En tainnutkaan koskaan täällä blogissa mainita aikeistani osallistua Kuntoportilla järjestettävään spinning-maratoniin. Olin yhtenä päivänä tavalliseen tapaani luennon aikana pohtimassa aikatauluja, jolloin ehtisin ryhmäliikuntatunneille, kun samalla salilla käyvä luokkakaverini tokaisi, että 21.4 olisi muuten se spinning-maraton. Merkitsin maratonin kyllä ylös, mutta en oikeastaan koskaan tosissani uskonut meneväni sinne. Alunperin vielä ajattelin, että kolme tuntia olisi tosiasiassa kolme 45 minuutin tuntia ja välissä olisi sitten jonkinlaista löysäilyä, mutta kun todellisuus on neljä 45 minuutin tuntia ja kehoitus pysyä pyörän päällä koko kolmetuntinen, naureskelin mielessäni ajatukselle, mutta jätin merkinnän kuitenkin kummittelemaan kalenteriini.
I think I didn't mention about my intention to take part to spinning-marathon organized by Kuntoportti. One day at school I was planning my timetable so that I could go to the gym when my classmate, who goes to Kuntoportti also, said that 21st of April there is the spinning-marathon. I added that one to my calendar but I never thought that I would really go there. And earlier I also thought that three hours is actually three time 45 minutes lesson and between those there is going to be some sort of break. But when reality was four 45 minutes lessons and suggestion to sit on bike the whole three hours, I laughed a bit, but lefted the marking into my calendar.
 |
| Unknown |
Päivä läheni ja läheni ja lopulta oltiin samalla viikolla kuin milloin tuo kolmetuntinen olisi tarkoitus repäistä. Alkuviikon päivinä (muistaakseni maanantaina) menin salille ja ohimennen kysäisin, josko siellä maratonilla olisi vielä tilaa. Ajattelin, että pääsisin helpolla, kun vastaanotosta sanottaisiin, että kaikki paikat ovat jo täynnä. Harmikseni niin ei kuitenkaan ollut, joten sanoin, että laittakaa nyt se minunkin nimeni sitten siihen listaan. Olin edelleenkin äärimmäisen skeptinen, enkä vieläkään tosissani uskonut osallistuvani koko maratonille. Huomaamattani kuitenkin aikataulutin treenini siihen malliin, että ehtisin sopivasti levätä ennen lauantain rykäisyä ja tankkasin hiilihydraatteja, kuten Kuntportin Facebook-sivuilla kehoitettiinkin. Perjantai-iltana jouduin sitten myöntämään itselleni, että uhkaavasti näyttää siltä, että polkemaan sitä ollaan lauantaina menossa.
Ja niin kello herätti eilen aamulla kahdeksalta, jotta voisin syödä kunnon aamiaisen tuntematta sitä vatsassani enää maratonin aluksi. Hieman normaalia enemmän yritin nesteitäkin juoda, mutta se tapahtui kuitenkin hieman huonoin tuloksin. Tiesin, että tulen kuitenkin tuon kolmetuntisen aikana nauttimaan paljon nesteitä, sillä normaalistikin tavallisen tunnin treenin aikana juon sen puoli litraa vettä. Joskus siinä ennen kymmentä lähdettiin sitten liikkeelle jännityksensekaisin tuntein odottaen puoli yhdeltätoista tapahtuvaa starttia. Matkallakin vielä taivastelin päätöstäni osallistua tuohon tempaukseen ja vatsassanikin lenteli aika paljon perhosia. Mitä jos pyörtyisinkin kesken kaiken tai muuten vaan uupuisin, enkä jaksaisi jatkaa loppuun asti? Eniten jännitti se, että miten osaisin leikkiä vastuksilla niin, että puhtia riittäisin aivan loppuun saakka.
Ja niin kello herätti eilen aamulla kahdeksalta, jotta voisin syödä kunnon aamiaisen tuntematta sitä vatsassani enää maratonin aluksi. Hieman normaalia enemmän yritin nesteitäkin juoda, mutta se tapahtui kuitenkin hieman huonoin tuloksin. Tiesin, että tulen kuitenkin tuon kolmetuntisen aikana nauttimaan paljon nesteitä, sillä normaalistikin tavallisen tunnin treenin aikana juon sen puoli litraa vettä. Joskus siinä ennen kymmentä lähdettiin sitten liikkeelle jännityksensekaisin tuntein odottaen puoli yhdeltätoista tapahtuvaa starttia. Matkallakin vielä taivastelin päätöstäni osallistua tuohon tempaukseen ja vatsassanikin lenteli aika paljon perhosia. Mitä jos pyörtyisinkin kesken kaiken tai muuten vaan uupuisin, enkä jaksaisi jatkaa loppuun asti? Eniten jännitti se, että miten osaisin leikkiä vastuksilla niin, että puhtia riittäisin aivan loppuun saakka.
The day came closer and closer and finally we were in the same week as the marathon was going to happen. During the first days of this week I went to the gym and asked in passing if there were any places left. I believed that they were all reserved so I could breath freely again. Unfortunately there were still some places left so I asked them to put my name on the list. I was still utmost sceptical about the whole thing and I wasn't actually sure if I was going to join the marathon or not. Without noticing I was scheduling my gymvisits so that I would have enough rest before Saturday and I also ate carbohydrates as was recommend in Kuntoportti's Facebook page. On Friday evening I had to admit to myself that it seems that I'm really going to join the marathon on Saturday.
And so my clock woke me up at 8am yesterday so I could eat proper breakfast without feeling that in my stomach at the beginning of the marathon. I tried to also drink a little bit more than usual but that wasn't such a great success. I knew that I would drink enough during the marathon so I wasn't so worried about this. So quarter to ten I left from my apartment and wended my way towards Kuntoportti. Marathon was going to start half past ten and while walking towards Kuntoportti I was thinking that what on earth got me to enroll myself to that marathon. I bet there were thousands of butterflies in my stomach. What if I faint during the tree hours journey or I just get so tired that I can't continue anymore? My greatest fear was that if I was able to divide my strenghts so that there is still some remaining after two and half hours.
Salilla sitten vaatteidenvaihtoon ja vielä pientä psyykkailua ennen pyörän päälle istumista. Siinä vaiheessa sitä jo käsitti, että tässä ollaan ja vähän päälle kolmen tunnin seisotaan seuraavan kerran lattialla omilla jaloilla. Kolmen tunnin matka tuntui järisyttävän pitkältä ja mietin, että kuinkahan hitaasti se aika matelee siinä sutiessa. Maratonhan koostui siis neljästä 45 minuutin tunnista, jotka toteuttivat seuraavaa järjestystä: IisiSpin 45min, PerusSpin 45min, MäkiSpin 45min ja lopuksi vielä palauttava IisiSpin 45min. Jännittävää tässä oli vielä sekin, että en ollut koskaan aikaisemmin polkenut tuota MäkiSpin-tuntia, koska pelkäsin sen olevan todella rankka. :D Nyt kun sitten sen lisäksi pitäisi jaksaa vielä rykäistä kolme muuta samanmittaista pätkää...
Ja loppujen lopuksi kolme tuntia oli oikeasti ohi ihan hujauksessa! Omaksi yllätyksekseni osasin aika hyvin säädellä niiden vastuksien kanssa, eikä missään vaiheessa tullut sellaista totaaliuupumusta. Ensimmäiset 45 minuuttia polin hyvinkin rennostin sen kummempia revittelemättä. PerusSpin tunnilla aloin jo laittaa vastuksia alle vähän enemmän ja siellä taidettiin jo puuskutellakin. MäkiSpin oltiin sitten aika lailla koko ajan kovilla vastuksilla ja siellä sai jo vähän hampaat irvessä polkea eteenpäin. Tuon tunnin jälkeen sitten alkoi kyllä jo kroppa olla aika uupunut ja viimeiset puoli tuntia mentiin sillä suomalaisella sisulla ja tahdonvoimalla. Reisissä tuntui siltä, että ne kramppaisivat kohta ja viimeinen puoli tuntia kyllä tuntui melko loputtomalta. Mutta voi mikä voittajafiilis oli sen urakan loputtua! Tai no ensin kyllä joutui miettimään, että tohtiiko pyörän päältä nousta pois ollenkaan, koska jalat tuntuivat hieman makaroonilta.
Ja loppujen lopuksi kolme tuntia oli oikeasti ohi ihan hujauksessa! Omaksi yllätyksekseni osasin aika hyvin säädellä niiden vastuksien kanssa, eikä missään vaiheessa tullut sellaista totaaliuupumusta. Ensimmäiset 45 minuuttia polin hyvinkin rennostin sen kummempia revittelemättä. PerusSpin tunnilla aloin jo laittaa vastuksia alle vähän enemmän ja siellä taidettiin jo puuskutellakin. MäkiSpin oltiin sitten aika lailla koko ajan kovilla vastuksilla ja siellä sai jo vähän hampaat irvessä polkea eteenpäin. Tuon tunnin jälkeen sitten alkoi kyllä jo kroppa olla aika uupunut ja viimeiset puoli tuntia mentiin sillä suomalaisella sisulla ja tahdonvoimalla. Reisissä tuntui siltä, että ne kramppaisivat kohta ja viimeinen puoli tuntia kyllä tuntui melko loputtomalta. Mutta voi mikä voittajafiilis oli sen urakan loputtua! Tai no ensin kyllä joutui miettimään, että tohtiiko pyörän päältä nousta pois ollenkaan, koska jalat tuntuivat hieman makaroonilta.
And finally I was in the gym, changing clothes and psyching myself up before sitting on that bike. At that point I actually finally realized that I'm going to do this and next time I'm standing on the ground with my own feets is after about three hours. Three hours felt so long and I thought that how slowly time is going to pass by. As I already said, spinning-marathon consisted four "classes", each of them 45 minutes long: EasySpin 45mins, BasicSpin 45mins, HillSpin 45mins and EasySpin 45mins (and don't laught at my great finnish-english translations :D). I was also nervous about that fact that I had never participated to HillSpinn because I was sure that it is so tough lesson. It is good to think that at this point.. :D
And after all three hours was over sooner than I expected! For my own surprise I dealth with bike's resistance quite well and I didn't feel like dying at any point. First 45 minutes I was biking without really feeling out of breath or anything. During BasicSpin I had some resistance there and I think I was a little bit out of breath also. HillSpin was then quite hard and I was really working hard the whole lesson and my heartrate was quite high up then. :D After that HillSpin I felt that my body was tiring up and last 30 minutes I struggled hard not to give up. But with finnish guts I made it through even though it felt endless road and my thighs were about to cramp. I can't even describe the feeling I had when last 45 minutes finally ended and I had done it! Well before that great feeling I was worried to stand with my own feet. :D
 |
| Bonnie Blair |
Jotenkin tosi jännä fiilis, että se oli niin äkkiä ohi! Ja siinä kolmen tunnin aikana oikeasti tuli välillä semmonen tosi hyvä fiilis, että ei vitsi, minä oikeasti teen tämän ja miten hieno tunne onkaan ylittää itsensä. En todellakaan vielä vuosi sitten olisi uskonut spinnaavani kolmea tuntia putkeen nousematta pyörän päältä välillä! Jihuu! Minä tein sen!
Somehow it's feeling so strange that it is already over! And during those three hours couple of times I was like yes I'm doing this, bring it on and stuff. :D If I would said to myself a year ago that I would join spinning-marathon, that Jenna at year ago would have laughed. Yay, I did it!! And please forgive me my English, I'm feeling like falling a sleep at any moment but I wanted to do this post first. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti