Koska eilen en saanut leivottua vähäisistä kaapin antimistani mitään makoisaa (vaikka ruisruutuset olivat ja ovat edelleen äärimmäisen maukkaita), täytyi vahinko ottaa takaisin tänään, kun kävin täyttämässä kaappini ruoalla seuraavaksi viikoksi. Tämä ohje on napattu Emman -blogista. Tällä(kään) kertaa homma ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta kyllä lopputulos kuitenkin ihan syötävää oli. :D
3½ dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ dl rypsiöljyä
1½ prk maustamatonta jogurttia
1 muna
valkosuklaata
2-3 dl vadelmia
3/4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl sokeria
ripaus vaniljasokeria
2 rkl pehmeää voita
Sekoita keskenään kuivat aineet ja toiseen kulhoon öljy, jogurtti sekä kananmuna. Yhdistä nämä kaksi toisiinsa kuitenkin mahdollisimman vähän sekoittaen. Rouhi valkosuklaata joukkoon haluamasi määrä. Lisää taikinaan vadelmat ja kääntele taikina tasaiseksi massaksi.
Nostele lusikalla taikinaa muffinivuokiin. Itse ostin hieman liian pieniä vuokia, enkä jaksanut tehdä muffineita kahta pellillistä, joten taikinaa tuli laitettua vuokiin hieman liiankin paljon. Valmista muruseos nyppimällä vehnäjauhot, sokeri ja voi murumaiseksi. Ripottele seosta muffineiden päälle. Laita muffinit 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutin ajaksi.
Tässä kohtaa minun leipomukseni menivät pilalle, sillä Emma kertoi blogissaan, että hänen luomuksistaan oli tullut täydellisiä 18 minuutin uunissaoloajalla, mutta meidän uunimme ei paistanutkaan aivan samalla teholla ja tuon ajan jälkeen muffinit olivat vielä aikalailla raakileita. Tajusin tämän kuitenkin vasta muffineita syödessä, enkä jaksanut laittaa niitä enää uudelleen uuniin. Sen takia valmiista tuotoksista ei olekaan kuvia, koska ne näyttivät melkolailla joltain ydinjätteeltä. Ihan hyviltä ne kuitenkin maistuivat, mutta tätä ohjetta täytyy kyllä koettaa paremmalla onnella uudemmankin kerran. :)
Ps. Nyt kaikki sinkkumiehet hoi! Täällä olis aika hyvää vaimoainesta tarjolla. Ainakaan ei luultavasti nälkä pääsis mun keittokulhojen ääressä yllättämään. :D
Pps. Voisin varmaan kohta vaihtaa tämän blogin teemaa ruoka- ja leivontablogiksi, kun en täällä enää muusta puhukaan.
Ppps. Kiitos Tuuli zumbasta ja toningista! Terveisin eräs, joka joutuu käyttämään käsiä apuna, että pääsee lattialta ylös.. Portaita laskeutuessa saa varoa, ettei oo turvallaan, kun jalat meinaa pettää alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti