Kolme kertaa viisi tuntia enää töitä jäljellä tälle kesälle. Järkyttävän nopeaa se kesä onkin mennyt, mutta siitä huolimatta voisin hypätä seuraavien kolmen päivän ohi. En jaksa enää mennä töihin... Tänä päivänä ollaan selvitty näiden voimin.
Naminami-herneitä myytiin kylällämme erään kaupan nurkalla. ♥ Pohtiessani riittäisikö yksi litra naminami-herneitä tyydyttämään tämä himo, tuumasi herttainen myyjävanhus, että eiväthän ne mihinkään riitä, mutta ne loppuvat sitten kun loppuvat. Harvinaisen viisaasti muotoiltu. ;D
Museollaoloaikanani olen ahminut teoksen jos toisenkin ja tällä hetkellä ajantappajan virkaa toimittaa Danielle Steelin koskettava romaani Siskokset. Loppusuoralla mennään ja kyllähän tämä ihan lukemisen arvoinen kirja on ollut. Suomennos on kyllä väliin ollut vähän tönkköä ja joitain asioita kirjassa on toisteltu kyllästymiseen saakka. Mutta virkansa se kyllä hyvin hoitaa.
Töissä aikaa kuluttaessani olen törmännyt klassiseen ongelmaan: kun on liikaa aikaa, on koko ajan syötävä jotain. Olenkin yrittänyt ostaa evääkseni jotain sellaista, minkä mussuttaminen ei saa minua paisumaan niin, että minä voin vieriä kotiin töiden jälkeen. :D Ei vaisinkaan. Mutta suu kyllä tuntuu käyvän koko viisituntisen, minkä töissä vietän. Kukkaroakin ovat kyllä eväät korottaneet. Kuinka monta vaihtoehtoa lounaaksi keksitte paikkaan, jossa ei ole edes mikroa? Sitä minäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti