Day 12 – What’s in your bag

Ette nyt valitettavasti saa kuvaa minun laukkuni sisällöstä, koska siellä ei ole mitään. Olen nimittäin ihminen, joka tyhjentää laukkunsa aina tullessaan jostain, joten siitä syystä ne ovat aina tyhjiä. Lukuunottamatta koululaukkua, jossa on kyllä sisältöä, mutta jota en todellakaan aio nyt lomalla avata ja alkaa kuvailemaan tänne. :D

Eilinen ilta oli todella kiva. Olimme nimittäin iiisolla porukalla Lapualla keilaamassa ja pitämässä hauskaa yhdessä. :) Minä en ollut edes ihan surkea keilauksessa! Vaikka hävisinkin kyllä kaikki kierrokset samalla radalla pelaaville ystävilleni (riittääkö selitykseksi että molemmat kaksi olivat poikia? x)), mutta olin silti aika hyvä! :D Keilaamisen jälkeen mentiin ABC:lle syömään (BBQ Chicken ♥) ja sen jälkeen ajeltiin sinne näkötornille (Huojuva torni). Se oli muuten aivan järkyttävän pelottavaa kiivetä sinne, kun se koko helahoito vaan keinu tuulen tahtiin. Ei varmaankaan tarvitse mainita, että minulla on korkeanpaikankammo. Hui. Selvisin kuitenkin ylös ja vielä takaisin alas! :) Mahtavat maisemat oli, täytyy myöntää.

Illan päätteeksi ajeltiin Alajärvelle ajelemaan ympyrää. :D Hienoa ympyrää ajeltiinkin. Niin ja käytiin me vähän jäällä pyörimässä. Ja juteltiin paljon. :) Miten kiitollinen olenkaan, että minulla on niin paljon ihania ystäviä. ♥ Vaikka me ei eilen mitään ihmeitä kummempaa tehtykään niin oli tosi mahtavaa olla ystävien kanssa, nauraa, jutella, käydä syömässä ja viettää aikaa yhdessä. (: Kiitos Jeesus ystävistä!

Enää 364 päivää seuraavaan jouluun

Tämän postauksen oli tarkoitus tulla jo eilen, mutta en millään jaksanut enää ottaa kuvia. Esittelen siis joitakin joulupapereista kuoriutuneita lahjoja. Sitä saa mitä tilaa päti ainakin tämän vuoden lahjasaaliissa, mitään turhaa en saanut. :)

Kulhossa ei ollut mitään tarraa kiinni, mutta arvelin sen olevan joku kesän sesonkituote. Googlettamalla löysinkin tiedon, että kyseessä on Siesta -niminen kesän 2009 kulho. Mietin vain itsekseni, että kuinka näitä on vielä myynnissä, jos kyseessä on kerran viime kesän sesonkituote? Huuto.netissä oli nimittäin huudettavana tähän settiin kuuluva muki ja siinä kyllä sanottiin, että valmistus lopetettu 2009. 

Toisena sitten punainen Muumimamma -kulho. (: Rakastan muumimukeja ja -kulhoja ja haluaisin niitä aina vain lisää ja lisää! Tähän päivään saakka en kyllä ole vielä käyttänyt ainoatakaan mukia enkä kulhoa, sillä aion ottaa ne käyttöön vasta kun olen muuttanut omaan kämppääni (tai soluasuntoon). Ne joutuvat siis odottamaan käyttöönottoa vielä hieman yli puoli vuotta, mutta sitten käytän niitä tämänkin ajan edestä, jonka ne ovat odottaneet pahvilaatikossa.

Toisena toiveenani muumikulhojen lisäksi oli tarpeellisia juttuja tulevaa elämääni ajatellen. Sainkin lempiväriäni olevan keittiösetin, joka sisältää essun, patakintaan, patalapun, suuren lastan ja lusikan. Tuntuu ihan hullulta ostella ja pyytää lahjaksi kaikkia keittiöjuttuja sun muuta, koska kotoa poismuuttaminen tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Totuus on kuitenkin se, että haut alkavat viikon päästä ja hyvin suurella todennäköisyydellä en asu kotona enää tähän aikaan ensi vuonna. Alle vuosi!! Tätä täytyy vielä sulatella.

Jotta syöminen olisi helpompaa, lahjottiin minua myös ruokailuvälineillä. Kuvassa vain muutama, mutta paketit sisältivät kuusi kappaletta teelusikoita, ruokalusikoita, haarukoita ja veitsiä. Heh, kaikki alkaa muuttua kovin konkreettiseksi, kun muutama pahvilaatikko (tulevaisuuslaatikko) alkaa olla täynnä juttuja, joita tarvitsen, kun muutan pois kotoa. En kuitenkaan jatka tätä ajatusta pidemmälle, koska todennäköisesti hokisin vain kuinka hullua on, että lähden pian pois kotoa ja ensi joulu on ensimmäinen, kun tulen jouluksi kotiin (vaikka onhan se todella hullua, täytyy myöntää). Joko mainitsin sanan hullu...? Aijaa, okei. Kuvausrekvisiittana toimiva joulupallo oli myös yksi lahjoistani. Se on halkaisijaltaan ainakin kymmensenttinen. :D

Olen myös tainnut mainita intohimoni peltipurkkeihin. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, siis Mauri Kunnaksen kuvittama Koiramäki -peltipurkki, joka on täynnä suklaakonvehteja. Äitipuoleni myös informoi minua siitä, että purkki sopii hyvin mm. tee- tai kahvirasiaksi, koska se on hajutiivis (mitähän sanaa tässä asiayhteydessä tulisi käyttää? :D). Se ei siis kuitenkaan päästä hajuja ympäristöönsä. Hah, kuulostaapas jotenkin... joltain. :p En kuitenkaan juo itse kahvia, joten luultavasti tämä saa palvella jossain muussa tarkoituksessa, kenties sinä teepurkkina, jos kunnostaudun tulevaisuudessa teenkeittäjänä.

Yllä siis lahjat, jotka tulivat porukoiltani. :)

Tämän kauniin lasin sisälle "kaiverretun" enkelin (tietääkseni tässä käytetään jotain laser-tekniikkaa?) sain lahjaksi N:ltä. Hänen paketissaan mukana tuli myös pandan suklaalevy, joka on suurimmaksi osaksi löytänyt tiensä niin sanotusti parempiin suihin.

Ylläolevien lisäksi paketeista paljastui myös:

♥ 20 euron lahjakortti Halpa-Halliin

♥ pala nomination -koruuni (kultainen kala)

♥ violetit satiinilakanat (näkyvät mm. muumikulhojen taustalla)

♥ Rimmelin poskipuna

♥ Pikku Myy -paituli

♥ lämpösukat (eivät siis villasukat)

♥ normaalit sukat

♥ saunaporo

♥ valtava määrä suklaata

Ainakin minun silmiini tämä näyttää siltä, että olen ollut tänä vuonna kiltti. :) Mutta ennen kaikkea olen niin huojentunut lomasta ja siitä, että saa mennä ja tulla, nukkua ja syödä niinkuin haluaa (tätä asiaa täytyy kyllä tarkastella uudelleen pian joulunpyhien jälkeen) ja milloin haluaa. Muutamia aikataulutettuja "tapaamisia" ynnä muuta tietenkin on, mutta uuteen vuoteen saakka aion kyllä muuten rentoutua aivan täydellisesti ja tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä juuri silloin, kun ne tuntuvat hyvältä. Uuden vuoden jälkeen valitettavasti joudun kohtaamaan sellaisen piiienen pienen kirouksen, kuin kevään ylioppilaskirjoitukset, mutta eipäs vielä sentään juosta asioiden edelle!

Seuraavalla kerralla olisikin taas aika palata haasteen pariin. (: Hyvää yötä muruset! ♥

The Snowman

Tämä joulu taisi olla ensimmäinen varmaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, kun en katsonut Lumiukkoa ollenkaan. Siinä kävi nimittäin niin, että nukuin ohjelman ohi. :/ Heräsin kyllä aamulla aikaisin ja katselin aamulla ohjelmia. Sitten menin koristelemaan kuusta alakertaan ja leipomaan joulutorttuja. Jostain vatsani äkkäsi mukavan jouluisen ärtyisyyden, minkä takia jouduin iskemään vaakatasoon ja lopulta nukahdin (mikä oli ihan positiivinen juttu). Onneksi puolen tunnin unien jälkeen vatsani oli taas melkein normaali. :)

Tämä stoori siis tuli mieleen tuosta jouluisesta laulusta. :D Nyt minä lähden valmistautumaan saunomaan ja sitten vihdoinkin päästään lahjojen kimppuun! :) Hyvän jouluntoivotukset vielä kaikille! ♥

Merry Christmas! ♥

Aika juoksee kuin siivillä ja niinhän siinä kävi, että huomenna on jälleen jouluaatto. Eilen olin jo toistamiseen viikon sisällä Seinäjoella. Shoppailemassa kuten viimeksikin (ainoastaan joululahjoja kuitenkin). Pääfunktio reissulla kuitenkin oli ystävämme hakeminen joulunviettoon juna-asemalta. Syömässä kävimme muutamaankin otteeseen (ensin subwayssa ♥, sitten arnoldsissa ♥ ja lopuksi vielä Prismassa ravintolassa, josta saa maailman parasta pizzaa (BBQ Chicken)). Ilta päättyi elokuvateatteriin Rare Exportsin merkeissä. 

Tänään olen käynyt joululahjakierroksella kavereiden luona, hakenut kirjastosta joululuettavaa ja -katsottavaa (kolme elokuvaa, ihanaa kun on kerrankin aikaa). Kävin myös vierailulla naapurissa, jossa olen käynyt viimeksi aika monta vuotta sitten. Piti vain piipahtaa, mutta niinhän siinä kävi, että istuimme kahvipöydän ääressä muutaman tunnin vaihdellen kuulumisia. Oli kyllä mukava visiitti. (: Pitäisi käydä vähän useamminkin, olen aina niin laiska lähtemään minnekään.

En ole joululahjatoiveitani tänne kirjannut siitä syystä, että niitä ei oikeastaan ole. Pyysin kahta muumikulhoa ja tulevaisuuden tarpeiksi jotain keittiötarvikkeita, mutta muuta en ole toivonutkaan. En ole enää muutamaan vuoteen jaksanut oikein pyytää mitään ja siitä huolimatta lahjat ovat aina olleet mieluisia. :)

Kohta voisi siirtyä niiden lainaamieni kirjojen pariin. Illalla pitäisi vielä treffata muutamaa kaveria ja sitten joulu alkaisi jo virallisesti olla täällä. Oikein rentouttavaa ja mukavaa joulua kaikille ja muistakaa syödä paljon kaikkea hyvää ja viettää aikaa läheisien kanssa! ♥ Palataan asiaan luultavimmin joulupäivänä. :)

Day 11 – Your siblings

Minulla on yksi sisko. Siskopuoli oikeastaan. Hän on 11-vuotias ja ikuisesti pieni minulle. Asumme pikkusiskoni kanssa eri osoitteissa, emmekä näe hirvittävän usein, mutta hän on minulle äärettömän rakas. Tai sanotaanko, että ehkä juuri siitä syystä hän on minulle rakas, koska hän ei ehdi ärsyttämään minua kun me näemme. ;) Tiedä häntä. On kuitenkin ollut järkyttävää huomata kuinka nopeaa sitä täytyy itse vanheta, kun yhtäkkiä pikkusisko ei olekaan enää niin pieni. Minä olisin vielä melkein suurinpiirtein kirjoittanut kirjeitä hänelle tikkukirjaimilla, jotta hän varmasti osaisi lukea ne. :D Sisko fanittaa Anna Abreuta ja High school musicalia ja hän on enää vain vajaa pään mitan minua lyhyempi. Voiko olla mitään järisyttävämpää kuin tajuta, että oma sisko ei olekaa enää se pieni nyytti, jona olet häntä pitänyt viimeiset viisi vuotta. Siskohan on jo pian murkkuiässä! Vai mikä varhaisteini-ikä liekään (Onkos murkkuikä lapsena vai teininä? Kaikkea ei ilmeisesti voi muistaa, vaikka olenkin kohta viisauteni huipulla).

Mutta. Sisko, olet rakas! ♥

A Walk to Remember (2002)

Selailin vanhasta blogistani elokuvapostauksia ja ainakaan minun silmiini ei osunut postausta, jossa olisin kertonut tästä Mandy Mooren ja Shane Westin tähdittämästä romanttisesta elokuvasta nimeltä A Walk to Remember (suom. Muistojen polku). Elokuva perustuu Nicholas Sparksin samannimiseen kirjalliseen teokseen ja sen on ohjannut Adam Shankman.

Elokuva kertoo suositusta Landon Carterista, jonka elämän polku kietoutuu yhteen uskovaisen, pilkan kohteeksi joutuneen papin tyttären, Jamie Sullivanin, kanssa. Elokuva vaikuttaa aluksi siltä normaalilta kliseiseltä romanttiselta pätkältä, joita olemme tottuneet tuijottamaan. Teos paljastuu kuitenkin uskomattoman koskettavaksi dramaattiseksi rakkaustarinaksi. Joku saattaisi sanoa juonta edelleenkin ennalta arvattaksi, mutta minä järkytyin ainakin totaalisesti kun elokuvan suunta muuttuu radikaalisti. Sitä kohtaa saattaa sanoa totaaliseksi juonenkäänteeksi. 

Roolisuoritukset ovat mahtavia. Landonin muutos kovasta koulupojasta herkäksi ja rakastavaksi mieheksi on toimiva ja erittäin koskettava. Shane West osaa asiansa ja hän tekee elokuvassa roolisuorituksen, jota ei voi ehkä koskaan unohtaa. Hän löytää itsestään puolia, joita ei varmasti koskaan tiennyt olevankaan ja alun kovan kivikuoren alla sykkii välittävä sydän. Mandy Mooren roolisuoritus on vähintäänkin yhtä hyvä kuin hänen vastanäyttelijänsäkin. Moore on löytänyt hahmonsa sisimmän ja häneltä löytyy taitoa esittää herkkää uskovaista ylinäyttelemättä kuitenkaan missään vaiheessa. Myös näiden kahden näyttelijän välinen uskomaton kemia on käsinkosketeltavissa. 

Jos minä kirjoittaisin listan elokuvista, jotka ihmisen ehdottomasti täytyisi nähdä ennen kuolemaansa, ei olisi epäilystäkään, etteikö tämä elokuva olisi sillä listalla. Hymyilin ja itkin. Itkin ilosta ja surusta. Elokuva kertoi tarinan, joka saattaisi olla todellista jokaisen meidän elämässä. Se oli uskomattoman aito ja todellinen kuvaus, ehkä parasta romantiikkaa mitä elokuvahistoriassa on koskaan nähty. Ainakaan minä en ole vielä nähnyt pätkää, joka kilpailisi edes vähänkään samassa sarjassa. Jos muut näkemäni romanttiset elokuvat ovat olleet loistavia, niin tämä on sellainen, että sen kuvailemiseen ei yksinkertaisesti ole sanoja. ♥

Mandy Mooren koskettava kappale Only Hope kuultiin myös elokuvassa. 

*****

'Cause she doesn't get your humor like I do

Unohdin kokonaan sillon kampaamopostauksessa mainita, että äitipuoleni soitti kampaajalle käsittelyni aikana ja sanoi, että saisin käynnin joululahjana häneltä ja saisin myös valita haluamiani tuotteita kampaajan hyllyistä. :) Olin todella iloinen tästä ja etsiskelinkin itselleni Four reasonsin väriä suojaavan shampoon, hoitoaineen ja hoitosuihkeen. Shampoo ja hoitoaine ovat puolen litran pötiköitä ja hintaa niillä oli vain 10 euroa (suunnilleen) kipales. Hyvä hinta tuon kokoisista pulloista, ainakin minun mielestäni. 

Tänään olen ollut muutaman ystävän kanssa Seinäjoella. Me kävimme S:n kanssa kaupungilla samalla kun ystävämme P oli musiikkiopiston syyslukukauden päätöskonsertissa. Menimme myöhemmin myös kuuntelemaan kun hän vingutteli viuluaan orkesterin kanssa (komeasti kyllä vinguttelivatkin ♥). Konsertin jälkeen jatkoimme ostosten tekemistä vielä jonkun aikaa. 

Sain hankittua aika hyvästi jäljellä olevat joululahjat, muutamaa lukuunottamatta. Niitä en nyt täällä esittele. Itselleni lähti mukaan sen suurempia ajattelematta Disneyn animaatioelokuva Saiturin joulu. Olen nähnyt tästä muutamankin version, mutta päätin ostaa itselleni jonkun jouluelokuvan. Tämän ajattelin korkata vasta jouluaattona. :)

Meikkivoiteeni ja puuterini alkavat uhkaavasti näyttää loppumisen merkkejä, joten P:n suosituksesta kotiutin MaxFactorin meikkivoide & puuteri -combon sävyssä 02 Ivory. Pienen kokeilun jälkeen totesin tuotteen olevan jo melko tuhtia puuterina, joten eiköhän tämä aja asiansa. :) En tiedä meikeistä juurikaan mitään, mutta tämä näytti ja tuntui hyvältä, se on minulle tarpeeksi. Hintaa oli vajaat 16 euroa, joten melko tyyris tuote oli. Uskon tämän kuitenkin palvelevan minua melko pitkään.

Viikonlopun alkuun vielä Taylor Swiftin video You belong with me, joka on minuun iskenyt jostain syystä kovasti. :) Nyt täytyy mennä nukkumaan, aikainen herätys aamulla. Täällä suunnalla loppuu veden tulo kahdeksalta ja sitä ennen pitäisi ehtiä saada itsensä kuntoon lauleloita varten. Minulla on siis ruhtinaaliset hieman yli seitsemän tuntia aikaa unille. Ciao siis!

Day 09 – Your beliefs

Tänään eräs luokkalaisistani piti etiikan esitelmän aiheesta raha. Tehtävämme on esitelmässämme myös esittää muille pohdiskelevia kysymyksiä ja teettää kotitehtävä. Tämän raha-aiheisen esitelmän kotitehtävä kuului seuraavasti: "Olisitko mieluummin köyhä uskovainen vai rikas jumalaton? Perustele." Tässä kysymyksessä tarkoitettiin köyhällä ja rikkaalla varmasti rahallista rikkautta ja rahan puutetta, mutta maailmassa on myös paljon muunkinlaista köyhyyttä. Minä vastaan tähän kysymykseen, että olisin mieluummin köyhä uskovainen. Saattaisin olla rahallisesti köyhä, mutta uskovaisena koen elämäni rikkaaksi vaikkei minulla rahaa paljon olekaan.

Rikas elämä on sitä, kun tullaan rakastetuksi ja saadaan rakastaa. Kun on ystäviä, joihin voi luottaa. Koti, jossa asua ja vanhemmat jotka välittävät. Todellista rikkautta ei ole se, että tilillä on rahaa loppuelämän ajaksi, vaikka tekisihän se elämästä helpompaa. Köyhänä uskovaisena minä perin Jumalan valtakunnan, mutta rikkaana jumalattomana joutuisin ikuiseen kadotukseen. Mitä merkitys mammonalla ja maallisilla aarteilla on sen jälkeen, kun kuolemme? Raamatussa sanotaan aiheesta seuraavalla tavalla:

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.

Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan 

ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.

Siellä ei koi ja ruoste tee tuhojaan

eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

Matt. 6:19-20

Miksi me siis keräämme näitä aarteita lyhyen elämämme ajaksi täällä maan päällä, kun meitä odottaa ikuisuus joko taivaassa tai kadotuksessa? Minä siis uskon Jumalaan ja siihen mitä Raamattu minulle kertoo kaikesta. Minä en ala käännyttämään ketään, enkä minä tuomitse ihmisiä heidän uskonsa perusteella. Kunnioitan ihmisiä myös monista muista syistä. :)

Ps. Voisiko joku viisas valaista minua ja kertoa miten tällä näppäimistöllä saisi sellaisen kivan pienen sydämen tehtyä? :D

You make my day

Tänä aamuna herätyskello herätti minut tuskallisen aikaisin tutkiskelemaan biologian ihmeellistä maailmaa (kukaan teistä ei sitten huomaa, että olen todellisuudessa lavastanut tämänkin kuvan, herätys huomiselle ja kello oli kuvanottohetkellä hieman yli kahdeksan). Kirosin jälleen kerran saamattomuuttani. Olisinhan voinut valmistautua kokeeseen aikaisemmin ja nukkua iloisesti siihen vartin yli seitsemään, jolloin herätyskelloni yleensä minut herättää. Tänä aamuna ei kuitenkaan auttanut kuin nousta ylös ja aloittaa opiskelu, enhän minä reputtaa halunnut.

Seuraavan vajaan kaksituntisen vietinkin opiskellen muun muassa bakteereita, viruksia ja niiden aiheuttamia sairauksia. Jonkin näin puuduttavan opiskeleminen kuudelta aamulla ei ole aivan helpoin tehtävä. Ensimmäisen tunnin ajan jouduin nipistelemään itseäni viiden minuutin välein, jotta en olisi nukahtanut pöytäni ääreen (itsemurha olisi ollut lukea biologiaa sängyssä, niin tyhmä minä en sentään ole). Kyllähän siinä kahdessa tunnissa saikin paljon aikaa ja vihdoin tuntui taas siltä, että ehkä se koe meneekin läpi. Onneksi minulla oli vielä yksi vapaatunti juuri ennen koetta. Senkin olisin kuitenkin voinut viettää vaikka meditoiden (jos harrastaisin sellaista), jos olisin lukenut siihen kokeeseen ajallaan. Loppujen lopuksi koe meni kuitenkin läpi, siitä olen varma. 

Koulun jälkeen aikani on kulunut lähinnä matikankirjan parissa. Meillä on menossa juuri matematiikan kertauskurssi ja tehtäviä tulee kotiin semmoinen parisenkymmentä kappaletta joka tunnilta, joten niitä todella täytyy laskea. Aiheena tällä hetkellä verrannollisuutta, neliöjuuria, derivaattoja ja sen sellaista. Kurssilla edetään niin valtavaa haipakkaa, että edes haukotella ei tunnilla ehdi, kun opettaja on jo laskenut seuraavat kymmenen tehtävää. Olen kuitenkin ajatellut, että se suurin työ kirjoituksia varten tehdään tämän kurssin aikana, joten täytyy viettää ne illat symbioosissa matematiikan kirjan kanssa.

Jotta en olisi aivan joutunut epätoivon valtaan derivaattojen kanssa, kuuntelin samalla musiikkia. Nyt kun takana on 22 tehtävää (en eilen jaksanut biologiamasennuksessani edes tehdä matikan läksyjä, joten se kostaantui) ja edessä kymmenisen tehtävää, on hyvä aika katsella Greyn anatomia ja kirjoittaa tämä postaus. Täytyy vielä hetkeksi pärjätä kirjojen ääreen ja sen jälkeen siirtyä pitkille ja syvällisille yöunille. En aio herätä aamulla kuudelta laskemaan matikkaa!

Nyt takaisin nörtteilemään laskimen kanssa!

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis vol.2

Tämän ajatuksen voimalla suunnataan tämänpäiväiseen (ja vuoden viimeiseen, jipii!) kokeeseen. Aiheena tällä kertaa biologia ja tarkemmin sanottuna bioteknologia. Viime kerrasta viisastuneena päätin tällä kertaa, että paras aika lukea kokeeseen olisi silloin koepäivänaamuna. Olen siis herännyt tänään kuudelta tankkaamaan viruksien ja bakteerien rakennetta ja niiden aiheuttamia sairauksia. Huomattavasti parempi tämä tapa kuin valvoa yömyöhään lukien (mistä ei koskaan tulisi mitään), mutta tämä valtava väsymys kesken jääneiden yöunien takia ei kylläkään tunnu kovin lohduttavalta. 

Onneksi minä en koskaan opi. Elämähän olisi muuten varsin helppoa.

I pray to be only Yours

Vaikka vannonkin kesän nimeen, niin täytyy myöntää, että talvinen luonto on jotain käsittämättömän kaunista. Tänään suuntasin pian puolenpäivän jälkeen järvenjäälle kävelemään ja ottamaan hieman valokuvia. Maisemat olivat sykähdyttävän kauniita ja sormet meinasivatkin joutua kuolioon, kun otin niin ahkerasti matkalla kuvia. :)

 Kävelinkin siinä sitten sellaisen arviolta 1½ tunnin lenkin (unohdin katsoa kellosta). Kun pääsin viimein kotiin, en meinannut millään sulaa syväjäästä ja hytisinkin muutaman tunnin huoneessani, vaikka lämpöä oli aivan riittävästi. 

Tämänpäiväinen lumilookkini. Huomatkaa kuvassa vasemman posken vierellä olevat erittäin jäätyneet hiustupsut. 

Erään parituntisen kokoustamisen jälkeen olen tehnyt läksyjä ja nyt olisi tarkoituksena katsella yksi jakso Smallvilleä, jonka jälkeen voisi suunnata sikeiden unien maailmaan. 

 

Tapaamisiin!

Day 08 – A moment

Etsin tähän postaukseen kuvaa ja törmäsin tällaiseen hetkeen. Kuva on ikuimuistoiselta Viron matkalta vuodelta 2009. Lähtisin tuonne takaisin ihan koska tahansa, mieluiten tuolla samalla porukalla. Kuvan ottohetkellä olimme pian lähdössä laivalle ja takaisin kohti Suomen maata ja otimme viime hetken yhteiskuvia shoppailumme jälkeen. Yhtäkkiä vierellemme istahti joku tirppa ja sitähän piti sitten kuvata myös. :)

Day 07 – Your best friend

Tiedäthän sinä, että minä pidän sinusta.

Jos näkisit itsesi minun silmin, tietäisit miksi.

Jos näkisit sydämeeni, tietäisit kuinka paljon.

Olen tuntenut parhaan ystäväni esikoulusta saakka. Hän on aina ollut minulle todella läheinen, mutta ylä-asteen lopun ja lukion alun välillä ystävyyssuhteemme on lähentynyt ja nykyään, lukion viimeistä vuotta käydessämme, olemme koulussakin melkein enemmän yhteinen käsite kuin kaksi eri opiskelijaa. Paidaksi ja pepuksikin nimitetty parivaljakko, jota ei vain voi täysin ymmärtää.



Paras ystäväni tuntee minut tällä hetkellä paremmin kuin kukaan muu. Vaikka en sanoisi sanaakaan tullessani kouluun, hän tietää sillä siunaaman sekunnilla kun näkee minun tulevan kouluun, millä tuulella olen. Sama toisin päin. Hän on se joka saa minut nauramaan, vaikka minun tekisi mieli hypätä pilvenpiirtäjän huipulta hirttosilmukka kaulassa. Meillä on myös maailman huonoin huumori ja toisinaan täydelliseen repeämiseen riittää vain vilkaisu toisen suuntaan. Muutamaan kertaan koko luokka on kääntynyt katsomaan meitä silmät pyöreänä, kun me nauramme jollekin omalle jutulle naama punaisena.

Paras ystäväni on äärimmäisen luotettava, huumorintajuinen, empaattinen (jos itket, hän itkee varmasti kanssasi) ja vain yksinkertaisesti maailman paras. Olen jo alkanut kauhulla odottamaan hetkeä jolloin hän ei enää istukaan oppitunnilla vierelläni, naura kanssani asioille, joita muut eivät ymmärrä ja ole piristämässä minua, kun koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Onneksi puhelimet on keksitty ja kyllähän niitä uusiakin ystäviä tulee. :)


Ps. Ystäväni ei tiedä blogista, joten tästä syytä hänen henkilöllisyytensä pysyy salassa. :)

Day 06 – Your day

Tänä aamuna olin todella laiskalla päällä. Koulu alkoi vasta 12.40, mutta heräsin jo hieman ennen yhdeksää. Hain aamupalaa ja palasin huoneeseeni. Söin aamupalan ja menin vielä hetkeksi sänkyyn ja taisin jopa nukahtaa. Kymmenen aikoihin tai hieman siinä jälkeen istahdin koneen ääreen ja tein pakolliset naamakirjakierrokset ja kävin blogien päivitykset läpi.

Molemmat vanhemmistani olivat aamulla töissä ja minun oli tarkoitus mennä pyörällä kouluun, mutta onnistuin narraamaan kyydin eräältä ystävältäni, joka oli juuri lähdössä ajamaan Espooseen. Jouduin mennä koululle hieman ajoissa, mutta mieluummin se, kuin kuuden kilometrin pyöräily tuolla luistinradalla. Sitä paitsi en ollut tehnyt matikanläksyjä illalla, joten niiden rustaamiseen olisi mukavasti aikaa. 

Koulupäivä ei ollut mitenkään tavallisuudesta poikkeava. Koko ajan pääkopassa kyti vain ajatus, että kun pääsisi pian kotiin. Tällä hetkellä ainut kiinnostava kurssi on uskonnon etiikan kurssi, jossa menossa ovat etiikan esitelmät. Minun aiheeni on eutanasia ja esitelmäni on luultavimmin ensi viikon tiistaina (luultavimmin siksi, että lupasin vaihtaa päivää ystäväni kanssa, koska hänen esitelmänsä on tämän viikon torstaina ja minä tein esitelmäni jo tänään ja voin siis aivan hyvin pitää sen pois alta). Olen myös suunnattoman ylpeä itsestäni, sillä en ole viimeiseen ikuisuuteen tehnyt mitään asiaa valmiiksi ennen kuin on ollut aivan pakko. 

Koulun jälkeen olen siis väkertänyt lähinnä tuota esitelmää ja katsonut Salatut Elämät. Kohta voisi siirtyä lukemaan ja jos sitä kerrankin vaikka nukkuisi edes kunnon yöunet. Tänään en edes haksahtanut päiväunille, koska päätin, että esitelmänihän muuten tulee tänään valmiiksi, tuli mitä tuli.

Ps. Kuvat ovat muistaakseni viime viikolta. Puhelimella otettuja ja ihmettelen todellakin tuota hyvää laatua.

Pps. Se kadonnut adapteri löytyi minun kamerastani. :D

Day 05 – Your definition of love

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.

Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti,

ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

1. Kor. 13:4-7

Rakkaus on vaikea asia. Usein kysytään, uskotko sinä rakkauteen ensi silmäyksellä. Minusta rakkautta ei ole ensisilmäyksellä. Olen kuullut monia tosielämän tapaamisia, joissa esimerkiksi nainen on kertonut ystävälleen nähdessään miehen, että tuon miehen kanssa minä kävelen alttarille joku päivä. Ja näin on käynyt. Siltikin uskon, että ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan, joten käsitettä rakkautta ensisilmäyksellä ei mielestäni ole. Rakkaus on toisen ihmisen syvempää tuntemista, sitä ei voi nähdä päältäpäin.

Rakkaus on tahdon asia. Vihkitilaisuudessa pappi (tai joku muu seremonian toimittaja) kysyy: "Tahdotko sinä..." Ei "Haluatko sinä..". Kaikki jossain vaiheessa elämäänsä seurustelleet tietävät kuinka aluksi koko maailma pyörii uuden kumppanin ympärillä. Hänen kanssaan voisi linnoittautua neljän seinän sisälle vaikka viikoksi ja kaikki muu ympärillä tuppaa katoamaan. Sitten koittaakin se arki. Elämää ei enää näe niiden vaaleanpunaisten lasien läpi, vaan toisessa ihmisessä näkee myös ne huonommat puolet. Mitä, oliko hän koko ajan noin ärsyttävä puhuessaan ruoka suussa? Mitä, miksen minä huomannut tuotakaan piirrettä aiemmin?

Se valtava flow, joka seurustelun alussa usein on päällä, ei kestä loputtomiin. Joskus kysytään tahtoa. Niin myöskään avioliitto ei varmastikaan aina ole ruusuilla tanssimista. Jossain vaiheessa saattaa tulla eteen tilanne, jossa sydän ei enää haluaisi jatkaa, mutta tahto sanoo, että tämä on oikein. Alttarillahan vannottiin tahtoa rakastaa toista niin myötä- kuin vastamäessä. Sateen jälkeen kyllä paistaa aurinko.

Day 04 – What you ate today

Tämän päivän ruokailut. Voi. :D Ei mitään ihmeellistä, eikä mitään, mistä olisi minkäännäköistä kuvamateriaalia. Aamulla heräsin hieman kymmenen jälkeen ja kävin heittämässä kaksi ruisleipää täytteineen nassuun ja äsken söin shoppausreissun jälkeen tonnikalasalaatin ja hedelmärahkan. Siinäpä se. 

Tein onneksi myös löytöjä Alajärveltä. Muutaman joululahjan ja myös jotain itselleni. Ja jälleen uudet patterit kameraan. En tajua miten tuo laita voi viedä virrat pattereista niin nopeasti! Isä sanoi ostavansa minulle ladattavia pattereita, kun minulla se latauslaite jo onkin. Ehkäpä sen jälkeen ei enää tarvitse ostaa uusia pattereita kerran viikossa. 

Kuuden jälkeen olisi suunta kohti Ylistaroa ja erään bändin keikkaa. Siitä huolimatta, että tänään menee varmasti myöhään, soi kello huomenna seitsemältä. Olemme luokan kanssa lupautuneet töihin hirvipeijaisiin ja sinne siis käy matkani aamulla. Jipii...

New look

Kävin siis eilen kampaajan käsittelyssä (minä itse sanoisin paikkaa parturiksi, mutta muutama ystäväni saisi siitä slaagin :D) ja lopputulos näkyy oikealla. Värithän vääristävät ihan hirveästi, mutta en vain saanut tehtyä niille mitään. Hiukset on värjätty samalla värillä kuin before-kuvassa, mutta kyllähän se väri oli vähän haalistunut, joten väri näyttää nyt tummemmalta kuin viimeksi. 

Yritin kasvattaa tuota etureuhkaa pois, mutta sehän näytti vain ylikasvaneelta otsatukalta, joten hankin sitten itselleni sivuotsiksen.  Minun hiukseni ovat luonnostaan hyvin kiharaan taipuvaiset, joten mietin saako näitä hiuksia enää koskaan mitenkään, mutta etutukka taipuukin aika näppärästi ihan itsestään. :) Niin ja älkää välittäkö tuosta aamunaamasta, jonka siis näette oikealla (ei minulla meikkiä ole kyllä näköjään tuossa toisessakaan, mutta)..

Nyt lähden katselemaan joskos sitä löytäisi taas vähän joululahjoja Alajärven suunnalta.

Päivän piristys

En enää muista missä eilen törmäsin tähän videoon, mutta voiko maailmassa olla mitään suloisempaa kuin tuo poika? <3 Tuota voisi heti pussata. :D Olen eilen katsonut kyseisen videon ainakin kymmenen kertaa ja joka kerta se hymyilytti yhtä paljon. :) 

Ps. Kiitos Laura. H! Vihdoin ja viimein minäkin saan postauksiin myös videoita!

Day 02 – Your first love

 Tämä kuuluu juuri siihen henkilökohtaisten asioiden kategoriaan. Itse asiassa tämä on lajissaan äärimmäisen henkilökohtainen, enkä välttämättä halua avautua täällä menneestä, enkä tulevasta rakkauselämästäni. En koe sitä jakamisen arvoiseksi asiaksi. Tai kyllä jakamisen arvoiseksi, mutta en sellaiseksi asiaksi, joka kuuluu blogiini. On kauheaa lukea juorulehdistä, kuinka lehdistö revittelee julkkisten seurustelusuhteilla, kihloilla ja eroilla. Eikö meillä kaikilla ole oikeus yksityisyyteen?

Muutama sananen kuitenkin. Olin ensimmäisen "rakkauteni" aikaan muistaakseni kolmetoistakesäinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin vielä erittäin lapsi, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä rakkaudesta. Itse näen asian niin, että on hyvä ensin oppia tuntemaan itsensä ja pärjäämään itsensä kanssa, ennen kuin rupeaa riiaamaan kenenkään toisen kanssa. Jokainen tietenkin tyylillään, mutta tämä on minun kantani. Olen vasta viimeaikoina alkanut mielestäni olemaan tarpeeksi kypsä itseni kanssa. Nyt jo kenties pystyisin huomioimaan myös toisen ihmisen tunteet ja tarpeet.

Nyt kun ikää alkaa olemaan jo, kaipuu jonkun toisen läheisyydestä lisääntyy. Kuvittelen mielessäni tilanteita, joissa katselisin rakkani kanssa elokuvaa käpertyneenä sohvan nurkkaan, viettäisin hänen kanssaan aikaa ja tutustuisin häneen. Minä haluan poikaystävän, joka on minulle kuin paras ystävä. Hän on se joka tuntee minut jopa paremmin kuin minä itse.

 Ensimmäinen seurustelusuhteeni oli varmasti tulevaisuuteni kannalta merkityksekäs. Sydänsurut sen päättymisen jälkeen osoittivat, että tunteillaan ei kannata leikkiä ja seuraavalla kerralla haluan olla erittäin varma siitä, että tämä vie hautaan saakka. Olenkin tyytyväinen siitä, että olen pitänyt itseni sinkkuna, koska minulle oikeaa ihmistä ei vielä ole tullut vastaan. Tiedän, että se joku odottaa minua ja Jumala johdattaa hänet tielleni kun aika on oikea. :) Hyvää kannattaa odottaa ja siihen saakka minä tyydyn sinkkuuteen!

Ps. Olen yrittänyt etsiä puhelimeni muistikorttiin adapteria, jotta saisin siirrettyä kännykästäni muutamia kuvia koneelle. Adapteri ei kuitenkaan ole vielä hypännyt näkösälleni, joten kuvia ei siis vielä näy. :D

Day 01 - Introduce yourself

Kuten jo ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, olen Jenna, 18-vuotias abiturientti. Elän kenties tämähetkisen elämäni jännittävintä aikaa, sillä haku korkeakouluhin alkaa vajaa kahden kuukauden kuluttua, koulu loppuu helmikuussa, kirjoitukset alkavat samoihin aikoihin ja ylioppilaslakki olisi tarkoitus asettaa päähän 4. kesäkuuta 2011. Olen erittäin innoissani, mutta samaan aikaan hieman peloissani.

Mitä sitten aion tehdä lukion jälkeen? Haen opiskelemaan ammattikorkeaan englanninkieliseen koulutukseen ainakin sairaanhoitoa ja luultavasti myös restonomiaa. Suomeksi haen opiskelemaan kätilöksi ja yliopistoon lääketiedettä. Kunnianhimoiset suunnitelmat, mutta huipulta on helpompi tulla alemmas kuin alhaalta nousta huipulle. :D

Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, harrastan musiikkia. Laulaminen on erittäin tärkeä osa elämääni ja pianonsoitto ainakin melkein yhtä tärkeää laulamisen rinnalla. Lukeminen on minulle terapiaa siinä missä musiikkikin ja rakastan sitä, kun voi illalla rauhoittua sänkyyn ja ottaa käteensä jonkun hyvän kirjan. Ahdistun siitä, kun kaiken koulutyön jälkeen joutuu vielä lukemaan illallakin jotain kirjaa koulua varten. Pidän myös ulkoilusta ja seuraavaksi aionkin suunnata ulos tuonne kirpeään pakkasilmaan!

30 Days

Day 01 – Introduce yourself
Day 02 – Your first love
Day 03 – Your parents
Day 04 – What you ate today
Day 05 – Your definition of love
Day 06 – Your day
Day 07 – Your best friend
Day 08 – A moment
Day 09 – Your beliefs
Day 10 – What you wore today
Day 11 – Your siblings
Day 12 – What’s in your bag
Day 13 – This week
Day 14 – What you wore today
Day 15 – Your dreams
Day 16 – Your first kiss
Day 17 – Your favorite memory
Day 18 – Your favorite birthday
Day 19 – Something you regret
Day 20 – This month
Day 21 – Another moment
Day 22 – Something that upsets you
Day 23 – Something that makes you feel better
Day 24 – Something that makes you cry
Day 25 – A first
Day 26 – Your fears
Day 27 – Your favorite place
Day 28 – Something that you miss
Day 29 – Your aspirations
Day 30 – One last moment

Tämän haasteen nappasin Saran blogista. Seuraavan kolmenkymmenen päivän ajan saatte siis tutustua minuun ja minun elämääni vielä hieman enemmän. Katsotaan paljonko tohdin paljastaa, osa kysymyksistä on nimittäin melko henkilökohtaisia.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Minulla alkaa uskonnon koe tuossa vajaan tunnin kuluttua. Minä voisin olla koneella kahdesta syystä: joko olen lukenut jo niin paljon, että koen olevani kokeeseen valmistautunut tai en ole koskenutkaan kirjaan ja olen jo luopunut toivosta selvitä kokeesta edes välttävällä arvosanalla. Ei ole varmastikaan kovin vaikea arvata, kumpaan suuntaan kallistutaan. Tehdäänpä tästä oikein havainnollistava esimerkki.

Jenna: Päättää aloittaa kokeeseen lukemisen kaksi päivää ennen koetta. Onhan se aikaisemmin kuin mitä hän on koskaan lukenut kokeeseen. Koulun jälkeen Jenna kuitenkin menee koneelle ja jää sinne hieman pidemäksi aikaa kuin alunperin ajatteli. "Hei! Minullahan on huomenna kolme vapaatuntia", Jenna ajattelee ja siirtää lukemisen seuraavalle päivälle.

Seuraavana päivänä, siis koetta edeltävänä päivänä, Jenna on koulussa ja pian on vapaatuntien aika. Hän menee "pikaisesti" käymään tuttujensa luona ja aikoo kyllä pian lukea uskontoa. Jenna ajautuu jopa tilanteeseen, jossa uskonnonkirjat ovat hänen sylissään odottamassa ja ehkä hän jopa avaa niitä hieman lukeakseen muutaman rivin. Sitten hän alkaakin katsomaan televisiota ystävänsä kanssa ja siirtää lukemisen iltaan.

Nyt on koepäivän aamu ja Jenna istuu koulupöytänsä ääressä "lukemassa" kokeeseen. Opettaja on antanut viisi esseekysymystä, joista yksi tulee kokeeseen. Mikäs oli se todennäköisyys, jolla juuri se kysymys valitaan, johon minä olen edes hieman antanut ajatuksiani? Suurempi todennäköisyys on se, että en tiedä aiheesta yhtään mitään. 

Unelma-Jenna: On ottanut kirjan käteen jo kolme päivää ennen koetta. Lukee hieman joka päivä, tekee alustuksen jokaisesta esseekysymyksestä. Eihän se edes ole iso työ jos sen jakaa useammalle päivälle. Edellisenä iltana hän enää vain lukee muistiinpanonsa ja on tyytyväinen saavutukseensa. Unelma-Jenna menee aikaisin nukkumaan ja nukkuu pitkään. Hän saa kokeesta helposti kiitettävän, koska on tehnyt hyvän pohjatyön ennen koetta.

Kumpi Jenna oli fiksumpi?

MIKSI asioita ei voi aloittaa ajoissa?

MIKSI elämä pitää tehdä itselleen niin hirvittävän vaikeaksi?

MIKSI pitää olla tyhmä?

MITÄ tästä opimme?

Vastaus viimeiseen kysymykseen: Emme mitään. Älkää ottako mallia minusta. Peukut pystyyn, että opettaja kysyy juuri sen esseen, jonka olen opiskellut. Toiveajattelua.

Pelipurkkien vallankumous

Kylläpäs olikin vaikea herätä tänä aamuna. Onneksi paluu arkeen oli pehmeä, sillä minulla loppui koulu jo kymmeneltä. Tämän jälkeen kävin isän kanssa kaupassa ja lähdettiin käymään vielä Alajärvelläkin. Onneksi lähdin mukaan, sillä löysin matkalla jotain itselleni ja jotain ystävälleni, joka siirtyi myös tänään täysi-ikäisten joukkoon. Päätin postata tähän väliin ja aloittaa sitten siivoamaan huonettani, joka näyttää räjähtäneen sen jälkeen, kun olen tullut Turusta kotiin. 

Näiden peltipurkkien tarina on melko mielenkiintoinen. Tai mielenkiintoinen ja mielenkiintoinen. Vilkaisin kotona Tokmannin lehteä ja ajattelin, että ostaisin ystävälleni ja itselleni yhdet Pikku Myy -peltipurkit. Menin sitten kaupassa katsomaan purkkeja ja huomasin, että kymmenellä eurolla saa kolmen purkin paketin. Ajattelin, että annan näistä yhden ystävälleni ja pidän kaksi itselläni. Menin siitä kassalle ja kassaneiti löi hinnaksi neljä euroa ja minä katsoin, että mites se nyt näin. Sanoin naiselle, että näiden purkkien hinta oli kyllä kymmenen euroa, tai niin ainakin hyllyn reunassa luki. Hän sanoi, että ei kyllä nämä ovat neljä euroa. Voi kyllä minulle kelpaa! 

Menin sitten odottamaan isääni, mutta ajattelin, että näitä purkkeja täytyy kyllä hakea lisää, jos ne kerran todellakin ovat näin halpoja. Yksi setti minulle, yksi ystävälleni. Menin toisen purkkikokoelman kanssa kassalle ja sanoin, että pitihän näitä sitten napata mukaan useampi, kun kerran näin halpoja olivat. Siinä vaiheessa kassaneiti kyllä alkoi epäillä, että jotain täytyi olla vialla. Sanoi selvittävänsä asian, mutta antoi minulle toisenkin setin neljän euron pilkkahintaan. Jos minä tässä 12 euroa säästin, niin olen iloinen.  Ja nämä ovat ihania! <3 Rakastan peltipurkkeja. Vaikka väri olisi tosin voinut olla ehkä vähän herkullisempi. 

Abi 2011

Ja vihdoin! Tänään saimme abipaitamme! Harmikseni kyllä kouluni loppui samantien kun olin paitani saanut, joten en voinut jäädä esittelemään sitä muiden luokkalaisieni kanssa. :D Mutta huomenna sitten taas. Pidän tuosta kuvasta aivan valtavasti ja olen happyhappy, että pääsimme yhteisymmärrykseen paidan kuvituksesta ilman, että selässämme lukee "push ABIt" tai jotain muuta yhtä typerää.

Nyt aion seuraavan parin tunnin ajaksi kanavoida energiani huoneeni siivoamiseen (viime kerran jälkeen unohdin/laiskuuksissani jätin vesisangon huoneeni ulkopuolelle ja nyt vesi on jäätynyt sinne, joten voitte kuvitella kuinka kylmä tuossa vintin portaissa on) ja sen jälkeen biologian kokeeseen lukemiseen ja läksyihin. Aiheena biotekniikka ja asia ihan tajuttoman monimutkaista, vaikka koealue onkin vain 30 sivun mittainen. 

Viikonlopun tapahtumat pähkinänkuoressa

Ensinnäkin niistä viime postauksessa mainitsemistani yo-kirjoituksista. Saatiin tosiaan ne tulokset perjantaina, eivätkä ne nyt aivan mennyt niin kuin olin suunnitellut. Tiesin, että terveystiedon arvosanani saattaisi tulla M:nä takaisin ja niinhän se tekikin. Omat pisteeni olivat muistaakseni lopulta 23 pistettä. Ruotsin M:stä olin taas jo etukäteen hyvin varma, enkä todellakaan olettanut, että arvosanani tipahtaisi. Mutta M:n raja olikin noussut yhtäkkiä 195 pisteestä 212 pisteeseen, joten eihän sitä M:ää sitten niillä minun 199 pisteelläni sitten napsahtanutkaan. Terveystieto harmittaa silti enemmän, koska aine on kuitenkin niin helppo. Saa nähdä uusinko vai annanko vain olla.

Tuletko kanssani teelle?

Nuo uutiset lannistivat hetkeksi, mutta festariviikonloppua ei ihan helpolla pysty pilaamaan. Lähdettiinkin siitä pian ajamaan kohti Turkua ja arvosanat unohtuivat melko nopeasti. Varsinkin kun isä soitti matkalla ja sanoi, että minut oli valittu vuoden 2010 nuoreksi toimijaksi. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. :D Hotellille saapuessamme näky oli seuraava: meillä oli vedenkeitin ja teetarpeet! Tosin emme kyllä käyttäneet tätä yleellisyyttä laisinkaan, mutta se hymyilytti. :) Varsinkin kun asukkeja huoneessa oli kolme ja lusikoita vain kaksi. Ketä pitäisi syrjiä?

Pientä kuvaoksennusta seuraavaksi. Nämä kuvat ovat kaikki nähtävillä Maata Näkyvissä festareiden kuvapankista, eivätkä nämä siis ole minun kuvaamiani. Minulla ei itselläni juuri ollut kuvia festareilta, koska kamerallani ei saa kovin laadukkaita kuvia tuollaisessa valaistuksessa ja unohdin kamerani olemassaolon melko totaalisesti.

Juha Tapio <3 Ostin miekkosen kokelmalevyn festareilta.

HB:n solisti Johanna.

Carloz Martinez

Newsboys oli aivan mahtava!

Kävimme ystäväni N:n kanssa myös viikonlopun aikana toistamiseen koettamassa onneamme jokavuotisessa Gospelstara -kilpailussa. Ystäväni oli aivan karvan päässä voitosta, mutta lopulta kuitenkin toinen lupaava laulajanalku nappasi palkinnon, mahdollisuuden vetää voittokappaleensa turkuhallin lavalla sunnuntaina.

Olimme alunperin varanneet itsellemme hotellihuoneen vain yhdeksi yöksi, mutta lauantaiaamuna osa porukastamme päättikin jäädä vielä toiseksi yöksi. Mekin yritimme vielä saada itsellemme huoneen eilen illalla, mutta kaikki lähialueen hotellit oli buukattu, joten kotimatka koitti Newsboysin keikan jälkeen. Lähdettiin siis siinä yhdentoista pintaan ajelemaan kotia kohti ja vähän jälkeen puoli neljän olen heittänyt tavarani huoneeni lattialle ja heittänyt vaaka-asentoon sängylleni. Tämä päivä onkin mennyt erimittaisia päiväunia nukkuessa, aamuherätystä odotellessa.

Viikonloppu oli ihan mahtava, toivottavasti saitte näistä kuvista edes irti hieman tunnelmasta, joka turkuhallissa vallitsi. :)

Ps. Huomenna saamme vihdoin ja viimein abi -hupparimme!

Pps. Vilkaiskaapa tämä video ja kertokaa kuinka monelle tirahti kyynel poskelle. Minun poskelleni niitä eksyi useampikin.