God has a bigger plan

Kaiken vaivannäön (kv-koordinaattorihan sen suurimman vaivan tietenkin näki), soutamisen ja huopaamisen, turhautumisen ja toivon jälleenheräämisen jälkeen minun on vihdoin jälleen aika ainakin toistaiseksi luopua tuosta vaihtoonlähtöajatuksesta. Mutta palataanpas ajassa jälleen hieman taaksepäin. Viimeksi siis vaihtorintamalta päivittelin kuinka kaikki mieluisimmat vaihtoehtomme olivat kariutuneet ja vaihtoehdoiksemme olivat valikoituneet Portugali ja Viro. Viro oli meille molemmille kohde, jonne olisimme varsin mielellämme lähteneet, mutta Portugali ei ollut meidän listamme kärkipäässä. Oikeastaan emme olisi sinne enää tulevaksi syksyksi halunneet yrittää ollenkaan, mutta kv-koordinaattori kysyi sinne paikkoja joka tapauksessa, kun olimme sinne täksi kevääksikin yrittäneet päästä. Onneksi Portugalista kuitenkin tuli viestiä, että siellä päässä kv-koordinaattori oli juuri vaihtunut toiseen, eikä heillä ollut takeita englannin kielisten kenttien löytymisestä.

Olin jo jonkin aikaa mietiskellyt sitä, että olikohan minun tarkoitus ollenkaan lähteä, kun näin paljon ovia suljettiin meidän edestämme. Tiesin kyllä, että prosessi olisi aikaa vievä ja varmasti monesti paikkaa joutuu hakemaan kauankin, mutta meidän tapauksessamme prosessi oli jotenkin erityisen hankala. Niinpä minä rukoilin, että jos Virosta aukeaa paikka niin minä lähden sinne, mutta jos emme saa paikkoja Virosta, niin minä en enää yritä syksyksi lähteä mihinkään. Ja kuten arvata saattaa, saimme lopulta tiedon siitä, että Virosta ei meille kenttiä löytyisi. Tartossa meille oli tarjolla kaksi harjoittelupaikkaa ja Tallinnassa vain yksi, joten emme voineet valita kumpaakaan kohdetta, sillä vaihdoin minimimitta on kolme kuukautta.

Olin aika hämmästynyt tuosta tiedosta. Tiesin, että minun hakuni oli nyt tässä. Vaikka hakuaika olikin jo loppunut, niin kv-koordinaattori sanoi, että kyllä hän meille vielä paikat löytäisi. Ja niinpä hän ehdotti seuraavaksi kohteeksi Unkaria. Oli perjantai kun hän lähetti meille sähköpostia ja minä pyysin saada miettiä asiaa viikonlopun yli, vaikka tiesinkin että minun pitäisi vain ilmoittaa että peruutan lähtöni. Tiedostin, että tässä vaiheessa taistelin vain Jumalan tahtoa vastaan, koska halusin lähteä vaihtoon niin paljon. Viikonlopun aikana kun asiaa mietiskelin, tulin siihen lopputulokseen, ettei minulla oikeastaan ollut edes muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa lähtöni peruuntumisesta. Tai olihan minulla vaihtoehto, mutta ei se oikeastaan ollut minulle vaihtoehto. Juttelin muutaman ystäväni kanssa ja hekin sanoivat asian mielestään olevan aika selvä: minun tarkoitukseni ei ollut nyt lähteä. Ystäväni aikoi jatkaa hakuprosessia vielä ja jotenkin tiesin, että kun minä peruutan lähtöni niin hän tulee saamaan myönteisen vastauksen. 

Sunnuntaina sitten laitoin kv-koordinaattorille raskain sydämin viestiä, että minä en ole lähdössä. Tiesin sen olevan oikea ratkaisu ja tiesin myös, että en itsessäni olisi niin vahva että olisin enää pystynyt lähtöä perumaan jos Unkarista olisi löytynyt paikka myös minullekin. Sen sähköpostin kirjoittaminen oli muuten todella vaikeaa. Kävin todella kovaa kamppailua oman tahtoni ja Jumalan tahdon välillä, mutta onneksi se puoli minusta voitti, joka on valmis toimimaan Jumalan tahdon mukaan, maksoi mitä maksoi. 

Ja kuinkas ollakaan, muistaakseni heti maanantaina ystäväni kertoi, että hän sai Unkarista myönteisen päätöksen. Toisaalta tämä oli erittäin selkeä merkki minulle siitä, että minun ei ollut tarkoitus lähteä. Mutta toisaalta harmittelin todella paljon sitä, että minä en nyt sitten ole lähdössä. Siitä huolimatta olin myös todella kiitollinen Jumalalle siitä, että hän oli sulkenut ne kaikki lukuisat ovet. Ja tajusin myös, että ehkä Jumala oli jo aikaisemmin puhunut minulle että minun ei kuuluisi lähteä, mutta minä omassa halussani olin yrittänyt tehdä kaiken lähdön eteen ja Jumalan piti vain hieman pitemmän kaavan kautta nyt sitten näyttää tahtonsa minulle. :D Ja kyllä se viikonlopun mietintäkin sai minut tajuamaan ettei minun enää kuuluisi jatkaa hakemista, koska ajatuskin siitä tuntui oikeastaan ahdistavalta. Tiesin, ettei olisi ollut oikein jatkaa enää.

Silti minulle jäi koko hommasta hieman tyhjä fiilis. Mikä tosin johtuu ihan omasta höpsöydestä. Kun olen melkein vuoden nyt pyörittänyt tuota vaihtoonlähtöä mielessäni ja tehnyt kaikkeni jotta pääsisin unelmani toteuttamaan, niin tuntuu aika tyhjältä toistamiseen olla tilanteessa, jossa en olekaan lähdössä mihinkään. Viime kerralla olin oikeastaan helpottunut, kun silloin joskus vuoden lopulla sai varmistuksen, että Suomeen oltiin jäämässä. Mutta nyt kun olin oikeastaan täysin varma siitä, että tulen viettämään ensi syksyn ulkomailla, niin tuntuu jotenkin että en osaa jäädä paikalleni ja tuntuu tyhmältä palata takaisin Jyväskylään syksyllä.

Minua kuitenkin lohduttaa ajatus siitä, että Jumalan suunnitelmat ovat todellakin niitä minun unelmiakin suurempia. Sillä on tarkoitus, että minun ei kuulu lähteä vaihtoon nyt, syyn sille näen luultavasti myöhemmin. Ja minä tiedän, että paikkani ainakin jonkin verran tulevaisuudessa on jossain ulkomailla, joten minun täytyy vain odottaa milloin aika on oikea. Ja eihän tämä ulkomaille estä lähtemästä! Minä olenkin päättänyt, että koulun loppumisen jälkeen jossain vaiheessa toukokuun loppua tai kesäkuun alkua minä lähden jonnekin reissuun! En ole vielä oikeastaan päättänyt, että haluanko lähteä jollekin rantalomalle vaiko kaupunkilomalle. Jos teillä on jotain ehdottomasti vierailemisen arvoisia paikkoja tai vaihtoehtoisesti paikkoja jonne ei missään nimessä kannata lähteä, niin vinkkejä otetaan vastaan! :)

Liikunnan riemu

Niin minä sitten innostuin tänään lähtemään takaisin tuonne Jyväsjärvelle ja vuokrasin ne luistimet kahdeksi tunniksi. Olin tehnyt Spotify:hin hyvän mielen biisilistan ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joten mikä kerta kaikkiaan saattoi mennä vikaan? Alkuun meinasi usko loppua kesken, sillä oletin noilla retkiluistimilla luistelemisen olevan aivan yhtä yksinkertaista kuin tavallisillakin luistimilla. Ei se aivan ollut. Tai ehkä vaikutusta oli myös sillä, että olen ylipäänsäkin luistellut viimeksi vuosia takaperin.

Ensimmäinen kierros tuolla radalla (joka on muuten 2,5 kilometriä pitkä) meni horjahdellessa ja lähinnä tasatyöntöjä vedellessä ja kirosin mielessäni jo koko kahdentoista euron menetystä. Pysähtelin radan laidalle vähän väliä kiristelemään luistimien remmejä, sillä en tahtonut saada niitä tarpeeksi tiukalle ja olin varma, että olen rähmälläni vielä jossain vaiheessa kun kenkä lipsahtaa terän päältä pois kokonaan. En kuitenkaan antanut periksi vaan istahdin ensimmäisen kauan kestäneen kierroksen jälkeen penkille asentamaan noita tossuja uudelleen ja sain ne vihdoin kunnolla kiinni. Toinen kierros mentiinkin jo ihan toisella meiningillä ja nautin luistelemisesta aivan suunnattomasti. Kuuntelin ylistysmusiikkia, kiittelin Jumalaa ja hymyilin kuin se kuuluisa Hangon keksi. Vielä lähdin kolmannellekin kierrokselle, mutta sen loppuvaiheessa kädet ja jalat alkoivat jo painaa. En ollut luistellut tosiaan vuosiin ja se kyllä tuntui.

Toiselle kierrokselle lähtiessä luistimetkin oli jo kunnolla jaloissa kiinni. :D

7,5 kilometrin jälkeen jano oli erittäin kova. Niinpä palauttaessani luistimia ostin itselleni myös tripin ja korvapuustin, jotka tuoksuivat niin mahtavalle jo luistimia vuokratessani. Tuo korvapuusti oli muuten todella iso, vaikka tuosta kuvasta sitä ei näekään. :D Menin siis nauttimaan vielä hetkeksi auringon säteistä ulos terassille nauttimaan tuosta aivan uskomattoman hyvästä pullasta!

Iloinen reippailija kotiinpaluun jälkeen.

Kotiin kävellessäni minulle tuli joku tilapäinen mielenhäiriö, aurinko oli ilmeisesti saanut paistaa nuppiini hieman liian kauan. Minä nimittäin eksyin matkalla kotiin kukkakauppaan ja ostin itselleni orkidean. :D Orkideat ovat aina mielestäni olleet aivan uskomattoman kauniita ja minä sainkin sellaisen ylioppilaslahjaksi. Se kuitenkin tiputti kukkansa aika pian ja olin ihan varma, että se oli kuollut. Mutta ei se sitten ilmeisesti ollutkaan. Toivottavasti saan tämän pysymään hengissä ja kukkimaan pitkään. 

Kotiinpaluun jälkeen jouduinkin pienille torkuille, sillä auringonpaiste meinasin tehdä tepposiaan taas pitkästä aikaa. Pää meinasi alkaa särkemään ja minulla oli hieman paha olo, mutta onneksi päiväunilla ja sen jälkeen ruoalla selvittiin. Sellainen päivän alku, ei hassumpi ollenkaan. :) Nyt jatkan Alajärven Arvokas -tapahtuman tuijottelua netistä loppuillan, hyvät lauantai-illan jatkot teille kaikille!

Kevättä rinnassa

On se vaan niin käsittämätöntä kuinka paljon tuo taivaalla möllöttävä pallo vaikuttaa mielialaan. Minusta aurinkoinen kevätilma tekee ainakin ihan totaalisen riemuidiootin. :D 

Tämä päivä on jälleen alkanut aikaisin, taisin herätä joskus puoli kahdeksan aikoihin. Aamupäivä meni aika lailla tekemättä mitään. Yritin katsoa neloselta tullutta Pingviinien matka -elokuvaa, mutta nukahdin kesken kaiken ja nukuinkin sitten päiväunet jo siinä ennen kymmentä. :D Päivä jatkui sitten vuoronperään tiskivuoren tuhoamisella ja vuoron perään tuon Eat Pray Love -leffan loppuun saattamisella. Viimeisimpänä katsoin myös tuon Nyt tai ei koskaan -elokuvan, joka osoittautui myöskin varsin hyväksi elokuvaksi. Kaikki kolme vuokraamaani leffaa olivat siis nappivalintoja ja pidin kaikista todella paljon!

Neljän aikaan lähdin sitten ystäväni kanssa ulos tarkoituksenamme käydä vain pienellä kävelyllä samalla, kun palauttaisin nuo elokuvat samalla FilmTowniin. Ilma ulkona oli kuitenkin niin uskomattoman kaunis, että ulkoilumme ja "pieni kävelymme" kesti melkein kaksi tuntia. Emme olleet todellakaan ainoita pitkänperjantain kauniista ilmasta nauttimaan lähteneitä, sillä väkeä oli kuin pipoa joka puolella. Vähän vain harmittaa, kun minulla ei täällä Jyväskylässä ole luistimia, sillä tuonne Jyväsjärven jäälle olisi kyllä tehnyt mieli mennä hieman sivakoimaan. Itse asiassa nyt tutkinkin asiaa ja huomasin, että luistimia ja muita välineitä saa 12euron hintaan vuokrata kahden tunnin ajaksi sataman kahvilasta, mutta vähän ehkä tuo hinta kirpaisisi kyllä. Suunnittelin kuitenkin ainakin visiittiä tuonne kahvilaan kupille kuumaa kaakaota, mutta voi olla että innostun myös tuosta luistelusta jos ilma näyttää yhtä hyvältä kuin tänään!

Kuokkalan sillan alla keinuu melko creepyn näköinen herra.

Pääsiäisen viettoon

Aamuinen mango-banaani-mansikka-viinirypäle smoothie. ♥

Vielä eilen pääsiäisestäni oli tulossa varsin tavanomainen. Tavanomainen, mutta ei todellakaan tylsä. Olin suunnitellut viettäväni sen kotoisasti Pohjanmaalla, vaikkakin Vimpelin sijaan pääasiassa Alajärvellä Arvokas -tapahtumassa, niin kuin lukemattomina vuosina aiemminkin. Viime vuotinen musiikkiporukkakin olisi koottu jälleen kasaan pitämään huolta lauantai-päivän musiikillisesta annista. Mutta kuinkas sitten kävikään? Isä soitti minulle eilen kun olin juuri hetki sitten päässyt koulusta ja sanoi, että kotoa saisi tulla sitten hakemaan kovan vatsataudin. Aha, kuinka kiva. Juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta että säästyin yhden lähimmän koulukaverini sairastamalta norovirukselta, niin saman taudin saisi sitten lähteä hakemaan kotoa. No thanks.

Raskain sydämin päätin sitten jäädä viettämään pääsiäistä tänne. Todennäköisyys sairastumiselle olisi kuitenkin suhteellisen suuri, eikä minulla todellakaan ole nyt aikaa ja vielä vähemmän halua sairastaa mahatautia. Kaiken maailman kouluhommat puskee päälle, joten elämä olisi vähintään sekaisin jos sitä joutuisi punkkaamaan kotosalla sairaana ensi viikolla. Tänään lähdin sitten tekemään isoja ruokaostoksia, sillä olin juuri suurinpiirtein nuollut jääkaapin puhtaaksi, jotta sinne ei jäisi mitään pilaantumaan pääsiäiseksi. Eilen minua siis lohdutti ainoastaan valo, kun en enää jaksanut kauppareissua lähteä tekemään. Nyt sitä ruokaa olisi sitten vaikka pienelle armeijalle. 

Tämän aamun aloitin jälleen naminami smoothiella. Rakastan smoothieita juuri sen takia, että sekaan voi iskeä miltei mitä tahansa ja lopputulos on aina yhtä herkullinen! Tänä aamuna tuotos maistui aivan erityisen hyvältä, kun mansikat olivat vielä hieman jäisiä, kun ne sekaan survoin. Namskis! Eilen illalla yllätin itseni ja varmaan monen muunkin tekemällä viimein valmiiksi tuohon viimeisimpään harjoitteluun liittyvän oppimispäiväkirjan. Tässä taas todistusta siitä, että mitään ei pitäisi jättää roikkumaan, koska tehtävän tekeminen tuntuu sen jälkeen aina vain vaikeammalta ja vaikeammalta. "Kerta se palautuspäivä on mennyt jo kolme viikkoa sitten, niin ei muutama päivä nyt enää haittaa." Tänä aamuna yritin jatkaa tuolla samalla draivilla lääkelaskujen kanssa, mutta aika laihaksi tulokset kyllä jäivät. Onneksi nuo lääkelaskut ovat kuitenkin aika lailla helppoja. Ainut ongelma niiden tenttimisessä on se, että tentissä vaaditaan 100% oikeat vastaukset, jotta tentistä pääsee läpi. Tähän saakka olen kyllä onneksi päässyt kaikki läpi ensiyrittämällä. Toivottavasti niin käy myös ensi keskiviikkona.

Tähänkin aamuun heräsin melkein luvattoman aikaisin, seitsemän aikaan. Aikainen herätys johtui kuitenkin siitä, että olin eilen mennyt nukkumaankin aikaisin. Yhdeksältä olinkin siis jo kirjastolla palauttamassa yhtä kirjaa, jonka jälkeen lähdin hakemaan apesta pääsiäisen ajaksi. Myöhemmin loihdinkin itelleni sitten yllä näkyvää herkkua. Ruskistin kansuikaleet ensin pannulla, jonka jälkeen heitin sekaan pussillisen wokkivihanneksia. Samaan aikaan kattilassa porisi kasvisliemikuution kanssa annos riisiä. Nämä kaksi sotkua sekaisin ja voilá, maukas lounas oli valmis. Tämäkin kyllä kuuluu aika lailla siihen laiskan kokkaajan kategoriaan, ei minusta taida minkään monimutkaisen sörsselin tekemiseen ollakaan. :D

Kyytipojaksi lautasen reunalle kurkkua, tomaattia sekä raejuustoa niin ei voi mennä paljon pieleen. Ruokalukemisena kuukauden Anna -lehti, jonka sain eräiltä tuttaviltani muutamaksi kuukaudeksi syntymäpäivälahjana. Vaikka en tiedä olenko nyt ihan täysin kohderyhmää, niin tykkään lehdestä aivan mielettömän paljon! 

Puolenpäivän aikaan lähdin myös piipahtamaan keskustan FilmTowniin aikeenani hakea hieman katseltavaa pääsiäisen ajalle. Joskus aikaisemmin päällänsä oli kampanja, jonka aikana leffoja sai kolme kipaletta kolmen vuorokauden ajaksi johonkin hintaan, mutta se oli ollut vain joku lyhyt kampanja. Nyt leffoja olisi saanut 7 kappaletta viikoksi, mutta en minä niitä niin paljon halunnut. :D Onneksi Filmarista saa opiskelija-kortilla sunnuntaista torstaihin 3euron elokuvat eurolla, joten otin niitä mukaani kuitenkin sen kolme kipaletta. Tuon alimpana näkyvän Bandslamin ehdinkin jo katsomaan ja se oli kyllä erittäin hyvä elokuva. Tällä hetkellä dvd-asemassa majailee Eat Pray Love, josta olen osan joskus katsonutkin, mutta ainakaan muistaakseni en ole sitä koskaan loppuun saakka katsonut. Ja mitäpä olisi pääsiäinen ilman kunnon eväitä? Pääsiäismuniahan tuossa pitäisi sipsien ja jäätelön sijasta olla, mutta ajattelin nyt tällä kertaa selvitä näillä. :D

Tätä iltaa ajattelin jatkaa tuon leffan parissa ja yhdeksältä majoittaudun television ääreen katsomaan, kun Duudsonit tuli taloon. Pääsiäinen jatkuukin sitten loppuun saakka varmaankin suhteellisen samalla linjalla. Kauppareissulta mukaan lähti myös ainakset rahkapiiraisiin, jonka ohjeen varmaankin isken tänne jossain vaiheessa. Tarkoituksena olisi myös pyykätä ja siivota, jonka jälkeen voisi täysin rinnoin ottaa rennosti. Toisaalta olen myös suhteellisen iloinen siitä että saatoin jäädä tänne, koska pääsiäinen Pohjanmaalla olisi ollut yhtä hullunmyllyä ja kiirusta alusta loppuun saakka, mutta nyt minulla todellakin on aikaa ottaa rennosti ja ennen kaikkea aikaa itselle. Tiedän, että olisin nauttinut suunnattomasti myös olostani Vimpelissä, mutta aion silti ottaa kaiken irti tästäkin pääsiäisestä, vaikka se onkin ensimmäinen pois Pohjanmaalta.

Tämän pidemmittä puheitta, oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! :) Nauttikaa auringonpaisteesta ja syökää niitä pääsiäismunia. 

Paluu viikonloppuun

Muutaman rivin mittainen paluu viikonloppuun vielä näin tähän väliin viikkoa. Lauantainen sairasteluni taisikin johtua vain tästä aina-niin-ihanasta vatsastani, sillä se meni suurimmaksi osaksi ohi jo aamupäivän aikana. Illalla hain jopa pizzan tuosta nurkan takaa pizzeriasta, vaikka ei minun ruokahaluni vielä ihan niin hyvällä mallilla ollut, että olisin sitä hirveästi saattanut syödä. Muuten viikonloppu kului muun muassa Serranon perheen ensimmäistä tuotantokautta tuijotellessa. Taitaa jäädä tuon katsominen kuitenkin tuohon ensimmäiseen tuotantokauteen, sillä en tiedä mistä tuota näkisi kera suomenkielisien tekstien. Espanjan kielen taitoni ei vielä ole ihan sitä tasoa, että tuota pajatusta pystyisin seuraamaan. :D

Ensimmäisessä kuvassa taas osoitus sosiaalisen median vaikutus kulutuspäätöksiini. :D Olen nimittäin monesta blogista lukenut hehkutusta siitä Milkan kuplapoks -suklaasta, mutta ne levyt olivat niin valtavia etten viitsinyt sellaista ostaa. Kämppikseni vielä sanoi, että hän sai elämänsä vatsakrampit muutaman palan jälkeen sitä sukaalta, joten jätin sen suosista hyllyyn. Sitten satuin kuitenkin huomaamaan tuon pienen patukan ja jouduinhan minä sen ostamaan. Olihan se ihan hyvää, mutta ei tuo nyt mitenkään niin valtavan hyvää ollut. Ei ollut Fazerille haastajaa tästä. Kaikki suklaapatukasta otetut kuvat olivat hieman tärähtäneitä sillä olin juuri hetki sitten tullut kotiin kauppareissulta ja kantanut painavia kauppakasseja hyvän tovin. :D

Se siitä turhuuksien jauhamisesta. Hyvät viikon jatkot kaikille!

Set the World on Fire

I wanna set the world on fire, until it's burning bright for You
It's everything that I desire, can I be the one You use?

I, I am small but
You, You are big enough
I, I am weak but
You, You are strong enough to

Take my dreams, come and give them wings
Lord with You there's nothing I cannot do
Nothing I cannot do

I wanna feed the hungry children
And reach across the farthest land
And tell the broken there is healing
And mercy in the Father's hands

I, I am small but
You, You are big enough
I, I am weak but
You, You are strong enough to

Take my dreams, come and give them wings
Lord with You there's nothing I cannot do

Take my dreams, come and give them wings
Lord with You there's nothing I cannot do

My hands, my feet
My everything
My life, my love
Lord, use me

I wanna set the world on fire
Wanna set the world on fire, yeah

Take my dreams, come and give them wings
Lord with You there's nothing I cannot do, no

Take my dreams, come and give them wings
'Cause Lord with You there's nothing I can't do
Nothing I can't do

I'm gonna set the world on fire
Set the world on fire

♥

Maukas aamupalasmoothie

Olen jo jonkin aikaa mielessäni haaveillut smoothien tekemisestä, mutta jotenkin se ajatus kuitenkin loppuviimein on tuntunut niin vaivalloiselta, että eiliseen saakka se on tekemättä jäänyt. Joo onhan se harvinaisen rasittavaa pilkkoa muutama hedelmä, heittää sekaan vähän mehua ja jogurttia ja survoa komeus juotavaan muotoon. Naurettavan helpoksihan sen tekisi vielä se, jos omistaisi blenderin, mutta tällä kertaa ja luultavasti hyvän tovin vielä tulevaisuudessakin mennään sauvasekoittimen voimin. Varsin kivuttomasti se silläkin luonnistuu. 

Minun aamupalasmoothieni sisälsi:

½ mangon

1 banaanin

1½ dl mustikoita

3 dl luonnonjogurttia

1 dl kolmen hedelmän mehua

Nuo määrät ovat vain suuntaa antavia, enkä todellakaan mitannut aineksia tarkasti. Tuosta määrästä smoothieta riitti kuitenkin tuon annoksen lisäksi vielä toiseen, hieman pienempään annokseen, jota tuhoan juuri tällä hetkellä. :) Eilisaamuna lisäsin smoothien sekaan vielä ruokalusikallisen Linum Plus -jauhetta, joka on siis kuituseosta, joka tekee hyvää vatsalle. Ensimmäinen tuote, josta olen selkeästi huomannut olevan hyötyä tämän kenkkuilevan vatsani kanssa. 

Tämä aamu ei sitten alkanutkaan aivan suunnitellusti. Olin suunnitellut lähteväni ensimmäisenä lenkille, jotta saisin päivän näppärästi käyntiin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä vaiheessa, kun vietin hyvän tovin aamustani vessassa. Nätisti sanottuna taisi paskatauti iskeä. En sitten tohtinut lähteä kuin roskakatokselle saakka roskia viemään ja vedin henkosia raitista ilmaa porraspielessä, mutta palasin sitten takaisin sisälle velttoine jalkoineni. Ja minä kun juuri eilen rohkenin jo huokaista helpotuksesta että selvisin sairastumatta, kun eräs ystäväni lähti keskiviikkona koulusta kesken pois mahatautisena. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. :D Pidetään peukkuja, että tuo aamuinen oli nyt se pahin osuus ja että jos nyt tämän päivän ottaisi rennosti, niin se olisi siinä. 

Mutta tänään minä aion kuitenkin tehdä jotain hyödyllistäkin, joten eiköhän oteta härkää sarvista ja tarttua noiden koulutehtävien kimppuun. Adios vain ja hyvät viikonlopun jatkot! Niin ja pian taas päivitystä tulossa noista vaihtoonlähtöjutuista.

Haaveet kaatuu...

... tai siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Viime kerralla vaihtorintamalta päivittelin haun uudelleen aloittamisesta, Irlannin hylkäämisestä ja Englannin vaihtamisesta ensimmäiseksi vaihtokohteeksi. Tuolloin ainakin itse olin erittäin toiveikas hyvistä mahdollisuuksistamme, sillä vaihtoehtoja meillä oli paljon ja hakijoita oli vähän, ei käytännössä ollenkaan. Emme olleet kuitenkaan kuulleet vastausta mistään kohteesta vielä tähän maanantaihin mennessä, jolloin aloimme hieman huolestua. Haku nimittäin loppui eilen.

Maanantaina ystäväni oli sitten käynyt kv-koordinaattorin juttusilla, eivätkä uutiset pois tullessa paljon mieltä lämmittäneet. Jostain kumman syystä kv-koordinaattori oli kuitenkin ottanut ykkösprioriteetikseen meidän saamisen Irlantiin, vaikka mielestämme olimme sopineet sen ajatuksen hautaamisesta. Tällä välillä jotenkin ihmeen kaupalla olivat myös paikat Ruotsiin menneet, eikä Englannista ollut vieläkään tullut mitään vastauksia. Lievästi sanottuna ärsytti. Kuinka voi olla mahdollista, että emme päässeet mihinkään neljästä maavaihtoehdostamme? Ja kuinka voi olla mahdollista, että hakijat joita ei edes vielä meidän hakua suunnitellessamme ollut, on rankattu meitä ennen ja saatu kohteisiin, joihin meidän oli tarkoitus hakea? Alkoi usko koko lähtemiseen pikkuhiljaa loppua. 

Kävimme pikaisen noin kahden minuutin mittaisen keskustelun kv-koordinaattorin kanssa ja hän sanoi kyselevänsä meille paikkoja Portugalista. Itse kyselimme mitä mieltä hän olisi esimerkiksi Tanskaan tai Viroon hakemisesta ja hän kannusti laittamaan toiseksi vaihtoehdoksi Viron. Sinne kuulema saattaisi suhteellisen helposti päästä (en kyllä usko helppoon pääsemiseen enää missään muodossa). Tuo Portugali ei kyllä mieltä oikein tällä hetkellä lämmitä, sillä yksi meidän tutoreistamme oli siellä ja hänen bloginsa perusteella ymmärsin oppimisen olevan hieman vaikeaa korkean kielimuurin takia. Jos tätä kirjoitusta lueskelet, niin mielelläni kuulen kokemuksiasi tuosta Portugalista lisääkin! :)

Hakupaperit täytyi kuitenkin kaikesta epätietoisuudesta huolimatta lähettää eilen. Itse mietin jo hetken koko vaihtoajatuksen hautaamista, niin paljon minua sapetti Englannin ja noiden muiden ensisijaisten kohteiden unohtaminen ja turvautuminen jälleen kerran vaihtoehto B:hen. Paperit lähtivät menemään kuitenkin eilen ja ensimmäiseksi kohteeksi nyt sitten valikoitui Viro (Tartto) ja toiseksi tuo Portugali. En kyllä enää todellakaan elättele minkäänlaisia toiveita yhtään mistään, ennen kuin olemme saaneet lopulliset päätökset jommasta kummasta kohteesta.

Olen jo miettinyt sitäkin, että onkohan minun ollenkaan tarkoitus lähteä vaihtoon, ainakaan nyt tällä hetkellä. Olen paljon rukoillut sitä, että tekisin oikeita ratkaisuja tämän vaihdon suhteen. Nyt kuitenkin kun jo kahteen kertaan suunnitelmat ovat menneet metsään, olen miettinyt että onkohan tämä Jumalan tahto ollenkaan. Aion kuitenkin tätä prosessia edelleenkin rukoillen jatkaa ja uskon että jos olen metsään tämän asian kanssa menossa, niin tarvittavat ovet sulkeutuvat ja lähtö tulee peruuntumaan tavalla tai toisella. Vaikka vaihtoonlähdön hautaaminen ainakin toistaiseksi harmittaisi ihan hirmuisesti, tietäisin että minun ei olisi tarkoitus vielä lähteä. Levollisin mielin siis päätöstä odotellaan. :)

Edit. Nyt on sitten se ajatus Portugaliin lähdöstäkin kuollut ja kuopattu. Jäljellä enää siis Viro.

What's inside of my bag?

Koulun alkaminen näemmä näkyy välittömästi blogin postaustahdissa. Maanantaina palasin tosiaan takaisin koulunpenkille ja huh miten nopeaa meidät päästettiinkään jälleen opiskelun makuun. Koulussamme oli tämän viikon ajan vierailevia luennoitsijoita aina Englannista, Prestonista, saakka ja olemme huomanneet, että he ainakin työllistävät opiskelijoita kotona huomattavasti paljon enemmän kuin opettajamme täällä Suomessa tekevät. Keskiviikonkin vapaan aamun puursin yhden neljäsivuisen monisteen johon sain kulumaan kaikenkaikkiaan varmaankin nelisen tuntia. Huoh. Ja kun kaikki tehtävät ja projektit eri kursseja varten isketään pöytään heti kurssien alussa, tuntuu taas vaihteeksi siltä, että työmäärä on kerta kaikkiaan valtava. On jos jonkinlaista projektia ja seminaaria ja kaiken kukkuraksi meillä oli vielä eilen ensimmäinen opinnäytetyöseminaari. Enhän minä vielä niin pitkällä opinnoissani ole, että tuollaista pitäisi edes ajatella? :D

Anyhow. Lupailinkin tuossa aikaisemmin kirjoitella hieman lisää uudesta laukustani, tai lähinnä sen sisällöstä. Löysin tuon laukun tosiaan Seinäjoelta h&m:ltä ennen paluutani Jyväskylään. Hintaa tuolla kaunokaisella oli muistaakseni vajaan 20 euron verran (eli siis 19,95e tai jotain vastaavaa). Rakastuin tuohon yksilöön aivan totaalisesti ja se onkin keikkunut olallani luultavasti joka päivä oston jälkeen. Tai ainakin silloin kun laukkua olen johonkin tarvinnut. Tämä ei siis ainakaan ollut hutiostos.

Perusjuttuja. Suhteellisen uusi lompakko, jonka ostin joskus syksyllä. Toinen bussikorttini, jota käytin mielenterveysharjoitteluni aikana. Marimekon penaali (tai oikeastihan tuo taitaa olla joku silmälasikotelo?). Käsirasva minulla kulkee myös aina laukussa mukana ja vielä toistaiseksi sitä virkaa ajaa joululahjaksi saamani Dermosilin primo -käsirasvaa, joka tuoksuu saksanpähkinälle. Aivan ihanan tuoksuinen rasva, mutta ei ehkä aivan tarpeeksi tehokas tälle minun erittäin kuivalle talvi-iholleni. Huulirasva on myös pakollinen varuste laukussa ja käytössäni on jo melko pitkään ollut Acon apteekista saatava hoitava huulivoide. Se on ainut, joka on saanut halkeilevat suupieleni kuriin ja tätä kuluukin aika nopealla tahdilla. Huulikiiltoa harvoin mukanani kannan, mutta nyt sattui putilo laukussa olemaan.

Tämä oli laukun sisältöni viime sunnuntailta, jolloin olin seurakunnalla sunnuntaikokouksessa. Siksi mukana oli Raamattu ja muistiinpanovihko. Kirjamyynnistä ostin äidilleni tuon samaisen Joyce Meyerin Uusi päivä, uusi sinä -kirjan, joka minulla itsellänikin on. Ystäväni myös kehui tuota Todd ja Sonja Burpon kirjaa Taivas muuttaa kaiken, joten ostin sen itselleni. Vielä en ole ehtinyt sitä aloittamaankaan, sillä minulla on kesken edelleenkin se Taru sormusten herrasta ensimmäinen osa. Vaikka kirja onkin erittäin hyvä, niin se on myös erittäin hidaslukuinen. Iltaisinkin tuntuu, että juuri ja juuri yhden tai kaksi aukeamaa jaksaa sitä lukea, ennen kuin uni ottaa vallan. Pitää yrittää sitä nyt tahkota. :D

Sitten hieman lääkinnällistä puolta. Astmakiekko kulkee aina mukana siltä varalta, että rupeaa ahdistamaan. Särkylääke nyt on hyvä olla mukana minne meneekin ja tuo Aspirin zipp on siitä erittäin kätevä, että sen voi ottaa ilman vettä. Maitohappobakteereja kävin ostamassa kokouksen jälkeen, sillä ajattelin rueta niitä nyt säännöllisesti syömään. Josko niistä olisi iloa tämän vatsani kanssa. Saas nähdä.

Siinäpä se. Tämän lauantain viettoon kuuluu yhden koulutehtävän alkuunsaattamista, ehkäpä kaupungilla käyntiä ja toivottavasti lenkkeilyä. Heräsin tuossa puoli kahdeksan aikaan aivan mahtavaan auringonpaisteeseen ja toivon sen jatkuvan koko päivän, niinkuin eilenkin. Eilen ulkoilusuunnitelmat vähän tyssäsivät, kun kävin aamulla laktoosirasitustestissä ja olin aika lailla lopun päivää melko huonovointinen, joten pääasiassa istuskelin koneella tai makoilin sängyssä eilisen. Tänään uudella innolla.

Hyvät viikonloput kaikille!

Ps. Vaihtoasioissa olisi taas päivitettävää joten jos sellainen informaatio kiinnostaa, niin stay tuned!

Edit. Unohdin siitä kirpputoripöydästä mainita! Jyväskylän keskustassa Centrum -kirpputorilla on siis minulla ja ystävälläni pöytä numerolla 18. Kannattaa käydä katsastamassa, jos täällä päin liikkuu. :)

Maailman yksinkertaisinta ruokaa

Muistan sen kuinka vielä lapsuudenkodissa asuessani olin aivan innoissani miettiessäni sitä, kuinka pois muutettuani saisin kokata ihan itse ja kokeilla kaikkia uusia reseptejä. Kuinkas sitten kävikään? Silloin tällöin tulee jotain laitettua, mutta harmittavan usein käy niin, että jos en koulussa tai harjoittelupaikassa saa lämmintä ruokaa, niin sitä ei tule syötyä ollenkaan. Kuinka uskomattoman laiska ihminen voikaan olla? Eilen otin sitten härkää sarvistaja päätin edes tehdä jotain kunnon ruokaa muistuttavaa. Koska mihinkään monimutkaisuuksiin en jaksanut lähteä, valikoitui päivän (tai siis monen päivän) menuksi kasvissosekeitto. How simple is that? 

Ylimmän kuvan aineksilla lähdettiin hommaa rakentamaan. Kuvan porkkanat jäivät lopulta keitoksesta kokonaan pois sillä kattilani oli aivan liian pieni ja valtavasta bataatistakin soppaan sopi ainoastaan puolikas sellainen. Anyhow. Bataatti palasiksi kattilaan, kasvispussin sisältö mukaan ja kiehumaan kera kasvisliemikuution niin pitkäksi aikaa, että bataatitkin ovat pehmeitä. Liiat nesteet kaadoin pois ennen kuin aloin survoa kasviksia mössöksi sauvasekoittimella. Sörsselin sekaan heitin muutaman pienen kimpaleen koskenlaskijaa ja ehkä about puolikkaan tuosta ruokakermasta. Ei muuta kuin soosit sekaisin ja lautaselle. Tällaiseen yksinkertaisuuteen jopa minä kaikessa laiskuudessani juuri ja juuri kykenen.

Rinnalle lasi maitoa sekä leipäviipale kaverineen ja keiton päälle muutama ruokalusikallinen raejuustoa. Yksinkertainen, mutta terveellinen ja ennen kaikkea maittava päivällinen on valmis! Kohta menenkin tuhoamaan hieman lisää tuota namia. :)

Edit. Samalla reissulla kun kävin täydentämässä jääkaappia eilen, niin kävin myös piipahtamassa nopeasti keskustan kirpputorilla. Toisenkin leffalapsen sain kotiin tältä viikonlopulta, tällä kertaa Sandra Bullockin tähdittämän Elämä pelissä -elokuvan, jonka olen myös nähnyt jo aikaisemmin ja joka kuuluu myös yhteen parhaista näkemistäni elokuvista. Tätäkään kipaletta ei oltu hinnalla pilattu, kolmella eurolla sain tämän kotiin. Samalla myös kyselin pöydän vuokraa ja ehkäpä abauttiarallaa kahden viikon päästä pääsen vihdoin eroon noista ylimääräisistä rentuistani, joita kertyi miltei kahden ison Ikea -säkin verran, kun niitä tänään kaapeistani pengoin. Olin myös suunnattoman ahkera ja varasin jo pyykkivuoroja kaksi kappaletta tälle ja kaksi huomiselle päivälle, jotta saan nuo kirpparikamat pestyä ja valmiiksi sitä varten, kun tuolta sitten soitellaan, että pöytä olisi vapaana. Kerron sitten ajankohdan kun sellaisen tiedän, jos lukijoissani on immeisiä täältä Jyväskylästä päin. :)

Edit2. Hyvää naistenpäivää naiset! ♥

Back home

Liian äkkiä kuluneen viisipäiväisen jälkeen eilen oli aika taas palata Jyväskylään. On se jännä miten sitä monesti aina ensin ajattelee kuolevansa tylsyyteen Vimpelissä, mutta loppujen lopuksi sitä haluaisi kuitenkin jäädä sinne vielä muutamaksi päiväksi. Olisihan minä periaatteessa nyt sinne voinut jäädäkin, sillä olen lomalla vielä loppuviikon. Halusin kuitenkin saada taas täällä elämän järjestykseen ja päästä Jyväskylä -elämässä vauhtiin ettei olisi heti kotiutumispäivää seuraavana aamuna tarvinnut juosta koulunpenkille.

Kotiutumiseni tapahtui tällä kertaa Seinäjoen kautta junaillen Jyväskylään. Seinäjoelle menin siis ystäväni Ainon kanssa autolla. Meillä oli hieman aikaa kauppojen kiertelyyn ja kävimme myös Subwayssa syömässä. Makuuni täytyi myös tietenkin käydä tyhjentämässä ja nyt olenkin ollut kaksi päivää ihan kunnon karkkipöhnässä. Onneksi pussissa on enää jämät jäljellä, en kestäisi tällaista oloa enää kovin kauan.

Vaikka meillä ei aikaa kauppojen kiertelyyn juuri ollutkaan, niin molemmat saivat tehokkaasti kuitenkin jotain shoppailtua kotiin vietäväksi. Minä löysin h&m:ltä tuon yllänäkyvän aivan uskomattoman ihanan laukun! ♥ Se oli sitä tunnettua rakkautta ensisilmäyksellä. Minua harmittaa aika paljon, kun tässä tovi sitten ostin Anttilasta laukun, jonka hankintaa olin oikeastikin harkinnut. Kotiin päästessäni tajusin kuitenkin, että ei tämä ollut minun unelmieni laukku, vaikka ihan kiva yksilö olikin. Laiskana en kuitenkaan saanut laukkua palautettua ja harmittaa ne hukkaan menneet roposet, jotka olisi voinut käyttää johonkin sellaiseen laukkuun, joka saisi sydämen tykyttämään hieman normaalia vauhdikkaammin. No, kaipa meistä jokainen joskus tekee hutiostoksia. Aion esitellä tätä laukkua toisella kertaa hieman paremmin ja myös sitä, mitä se on sisäänsä imenyt.

Koska alkuperäiseen suunnitelmaani kuului rientäminen suoraan junalta temppelille nuorteniltaan, niin täytyihän sitä ostaa myös matkalle jotain kunnon evästä karkkien lisäksi. Loppujen lopuksihan minä en edes nuorteniltaan enää jaksanut mennä vaan painelin asemalta suoraan kotiin, mutta eväitä tuli silti naukittua matkan varrella.

Mitä olisi junamatka ilman matkalukemista. Vaikka täytyy myöntää, että en minä kovin montaa aukeamaa tainnut tuostakaan kirjasta matkan aikana lukea, aika tehokkaasti torkuin nimittäin koko matkan. 

Alkumatkalla Seinäjoelta Tampereelle vierelläni istui venäläinen suomea puhumaton nainen. Konduktööri ei taas lontoota oikein hallinnut, joten tulkkasin sitten näiden kahden välistä keskustelua. Yllätyksekseni konduktööri lähtiessään vaunustamme antoi minulle ylläolevan lipukkeen kiitoksena tulkkaamisesta. Siitä tuli kyllä todella hyvä fiilis. :) Valitettavasti en lippua vielä tämän matkan aikana päässyt käyttämään. Suunnitelmissa oli vasta välillä Tampere-Jyväskylä mennä ravintolavaunuun, mutta jostain tuntemattomasta syystä meidän vaunusta ei koko ravintolavaunuun edes päässyt. Olettaisin tuon lipun kuitenkin käyvän myöhemminkin, koska ei siinä ainkaan mistään viimeisestä käyttöpäivästä mainittu.

Tältä näytti matkasta ryytynyt nainen. Tukan litistänyt ulkona puhaltanut myräkkä ja lumisade. Hiukset alkavat vihdoin tuntua omilta, kun ne on saanut pestä itse. Täytyy myöntää, että pienen alkupaniikin jälkeen tykkään näistä ihan hirvittävästi! Hiuksiani on myös kehuttu todella paljon. :) Äidin reaktiota jännitin hieman, koska hän aina jaksoi minulla saarnata siitä, kuinka en koskaan saisi leikata hiuksiani. Hänen kommenttinsa hiukseni nähdessään oli kuitenkin, että nuohan sopivat sinulle melkein paremmin kuin ne pitkät. Taidan itsekin olla ehkä samaa mieltä. :D Onnistunut operaatio siis, kumpa en olisi näin kauan mietiskellyt tämän toteuttamista.

Anttilasta mukaani tarttui myös viiden euron hintaan aivan uskomattoman ihana elokuva: Hachiko - tarina uskollisuudesta, josta postauksen olen joskus vanhan blogin aikana kirjoittanutkin. Tämä kuuluu ehdottomasti yksiin parhaista näkemistäni elokuvista. Mielettömän koskettava ja olen jopa miespuolisilta ystäviltäni kuullut, että kyyneleethän tämä silmiin nostattaa. Tarvinne siis kertoa, että kuinka paljon itse kyseisen pätkän aikana olen kyyneleitä vuodattanut. :D

Ja näin siis päädyin takaisin Keski-Suomeen. Tänään olen käynyt hieman kaupungilla pyörimässä ja täydentämässä ruokakaapit taas viikoksi (tai no raejuustoa joudun vielä huomenna hakemaan, kun se pääsi unohtumaan). Iltapäivällä kokkailin itselleni myös kasvissosekeittoa, mistä kuvamateriaalia tulossa blogiin varmaankin huomenissa. Nyt kuitenkin menen ehkä kehittelemään itselleni jotain iltapalaa ja taidan hautautua viltin alle sohvan mutkaan loppuillaksi. :)

... and that's who I am 2

Kuten ensimmäisessä and that's who I am -postauksessa jo mainitsinkin, oli minulla näitä kuvia koneella vielä toisenkin postauksen verran. Lisää faktoja pöytään siis! :)

On se jännä, miten pelkät kynttilät ja niiden liekkien tuijottelu saa verenpaineen laskemaan ja sydämen sykkeen rauhoittumaan. Kynttilöissä vain on se oma viehätyksensä. Jostain syystä silti monesti ajattelen, että enpäs nyt sytytä niitä kynttilöitä, koska se jollain tavalla tuntuu niin vaativalta hommalta. Niin millähän tavalla se on vaativaa hommaa? Meneehän siinä ehkä muutama minuutti sytyttää kymmenisen kynttilää ja minuutin verran puhaltaa ne sammuksiin ennen nukkumaan menoa. Taidankin polttaa tänään hieman kynttilöitä. :) Jouluvalot tuovat minulle samankaltaisen rennon fiiliksen kuin ne kynttilätkin.

Samankaltaisella linjalla jatketaan. Onko mitään rentouttavampaa kuin istua takkatulen äärellä villasukat jalassa lämmöstä nauttien? Haluan kyllä ehdottomasti tulevaisuuden kotiini takan, jonka äärellä iltaisin rentoutua kirjaa lukien tai vain tulta tuijotellen. Saunaan minulla on jonkin kaltainen viha-rakkaussuhde. Rakastan saunomista, mutta en pysty olemaan saunassa kovin kauan, sillä alan voida pahoin ja minua alkaa heikottaa alhaisen verenpaineeni takia. Siitä huolimatta sauna on yksi rauhan tyyssija ja olisin enemmän kuin onnellinen jos asunnossamme olisi sauna. Kuinka täydellistä se olisi? ♥ 

Asioita, joita pelkään. Täytyy kyllä sanoa, että tarkemmin ajateltuna en taida pelätä pimeää enää kovinkaan paljon. Aikoinaan muuttoa maailmalle suunnitellessa mietin, että en kyllä koskaan haluaisi asua yksin, sillä en tohtisi. Alkuun yksin kämpillä yötä oleminen olikin ehkä hieman pelottavaa, mutta nykyisessä asunnossa vietän aikaa niin paljon yksin, että olen tottunut siihen ja jopa nautin siitä suunnattomasti. Välillä olen jopa haaveillut ihan omaan kämppään muuttamisesta, mutta toisaalta nykyisessäkin sitä itsekseen oloa on suurin osa ajasta, niin kyllä täällä pärjää. Varsinkin kun parempaa kämppistä ei voisi kuvitellakaan. :) Korkeanpaikankammo minua kuitenkin vaivaa vahvana edelleen. 

Jos olet edes hetken blogiani seuraillut, niin ainakin suhteeni Gilmoren tyttöihin on tullut jo selväksi. :D Edelleenkin sitä viimeistä kautta tuijottelen. Greyn anatomiassa olen menossa siinä kaudessa mikä nyt pyörii Amerikassa ja rupean katsomaan sarjaa varmaankin televisiosta kun se nyt tänään alkaa. :) Tai siis oikeastaanhan joudun jaksot katsomaan netistä jälkeenpäin, sillä keskiviikkoiltaisin olen aina temppelillä nuortenillassa. (Paitsi tänään, kun en jaksanut enää millään lähteä kun olin tuntikaupalla matkustanut. :D)

Vaikka olenkin tällä hetkellä tyytyväinen sinkku, niin pikkuhiljaa alkaa kuitenkin halu herätä siitä kumppanista kulkemaan vierellä. Tiedän, että se oma prinssi kyllä tulee vastaan kun aika on oikea ja sen takia jaksankin vielä odottaa. :) Salaa kuitenkin jo haaveilen hieman unelmien häistä ja oman perheen perustamisesta.

Kuinka tylsää elämä olisi, jos iloa saisi vain suurista ja mahtavista asioista? Onhan se hienoa odotella vaihtoonlähtöä ja asumista ulkomailla, haaveilla ja toteuttaa kasteelle meneminen, valmistua ammattiin ja monta muuta asiaa. Minun elämäni kuitenkin koostuu pienistä asioista ja niistä nauttimisesta, enemmän kuin tulevaisuuden hienoille hetkille elämisestä. Välillä minua hymyilyttää kassalla ruokaostoksen kanssa oleminen, kun tajuan, että saan itse täyttää jääkaappini sillä ruoalla millä haluan. Kahvilla istuminen hyvän ystävän kanssa saa hymyn huulille loppuviikoksi ja päivän saattaa pelastaa tuntemattoman ihmisen auttaminen. Lempikappale juuri oikeaan aikaan kuultuna pelastaa päivän kuin päivän. En halua koskaan menettää taitoani iloita pienistä asioista. Se tekee jokapäiväisestä elämästä mahtavaa ja elämisen arvoista. Haluan elää tätä päivää, enkä tulevaisuuden unelmia. Päivä kerrallaan. 

Ja sitten lisää niitä sarjasuosikkeja. One tree hill on  yksi lempisarjoistani kautta aikojen. Siitä onkin jo tovi aikaa, kun olen niitä viimeksi katsellut, mutta saattaa mennä vielä tovi jos toinenkin, ennen kuin alan niitä katsomaan uudelleen. Pitkän odottelun jälkeen tarttuminen Nälkäpeleihin sai minut myös ihastumaan sarjaan toden teolla ja odotankin jo innolla seuraavan elokuvan ilmestymistä, vaikka kyllähän ne kirjat hakkaavat elokuvat AINA mennen tullen. Vai osaako joku kertoa elokuvan, joka on kirja -versiotaan parempi?

Minä olen suunnattoman kiitollinen kaikista mahtavista ihmisistä, joita Jumala on elämääni siunannut. Kun elämä on potkinut päähän oikein olan takaa, niin minulla on ollut joukko ystäviä tukemassa ja tarjoamassa olkapäätään. Vasta viime aikoina olen oppinut enemmän kertomaan heille kuinka tärkeitä he minulle ovat ja kuinka paljon heitä rakastan, ja toivon että tämä taito saisi jatkaa kehittymistään tästäkin eteenpäin. Olen myös oppinut nauttimaan ihmisten auttamisesta ja yritänkin aina tunkea itseäni tilanteisiin, jossa voisin auttaa tuttua tai tuntematonta ihmistä.

Sitten hieman tätä fyysistä puolta. Kuten nyt viimeisten postausten aikana on käynyt ilmi, minulla on astma. En kuitenkaan käytä lääkkeitä jatkuvasti, vaan tarvittaessa ja yleensä säännöllisemmin siitepölyaikaan tai kun minulla on flunssa. Ja voin myös toisinaan pahoin liikkuvissa kulkuneuvoissa. Tämäkin näkyy olevan kausittaista. Jyväskylään muuton jälkeen totuin niin kovin bussissa istumiseen, että saatoin istua aivan bussin taaimmaisella penkillä poikittain tenttiin samalla lukien ilman mitään ongelmaa. Nyt tällä reissulla Vimpeliin matkatessa meinasin oksentaa jo ennen kuin olimme ajaneet edes tuntia kotiin päin. :D Onneksi minulla on ystäviä, jotka kärsivät samasta ongelmasta ja sain nyt loppumatkalle heiltä pahoinvointitabletin, jonka voimin selvisin hyvin Seinäjoelle autolla ja junalla Jyväskylään. :)

Olen vuosien mittaan oppinut olemaan sinut vartaloni kanssa. Tai no tällä hetkellä haluaisin takaisin kropan, joka minulla oli vielä viime kesän alussa, eli viisi kiloa lisää ja lihakset takaisin. :D En ole salilla käynyt moneen kuukauteen kertaakaan ja olen varmaankin menettänyt kaikki lihakseni mitä olen itselleni hiellä ja tuskalla hankkinut. :D Mutta siitäkin huolimatta, että voisin palata tässä asiassa takaisin viime kesään, niin olen tyytyväinen myös tälläkin hetkellä. Ja vaikka olenkin toisinaan hieman laiska, niin suurimman osan ajasta pyrin kuitenkin yrittämään parhaani koulussa. Näillä kahdella asialla ei ole kyllä mitään tekemistä keskenään, mutta ne olivat left-overeita, niin oli pakko yhdistää tällaiset kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa keskenään. :D

Samaan kastiin menevät jo aikaisemmin näkyneiden kuvien kanssa. :) Olen sinkku, mutta erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Näin kuuluu olla ja tästä aikakaudestakin minulla on ollut jo paljon opittavaa ja varmasti onkin vielä opittavaa. Odotan siltikin, että löydän sen oikean kumppanin, jonka kanssa viettää yhdessä loppuelämämme.

Vaikka en olekaan matkustanut juuri nimeksikään, niin voin sanoa, että tulen rakastamaan sitä. En tiedä mistä sellainen fiilis oikein tulee kun kokemusta asiasta ei ole, mutta minä vain tiedän. :D 

Tulevaisuudessani näen itseni asuvan ainakin jonkin aikaa, ellen pidempäänkin, ulkomailla. Toista kohtaa tarvinne edes selittää: odotan into piukeana tietoa siitä meidän vaihdosta! Siitä tulee sitten ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani! Käsiä ristiin, että kaikki onnistuu. :) Odottamisen käsittämätön vaikeus..

Ps. Mietinkin, että jotain tuosta joululahjapostauksesta jäi jokin asia mainitsematta. Jyväskylään tavaroita jälleen pakattaessa huomasin kaappiin laittamani verhot, jotka olin äidiltä myöskin saanut.