Minulla alkaa uskonnon koe tuossa vajaan tunnin kuluttua. Minä voisin olla koneella kahdesta syystä: joko olen lukenut jo niin paljon, että koen olevani kokeeseen valmistautunut tai en ole koskenutkaan kirjaan ja olen jo luopunut toivosta selvitä kokeesta edes välttävällä arvosanalla. Ei ole varmastikaan kovin vaikea arvata, kumpaan suuntaan kallistutaan. Tehdäänpä tästä oikein havainnollistava esimerkki.
Jenna: Päättää aloittaa kokeeseen lukemisen kaksi päivää ennen koetta. Onhan se aikaisemmin kuin mitä hän on koskaan lukenut kokeeseen. Koulun jälkeen Jenna kuitenkin menee koneelle ja jää sinne hieman pidemäksi aikaa kuin alunperin ajatteli. "Hei! Minullahan on huomenna kolme vapaatuntia", Jenna ajattelee ja siirtää lukemisen seuraavalle päivälle.
Seuraavana päivänä, siis koetta edeltävänä päivänä, Jenna on koulussa ja pian on vapaatuntien aika. Hän menee "pikaisesti" käymään tuttujensa luona ja aikoo kyllä pian lukea uskontoa. Jenna ajautuu jopa tilanteeseen, jossa uskonnonkirjat ovat hänen sylissään odottamassa ja ehkä hän jopa avaa niitä hieman lukeakseen muutaman rivin. Sitten hän alkaakin katsomaan televisiota ystävänsä kanssa ja siirtää lukemisen iltaan.
Nyt on koepäivän aamu ja Jenna istuu koulupöytänsä ääressä "lukemassa" kokeeseen. Opettaja on antanut viisi esseekysymystä, joista yksi tulee kokeeseen. Mikäs oli se todennäköisyys, jolla juuri se kysymys valitaan, johon minä olen edes hieman antanut ajatuksiani? Suurempi todennäköisyys on se, että en tiedä aiheesta yhtään mitään.
Unelma-Jenna: On ottanut kirjan käteen jo kolme päivää ennen koetta. Lukee hieman joka päivä, tekee alustuksen jokaisesta esseekysymyksestä. Eihän se edes ole iso työ jos sen jakaa useammalle päivälle. Edellisenä iltana hän enää vain lukee muistiinpanonsa ja on tyytyväinen saavutukseensa. Unelma-Jenna menee aikaisin nukkumaan ja nukkuu pitkään. Hän saa kokeesta helposti kiitettävän, koska on tehnyt hyvän pohjatyön ennen koetta.
Kumpi Jenna oli fiksumpi?
MIKSI asioita ei voi aloittaa ajoissa?
MIKSI elämä pitää tehdä itselleen niin hirvittävän vaikeaksi?
MIKSI pitää olla tyhmä?
MITÄ tästä opimme?
Vastaus viimeiseen kysymykseen: Emme mitään. Älkää ottako mallia minusta. Peukut pystyyn, että opettaja kysyy juuri sen esseen, jonka olen opiskellut. Toiveajattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti