Nämä kuvat menevät sitten blogiin...

Minun kamerassani ja kännykässäni on useita otoksia, jotka olen ottanut tätä blogia varten. Postaan sitten illalla. Ilta siirtyy seuraavaan päivään ja lopulta hamaan tulevaisuuteen ja tällä hetkellä kännykkäni sisältää hyvin paljon juuri noita nämä kuvat menevät sitten blogiin -otoksia. Ajattelinkin siis tehdä tällaisen sekametelisoppa -postauksen, jossa esittelen noita julkaisematta jääneitä kuvia.

Menneisyyttä lähdetään tällä kertaa kaivelemaan niinkin kaukaa, kuin elokuun puolivälistä ja Kokkolan asuntomessuista saakka! Kuten näiden kaikkien muidenkin kuvien kohdalla, oli minun tarkoitus kirjoittaa isompi postaus messuista ja napsinkin kuvia melko ahkerasti. Jostain syystä sekin sitten jäi kirjoittamatta. :D Tässä kuitenkin muutama pala Kokkolan asuntomessuja, olkaa hyvät!

Messuilla vierailin yhden parhaan ystäväni kanssa juuri päivää paria ennen messujen päättymistä. En muista mainitsinko asiasta, mutta sain sattumalta kaksi vapaalippua paikan päälle, joten niistäkään ei tarvinnut kustantaa mitään. Joidenkin tuntien ajan vietimme kohteita kierrellen, mutta aikaa olisi saanut varmasti kulumaan paljon paljon enemmän. Väsy kuitenkin iski jalkoihin, joten aloimme jättämään joitain ei-niin-kivannäköisiä taloja välistä, jotta pääsisimme alueelta ennen iltaa pois. Parempi olisi ollut, jos messuilla olisi voinut viettää vaikka kaksi päivää, jolloin kaikkea ei olisikaan tarvinnut ahmia kerralla. :)

Tällaisen huoneen huolisin itselleni ihan koska tahansa!

Tämä kuva napattiin ihan vain siitä syystä, että eräs ystäväni työskentelee VM-carpetilla.

Tässä kuvassa yhdistyy tosi kauniisti uusi ja vanha, tuo pöytä on upea. ♥

Yksi haaveeni tulevaisuuden kotiin istuttavan ikkunalaudan lisäksi ovat tällaiset ovet!

Koulu alkoi syksyn osalta hyvin nopeasti täydellä teholla ja koko ajan on kyllä saanut olla jonkinlaista group workia tai individual assigmentia vääntämässä. Eivät turhaan sanoneet ensimmäisen syksyn olevan kaikkein rankin. Meiltä yritetään ilmeisesti ottaa heti luulot pois, ettemme vain erehdy uskomaan, että opiskelu olisi jotenkin mukavaa ja leppoisaa. ;) Ei sentään, olen kyllä nauttinut opiskelusta erittäin paljon, vaikka välillä pientä ja hieman suurempaakin stressinpoikasta ollut päällä. :) Oikean alan olen kuitenkin aivan ehdottomasti valinnut!

Ensimmäinen ihkaoikea tenttimme käsitteli lihaksia ja luita. Niitä opiskellessa menikin bussimatka kotiin ja takaisin tänne Jyväskylään.

Jotta menisitte vielä hieman enemmän sekaisin niin siirrytään seuraavaksi syyskuun puoliväliin, jolloin meillä oli tursajaiset (yliopistossa tunnettu ilmeisestikin nimellä fuksiaiset). Itse en oikein noista alkoholin suurkulutusjuhlista välittänyt ja olinkin itse mukana menossa vain parin tunnin ajan. Mukaan sieltä jäi ainoastaan muutama äärimmäisen kipeä rakko (näitä varten jouduin jopa käymään hakemassa laastareita joltain huoltsikalta, kun ei enää pystynyt kävelemään).

Olipa kerran tursajaiset..

Ihkaensimmäinen kolmen viikon harjoittelu meillä oli jo poikkeuksellisen aikaisin, ainoastaan hieman yli kahden kuukauden opiskelun jälkeen marraskuun seitsemännestä päivästä aina 27. päivään saakka. Jännitin harjoittelua etukäteen hieman sillä uskoin, että huomaisin siellä hyvin nopeasti olenko oikealla alalla ja onko minusta oikeasti sairaanhoitajaksi. Pelkoni oli kyllä kaikin puolin aiheeton, sillä nautin harjoittelusta erittäin paljon ja olen todellakin oikealla alalla. : ) Yllätyin myös positiivisesti siitä, että menetin sydämeni vanhuksille aivan täysin, vaikka ennen harjoittelua vannoin, että vanhustenhoitajaa minusta ei tulee koskaan.

Never say never!

Tämä kuva on tältä aamulta. Kysymykseni onkin: Miksi hiukset menevät vahingossa hyvin silloin hyvin, kun olet lähdössä töihin, eikä hiuksilla nyt olisi niin paljon merkitystä??

Olen asuttanut tuota Keski-Suomen opiskelijoiden mekkaa nyt kohta neljän kuukauden ajan (minne se aika oikein juoksee???) ja olen käynyt virallisesti lenkillä ainoastaan yhden säälittävän kerran. :D Asun aivan Laajavuoren rinteiden juurella, joten ne lenkkimaastot ovat aivan minun lähettyvilläni. Täytyihän sitä sitten napat kuvia niistä maisemista. Tuntuu aivan kuin olisi kotiin palannut. ♥ Oli vähän jännittävää kyllä käydä tuolla lenkkeilemässä kun eteneminen oli sitä tyyliä, että jaahas käännytäänpäs tästä oikealle, tästä vasemmalle, suoraan ja taas vasemmalle ja katsotaan päädytäänkö koskaan takaisin sinne mistä lähdettiin. Ihan hyvin kuitenkin löytyi takaisin sopivasti noin tunnin taivaltamisen jälkeen. 

Kuva ihkaensimmäiseltä lenkiltäni Laajavuoren metsiköihin. Täällä saattoi unohtaa hetkeksi olevansa kaupungissa. ♥

Kuka lähtisi kokeilemaan?

Tämä kuva tuli napattua ihan vain hiusteni pituutta ihmetelläkseni. Miksi jätin tuon paidan kauppaan?? ;(( Täytynee käydä tutkimassa, josko sen vielä löytäisin. 

Ja tätä paitaahan ei ollut siellä kaupassa enää. Note to self: Jos löydät kaupasta jotain kertakaikkisen ihanaa (vieläpä kymmenellä eurolla) niin älä jooko mieti kuinka voisit tuon saman paidan saada kirpputorilta kahdella eurolla, koska et sitä välttämättä koskaan saa. Olipa kerran idiootti. :)

Minulla on tapan ottaa kuvia hiuksistani tarkistaakseni, että ne ovat kuosissa. :D Hiukset - check!

Lenkkipolkuni varrelta löytyi seuraavaa..

Ja näin alkoi ensimmäinen tutustuminen Laajavuoreen!

Täytyisi kenties postata näitä kuvia hieman useammin niin ei tarvitse lätkäistä tällaista haaremia näitä tänne kerralla. :) Muutenkin blogi on ollut hieman retuperällä kaiken koulun ja harjoitteluiden takia, mutta yritän jälleen päästä langoille. Vaikka tauot välillä venyvätkin pitkiksi, niin en voisi siltikään kuvitella lopettavani kirjoittelua. Sen verran koukuttavaa tämä on. :)