Ja niin sai monta vuotta kestänyt vampyyritarina arvoisensa päätöksen. Hieman epäillen suuntasin eilen kohti elokuvateatteria yhden murskatuomion luettuani. Toisaalta, eipä tätä saagaa ole missään vaiheessa taidettu näyttelijäsuorituksista tai toteutuksesta ylistääkään. Sen sijaan palstatilaa ovat vieneet yhden ilmeen Stewart sekä ilman paitaa saagassa viihtyvä Lautner. Vaikka elokuvan kaikki osat ovat saaneet osakseen melkoisen julmaa kritiikkiä, olen silti aina pitänyt kyseisistä pätkistä, joten olihan tämä finaalirallikin ehdottomasti nähtävä.
Tyttärensä Renesmeen syntymän jälkeen Bella nauttii elämästään ja uusista voimistaan, mutta perheonni järkkyy pian uudestaan. Irina saa Volturit uskomaan Renesmeen olevan uhka heidän vallalleen ja Cullenit joutuvat haalimaan kaikki mahdolliset liittolaiset puolelleen suojellakseen perhettään viimeisessä, ratkaisevassa taistelussa.
Ylläoleva lainaus finnkinon sivuilta kertoo kaiken oleellisen elokuvan juonesta. Tai ei ainoastaan kaikkea oleellista juonesta, vaan koko juonen. Vaikka elokuva oli edelleen taattua Twilight -laatua ja jopa ihan viihdyttävää sellaista, ei sitä voisi sanoa miksikään elokuvatuotannon riemuvoitoksi, kuten ei edellisiäkään osia. Elokuvan alku, jossa esiteltiin Bellan uusia kykyjä, oli todella hyvin toteutettu, mutta alamäki alkoi siitä hetkestä, eikä sieltä suosta oikeastaan enää sen jälkeen noustu. Vaikka välillä saikin nauraa hauskasti toteutetuille kohtauksille, niin kyllä sitä naurua salissa taisi hersyä enemmän tönkön toteutuksen takia. Toisaalta, kukapa Twilightia lähtisi katsomaan minkään tajunnanräjäyttävän kokemuksen toivossa? Jos mieli on avoin hieman ontuvalle toteutukselle, voi elokuvasta saada jotain irtikin.
***-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti