The royal wedding

William & Kate

Lovely couple! ♥

Kyllä, myös minäkin aion viettää tämän päivän television ääressä katsellen kuninkaallisia häitä! ♥

Pääsykokeita

Olen ehkä vain hieman myöhässä tämän kirjoituksen kanssa, sillä pääsykokeenihan nyt olivat jo viikko sitten. Ylläoleva kuva kahden muun kuvan lisäksi on ainut kuvasaalis, mitä kerrytin tämän kolmen päivän reissuni aikana. Minulla ei vain todellakaan ollut aikaa ottaa kuvia, sillä sain todellakin vain juosta paikasta toiseen ja kokeesta toiseen. Voin kertoa, että kotiinpääsy keskiviikkoiltana oli parasta mitä minulle on tapahtunut hetkeen. 

Olin siis kaksissa kokeissa: tiistaina Tampereella ja keskiviikkona Jyväskylässä. Toinen meni vähän paremmin kuin toinen, mutta en nyt jaksa vatvoa noita kokeita enempää. Yritän kirjoittaa ihan tähän paperipäiväkirjaan vähän kattavempaa selostusta reissusta, mutta te saatte kuulla asiasta vasta sitten, kun toivottavasti saan paikan jostain koulusta. :D En jaksa nyt alkaa mitään hehkuttamaan, jos en kuitenkaan pääse edes kouluun. :)

Täällä kotosalla jatkuu kuitenkin vielä toistaiseksi lomailu. Töitä on haettu, mutta tällä hetkellä varmaa on vain se, että olen töissä heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleenväliin, eli kuukauden. Eilenkin vielä lähetin yhden hakemuksen ja täytyy vain toivoa, että pian tärppäisi. Koulun loppumisesta on jo kuitenkin kaksi kuukautta ja olisin ihan valmis menemään jo töihin. :D

To be old and wise, you must be first young and stupid

Gosh, I hate this picture

Ennen kuin kerron mitään jo viikon takaisesta pääsykoereissustani, kerron jotain tästä päivästä, joka oli aivan liian jännittävä minun makuuni. Viime kesänä kun pääsin osalliseksi ihanan ampiaisen myrkkypiikistä, kerroin pelkääväni ampiaisia ja mehiläisiä aivan erityisen paljon. Nuo kaksi kiusankappaletta ovat minulle aivan se ja sama asia, eikä tätä enää voi edes kutsua peloksi, vaan jo jonkinasteiseksi fobiaksi. Jo pelkästään tuo ylläoleva kuva saa minun ihoni kananlihalle. Sekoaisin, jos minulle kävisi joskus noin.

Arvanettekin siis tämän päivän koettelemusten liittyvän jollain tapaa tuohon ylläolevaan kuvaan. Menin alakertaan tänään saadakseni jotain ruokaa ja rupesinkin siinä syömään lueskellen samalla kirjaa. Silloin tällöin kuulin surinaa, joka kuului eteisestä. Arvelin siellä olevan ampiaisen, mutten vielä kiinnittänyt siihen enempää huomiota, koska yleensähän sisällä olevat pörriäiset viihtyvät ikkunan läheisyydessä luullessaan pääsevänsä siitä jollain tavalla läpi. Muutaman surinan jälkeen menin kuitenkin katsastamaan tilanteen ja järkytyin melkoisesti, sillä kyseessä ei todellakaan ollut mikään pieni ampiainen, vaan ehkä suurin koskaan näkemäni mehiläinen. Jatkoin kuitenkin ruokailua, mutta epäilykseni alkoivat herätä, kun hetken kuluttua en enää kuullutkaan pörinää (tottahan toki olo on levollisempi silloin kun tiedät koko ajan, missä se pelottava juttu on :D).

Jatkoin syömistä ja kirjan lukemista, kunnes se mörkö lentääkin minua kohti makuuhuoneesta. En todellakaan tiedä missä vaiheessa se oli sinne päässyt minun huomaamattani. Tässä vaiheessa minä juoksen olohuoneeseen ja laitan oven perässäni kiinni. Piiloiluni jatkuu hetkeä myöhemmin sinne eteiseen, mistä herhiläinen lähti liikkeelle. Isältä loppui kahdelta työt joten oletin hänen tulevan hyvin pian kotiin (kello oli tässä vaiheessa ehkä puoli kolme tai vähän vajaa). Isä oli kuitenkin yrittänyt soittaa minulle ilmoittaakseen, että hänellä on menoa. Niinpä minä odotin eteisessä/vessassa hieman yli puoli tuntia, että isä tulisi kotiin ja tappaisi sen ötökän. Ai miten niin pelkään herhiläisiä?

En sitten jaksanut oikolukea tätä tekstiä laisinkaan, joten antakaa virheet anteeksi. 

Charlie St. Cloud (2010)

Charlie St. Cloud on romanttinen draama, joka perustuu Ben Sherwoodin novelliin The Death and Life of Charlie St. Cloud. Elokuvan päähenkilöillä Charliella ja hänen pikkuveljellään Samilla on aivan erityislaatuinen suhde. He harrastavat yhdessä purjehdusta ja pärjäävät siinä erittäin hyvin. Charlie saa jopa stipendin Stanfordin yliopistoon taitojensa avulla. Valmistujaisjuhlien jälkeen Charliella on tarkoitus jatkaa juhlia ystäviensä kanssa, mutta hän joutuu pikkuveljensä lastenvahdiksi, koska veljesten äidillä töitä. Charlie yrittää kuitenkin karata juhliin pikkuveljensä katsellessa televisiota siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Sam pyytää veljään viemään hänet hänen ystävänsä Tomyn luokse. Matkalla veljekset joutuvat kuitenkin vakavaan auto-onnettomuuteen. Ollessaan tajuttomana Charlie näkee unta, jossa he ovat kolariauton ulkopuolella ja Sam vannottaa Charlielle, ettei hän koskaan saisi jättää häntä yksin. Charlie lupaa veljelleen, että he tulisivat aina olemaan veljiä, eikä hän jättäisi pikkuveikkaansa yksin. 

En paljasta juonesta enempää. ;) Itse päädyin tähän elokuvaan törmätessäni elokuvan kansikuvaan Mongustin blogissa. Täytyy siis myöntää, että Zac Efronin kasvot vaikuttivat todellakin leffavalintaani. :D Olen viime aikoina ollut hieman laiska katsomaan elokuvia, joten oletin, että jaksan katsoa elokuvaa ehkä yhden puolituntisen, jonka jälkeen siirtyisin muihin hommiin. Pian huomasin kuitenkin olevani totaalikoukussa, eikä elokuvaa todellakaan voinut lopettaa kesken. Elokuva oli valtavan herkkä ja kaunis, surullinen ja kaikkea sellaista mitä on edes vaikea sanoa. Mahtava paketti minun mielestäni. :)

Suosittelen elokuvaa ehdottomasti! Varsinkin henkilöille, joiden lempileffoihin kuuluvat mm. seuraavat nyyhkyrakkauspätkät: Dear John, Holiday, A Walk to Remember, Notebook ja The Last Song. Kyllä minä hei oikeasti pidän muistakin elokuvista, mutta täytyy myöntää, että tähän kategoriaan kuuluvat elokuvat ovat lähellä sydäntäni. :p

****½

Odottaminen ei ole se vahvin lajini...

Tämä päivä on tuntunut kenties pidemmältä kuin nälkävuodet maailmassa koskaan. Havaittavissa kenties pientä liioittelua, mutta milloinkas sitä nyt olisi liitoittelematta informaatiota jaeltu. Tätä postausta muuten kirjoittelen sunnuntai-iltana, kun vaalivalvojaiset ovat juuri alkaneet. Ajastan tämän kuitenkin vasta maanantaille, kun istuskelen itse junassa tai mahdollisesti olen jo Tampereella. 

Time passes so slowly... tik tok.

Minä en vielä ennen eilistä jännittänyt pääsykokeita ollenkaan, mutta tänään olen jännittänyt senkin edestä. Siirtäisin aikaa mieluusti huomenna siihen hetkeen, kun lähdemme isän kanssa kohti Seinäjokea, sillä sen jälkeen ajankäytön kanssa ennen pääsykokeita ei kyllä tule olemaan mitään ongelmia. Odottavan aika on pitkä ja jännittävä. Vuorokauden kuluttua minä kuitenkin olen jo Tampereella, ehkä se helpottaa hieman. :p

Eilen olin Alajärven kirkossa Valloita sydämeni -tapahtumassa. Tai yhdessä tuon tapahtuman kokouksessa. Puhumassa oli Kalevi Lehtinen ja musiikista vastasi joku pieni lauluryhmä ennen kokousta ja kokouksessa Nina Åström. Tänään en ole tehnyt oikeastaan juuri yhtään mitään. Aamulla katselin sängystä käsin lastenohjelmia (olen pettynyt nykyiseen lastenohjelmatarjontaan), pähkäilin pääsykoeasuja varmaankin puolen tunnin verran, ennen kuin sain kasaan kaksi ainakin sillä hetkellä miellyttävää kokonaisuutta (tokihan sitä samoillakin vaatteilla voi niihin mennä), pakkasin kapsäkit huomista varten, kävin ulkona pienellä kävelyllä ja hetki sitten tulin serkkujeni luota tuosta naapurista. Nyt olisi vielä vuorossa nuo vaalivalvojaiset, ruokaa, lukemista ja toivottavasti nukkumista aikaisin. :)

Day 18 - Your favorite birthday

Kun nyt kerran taas päästiin tämän haasteen makuun niin yritetäänpäs nyt sitten saada tämä joskus päätökseenkin. :D Minähän en tämän kanssa luovuta! Tänään aiheena lempisyntymäpäiväni (eihän noin voi edes sanoa, lempisyntymäpäiväni, pah). 

Happy birthday!

Minun syntymäpäiviäni ei ole koskaan juhlittu mitenkään erityisen suuresti. Asun (vielä hetken) täällä sivukylässä ja kaikki ystäväni asuivat enemmän tai vähemmän kaukana luotani. En muutenkaan tainnut koskaan olla sellaista juhlijatyyppiä. Eräänkin kerran luokseni tuli ainoastaan naapurin ikäiseni poika, jonka olen tuntenut aina niin pienestä kuin saatan muistaa. :D Taisimme silloin olla niitä parhaita kavereita, ystäviä olemme edelleenkin. Tenavana ei ollut oikein varaa valittaa, kun ei ollut ketään muutakaan kenen kanssa leikkiä. x)

Let's party!

Muutamaan vuoteen en ole juhlinut syntymäpäiviäni enää juuri ollenkaan, mutta päätin, että kyllähän sitä nyt täysi-ikäisyyden rajapyykkiä täytyisi jotenkin juhlistaa! Vietinkin 18-vuotis syntymäpäiväni erään hyvän ystäväni mökillä kutsuen sinne läheisimmät ystäväni, jotka kutsuivat mukaansa muutaman muun (normaalia? :D). Vietimme erittäin mukavan illan syöden (kaikki toivat mukanaan ruokaa), laulaen karaokea, jutellen, jutellen ja vielä vähän jutellen.

Sain eräältä ystävältäni ja hänen tyttöystävältään lahjaksi kertakäyttökameran, joka sisältää 27 kuvaa tuosta unohtumattomasta päivästä. Parastahan noissa vanhan ajan kameroissa on se, että kuvien ottoon on vain yksi mahdollisuus, eikä koskaan voi tietää minkälaisia otoksia sitä saa aikaan. Kuvat ovat kuinka ollakaan edelleen teettämättä ja päätin, että jos pääsykoereissulta vain yhtään pennosia jää niin Jyväskylässä käyn teettämässä kuvat, jotta voin tallettaa ne vihdoin valokuva-albumiini. Paperivalokuvat ovat vain niin... ah. ♥ Kyllä minä vielä ne monet muutkin kuvat saan koneelta paperiversioiksi, uskokaa vain.

Mutta niin. Nyt kyllä hairahduttiin taas hieman muihin aiheisiin. :)

Day 17 - Your favorite memory

Vaikka nuori vielä olenkin, on minullakin kuitenkin elämää takana jo kahdeksantoista ja puolen vuoden verran. Noilta vuosilta on melko vaikea (tai siis mahdoton) valita yhtä lempimuistoa, sillä ne ovat täynnä hetkiä, joita en vaihtaisi mihinkään. Kaikkihan tietävät sen tunteen, kun toivoisi kellojen pysähtyvän, jotta voisi nauttia jostain hetkestä ikuisesti. :)

Friends ♥

Yhteistä kaikilla parhailla muistoilla kuitenkin näyttäisi olevan se, että ne on koettu yhdessä mahtavien ihmisten kanssa. Ensin ajattelin tässä postauksessa kertoa siitä Viron matkasta, josta olen useampaankin otteeseen täällä maininnut. Se oli aivan uskomattoman mahtava matka, koska koin sen yhdessä hienojen ihmisten kanssa. Vaikka aluksi en edes tuntenut yhtäkään, tuli meistä kaikista hyviä ystäviä noiden muutaman päivän aikana. 

Muutaman viikon takainen Kokkolan visiittikin voisi lukeutua yhdeksi parhaaksi muistokseni. Vietin sen ystävien kanssa, jotka tuntevat minut kenties paremmin kuin kukaan muu. Saimme olla aivan omia itsejämme (?) ja nauttia täysin rinnoin toistemme seurasta. Kuinka tärkeää onkaan kerätä ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät ja joiden seurassa on hyvä olla. 

Parhaista muistoista nyt väistämättä päästään aiheeseen ystävyys, joten tässä vielä lopuksi tällainen hauska video ystävyydestä ja ystävistä. :D 

Lisää lenkkeilyä

Jostain kumman syystä olen alkanut napsimaan kuvia aina ollessani lenkillä. Ja sehän nyt on selvää, että ilman meikkiä, tukka jos minkälaisella sutturalla ja lenkkivaatteet päällä oleva nainen on kauneimmillaan (tai siis kauheimmillaan). Tämänkertaiset kuvat on napsittu jo maanantaina, mutta vasta eilen sain aikaiseksi muokata noita ja saattaa ne tänne saakka. Eipä mitään ihmeellistä ole siis luvassa. :D

Minulla on sellainen huono tapa laittaa joka kerta lenkille lähtiessäni aivan liikaa vaatetta päälle. Kuvien ottohetkellä kuvasta ovat siis kadonneet jo pipo ja hanskat. Onko mitään raisittavampaa kuin kantaa puolta vaatekaappiaan kädessä, koska on pukenut liikaa vaatteita päälle lähtiessään? Luultavasti ei. Ehkä minä joskus vielä viisastun (unissani).

Tuhosin kerran lahjakortin

Sain äidiltäni joululahjaksi lahjakortin halpa-halliin. Ensin ajattelin käyttäväni sen muumijuttuihin, mutta sitten tajusin kuitenkin omistavani niitä jo yhden ihmisen tarpeiksi ja hankkisin mieluummin jotain sellaista, mitä minulla ei vielä ole ja mitä tarvitsen muuttaessani omilleni. Muutamaan otteeseen olenkin jo kyseisen kaupan kautta kiertänyt, mutta en vain millään ole osannut päättää mitä haluaisin. Toissapäivänä menimme kuitenkin K:n kanssa Alajärvelle ja päätin, että nyt aion käyttää tuon lahjakortin. Onnistuinkin siinä. :)

Fiskarsin Primo -veitset 9,90e

Minulla ei näitä veitsiä ennen ollut varastossa kuin muistaakseni pelkästään yksi kuorimaveitsi (en jaksanut kaivaa esille tiiviisti pakattuja tulevaisuuslaatikoitani - kyllä, niitä on jo kaksi). Kyseessä on fiskarsin aloituspakkaus, joka sisältää juuresveitsen, keittiöveitsen ja leipäveitsen. Kieltämättä kyllä ihmettelin setin halpaa hintaa, mutta yhtä halpa se oli vielä kassallakin. Tarpeeseen tulee. :)

Turkoosi 3,5 litran taikinakulho 3,40e

Tuossa viimeisen kuvan taikinakulhosetissä suurin kulho oli vielä melko pienen kokoinen, joten ostin sitten erikseen tällaisen isomman kulhon. Väri oli kyllä todella herkku. ;)

4 osan mittasarja 4,80e

Taikinakulhosetti 2,95e

Lahjakortin arvo oli tasan 20e ja ostosteni hinnaksi tuli 21,05e, melko tarkkaan käytettyä tuli siis. :) Nyt minulla alkaakin jo melko hyvällä mallilla olla keittiövälineiden varasto. Enää puuttuisi vain oikeastaan muutama osa astiastooni sekä paistinpannu lastoineen. 

Tämän päivän ohjelmaan onkin sitten kuulunut siivoilua. Minulla on tapana ennen reissuun lähtöä siivota aina huoneeni, sillä mikäpä olisi mukavempaa kuin palata putipuhtaaseen huoneeseen. :) Olin näin aikaisin liikenteessä, sillä viikonloppunahan minulla ei koskaan ole siivoamiseen aikaa ja maanantaina tuskin jaksan enää siivota, pikkuputsinkia lukuunottamatta. Sain myös junalipun varattua. Jos aikataulut pitävät ollenkaan paikkaansa, InterCity starttaa Seinäjoelta 16.38 ja on Tampereella 17.58. Ensi viikkoa odotellessa. :)

HomeRun '11

Päiväni näyttääpi tänään seuraavanlaiselta. Yhdeltä laittamaan paikkoja valmiiksi ja ihan yöhön saakka taitaa mennä. :) Hyvä ilta tulossa!

kuva-arvoitus

5 pistettä ja papukaijamerkki sille, joka osaa kertoa mitä ennen tätä kuvaa on tapahtunut. 

Kevät on tullut takaisin, kevät on tullut takaisin! ♥

Koska tiet ovat viimein sulat, olen saanut vihdoin aloitettua pyöräilyharrastukseni tälle keväälle. Tiistaina olin aivan onneni kukkuloilla kun pääsin ensimmäisen kerran kunnolla pyörän selkään polkemaan aurinkoisella ilmalla keskustaan. ♥ Tiistaina huomasin myös, että kevät on viimeinkin tullut. Tapasin nimittäin muun muassa kaksi kärpästä vintin portaissa, yllä olevan perhosen ikkunassani ja kuulin tikan aherruksen pyöräilymatkallani. Eilen näin myös kevään ensimmäiset talitiaiset! Miten hyvälle mielelle ne saivatkaan. :)

Olenkin jo kolmena päivänä tällä viikolla hypännyt pyörän selkään ja sutinut keskustaan, joten kilometrejäkin on ehtinyt jo tulla (matka yhteen suuntaan on kuutisen kilometriä, ehkä hieman vähemmän). Pitäisi kenties ostaa kilometrimittari, koska haluaisin oikeasti tietää, paljonko kilometrejä minulle tulisi esimerkiksi kuukauden aikana. Kesällä se luku olisi luultavasti melko suuri. 

Eilisellä pyöräilyllä kävin ystäväni kanssa äänestämässä (ensimmäistä kertaa!), kirjastossa ja kaupassa hakemassa hieman evästä. Ilma oli jälleen mitä parhain. :) Ajatukseni eivät tällä hetkellä ole hirveän selkät, kuten huomaatte. En siis jatka tätä sepustusta enempää vaan jatkan sekavaa elämääni. :D Kohta pitäisi suksia suihkuun ja hieman siivoilla huonetta. Illalla ripari-infoon (pääsin vaellusleirille isoseksi, jihuu!), sekä nuorteniltaan. 

Oodi auringolle ♥

aurinko ♥

Kun heräsin tänä aamuna auringonpaisteeseen, olin miltei pakahtua ilosta! Kuinka paljon vaikuttaakaan mielialaan se, ettei sada vettä koko päivää vaan aurinko paistaa miltei pilvettömältä taivaalta. Vaikken ole vielä tähän saakka käynyt kuin hakemassa postin, mutta siitä huolimatta hymyilyttää normaalia enemmän, kun tietää, että ulkona on kaunista. :) Illemmalla sitten pyörälenkille. 

Minun piti jo eilen kirjoittaa ahkeruudestani, mutta en enää jaksanut, kun olin ollut niin ahkera. :D Kuten kirjoitinkin, kävin heti aamulle lenkillä. Sieltä riensin suoraan suihkuun. Liikunnallisen osuuden jälkeen päiväni sisälsi hieman ostoksia ja asioita. Lähdin naapurini kanssa käymään keskustassa, sillä minun täytyi hakea itselleni uusi pankkikortti vanhan lopetettua toimintansa. Samalla kävin hakemassa kirjekuoria ja postimerkkejä. Kotiin päästyäni kirjoitin yhden kirjeen ja tilasin itselleni eBaysta yo-mekon (josta mainitsin myös eilen ja johon tarvitsin sitä uutta pankkikorttia), täytin miltei kokonaan preparation form for interview -lappusen Tampereen pääsykoetta varten (yksi kohta jäi, en nimittäin vielä tiedä kuinka vastaisin kysymykseen What has been the most challenging experience in your life and how did you pull through?) ja iltapäivän päätteeksi perehdyin vielä lääketieteen perusteisiin. 

Huh, siinä oli tekemistä yhdelle päivälle. Näemmä ehdin tässä toistella jo itseänikin, sillä olinhan tuosta kortinhakureissustakin kirjoittanut jo eilen. :D Kertaushan on kuitenkin se opintojen äiti, vai miten se meni?

Aamulenkki

Kerroin teille tuossa taannoin hyvästä päivärytmistäni, joka alkoi joka aamu herätyksellä yhdeksältä. Kirjoitusten jälkeen tuo unirytmi on ottanut taas luontaisia aikoja hieman takaisin ja olen herännyt joskus kymmennen ja yhdentoista välillä. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että aamu on päivän tehokkainta aikaa ja oloni on paljon parempi kun herään aikaisin ja menen myös aikaisin nukkumaan. 

Päätin siis jälleen, että alan heräämään yhdeksältä. Eilinen kuitenkin venähti jonkin verran aamuyön puolelle, joten mieli ei ollut kaikkein virkein, kun kello alkoi huutamaan yhdeksältä. Löin ensin herätyksen pois päältä ja ajattelin jatkaa unia, mutta omatuntoni soimasi minua, eikä sallinut minulle enää kunnon unia. Siispä nousin ylös hieman ennen puolta kymmentä ja lähdin ensimmäiseksi hammaspyykin jälkeen lenkille.

Puolen tunnin tehokkaan juoksu-/kävelylenkin jälkeen en tuntenut oloani edelleenkään mitenkään erityisen virkeäksi, mutta menin kuitenkin suihkuun ja söin aamupalan. Sain myös aikaiseksi hoidettua melko paljon asioita, sillä soitin pankkiin uudesta kortistani ja lähdin naapurini kanssa käymään kylällä ja hain samalla tuon kortin. Takaisin tullessani perehdyin eBayn ihmeelliseen maailmaan viimeinkin ja tilasin itselleni ylioppilasmekon. Yllätyin niin paljon eBayn kätevyydestä, että uskon minun asioivan siellä tulevaisuudessakin. Kuvaa mekosta sitten myöhemmin. ;)

Täällä on satanut vettä koko eilisen päivän ja lumet alkavat vihdoin näyttää sulamisen merkkejä. Hieman tämä märkä ilma masentaa, mutta toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että kevät on tulossa! :) ♥ En siis valita. Ja on tämä nyt kymmenen kertaa parempi, kun ne talven pimeimmät päivät, jolloin ei viitsisi edes nousta sängystä. 

Hmm.. Muistaakseni minulla oli vielä jotain muutakin kerrottavaa, mutta ajatukset nyt harhailevat vallan. Jospa sitä petaisi tuon houkuttelevan näköisen sängyn ja uppoutuisi Galenoksen pariin taas edes pieneksi hetkeksi. Olisiko kenelläkään lainata minulle hieman lukumotivaatiota?

To do today

picture

* järjestä huone (done)

* lue Gallea

* päivitä päiväkirja

* kirjoita kirje

* bänditreenit

* päivitä blogi (working on it)

Tehtävälistat on usein ahdistavia, mutta myös ehdottomasti tehokkaimpia tapoja saada asiat tehtyä (ainakin minun mielestäni). Tekemättömien asioiden listat vain näyttävät niin ahdistavilta, että asioita on saatava tehtyä, jotta saa mielenrauhan listojen tuijottelusta. Tämän päivän listasta olen siis saanut tehtyä jo melkein kaksi asiaa. Sehän on jo 1/3 asioista, jotka haluan saada tehtyä tänään. :) 

Olen huono muistamaan, joten en muista olenko maininnut pyrkimyksestäni aktivoitua jälleen päiväkirjan kirjoittajana. Tällä hetkellä minulla on vielä hieman kesken sepustus keskiviikon ja torstain välisestä tyttöjen päivästä, joten se täytyy saada päätökseen. Bänditreenit toki menevät omalla painollaan, kun sinne saakka vain pääsee. Ulkona vallitseva sade vain meinaa masentaa mielialan ja laiskistaa kokonaan. Onko pakko, jos ei tahdo? Normaalisti sanoisin, että ei, mutta tänään en aio antaa laiskuudelle periksi.