Hengenpelastaja

Päätin jo ennen verenluovutukseen tarvittavan 18 vuoden iän täyttymistä, että aion luovuttaa verta. Asia kuitenkin unohtui, vaikka jäikin muhimaan ajatuksissani. Pienellä paikkakunnalla luovuttaminen oli hieman hankalampaa tai ainakaan en tiennyt, että siellä voisi luovuttaa säännöllisesti. Jotakin kautta tuossa kesällä sitten eksyin veripalvelun sivuille ja huomasin, että Jyväskylässähän on veripalvelu auki jokainen arkipäivä, joten luovuttaminen olisi helppoa. Ajatus kuitenkin jännitti melko paljon, kuten varmaan montaa muutakin ensikertalaista. Kämppikseni itse asiassa jo lupautuikin kanssani luovuttamaan, mutta loppuviimein päädyin kuitenkin paikalle yksin. 

Vetisten sääennusteiden vuoksi menin tänään kouluun bussilla ja jostain syystä kesken koulupäivän minulle tuli mieleen mennä luovuttamaan verta juuri tänään. Kävin päivän loppumisen jälkeen erään luokkalaiseni kanssa kirpputorilla, sekä Hesessä syömässä, ennen kuin kohtalonhetkeni alkoivat olla käsillä. Olin aivan sataprosenttisen varma, että jänistäisin viime hetkellä, koska luokkalaiseni ei tullut mukaani.

Kyynärvarttani koristamaan sain siteen illan ajaksi.

Sydän pamppaillen astuin ovesta sisään tiskille, jossa nuori sairaanhoitaja oli minua ottamassa vastaan. Sanoin heti, että olen ensimmäistä kertaa liikenteessä ja hoitaja oli innoissaan asiasta. Perustietojen luovuttamisen jälkeen siirryin täyttämään lappua, jossa kysyttiin kaikkea mahdollista aina matkustamisesta mahdollisten kumppaneiden sukupuolitauteihin saakka, kaikki tietenkin luovutuksen turvallisuuden takaamiseksi. Lapun täytettyäni minut kutsuttiin heti huoneeseen, jossa toinen hoitaja kävi lomakkeen läpi ja kyseli täyttämistäni kohdista erilaisia kysymyksiä. Minulta mitattiin vielä lopuksi hemoglobiini sen riittävän arvon varmistamiseksi. Hemoglobiini miehillä tulee olla välillä 135-195 g/l ja naisillä välillä 125-175 g/l. Kaikki oli ok ja minut ohjattiin istumaan hetkeksi ja odottamaan vuoroani.

Hengenpelastaja -kassi, joka taitaa päätyä kauppakassiksi. :)

Luovutus alkoi nimen ja henkilötunnuksen loppuosan kyselyllä (tämä tapahtui useampaan kertaan, ilmeisesti sen varmistamiseksi, etten ole vaihtunut välillä johonkin toiseen :D), jonka jälkeen sairaanhoitaja tutki kyynärvarsiani parhaan suonen löytämiseksi. Kerroin olevani ensikertalainen ja hieman hermostunut ja hoitaja jäi koko luovutuksen ajaksi viereeni ja jutteli minun kanssa niitä näitä kysellen välillä vointiani. Toimenpide oli loppuviimein yllättävän nopeasti ohi, eikä aiheuttanut sen kummempia tuntemuksia (ellei oteta huomioon sitä juustoateriaa, joka möyri vatsassani). Makoilin luovutuspaikalla lehteä lueskellen ehkä varttitunnin ajan ennen kuin rohkaistuin istumaan ja jatkoin lueskelua myös tuossa hetken aikaa ennen kuin siirryin pöydän ääreen nauttimaan mehua ja suolapähkinöitä. Harmitti suunnattomasti, että olin käynyt Hesessa syömässä, sillä luovutuksen yhteydessä sai niin kolmioleipiä, sämpylöitä, pullaa, keksiä, jäätelöä kuin mehuakin, enkä jaksanu hyödyntää tarjousta täyden vatsani takia. :D

Hetken istuskelun ja palautelomakkeen täytön jälkeen lähdin hitain askelin pois toimistolta kohti bussipysäkkiä. Sen verran sai luovutus oloni höntiksi, että kaupungille ei tehnyt mieli jäädä, vaan suuntasin suoraan kämpilleni. Nyt olo alkaa olla jo mitä mainioin yhden banaanin, leivän, tonnikalapurkin ja luultavasti pitkälle yli puolen litran nestetankkauksen jälkeen. Jos huomenna on pää kipeä tai huono olo, niin nestehukalla ei ainakaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa. :D

Kaiken kaikkiaan verenluovutus oli oikein positiivinen kokemus jännityksestä huolimatta. Ellei huomenna ilmene mitään kovin ikäviä tuntemuksia, on minulla tarkoitus jatkaa verenluovutusta säännöllisesti. :) Seuraavan kerran saankin luovuttaa 23.11 ja siitä eteenpäin. Kehoitan muitakin epäröiviä ottamaan itseään niskasta kiinni, sillä verta todellakin tarvitaan ja terveelle ihmiselle luovutus ei ole haitaksi (vaikkei kyllä hyödyksikään). (: Jos aihe kiinnostaa, niin käykääpäs osoitteessa veripalvelu.fi.