 |
| Tears |
Koin tänään luultavasti yhden elämäni suurimmista järkytyksistä. Olin tänään kaupungilla kun serkkuni soitti minulle. "Ootko kuullu mitä Saaralle (nimi muutettu) on tapahtunu?" hän kysyi ja tämä lause sai pulssini jo melkolailla kohoamaan. Saara on serkkuni ikäinen tyttö, joka asuu kotikotona meidän naapurissa. Hän on minulle hyvin tärkeä ja olemme läheisiä. Kysyin tietenkin, että mitä on tapahtunut. Serkkuni vastaus sai minut huudahtamaan ääneen, sillä hän sanoi Saaran jääneen auton alle. Voitte kuvitella minkälaisia kauhukuvia olen piirrellyt mielessäni tiellä makaavasta ystävästäni, jonka auto on tönäissyt kumoon.
Serkkuni selittää tarkemmin tapahtunutta. Hänen äitinsä oli ollut taluttamassa heidän koiraansa ja hän oli nähnyt kaiken. Saara oli lähtenyt kiireellä juoksemaan tielle, jolloin auto oli tönäissyt hänet asfalttiin, johon Saara oli jäänyt sätkimään. Olin jo aivan kauhusta suunniltani ja kyyneleet alkoivat tehdä tuloaan minun seistessä pyöräni vierellä Jyväskylän keskustassa. Kysyin paniikissa, että mitä Saaralle oli tapahtunut. Kun vastaus tuli melkein tyynen rauhallisesti, että "Se kuoli", alkoivat epäilykseni herätä. Sitten tajusin yhtäkkiä, että serkuillani on kissa nimeltä Saara.
Siinä vaiheessa kiittelin kyllä Luojaani aika kiivaaseen tahtiin, kun tajusin, että nyt puhutaan vain kissasta. En pidä eläimiä mitenkään vähäisinä ja onhan se surullista, että pieni ja suloinen kolmen pennun emo kuolee, mutta voitte vain kuvitella sen suunnattoman helpotuksen, kun tajuan, että ystäväni on kunnossa. Olin jo suurinpiirtein varaamassa junalippuja Seinäjoelle päästäkseni katsomaan ystävääni sairaalaan ja kyseessä olikin serkkuni kissa.
Vaalikaa rakkaat ihmiset ystäviänne. Koskaan ei voi tietää milloin menetätte heidät, tai tässä tapauksessa luulet menettäväsi heidät. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti