Suomen talvi on kyllä näytellyt parasta loistoaan viime päivien aikana! Vaikka pakkasta olisikin toisinaan saanut olla edes muutama aste vähemmän, niin kyllä nämä kertakaikkisen upeat säät ovat lyöneet viikon parin takaisen synkkyyden, märkyyden ja pimeyden ihan 6-0. Ei kylmyydestä nyt sinänsä mitään suurempaa haittaa ole ollut, pukeutumiskysymyshän se lähinnä on, mutta kyllä pyöräileminen reippaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa on jo hivenen extreemeä minun makuuni. :D En kuitenkaan valita, sillä kuten jo sanoin, valitsisin tämän talven ihmemaan ja auringonpaisteen ihan koska tahansa, jos vaihtoehtona on pimeä ankeus.
En tiedä teistä, mutta minuun kevään pitenevät päivät tuovat ihan uskomattoman määrän uutta energiaa! Kaikkein surkein aika vuodesta on mielestäni lokakuun ja joulukuun välinen aika, kun päivät lyhenevät lyhenemistään ja kun on vain pimeää kaiken aikaa. Joka vuosi poden tuona aikana jonkin sortin kaamosmasennusta (tai masennus on liian vahva sana, ehkä väsymys tai alakulo kävisi paremmin): ei oikein tee mieli tehdä mitään, väsyttäisi vain koko ajan. Kun sitten aurinko alkaa jälleen pitkän pimeän jakson jälkeen näyttäytyä taivaan rannassa, on olo kuin uudesti syntyneellä. Ehkä juuri sen takia koen uuden vuoden vaihtumisessa olevan niin vahva uuden alun tuntu: päivät alkavat pidetä ja ehkä vuoden paras aika, kevät, alkaa kolkutella ovella. Nytkin minusta tuntuu, että viimesyksyisen ja alkutalvisen väsymyksen jälkeen minulla on ollut energiaa vaikka mihin! Viikonloppuisinkin olen herännyt aikaisin, siivoillut asuntoamme, laittanut ruokaa, tiskannutkin olen tavallista useammin ja niin edelleen.
Uusi vuosi toi mukanaan myös "uudet" kujeet opiskelussa: aloitin nimittäin jälleen yhden uuden harjoittelun (monet ovat kommentoineet minun olevan kaiken aikaa harjoittelussa, mutta niinhän minä taidan ollakin kun loppuvaiheessa opintoja jo ollaan). Tällä kertaa kyseessä on jo toiseksi viimeinen niin sanottu perusharjoittelu, jonka minä suoritan kotisairaanhoidossa täällä Jyväskylässä. Kolme viikkoa on nyt takana, enkä voi kyllä sanoa muuta kuin että olen nauttinut kotihoidossa työskentelystä ihan hirmuisen paljon!
Työskentely kotihoidossa on eronnut kaikista muista aikaisemmista harjoitteluista todella paljon, sillä aikaisemmin potilaat ovat aina joko tulleet luoksemme tai olleet osastolla hoidossa, mutta tällä kertaa hoito on tullut asiakkaiden luokse heidän kotiinsa. Pääasiallisesti kyseessä on siis ollut suhteellisen hyväkuntoisia vanhuksia, jotka tarvitsevat enemmän tai vähemmän tukea kotona, jotta he voisivat asua siellä mahdollisimman pitkään. Olen tuntenut jotenkin olevani aivan elementissäni tänä aikana ja välillä olenkin mietiskellyt, että voisiko tämä olla se minun juttuni. Ilmeisesti se on myös näkynyt muillekin sillä olen saanut todella positiivista palautetta työskentelystäni niin ohjaajaltani kuin muilta kollegoilta sekä asiakkailtamme. Pieni haaveenmurunen on, että voisin tehdä tulevan kesän töitä kotihoidossa: joko sairaanhoitajan tai lähihoitajan sijaisena.
Uusi vuosi toi mukanaan myös haaveilut uusista tuulista blogini suhteen. Minulla on ollut jotenkin paljon inspiraatiota ja innostusta blogin saralla, mutta sitten taas tuntuu että kaikki vanhat jutut täällä eivät anna oikeutta sille kaikelle inspiraatiolle, mikä pääni sisällä jyllää. Ensinnäkin, olen todella kyllästynyt blogini nimeen. En aikoinaan parempaakaan keksinyt ja onhan se tuossa mukana kulkenut, mutta pitkään olen jo haaveillut nimen vaihdosta. Uusi nimikin on jo mielessä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se liittyisi omaan nimeeni. Varsin mielikuvituksetontahan se kenties on käyttää omaa nimeään blogin nimessä, mutta mikäs sen paremmin kuvaisi elämästäni kertovaa blogia kuin oma nimeni, kun en ole blogin aihepiiriä sen kummemmin rajannut. Minulla itseasiassa on jo uusi blogi perustettuna ihan uuden Google-käyttäjän taakse, enää tarvitsisi vain tehdä uusi ulkoasu (tai siis senhän hiomisessa se ikuisuus meneekin :D) ja aloittaa uuden blogin kirjoittaminen.
Jos paras mahdollinen vaihtoehto olisi toteutunut, olisin ajoittanut uuden blogin aloituksen vuoden alkuun. Ennen vuoden vaihtumista ja sen jälkeen on kuitenkin ollut niin paljon hässäkkää, että en ole vain ehtinyt värkkäämään uuden blogin kanssa. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että kun viikon kuluttua harjoitteluni loppuu, yritän opintojeni eteenpäinviemisen lisäksi panostaa blogiini ja toivottavasti saada se uuden kyhäelmän eetteriin jossain vaiheessa kevättä. Jotenkin tuntuu, että blogini on pitkään tavallaan junnannut paikallaan ja haluaisin saada hieman uutta tulta sen hännän alle. Vaikka en edelleenkään tavoittele mitään suuria tällä saralla, vaan kirjoittelen nettipäiväkirjaa pääasiassa omaksi ilokseni, niin kyllä sitä tässäkin harrastuksessa haluaa johonkin suuntaan kehittyä. :) Mitäs ajatuksia tämä uusi blogi teissä herättää?
Johan tässä nyt oli sillisalaattia tarpeeksi tälle kertaa. Seuraavaksi minä aion siirtyä nauttimaan alkaneesta viikonlopusta (jes! <3) muutaman pyykkikoneellisen pyörittämällä ja teekupposen juomalla kera nelosen illan leffatarjonnan. Postauksen kuvat on muuten napattu joku päivä tällä viikolla (en nyt muista milloin) työpäivän aikana, kun ulkona oli niin kerta kaikkisen kaunista. Ja uskoisitteko, että kaksi postauksen viimeisintä kuvaa on otettu ikkunalasin läpi? Ei, en minäkään. Mutta nyt, adiós ystäväiseni ja hyvää viikonlopun alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti