onneksi jaksoin vääntää sen kanssa sillä lopputulos on todellakin kaikkien niiden minuuttien ja jopa tuntien arvoinen, joita sen tekemiseen käytin.

Takakanteen valitsin yhden elämäni tärkeimmistä motoista.

Kalenterin tekeminen aloitetaan sen koon valinnalla, joita löytyy neljä eri vaihtoehtoa. Omani on kokoa A5, eli puolet siitä normaalista A4:sen paperiarkista. Sen jälkeen kalenteriin saa valita kaiken aina etu- ja takakannen designista sekä viikkonäkymän mallista sivujen väriteemoihin saakka. Sivujen alalaidassa on myös tilaa erilaisille merkintäpalkeille joita voivat olla muun muassa viikon to-do -lista, viikon tentit ja muistaakseni mahdollisuutena oli myös valita viikon treenit. Sen lisäksi kalenteriin pystyy halutessaan Facebookin kautta lisäämään jo valmiiksi ystävien syntymäpäivät. Viimeisille sivuille voi sitten valita vaikkapa muutaman värityskirjan sivun tai sudokuja tylsiä luentoja piristämään. Opettajille sieltä löytyi mahdollisuus jonkinlaisiin luokanopettajan sivuihin ja myöskin perinteisiä viivoitettuja tai ruudutettuja sivuja oli mahdollista kalenteriin lisätä. Kalenterin hintaan kuuluu myös tuossa alapuolella olevassa kuvassa hieman pilkistävä viivain joita löytyy useita värivaihtoehtoja, sekä kuminauha joka pitää kalenterin tukevasti kiinni sekä kaikki lippuset ja lappuset siististi siellä välissä. Lisäksi mukaan tulee myös muovitasku, jonka saa kiinnitettyä haluttuun kohtaan kalenteria.

Nalle Puhin viisaudet löysivät myös paikkansa kalenteristani.

Minun viikkonäkymäni on seuraavanlainen.

Yksi kalenterin hyvistä ominaisuuksista on kaiken muun mahtavan lisäksi se, että aloituskuukausi voi olla mikä tahansa kuukausi vuodesta. Kalenterin ei siis tarvitse olla joko perinteinen lukuvuosi- tai kalenterivuosi-kalenteri vaan sen voi halutessaan aloittaa vaikkapa huhtikuusta. Omalle kalenterilleni tuli hintaa 37 euroa ja hinta riippuu siis näistä neljästä kokovaihtoehdosta, jotka tuossa aikaisemmin mainitsin. En nyt jaksa käydä tarkistamassa minkähintaisia muut kalenterit olivat, mutta sen saa selville kun klikkaa tuota ylempänä olevaa linkkiä ja käy heidän sivuillaan. :) Kalenteri kolahti postiluukustani tismalleen tuon kahden viikon toimitusajan täytyttyä, joten jouluksi tällaista kaunokaista ei enää pukinkonttiin saa pakattua. Varmaan ihan tammikuun alkuunkin kalenterin saaminen menee todella tiukoille, koska välissä on paljon pyhäpäiviä, mutta jos ei ennen loppiaista ole hirveästi kalenteriin merkittävää ohjelmaa, niin kyllä tästä ensi vuodeksi vielä kalenteri tulisi. ;)

Kalenterin loppuun valitsin muun muassa muutaman sivun aivopähkinöitä.

Lopputulos on mielestäni todella onnistunut ja olen todella iloinen tästä kalenterista! :D Minun tekisi mieli vain koko ajan plärätä kalenteria ja harmittelenkin, kun minulla ei ole vielä ollut sinne hirveästi mitään kirjoitettavaa. Vaikka eihän se täpötäysi kalenteri enää siinä vaiheessa välttämättä hirveästi hymyilytä, kun tekemistä on aamusta iltaan seitsemänä päivänä viikossa, että ehkä ihan hyvä vaan että ensi vuoteni ammottaa vielä tyhjyyttään. ;)

Millaisia kalentereita sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy?

Gluteenittomat piparkakut

Leivoin itsenäisyyspäivän kunniaksi elämäni ensimmäisen piparkakkutaikinan ja ajattelin nyt jakaa tämän reseptin teidän kanssanne. Itse en edes ole koskaan ollut suuri piparkakkujen fani, mutta jostain syystä tällä kertaa näitä oli vain tehtävä. Kämppikseni ainakin kehui reseptin olevan todella hyvä ja kopio sen mummolleen kotiin vietäväksi. Ilmeisesti nämä siis ainakin ihan syötäviä olivat, vaikka ulkonäkö ei päätä tällä kerralla huimannutkaan.

150 g margariinia

3/4 dl tummaa siirappia

2 dl sokeria

1½ tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl pomeranssin kuorta

1 tl neilikkaa

1 kananmuna

½ tl ruokasoodaa

noin 7 dl gluteenittomia jauhoja

Kiehauta kattilassa margariini, siirappi, sokeri ja mausteet. Sekoita kunnes sokeri on sulanut ja jäähdytä seos haaleaksi. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja lisää se siirappiseokseen. Sekoita sooda jauhoihin (itse sekoitin soodan 1 dl:aan jauhoja) ja lisää jauhot taikinaan. Peitä taikina ja anna sen levätä kylmässä, kunnes se on tarpeeksi kiinteää leivottavaksi. Leivo taikinasta pipareita ja paista niitä 175-asteisessa uunissa noin 5-8 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään vaaleanruskeita.

Itse taikinan teko oli yksinkertaisuudessaan verrattavissa siihen helppoon heinäntekoon, mutta taikinan käsiteltävyys leipomisvaiheessa olikin sitten jo hieman haastavampaa. Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin pitämään taikinaa kylmässä yön yli, mutta oma taikinani oli ainakin muuttunut siinä ajassa kivikovaksi möykyksi, josta ei kyllä ainuttakaan piparia leivottu. Päädyin ratkaisuun, jossa mursin tuon möykyn väkivaltaa käyttäen pienemmiksi lohkoiksi, joita aloin sitten työstämään pipareiden muotoon. Taikinaa joutui käsittelemään aika kauan ennen kuin sen sai sellaiseen muotoon, että se pysyi edes hieman kasassa. Taikina oli siis todella herkästi murenevaa. Lopputuloksena hien ja kyyneleiden jälkeen oli kuitenkin kolme pellillistä uunin käsittelyä odottavia pipareita.

Uunissakaan piparit eivät käyttäytyneet odottamallani tavalla. En muista kuinka tavallisiin jauhoihin leivotut piparit käyttäytyvät uunissa, mutta nämä turposivat ja paisuivat ihan hirveästi tuon muutaman minuutin aikana, mitä ne uunissa viettivät. Pipareiden ulkomuodosta oli miltei mahdoton päätellä, että milloin ne olisivat kypsiä ja milloin ne kaipaisivat vielä lisäpaistoa, sillä edes väri ei paistoastetta paljastanut. Ensimmäinen pelti onnistui oikein hyvin, toinen oli uunissa liian vähän aikaa (ylläolevassa kuvassa voitte nähdä alimpien keksien olevan vielä melko raakoja), ja viimeinen pelti oli sitten jotain näiden kahden väliltä. Valmiit piparit olivat myös melkoisen hauraita ja osa tahtoi hajoilla käsiin, niitä pelliltä irroitellessani. Summa summarum: ihan pipareilta nämä maisuivat ja onneksi satsin ei mitään edustuspipareita tarvinnut ollakaan, kun ne vain omaan käyttööni tulivat. Ensi kerralla ehkä osaan jo leipoa gluteenittomat piparkakut hieman paremmin. :)

Piparit nautittiin tietenkin kuuman glögimukin kanssa ja taitaa tuolla kuvassa viikonlopun sanomalehtikin pilkistää. Kyllä näillä eväillä kelpaa!