Joululahja itselle ♥

Lintu -avaimenperä

Ostin itselleni juuri spontaanin joululahjan! Tai lahja kuin lahja, mutta kerta nyt joulun aika on niin kutsuttakoon sitä joululahjaksi. Ihailin tätä kyseistä avaimenperää jo kun Pupulandian Jenni etsi itselleen avaimenperää ja joku lukijoista oli muistaakseni linkannut tämän ihastuttavan avaimenperän hänen kommenttiboksiinsa (jos nyt en väärin muista?). Paras ystäväni oli saanut tämän kyseisen avaimenperän juuri veljeltään joululahjaksi (lintu siinä on vain pinkki) ja kun olemme juuri muuttamassa saman katon alle kimppakämppään, ajattelin hommata myös itselleni tällaisen. Eteisen seinällämme on siis pian kaksi lintua omissa pöntöissään. :)

Eikö olekin ihastuttava?

Ps. En muuten ole koko muutostakaan blogin puolella maininnut mitään, mutta ehkä sekin aikanaan (sanon aikanaan siksi, että minun lupauksistani ei voi koskaan varmaksi sanoa, joten ette voi ainakaan syyllistää, että olisin luvannut kirjoittaa muutostani blogiin ;)).

The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 1

Breaking Dawn

Tämäkin postaus tulee hieman aikaansa jäljessä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Huomasin tuossa taannoin marraskuun alussa, että jaa kappas Twilightin uusin osa tulee ensi-iltaan muutaman viikon päästä. En ymmärrä miten tämä info on voinut päästä menemään ohitseni, sillä olen aina pitänyt kyseisen saagan elokuvista ja varsinkin ensimmäisen juonenkäänteet ja vuorosanat osaan jo miltei ulkoa. Toisaalta oli myös iloinen yllätys, että en ollut tajunnut odottaa elokuvan ensi-iltaa aikaisemmin: tällöin minun ei tarvinnut odottaa sen  ilmestymistä kovinkaan pitkään. 

Katselin Jyväskylän Finnkinon sivuilta kyseisen pätkän esitysaikoja ja huomasin, että yönäytös olisi 17.-18. päivän välisenä yönä klo 00.04. Olin jo yhden luokkalaiseni kanssa jutellut näytökseen menosta, joten varasin liput ja kysyin kiinnostaisiko häntä lähteä mukaani katsomaan elokuvaa. Ystäväni oli onneksi aivan innoissaan leffaan lähdöstä, joten ei muuta kuin seuraavaa viikkoa odottelemaan! :)

Edward & Bella

Leffa täytti kyllä ainakin minun odotukseni. :) Se oli jännittävä ja sai ainakin minut pauloihinsa koko keston ajaksi. Huonoa elokuvaasa oli ainoastaan yksi hieman haperosti toteutettu kohtaus, jonka moni muukin on varmaan sieltä minuuttien seasta pongaillut. Jännitykseltä ei elokuvan katsomisenkaan lisäksi vältytty, kun näytös jouduttiin keskeyttämään pienen accidentin takia. 

Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin katsomisen arvoinen elokuva ja suosittelen tämän pätkän vilkaisemaan, ellei sitä vielä ole tehnyt. :)

****

Nämä kuvat menevät sitten blogiin...

Minun kamerassani ja kännykässäni on useita otoksia, jotka olen ottanut tätä blogia varten. Postaan sitten illalla. Ilta siirtyy seuraavaan päivään ja lopulta hamaan tulevaisuuteen ja tällä hetkellä kännykkäni sisältää hyvin paljon juuri noita nämä kuvat menevät sitten blogiin -otoksia. Ajattelinkin siis tehdä tällaisen sekametelisoppa -postauksen, jossa esittelen noita julkaisematta jääneitä kuvia.

Menneisyyttä lähdetään tällä kertaa kaivelemaan niinkin kaukaa, kuin elokuun puolivälistä ja Kokkolan asuntomessuista saakka! Kuten näiden kaikkien muidenkin kuvien kohdalla, oli minun tarkoitus kirjoittaa isompi postaus messuista ja napsinkin kuvia melko ahkerasti. Jostain syystä sekin sitten jäi kirjoittamatta. :D Tässä kuitenkin muutama pala Kokkolan asuntomessuja, olkaa hyvät!

Messuilla vierailin yhden parhaan ystäväni kanssa juuri päivää paria ennen messujen päättymistä. En muista mainitsinko asiasta, mutta sain sattumalta kaksi vapaalippua paikan päälle, joten niistäkään ei tarvinnut kustantaa mitään. Joidenkin tuntien ajan vietimme kohteita kierrellen, mutta aikaa olisi saanut varmasti kulumaan paljon paljon enemmän. Väsy kuitenkin iski jalkoihin, joten aloimme jättämään joitain ei-niin-kivannäköisiä taloja välistä, jotta pääsisimme alueelta ennen iltaa pois. Parempi olisi ollut, jos messuilla olisi voinut viettää vaikka kaksi päivää, jolloin kaikkea ei olisikaan tarvinnut ahmia kerralla. :)

Tällaisen huoneen huolisin itselleni ihan koska tahansa!

Tämä kuva napattiin ihan vain siitä syystä, että eräs ystäväni työskentelee VM-carpetilla.

Tässä kuvassa yhdistyy tosi kauniisti uusi ja vanha, tuo pöytä on upea. ♥

Yksi haaveeni tulevaisuuden kotiin istuttavan ikkunalaudan lisäksi ovat tällaiset ovet!

Koulu alkoi syksyn osalta hyvin nopeasti täydellä teholla ja koko ajan on kyllä saanut olla jonkinlaista group workia tai individual assigmentia vääntämässä. Eivät turhaan sanoneet ensimmäisen syksyn olevan kaikkein rankin. Meiltä yritetään ilmeisesti ottaa heti luulot pois, ettemme vain erehdy uskomaan, että opiskelu olisi jotenkin mukavaa ja leppoisaa. ;) Ei sentään, olen kyllä nauttinut opiskelusta erittäin paljon, vaikka välillä pientä ja hieman suurempaakin stressinpoikasta ollut päällä. :) Oikean alan olen kuitenkin aivan ehdottomasti valinnut!

Ensimmäinen ihkaoikea tenttimme käsitteli lihaksia ja luita. Niitä opiskellessa menikin bussimatka kotiin ja takaisin tänne Jyväskylään.

Jotta menisitte vielä hieman enemmän sekaisin niin siirrytään seuraavaksi syyskuun puoliväliin, jolloin meillä oli tursajaiset (yliopistossa tunnettu ilmeisestikin nimellä fuksiaiset). Itse en oikein noista alkoholin suurkulutusjuhlista välittänyt ja olinkin itse mukana menossa vain parin tunnin ajan. Mukaan sieltä jäi ainoastaan muutama äärimmäisen kipeä rakko (näitä varten jouduin jopa käymään hakemassa laastareita joltain huoltsikalta, kun ei enää pystynyt kävelemään).

Olipa kerran tursajaiset..

Ihkaensimmäinen kolmen viikon harjoittelu meillä oli jo poikkeuksellisen aikaisin, ainoastaan hieman yli kahden kuukauden opiskelun jälkeen marraskuun seitsemännestä päivästä aina 27. päivään saakka. Jännitin harjoittelua etukäteen hieman sillä uskoin, että huomaisin siellä hyvin nopeasti olenko oikealla alalla ja onko minusta oikeasti sairaanhoitajaksi. Pelkoni oli kyllä kaikin puolin aiheeton, sillä nautin harjoittelusta erittäin paljon ja olen todellakin oikealla alalla. : ) Yllätyin myös positiivisesti siitä, että menetin sydämeni vanhuksille aivan täysin, vaikka ennen harjoittelua vannoin, että vanhustenhoitajaa minusta ei tulee koskaan.

Never say never!

Tämä kuva on tältä aamulta. Kysymykseni onkin: Miksi hiukset menevät vahingossa hyvin silloin hyvin, kun olet lähdössä töihin, eikä hiuksilla nyt olisi niin paljon merkitystä??

Olen asuttanut tuota Keski-Suomen opiskelijoiden mekkaa nyt kohta neljän kuukauden ajan (minne se aika oikein juoksee???) ja olen käynyt virallisesti lenkillä ainoastaan yhden säälittävän kerran. :D Asun aivan Laajavuoren rinteiden juurella, joten ne lenkkimaastot ovat aivan minun lähettyvilläni. Täytyihän sitä sitten napat kuvia niistä maisemista. Tuntuu aivan kuin olisi kotiin palannut. ♥ Oli vähän jännittävää kyllä käydä tuolla lenkkeilemässä kun eteneminen oli sitä tyyliä, että jaahas käännytäänpäs tästä oikealle, tästä vasemmalle, suoraan ja taas vasemmalle ja katsotaan päädytäänkö koskaan takaisin sinne mistä lähdettiin. Ihan hyvin kuitenkin löytyi takaisin sopivasti noin tunnin taivaltamisen jälkeen. 

Kuva ihkaensimmäiseltä lenkiltäni Laajavuoren metsiköihin. Täällä saattoi unohtaa hetkeksi olevansa kaupungissa. ♥

Kuka lähtisi kokeilemaan?

Tämä kuva tuli napattua ihan vain hiusteni pituutta ihmetelläkseni. Miksi jätin tuon paidan kauppaan?? ;(( Täytynee käydä tutkimassa, josko sen vielä löytäisin. 

Ja tätä paitaahan ei ollut siellä kaupassa enää. Note to self: Jos löydät kaupasta jotain kertakaikkisen ihanaa (vieläpä kymmenellä eurolla) niin älä jooko mieti kuinka voisit tuon saman paidan saada kirpputorilta kahdella eurolla, koska et sitä välttämättä koskaan saa. Olipa kerran idiootti. :)

Minulla on tapan ottaa kuvia hiuksistani tarkistaakseni, että ne ovat kuosissa. :D Hiukset - check!

Lenkkipolkuni varrelta löytyi seuraavaa..

Ja näin alkoi ensimmäinen tutustuminen Laajavuoreen!

Täytyisi kenties postata näitä kuvia hieman useammin niin ei tarvitse lätkäistä tällaista haaremia näitä tänne kerralla. :) Muutenkin blogi on ollut hieman retuperällä kaiken koulun ja harjoitteluiden takia, mutta yritän jälleen päästä langoille. Vaikka tauot välillä venyvätkin pitkiksi, niin en voisi siltikään kuvitella lopettavani kirjoittelua. Sen verran koukuttavaa tämä on. :)

The Anatomy Colouring Book

Kävin eilen hieman ostoksilla suomalaisessa kirjakaupassa. Istuimme yhden luokkalaisen kanssa Subwayssa illalla, kun hän mainitsi että eräs toinen luokkalaisemme oli käynyt ostamassa kirjakaupasta anatomian värityskirjan. Mielenkiintoni heräsi siinä silmänräpäyksessä, koska minä en ole ihminen, joka pitää listojen lueskelusta, vaan visuaalisuus on minulle hyvä tapa oppia. Mahtavaa, että joku on yrittänyt tehdä opiskelusta mielenkiintoista! Siltä istumalta lähdin käymään kirjakaupassa ja siellähän se hyllyssä huusi nimeäni. Vajaa kaksikymmentä euroa köyhempänä palasin kaupasta mukanani tuo kirja. Toivon todellakin, että se saa minut oppimaan asiat helpommin. Hienoa tuossa kirjassa oli vielä se, että kaikki tekstitkin ovat englanniksi. :)

So tired.

Feeling sleepy..

Tämä viikko on mennyt kaiken osalta jotenkin ihan hämärässä pilvessä. En mitään aineita kuitenkaan vedä. :D Koko viikon on vaan ollut niin väsynyt olo, että olisi vain voinut nukkua, nukkua ja nukkua. Varsinkin aamuisin sängystä nouseminen tuntuu tavattoman vaikealta ja joka aamu olen miettinyt, että mitäs jos sitä tänään skippaisi sen päivän ainoan luennon ja jäisi nukkumaan. Tunnollisena opiskelijana en kuitenkaan ole vielä skipannut ainoatakaan luentoa.. Vielä. En tiedä onko väsymykseni syynä yleisesti vain syksy, minut se saa ainakin joka vuosi päivien pimetessä uneliaaksi, vai stressi kaikista miljoonista koulutehtävistä joita voisin juuri tälläkin hetkellä olla tekemässä. Tiedä häntä, mutta viikonloppuna ajattelin ottaa erittäin rennosti ja ainakin nukkua piiiitkät yöunet. Niistä kouluhommista ei kyllä pääse mihinkään, niitä on pakko tehdä viikonloppunakin. :D

Yksi väsymyksen syy saattaa myös olla huono fyysinen aktiiviuteni viime aikoina. En muista olenko maininnut, että olen Jyväskylässä ollessani kierrellyt kuntokeskuksia etsien sitä omaa paikkaani. Kriteereinä ovat olleet hinta (ei kuitenkaan se tärkein, vaikka merkitystä onkin), sijainti (tämä merkitsi loppupeleissä melko paljon), yleisfiilis (tunnenko oloni kodikkaaksi ja sellaiseksi, että viihtyisin paikassa) ja hieman myös ryhmäliikuntamahdollisuudet (yhdessä paikassa viikonlopun ja aamujen tuntien vähäisyys sai hieman perääntymään). Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin eilen, että nyt on aika tehdä päätös, jotta pääsen viimeinkin säännöllisen kuntoilun makuun ja päädyin sitten Kuntoporttiin.

Kuntoportissa kävin kahden viikon ajan ilmaiseksi ja monta tekijää ajoivat minua sinne suuntaan: sijainti loistava ajatellen treenejä ennen koulua tai sen jälkeen, erittäin ystävällinen henkilökunta ja osaavat ohjaajat, jotka saivat minusta irti juuri sen kaiken mitä annettavissa oli, kodikkuus (kahden viikon aikana aloin tuntea oloni hyväksi ollessani keskuksella) ja hyvä tuntitarjonta (erityisesti spinningin olemassaolo oli minulle tärkeä kriteeri, sillä siihen ihastuin ensimmäisenä). Plussa minun listassani oli myös se, että kuntosalilla ei ole punnaamassa rautaa miehenjärkäleet, joiden seuraan et edes kehtaa mennä kahden kilon punttiesi kanssa. :D Kuntoportti on siis naisten kuntokeskus. :) Jos jollain napsahti kohdilleen, niin huomiseen saakka (täytyy siis olla nopea!) on vielä voimassa tarjous, jolla loppuvuoden treenit saa -50% alennuksella, eli 26eurolla kuussa ja tammikuusta eteenpäin sitten sen 52e/kk. :) Niin ja tämä ei ollut maksettu mainos!! :D Tänään ajattelinkin aloittaa jäsenyyteni kuluttamisen puolen tunnin spinningillä. <3

Writing..

Nyt täytyy kuitenkin jaksaa suunnata muutamaksi tunniksi koululle. Ensiksi luvassa Assigment writing -luento ja sen jälkeen yhden seminaarityön valmistelua ryhmän kanssa. Onneksi ei ole pitkä päivä. :) See ya all ja hyvää torstaipäivää! :)

Saran namuset ♥

Joskus jopa minun pokkarini osaa yllättää kuvanlaadullaan. 

Viikonloppu oli tosi jees. Perjantaina aloitin päiväni pakkaamisella kotiinlähtöä varten ja hieman ennen kymmentä istahdin bussiin, joka vei minut keskustaan. Seuraavat tunnit vietinkin matkustaen. Kolmen tunnin taajamajunamatka Jyväskylästä Seinäjoelle, jonka jälkeen vielä puolitoistatuntia Seinäjoelta Alajärvelle bussissa. Taajamajunaan en kyllä enää eksy toista kertaa, ellei kyseessä ole todella lyhyt matka. Suunnitelmissani oli käyttää tuo kolme tuntia hyödykseni koulutehtäviä tehden, mutta joku osasikin minua sitten valaista, että taajamajunissa ei ole Jumalan lahjaa ihmisille. Eli siis niitä PC-pistokkeita. Ah-niin-rakkaalla mokkulallani dataaminen onnistui ensimmäiset kymmenen minuuttia, jonka jälkeen verkko katosi. Puhumattakaan siitä kuinka junan liikerata käsitti kaikkea niin liikkeestä eteenpäin, molemmille sivuille, kuin myös ylös ja alas. Yritäpäs siinä sitten kirjoittaa mitään. Käytinkin matkan aika lahjakkaasit nukkumalla. Onneksi satuin myös juuri siihen bussivuoroon, joka kuljettaa jotain pikkuamiksia kotiin viikonlopuksi. Heidän sanavarastoonsa kun kuuluvat tasan kaikki veellä ja ässällä alkavat kirosanat. Mikä kotimatka..

Muuta vikaa siinä viikonlopussa ei sitten ollutkaan. :D Perjantaina oli kiva nähdä nuortenillan merkeissä pitkästä aikaa monia ystäviä. Ilta jatkui normaalilla kaavalla Alajärvelle, jossa osa kävi syömässä ja me istuskelimme jutustelemassa Risteyspaikassa. Jatkoille vielä kahvittelemaan yhden ystävän kotiin ja hyvä ilta on paketissa. :) Lauantaina kävin lenkillä yhden kaverini kanssa, tein hieman kouluhommia ja lopulta päädyin nyyhkyttämään The Last Song -elokuvan tahtiin. Sunnuntaina vietin aikaa vielä yhden ystäväni kanssa käyden jälleen lenkillä ja taikoen hieman pippurista nakkisoppaa. :D Pian olikin aika siirtyä Alajärvelle. 

Onneksi Sara saapui ilahduttamaan minua hetkeksi Nesteelle ja toi mukanaan ylläolevia namusia. Tuo yksi yksilö pelastui minun kidaltani siihen asti, että sain siitä kuvan, jonka jälkeen se katosi äärimmäisen hyviin suihin. Näitä kannattaa ehdottomasti syöttää sinun yo-juhlissa (= syöttää mulle)! Sitten alkoihin kahden ja puolentunnin mittainen bussimatka, joka päättyi siihen, että myöhästyin siitä bussista, jolla minun oli tarkoitus suunnata keskustasta kämpille, koska laukkuni  oli niin painava, etten meinannut jaksaa kantaa sitä.. :) Hovimies, where are you?

Näiden sekavien ajatusten saattelemana lähden nyt suihkuun ja nukkumaan!

Kiirettä pukkaa!

Use me ♥

Elämäni on tupannut olemaan suhteellisen hektistä viime aikoina, mutta tässä koulutehtävien tekemisen lomassa ajattelin  hieman koota ajatuksiani ajalta, jonka olen nyt viettänyt Jyväskylässä, 167 kilometrin päässä kotoa.

Jos tänne eksyy jotain uusia lukijoita, niin kerron hieman taustoja. Muutin siis elokuun 14. päivänä Jyväskylään opiskeluiden perässä. Minulle aukesi paikka JAMK University of Applied Sciences -oppilaitoksesta, eli siis suomalaisittain ammattikorkeakoulusta. Aloitin elokuun 22. päivänä sairaanhoitajan opiskelut englannin kielellä ja olen nyt hieman yli kuukauden verran asuttanut tuota opiskelijakaupunkinakin tunnettua Keski-Suomessa sijaitsevaa kaupunkia.

Omat fiilikseni ovat tällä hetkellä pelkästään positiivisia. Oon päässy tosi nopeasti seurakuntaan mukaan ja tällä hetkellä laulan Alegria -kuorossa ja vastaan aika paljon musiikista kansainvälisissä kokouksissa. Musikaalisuudesta on varmasti tässä tapauksessa ollut paljon etua mulle. Torstaina seurakunnalla järjestettiin myös uusien ilta ja siellä sai kans paljon kontakteja uusiin ihmisiin ja meillä olikin mielettömän kiva ilta ja ensi viikon torstaina on sitten uusien bileet, joissa varmasti tutustuu ihmisiin vielä paremmin. :)

Olen myös käynyt liikuntamahdollisuuksia tutkimassa Jyväskylässä ja olen päättänyt liittyä johonkin kuntokeskukseen, sillä olen jäänyt totaalisen koukkuun varsinkin erilaisiin ryhmäliikuntajuttuihin! Spinning on yksi ihan paras laji ja muitakin suosikkeja on jo löytynyt. :) Vielä olisi yksi paikka kokeilulistalla ennen kuin teen päätöksen minne aseuttaudun.

Kaupunkina Jyväskylä on myös erittäin miellyttävä: ei liian suuri, mutta ei myöskään liian pieni. Kaikki tarvittava löytyy läheltä. Itse asun hieman sivussa ja keskustaan tuleekin matkaa nelisen kilometriä. Se on kuitenkin juuri passeli matka pyörällä taitettavaksi ja välimatkasta osittain johtuenkin alue jolla asun on erittäin rauhallista. Tulen myös erittäin hyvin toimeen kämppikseni kanssa! :) Paljon parempaa kämppää ja kämppistä ei olisi edes voinut toivoa, enkä osannut odottaa että minulla kävisi näin hyvä säkä niiden kanssa.

Studying

Koulu on alkanut myös erittäin tehokkaasti heti ensimmäisen viikon tutustumisten ja yleisten infojen jälkeen. Valmiiksi olen saanut SWOT - analyysin, joka käytiin läpi tutoropettajan tapaamisessa, CV:n jonka olen myös jo palauttanut, netissä tehtävän kokeen jonka tarkoituksena oli lähinnä tutustua koulun sivuihin ja löytää tietoa, joka tulee tarpeeseen kenties myöhemmin (kuinka ilmoittautua uusintakokeisiin ja kuinka poissaolotilanteissa toimitaan) sekä yhtä kurssia varten tehdyn esittelyn itsestäni. Tällä hetkellä työn alla on Gerontological nursing -kurssin seminaarityö aiheesta Elderly & sexuality ja edessä ovat muun muassa Basics of Clinical Nursing -kurssin seminaarityö, Learning and Professional Growth -kurssin vertailutehtävä (kuinka Suomen ja valitsemani maan sairaanhoito eroaa toisistaan), sekä Health and Welfare Services -kurssin ryhmätyö ja muutama itsenäinen työ. Vapaa-ajan ongelmia ei siis ehdi tulemaan. :D

Viimeisen viikon olen kyllä melko lailla tehokkaasti käyttänyt stressaamiseen siitä, että miten kaiken edes ehtii saamaan valmiiksi, mutta kun tänään olen kunnolla paneutunut tuohon seminaarityöhön, tajusin, että kun tarmokkaasti jaksaa vain pikkuhiljaa tehdä juttuja eteenpäin eikä jätä asioita viime tippaan, ei tässä ole mitään hätää. :) Työmäärä tuntuu kyllä suurelta, mutta kyllä näistä selvitään. 

Yritänkin päästä eroon lukioaikaisista tavoistani ja aloittaa asioita todellakin aikaisessa, eikä viimeisenä iltana. :D Mielestäni melko hyvä saavutus on se, että CV on ollut tarkastusta vaille valmis jo viikko sitten, vaikka sen palautus on ensi viikolla ja tämä seminaarityö esitellään marraskuussa. Tosin tämä seminaarityö on ryhmätyö ja ensimmäinen tapaaminen meillä on maanantaina, joten täytyy siis kantaa oma kortensa kekoon ja lukea materiaaleja, jotta saataisiin homma käyntiin sitten. :)

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin nauttinut koulusta erittäin paljon! Jännää nähdä kuinka nopeasti ryhmään muodostuu klikkejä, sillä jo nyt tietynlaista ryhmäytymistä on havaittavissa. Jako ulkomaalaisiin ja suomalaisiin on valitettavan selkeä, mutta onneksi yhteisissä koko ryhmän jutuissa olemme suloisessa sekasotkussa. :)

Jos tulee mieleen jotain kysyttävää Jyväskylään tai opiskeluihini liittyen, niin antakaa palaa!

Päivän asu

Hieman epätarkka kuva..

Koulussa Skill labs -tunneilla oli vuorossa sängyssä peseminen, vaippojen laittaminen ja vuoteen sijaaminen, kun potilas makaa sängyssä. Ensimmäistä ja viimeistä harjoittelimme toisillamme ja siitä syystä tämä asu. En siis ole saanut itseäni sairaalakuntoon, vaikka sekin olisi toheluuteni huomioon ottaen hyvin mahdollista.

Flunssa riehuu edelleen ja tänään pääsin uudelle levelille tämän kanssa, kun yskä alkoi vaivata. Polin myös koulusta kämpille vesisateessa, joten saa nähdä vaikuttaako tuo tautini etenemiseen. Huomenna koulu alkaa onneksi vasta 13.15 ja vuorossa olisi 3½ tunnin Gerontologian luento. 

I'm getting older and older

19

Taas lisättiin yksi vuosi lisää mittariin. Tätä päivää juhlittiin kylläkin jo eilen, mutta en enää muistanut siitä mainita. :) Flunssaisissa merkeissä vietettiin eilinen päivä. Tulin kotiin viikonlopuksi ja tapasin muutamaa ystävää ja muuten olen ollut kotosalla. Tänään olisi tarkoitus illalla juhlistaa vähän synttäreitäni jonkinnäköisellä porukalla (saa nähdä kuinka moni ilmaantuu, kun vasta eilen facebookissa asiasta ilmoitin :D). Huomenna sitten katsomaan pesäpalloa, ellei tämä tauti vedä täysin sängyn pohjalle. Hyvin kipeänä täytyy kyllä olla, että sen pelin skippaan. :D

Leipomuksia

Before vol. 1

After vol. 1

Before vol. 2

After vol. 2

Tässä tuotoksia viime viikoilta. Mustikkapiirakka oli aivan mielettömän hyvää, vaikka itse sanoinkin. Tosin täytettä olisi voinut olla vähän vähemmän niin sekin olisi ehtinyt kunnolla jähmettymään uunissa. Meinasi olla keskeltä vähän löysää. Sämpylöistä taas ensimmäinen pellillinen jäi vähän alikypsyneiksi, kuten tuosta alakuvan kalpeasta ulkonäöstä saattaa huomata ja toinen pellillinen oli taas vähän liian kauan uunissa. x) Aina ei voi onnistua. Mutta onneksi maku oli kuitenkin loistava!

Edit. Itse asiassa näin jälkeenpäin ajateltuna unohdin voidella nuo sämpylät, josta siis johtuu, että ne eivät saaneet väriä laisinkaan. :D Tämän havainnon tein laskiaispullaepisodin jälkeen, jolloin myös unohdin voidella ne pullat. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa muistaa noin yksinkertainen asia?? :D

Jos jonain päivänä...

♥

Jos jonain päivänä tuntuu, että itkettää, soita minulle. 

En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta voin itkeä kanssasi. 

Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että haluaisit juosta pois, älä epäröi soittaa minulle. 

En lupaa pyytää sinua pysähtymään, mutta voin juosta vierelläsi. 

Jos jonain päivänä et halua kuunnellä ketään, soita minulle. 

Lupaan olla vierelläsi ja lupaan olla todella hiljaa.

Mutta jos jonain päivänä soitat, enkä vastaa, tule nopasti luokseni,

saatan tarvita sinua.

Tears are words the heart can't say

Tears

Koin tänään luultavasti yhden elämäni suurimmista järkytyksistä. Olin tänään kaupungilla kun serkkuni soitti minulle. "Ootko kuullu mitä Saaralle (nimi muutettu) on tapahtunu?" hän kysyi ja tämä lause sai pulssini jo melkolailla kohoamaan. Saara on serkkuni ikäinen tyttö, joka asuu kotikotona meidän naapurissa. Hän on minulle hyvin tärkeä ja olemme läheisiä. Kysyin tietenkin, että mitä on tapahtunut. Serkkuni vastaus sai minut huudahtamaan ääneen, sillä hän sanoi Saaran jääneen auton alle. Voitte kuvitella minkälaisia kauhukuvia olen piirrellyt mielessäni tiellä makaavasta ystävästäni, jonka auto on tönäissyt kumoon. 

Serkkuni selittää tarkemmin tapahtunutta. Hänen äitinsä oli ollut taluttamassa heidän koiraansa ja hän oli nähnyt kaiken. Saara oli lähtenyt kiireellä juoksemaan tielle, jolloin auto oli tönäissyt hänet asfalttiin, johon Saara oli jäänyt sätkimään. Olin jo aivan kauhusta suunniltani ja kyyneleet alkoivat tehdä tuloaan minun seistessä pyöräni vierellä Jyväskylän keskustassa. Kysyin paniikissa, että mitä Saaralle oli tapahtunut. Kun vastaus tuli melkein tyynen rauhallisesti, että "Se kuoli", alkoivat epäilykseni herätä. Sitten tajusin yhtäkkiä, että serkuillani on kissa nimeltä Saara. 

Siinä vaiheessa kiittelin kyllä Luojaani aika kiivaaseen tahtiin, kun tajusin, että nyt puhutaan vain kissasta. En pidä eläimiä mitenkään vähäisinä ja onhan se surullista, että pieni ja suloinen kolmen pennun emo kuolee, mutta voitte vain kuvitella sen suunnattoman helpotuksen, kun tajuan, että ystäväni on kunnossa. Olin jo suurinpiirtein varaamassa junalippuja Seinäjoelle päästäkseni katsomaan ystävääni sairaalaan ja kyseessä olikin serkkuni kissa. 

Vaalikaa rakkaat ihmiset ystäviänne. Koskaan ei voi tietää milloin menetätte heidät, tai tässä tapauksessa luulet menettäväsi heidät. ♥

Hengenpelastaja

Päätin jo ennen verenluovutukseen tarvittavan 18 vuoden iän täyttymistä, että aion luovuttaa verta. Asia kuitenkin unohtui, vaikka jäikin muhimaan ajatuksissani. Pienellä paikkakunnalla luovuttaminen oli hieman hankalampaa tai ainakaan en tiennyt, että siellä voisi luovuttaa säännöllisesti. Jotakin kautta tuossa kesällä sitten eksyin veripalvelun sivuille ja huomasin, että Jyväskylässähän on veripalvelu auki jokainen arkipäivä, joten luovuttaminen olisi helppoa. Ajatus kuitenkin jännitti melko paljon, kuten varmaan montaa muutakin ensikertalaista. Kämppikseni itse asiassa jo lupautuikin kanssani luovuttamaan, mutta loppuviimein päädyin kuitenkin paikalle yksin. 

Vetisten sääennusteiden vuoksi menin tänään kouluun bussilla ja jostain syystä kesken koulupäivän minulle tuli mieleen mennä luovuttamaan verta juuri tänään. Kävin päivän loppumisen jälkeen erään luokkalaiseni kanssa kirpputorilla, sekä Hesessä syömässä, ennen kuin kohtalonhetkeni alkoivat olla käsillä. Olin aivan sataprosenttisen varma, että jänistäisin viime hetkellä, koska luokkalaiseni ei tullut mukaani.

Kyynärvarttani koristamaan sain siteen illan ajaksi.

Sydän pamppaillen astuin ovesta sisään tiskille, jossa nuori sairaanhoitaja oli minua ottamassa vastaan. Sanoin heti, että olen ensimmäistä kertaa liikenteessä ja hoitaja oli innoissaan asiasta. Perustietojen luovuttamisen jälkeen siirryin täyttämään lappua, jossa kysyttiin kaikkea mahdollista aina matkustamisesta mahdollisten kumppaneiden sukupuolitauteihin saakka, kaikki tietenkin luovutuksen turvallisuuden takaamiseksi. Lapun täytettyäni minut kutsuttiin heti huoneeseen, jossa toinen hoitaja kävi lomakkeen läpi ja kyseli täyttämistäni kohdista erilaisia kysymyksiä. Minulta mitattiin vielä lopuksi hemoglobiini sen riittävän arvon varmistamiseksi. Hemoglobiini miehillä tulee olla välillä 135-195 g/l ja naisillä välillä 125-175 g/l. Kaikki oli ok ja minut ohjattiin istumaan hetkeksi ja odottamaan vuoroani.

Hengenpelastaja -kassi, joka taitaa päätyä kauppakassiksi. :)

Luovutus alkoi nimen ja henkilötunnuksen loppuosan kyselyllä (tämä tapahtui useampaan kertaan, ilmeisesti sen varmistamiseksi, etten ole vaihtunut välillä johonkin toiseen :D), jonka jälkeen sairaanhoitaja tutki kyynärvarsiani parhaan suonen löytämiseksi. Kerroin olevani ensikertalainen ja hieman hermostunut ja hoitaja jäi koko luovutuksen ajaksi viereeni ja jutteli minun kanssa niitä näitä kysellen välillä vointiani. Toimenpide oli loppuviimein yllättävän nopeasti ohi, eikä aiheuttanut sen kummempia tuntemuksia (ellei oteta huomioon sitä juustoateriaa, joka möyri vatsassani). Makoilin luovutuspaikalla lehteä lueskellen ehkä varttitunnin ajan ennen kuin rohkaistuin istumaan ja jatkoin lueskelua myös tuossa hetken aikaa ennen kuin siirryin pöydän ääreen nauttimaan mehua ja suolapähkinöitä. Harmitti suunnattomasti, että olin käynyt Hesessa syömässä, sillä luovutuksen yhteydessä sai niin kolmioleipiä, sämpylöitä, pullaa, keksiä, jäätelöä kuin mehuakin, enkä jaksanu hyödyntää tarjousta täyden vatsani takia. :D

Hetken istuskelun ja palautelomakkeen täytön jälkeen lähdin hitain askelin pois toimistolta kohti bussipysäkkiä. Sen verran sai luovutus oloni höntiksi, että kaupungille ei tehnyt mieli jäädä, vaan suuntasin suoraan kämpilleni. Nyt olo alkaa olla jo mitä mainioin yhden banaanin, leivän, tonnikalapurkin ja luultavasti pitkälle yli puolen litran nestetankkauksen jälkeen. Jos huomenna on pää kipeä tai huono olo, niin nestehukalla ei ainakaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa. :D

Kaiken kaikkiaan verenluovutus oli oikein positiivinen kokemus jännityksestä huolimatta. Ellei huomenna ilmene mitään kovin ikäviä tuntemuksia, on minulla tarkoitus jatkaa verenluovutusta säännöllisesti. :) Seuraavan kerran saankin luovuttaa 23.11 ja siitä eteenpäin. Kehoitan muitakin epäröiviä ottamaan itseään niskasta kiinni, sillä verta todellakin tarvitaan ja terveelle ihmiselle luovutus ei ole haitaksi (vaikkei kyllä hyödyksikään). (: Jos aihe kiinnostaa, niin käykääpäs osoitteessa veripalvelu.fi.

Hiustenlaittoa vol.2

Tällaisia otoksia löytyi vielä uuden suloisen Samsungin kiintolevyni sisuksista. Serkkuni pääsi ripiltä tuossa joku päivä viime kuuta (hyvä serkku ei muista tällaisia juhlapäiviä) ja hän pyysi minua laittamaan hiuksensa. Seuraavanlaista sain aikaan. Kuvat ovat pikselimössöä, koska ne on otettu puhelimellani hyvin aikaisin, kun vielä oli hämärää. :)

Muuttoon jäljellä VIISI päivää! 

Kuinka selviytyä äärimmäisen tylsästä työpäivästä?

Kolme kertaa viisi tuntia enää töitä jäljellä tälle kesälle. Järkyttävän nopeaa se kesä onkin mennyt, mutta siitä huolimatta voisin hypätä seuraavien kolmen päivän ohi. En jaksa enää mennä töihin... Tänä päivänä ollaan selvitty näiden voimin.

Naminami-herneitä myytiin kylällämme erään kaupan nurkalla. ♥ Pohtiessani riittäisikö yksi litra naminami-herneitä tyydyttämään tämä himo, tuumasi herttainen myyjävanhus, että eiväthän ne mihinkään riitä, mutta ne loppuvat sitten kun loppuvat. Harvinaisen viisaasti muotoiltu. ;D

Museollaoloaikanani olen ahminut teoksen jos toisenkin ja tällä hetkellä ajantappajan virkaa toimittaa Danielle Steelin koskettava romaani Siskokset. Loppusuoralla mennään ja kyllähän tämä ihan lukemisen arvoinen kirja on ollut. Suomennos on kyllä väliin ollut vähän tönkköä ja joitain asioita kirjassa on toisteltu kyllästymiseen saakka. Mutta virkansa se kyllä hyvin hoitaa.

Töissä aikaa kuluttaessani olen törmännyt klassiseen ongelmaan: kun on liikaa aikaa, on koko ajan syötävä jotain. Olenkin yrittänyt ostaa evääkseni jotain sellaista, minkä mussuttaminen ei saa minua paisumaan niin, että minä voin vieriä kotiin töiden jälkeen. :D Ei vaisinkaan. Mutta suu kyllä tuntuu käyvän koko viisituntisen, minkä töissä vietän. Kukkaroakin ovat kyllä eväät korottaneet. Kuinka monta vaihtoehtoa lounaaksi keksitte paikkaan, jossa ei ole edes mikroa? Sitä minäkin...

Ostoslista

Where did I put my brush?

Olen aloittanut kaikennäköisten tarve-esineiden keräilyn omaa kämppää varten jo hyvissä ajoin. Ensimmäiset astiani sain kummitädiltäni lahjaksi muistaakseni muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen häneltä saanut aina jotain tarpeellista tulevaisuutta ajatellen. Tuolloin mietin vielä, että onkohan aivan liian aikaista jo ajatella kattiloita, mutta niinpä se aika vain hurahti ja muutto olisi edessä jo hyvinkin pian. Pitkän tähtäimen keräilyn ansioista minun on myös tarvinnut käyttää hyvin vähän omaa rahaa kämppää varten. Ensimmäiset omaa kukkaroa kolottavat ostokset olen tehnyt vasta tällä viikolla ellei lasketa Keskiseltä ostettuja muutaman euron jälkiruokakulhoja, jotka ostin tuossa taannoin.

Eilen kävinkin ystäväni kanssa tuossa naapurikaupungissa ja mukaan tarttui paistinpannu, puulasta, purkinavaaja, pallovispilä ja leikkuulauta. Jokin aika sitten vielä ajattelin, että vähänkö on tylsää ostella jotain paistinpannuja. Paljon mieluummin kun ne rahat olisi käyttänyt vaikka paitaan tai mihin tahansa muuhun. Mutta eilen olin ihan innoissani menossa kassalle asioiden kanssa, jotka ihan oikeasti tulevat kohta käyttöön. Enää ei tarvitse kauan pantata kattilaa ja kauhaa pahvilaatikossa, vaan ne pääsevät tositoimiin! Onko terveellistä, että ihminen innostuu näin kovasti paistinpannusta? Voisin kirjoittaa jopa oodin näille tavaroille.

Listani ei ole vielä kuitenkaan aivan tyhjä, vaikka uhkaavasti se on viime aikoina lyhentynytkin. Vielä täytyisi hankkia seuraavia juttuja:

* Peitto ja tyyny

* Moppausvälineet

* Jokanäköistä pesuainetta ja -pulveria

* Vaatekaappiin korit alusvaatteille ja sukille

* Pyykinkuivausteline

* Päiväpeitto ja muutama koristetyyny

Listojen tekeminen on niin mukavaa! :) En muista oliko tuossa nyt aivan kaikki, mutta melko lyhyeltä se jo näyttää. Nyt täytyy kuitenkin mennä nukkumaan, sillä vielä olisi neljä päivää aherrettava töissä, jonka jälkeen saan viettää kaksi ansaittua kesälomaviikkoa. Olisin luultavasti jo nukkumassa, mutta fiksuna ihmisenä katselin O.C:tä sängyltä käsin ja toki sitten nukahdin ennen kahdeksaa ja heräsin vähän jälkeen yhdeksän tuossa illalla.

Ajatukseni saattoivat hieman hypellä tuossa tekstin aikana, pahoitteluni siitä. :D

13 days left...

Ajattelin vihdoin näin elokuun kunniaksi avata jälleen sanaisen arkkuni tämän blogin merkeissä. Hieman olin jo ehtinytkin kirjoittelua ikävöidä, joten on aika palata ruotuun ja blogini pariin. :)

Kirjoittamiseen minua erityisesti inspiroi ostamani Iltalehden artikkeli Yhdysvaltojen kummallisimmista laeista. Muistan törmänneeni samansuuntaiseen artikkeliin myös netistä, mutta en jaksa sitä tähän etsiä, joten naputtelen näitä muutaman näin manuaalisesti.

Alabama

Jäätelötötterön pitäminen takataskussa on kielletty kaikkina aikoina.

(Ai sori. Täytyypä ottaa pois jäätelötötterö, jonka unohdin takataskuuni..)

Alaska

Elävän hirven työntäminen liikkuvasta lentokoneesta on kielletty.

(Yhdysvalloissa on ilmeisesti normaalia, että lentokoneessa matkustaa hirvi.)

Arkansas

Mies saa hakata vaimoaan, mutta enintään kerran kuukaudessa.

(Sovitaanko, että tämä päivä voisi olla vaikkapa joka kuun toinen torstai?)

Havaiji

Kolikoiden laittaminen toisen korvaan on kielletty.

(Pitää muistaa tuo matkustaessani Havajille. Kolikoiden laittaminen toisen korvaan on salainen intohimoni..)

Kansas

Jos kaksi junaa kohtaa samalla radalla, kumpikaan ei saa jatkaa matkaa ennen kuin toinen on ohittanut.

(Joku minua viisaampi voisi kertoa kuinka tämä toimii käytännössä?)

Maryland

Leijonan vieminen elokuviin on kielletty.

(Harmi kun mun lemmikki Dorikseni sattuu niin kovasti pitämään trillereistä.)

Minnesota

Alasti nukkuminen on kielletty.

(Ja kukahan tätä valvoo?)

New Mexico

Idiootit eivät saa äänestää.

(Ja idiootin määritelmä oli...?)

North Carolina

Epävireessä laulaminen on kielletty.

(Tää alkaa olla jo aika paksua.)

Oregon

Jäätelön syönti on kielletty sunnuntaisin.

(Ja syy tähän oli?)

Texas

Toisen ihmisen silmän myyminen on kielletty.

(Hyvin tärkeä laki tämäkin.)

Virginia

Naisten kutittaminen on kielletty.

(Täytyypä muuttaa tuonne. Olen hieman herkkä kutiamaan.)

Niin ja 13 päivää mihin....?

Muuttoon tietenkin!

This is not an end!

Kuten monet ovat huomanneet, olen ollu hieman epäaktiivinen tämän kirjoittelun kanssa viime aikoina. Syynä on ollut motivaation puute, kiire ja laiskuus kirjoittamisen ja kuvien ottamisen suhteen. Aionkin siis vetäytyä pienelle blogilomalle. :) Pituudesta ei ole tietoa, mutta luulisin että viimeistään elokuussa palataan asiaan. Silloin on nimittäin paljon uusia ja jännittäviä asioita tapahtumassa elämässäni ja luulen, että haluan jakaa niitä myös muiden kanssa! Blogia en ole missään nimessä lopettamassa, sillä tästä hiljaisuudesta huolimatta, rakastan bloggailua! ♥ Nyt on kuitenkin aika hengähtää hetken ja nauttia kesästä. :)

Palataan apajille!

Three years has gone so fast

Syksyllä 2008, tarkalleen ottaen 7. elokuuta aloitin kolmivuotisen taipaleeni Vimpelin lukiossa. Tuolloin minulla oli melko kirkkaat suunnitelmat lääketieteellisen suhteen ja tiesin, etteivät unelmani toteutuisi ellen kävisi lukiota. Lukio oli myös luonnollinen jatkumo yläasteelle, en luultavasti hetkeäkään edes harkinnut meneväni ammattikouluun.

Kolme vuotta oli kuitenkin ohi ennen kuin huomasinkaan. Suurimman osan ajasta nautin koulunkäynnistä, vaikka välillä tietenkin tuli hetkiä, jolloin olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. Vaikka toisen vuoden keväällä suurin osa painoikin täyttä kahdeksan tunnin päivää ja jotkut vielä lukivat tämän lisäksi kirjoituksiin, en muista erityisesti noita pitkiä päiviä ja monien tuntien puurtamista. Toisaalta mitä minä lukiosta loppuviimein muistan, on melko vähäistä. Ensimmäinen vuosi on mennyt melko sumussa, toiselta vuodelta mieleeni jäivät erityisesti vanhojentanssit ja vuoden luokallamme opiskellut vaihto-oppilas, josta sain elinikäisen ystävän. Toisen vuoden keväällä aloitin myös kirjoitusurakkani, joka jatkui sitten syksyllä ja vielä lopuksi tänä keväänä. Kolmas vuosi toi tietenkin keväällä mukanaan penkkarit ja lopulta palkaksi tästä kaikesta uurastuksesta ylioppilasjuhlat.

Lukioaika oli kaikenkaikkiaan minulle suhteellisen nautinnollista. Asiat eivät enää juosseet muiden pillin mukaan, vaan saimme tehdä itsenäisiä päätöksiä, joilla olisi vaikutusta tulevaisuuteemme. Kuitenkin saimme vielä apua tarpeen tullen, emmekä koskaan jääneet yksin ongelmiemme kanssa. Meillä olikin lukion ajan kenties maailmankaikkeuden paras opinto-ohjaaja! ♥ Monet sanovatkin jälkeenpäin lukion olleen heidän elämänsä parasta aikaa. Se oli hyvää aikaa, kenties myöhemmin tajuaa kuinka mukavaa aikaa se todella olikaan. 

- Mekko, ebay

- Kengät, second hand

- Rannekorut, mazu

- Ylioppilaslakki, Fredrikson (tietenkin)

Saatan myöhemmin esitellä muutamia mieluisimpia lahjojani. Pidin oikeastaan ihan kaikista lahjoista todella paljon, mutta esittelen joukosta muutaman helmen, sillä kaikkia ei vain jaksa edes kuvata ja laittaa yhteen postaukseen. :) Minulla on myös joitain uutisia koskien tulevaa syksyä, joten stay tuned!