Elämän päivitystä nykyhetkeen

Tuntuu jotenkin todella vaikealta alkaa taas kirjoittamaan näinkin pitkän tauon jälkeen, viimeisimmästä postauksestani on kuitenkin aikaa jo kolmisen viikkoa. Nyt tuli kuitenkin niin ikävä blogia ja postailua jälleen, että oli vapaapäivän kunniaksi (tai no oikeastaanhan tätä voi jo kutsua kesälomaksi) otettava itseä niskasta kiinni ja voittaa tämä tyhjän kirjoitustilan pelko. Pitkän hiljaisuuteni syy on ollut suurimmaksi osaksi se, että olen ollut aivan järjettömän kiireinen ja suunnattoman stressaantunut. Minulla oli kolmen päivän tenttiputki, johon valmistauduin apinanraivolla peläten melkein jo mielenterveyteni puolesta niiden kuuden tunnin lukusessioiden jälkeen. Koko ajan oli jotenkin sellainen meno päällä, enkä oikein pystynyt enää kunnolla rauhoittumaan. Vielä olisi kuitenkin jäljellä kahden koulutehtävän tekeminen, mutta mieltä helpottaa silti suunnattomasti se, että ainakin ne tentit ja kaikki luennot ovat tältä lukuvuodelta ohitse! :) Tai no hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin anatomian tentti menee uusintaan ja farmakalogiakin saattaa olla varteenotettava ehdokas uusintoja ajatellen.

Toissapäivänä, eli tiistaina, vietin tosiaankin viimeistä koulupäivää tälle lukuvuodelle. Voi juku, miten se aika rientääkään! Oli jotenkin todella kummallista kuunnella tutoropettajan puheita menneestä vuodesta ja antaa palautetta niin opettajista, opinnoista, harjoittelusta kuin ryhmähengestäkin. En vain osaa vielä käsittää sitä, että yksi vuosi sairaanhoito-opintoja on ihan oikeasti nyt takanapäin. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen lukuvuosi oli oikein rattoisa ja suurimman osan ajasta nautin opiskelusta erittäin paljon. Voin todellakin allekirjoittaa väitteen, että opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa. Jotenkin kaikki on vain loksahtanut kohdalleen: Jyväskylä on kaupunkina aivan ihana paikka asua, minulla on mahtava kämppä ja mahtava kämppis, olen löytänyt seurakunnan jossa käydä ja jossa palvella (en voi kyllin kiittää siitä, että olen päässyt laulamaan seurakunnan kuoroon, meillä on aivan uskomattoman hieno porukka! ♥), olen selvästikin löytänyt oman alani, olen saanut rutkasti uusia ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ja liikuntakärpänenkin on tainnut puraista minua pahemman kerran, kun en millään malttaisi olla salilta pois.

Mistä päästäänkin sitten tähän kuvaan. Jotain on pienessä päässäni (oikeastaan se on kyllä aika suuri pää :D) tapahtunut viimeisen vuoden aikana, sillä tällä hetkellä tilanne on se, että melkein mieluummin shoppailen treenivaatteita, kuin normivaatteita. :D Kävimme nimittäin ystäväni kanssa ennen salille menoa vähän pyörimässä kaupungilla ja hän halusi käydä tarkastamassa H&M:n urheiluvaatevalikoiman. Ystäväni ei ostanut mitään, mutta minä lähdin kaupasta pois ylläoleva vaatekokonaisuus mukanani. Mukaan lähtivät siis kuvassa näkyvät (tai vähän tuolta paidan ali kuultavat) urheiluliivit, päällä näkyvä toppi ja mustat shortsit. Tykkään tuosta topista todella paljon ja rohkenin sen kanssa eilen jopa salille, vaikka mietin ensin, että onko se nyt liian paljastava vai ei. :D Terveiset muuten noille minun äärimmäisen kauniille kesäsäärilleni, onneksi se aurinko alkaa kohta porottamaan, niin saa vähän väriä noihinkin lumenvalkeisiin pölkkyihin. Otin muuten kuvan myös ilman tuota toppia, mutta en sitten halunnutkaan aivan niin paljon paljasta pintaa blogissani esitellä, mutta siitä kuvasta huomasin järkytyksekseni, että minulla on vatsalihakset! Ja ne jopa näkyvät vähän! Oikeastaan se asia mitä tällä hetkellä haluan salilla treenata eniten, ovat nimenomaan nuo minun vatsalihakseni ja selkeästikin jotain edistystä on tapahtunut, wuhuu!

Hypitään muuten hieman nyt aiheesta toiseen ja kolmanteenkin, mutta tässä on kuvaa viimeisen koulupäiväni asusta. Tiistaina oli tosiaankin niin lämmin ilma, että shortseilla mentiin ja tuo villakangastakki oli kyllä aivan liikaa! Ostin tuossa viime viikolla Seppälästä legginssejä ja sukkahousuja, kun omissani on aina reiät jossain kohtaa ja Seppälässä sattui juuri olemaan "ota 3 maksa 2"-tarjous päällä kaikista legginsseistä ja sukkahousuista. Epäröin kauan näiden kanssa ja mietin, että näytänkö joltain itseään myyvältä hupakolta verkkosukkahousut jalassa, mutta itseasiassa tykkäsinkikn näistä loppujen lopuksi erittäin paljon. Mukavasti vain kun näitä aamulla jalkaani laittelin niin repäsin kynnelläni jo ensimmäisen silmäpaon näihin... Onneksi se nyt on tuolla ylhäällä reidessä, että jospa ne nyt kuitenkin kasassa pysyisivät.

Tuolla alaolevalla kuvalla haluan vain havainnollistaa, kuinka nuo sukkahousut saavat sääreni näyttämään kilometrin mittaisilta. Muutenkin jo tuntuu, että olen yhtä säärtä ja nämä vain korostavat sitä vaikutelmaa. :D Tai ainakin minun silmääni, en tiedä mitä teidän muiden silmät näkevätkään. ;)

Tästä postauksesta tuli nyt hieman tällainen sekametelisoppa, mutta ajatuksena oli kuitenkin vain päivittää ja kertoa, että kaikki on hyvin, vaikka olenkin ollut niin pitkään hiljaa. Huomenna lähden takaisin kotikonnuille kesäksi töihin (käväisen kyllä Jyväskylässä vielä laulamassa ensi viikolla) ja tähän päivään kuuluu ainakin pakkailua, ehkä salille menoa jos innostun sinne lähtemään ja tietenkin jääkiekon katselua. Sen kummempaa postausta en nyt enää taida tässä vaiheessa niistä Helsingin reissun ostoksista tehdä, vaikka sellaisen lupasinkin, mutta noissa kahdessa asukuvassa ainakin vilahtavat kahden kenkäparit, jotka Kookengästä itselleni 30euron yhteishintaan kotiutin. :)

I'm afraid that today I'm too tired and lazy to translate the whole text in english. Main thing was just to tell what I've been doing lately (just school, I have had lots of exams and assignments to do) and to tell that I'm alive even though it has been something like three weeks since my last post. :)