London - Day 3

Todiste siitä, että olin myös itse matkalla mukana. :D

Johtuen erittäin aikaisesta nukkumaanmenostani edellisenä iltana, heräsin keskiviikkoaamuun jo joskus hieman vajaa kuusi. :D Kahdeksalta alkavaan aamupalaan oli siis vielä pitkä tovi aikaa, joten minulla oli jälleen aikaa hieman järjestellä huonettani, laittaa itseäni, katsella joka aamuiseksi tavaksi muodostuvaa Breakfast-aamutv:tä ja päivittää kuulumisia päiväkirjaan tiistai-illan ja keskiviikkoaamun osalta. Suunnitelmissa minulla oli tuolloin aamutuimaan tehdä ensin uusi isku Primarkiin, tulla tuomaan shoppailukierrokselta mukaan tarttuneet ostokset takaisin hotellille, lepäillä hetki ja lähteä Big Bus Tours -nähtävyyskierrokselle.

Aamupalan jälkeen matkasin siis jälleen kerran Oxford Streetille ja Primarkiin. Tällä kertaa shoppailumoodini oli päällä ja aika tehokasta tyhjennystä tulin kyllä tehtyäkin. :D Aluksi vaikutti siltä, että kaupasta pääsisi lähtemään hyvin pienin vahingoin, mutta lopuksi tuhot olivat melko mittavat kun mukaan lähti yhtä sun toista vähän tää on halpa! -perustein. Loppujen lopuksi laskun loppusummaksi tuli kuitenkin vain £68.50, sillä odotin paljon suurempaa kukkaron kevennystä ottaen huomioon sen kasan suuruuden, mikä lopulta mukaani lähti. Mitä minä sitten ostin?

Ihana kirjava reppu £9.00

Printtilegginsit, hintaa en valitettavasti muista

Jo kauan etsinnässä ollut maxihame £12.00

Pitsimesh-ballerinat £6.00

Mustat niittiloaferit £6.00

Mustat legginsit £3.00, 3kpl mustia sukkahousuja £3.00 & 5kpl ihonvärisiä sukkahousuja £2.50

Pieni konjakinvärinen käsilaukku £7.00

Puiset ja punotut käsikorut £2.50, sormus £2.00, käsikoru £3.00 & turkoosit ja metalliset käsikorut 4.00

 Varsin onnistunut reissu mielestäni! Muutama tunti Primarkissa vierähtikin, joten päätin lähteä shoppailun jälkeen suoraan kotihoodeille. Ennen hotellille palaamista kävin Marks & Spencerissä ostamassa vähän evästä: kana-salaatti-höttö-kolmioleipää, mansikoita ja sellasia rapeita suklaapalluroita, jotka oli aika namosia. Yksi lempparijuttu reissussa oli se, että aivan Earl's Courtin metroaseman liepeillä myytiin kojussa marjoja, joiden hinnat olivat naurettavan halpoja Suomen hintoihin verrattuna. Vai mitä sanoisitte rasiallisesta mansikoita hintaan £1 (n. 1,20e), rasiallisesta vadelmia £2 tai mustikoita £1? Nuo Marks & Spencerin mansikat taisivat tosin maksaa jotain £2, kun en tuolloin ollut vielä tietoinen tuosta herkkukojusta. Meinasi tulla reissun jälkeen suru puseroon kauppaan mentäessä, kun rasiallinen mansikoita maksoikin viitisen euroa.

Hotellilla aloin sitten kaivella Primarkin ostoskassejani muistellen mieleen, että mitä sitä nyt tulikaan ostettua. :D Kuvailin myös ostokset samantien blogia varten, ettei se sitten kotiinpalatessa jäisi. Mussuttelin samalla myös eväitä. Tämän jälkeen menin suihkuun, sillä olin hikoillut shoppailukierroksen aikana varmaan kolme litraa, Primarkin pukuhuoneissa tuntui lämpötila olevan lähellä Suomen saunaa. Teitä varmasti kiinnosti hirveästi tämä tiedonmurunen. :D Suihkun jälkeen luonnollisesti laittelin hieman hiuksiani, meikkailin ja tietenkin minun täytyi heti pukea päälle tuo uusi maximekko ja uudet kengät. Päiväkirjaa täytyi myös päivittää, jotta pysyisin sen kanssa ajan tasalla.

Sitten lähdinkin jo suuntaamaan kohti Green Parkia, sillä kahden ja puolen tunnin live-selostuksella varustettu kierros starttaisi puiston kulmalta. Kävin ensin kuitenkin tutustumassa ympäristöön ja päädyin tällaiselle lyhyelle, hieman fiinimmälle, ostoskadulle. Kadun kummassakin päässä oli portit ja "portinvartijat", joilla oli yllään frakit, silinterihatut, valkoiset hanskat ja korvissaan korvanapit. Katu oli täynnä putiikkeja, joista minulla ei varmaan olisi ollut varaa ostaa edes paria sukkia. Yhden putiikin ikkunasta näin, kuinka nuori tyttö nojaili tiskiin yllään jakkua sun muuta, kännykkäänsä näpräillen. Hän näytti juuri sellaiselta pieneltä hienostoneidiltä, joka on äitinsä pakottamana lähtenyt ostoksille, tiedättehän? :D Kadun varrella oli myös kengänkiillotuspiste, jota  piti hienosti kauluspaitaan, mustiin housuihin ja liiviin pukeutunut mies. Siinä sitten herrasmiehet istuivat rivissä jalat ojossa lehteä lukien, kun heidän kengät puunattiin heijastamaan kiillottajan kasvoja. Oli hieman alipukeutunut fiilis niittiballeriinoissani, maxihameessani ja nahkatakissani, kun vastaan tuli hienosti pukeutuneita leidejä ja herrasmiehiä. :D Nojoo, se siitä. Ehkä minä palaan tuonne sitten kun olen hirwittävän rikas. Eli en koskaan.

Joskus kolmen hujakoilla hyppäsin sitten bussin kyytiin, joka veisi meidät läpi Lontoon must see -nähtävyyksien. Aloitin kierroksen double deckerin yläkerrasta, mutta ilma oli niin huono ja viima niin kova, että kylmästä täristen jouduin siirtymään hieman huonompien näkymien äärelle bussin alakertaan ehkä puoli tuntia tai tunti kierroksen alkamisesta. Toisaalta en olisi päässyt tekemään lähempää tuttavuutta meidän mahtavan bussikuskin kanssa, jos olisin istunut koko matkan yläkerrassa, joten onni onnettomuudessa. :D Yläkerrassa toisella puolen käytävää vierelläni istui kanadalainen pariskunta, jonka miehellä oli yllään polvimittaiset shortsit ja hän oli ihan fine tuon ulkoilman kanssa. Itselläni oli sukkahousut, muistaakseni vielä legginssit ja maxihame, yläosassa nahkatakkia ja paksua kaulahuivia ja silti olin aivan hypotermian partaalla. Tosin tästä on syyttäminen varmaan alkavaa flunssaanikin, joka pääsi kunnolla vauhtiin vasta myöhemmin matkan aikana. 

Kierrokselta minulla on vain harmittavan vähän kuvia, sillä kuvista tuli toisinaan jokseenkin epätarkkoja bussin ollessa liikkeellä koko ajan ja loppukierroksen taivaalta tulikin vettä solkenaan, joten jätin kuvaamisen kokonaan loppumatkasta. En myöskään oikein jaksanut olla kamera tanassa koko matkaa, joten keskityin vain nauttimaan näkymistä ja painamaan verkkokalvoilleni Lontoon nähtävyyksiä. Matkan varrella olivat niin London Eye, Big Ben, Trafalgar Square, Houses of Parlament, Westminister Abbey, US Embassy jne. Jostain syystä mieleen erityisesti jäi yksi hotelli, jossa yksi yö maksoi muistaakseni £5000. :D Täytynee alkaa säästämään seuraavaa reissua varten. ;)

Joko joku ehti ihmettelemään tuota ylläolevaa kuvaa? Siinä meni saattue, jonka ohikulkiessa bussikuskimme huusi siellä olevan prinssi Charlesin. Itse en häntä nähnyt ja jos olisitte kuulleet sen bussikuskin jutut, niin kyseenalaistaisitte myös hänen havaintonsa. :D Bussimme kuljettaja oli oikeasti ehkä maailman paras ja positiivisin tyyppi! Hän hoilaili k-o-k-o matkan ajan, huuteli muille tienkäyttäjille kaikenlaista, tööttäili, nauroi itsekseen ja heitti ties millaista vitsiä. Voi pojat kun itsellänikin olisi tuollainen elämänasenne. Kuinka moni olisi uskomattoman tympääntynyt tonttuihin turisteihin, joita päivästä toiseen saisi kuljettaa ohi näiden nähtävyyksien, jotka itse on nähnyt jo tuhanteen kertaan ja joista on kuullut juttua selostuksen muodossa vähintään yhtä monesti. Teki mieli mennä kierrokselle uudelleen ihan vain pelkästään tuon kuljettajan takia. :D Rupesin miettimään, että onko hän siviilissäkin yhtä positiivinen, vai tuleeko hänestä todellinen kärtty erakko, kun työpäivä päättyy. ;) Who knows?

Suunnitelmissani kierroksen jälkeen oli käydä jossain vähän Hesburgeria paremmassa paikassa syömässä, mutta olin niin järjettömän nälkäinen, että kävin vain subissa hakemassa patongin ja palasin mussuttamaan sitä hotellille. Päätin, että seuraavana päivänä olisin syöminkien kanssa niin ajoissa liikenteessä, että pääsisin jonnekin kunnon paikkaan syömään, roskaruokaa saa kyllä Suomestakin. :D Olin jo puoli seitsemän aikaan ihan nuupahtaa, mutta pidin itseäni väkisin hereillä. Kahdeksan aikaan mietiskelin, että pitäisikö sitä lähteä vielä käymään jossain, mutta tulin siihen tulokseen, että olen liian väsynyt. Ja oliko se nyt ihmekään, kun olin jo kuuden aikaan aamulla kärppänä ylhäällä. Niinpä surffailin vain tv-kanavilla, lueskelin metro-lehteä ja laittauduin jälleen ajoissa yöpuulle. Ja niin taputeltiin kolmas päiväni Lontoossa.