2012

001. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Useampiakin on tainnut jälleen kerran matkan varrelta mukaan jäädä. :)

002. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Olen ollut ensimmäistä kertaa metrossa, syönyt ensimmäistä kertaa frozen youghurtia, käynyt ensimmäistä kertaa yksin elokuvissa (muistaakseni tämä tapahtui tämän vuoden puolella), ottanut ensimmäisen lävistykseni (korvanreikiä ei kaiketi lävistyksiksi lasketa?) ja ruennut kummiksi ulkomaiselle lapselle. Ei nyt muita tule tältä istumalta mieleen. :)

003. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

En ole seurustellut.

004. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Tuossa alempana niitä jo päivämääriltäänkin hieman erittelen, mutta viime uudenvuoden vastaanotto ehdottomasti yksi parhaista muistoista, vaikka hieman viime vuoden puolelle meneekin. Kesällä vietetyt hetket yhdessä Ainon kanssa varsinkin heidän mökillään lukeutuvat kesän parhaisiin muistoihin. ♥ Musisoinnit Alajärven Arvokkaassa pääsiäisenä jäivät lähtemättömästi mieleeni ja onneksi ensi vuonna sille saadaan jatkoa. ;) Monia ihania hetkiä on ystävien kanssa tullut vietettyä!

005. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

Eipä sitä juurikaan enää tässä vaiheessa taida kenenkään kanssa sillä tavalla riitaantua. :)

006. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Kai sitä ihminen jatkuvasti muuttuu jollain tavalla. Uskon muuttuneeni ja edelleen kasvaneeni ihmisenä. 

007. Oletko lihonnut?

Lihonnut ja laihtunut. Aika lailla taitaa tilanne kuitenkin olla +/- 0, jos viime vuoteen vertaa. Hauska havainto, että kesän aikana työpaikallani lihosin suunnilleen viisi kiloa aivan loistavan ruokapolitiikan ansiosta. :D Kertoneeko sitten opiskelijaelämän ankeudesta vai voiko stressivatsani aktivoitumisella olla osansa asiassa, kun nuo viisi kiloa ovat tähän mennessä aika tehokkaasti kadonneet.

008. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

Yllättäen, en. 

009. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

Kyllä! Ja jopa sitä ihan ensimmäistä kertaa! :) Itse asiassa olen käynyt leffassa yksin useampaankin otteeseen tämän vuoden aikana. Nähtyä on tullut niin Titanic 3D, Lumikki ja metsästäjä kuin uusin Twilightikin. Kannatan todellakin yksin elokuvissa käymistä, äärimmäisen mukavaa ajanvietettä, jos minulta kysytään.

010. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

Kyllä, jes! Napakorunhan minä kävin helmikuussa ottamassa. Suunnitelmissa olisi jotain muutakin pientä, ehkäpä ensi vuoden aikana saisin senkin aikaiseksi. Lopputuloksen tulen varmaankin näyttämään täällä, jos suunnitelmani rohkenen vuoden aikana toteuttaa. 

011. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Yuliya varmaankin. Meidän tutustuminen oli kyllä aivan Jumalan suunitelmaa, niin hauska se meidän ensimmäinen tapaaminen ja tutustuminen kyllä oli. :)

012. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?

Lupasin lopettaa kynsieni pureskelun ja aika ylpeä olen kyllä lopputuloksestakin. Kynteni ovat voineet erittäin hyvin aina tähän talveen saakka, jolloin ne alkoivat halkealla ja napsua poikki aivan itsekseen. En kuitenkaan niitä ole juuri nimeksikään vuoden aikaan nakertanut, joten voin sanoa pitäneeni lupaukseni. :) 

013. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Eei tainnut?

014. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei onneksi.

015. Missä maissa kävit?

Ja näitähän kertyi pyöreät nolla! Ensi vuonna lupaan tehdä parannuksen.

016. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?

Saattaa vaihtoonlähtöjärjestelyt siihen pisteeseen, että lentoliputkin ovat jo hankittuna. Kovastihan sinne vaihtoon tosiaan yritettiin lähteä, mutta loppuviimein päädyimme siirtämään vaihdon tulevalle syksylle.

017. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?

Vaikka hieman viime vuoden puolellekin menee, niin 31.12.2011-1.1.2012 täytyy mainita! 23.-24.3 olin mahtavalla tutor-leirillä Vesalan leirikeskuksessa. 7.-8.4 musisoimista Alajärven Arvokas-tapahtumassa, huippua! ♥ 14.-15.4, kun vihdoin ja viimein yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen pääsin käymään Luisan luona Espoossa. :D Ainon mökillä vietetyt hetket säilyvät kyllä myös muistoissa pitkään. :) ♥ Mökki vol.1 & vol.2. NiceDesign-leiri 28.-29.9 oli parhautta! 9.-11.11 viikonloppu Helsingissä ihanien ystävien kanssa. :) Hih, paljon hyviä juttuja on siis vuoden aikana tapahtunut. :)

018. Vuoden suurin saavutuksesi?

Suurin saavutukseni..? No aika saavutus oli ainakin läpäistä kaikki koulutukseni anatomian-kurssit kunnialla. Mutta tuohan nyt on aivan tylsä saavutus, mikähän olisi parempi. En kyllä keksi nyt mitään muuta!

019. ...ja suurin epäonnistuminen?

En minä varmaan mitenkään järkyttävästi ole epäonnistunut, kun ei mitään tilannetta hyppää mieleen.

020. Kärsitkö vammoista?

En mistään erityisistä. :)

021. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Rrrrakas ihana Lumiani (josta aion kyllä vielä joskus sen postauksen kirjoittaa :D), sekä joulun alla hankkimani aikuisten potkupuku. ♥

022. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Meillä on aivan mahtava soluporukka, jonka jokaista jäsentä arvostan ja rakastan aivan mielettömän paljon! ♥ Heidän kanssaan on vietetty ihania hetkiä ja jaettu asioita menneen vuoden aikana ja uudenvuoden puolella jatketaan. Aivan ihania naisia jokikinen! ♥

023. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Luultavasti olen omaan toimintaani ja käyttäytymiseen ahdistunut enemmän kuin kenenkään muun. Toisinaan osaan olla aika pässi. :)

024. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Tylsästi vuokraan ja ruokaan ne taisivat mennä.

025. Mistä innostuit eniten?

Varmaankin monistakin asioista, mutta tuo Arvokas-tapahtuma tulee ensimmäisenä mieleen. Siellä laulaminen oli kyllä ihan mielettömän uskomaton kokemus! :)

026. Vuoden 2012 ihmiset:

Solulaiset. ♥ 

027. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Hmm. Vaikea sanoa. Ehkä kuitenkin onnellisempi. Olen niin henkisesti kuin fyysisestikin aika väsynyt tällä hetkellä, mutta silti äärimmäisen onnellinen. Ristiriitaista? :D

028. Lihavempi vai laihempi?

Samoissa lukemissa taidetaan mennä.

029. Rikkaampi vai köyhempi?

Ehkäpä hivenen rikkaampi, ainakin sitten kun palkat joulun aikana tehdyistä töistä napsahtavat tilille.

030. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Olisin toivonut olevani spontaanimpi. Olin tylsä vanhus, joka lähti nuortenillan jälkeen nukkumaan joka kerta yhtä lukuunottamatta, koska koulu alkoi seuraavana aamuna kahdeksalta. Ensi vuonna haluan viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa ja ennen kaikke tutustua uusiin kasvoihin. :)

031. ...entä vähemmän?

Täytyy sanoa, että töitä. Olisi pitänyt olla fiksu ja antaa itselle aikaa levätä. 

032. Miten vietit joulun?

Töissähän se pääasiassa meni. 

033. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhde hetken menneestä vuodesta,  mikä se olisi?

Minulla on aina ollut sellainen filosofia, että en haluaisi muuttaa menneitä. Kaikkine virheine ja onnistumisineen menneisyyteni on muokannut minusta täsmälleen sen ihmisen, joka olen tänä päivänä.

034. Rakastuitko vuonna 2012?

En valitettavasti.

035. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Ei ainuttakaan.

036. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

Greyn anatomia, Gilmoren tytöt ja Vain elämää. 

037. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota en vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En jaksa käyttää energiaani ihmisten vihaamiseen. :)

038. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Erityisen hyviä kirjoja olivat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, Sophie Kinsellan Varsinainen talousihme sekä Kate McCannin Madeleine: Kuka vei tyttäreni?

039. ...entä musiikillinen löytö?

Ei tule mitään tiettyä artistia tai kokoonpanoa nyt kyllä mieleen. :)

040. Mitä halusit ja sait?

Potkupuvun. ♥

041. Mitä halusit, muttet saanut?

Olen tainnut haaveilla kunnon kamerasta jo vuosikaudet, mutta vielä sitä ei ole tullut hankittua. Ehkä ennen vaihtoonlähtöä, niin saa sitten kunnon kuvamateriaalia sieltäkin tallennettua. :)

042. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Ehdottomasti Intouchables: Koskemattomat!

043. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Kalenteri kertoo ainakin sen, että olen syntymäpäivänäni matkannut kotikonnuille, mutta muusta aktiviteetistä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Luultavastikaan en ole tehnyt mitään ihmeellistä. :)

044. Ketä kaipasit?

Muutamia kavereita, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan.

045. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Solulaiset, muutamat muut ystävät, sekä tietenkin Jeesus. ♥

046. Oletko joutunut tappeluun?

En.

047. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?

Jaa. Olen minä tainnut päin punaisia kävellä ja jotain muuta tällaista pientä. ;)

048. Oletko juonut "perseitä"?

En ole juonut perseitä. En juo alkoholia.

049. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut jälkeenpäin?

No ehkä jotain pieniä juttuja, mutta ei mitään suurempaa. 

Siinä siis katsaus tänään päättyvään vuoteen 2012. Ei muuta kuin pää pystyyn ja nokka kohti uusia pettymyksiä vai kuinkas se menikään? ;) Jotenkin ainakin itsellä on nyt sellainen fiilis, että voin odottaa suuria tulevalta vuodelta. Saa nähdä minne Jumala vie, mutta odotan vuotta 2013 innolla. :)

Muuta yhden ihmisen koko maailma

Olen jo pitkään miettinyt oman kummilapsen ottamista ulkomailta. Oikeastaan ajatus taisi lähteä liikkeelle melko pian sen jälkeen kun olin aloittanut kuukausilahjoitukset Unisefille. Vaikka Unisefikin tekee varmasti äärimmäisen paljon hyvää työtä sitä tarvitsevien avuksi, halusin kuitenkin avulleni kasvot. Varmaan vuoden verran tuo kummius siis mielessäni ehti pyöriä ennen kuin otin sen ratkaisevan askeleen ja kirjoitin tietoni fidan lomakkeisiin netissä ja aloin odottamaan tietoja tulevasta kummilapsestani. 

Fida saattaa joillekin teistä olla tuntematon järjestö, joten tässä pieni lainaus heidän nettisivuiltaan: Fida International on vuonna 1927 perustettu Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Sana fida on latinaa ja merkitsee uskollista ja luotettavaa. Fidan toiminta perustuu kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen ja kristillisiin arvoihin. Tällä hetkellä Fidalla on noin kuusikymmentä yhteistyömaata ja järjestön tekemä työ vaikuttaa noin kymmenen miljoonan ihmisen elämään köyhissä maissa vuosittain. Kummilapsityötä Fidalla on 26 kummikohteessa 14 eri maassa. Toiminta sisältää paljon muutakin, joten jos haluat tietää lisää, napsauta tuota hieman ylempänä olevaa linkkiä. :) Fidan valitsin omaksi järjestökseni tämän kristillisen perustan takia. :)

Aivan kieli pitkällä kotona lomaillessa odotin tietoja tulevasta kummilapsestani. Minulla oli tiedossa ainoastaan kohde ja kuukausittain lahjoitettava summa, loppujen tietojen kerrottiin saapuvan 7-10 päivän kuluessa. Odottelin kotikotonani tietoja sähköpostiin, vaikka olisihan minun pitänyt tajuta, että postillahan he minulle kirjeen lähettävät. Iloinen yllätys siis odotti minua palatessani lomanvietosta takaisin Jyväskylään, kun yllänäkyvä kirje oli kolahtanut postiluukusta ja sen löysin muiden postien joukosta. 

Lahjoitukseni kohteeksi valitsin pienen mietinnän jälkeen Kenian ja Kenian köyhien kylien lapset. Valintani oli loppuviimein melko summittainen, mutta valintaan vaikutti muun muassa se, että halusin oman kummilapsen enkä olla yhteisökummina. Toisena perusteena oli kuukausittaisen lahjoituksen summa, sillä halusin ottaa pienehkön kuukausimaksun, jotta minulla olisi varmasti pitkällä ajanjaksolla varaa sen maksamiseen. Vaikka en yhteisökummi olekaan, Fidalla halutaan tukea koko yhteisön hyvinvointia, eikä pelkästään tämän yhden kummilapsen kehitystä. Fidan kummilapsityö tähtää kestävään muutokseen, joka parantaa kehitysmaiden lasten hyvinvointia. Kummina varustat paikkalisia yhteisöjä huomioimaan lasten perustarpeet kaikilla elämänalueilla. Kummituki ohjataan niin, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä ja iloa niin lapselle kuin koko yhteisölle. Kun yhteisö voi hyvin, myös lapset voivat hyvin. Mielestäni tämä filosofia on oikein toimiva, sillä se estää eriarvosita asemaa lasten välillä tukemalla koko yhteisöä ja sen hyvinvointia. 

Kenian kuivilla alueille ilmastonmuuton on lisännyt entisestään kuivuutta ja tämä yhdessä lisääntyneen puunhakkuun ja eroosion kanssa on rapauttanut yhteisöjen kyvyn tuottaa riittävästi ruokaa. Vesipula vaikuttaa heikentävästi terveyteen ja sanitaatioon. Tämä kaikki yhdessä lisää köyhyyttä. Kyläyhteisöjä tuetaan kokonaisvaltaisesti.

 Koulutuksen kautta autetaan ihmisiä mm. löytämään keioja varastoida sadevettä, annetaan tietoa ja tutkitaan yhdessä, että mitä vihanneksia ja hedelmiä ko. kylän maaperässä voisi viljellä.

Ympäristöasioiden ohella pyritään huomioimaan muita ongelmia, jotka oleellisesti vaikuttavat kyläläisten eläään, mm. terveys- ja HIV/Aids valistus. Erityinen huomio on lasten ja perheiden hyvinvoinnilla. Perustarpeiden lisäksi (koti, riittävä ravinto) pyritään mahdollistamaan koulunkäynti niille lapsille, jotka köyhyydestä johtuen eivät ole koulussa.

Ja tässä hän on! Pieni ja ihana viisivuotias kummilapseni, Caleb, Tangulbein kylästä, joka sijaitsee Kenian pohjoisessa osassa, 333 kilometrin päässä maan pääkaupungista Nairobista. Caileb käy esikoulua ja asuu yhdessä vanhempiensa kanssa. Hänellä on myös kaksi pikkusiskoa. Vanhemmat ovat pienyrittäjiä ja myyvät kasviksia läheisellä torilla. Kotinaan seitsenhenkisellä perheellä on yhden huoneen olkikattoinen savimaja. Jotkut teistä saattavat mielessään laskeskella, että kuinka kolmesta lapsesta ja vanhemmista saadaan seitsemän henkeä. Calebin isällä on kuitenkin useampi vaimo ja ilmeisesti joku/jotkut heistä asuvat yhdessä perheen kanssa.

Suunnitelmissani oli kenties jo huomenna käydä hieman shoppailemassa ja etsimässä joko tarroja tai kiiltokuvia ja jonkun Suomi-aiheisen kortin, ja aloitan kirjoittamaan Calebille kirjettä. :) Kenties tarrat ovat käytännöllisempiä, koska luultavasti heillä ei käytössään liimaa ole. Tai ainakin olettaisin niin? Kirjeenvaihto kummilapsen kanssa on siis tietääkseni useidenkin (kaikkien?) järjestöjen kautta mahdollista. En muiden järjestöjen käytäntöjä tiedä, mutta Fidan kohdalla saan kohteesta kahdesti vuodessa uutiskirjeen, jossa kerrotaan kummihankkeen kuulumisia. Alkukesästä saan kuvallisen vuosiraportin Calebin elämästä ja ennen joulua henkilökohtaisen kirjeen tai piirrustuksen Calebilta itseltään. Harmi, että joulu meni juuri! Itse saan Calebia kirjeellä tai kortilla muistaa aina halutessani. Caleb viettääkin syntymäpäiviään helmikuun alussa, kenties liitänkin kirjeen mukaan syntymäpäiväkortin ja myöhemmin lähetän tuon Suomi-aiheisen kortin. :)

Hihi, olen aivan innoissani tästä koko kummihommasta! Toivottavasti innostus säilyisi vielä vuosien ajan ja viitsisin ainakin muutamia kertoja vuodessa lähettää Calebille postia. Kummiuteni siis jatkuu vaihtoehtoisesti joko siihen saakka, että Caleb on käynyt peruskoulunsa loppuun tai jos perhe muuttaa tai Calebin koulutus jostain syystä odottamattomasti päättyy. Toivottavasti tästä tulee useiden vuosien projekti. :) 

Ps. Lisäsin uuden tunnisteen Fida International, jonka alta voi myöhemmin löytää kaikki kummiutta koskevat postaukset.

Just Little Things 3

Jälleen olisi aika niille elämän pienille asioille. :)

Agen it is time for those little things in life. :)

Pukki ovella kolkuttaa..

Oikeastaan vasta eilen aloin hieman miettimään mitä haluaisin joululahjaksi kun isä soitti minulle ja kysyi toiveitani. Eioota hänelle jouduin kauppaamaan, sillä eipä minulla oikeastaan ole mitään sen kummoisempia toiveita joululahjojeni suhteen. Tai jos totta puhutaan niin en saa tällä hetkellä mieleeni ainuttakaan asiaa, mitä haluaisin pyytää joululahjaksi. :D

Olen joskus vuosia sitten aloittanut Gilmoren tyttöjen katselun, mutta tuolloin jämähdin muistaakseni viidennen kauden jaksoihin jostain syystä. Hetki sitten aloitin kuitenkin sarjan katselun uudelleen ja tällä hetkellä menen kolmannen kauden loppupuolella. Ostin myös Anttilasta edulliseen kymmenen euron kappalehintaan kaudet viisi ja kuusi ja nyt minulta puuttuukin enää ensimmäinen ja viimeinen kausi. Näitä en kuitenkaan aio lahjaksi pyytää, sillä eipä isä niitä kotoapäin Seinäjokea lähempää saisikaan. 

Toinen ultimate-lempparini vuosien varrelta on One tree hill. Parempaa sarjaa saa hakea! Tätä minulla ei olekaan ainuttakaan kautta itselläni ja bongasin tällaisen complete collectionin cdon.comista ja voi kuinka paljon minun tekisi mieli kotiuttaa itselleni tämä sieltä! Meidät erottaa vain enää suolainen 130euron hinta (150euron, jos haluaa Pohjoismaisen julkaisun). Tätä ei edes porukoille tohtisi ääneen mainita, joten tämän hankkiminen jää omille kontoille. Joutunee kyllä ehkä ensin hetken aikaa sulattelemaan ja mutustelemaan ajatusta, ennen kuin viitsii noin suurta summaa tv-sarjaan kuluttaa. :D

Ps. Tuosta viime postauksen tukkajutusta nyt ei taidakaan tarkempaa kirjoitusta tulla, sillä en koskaan saanut tuolta päivältä muita kuvia. Kyseessä oli siis Kuntoportin pikkujoulut joissa olin muotinäytöksessä yhtenä mallina ja sitä varten tukkani oli noin laitettu. :) Kokemushan sekin oli, erityisesti nautin päivässä tuosta osasta kun hiukseni laitettiin. :D

Oh! Look at that hair!

Tällaisella tukalla jatketaan tätä päivää. Miksi? Se selviää seuraavassa postauksessa. ;)

Twilight - Aamunkoi osa 2

Ja niin sai monta vuotta kestänyt vampyyritarina arvoisensa päätöksen. Hieman epäillen suuntasin eilen kohti elokuvateatteria yhden murskatuomion luettuani. Toisaalta, eipä tätä saagaa ole missään vaiheessa taidettu näyttelijäsuorituksista tai toteutuksesta ylistääkään. Sen sijaan palstatilaa ovat vieneet yhden ilmeen Stewart sekä ilman paitaa saagassa viihtyvä Lautner. Vaikka elokuvan kaikki osat ovat saaneet osakseen melkoisen julmaa kritiikkiä, olen silti aina pitänyt kyseisistä pätkistä, joten olihan tämä finaalirallikin ehdottomasti nähtävä.

Tyttärensä Renesmeen syntymän jälkeen Bella nauttii elämästään ja uusista voimistaan, mutta perheonni järkkyy pian uudestaan. Irina saa Volturit uskomaan Renesmeen olevan uhka heidän vallalleen ja Cullenit joutuvat haalimaan kaikki mahdolliset liittolaiset puolelleen suojellakseen perhettään viimeisessä, ratkaisevassa taistelussa.

Ylläoleva lainaus finnkinon sivuilta kertoo kaiken oleellisen elokuvan juonesta. Tai ei ainoastaan kaikkea oleellista juonesta, vaan koko juonen. Vaikka elokuva oli edelleen taattua Twilight -laatua ja jopa ihan viihdyttävää sellaista, ei sitä voisi sanoa miksikään elokuvatuotannon riemuvoitoksi, kuten ei edellisiäkään osia. Elokuvan alku, jossa esiteltiin Bellan uusia kykyjä, oli todella hyvin toteutettu, mutta alamäki alkoi siitä hetkestä, eikä sieltä suosta oikeastaan enää sen jälkeen noustu. Vaikka välillä saikin nauraa hauskasti toteutetuille kohtauksille, niin kyllä sitä naurua salissa taisi hersyä enemmän tönkön toteutuksen takia. Toisaalta, kukapa Twilightia lähtisi katsomaan minkään tajunnanräjäyttävän kokemuksen toivossa? Jos mieli on avoin hieman ontuvalle toteutukselle, voi elokuvasta saada jotain irtikin.

***-

Pala tylsää päivääni

Tällä kertaa vuorossa olisi muutaman kuvan kurkistus minun päivääni. Olisi kenties kannattanut valita päivä, jolloin olisin astunut asuntoni oven ulkopuolelle tai ottanut yövaatteet pois jotain muuta kuin suihkua varten. :D Mutta kenenkään elämä ei aina ole mielenkiintoista ja tässä olisi kuvamateriaalia äärimmäisen yksitoikkoisesta päivästä. 

Pakon sanelemana nousin sängystä joskus kymmenen jälkeen. En muuten ole vieläkään ottanut blogiin kunnon kuvia uusista hiuksistani ja tämä kuva ei ainakaan anna niille oikeutta. Nehän näyttävät ihan virheiltä tuossa kuvassa?

Tämännäköinen mörkö sieltä peilistä yleensä katselee aamuisin heti heräämisen jälkeen.

Aamusella surffailin vähän netissä ja lueskelin seuraamieni blogien uusia päivytyksiä. Tuo muumi-muki oli oikeastaan vain kuvausrekvisiittaa, sillä se oli itse asiassa tyhjä ja jäämistöä edelliseltä päivältä, kun teimme koulutehtäviä erään luokkakaverini kanssa hörppien samalla teetä.

Aamupalaksi tänään nautiskelin kaksi paahdettua ruisleipää ruohosipulituorejuustolla ja juustoviipaleella. Lisänä sitten vielä satsuma ja lasillinen jotain herajuomaa, joka on muuten aika pahaa. Mutta pakkohan se on loppuun juoda, kerta siitä on maksetukin. Kyllä tuonkin lasin puolessa tunnissa tyhjensi, mutta ei sitä maitolasin tapaan saanut tyhjennettyä. Ylöshän se olisi tullut.

Jossain vaiheessa oli vain pakko unohtaa rauhallinen ja stressitön aamu ja alkaa opiskella huomiseen farmakologian tenttiin. Olette kenties saattaneet huomata, että pidän värikkäistä ja kauniista muistiinpanoista, olen visuaalinen ihminen ja yleensä muistan missä kohtaa muistiinpanojani tietty asia luki. Usein en kuitenkaan sitten sitä itse asiaa muista. :D 

Rankan opiskelun jälkeen oli hyvä katsella muutama jakso Greyn anatomiaa, tiedä vaikka vastaan olisi tullut jotain mistä olisi ollut hyötyä huomisessa tentissä. No eipä tullut, mutta Greyn anatomia se ei kyllä petä koskaan. En vain malta olla lopettamatta katsomista.

Opiskelua kuitenkin jatkoin muutaman jakson jälkeen ja lopulta melkoisen tyhjä taulukkoni näytti seuraavanlaiselta. Ja täytyy sanoa, että paljon enemmän sitä tällä tavalla oppii kuin vain lukemalla asioita listattuna dia dian perään. Itse asiassa vieläkin olisi vähän luettavaa, mutta ajattelin liikuskella hieman heikoilla jäillä ja herätä vielä aamulla vähän lukemaan ja kertaamaan asioita. 

Illalla katsoin vielä televisiosta "Olipa kerran" -sarjan jakson ja kävin suihkussa. Nyt katselen jälleen Greyn anatomiaa ja suunnitelmissani olisi, niin pian kuin vain tämän katselemisen maltan lopettaa, mennä hieman lueskelemaan ja suunnata pikkuhiljaa unten maille. :)

Pharmacology exam

This is what I'll be doing today and tomorrow. 

Päivitystä vaihtoonlähtöön

Long time no see! Tervehdykset siis kaikille taas pitkästä aikaa. :) Mulla on ollut ihan hirvittävä kiire viimeiset pari viikkoa ja kotona ei ole paljon nukkumista enempää ehtinyt aikaa viettämään. Nyt kuitenkin päivitystä pitkälliseen prosessiin, joka noiden vaihtojuttujen kanssa ollaan ehditty tässä välissä käymään.



Viime postauksessa jäätiin muistaakseni siihen vaiheeseen, kun olimme vasta kirjailleet motivation -letterit ja Europassit kv-koordinaattorille. Tai siis itse asiassa minä olin kirjaillut, eikä niitä kirjeitä vielä edes kesän aikana laitettu eteenpäin. Syksyllä päivittelin hieman sekä tuota kirjettä että Europassia ja ne lähtivät yhden koulumme lehtorin mukana Irlantiin, sillä hän oli lähdössä tutustumaan yliopistoon ja samalla myös hieman mainostamaan meitä. Heti pian lehtorin paluun jälkeen kuulimme Irlannista melko huonoja uutisia: paikka on täynnä vaihto-oppilaita, paikkoja on vähän, eikä ole mitään takeita siitä, että meille löydettäisiin harjoittelupaikat. Jonkin ajan kuluttua (yksityiskohdat alkavat jo häipyä muistista) tapasimme kv-koordinaattorin kanssa, koska meille oli tullut lisää uutisia Corkista. Olimme hyvin varmoja, että vastaus olisi lähtömme täysin tyrmäävä, mutta yllätykseksemme saimme kuulla, että meille yritetään paraikaa etsiä harjoittelupaikkoja. Loppujen lopuksi ilo vaihtui kuitenkin itkuksi (kuvainnollisesti), kun kv-koordinaattori soitti kertoakseen, että Corkista ei meille paikkoja löytynyt.



Tänä aikana olimme myös täyttäneet viralliset vaihtoonhakulomakkeet ja lähettäneet ne kv-koordinaattoreille. Olimme olleet kenties liiankin luottavaisia Irlantiin lähdön suhteen, emmekä juurikaan olleet miettineet vaihtoehto B:tä, jos Corkiin lähtö kosahtaisi. Ja niinhän se tekikin. Kuitenkin välittömästi Irlannin kieltävän vastauksen saavuttua oli Portugaliin lähtenyt kyselyä meidän sijoittamisestamme sinne (Portugalista tuli siis toinen vaihtoehtomme). Olimme äärimmäisen harmissamme siitä, ettemme päässeet Irlantiin, mutta aloimme lämmetä Portugalille pikkuhiljaa. Nekin pienet toiveet tosin tallattiin maan tasalle melko pian, sillä Portugalista tarjottiin meille kolmea harjoittelua, joista ainoastaan yksi oli sellainen, jonka olisimme voineet tehdä. Sähköpostissa ilmaistiin myös hyvin selkeästi se, että muille osastoille opiskelijoita ei ole mahdollista sijoittaa.

Tässä vaiheessa hyväksyimme jo sen faktan, että me emme ole lähdössä tammikuussa vaihtoon. Soitin kv-koordinaattorille ja sanoin, että haluamme laittaa suunnitelmat kevään vaihdosta puihin, sillä emme halunneet lähteä ihan mihin tahansa vain lähtemisen vuoksi. Kv-koordinaattori ymmärsi tilanteen, mutta sanoi vielä laittavansa sähköpostia Portugaliin, jossa selventäisi meidän harjoittelumahdollisuutemme. Josko Portugalissa oltaisiin ymmäretty jotain väärin ja vahingossa tarjottu meille vääriä harjoittelupaikkoja. 

Emme enää kuitenkaan uskoneet mahdollisuuksiimme ja ajattelimme tämän olevan tässä. Huopaaminen ja soutaminen oli vienyt molemmilta aika paljon energiaa ja olimme oikeastaan melko helpottuneita siitä, että päätös oli nyt tässä. Kun sitten saimme sähköpostia, jossa Portugalista ilmoitettiin heidän etsivän meille mahdollisia harjoittelupaikkoja, emme enää tienneet mitä ajatella. Meidän pitäisi odottaa vastausta kaksi viikkoa ja elimme kuitenkin jo lokakuun alkua. Ajatus siitä, että saatoimme yhtä hyvin olla kolmen kuukauden päästä Portugalissa kuin edelleen Jyväskylässä, ahdisti melko paljon, emmekä enää olleet laisinkaan niin varmoja siitä, että halusimmeko lähteä Portugaliin kevääksi.

Laitoimme sähköpostia kv-koordinaattorille ja sovimme tapaamisen hänen kanssaan. Melko kovasti meitä vielä pyydettiin harkitsemaan lähtöä siihen vedoten, että meidän prosessissamme ei ollut tapahtunut vielä mitään kovinkaan ihmeellistä. Hyvin olisi kuulema edelleen aikaa täyttää tarvittavat dokumentit ja järjestää lähtö tammikuulle. Minua kuitenkin lähinnä ahdisti ajatus siitä, että minulla olisi kaksi kuukautta aikaa laittaa elämäni järjestykseen lähteäkseni kenties jopa puoleksi vuodeksi ulkomaille, enkä enää tiennyt halusinko sitä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myös tehdä harjoittelun lisäksi opintoja, jolloin meillä olisi mahdollisuus myös tutustua opiskelijaelämään toisessa maassa. Vielä tässä vaiheessa en ollut valmis luopumaan siitä ajatuksesta, koska meillä olisi kuitenkin vielä useita sopivia ajanjaksoja vaihtoonlähtöön. Niinpä siis tulimme siihen tulokseen, että hakupaperimme tälle keväälle vedetään pois.

Keskustelimme jo kuitenkin tulevasta syksystä ja mahdollisuuksistamme silloin. Vaikka syksyllä meillä olisikin mahdollisuus lähteä Euroopankin ulkopuolelle, olimme edelleenkin hyvin kiinnostuneita mahdollisuudesta yrittää uudelleen Irlantiin lähtöä. Kv-koordinaattori kuitenkin varoitti meitä siitä, että yhteistyön alkaminen Corkin kanssa ei vaikuttanut suurimmalta mahdolliselta todennäköisyydeltä. Yrityksemme on kuitenkin yrittää sinne ensimmäisenä vaihtoehtonamme ja toinen vaihtoehtomme on mahdollisesti jossain päässä Englantia. Olemme kuitenkin päättäneet, että oli paikka mikä tahansa, ensi syksynä lähdemme jonnekin.

Vaikka keväästä lähtien olemmekin vaihtoonlähtöä suunnitelleet ja kovasti kevääksi olimme lähdössä, on silti helpottavaa, kun on varma tieto siitä, että emme ole lähdössä. Vaikka prosessimme ei mitenkään kummallinen ollutkaan ja kaikkien lähteminen on varmasti samanlaista soutamista ja huopaamista, oli se vielä lisästressiä kaikkien kouluhommien päälle. Nyt voi panostaa kouluun ilman, että tarvii ulkomaille lähtöä samalla suunnitella ja on enemmän aikaa suunnitella lähtöä sitten ensi syksyksi. Ja jotta ei aivan tarvitsisi Suomen talveen masentua, päätimme lähteä tammikuun alussa rantalomailemaan jonnekin minne halvalla pääsee ja missä aurinko paistaa. :D

NiceDesign '12

Kaikki leirille osallistujat saivat itselleen lämpimän huovan. ♥ / Every participants got themselves a warm blanket. ♥

Loppuarvonnassa minua onnisti ja sain itselleni tällaisen lahjakortin. / I was lucky and won myself a giftcard, with what I can get myself a haircut and hairdye. :)

Kuvia viikonlopulta. Vietin viikonlopun ihanien naisten kanssa NiceDesign -leirillä Jyväskylän helluntaiseurakunnan leirikeskus Toivakassa. Yritin jo kirjoittaa leiristä, mutta tuntuu, että sanat eivät vain kerta kaikkiaan riitä kertomaan kuinka mahtavaa meillä oli yhdessä! NiceDesign on jotain mitä ei oikein voi kuvailla, se täytyy itse kokea. Meitä hemmoteltiin oikein olan takaa ja viikonloppu oli kaikin puolin äärimmäisen rentouttava ja hoitava. :) Siihen ilmapiiriin olisi ollut hyvä jäädä pidemmäksikin aikaa. Tästä sai energiaa taas jaksaa arjessa!

Nyt sunnuntain kunniaksi on hyvä alkaa puurtamaan koulutehtävien kanssa. Niitähän minulla onkin oikein kunnon vuori odottamassa. Seuraavaksi blogin puolelle olisikin taas tarkoitus päivittää vaihtokuulumisia, sillä tällä saralla onkin ehtinyt tapahtumaan jos jonkinlaista tämän kuluneen viikon aikana. Siitä kuitenkin enemmän lisää myöhemmin. Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!

Pictures from my weekend. I spent it with many lovely women at NiceDesign -camp in Toivakka. I already tried to write some lines about the camp, but it feels that words are not enough to describe, how awesome time we had together. NiceDesign is something you can't exmpain, you have to experience it by yourself. The weekend was really relaxing. :) The atmosphere was so great that I would have liked to stay there a little bit longer. But I got energy to keep on going!

Now it's time to do some of my homework. I have a huge pile of them, so I got to start. :D I think next thing I'll write here will be a update about my exchange things, because some things have happened resently. But about that I'll tell you more later. Have a great Sunday!

Unconditional love ♥

Hei taas! Meidän rapussa on meneillään noin kolmen viikon kokeilu, jonka nimi on "Hyvää huomenta asukkaat!". Kokeilun aikana taloyhtiö tarjoaa meille ilmaisen aamuherätyksen. Valitettavasti ajankohtaa tuolle herätykselle ei itse voi valita, vaan se tapahtuu vaihtelevasti seitsemän ja puoli kahdeksan välillä. Meidän osaltamme kokeilu huipentui tänään, kun herätys tultiin toteuttamaan ihan meidän asuntoomme saakka. Eli sama suomeksi: taloyhtiössämme on meneillään viemärisaneeraus, joka toisinaan vie järjen. 

Kuinka miellyttävää siis olikaan, kun jouduin tänään vapaapäivänäni herätä puoli seitsemän, koska en viitsinyt mennä avaamaan remppamiehille ovea yöhousuissa tukka sotkussa. Tuolloin täytyi vielä suorittaa vessassa käynti ja hampaiden pesu, sillä kaikenlainen veden valuttaminen ja viemärinkäyttö olisi kiellettyä hamaan tulevaisuuten aina siitä asti, kun nuo remppamiehet pääsevät työhön käsiksi. En viitsinyt jäädä miehien jalkoihin pyörimään, joten lähdin asunnoltani jo ennen puolta kahdeksaa. Minulla oli hammaslääkäri puoli yhdeksältä, joten kävelin viikonloppu-laukkuni kanssa matkakeskukselle ja jätin sen sinne säilöön ennen kuin lähdin kävelemään hammaslääkäriä kohti.

Ei Lumian kameraa mielestäni turhaan hehkuteta

Tarkoituksenani oli siis ihan vain käydä tarkastuttamassa hampaani ennen tulevaa vaihtoa. En olettanut sieltä mitään löytyvän, sillä vastahan minä alkukeväästä purukalustoni olin kunnostanut. Toisin kuitenkin kävi. Röntgenkuvan ja perusteellisen tarkastuksen jälkeen saldoksi tuli kaksi paikattavaa reikää ja hammaskiven poisto. Näiden toimenpiteiden jälkeen on tänä vuonna hammaslääkäriin käytetyn rahan määrä noin 600 euroa. You're kidding, right??? Okei, tuossa loppusummassa täytyy ottaa huomioon se, että yhtä käyntiä lukuunottamatta olen visiittini tehnyt Jyväskylään yksityiselle hammaslääkärille, koska en Jyväskylässä kunnalliselle pääse ja on vain yksinkertaisempaa ja nopeampaa käydä Jyväskylässä hammaslääkärillä. Sieltä siis lähdettiin mukana yksi päälle 70 euron lasku ja aika hampaan paikkaukseen ensi viikon keskiviikolle.

En syönyt kunnon aamupalaa ennen kämpiltä lähtöä, vaan hammaslääkärin tuoliin lähdettiin ihan vain pelkästään nektariinin voimalla. Kävinkin sitten keskustan Cafe Vocassa nauttimassa aamiaisen, johon olisi kuvassa näkyvän kattauksen lisäksi kuulunut myös jogurtti, mutta valitettavasti tarjolla ei ollut laisinkaan laktoositonta vaihtoehtoa. Hyvin noillakin kuitenkin aamu lähti käyntiin. Tuo kuva on muuten napattu uudenrouhealla Lumiallani, kuvanlaatu on luultavasti parempi kuin pienessä pokkarissani.

Täydellä mahalla tein kukkarolleni kohtalokkaan päätöksen lähteä hieman kiertelemään kauppoja, sillä minulla oli aikaa noin yhteen asti, ennen kuin kyytini kohti Vimpeliä lähtisi liikkeelle Jyväskylästä. Kämpillekään ei oikeastaan ollut mielekästä palata, sillä en halunnut mennä häiritsemään remppamiehien työtä ja jo aiemmasta kokemuksesta tiesin, että kämpässä vallitsisi kauhea pistävä teollinen haju, joka saisi aikaiseksi ainoastaan hirveän päänsäryn. 

Ensimmäisenä piipahdin Piecesiin ja sinnehän sitä sitten katosi kymppi jos toinenkin. Mukaan lähti kaksi paria korkeavyötäröisiä housuja, joita olin kyllä koittanut aikaisemminkin, mutta jostain syystä ne olivat aikaisemmin jääneet kauppaan. Tai oikeastaanhan syy oli se, että XS/S ei noussut reisiä ylemmäs, S/M -koosta jäi vetoketju auki, joten ihan periaatteesta en hakenut sitä M/L -kokoa sovitettavaksi. En tiedä mitä housuja olen tuolloin oikein sovittanut, koska S/M meni päälle ihan nätisti ja myyjän rohkaisemana sovitin tuota pienintäkin kokoa, vaikka epäilin, että yritykseksi niiden päällesaaminen jäisi jälleen. Hieman väkivaltaa käyttämällä ja kopissa tasajalkaa hyppimällä housut nousivat ylös saakka ja muutaman hikipisaran jälkeen myös vetoketju sujahti kiinni. Ensimmäisellä kerralla taisi vain olla uskon puutetta, koska voin ihan käsi sydämellä sanoa, että kiloakaan en ole tuosta viime sovituksesta laihtunut, että siitä ei tarvitse huolestua. :D Housut todellakin ovat äärimmäisen tiukat, mutta ostin sen pienimmän koon kuitenkin, koska tiedän kokemuksesta, että niillä farkuilla on tapana löystyä kovastikin käytössä. Parhaat farkkuni ovat sellaiset, joita en juurikan meinannut kaupassa saada edes jalkaani. :D Niin ja tosiaan kaksi perustoppia ostin myös. 

Eihän se ihan siihenkään loppunut, vaan Gina Tricotista löysin tuon toisen kuvan hurmaavan värisen lämpimän neuleen. Olen jo pitkään katsellut kirppareiltakin kunnon lämmintä neuletta/villapaitaa, mutta nyt vasta osui ja upposi oikein kunnolla. Täytyy kyllä muutenkin sanoa, että nämä kaikki ostokset olivat sellaisia pitkään pohdittuja ja etsittyjä juttuja, eikä mitään ihan sen sekunnin heräteostoksia. Nimittäin noita perustoppejakin on pitänyt ostaa jo vaikka miten pitkään, nimimerkillä tälläkin hetkellä päälläni on toppi, josta menee helmasta jo melkein nyrkki läpi, mutta en ole saanut aikaiseksi ostaa sille seuraajia. :D Viimeisestä kuvasta onkin sitten näettävissä tämän päivän shoppailu-/matkustusasu: mitä mukavampaa, se parempaa. Vähän naurattaa näiden asukuvien postaaminen, koska paras ystäväni on saanut vihiä blogistani ja ensimmäinen asia mitä hän kysyi, että laitanko minäkin sinne vain asukuvia ja ottaisinko hänestäkin asukuvia ja laittaisin niitä blogiini. :D Ei ihan niin. 

Lopulta kyytini saapui ja matka kohti Vimpeliä saattoi alkaa. Aikaisen herätyksen takia olin melko väsynyt ja matka sujuikin suurimmalta osaltaan äärimmäisen mukavasti vaakatasossa takapenkillä. Siinähän se matka sujahti nopsakasti ja hyvin pian oltiinkin jo tutunnäköisissä maisemissa. Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)

Sateen jälkeen paistaa aurinko

Oikeastaan tänään ei ollut huono päivä, mutta eilen oli huono päivä. Todella huono päivä. Minulla oli eilen kaksi uusintatenttiä ja tämä oli viimeinen mahdollisuus tenttien läpipääsemiseen ennen sitä, kun joudun uusimaan tuon kurssin osan uudelleen. Meillä on siis mahdollisuus uusia hylätty tentti kaksi kertaa uudelleen, mutta en ehtinyt siihen ensimmäiseen uusintakertaan, koska olin töissä. Tarkoituksenani oli opiskella koulun kaksi ensimmäistä viikkoa ahkerasti, jotta pääsisin tenteistä varmasti läpi. Suunnitelmat kuitenkin kaatuivat siihen, että koulupäiväni ovat kaksi kertaa viikossa yhdeksän tunnin tai yhdeksän ja puolen tunnin mittaisia ja sen lisäksi päiväni sisälsivät kaikenlaista ilta-aktiviteettia, muun muassa tutorointia. Suurimmaksi osaksi olin menossa aamusta iltaan, enkä enää jaksanut lukea kotiin päästyäni. Tämän on saattanut huomata myös blogin puolella. 

No, eipä voi siis sanoa, että olisin mennyt kunnolla valmistautuneena tenttiin. Ensimmäisenä tenttinäni tein anatomian ja fysiologian tentin, joka sisälsi siis noin nelisenkymmentä monivalintakysymystä ja yhden avoimen kysymyksen, joka koski maksan toimintaa. Monivalinnoista olin varma ehkä noin viidestä vastauksesta ja muita heittelin sitten lähinnä arvalla. Ja vaikka maksan toimintaa oli kysytty myös alkuperäisessäkin tentissä, en luultavasti osannut vastata siihen yhtään kattavammin, kuin silloinkaan. Sen jälkeen kun olin jotenkuten saanut tämän ensimmäisen tentin tehtyä, aloin puurtamaan farmakologian tentin kanssa. Siitä ei kuitenkaan jotenkin tullut yhtään mitään ja olin jotenkin hirveän ahdistunut. Kaiketi se kaikki stressi, mitä noista tuhopitkistä päivistä oli kerääntynyt, purkautui nyt sitten tuolla tentissä. Loppujen lopuksi vastasin yhteen tehtävään sen mitä osasin ja yhteen vähän sitä sun tätä ja loput tehtävät jätin kokonaan tekemättä, vaikka olisin niihin ehkä osannut jotain vastata, sillä halusin vain pois sieltä.

Uusintatentin jälkeen lähdin sitten ystäväni kanssa käymään keskustassa elisashopitissa, sillä minulla oli hieman ongelmia koskien uutta puhelintani (kirjoitan siitä erillisen postauksen myöhemmin). Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niinkuin suunnittelin ja lopulta istuin aivan itku kurkussa odottamassa siellä, että saisin selville miksi puhelimeni ei suostu yhdistämään nettiin (lopulta kyse oli tuolla kertaa vain siitä, että minun piti käynnistää puhelin uudelleen). Tuo ei siis ollut se ainut ongelma, vaan alunperin tulin keskustelemaan liittymästäni. On kauhea tunne, kun tuntuu siltä, että purskahtaa itkuun millä hetkellä hyvänsä ja haluaisin vain juosta pois. Minun oli tarkoitus mennä ystäväni kanssa tapaamaan muutamaa luokkalaista, mutta tulin siihen tulokseen, että minun olisi parempi lähteä kotiin. 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun pääsin kotiin, niin itkuhan sitä tuli. Nuo edellämainitut jutut voivat vaikuttaa todella pieniltä, mutta jotenkin se kaikki stressi vain kulminoitui noihin tilanteisiin ja tämä oli lopputulos. Itkin varmaan ainakin tunnin putkeen ja juttelin samalla ystävieni kanssa facebookissa. Jossain vaiheessa olin saanut jo hieman koottua itseäni, kunnes kävin parhaan ystäväni kanssa allaolevan keskustelun.

Voitte varmaan kuvitella, että siinä vallitsevassa mielentilassa purkskahdin vain uudelleen itkuun luettuani tuon ensimmäisen viestin. :D Tämän ja yhden toisen keskustelun ansioista kiitin taas jälleen kerran Jumalaa siitä, että minulla on oikeasti niin mahtavia ystäviä. En varmastikaan ole ainut, joka tuntisi olevansa ihan hukassa ilman ympärillä olevia rakkaita ihmisiä. Kun sitten olin aikani saanut itkettyä vielä sitä, että kuinka minulla on ihania ystäviä, sain tuon vollotuksen lopulta loppumaan. Ja kyllähän se parkuminen auttoikin, myöhemmin olin taas suhteellisen hyvilä mielin ja tein joitain koulutehtäviä pois alta. Tänään tuota eilistä purkausta oli aamulla muistuttamassa valtavan turvonneet silmät. Onneksi turvotus laski kuitenkin melko pian.

Tänään sitten käytiinkin kannustamassa tämän yllämainitun ystävän pesäpallojoukkue tämän vuoden naisten suomenmestareiksi hänen äitinsä (ja monen monen muun kannattajan) kanssa! Oli kyllä ihan mielettömän jännitävä peli ja kitarisat levällään huudettiin vierekkäin ystäväni äidin kanssa. :D Meidän äänemme oli kuulema kuulunut kotipesälle saakka. x) Yksi pesäpallohullu täällä ilmoittautuu. Onneksi huonojen päivien jälkeen tuppaa paistamaan aurinko ja sitähän se tänään tekikin. :) Tästä on hyvä jatkaa.