London - Day 5

Lontoossa jälleen. Torstain ja perjantain välinen yö meni vähän niin ja näin: toisaalta nukuin aika makoisasti, mutta toisaalta hyviä yöuniani varjosti kurkkukipu ja flunssa. Perjantaiaamuun herättiin siis jälleen kera kurkkukaktuksen ja tukkoisen nenän. Olette jo varmaankin huomanneet aamurutiinini, joita noudatin matkani ajan? :p No eihän niitä nyt tässä vaiheessa voinut enää rikkoa, joten aikaisen herätyksen jälkeen (puoli seitsemältä) aamu alkoi taas kuten jokaisena aamuna tähänkin mennessä: yksityiskohtia ei liene tarpeellista enää toistella. Hieman jälkeen kahdeksan kävin nauttimassa hotellin yksinkertaisen aamupalan, jonka jälkeen lähdin varsin nopeasti liikenteeseen.

Koska edellispäiväinen kävelyretkeni sai minut viimeistään ihastumaan Lontoon puistoihin aivan täydellisesti, päätin suoran metromatkan sijaan kävellä osan matkasta Hyde Parkin laitaa. Kävelinkin tuollaista upeaa puutarhakatua pitkin, jolle kuva nyt ei ehkä anna täysin sen ansaitsemaa oikeutta. Mahtava se kuitenkin oli. Tuon kadun jälkeen hyppäsin sitten metroon ja matkasin jälleen Oxford Streetille ja Primarkiin, jonne lähdin palauttamaan tuota kankaista reppuihanuuttani. Muutaman päivän käytön jälkeen siihen oli jo tullut reikä, joten en olettanut sen kestävän käyttöä enää hirveän kauan. Olisin halunnut palauttaa myös isoksi osoittautuneen turkoosikivisen sormuksen, mutta se ei enää onnistunut koska olin irroittanut sormuksesta ne kaikki lappuset irti. Tuo repun palauttaminen minua harmittaa hirveästi, koska pidin siitä ihan hirvittävän paljon. Etsinnässä onkin nyt vastaavanlainen, tosin hieman vankempaa tekoa oleva pikkuinen reppu.

Täytyihän sitä nyt ottaa kuva näinkin prameasta yleisestä wc:stä. :D

Oxford Streetiltä päätin lähteä piipahtamaan Westfield Shopping Centressä, sillä siitä olin kuullut puhuttavan paljon. Metrolla hurauttelin sitten Shepherd's Bushiin ja ostoskeskukseen oikeastaan vain tajutakseni, että eipä minulla ollut juurikaan aikaa jäädä kuppaamaan tuonne valtavaan ostoskeskukseen. Kävin siis vain toteamassa että paikka on aivan valtava, sinne täytyy päästä uudelleen ja että sieltä löytyy Lontoon hienoimmat yleiset vessat. Näiden päätelmien jälkeen ja varmaankin alle puolen tunnin visiitin päätteeksi palasin takaisin metroasemalle ja otin metron takaisin kotiin. Mitäs järkeä tässä reissussa sitten oli? :D No en tiedä, mutta ainakin voin sanoa käyneeni Westfieldin ostoskeskuksessa. Seuraavalla reissulla tänne todellakin täytyy lähteä oikein ajan kanssa. 

Oli Pradaa, Guccia ja Louis Vuittonia. Ja lattiat joista saattoi nähdä peilikuvansa.

Ennen hotellille menoa kävin taas jälleen kerran Marks & Spencerissä hakemassa lounasleivän ja lähellä sijaitsevasta kojusta rasiallisen mansikoita ja mustikoita (vadelmat olivat valitettavasti jo myyty sille päivälle). Hotellilla pidin noin puolen tunnin pikaisen eväs- ja lepotauon ennen kuin oli aika hypätä jo hyvinkin tutuksi tulleeseen lontoolaiseen metroon ja hurauttaa sillä Leicester Squarelle, josta kävelin Trafalgar Squarelle.

The National Gallery, jossa en tämän reissun aikana vieraillut.

Käteen työnnetään tusseja, kysytään mistä olet kotoisin ja pyydetään piirtämään oman maan lippu. Vasta sen jälkeen ilmoitetaan, että kyseinen "lysti" maksaa £3. Vähän suututti, että tuosta minun surkeasta sinisestä tuhrusta piti vielä maksaakin, mutta en jaksanut jäädä surkuttelemaan asiaa pidemmäksi aikaa. Sitä paitsi se oli ainakin toistaiseksi ainut Suomen lippu piirrettynä noille papereille.

Reissun paras päivä ilmojen suhteen - ihmisiä olikin joka puolella nauttimassa säästä.

Trafalgar Squarelle saavuin sen takia, että olin ottamassa osaa Big Bus Toursin järjestämälle Harry Potter -kävelykierrokselle. Onneksi olin jälleen kerran todella ajoissa liikenteessä, sillä minulla meni melko kauan aikaa löytää tuon kävelykierroksen aloituslokaatio. Oikea osoite kuitenkin löytyi ja meitä vastassa oli mies, joka esitteli itsensä Hagridin pikkuveljenä. :D Voittekin sitten arvuutella, että kuka se mahtaa tuossa ylhäällä näkyvässä kuvassa olla. ;) Ensimmäisenä itse kiinnitin huomiota siihen, että miten hän pystyi olemaan tuollaisessa tuulipuvun tyyppisessä kokonaisuudessa, sillä päivä oli todellakin kuuma. Tai sitten se johtui vain siitä, että olen itse erittäin herkkä kuumalle ilmalle, enkä tahdo sitä oikein sietää. :D

Elokuvateatteri, jossa kaikki Harry Potter -elokuvat ovat saaneet ensi-iltansa.

Kierroksen aikana kävimme katsomassa muutamia elokuvien kuvauspaikkoja, mutta vierailimme myös erilaisissa lokaatioissa, jotka olivat inspiroineet J.K. Rowlingia luomaan kirjoissa kuvattuja paikkoja.

Katu, joka inspiroi Rowlingia luomaan Viistokujan.

Tätä kujaa Rowling käytti inspiraation lähteenä Iskunkiertokujalle.

Tuollaisella kujalla kelpaisi asustella.

Honey Dukes

Karkkikauppa Lontoossa, joka muistuttaa kaikkein lähimmin elokuvissa Viistokujalla sijaitsevaa Hunajaherttuaa. Kaupassa myydään kaikenlaisia nameja laidasta laitaan, mutta heillä oli myös lajitelma karkkeja, jotka ovat saaneet inspiraationsa Hunajaherttuan namivalikoimasta. Onneksi saimme muutaman maistiaisen, sillä jätin namit ostamatta edelleenkin silmälläpitäen seuraavana päivänä koittavaa studiokierrosta Leavesdenissä. Karkkikaupan jälkeen kävimme vielä tutustumassa Big Benin lähellä sijaitsevaan alueeseen, jossa oli kuvattu muun muassa sisäänkäyntiä Taikaministeriöön. Reilun kahden tunnin jälkeen mielenkiintoinen kävelykierros tulikin päätökseen ja porukka hajaantui kuka minnekin. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kierros tämäkin. Tosin tämä on ehkä sellainen "nähtävyys", joka kiinnostaa enemmän tosifaneja, sillä kaikki kohteet eivät tosiaan olleet kuvauspaikkoja, vaan inspiraation lähteitä kirjoja luodessa.

Kävelykierrokselta suuntasinkin sitten Thames-joen rantaan syömään Hot Dogia. Samalla katselin toisella puolen jokea olevan London Eyen pyörimistä ja aloin epäillä aivan tosissani sitä, että tohtisinko koskaan tuon pyörän kyytiin nousta. Muutaman muun kammon lisäksi minulla nimittäin on aika kova korkeanpaikankammo ja saatoin vain ajatella, että mitäs jos tuolta tipahtaa tai koko komeus kaatuu tuohon jokeen tai jotain muuta yhtä todennäköistä. Hyrr, kylmät väreet meni jo pelkästään katsellessa. Mietiskelin jo sitä, että kävisin vain lahjoittamassa tuon lippuni jollekin joka sellaista on menossa hankkimaan ja jätän tämän huvin aivan kokonaan muille. :D Jätin ajatuksen kuitenkin muhimaan, olisihan minulla vielä muutama päivä aikaa voittaa pelkoni tai jänistää lopullisesti.

Eväsretkeilyn jälkeen palasin taas hetkeksi hotellille. Pihalla nimittäin todellakin oli erittäin lämmin ja olin varautunut ulkoilmaan hieman liian paksulla vaatekerralla ja minulla alkoi olla tukahduttavan kuuma. Niinpä siirryin sisätiloihin löhöilemään, vaihtamaan hieman kevyempää päälle ja miettimään sotasuunnitelmaa illan varalle. Mielessä oli niin hengailua Hyde Parkissa, visiitti Harrodsilla, käyntiä Borough Marketilla kuin kävelyä Regent's Canalin varrella päämääränä Camden Town. Lopulta päädyin tuohon viimeiseen vaihtoehtoon. Kaikki ei kuitenkaan tällä kertaa mennyt aivan niin kuin Strömsössä. :D

Otinpa sitten suunnakseni Regent's Parkin metroaseman ja lähdin kävelemään puiston läpi aikeenani päätyä Camdeniin. Noin sadan kilometrin kävelyn jälkeen aloin epäillä suunnitelmaani ja ymmärsin viimein googlailla asiaa ja tulla siihen tulokseen, että koko markkinat olivat jo sulkeneet ovensa tälle päivälle puoli tuntia sitten. Hieman saattoi oma typeryyteni nakertaa tuossa vaiheessa kun jalat olivat ihan hapoilla ja varpaat rakoilla. Tässä vaiheessa alkoi myös hiukoa aika lailla. Toisen sada kilometrin kävelyn jälkeen päädyin lopulta vihdoin ja viimein Baker Streetin metroasemalle ja saatoin istahtaa kipeine jalkoineni ja matkata takaisin kotiasemalle. Ei mennyt ihan nappiin reissu siinäkään suhteessa, että tässä vaiheessa reissua matkakorttini magneettijuova lopetti toimintansa, eli kaksi viimeistä päivää metroaseman työntekijöiden täytyi päästää minut kaikkien porttien läpi niiden toiselle puolelle. :D

Lopulta päädyin hotellini lähellä sijaitsevaan pubiin syömään. Kerta Lontooseen saakka ollaan tultu, niin täytyyhän sitä Fish & Chips -annos tietenkin syödä. Ja niinhän minä tein. Tämä "ravintola"-visiitti oli huomattavasti edellispäivän vierailua miellyttävämpi, sillä odotteluaika oli huomattavasti lyhyempi ja minulla oli kirja mukanani, joten minun ei tarvinnut pyöritellä peukaloitani ja hymyillä pubin seinille. Ruoka oli hyvää, vaikka kala oli hieman mautonta. Tarjoilijana oli erittäin miellyttävä brittiläinen nuorimies, köhköh. ;) Tänne voisin kuvitella palaavani uudelleenkin. Mielikuvitukseni sai tosin laukkaamaan baaritiskillä istuva lihavahko vanha mies, joka tuntui suuntaavan katseitaan minuun hieman liian usein. Kaikeksi onnekseni mies kuitenkin poistui pubista enkä nähnyt häntä sen koommin. 

Vatsa täynnä oli hyvä palata hotellille summaamaan tätä päivää. Seuraavan päivän suunnitelmiksi valikoitui isku Camdeniin heti sen auettua aamupäivällä ja illalla koittaisi vihdoin ja viimein se odotettu Warner Bros. Studio Tour! :) Jihuuuu!