Kuten ensimmäisessä and that's who I am -postauksessa jo mainitsinkin, oli minulla näitä kuvia koneella vielä toisenkin postauksen verran. Lisää faktoja pöytään siis! :)
On se jännä, miten pelkät kynttilät ja niiden liekkien tuijottelu saa verenpaineen laskemaan ja sydämen sykkeen rauhoittumaan. Kynttilöissä vain on se oma viehätyksensä. Jostain syystä silti monesti ajattelen, että enpäs nyt sytytä niitä kynttilöitä, koska se jollain tavalla tuntuu niin vaativalta hommalta. Niin millähän tavalla se on vaativaa hommaa? Meneehän siinä ehkä muutama minuutti sytyttää kymmenisen kynttilää ja minuutin verran puhaltaa ne sammuksiin ennen nukkumaan menoa. Taidankin polttaa tänään hieman kynttilöitä. :) Jouluvalot tuovat minulle samankaltaisen rennon fiiliksen kuin ne kynttilätkin.
Samankaltaisella linjalla jatketaan. Onko mitään rentouttavampaa kuin istua takkatulen äärellä villasukat jalassa lämmöstä nauttien? Haluan kyllä ehdottomasti tulevaisuuden kotiini takan, jonka äärellä iltaisin rentoutua kirjaa lukien tai vain tulta tuijotellen. Saunaan minulla on jonkin kaltainen viha-rakkaussuhde. Rakastan saunomista, mutta en pysty olemaan saunassa kovin kauan, sillä alan voida pahoin ja minua alkaa heikottaa alhaisen verenpaineeni takia. Siitä huolimatta sauna on yksi rauhan tyyssija ja olisin enemmän kuin onnellinen jos asunnossamme olisi sauna. Kuinka täydellistä se olisi? ♥
Asioita, joita pelkään. Täytyy kyllä sanoa, että tarkemmin ajateltuna en taida pelätä pimeää enää kovinkaan paljon. Aikoinaan muuttoa maailmalle suunnitellessa mietin, että en kyllä koskaan haluaisi asua yksin, sillä en tohtisi. Alkuun yksin kämpillä yötä oleminen olikin ehkä hieman pelottavaa, mutta nykyisessä asunnossa vietän aikaa niin paljon yksin, että olen tottunut siihen ja jopa nautin siitä suunnattomasti. Välillä olen jopa haaveillut ihan omaan kämppään muuttamisesta, mutta toisaalta nykyisessäkin sitä itsekseen oloa on suurin osa ajasta, niin kyllä täällä pärjää. Varsinkin kun parempaa kämppistä ei voisi kuvitellakaan. :) Korkeanpaikankammo minua kuitenkin vaivaa vahvana edelleen.
Jos olet edes hetken blogiani seuraillut, niin ainakin suhteeni Gilmoren tyttöihin on tullut jo selväksi. :D Edelleenkin sitä viimeistä kautta tuijottelen. Greyn anatomiassa olen menossa siinä kaudessa mikä nyt pyörii Amerikassa ja rupean katsomaan sarjaa varmaankin televisiosta kun se nyt tänään alkaa. :) Tai siis oikeastaanhan joudun jaksot katsomaan netistä jälkeenpäin, sillä keskiviikkoiltaisin olen aina temppelillä nuortenillassa. (Paitsi tänään, kun en jaksanut enää millään lähteä kun olin tuntikaupalla matkustanut. :D)
Vaikka olenkin tällä hetkellä tyytyväinen sinkku, niin pikkuhiljaa alkaa kuitenkin halu herätä siitä kumppanista kulkemaan vierellä. Tiedän, että se oma prinssi kyllä tulee vastaan kun aika on oikea ja sen takia jaksankin vielä odottaa. :) Salaa kuitenkin jo haaveilen hieman unelmien häistä ja oman perheen perustamisesta.
Kuinka tylsää elämä olisi, jos iloa saisi vain suurista ja mahtavista asioista? Onhan se hienoa odotella vaihtoonlähtöä ja asumista ulkomailla, haaveilla ja toteuttaa kasteelle meneminen, valmistua ammattiin ja monta muuta asiaa. Minun elämäni kuitenkin koostuu pienistä asioista ja niistä nauttimisesta, enemmän kuin tulevaisuuden hienoille hetkille elämisestä. Välillä minua hymyilyttää kassalla ruokaostoksen kanssa oleminen, kun tajuan, että saan itse täyttää jääkaappini sillä ruoalla millä haluan. Kahvilla istuminen hyvän ystävän kanssa saa hymyn huulille loppuviikoksi ja päivän saattaa pelastaa tuntemattoman ihmisen auttaminen. Lempikappale juuri oikeaan aikaan kuultuna pelastaa päivän kuin päivän. En halua koskaan menettää taitoani iloita pienistä asioista. Se tekee jokapäiväisestä elämästä mahtavaa ja elämisen arvoista. Haluan elää tätä päivää, enkä tulevaisuuden unelmia. Päivä kerrallaan.
Ja sitten lisää niitä sarjasuosikkeja. One tree hill on yksi lempisarjoistani kautta aikojen. Siitä onkin jo tovi aikaa, kun olen niitä viimeksi katsellut, mutta saattaa mennä vielä tovi jos toinenkin, ennen kuin alan niitä katsomaan uudelleen. Pitkän odottelun jälkeen tarttuminen Nälkäpeleihin sai minut myös ihastumaan sarjaan toden teolla ja odotankin jo innolla seuraavan elokuvan ilmestymistä, vaikka kyllähän ne kirjat hakkaavat elokuvat AINA mennen tullen. Vai osaako joku kertoa elokuvan, joka on kirja -versiotaan parempi?
Minä olen suunnattoman kiitollinen kaikista mahtavista ihmisistä, joita Jumala on elämääni siunannut. Kun elämä on potkinut päähän oikein olan takaa, niin minulla on ollut joukko ystäviä tukemassa ja tarjoamassa olkapäätään. Vasta viime aikoina olen oppinut enemmän kertomaan heille kuinka tärkeitä he minulle ovat ja kuinka paljon heitä rakastan, ja toivon että tämä taito saisi jatkaa kehittymistään tästäkin eteenpäin. Olen myös oppinut nauttimaan ihmisten auttamisesta ja yritänkin aina tunkea itseäni tilanteisiin, jossa voisin auttaa tuttua tai tuntematonta ihmistä.
Sitten hieman tätä fyysistä puolta. Kuten nyt viimeisten postausten aikana on käynyt ilmi, minulla on astma. En kuitenkaan käytä lääkkeitä jatkuvasti, vaan tarvittaessa ja yleensä säännöllisemmin siitepölyaikaan tai kun minulla on flunssa. Ja voin myös toisinaan pahoin liikkuvissa kulkuneuvoissa. Tämäkin näkyy olevan kausittaista. Jyväskylään muuton jälkeen totuin niin kovin bussissa istumiseen, että saatoin istua aivan bussin taaimmaisella penkillä poikittain tenttiin samalla lukien ilman mitään ongelmaa. Nyt tällä reissulla Vimpeliin matkatessa meinasin oksentaa jo ennen kuin olimme ajaneet edes tuntia kotiin päin. :D Onneksi minulla on ystäviä, jotka kärsivät samasta ongelmasta ja sain nyt loppumatkalle heiltä pahoinvointitabletin, jonka voimin selvisin hyvin Seinäjoelle autolla ja junalla Jyväskylään. :)
Olen vuosien mittaan oppinut olemaan sinut vartaloni kanssa. Tai no tällä hetkellä haluaisin takaisin kropan, joka minulla oli vielä viime kesän alussa, eli viisi kiloa lisää ja lihakset takaisin. :D En ole salilla käynyt moneen kuukauteen kertaakaan ja olen varmaankin menettänyt kaikki lihakseni mitä olen itselleni hiellä ja tuskalla hankkinut. :D Mutta siitäkin huolimatta, että voisin palata tässä asiassa takaisin viime kesään, niin olen tyytyväinen myös tälläkin hetkellä. Ja vaikka olenkin toisinaan hieman laiska, niin suurimman osan ajasta pyrin kuitenkin yrittämään parhaani koulussa. Näillä kahdella asialla ei ole kyllä mitään tekemistä keskenään, mutta ne olivat left-overeita, niin oli pakko yhdistää tällaiset kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa keskenään. :D
Samaan kastiin menevät jo aikaisemmin näkyneiden kuvien kanssa. :) Olen sinkku, mutta erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Näin kuuluu olla ja tästä aikakaudestakin minulla on ollut jo paljon opittavaa ja varmasti onkin vielä opittavaa. Odotan siltikin, että löydän sen oikean kumppanin, jonka kanssa viettää yhdessä loppuelämämme.
Vaikka en olekaan matkustanut juuri nimeksikään, niin voin sanoa, että tulen rakastamaan sitä. En tiedä mistä sellainen fiilis oikein tulee kun kokemusta asiasta ei ole, mutta minä vain tiedän. :D
Tulevaisuudessani näen itseni asuvan ainakin jonkin aikaa, ellen pidempäänkin, ulkomailla. Toista kohtaa tarvinne edes selittää: odotan into piukeana tietoa siitä meidän vaihdosta! Siitä tulee sitten ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani! Käsiä ristiin, että kaikki onnistuu. :) Odottamisen käsittämätön vaikeus..
Ps. Mietinkin, että jotain tuosta joululahjapostauksesta jäi jokin asia mainitsematta. Jyväskylään tavaroita jälleen pakattaessa huomasin kaappiin laittamani verhot, jotka olin äidiltä myöskin saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti