Back home

Liian äkkiä kuluneen viisipäiväisen jälkeen eilen oli aika taas palata Jyväskylään. On se jännä miten sitä monesti aina ensin ajattelee kuolevansa tylsyyteen Vimpelissä, mutta loppujen lopuksi sitä haluaisi kuitenkin jäädä sinne vielä muutamaksi päiväksi. Olisihan minä periaatteessa nyt sinne voinut jäädäkin, sillä olen lomalla vielä loppuviikon. Halusin kuitenkin saada taas täällä elämän järjestykseen ja päästä Jyväskylä -elämässä vauhtiin ettei olisi heti kotiutumispäivää seuraavana aamuna tarvinnut juosta koulunpenkille.

Kotiutumiseni tapahtui tällä kertaa Seinäjoen kautta junaillen Jyväskylään. Seinäjoelle menin siis ystäväni Ainon kanssa autolla. Meillä oli hieman aikaa kauppojen kiertelyyn ja kävimme myös Subwayssa syömässä. Makuuni täytyi myös tietenkin käydä tyhjentämässä ja nyt olenkin ollut kaksi päivää ihan kunnon karkkipöhnässä. Onneksi pussissa on enää jämät jäljellä, en kestäisi tällaista oloa enää kovin kauan.

Vaikka meillä ei aikaa kauppojen kiertelyyn juuri ollutkaan, niin molemmat saivat tehokkaasti kuitenkin jotain shoppailtua kotiin vietäväksi. Minä löysin h&m:ltä tuon yllänäkyvän aivan uskomattoman ihanan laukun! ♥ Se oli sitä tunnettua rakkautta ensisilmäyksellä. Minua harmittaa aika paljon, kun tässä tovi sitten ostin Anttilasta laukun, jonka hankintaa olin oikeastikin harkinnut. Kotiin päästessäni tajusin kuitenkin, että ei tämä ollut minun unelmieni laukku, vaikka ihan kiva yksilö olikin. Laiskana en kuitenkaan saanut laukkua palautettua ja harmittaa ne hukkaan menneet roposet, jotka olisi voinut käyttää johonkin sellaiseen laukkuun, joka saisi sydämen tykyttämään hieman normaalia vauhdikkaammin. No, kaipa meistä jokainen joskus tekee hutiostoksia. Aion esitellä tätä laukkua toisella kertaa hieman paremmin ja myös sitä, mitä se on sisäänsä imenyt.

Koska alkuperäiseen suunnitelmaani kuului rientäminen suoraan junalta temppelille nuorteniltaan, niin täytyihän sitä ostaa myös matkalle jotain kunnon evästä karkkien lisäksi. Loppujen lopuksihan minä en edes nuorteniltaan enää jaksanut mennä vaan painelin asemalta suoraan kotiin, mutta eväitä tuli silti naukittua matkan varrella.

Mitä olisi junamatka ilman matkalukemista. Vaikka täytyy myöntää, että en minä kovin montaa aukeamaa tainnut tuostakaan kirjasta matkan aikana lukea, aika tehokkaasti torkuin nimittäin koko matkan. 

Alkumatkalla Seinäjoelta Tampereelle vierelläni istui venäläinen suomea puhumaton nainen. Konduktööri ei taas lontoota oikein hallinnut, joten tulkkasin sitten näiden kahden välistä keskustelua. Yllätyksekseni konduktööri lähtiessään vaunustamme antoi minulle ylläolevan lipukkeen kiitoksena tulkkaamisesta. Siitä tuli kyllä todella hyvä fiilis. :) Valitettavasti en lippua vielä tämän matkan aikana päässyt käyttämään. Suunnitelmissa oli vasta välillä Tampere-Jyväskylä mennä ravintolavaunuun, mutta jostain tuntemattomasta syystä meidän vaunusta ei koko ravintolavaunuun edes päässyt. Olettaisin tuon lipun kuitenkin käyvän myöhemminkin, koska ei siinä ainkaan mistään viimeisestä käyttöpäivästä mainittu.

Tältä näytti matkasta ryytynyt nainen. Tukan litistänyt ulkona puhaltanut myräkkä ja lumisade. Hiukset alkavat vihdoin tuntua omilta, kun ne on saanut pestä itse. Täytyy myöntää, että pienen alkupaniikin jälkeen tykkään näistä ihan hirvittävästi! Hiuksiani on myös kehuttu todella paljon. :) Äidin reaktiota jännitin hieman, koska hän aina jaksoi minulla saarnata siitä, kuinka en koskaan saisi leikata hiuksiani. Hänen kommenttinsa hiukseni nähdessään oli kuitenkin, että nuohan sopivat sinulle melkein paremmin kuin ne pitkät. Taidan itsekin olla ehkä samaa mieltä. :D Onnistunut operaatio siis, kumpa en olisi näin kauan mietiskellyt tämän toteuttamista.

Anttilasta mukaani tarttui myös viiden euron hintaan aivan uskomattoman ihana elokuva: Hachiko - tarina uskollisuudesta, josta postauksen olen joskus vanhan blogin aikana kirjoittanutkin. Tämä kuuluu ehdottomasti yksiin parhaista näkemistäni elokuvista. Mielettömän koskettava ja olen jopa miespuolisilta ystäviltäni kuullut, että kyyneleethän tämä silmiin nostattaa. Tarvinne siis kertoa, että kuinka paljon itse kyseisen pätkän aikana olen kyyneleitä vuodattanut. :D

Ja näin siis päädyin takaisin Keski-Suomeen. Tänään olen käynyt hieman kaupungilla pyörimässä ja täydentämässä ruokakaapit taas viikoksi (tai no raejuustoa joudun vielä huomenna hakemaan, kun se pääsi unohtumaan). Iltapäivällä kokkailin itselleni myös kasvissosekeittoa, mistä kuvamateriaalia tulossa blogiin varmaankin huomenissa. Nyt kuitenkin menen ehkä kehittelemään itselleni jotain iltapalaa ja taidan hautautua viltin alle sohvan mutkaan loppuillaksi. :)