Vuoden 2013 häät 1/3

Lauantaina, 27.7, juhlittiin yhden parhaan ystäväni häitä. Tässä kuvassa soluporukkani, jonka jäsenistä on tullut minulle ihan korvaamattomia ystäviä viimeisen kahden vuoden aikana. Kiitän Luojaani teistä jokaisesta. ♥

Ps. En halunnut sutata kenenkään naamoja, mutta jos jotain kuvassa esiintyvää kasvojensa näkyminen täällä häiritsee, niin let me know. :)

"Avaan ikkunan / hengitän sisään maisemaa / niin täydellistä, että pelottaa.."

Joskus sitä vain havahtuu ajattelemaan, kuinka mahtavaa elämä oikeastaan onkaan. Minun kaksi viimeistä vuorokauttani ovat olleet täydellisiä, tai ainakin lähennelleet täydellisyyttä. Tiistaina töideni jälkeen suuntasin illan suussa ystäväni Ainon luokse, sillä meillä oli aikeenamme pitää oikein vanha kunnon sleepover. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen sleepover kestikin yhden yön sijaan kaksi, mutta sehän vasta parasta olikin!

Yökyläilyn yhtenä tärkeimpänä elementtinä oli tietenkin ruoka sillä hyvä ruoka, parempi mieli. Keskiviikkona tosin oli hetkellisesti paha mieli sillä elokuvan katselun ohella tuli syötyä kaikenlaista mässyä niin paljon, että pelkäsin vatsani räjähtävän siihen paikkaan. Muutamien tuntien ajan olo oli suhteellisen tukala, mutta kyllä se ruoka taas illalla sitten maistui. Mitään makeaa ei tosin enää tehnyt juurikaan mieli. :D 

Muutoin kahden päivän sleepoveriin kuului muun muassa elokuvien tuijottelua, vatsalihakset kipeiksi nauramista (mikä teki ihan hyvää sen syömisen ohessa), saunomista, saunan ja takan lämmitystä, laiturilla löhöilyä, soutamista, YleX:n popittamista niin että varmaan mökkiläiset järven toisella puolellakin kuulivat sen, lautapelin peluuta, lukemista, hiustenleikkuuta (sekä Aino että minä saimme uudet kesäletit toistemme toimesta), maisemien ihailua, sikeästi nukkumista sekä onnellisuutta.

Minulle tuli varsinainen onnellisuuskohtaus, niin kuin Aino sen nimesi, eilen illalla. Aino sytytti takkaa mökillä, minä istuin mökin lattialla katsellen liekkien leikkiä katon kynttelikössä ja radiosta kuului joku tunnelmaan sopiva kipale. Tuolla hetkellä jotenkin tuntui että kaikki loksahti paikoilleen. Olisivatko asiat edes voineet olla sen paremmin tuolla hetkellä? Sain viettää aikaa hyvän ystäväni kanssa peilityynen järven rannalla auringonlaskua katsellen, kesästä ja sen hiljaisuudesta nauttien. 

Kesä ♥

London - Day 5

Lontoossa jälleen. Torstain ja perjantain välinen yö meni vähän niin ja näin: toisaalta nukuin aika makoisasti, mutta toisaalta hyviä yöuniani varjosti kurkkukipu ja flunssa. Perjantaiaamuun herättiin siis jälleen kera kurkkukaktuksen ja tukkoisen nenän. Olette jo varmaankin huomanneet aamurutiinini, joita noudatin matkani ajan? :p No eihän niitä nyt tässä vaiheessa voinut enää rikkoa, joten aikaisen herätyksen jälkeen (puoli seitsemältä) aamu alkoi taas kuten jokaisena aamuna tähänkin mennessä: yksityiskohtia ei liene tarpeellista enää toistella. Hieman jälkeen kahdeksan kävin nauttimassa hotellin yksinkertaisen aamupalan, jonka jälkeen lähdin varsin nopeasti liikenteeseen.

Koska edellispäiväinen kävelyretkeni sai minut viimeistään ihastumaan Lontoon puistoihin aivan täydellisesti, päätin suoran metromatkan sijaan kävellä osan matkasta Hyde Parkin laitaa. Kävelinkin tuollaista upeaa puutarhakatua pitkin, jolle kuva nyt ei ehkä anna täysin sen ansaitsemaa oikeutta. Mahtava se kuitenkin oli. Tuon kadun jälkeen hyppäsin sitten metroon ja matkasin jälleen Oxford Streetille ja Primarkiin, jonne lähdin palauttamaan tuota kankaista reppuihanuuttani. Muutaman päivän käytön jälkeen siihen oli jo tullut reikä, joten en olettanut sen kestävän käyttöä enää hirveän kauan. Olisin halunnut palauttaa myös isoksi osoittautuneen turkoosikivisen sormuksen, mutta se ei enää onnistunut koska olin irroittanut sormuksesta ne kaikki lappuset irti. Tuo repun palauttaminen minua harmittaa hirveästi, koska pidin siitä ihan hirvittävän paljon. Etsinnässä onkin nyt vastaavanlainen, tosin hieman vankempaa tekoa oleva pikkuinen reppu.

Täytyihän sitä nyt ottaa kuva näinkin prameasta yleisestä wc:stä. :D

Oxford Streetiltä päätin lähteä piipahtamaan Westfield Shopping Centressä, sillä siitä olin kuullut puhuttavan paljon. Metrolla hurauttelin sitten Shepherd's Bushiin ja ostoskeskukseen oikeastaan vain tajutakseni, että eipä minulla ollut juurikaan aikaa jäädä kuppaamaan tuonne valtavaan ostoskeskukseen. Kävin siis vain toteamassa että paikka on aivan valtava, sinne täytyy päästä uudelleen ja että sieltä löytyy Lontoon hienoimmat yleiset vessat. Näiden päätelmien jälkeen ja varmaankin alle puolen tunnin visiitin päätteeksi palasin takaisin metroasemalle ja otin metron takaisin kotiin. Mitäs järkeä tässä reissussa sitten oli? :D No en tiedä, mutta ainakin voin sanoa käyneeni Westfieldin ostoskeskuksessa. Seuraavalla reissulla tänne todellakin täytyy lähteä oikein ajan kanssa. 

Oli Pradaa, Guccia ja Louis Vuittonia. Ja lattiat joista saattoi nähdä peilikuvansa.

Ennen hotellille menoa kävin taas jälleen kerran Marks & Spencerissä hakemassa lounasleivän ja lähellä sijaitsevasta kojusta rasiallisen mansikoita ja mustikoita (vadelmat olivat valitettavasti jo myyty sille päivälle). Hotellilla pidin noin puolen tunnin pikaisen eväs- ja lepotauon ennen kuin oli aika hypätä jo hyvinkin tutuksi tulleeseen lontoolaiseen metroon ja hurauttaa sillä Leicester Squarelle, josta kävelin Trafalgar Squarelle.

The National Gallery, jossa en tämän reissun aikana vieraillut.

Käteen työnnetään tusseja, kysytään mistä olet kotoisin ja pyydetään piirtämään oman maan lippu. Vasta sen jälkeen ilmoitetaan, että kyseinen "lysti" maksaa £3. Vähän suututti, että tuosta minun surkeasta sinisestä tuhrusta piti vielä maksaakin, mutta en jaksanut jäädä surkuttelemaan asiaa pidemmäksi aikaa. Sitä paitsi se oli ainakin toistaiseksi ainut Suomen lippu piirrettynä noille papereille.

Reissun paras päivä ilmojen suhteen - ihmisiä olikin joka puolella nauttimassa säästä.

Trafalgar Squarelle saavuin sen takia, että olin ottamassa osaa Big Bus Toursin järjestämälle Harry Potter -kävelykierrokselle. Onneksi olin jälleen kerran todella ajoissa liikenteessä, sillä minulla meni melko kauan aikaa löytää tuon kävelykierroksen aloituslokaatio. Oikea osoite kuitenkin löytyi ja meitä vastassa oli mies, joka esitteli itsensä Hagridin pikkuveljenä. :D Voittekin sitten arvuutella, että kuka se mahtaa tuossa ylhäällä näkyvässä kuvassa olla. ;) Ensimmäisenä itse kiinnitin huomiota siihen, että miten hän pystyi olemaan tuollaisessa tuulipuvun tyyppisessä kokonaisuudessa, sillä päivä oli todellakin kuuma. Tai sitten se johtui vain siitä, että olen itse erittäin herkkä kuumalle ilmalle, enkä tahdo sitä oikein sietää. :D

Elokuvateatteri, jossa kaikki Harry Potter -elokuvat ovat saaneet ensi-iltansa.

Kierroksen aikana kävimme katsomassa muutamia elokuvien kuvauspaikkoja, mutta vierailimme myös erilaisissa lokaatioissa, jotka olivat inspiroineet J.K. Rowlingia luomaan kirjoissa kuvattuja paikkoja.

Katu, joka inspiroi Rowlingia luomaan Viistokujan.

Tätä kujaa Rowling käytti inspiraation lähteenä Iskunkiertokujalle.

Tuollaisella kujalla kelpaisi asustella.

Honey Dukes

Karkkikauppa Lontoossa, joka muistuttaa kaikkein lähimmin elokuvissa Viistokujalla sijaitsevaa Hunajaherttuaa. Kaupassa myydään kaikenlaisia nameja laidasta laitaan, mutta heillä oli myös lajitelma karkkeja, jotka ovat saaneet inspiraationsa Hunajaherttuan namivalikoimasta. Onneksi saimme muutaman maistiaisen, sillä jätin namit ostamatta edelleenkin silmälläpitäen seuraavana päivänä koittavaa studiokierrosta Leavesdenissä. Karkkikaupan jälkeen kävimme vielä tutustumassa Big Benin lähellä sijaitsevaan alueeseen, jossa oli kuvattu muun muassa sisäänkäyntiä Taikaministeriöön. Reilun kahden tunnin jälkeen mielenkiintoinen kävelykierros tulikin päätökseen ja porukka hajaantui kuka minnekin. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kierros tämäkin. Tosin tämä on ehkä sellainen "nähtävyys", joka kiinnostaa enemmän tosifaneja, sillä kaikki kohteet eivät tosiaan olleet kuvauspaikkoja, vaan inspiraation lähteitä kirjoja luodessa.

Kävelykierrokselta suuntasinkin sitten Thames-joen rantaan syömään Hot Dogia. Samalla katselin toisella puolen jokea olevan London Eyen pyörimistä ja aloin epäillä aivan tosissani sitä, että tohtisinko koskaan tuon pyörän kyytiin nousta. Muutaman muun kammon lisäksi minulla nimittäin on aika kova korkeanpaikankammo ja saatoin vain ajatella, että mitäs jos tuolta tipahtaa tai koko komeus kaatuu tuohon jokeen tai jotain muuta yhtä todennäköistä. Hyrr, kylmät väreet meni jo pelkästään katsellessa. Mietiskelin jo sitä, että kävisin vain lahjoittamassa tuon lippuni jollekin joka sellaista on menossa hankkimaan ja jätän tämän huvin aivan kokonaan muille. :D Jätin ajatuksen kuitenkin muhimaan, olisihan minulla vielä muutama päivä aikaa voittaa pelkoni tai jänistää lopullisesti.

Eväsretkeilyn jälkeen palasin taas hetkeksi hotellille. Pihalla nimittäin todellakin oli erittäin lämmin ja olin varautunut ulkoilmaan hieman liian paksulla vaatekerralla ja minulla alkoi olla tukahduttavan kuuma. Niinpä siirryin sisätiloihin löhöilemään, vaihtamaan hieman kevyempää päälle ja miettimään sotasuunnitelmaa illan varalle. Mielessä oli niin hengailua Hyde Parkissa, visiitti Harrodsilla, käyntiä Borough Marketilla kuin kävelyä Regent's Canalin varrella päämääränä Camden Town. Lopulta päädyin tuohon viimeiseen vaihtoehtoon. Kaikki ei kuitenkaan tällä kertaa mennyt aivan niin kuin Strömsössä. :D

Otinpa sitten suunnakseni Regent's Parkin metroaseman ja lähdin kävelemään puiston läpi aikeenani päätyä Camdeniin. Noin sadan kilometrin kävelyn jälkeen aloin epäillä suunnitelmaani ja ymmärsin viimein googlailla asiaa ja tulla siihen tulokseen, että koko markkinat olivat jo sulkeneet ovensa tälle päivälle puoli tuntia sitten. Hieman saattoi oma typeryyteni nakertaa tuossa vaiheessa kun jalat olivat ihan hapoilla ja varpaat rakoilla. Tässä vaiheessa alkoi myös hiukoa aika lailla. Toisen sada kilometrin kävelyn jälkeen päädyin lopulta vihdoin ja viimein Baker Streetin metroasemalle ja saatoin istahtaa kipeine jalkoineni ja matkata takaisin kotiasemalle. Ei mennyt ihan nappiin reissu siinäkään suhteessa, että tässä vaiheessa reissua matkakorttini magneettijuova lopetti toimintansa, eli kaksi viimeistä päivää metroaseman työntekijöiden täytyi päästää minut kaikkien porttien läpi niiden toiselle puolelle. :D

Lopulta päädyin hotellini lähellä sijaitsevaan pubiin syömään. Kerta Lontooseen saakka ollaan tultu, niin täytyyhän sitä Fish & Chips -annos tietenkin syödä. Ja niinhän minä tein. Tämä "ravintola"-visiitti oli huomattavasti edellispäivän vierailua miellyttävämpi, sillä odotteluaika oli huomattavasti lyhyempi ja minulla oli kirja mukanani, joten minun ei tarvinnut pyöritellä peukaloitani ja hymyillä pubin seinille. Ruoka oli hyvää, vaikka kala oli hieman mautonta. Tarjoilijana oli erittäin miellyttävä brittiläinen nuorimies, köhköh. ;) Tänne voisin kuvitella palaavani uudelleenkin. Mielikuvitukseni sai tosin laukkaamaan baaritiskillä istuva lihavahko vanha mies, joka tuntui suuntaavan katseitaan minuun hieman liian usein. Kaikeksi onnekseni mies kuitenkin poistui pubista enkä nähnyt häntä sen koommin. 

Vatsa täynnä oli hyvä palata hotellille summaamaan tätä päivää. Seuraavan päivän suunnitelmiksi valikoitui isku Camdeniin heti sen auettua aamupäivällä ja illalla koittaisi vihdoin ja viimein se odotettu Warner Bros. Studio Tour! :) Jihuuuu!

I have a headache, Voldemort must be close.

Yksi kaunis työpäivä Aino lähetti minulle tämän kuvan ja tuumasi, että hän tietää nyt, miksi minulla on aina pää kipeä. :D Tämä oli pakko jakaa ihan vain siitä syystä, että repesin itse nauramaan kun näin tämän kuvan. Voldemort on ollut todella lähellä viime aikoina. Täytynee aloittaa hirnyrkkien etsintä..

Saunan mestarisytyttäjä

Suunnatonta luovuutta käytetty taas otsikoinnissa. Varmasti jokainen bloggaaja on joskus törmännyt tilanteeseen, kun tekstille on äärettömän vaikea keksiä minkäänlaista otsikkoa. Minulle kävi niin esimerkiksi nyt. Ei kuitenkaan kiinnitetä turhaan huomiota siihen tekstin otsikointiin, vaan keskitytään olennaiseen - minun kahteen vapaapäivääni nimittäin, jotka lähentelevät tällä hetkellä jo loppuaan. Neljä päivää tuli tosiaan tehtyä töitä tuon viimeisimmän vapaapäivän jälkeen ja nyt sain vihdoin nauttia ensimmäisistä kahden päivän vapaistani! Näinä kahtena päivänä olen muun muassa..

.. katsonut Pretty Little Liarseja. Olen vähän sieltä sun täältä kuullut ja lukenut kehuja kyseisestä sarjasta, mutta vasta toissapäivänä taisin sitten ottaa härkää sarvista ja katsoa itse ensimmäisen jakson. Kuvittelin sarjan olevan jotenkin hieman Mean Girlsin tyyppinen superteini-sarja, mutta sehän osoittautuikin enemmän draamaksi ja trilleriksi, teinihömpällä höystettynä tietenkin. Tällä hetkellä katson viidettä jaksoa ja kyllä tätä näillä näkymin jään seurailemaan. Jos siis ette ole aikaisemmin kyseistä sarjaa katsoneet, niin voin kyllä suositella. :)

.. lukenut Harry Potteria. Ensimmäisessä osassa mennään edelleen.

.. rentouttanut ruumista ja mieltäni mökillä. Seuranani minulla, kukas muukaan kuin, erittäin hyvä ystäväni Aino. Töiden lomassa voin sanoa, etten oikeastaan kenenkään muunkaan kanssa ole hengaillutkaan kuin Ainon. :D Eiliseen mökki-iltaamme kuului YleX:ää laiturinnokassa, rantasaunaa (jonka minkä otsikon mukaisesti sain syttymään ensiyrittämällä), höpöttelyä, syöpöttelyä ja rentoutumista. Olemme jo ahkerasti suunnitelleet jatkoa viime kesän mökkiyölle - lähinnä sitä, mitä siellä tällä kertaa söisimme. :D Varmana listalla ovat tällä kertaa suklaafondue mansikoineen, hunajameloneineen, banaaneineen ja muine höysteineen, sekä Lidlin tuoreet leipomoherkut. Loppumenu on vielä suunnittelun alla. Hyvä ruoka, parempi mieli!

.. käynyt hierojalla. Olen tosiaan viime aikoina kärsinyt turhankin paljon päänsäryistä, jotka varmasti ainakin osilteen johtuvat erittäin, siis erittäin, jumissa olevista hartioistani. Varasin itselleni tuossa alkuviikosta sekä hieronta- että fyssariajan, ja tänään kävin sitten tuolla hieronnassa. Täytyy sanoa, että kyllä hierojani Jyväskylässä on parempi, mutta eiköhän tuokin asiansa ihan osannut. Hierojakin sanoi, että hartiani ovat aivan hirvittävän jumissa. :D No shit, Sherlock. Nyt olotila muistuttaa hieman katujyrän alle jäänyttä. Hieroja ehdotti minulle viiden päivän kylmägeeli-kuuria ennen tiistaista fyssariaikaani, sekin saattaa rentouttaa niska- ja hartiaseudun lihaksia hieman. Olen myös ihan varmuuden vuoksi tänään sitten napsinut särkylääkkeitä, ettei päänsärky iske yllättäen, kun veri kiertää taas jo hieman enemmän päähän saakka. Ei minulla kyllä koskaan aikaisemminkaan ole pää tullut kipeäksi hieronnan jälkeen, mutta yritän nyt pelata varman päälle.

.. pysynyt herkkupäivässäni yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Olen kyllä erittäin tyytyväinen itseeni täytyy myöntää. :D Töissä kiusaukset ovat kaikkein suurimmillaan, kun vanhuksille tarjoillaan kahvit ja tietenkin jotain pullaa tai keksejä kahvin kanssa. Työntekijätkin saavat halutessaan osansa, mutta olen pysynyt kovana. :p Se poikkeus tuli eilen, kun äitipuolellani oli syntymäpäivät sekä hän ja isäni ovat nyt olleet viisi vuotta kihloissa. Nautiskelin siis hyvällä omallatunnolla moussekakkua ja pullaa. Pääasiassa muutenkin tämä herkkupäivä-järjestelmäni johtuu siitä, että vatsani voi paremmin kun en syö herkkuja joka päivä. En siis muuten vain kiduta itseäni. :D Tein myös tänään uhkarohkean teon ostamalla huomiset karkit valmiiksi - ainakin toistaiseksi ne ovat pysyneet koskemattomana, vaikka hieman niitä tekisikin mieli jo maistella.

Siinäpä se taitaa kaikessa yksinkertaisuudessaan olla. :) Huomenna jatketaan taas töillä, mutta onneksi seuraavat vapaapäivät kolkuttavat jo aika pian ovella. Mutta mitäs teille kuuluu? :)

London - Day 4

Tämä kuva on Green Parkista tai Hyde Parkista, en ole iha varma kummasta. :D

On jälleen aika palata hetkeksi ihanaan ja keväiseen Lontooseen. Torstai, neljännen päivän aamu, valkeni hyvin samanlaisissa merkeissä, kuin muutkin aamut matkani aikana. Heräilin jälleen seitsemän aikoihin, jonka jälkeen minulla oli hyvin aikaa valmistautua aamupalalle jo totutun kaavan mukaan: huoneen järjestäminen, pedin petaaminen, itseni ehostaminen ja niin edelleen. Tällä kertaa poikkeuksellisesti palasinkin aamiaisen jälkeen torkkumaan vielä hetkeksi, sillä olin melko väsynyt ja oloni oli vähän kehno tuolloin aamutuimaan.

Lopulta aloitin liikekannallepanoni joskus kymmenen aikaan - en edes siis mitenkään myöhään, mutta minulle se oli myöhään, kun oli tottunut olemaan liikenteessä jo pitkälle ennen yhdeksää. :D Suunnitelmissani oli suunnata Green Parkkiin, mutta päädyin tekemään pienen mutkan ennen metroon menoa, sillä asema oli vielä  kymmeneltäkin ihan täynnä porukkaa, enkä jaksanut mennä seisomaan sinne tungokseen. Niinpä kävelin läpi Earl's Courtin metroaseman sen toiselle puolelle, sillä olin jo päivien ajan mietiskellyt, että mitä siellä oli. En löytänyt kultasuonta tai mitään muutakaan maata mullistavaa. :D Päädyin sitten lopulta hakemaan Tescon yhteydessä olevasta leipomosta Cinnamon Swirlin jatkaen matkaa ja pitkän harhailun jälkeen päätyen takaisin sinne Earl's Courtin metroasemalle.

Ensi kerralla voisi yrittää vähän paremmille paikoille.

Tällä kertaa otin sitten kohteekseni sen suunnitellun Green Parkin ja päätin kävellä sen läpi katselemaan, miltä se Buckinhamin palatsi oikein näyttää. Vaikka ilma olikin hivenen ankeahko, niin Green Park oli silti aivan upea paikka ja sinne täytyy seuraavalla kerralla päästä viettämään oikein kunnolla aikaa. Niin kuin niihin kaikkiin muihinkin puistoihin joissa matkani aikana vierailin. :D Lähestyessäni Buckinhamin palatsia ihmettelin sitä ihmisten määrää, mikä siellä oli. Siinä vaiheessa vilkaisin kelloani ja tajusin, että se kuuluisa vahdinvaihto alkaa ihan näillä hetkillä. Minulla ei edes ollut mitään sen suurempia suunnitelmia mennä katsomaan tuota vahdinvaihtoa, mutta tottahan minä sitä hetkeksi jäin kyyläilemään, kerta lokaatiolle vahingossa oikeaan aikaan satuin. Paikka oli kuitenkin tietenkin jo niin täynnä porukkaa, että en oikein saanut hyvää paikkaa ja näin aika kehnosti mitään. Olin nimittäin sellaisen liikennöidyn tien toisella puolella, joten autot olivat aina tiellä kun jotain palatsin edessä tapahtui. Hyvin lyhyen aikaa lopulta huonon näkyvyyden takia vahdinvaihtoa seurasin ja lähdin sitten jatkamaan matkaa.

Tietääkö joku, mikä tämän monumentin nimi oikein on?

Kävelin Buckinhamin palatsilta Trafalgar Squarelle, mutta päätin sitten lopulta lähteä hotellille lepäilemään hieman, sillä flunssa alkoi ankarasti nostaa päätään ja oloni alkoi olla sen mukainen. Tein jo tavaksi muodostuneen koukkauksen kauppaan, josta ostin lounasleipää ja torikojulle, josta mukaan lähti mansikoita sekä vadelmia ja taapersin hotellille. Siellä aikaa kului sitten jokunen tunti syöden, televisiota katsellen ja päiväkirjaa kirjoittaen. Laakereille ei kuitenkaan ollut tarkoitus jäädä koko päiväksi lepäilemään, vaan suunnittelin käyntiä Oxford Streetillä muun muassa lisäcrediitin hankkimiseksi puhelimeen. Ensimmäiset £7.5 oli nimittäin jo tämän muutaman päivän kuluessa käytetty, soittelin isille aika ahkeraan. :D Loppujen lopuksi tuosta torstaista kuoriutui ehkä yksi matkani parhaista päivistä, vaikka se lähtikin käyntiin hieman hitaasti.

Upeaa arkkitehtuuria juna-asemalla! Muistaakseni S. Pancras, korjatkaa jos olen väärässä. :)

Olin tosiaan suunnitellut meneväni jälleen Oxford Streetille, mutta metrossa istuessani tajusin että jos jatkaisin matkaa Oxford Circuksen ohi, päätyisin lopulta King's Crossille. Harry Potter -fanit tietävät tämän tietenkin tarkoittavan, että lähtisin metsästämään tuota kuuluisaa laituria 9 3/4. :D Pienen hetken arvoin vaihtoehtoja mielessäni ja päädyin lopulta spontaanisti muuttamaan "suunnitelmiani" ja jatkamaan matkaa alkuperäisen määränpään ohi kohti King's Crossia. Jälleen täytyy hehkuttaa tuota yksinmatkustamisen ihanuutta! Nimittäin tällaiset suunnitelmanmuutokset eivät välttämättä matkaseuran kanssa olis olleet mahdollisia. Nyt minua ei estänyt sitten mikään. :p Niinpä sitten rentouduin vielä jokuseksi toviksi metrossa ennen saapumistani St Pancrasille, joka sijaitsi aivan King's Crossin vieressä.

Aivan ensimmäiseksi päädyin WHSmithiin, sillä  kuten kerroin, olin jo tovin etsiskellyt kauppaa, josta löytäisin itselleni matkalukemista. Nyt sitten kun sellainen paikka tuli vastaan, niin täytyihän tilaisuus käyttää välittömästi hyväkseni. Valikoimat eivät olleet mitenkään erityisen huimat ja pienen etsinnän jälkeen mukaani lähti täysin tuntemattoman kirjailijan, Santa Montefioren, romaani The Summer House. Kirjahan osoittautui lopulta niin mielettömän hyväksi, että täytynee etsiä kyseisen kirjailijan muita teoksia kirjastosta. Vimpelistä niitä en ainakaan saa, mutta viimeistään sitten Jyväskylästä luulisi jo mahdollisesti niitäkin löytyvän. Yksi syy lisää haluta palata takaisin Keski-Suomeen. :D Mutta takaisin asiaan. Ostin kirjan ja jatkoin laiturin etsimistä. Hetken päästä törmäsin asemalla sitten oikein kunnon kirjakauppaan. Vähän harmitti ensin, että olin jo kirjani ehtinyt ostaa, vaikka olisinhan minä toisenkin opuksen voinut hankkia. Jäi kuitenkin ostamatta ja kävelin vain kirjakaupan läpi törmäten muun muassa englanninkielisiin Muumi-kirjoihin. :D

En päässyt Tylypahkaan. :/ Eikä kyllä päässyt tuo kuvassa näkyvä tyyppikään.

Käytin aika paljon aikaa tuon laiturin etsimiseen, mutta ylpeyteni ei antanut periksi suunnan kysymiselle joltain. :D En halunnut myöntää olevani taas yksi turisti, joka halusi päästä laiturille 9 3/4. Tuntuu, että kävelin kilometrien mittaisen matkan, ennen kuin tajusin olevani kokonaan väärällä asemalla. :D Olin siis tullut St Pancrasin asemalla ja King's Crossin asema sijaitsi toisessa rakennuksessa, joka oli kylläkin aivan St Pancrasin vieressä. Päästessäni oikealle asemalle löysin kohteeseen muistaakseni melko nopeasti. Kyseessähän ei siis ollut laituri laiturien yhdeksän ja kymmenen välissä (mitä se ilmeisesti on aikaisemmin ollut?), vaan pieni seinänpätkä asemalla. Olin aika yllättynyt, että paikalla oli todellakin jono ihmisiä odottamassa, että he saisivat kuvauttaa itsensä tupahuivissa matkalla laiturille 9 3/4. Paikallahan oli myös erikseen kaksi työntekijää, joista toinen antoi ihmisille kaulaan noita huiveja ja toinen otti kuvia, joita sitten sai ostaa vieressä olevasta kaupasta luultavasti aika suolaiseen hintaan. Itse vain kuvasin tyhjää laituria ja muutamaa täysin random-tyyppiä. Olen luultavasti nuorisorikollinen, kun vielä julkaisen tällaisen kuvan täällä. ;) Harry Potter -kaupassakin kävin, mutta en ostanut sieltä mitään. Päätin, että Potter-tuliaiset ostettaisiin sitten lauantaina Warner Bros. studioilta.

"Laiturin" vieressä oleva Harry Potter -kauppa, jossa tapasin ensimmäiset suomalaiset matkallani.

Harry Potter -kokemuksen jälkeen kävelin monen kilometrin tuntuisen matkan kohti takaisin St Pancrasin asemalle ja sieltä metroon. Matkalla ihmettelin sitä, että tuolta asemalta todellakin lähti junia muun muassa Pariisiin. Jotenkin se oli niin kovin ihmeellistä mielestäni. :D Ajatella, että olisin vain voinut hypätä junaan ja olla muutaman tunnin kuluttua Ranskassa! Vähän olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan Eiffel-tornia, mutta se visiitti jäi nyt odottamaan seuraavaa kertaa. Lopulta hyppäsin sitten metroon ja tällä kertaa jäin pois Oxford Circuksen asemalla. Vaikka en ollut vielä edes nälkäinen, aloin etsimään jotain ruokapaikkaa, etten jälleen nälissäni päätyisi nopeimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon eli mäkkäriin tai johonkin muuhun vastaavaan. :D Päivällispaikakseni valikoitui lopulta O'Neill's Irish Pub & Kitchen.

Pubissa syödessäni vastaani tuli ensimmäinen tilanne, jolloin matkani aikana oikeasti kaipasin seuraa. Kuvitelkaa seuraavanlainen skenaario: Istahdatte täpötäyteen pubiin, jossa pienemmät ja suuremmat seurueet keskustelevat kiihkeästi keskenään ja nauru raikaa. Samalla istut vaivaantuneena yksin pöydässäsi odottaen, että tilauksesi tultaisiin vastaanottamaan pian. Brittiläiset kun vielä tapaavat kysellä paljon "Are you okay?", mikä saa olosi tuntumaan vain suhteellisen säälittävältä, kun todellakin istut toimeettomana yksin täydessä pubissa. Olo onneksi helpottui siinä vaiheessa, kun sain ruokalautasen eteeni ja sain muuta tekemistä, kuin vain pyöritellä peukaloitani. :D Tilaisin grillattua lohta vihannespedillä ja miniperunoilla tai jotain vastaavaa. Annos oli erittäin maukas ja ruoan puolesta voisin kyllä palata paikkaan milloin tahansa. Tosin päädyin sinne vahingossa, että en tiedä löytäisinkö sitä edes enää. :D Ruokailun jälkeen lähdin sitten pikkuhiljaa takaisin "kotia" kohti.

Nämä ihmiset jonottivat metroon maanpinnan yläpuolella..

Oxford Circuksen metroasemalle palatessani joskus puoli kuuden hujakoilla ehkäpä huomasin kuitenkin, että järkyttävä joukko ihmisiä jonotti päästäkseen metroon. En olisi ensinnäkään edes jaksanut jäädä jonottamaan päästäkseni metroon, mutta ehkä suurempi vaikutus päätökseeni kävellä oli sillä ajatuksella, että joutuisin tuollaisen ihmismassan puristamana metroon, hyr. Niinpä sitten suunnittelin käveleväni muutaman pysäkinvälin, josko ne jonot olisivat edes hieman lyhyemmät (metrot tuskin olisivat olleet yhtään sen tyhjempiä, mutta täyteenbuukattuihin metroihinhan sitä oltiin jo ehditty tottumaan). Matkan aikana ostin itselleni lisää crediittiä puhelimeen, sekä korvatulpat edellisten tilalle, joista toinen oli juuri edellisenä yönä tipahtanut vessanpönttöön. :D

En ole eläessäni nähnyt näin kesyjä joutsenia, kuvan ottoon ei ole siis käytetty zoomia.

Lopulta päädyin kuitenkin kävelemään aina melkein hotellille saakka - hyppäsin metroon muutamaksi minuutiksi Gloucester Roadilla, joka on ihan viereinen pysäkki Earl's Courtilta. Matka taittui mukavasti Hyde Parkin läpi mahtavia maisemia ihaillen ja valokuvia napsien. Hyde Parkin perimmäisessä nurkassa ennen puistosta poistumista kävin myös nauttimassa lämpimät kaakaot pienessä kahvilantapaisessa, josta sai myös ilmeisesti vuokrata jonkin sortin urheiluvälineitä. Lopulta päädyin juttelemaan kahvilan myyjän kanssa varmaankin melkein tunnin verran siemaillessani samalla kaakaotani. Tämä oli myös yksinmatkaamisessa mahtavaa: jos olisin ollut matkalla jonkun ystäväni kanssa, en luultavasti olisi puhunut niin paljon aivan täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Oli tosi mukavaa jutella random-tyypeille ja yllätyin siitä kuinka rohkeasti itsekin aloin juttelemaan täysin vieraille ihmisille. Monta mielenkiintoista keskustelua tulikin käytyä, yksi muun muassa juurikin tuolla kahvilassa. Niin ja ei kannata nyt kuvitella mielessään mitään superkomeaa brittiläistä myyjäkomistusta, vaan kyseessä oli Puolasta Lontooseen muuttanut naishenkilö. :D Juttelimme opiskelusta, ulkomailla asumisesta, Suomesta, Puolasta ja kaikesta muusta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Täytynee käydä uudella kaakaokupposella seuraavalla matkalla, jospa tuo sama myyjä sattuisi olemaan paikalla. :p

Hyvin kauan kestäneen kaakaokupposen tyhjennyksen jälkeen jatkoin matkaa kohti kotikontuja. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtymään ja saatoin vain huokailla Lontoon kauneutta hämärtyvässä illassa katulamppujen loisteessa. Harmillisesti tuo jäi ainoaksi kosketukseksi iltaiseen Lontooseen, sillä olin aina niin ajoissa liikkeellä, että väsähdin aina illasta enkä ollut ilta-aikaan juurikaan liikkeellä. Seuraavalla kerralla tämä  vahinko otetaan todellakin takaisin! Suunnittelin jo uutta iskua London Eyehin nimenomaan ilta-aikaan - voin vain kuvitella (ja katsoa kuvia muiden blogeista), kuinka mahtavalta Lontoo illalla valoloistossaan oikein näyttääkään! Earl's Courtille päästyäni piipahdin vielä yhdessä pienessä kahvilassa pyytämässä apua tuon crediitin lisäämiseksi puhelimeeni, sillä jostain kumman syystä en ymmärtänyt puhelimessa kuulemiani ohjeita ollenkaan. :D Tai ymmärsin, että risuaitaa siellä piti johonkin väliin tunkea, mutta loppuviimein koko risuaita oli aivan turha. No, loppu hyvin kaikki hyvin, sain toiset £10 liittymälleni.

Tämän jälkeen kävelin lyhyen matkan hotellille. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ilta oli ollut ihan mielettömän mahtava, enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan! Tuonakin iltana kamppailin kauan sen kanssa, että menisinkö esimerkiksi istuskelemaan johonkin peribrittiläiseen pubiin vielä nautiskelemaan täysin rinnoin illan viimeisistäkin tunneista, mutta lopulta nukkumatti vei kuitenkin voiton flunssaisen oloni takia. Olin jo menettänyt äänenikin täysin. :D Kestohymy huulilla valmistelin itseni illalla yöpuulle kiittäen Jumalaa aivan mahtavan upeasta päivästä, jota sanat eivät riitä edes kuvaamaan. ♥