London - Day 6

Hiljaa hyvä tulee vai miten se menikään. :D Vaikka Lontoon-matkastani on jo aikaa kaksi kuukautta, niin jäljellä on vielä muutama matkakertomus tänne jaettavaksi. Tosin mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on vaikka näiden postausten kirjoittamiseen nyt hieman aikaa menikin. Mutta pidemmittä puheitta on aika palata viettämään toiseksi viimeistä täyttä päivää Lontooseen.

Olin tosiaan jo edellisenä päivänä päättänyt iskeä Camdeniin heti sen auetessa kymmenen aikoihin. Olin paikalla kyllä jo hieman etuajassa, mutta onneksi siellä oli jo tosi paljon putiikkeja ja kojuja auki, eikä ajoissa oleminen näin ollen haitannut ollenkaan. Miltei heti suuntasin siihen Camdenin kuuluisaan kenkäkauppaan, jonka seinästä sojottaa se keltainen Converse. Siellähän nappasi välittömästi ja mukaan lähtivät sellaiset korolliset herrainkenkien tyyppiset popot reilun £20 hintaan.

Katutaidetta Camdenissa

Kaiken kaikkiaan kulutin jotain kolmen ja neljän tunnin väliltä markkinoita kierrellen ja täytyy sanoa, että se oli aivan mitättömän lyhyt aika tuon ihanuuden tutkimiseen. Rakastuin siis Camdeniin aivan täysin! ♥ Sieltä voi löytää ihan kaikkea mitä nyt vain kuvitella saattaakaan koruista käsitöihin, lukemattomiin ruokakojuihin, turistikrääsäkauppoihin, taiteeseen ja aina kirjoihin saakka. Kenkien lisäksi tältä reissulta kotiutin sellaisen ihanan sinisen mekon ja söin nälkääni kanapaellaa. Harmitti kyllä hirvittävästi kun annos oli niin valtavan suuri, että jaksoin syödä siitä ehkä hädintuskin yhden kolmasosan ja loput jouduin heittämään pois.. En pidä ruoan haaskaamisesta. x)

Joskus yhden hujakoilla lähdin sitten suuntaamaan takaisin hotellia kohti, jotta ehtisin hieman ottaa lepiä ennen studio tourille lähtöä. Camden jäi kuitenkin kaivelemaan korvien väliin niin kovasti, että noin tunnin lepäilyn jälkeen päätin palata sinne vielä takaisin ennen studioille lähtöä. :D Enpä minä siellä reilua tuntia enempää ehtinyt kuluttamaan, mutta tuon tunnin aikana ehdin syödä onneksi ehkä maailman mehukkaimman ja kaikki muut ylistyssanat ansaitsevan suklaadonitsin!

Meidän kyyti Watfordin juna-asemalta studioille.

Sitten olikin aika suunnata Eustonin juna-asemalle, josta juna kohti Watford Junctionia lähti. Matka taisi kestää vajaan puolen tunnin verran, mutta aika meni kyllä erittäin nopeasti. Watfordilla alkoi sitten jännitys nousta puseroon kun bussipysäkillä Warner Bros. studioille suuntaavia odotti tuollainen Harry Potter -teemainen kaksikerroksinen bussi. Oli vaikea uskoa että näiden kaikkien vuosien jälkeen pääsisin näkemään lavasteet joissa yhtiä kaikkien aikojen lempikirjasarjoistani oli elokuviksi kymmenen vuotta kuvattu!

Olin hieman pilannut jännitystäni lukemalla paljon muiden blogeista heidän visiiteistään studioille ja jotenkin tuo studioiden sisäänkäynti jäi mieleeni, sillä siitä taisi melkein jokaisessa blogissa olla kuvakin. Kun sitten vihdoin seisoin itse tuon sisäänkäynnin edessä, niin oli vähän sellainen wow -fiilis. Was this the place where all that magic happened? Täälläkö Dan, Rupert ja Emma viettivät suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan? En nyt ehkä ole niin suunnaton fani kuin mitä tämä teksti antaa ymmärtää, mutta uskoisin, että edes vähän Pottereista kiinnostuneet olisivat aika amazed tuonne päästessään. :D Niin, selittelyä. Todellisuudessahan minä olen aika kova fani. Mutta nyt taidan antaa kuvien puhua enemmän puolestaan, ja niitähän tulee paljon. Kuvat saattavat olla jokseenkin sekalaisessa järjestyksessä, mutta älkää antako sen häiritä. :) Enjoy!

Pieni hetki kun kaivelen taskurahani..

Ennen kierroksen alkamista kävin vähän shoppailemassa studiolla sijaitsevassa Harry Potter -krääsäkaupassa, josta saattoi löytää kaikkea mahdollista aina teeastiastoista kirjoihin, kaapuihin, nameihin, luutiin, taikasauvoihin, tanssiaisasuihin ja noidanhattuihin saakka. Itselleni mukaan lähti kierroksen virallinen kuvallinen opas, kaksi ensimmäistä Harry Potter -pokkaria sekä suklaasammako. Suklaasammakko oli vain sellainen must have -juttu, vaikka se maksoihin muistaakseni melkein yhdeksän puntaa. Suklaa oli kuitenkin epäilyksistäni huolimatta erittäin hyvää, sammakko oli valtavan kokoinen ja olihan siellä se korttikin. Harmikseni sain kuitenkin Salazar Luihuista esittävän kortin. Sisäänpääsylipussanikin oli Nagini, harmi. :D

Komero portaiden alla

Suuren salin aamiaiskattaus

Rohkelikkojen vaatetusta

Henkilökunnan pukuja

Vanhin Tylypahkan oppilasta esittävä näyttelijä oli Murjottavaa Myrttiä esittävä Shirley Henderson. Salaisuuksien kammion kuvausten aikaan hän oli jo 37-vuotias. Tällainen pieni fakta tähän väliin. En tiedä voisiko sen tuossa vaiheessa ottaa jo kohteliaisuutena jos näyttää niin nuorelta, että kävisi reilu kymmenvuotiaasta..? Ehkä se olisi kuitenkin jo vähän liian paksua. :D

Minä vuokrasin ennen kierroksen alkamista äärimmäisen käteväksi osoittautuneen audiolaitteen, jossa oli paljon lisäinfoa lavasteisiin, pukuihin, maskeeraukseen ja kaikkeen muuhun elokuvaantekoon liittyen. Ihan koko informaatioarsenaalia en edes jaksanut käyttää hyödykseni, mutta paljon nippelitietoa tuli opittua noiden tietoiskujen kautta. Kuten vaikka sen, että poikien makuusalien sängyt oli mitoitettu näyttelijöille heidän ollessaan reilun kymmenen vuoden ikäisiä, joten elokuvasarjan lopussa he olivat auttamattomasti kasvaneet yli sängyistään. Niinpä kohtaukset makuusalissa täytyi kuvata kulmista, josta tätä sängyn pienuutta ei huomannut miesten roikotellessa jalkojaan sänkyjen laitojen ylitse. Liemien luokan lavasteet taas sisälsivät muistaakseni noin 500 erilaista liemilitkupulloa joiden kaikkien etiketit oli käsintehty. Niin ja Dumbledoren huoneen kirjahyllyt olivat täynnä brittiläisiä puhelinluetteloita, jotka oli vain päällystetty näyttämään vanhoilta kirjoilta. Tällaisia asioita sieltä jäi mieleen. :D

Hermionen, Krumin, Harryn ja Chon tanssiaisasut.

Kostyymejä Fleurin ja Billin häitä varten

Ei riittänyt että samaa vaatekertaa oli yhden kappaleen verran, vaan toisinaan jotain vaatekertaa jotain elokuvan tapahtumaa varten oli jopa monenkymmenen kappaleen verran. Vaatekertoja täytyi olla niin näyttelijöiden sijaisnäyttelijöitä varten kuten myös tapahtumien eri vaiheita varten. Yllä näkyy juurikin kuinka asua on tuhottu elokuvan tapahtumien edetessä.

Ronin sängyn päällä oli äidin kutoma tilkkutäkki - how cute!

Rohkelikkojen oleskeluhuone. Osaako joku sanoa mistä elokuvasta kolmikon asut ovat? ;)

Minäkin täällä hei!

Koukkujalka

Tora

Satuin vierailemaan studioilla siinä mielessä vallan otolliseen aikaan, että vierailulla oli myös elokuvissa esiintyneitä eläinnäyttelijöitä. Tapasinkin siis kuvissa näkyneiden Koukkujalan ja Toran lisäksi muun muassa Trevorin, Posityyhtysen sekä Pimennon työhuoneen posliinilautasissa esiintyneitä kissoja. Kyseisissä rooleissahan oli tietenkin useita näyttelijöitä ja Koukkujalkaakin esitti neljä eri lahjakasta kissanäyttelijää, samoin kuin Hedwigin roolissa nähtiin neljä eri tunturipöllöä.

Luuran-Kokoa!

Kotikolon lavasteet taisivat nousta lemppareikseni studiolla. Niin kotoisaa. ♥

Onko Dudley kotona?

Pitkän sillan muut osat liitettiin kohtauksiin elokuvien jälkituotannossa.

Tässä välissä kierrosta piipahdettiin ulkosalla, josta löytyi niin Likusteritien lavasteet, yllä näkyvä sillanpätkä, Siriuksen moottoripyörä kuin Poimittaislinjan kolmikerroksinen bussikin. Ulkosalla vietin varsin lyhyen ajan, sillä minulla ei ollut takkia mukana kierroksella laisinkaan ja ulkona oli hivenen kylmä, joten siirryin jatkamaan kierrosta sisätiloihin varsin pian.

Viistokuja ♥

Kierroksen lopussa pääsimme hämmästelemään uskomattoman hienoa ja yksityiskohtaista Tylypahkan "pienoismallia". Kyseessähän oli siis valtavankokoinen, siis korostan sanaa valtavankokoinen, huone jossa Tylypahkan tornien huiput kohosivat useiden metrien korkeuteen. Tarkkoja mittoja en pienoismallista muista, mutta se siis oli todellakin huge. Tätä elämystä lisäsi vielä se, että tässä huoneessa taustalla soi koko ajan elokuvista tuttua musiikkia, joka sai melkein tuntemaan kuin itse oikeasti kävelisi Tylypahkan tiluksilla. Tämän loppuhuipennuksen jälkeen kävelimme vielä läpi huoneen, jossa hyllyt notkuivat sauvalaatikoita, joista jokainen oli nimetty yhden elokuvien tekoon osallistuneen henkilön mukaan. Laatikoita oli siis.. erittäin paljon, "tarkkaa" lukumäärää en nyt muista, vaikka senkin kyllä sain tietooni. Olisikohan niitä ollut nelisen tuhatta? Joku korjatkoon, jos olen hirvittävän väärässä.

Niinpä sitten sai päätöksen Warner Bros. studio tour. Mielettömän mahtava kokemus, mutta sanoisin kyllä että jos kierroksesta tahtoo saada kaiken mahdollisen yksityiskohtia myöten irti, niin kyllä siellä saisi melkein kahtena päivänä vierailla. Itse en ainakaan enää loppukierroksen aikana jaksanut keskittyä laisinkaan niin tarkkaavaisesti, sillä väsymys alkoi painaa jalkoja ja silmäluomia. Paljon tuli kuitenkin nähtyä ja koettua! Palattuani hotellille kello taisi näyttää reilua kymmentä, mutta kaiken kävelyn ja tutkiskelun jälkeen olin niin puhki, että nukkumatti taisi kutsua jo paljon ennen puolta yötä. Hymy huulilla nukahdettiin sinä iltana. :)

Tämä postaus oli nyt varmasti pidempi kuin pisin nälkävuosi, pyydän anteeksi! Pääsikö joku urhoollinen loppuun saakka? :D