Nukuin viime yön ihan suunnattoman huonosti. Kenties se johtui siitä, että kouluni alkoi eilen vasta puoli kahdelta, joten nukuin harvinaisen pitkään. Nukuin myös päiväunet. Kuitenkin. Normaalisti nukahdaan viimeistään yhdentoista aikaan, mutta eilen katsoin vielä Smallvillen, joka loppuu vasta kahdeltatoista ja olin vielä senkin jälkeen hereillä hyvän tovin. Voitte siis varmaankin kuvitella kuinka väsynyt olin herätessäni tänä aamuna. Yöunet ovat minulle henki ja elämä, joten aamu ei alkanut aivan haluamallani tavalla.
Olemme luokkamme kanssa odotelleet abi-paitojamme kuin kuuta nousevaa jo useiden viikkojen ajan. Ensin odottelimme koekappaleita, sitten suunnittelimme kuvan paitaan (tai E muokkasi jo olemassaolevaa kuvaa), teimme tilauksen, lähetimme sen, maksoimme paidat ja viime viikon maanantaina E oli saanut sähköpostin, jossa lähetys luvattiin laittaa eteenpäin tiistaina. Siitähän on nyt viikko ja yksi päivä ja tänään otimme yhteyttä uudelleen kyseiseen firmaan. Pakettimme kuulemma on edelleenkin lähettäjällä, tuumasi puhelimessa meitä palveleva mies. Ja mitähän ihmettä se tekee siellä, kun paitojen olisi pitänyt olla täällä jo viime viikolla? Huomenna lähetämme, nämä lupasivat. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan nuppiin tämä homma. Että pienenä vinkkinä: festimelta ei kannata tilata mitään, mitä ei ole valmis odottamaan puolta vuotta.
Tänään olen mennyt suoraan koulusta P:n luokse. Leikimme perheen pienen karvapallon (koiran) kanssa, pelasimme biljardia ja da vinci koodi-peliä, söimme, juttelimme ja niin edelleen. Neljän jälkeen suuntasimme E:n (eri E kuin aikaisemmin :D) luokse kakkukahveille, sillä ystävämme oli eilen täyttänyt myös kiitettävät 18 vuotta. Syötyä tuli useamman päivän edestä ja ensimmäistä kertaa minä saatoin sanoa pitäväni voileipäkakusta ja pyysin sitä jopa lisää. Tämä on iso askel minulle, pieni yhteiskunnalle. :D Hieman lisää juttelua, naureskelua ja yhdessäoloa, ennen kuin P lähti viulutunnille ja minä läksin E:n kanssa lenkkeilemään. Isä tuli matkalla vastaan ja kävelin hänen kanssaan kotiin. Nyt olen tässä ja siinä se päivä oikeastaan kokonaisuudessaan olikin.
Mistähän ihmeen syystä vanhassa blogissani on tänään käynyt yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin normaalisti? Tulkaa tänne hei, ei siellä ole enää mitään nähtävää! Tuntuu kummalta katsella, kun tämän blogin puollela blogitekstejä on vasta kaksi kun vanhan blogin puolella päästiin jo melkein kolmannelle sadalle. Mutta sitähän se puhtaalta pöydältä aloittaminen on. Kaiken nollaamista.
Ps. Olen jo useammassa blogissa, useampaan kertaan kysellyt, että kuinka youtuben videoita on mahdollista saada tänne. En ole koskaan muistanut palata kärkkymään vastausta, joten olisikohan täällä mahdollisesti ketään, joka osaisi vastata tähän kysymykseen? :D
Pps. Kuvat ovat upeita katto-otoksia toukokuiselta Viron matkaltani vuodelta 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti