London - Day 4

Tämä kuva on Green Parkista tai Hyde Parkista, en ole iha varma kummasta. :D

On jälleen aika palata hetkeksi ihanaan ja keväiseen Lontooseen. Torstai, neljännen päivän aamu, valkeni hyvin samanlaisissa merkeissä, kuin muutkin aamut matkani aikana. Heräilin jälleen seitsemän aikoihin, jonka jälkeen minulla oli hyvin aikaa valmistautua aamupalalle jo totutun kaavan mukaan: huoneen järjestäminen, pedin petaaminen, itseni ehostaminen ja niin edelleen. Tällä kertaa poikkeuksellisesti palasinkin aamiaisen jälkeen torkkumaan vielä hetkeksi, sillä olin melko väsynyt ja oloni oli vähän kehno tuolloin aamutuimaan.

Lopulta aloitin liikekannallepanoni joskus kymmenen aikaan - en edes siis mitenkään myöhään, mutta minulle se oli myöhään, kun oli tottunut olemaan liikenteessä jo pitkälle ennen yhdeksää. :D Suunnitelmissani oli suunnata Green Parkkiin, mutta päädyin tekemään pienen mutkan ennen metroon menoa, sillä asema oli vielä  kymmeneltäkin ihan täynnä porukkaa, enkä jaksanut mennä seisomaan sinne tungokseen. Niinpä kävelin läpi Earl's Courtin metroaseman sen toiselle puolelle, sillä olin jo päivien ajan mietiskellyt, että mitä siellä oli. En löytänyt kultasuonta tai mitään muutakaan maata mullistavaa. :D Päädyin sitten lopulta hakemaan Tescon yhteydessä olevasta leipomosta Cinnamon Swirlin jatkaen matkaa ja pitkän harhailun jälkeen päätyen takaisin sinne Earl's Courtin metroasemalle.

Ensi kerralla voisi yrittää vähän paremmille paikoille.

Tällä kertaa otin sitten kohteekseni sen suunnitellun Green Parkin ja päätin kävellä sen läpi katselemaan, miltä se Buckinhamin palatsi oikein näyttää. Vaikka ilma olikin hivenen ankeahko, niin Green Park oli silti aivan upea paikka ja sinne täytyy seuraavalla kerralla päästä viettämään oikein kunnolla aikaa. Niin kuin niihin kaikkiin muihinkin puistoihin joissa matkani aikana vierailin. :D Lähestyessäni Buckinhamin palatsia ihmettelin sitä ihmisten määrää, mikä siellä oli. Siinä vaiheessa vilkaisin kelloani ja tajusin, että se kuuluisa vahdinvaihto alkaa ihan näillä hetkillä. Minulla ei edes ollut mitään sen suurempia suunnitelmia mennä katsomaan tuota vahdinvaihtoa, mutta tottahan minä sitä hetkeksi jäin kyyläilemään, kerta lokaatiolle vahingossa oikeaan aikaan satuin. Paikka oli kuitenkin tietenkin jo niin täynnä porukkaa, että en oikein saanut hyvää paikkaa ja näin aika kehnosti mitään. Olin nimittäin sellaisen liikennöidyn tien toisella puolella, joten autot olivat aina tiellä kun jotain palatsin edessä tapahtui. Hyvin lyhyen aikaa lopulta huonon näkyvyyden takia vahdinvaihtoa seurasin ja lähdin sitten jatkamaan matkaa.

Tietääkö joku, mikä tämän monumentin nimi oikein on?

Kävelin Buckinhamin palatsilta Trafalgar Squarelle, mutta päätin sitten lopulta lähteä hotellille lepäilemään hieman, sillä flunssa alkoi ankarasti nostaa päätään ja oloni alkoi olla sen mukainen. Tein jo tavaksi muodostuneen koukkauksen kauppaan, josta ostin lounasleipää ja torikojulle, josta mukaan lähti mansikoita sekä vadelmia ja taapersin hotellille. Siellä aikaa kului sitten jokunen tunti syöden, televisiota katsellen ja päiväkirjaa kirjoittaen. Laakereille ei kuitenkaan ollut tarkoitus jäädä koko päiväksi lepäilemään, vaan suunnittelin käyntiä Oxford Streetillä muun muassa lisäcrediitin hankkimiseksi puhelimeen. Ensimmäiset £7.5 oli nimittäin jo tämän muutaman päivän kuluessa käytetty, soittelin isille aika ahkeraan. :D Loppujen lopuksi tuosta torstaista kuoriutui ehkä yksi matkani parhaista päivistä, vaikka se lähtikin käyntiin hieman hitaasti.

Upeaa arkkitehtuuria juna-asemalla! Muistaakseni S. Pancras, korjatkaa jos olen väärässä. :)

Olin tosiaan suunnitellut meneväni jälleen Oxford Streetille, mutta metrossa istuessani tajusin että jos jatkaisin matkaa Oxford Circuksen ohi, päätyisin lopulta King's Crossille. Harry Potter -fanit tietävät tämän tietenkin tarkoittavan, että lähtisin metsästämään tuota kuuluisaa laituria 9 3/4. :D Pienen hetken arvoin vaihtoehtoja mielessäni ja päädyin lopulta spontaanisti muuttamaan "suunnitelmiani" ja jatkamaan matkaa alkuperäisen määränpään ohi kohti King's Crossia. Jälleen täytyy hehkuttaa tuota yksinmatkustamisen ihanuutta! Nimittäin tällaiset suunnitelmanmuutokset eivät välttämättä matkaseuran kanssa olis olleet mahdollisia. Nyt minua ei estänyt sitten mikään. :p Niinpä sitten rentouduin vielä jokuseksi toviksi metrossa ennen saapumistani St Pancrasille, joka sijaitsi aivan King's Crossin vieressä.

Aivan ensimmäiseksi päädyin WHSmithiin, sillä  kuten kerroin, olin jo tovin etsiskellyt kauppaa, josta löytäisin itselleni matkalukemista. Nyt sitten kun sellainen paikka tuli vastaan, niin täytyihän tilaisuus käyttää välittömästi hyväkseni. Valikoimat eivät olleet mitenkään erityisen huimat ja pienen etsinnän jälkeen mukaani lähti täysin tuntemattoman kirjailijan, Santa Montefioren, romaani The Summer House. Kirjahan osoittautui lopulta niin mielettömän hyväksi, että täytynee etsiä kyseisen kirjailijan muita teoksia kirjastosta. Vimpelistä niitä en ainakaan saa, mutta viimeistään sitten Jyväskylästä luulisi jo mahdollisesti niitäkin löytyvän. Yksi syy lisää haluta palata takaisin Keski-Suomeen. :D Mutta takaisin asiaan. Ostin kirjan ja jatkoin laiturin etsimistä. Hetken päästä törmäsin asemalla sitten oikein kunnon kirjakauppaan. Vähän harmitti ensin, että olin jo kirjani ehtinyt ostaa, vaikka olisinhan minä toisenkin opuksen voinut hankkia. Jäi kuitenkin ostamatta ja kävelin vain kirjakaupan läpi törmäten muun muassa englanninkielisiin Muumi-kirjoihin. :D

En päässyt Tylypahkaan. :/ Eikä kyllä päässyt tuo kuvassa näkyvä tyyppikään.

Käytin aika paljon aikaa tuon laiturin etsimiseen, mutta ylpeyteni ei antanut periksi suunnan kysymiselle joltain. :D En halunnut myöntää olevani taas yksi turisti, joka halusi päästä laiturille 9 3/4. Tuntuu, että kävelin kilometrien mittaisen matkan, ennen kuin tajusin olevani kokonaan väärällä asemalla. :D Olin siis tullut St Pancrasin asemalla ja King's Crossin asema sijaitsi toisessa rakennuksessa, joka oli kylläkin aivan St Pancrasin vieressä. Päästessäni oikealle asemalle löysin kohteeseen muistaakseni melko nopeasti. Kyseessähän ei siis ollut laituri laiturien yhdeksän ja kymmenen välissä (mitä se ilmeisesti on aikaisemmin ollut?), vaan pieni seinänpätkä asemalla. Olin aika yllättynyt, että paikalla oli todellakin jono ihmisiä odottamassa, että he saisivat kuvauttaa itsensä tupahuivissa matkalla laiturille 9 3/4. Paikallahan oli myös erikseen kaksi työntekijää, joista toinen antoi ihmisille kaulaan noita huiveja ja toinen otti kuvia, joita sitten sai ostaa vieressä olevasta kaupasta luultavasti aika suolaiseen hintaan. Itse vain kuvasin tyhjää laituria ja muutamaa täysin random-tyyppiä. Olen luultavasti nuorisorikollinen, kun vielä julkaisen tällaisen kuvan täällä. ;) Harry Potter -kaupassakin kävin, mutta en ostanut sieltä mitään. Päätin, että Potter-tuliaiset ostettaisiin sitten lauantaina Warner Bros. studioilta.

"Laiturin" vieressä oleva Harry Potter -kauppa, jossa tapasin ensimmäiset suomalaiset matkallani.

Harry Potter -kokemuksen jälkeen kävelin monen kilometrin tuntuisen matkan kohti takaisin St Pancrasin asemalle ja sieltä metroon. Matkalla ihmettelin sitä, että tuolta asemalta todellakin lähti junia muun muassa Pariisiin. Jotenkin se oli niin kovin ihmeellistä mielestäni. :D Ajatella, että olisin vain voinut hypätä junaan ja olla muutaman tunnin kuluttua Ranskassa! Vähän olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan Eiffel-tornia, mutta se visiitti jäi nyt odottamaan seuraavaa kertaa. Lopulta hyppäsin sitten metroon ja tällä kertaa jäin pois Oxford Circuksen asemalla. Vaikka en ollut vielä edes nälkäinen, aloin etsimään jotain ruokapaikkaa, etten jälleen nälissäni päätyisi nopeimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon eli mäkkäriin tai johonkin muuhun vastaavaan. :D Päivällispaikakseni valikoitui lopulta O'Neill's Irish Pub & Kitchen.

Pubissa syödessäni vastaani tuli ensimmäinen tilanne, jolloin matkani aikana oikeasti kaipasin seuraa. Kuvitelkaa seuraavanlainen skenaario: Istahdatte täpötäyteen pubiin, jossa pienemmät ja suuremmat seurueet keskustelevat kiihkeästi keskenään ja nauru raikaa. Samalla istut vaivaantuneena yksin pöydässäsi odottaen, että tilauksesi tultaisiin vastaanottamaan pian. Brittiläiset kun vielä tapaavat kysellä paljon "Are you okay?", mikä saa olosi tuntumaan vain suhteellisen säälittävältä, kun todellakin istut toimeettomana yksin täydessä pubissa. Olo onneksi helpottui siinä vaiheessa, kun sain ruokalautasen eteeni ja sain muuta tekemistä, kuin vain pyöritellä peukaloitani. :D Tilaisin grillattua lohta vihannespedillä ja miniperunoilla tai jotain vastaavaa. Annos oli erittäin maukas ja ruoan puolesta voisin kyllä palata paikkaan milloin tahansa. Tosin päädyin sinne vahingossa, että en tiedä löytäisinkö sitä edes enää. :D Ruokailun jälkeen lähdin sitten pikkuhiljaa takaisin "kotia" kohti.

Nämä ihmiset jonottivat metroon maanpinnan yläpuolella..

Oxford Circuksen metroasemalle palatessani joskus puoli kuuden hujakoilla ehkäpä huomasin kuitenkin, että järkyttävä joukko ihmisiä jonotti päästäkseen metroon. En olisi ensinnäkään edes jaksanut jäädä jonottamaan päästäkseni metroon, mutta ehkä suurempi vaikutus päätökseeni kävellä oli sillä ajatuksella, että joutuisin tuollaisen ihmismassan puristamana metroon, hyr. Niinpä sitten suunnittelin käveleväni muutaman pysäkinvälin, josko ne jonot olisivat edes hieman lyhyemmät (metrot tuskin olisivat olleet yhtään sen tyhjempiä, mutta täyteenbuukattuihin metroihinhan sitä oltiin jo ehditty tottumaan). Matkan aikana ostin itselleni lisää crediittiä puhelimeen, sekä korvatulpat edellisten tilalle, joista toinen oli juuri edellisenä yönä tipahtanut vessanpönttöön. :D

En ole eläessäni nähnyt näin kesyjä joutsenia, kuvan ottoon ei ole siis käytetty zoomia.

Lopulta päädyin kuitenkin kävelemään aina melkein hotellille saakka - hyppäsin metroon muutamaksi minuutiksi Gloucester Roadilla, joka on ihan viereinen pysäkki Earl's Courtilta. Matka taittui mukavasti Hyde Parkin läpi mahtavia maisemia ihaillen ja valokuvia napsien. Hyde Parkin perimmäisessä nurkassa ennen puistosta poistumista kävin myös nauttimassa lämpimät kaakaot pienessä kahvilantapaisessa, josta sai myös ilmeisesti vuokrata jonkin sortin urheiluvälineitä. Lopulta päädyin juttelemaan kahvilan myyjän kanssa varmaankin melkein tunnin verran siemaillessani samalla kaakaotani. Tämä oli myös yksinmatkaamisessa mahtavaa: jos olisin ollut matkalla jonkun ystäväni kanssa, en luultavasti olisi puhunut niin paljon aivan täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Oli tosi mukavaa jutella random-tyypeille ja yllätyin siitä kuinka rohkeasti itsekin aloin juttelemaan täysin vieraille ihmisille. Monta mielenkiintoista keskustelua tulikin käytyä, yksi muun muassa juurikin tuolla kahvilassa. Niin ja ei kannata nyt kuvitella mielessään mitään superkomeaa brittiläistä myyjäkomistusta, vaan kyseessä oli Puolasta Lontooseen muuttanut naishenkilö. :D Juttelimme opiskelusta, ulkomailla asumisesta, Suomesta, Puolasta ja kaikesta muusta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Täytynee käydä uudella kaakaokupposella seuraavalla matkalla, jospa tuo sama myyjä sattuisi olemaan paikalla. :p

Hyvin kauan kestäneen kaakaokupposen tyhjennyksen jälkeen jatkoin matkaa kohti kotikontuja. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtymään ja saatoin vain huokailla Lontoon kauneutta hämärtyvässä illassa katulamppujen loisteessa. Harmillisesti tuo jäi ainoaksi kosketukseksi iltaiseen Lontooseen, sillä olin aina niin ajoissa liikkeellä, että väsähdin aina illasta enkä ollut ilta-aikaan juurikaan liikkeellä. Seuraavalla kerralla tämä  vahinko otetaan todellakin takaisin! Suunnittelin jo uutta iskua London Eyehin nimenomaan ilta-aikaan - voin vain kuvitella (ja katsoa kuvia muiden blogeista), kuinka mahtavalta Lontoo illalla valoloistossaan oikein näyttääkään! Earl's Courtille päästyäni piipahdin vielä yhdessä pienessä kahvilassa pyytämässä apua tuon crediitin lisäämiseksi puhelimeeni, sillä jostain kumman syystä en ymmärtänyt puhelimessa kuulemiani ohjeita ollenkaan. :D Tai ymmärsin, että risuaitaa siellä piti johonkin väliin tunkea, mutta loppuviimein koko risuaita oli aivan turha. No, loppu hyvin kaikki hyvin, sain toiset £10 liittymälleni.

Tämän jälkeen kävelin lyhyen matkan hotellille. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ilta oli ollut ihan mielettömän mahtava, enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan! Tuonakin iltana kamppailin kauan sen kanssa, että menisinkö esimerkiksi istuskelemaan johonkin peribrittiläiseen pubiin vielä nautiskelemaan täysin rinnoin illan viimeisistäkin tunneista, mutta lopulta nukkumatti vei kuitenkin voiton flunssaisen oloni takia. Olin jo menettänyt äänenikin täysin. :D Kestohymy huulilla valmistelin itseni illalla yöpuulle kiittäen Jumalaa aivan mahtavan upeasta päivästä, jota sanat eivät riitä edes kuvaamaan. ♥