Skill labs

Jos lukijoideni joukossa on verta pelkääviä, niin ei kannata tutkailla tätä postausta enää tästä alaspäin. :D Meillä oli nimittäin viime viikon tiistaina taas jälleen yksi käytännön tunti ja tämän kerran aiheena oli kanylointi. Meidän ryhmämme on näiden skill labs tuntien ajaksi jaettu kahteen ryhmään ja toinen ryhmä oli käynyt tämän tunnin jo edellisellä viikolla. Heiltä kuulimme, että kanylointi sattuu ihan hirveästi ja yksi luokkalaisemme oli jopa kyynelehtinyt toimenpiteen aikana. Teoriaosion aikana kaikki jännittivät siis melko paljon ja odotimme toimenpidettä erittäin kauhulla. Minä olin jopa mennyt lupaamaan, että minua saa pistää molempiin käsiin, koska eräs ystäväni on erittäin piikkikammoinen, ja olin luvannut ottaa piikin hänenkin puolestaan.

If there is someone who is afraid of blood, I recommend to come back some other time. :D You see, we had last Thursday skill lab lession where we practiced to do peripheral cannulation. Our group has been divided into to seperate groups for these skill labs and other group had done peripheral cannulation already week before we did it. From them we heard that it is going to hurt really bad and one of our classmates started to cry during the operation. So everybody were quite nervous while the teacher was telling us theory about perpheral cannulation: why it is done, how it is done and so on. And of course I had promised to take cannula two times because one of my friends is really afraid of needles so decided to help her.

Teoriaosion jälkeen oli sitten aika käydä tositoimiin. Minä halusin olla ehdottomasti ensimmäinen uhri, sillä joutuisin kestämään tuon mahdollisen kidutuksen kahteen kertaan. Puristin ystäväni käteen sormenjäljet, kun toinen etsi sopivaa suonta ja mietti opettajan kanssa pistopaikkaa. Kun hän sitten sanoi, että nyt hän pistää, niin olin aivan kauhusta kankeana ja suurinpiirtein varma, että kuolen juuri siihen paikkaan (hieman ylireagointia? :D), mutta yllättäen piikittäminen ei sattunutkaan käytännössä lainkaan, tuntui vain hieman epämiellyttävältä. Olin niin helpottunut siitä, että toimenpide ei sattunut, että kehotin luokkalaistani yrittämään uudelleen, koska hän ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä saamaan neulaa suoneeni. Ja kuten alimmaisesta kuvasta huomaa, hän piikitti minua lopulta kolme kertaa (harmi kyllä onnistumatta). Olin todella yllättynyt, siitä ettei pistäminen tehnyt kipeää, sillä meille sanottiin, että jos neula ei mene suoneen vaan vieressä olevaan kudokseen, se tekee todella kipeää. Njäh.

After the theory part of the lesson was time to start doing things. I wanted so badly to be the first victim because I had to survive through that possible torture twice. I squeezed fingerprints to my friends arm while one of my classmates was preparing to sting me with a needle. When she was saying that now comes the needle, I was sure that I'm going to die to that bed where I was sitting (overreacting just a little bit :D). But then surprisingly it didn't hurt almost at all! The feeling was rather unpleasant than painful. I was so relieved that when my classmate didn't get the cannula to the vein I asked if she wanted to try it agen. :D And as you can see from the last picture, she punctured my skin three times, but unfortunately she didn't find my vein. I was so surprised that it wasn't painful because we were told that if the cannula goes to tissue around the vein, it is going to hurt a lot. 

Myöhemmin kun olin jo itsekin kajonnut luokkakaverini suoneen onnistumatta kanyloinnissa (ja jäi niin pienestä kiinni, että ärsyttää!), oli minun vuoroni istua sängylle toistamiseen. Ystäväni onnistui kanyylin asettamisessa ensiyrittämällä, mutta kanyylin tulppa oli vähän kaukana, joten kerkesin vuotaa tuota verta jonkin verran, ennen kuin se tulppa ehdittiin siihen asettaa. :D Sitä siis todellakin pulppusi aika kivasti, tuo ensimmäinenkään kuva ei ehkä anna tilanteelle sen ansaitsemaa oikeutta, mutta ymmärtänette kuitenkin. Ystäväni on kyllä ihan pro tuossa pistelemisessä muutenkin, sillä hän onnistui ottamaan verikokeenkin taannoin minun täydellisen näkymättömistä suonistani. Rispektiä sinne! :D

Later when I was also myself tried to find my classmates vein without succeeding in it (it was so close but yet so far!), it was my time to sit on a bed agen. My friend found the place for the cannula at first time but plug for the cannula was missing so I pleeded for some time before friend got the plug and pleeding stopped. :D There were actually quite much blood coming out of my vein, the picture is not showing it so well but as you can see, there was blood coming out of me. :D My friend is natural what comes to needles because she got bloodsample from my veins, which are invisible and really hard to find. Respect for her!

Ylemmässä kuvassa luokkakaverini yrityksiä saada kanyyli suoneeni. Kiva kun meidän koulussa opiskelijat näyttävät toisinaan melkein narkkareilta, kun näitä neulanreikiä löytyy vähän sieltä sun täältä. :D Mutta täytyy kyllä sanoa, että pientä neulakammoa poteneena en enää hätkähdä neuloista läheskään niin paljon kuin aikaisemmin ja luulen, että vielä näiden tulevien kahden ja puolen vuoden aikana kenties antaudun neulatyynyksi jo melkein mielelläni. :D Joo niin varmaan. 

In the picture above you can se that my classmate really tried to get the cannula to the vein. It is nice when in our school students are sometimes looking like drug users because you can find this needle holes from here and there. But I really have to say that I'm not anymore at all so afraid of needles that I used to be and I think that after coming two and half years I'm going to be willing to act as a pincushion. :D Yeah right..