Kesäkuun kahdeskymmeneskahdeksas

Lontoo-postausten lomassa ajattelin kertoa myös hieman reaaliaikaisempia kuulumisiani. Pääasiassa elämäni näyttää viime aikoina koostuneen työnteosta, sillä sekä viime viikolla että tällä viikolla minulla on ollut kuuden päivän työviikko. Tänään sain kuitenkin kuuden päivän työputken jälkeen nauttia vapaapäivästä, joka näytti seuraavanlaiselta.

Ostin Lontoon matkaltani Warner Bros. studioilta kaksi ensimmäistä Harry Potter -kirjaa ja aloitin eilen ensimmäisen (Harry Potter & the Philosopher's Stone) lukemisen. Tänään sitten odotellessani ystävääni Ainoa töistä, istuin joen rannalla laiturilla lukemassa tätä romaania. Potterien lukemisesta on tullut jonkinlainen jokavuotinen perinne ja kirjoja tulee luettua useampi kappale luultavastikin miltei joka vuosi. Juurikin viime vuonna olen näköjään lukenut kolme ensimmäistä sarjan osaa. Minulle Harry Potterit tuskin kuitenkaan vanhenevat koskaan, niitä voi lukea aina uudelleen ja uudelleen. Sehän kertoo vain loistavasti kirjoitetusta sarjasta, josta voi löytää uusia ulottuvuuksia vielä useidenkin lukukertojen jälkeen. Harmi kun ei tullut aloitettua tukkimiehen kirjanpitoa sarjan osien lukukerroista, niin monta kertaa ne on tullut kahlattua läpi. :D

Before.. & overly excited friend of mine

Ainon vapauduttua töistä suuntasimme jo jonkin aikaa suunnitelmissa olleelle visiitille paikalliseen pizzeriaan. Päivän mittaan tuli nälkää kasvateltua ja kyllähän tuo annos osui ja upposi puoliksi jaettuna, aivan liian isohan se olisi ollut yksin syötäväksi. :D

.. and after

Pieni pitäjämme oli päässyt oikein Iltalehden sivuille saakka. Totuushan on se, että kun kerron olevani kotoisin Vimpelistä, ihmisillä ei joko ole mitään hajua puhuko paikasta joka on Alaskassa vai Suomessa tai sitten heidän suustaan kuuluu: "Vimpelin Veto". Niin, pesäpallo on ainut asia, josta Vimpeli tunnetaan. :D Poikkeuksena ovat tietenkin ne tapaukset, joilla on sukulaisia, ystäviä, kissain kaiman serkkuja tai muita yhteyksiä tänne. 

Kotiutumisen jälkeen olenkin sitten muun muassa jatkanut lueskelua, ollut koneella, katsellut televisiota ja mutustellut pienen pussin irtokarkkeja, joita ostin. Herkutteluni on lähtenyt täällä kotopuolessa ollessani aivan käsistä, joten päätin yrittää koettaa palauttaa itseäni ruotuun vanhalla kunnon karkki(herkku)päivällä, joksi valikoitui nyt sitten perjantai. Minun ei juurikaan Jyväskylässä ollessa tule herkkuja syötyä, mutta lapsuudenkotiin palatessa on vaikea olla vastustamatta kiusausta, kun kaapit notkuvat keksejä ja milloin mitäkin herkkuja. En varmaankaan ole yksin tämän ongelmani kanssa, enhän? :D Monet tietävät varmaan myös sen kahvihetken töissä, kun kahvin (tai minun tapauksessani mehun tai veden) kaveriksi on niin mukava ottaa yksi tai usein useampi keksi, tai mitä ikinä tarjolla sattuu olemaankaan. Minulla on varmasti maailman huonoin itsehillintä herkkujen suhteen. Eilen onnistuin jo kuitenkin töissäkin olla ottamatta mitään herkkuja kahvihetkellä ja söinkin herkkujen sijasta jogurttia. Kyllä minultakin tarpeen vaatiessa ja oikein puristaessa jonkinlaiset itsehillinnän rippeet löytyvät. :D Toivottavasti pystyn jatkamaan samalla linjalla myös huomisesta eteenpäin. We'll see about that. Luultavasti tulen jo huomenna itkemään, kuinka retkahdin herkulliseen pullapalaan tms.

Nyt taidankin alkaa pikkuhiljaa valmistautumaan yöpuulle. Huomenna kutsuukin jälleen työmaa, onneksi kuitenkin vasta yhdeltä iltapäivällä. Kuulemisiin!

London - Day 3

Todiste siitä, että olin myös itse matkalla mukana. :D

Johtuen erittäin aikaisesta nukkumaanmenostani edellisenä iltana, heräsin keskiviikkoaamuun jo joskus hieman vajaa kuusi. :D Kahdeksalta alkavaan aamupalaan oli siis vielä pitkä tovi aikaa, joten minulla oli jälleen aikaa hieman järjestellä huonettani, laittaa itseäni, katsella joka aamuiseksi tavaksi muodostuvaa Breakfast-aamutv:tä ja päivittää kuulumisia päiväkirjaan tiistai-illan ja keskiviikkoaamun osalta. Suunnitelmissa minulla oli tuolloin aamutuimaan tehdä ensin uusi isku Primarkiin, tulla tuomaan shoppailukierrokselta mukaan tarttuneet ostokset takaisin hotellille, lepäillä hetki ja lähteä Big Bus Tours -nähtävyyskierrokselle.

Aamupalan jälkeen matkasin siis jälleen kerran Oxford Streetille ja Primarkiin. Tällä kertaa shoppailumoodini oli päällä ja aika tehokasta tyhjennystä tulin kyllä tehtyäkin. :D Aluksi vaikutti siltä, että kaupasta pääsisi lähtemään hyvin pienin vahingoin, mutta lopuksi tuhot olivat melko mittavat kun mukaan lähti yhtä sun toista vähän tää on halpa! -perustein. Loppujen lopuksi laskun loppusummaksi tuli kuitenkin vain £68.50, sillä odotin paljon suurempaa kukkaron kevennystä ottaen huomioon sen kasan suuruuden, mikä lopulta mukaani lähti. Mitä minä sitten ostin?

Ihana kirjava reppu £9.00

Printtilegginsit, hintaa en valitettavasti muista

Jo kauan etsinnässä ollut maxihame £12.00

Pitsimesh-ballerinat £6.00

Mustat niittiloaferit £6.00

Mustat legginsit £3.00, 3kpl mustia sukkahousuja £3.00 & 5kpl ihonvärisiä sukkahousuja £2.50

Pieni konjakinvärinen käsilaukku £7.00

Puiset ja punotut käsikorut £2.50, sormus £2.00, käsikoru £3.00 & turkoosit ja metalliset käsikorut 4.00

 Varsin onnistunut reissu mielestäni! Muutama tunti Primarkissa vierähtikin, joten päätin lähteä shoppailun jälkeen suoraan kotihoodeille. Ennen hotellille palaamista kävin Marks & Spencerissä ostamassa vähän evästä: kana-salaatti-höttö-kolmioleipää, mansikoita ja sellasia rapeita suklaapalluroita, jotka oli aika namosia. Yksi lempparijuttu reissussa oli se, että aivan Earl's Courtin metroaseman liepeillä myytiin kojussa marjoja, joiden hinnat olivat naurettavan halpoja Suomen hintoihin verrattuna. Vai mitä sanoisitte rasiallisesta mansikoita hintaan £1 (n. 1,20e), rasiallisesta vadelmia £2 tai mustikoita £1? Nuo Marks & Spencerin mansikat taisivat tosin maksaa jotain £2, kun en tuolloin ollut vielä tietoinen tuosta herkkukojusta. Meinasi tulla reissun jälkeen suru puseroon kauppaan mentäessä, kun rasiallinen mansikoita maksoikin viitisen euroa.

Hotellilla aloin sitten kaivella Primarkin ostoskassejani muistellen mieleen, että mitä sitä nyt tulikaan ostettua. :D Kuvailin myös ostokset samantien blogia varten, ettei se sitten kotiinpalatessa jäisi. Mussuttelin samalla myös eväitä. Tämän jälkeen menin suihkuun, sillä olin hikoillut shoppailukierroksen aikana varmaan kolme litraa, Primarkin pukuhuoneissa tuntui lämpötila olevan lähellä Suomen saunaa. Teitä varmasti kiinnosti hirveästi tämä tiedonmurunen. :D Suihkun jälkeen luonnollisesti laittelin hieman hiuksiani, meikkailin ja tietenkin minun täytyi heti pukea päälle tuo uusi maximekko ja uudet kengät. Päiväkirjaa täytyi myös päivittää, jotta pysyisin sen kanssa ajan tasalla.

Sitten lähdinkin jo suuntaamaan kohti Green Parkia, sillä kahden ja puolen tunnin live-selostuksella varustettu kierros starttaisi puiston kulmalta. Kävin ensin kuitenkin tutustumassa ympäristöön ja päädyin tällaiselle lyhyelle, hieman fiinimmälle, ostoskadulle. Kadun kummassakin päässä oli portit ja "portinvartijat", joilla oli yllään frakit, silinterihatut, valkoiset hanskat ja korvissaan korvanapit. Katu oli täynnä putiikkeja, joista minulla ei varmaan olisi ollut varaa ostaa edes paria sukkia. Yhden putiikin ikkunasta näin, kuinka nuori tyttö nojaili tiskiin yllään jakkua sun muuta, kännykkäänsä näpräillen. Hän näytti juuri sellaiselta pieneltä hienostoneidiltä, joka on äitinsä pakottamana lähtenyt ostoksille, tiedättehän? :D Kadun varrella oli myös kengänkiillotuspiste, jota  piti hienosti kauluspaitaan, mustiin housuihin ja liiviin pukeutunut mies. Siinä sitten herrasmiehet istuivat rivissä jalat ojossa lehteä lukien, kun heidän kengät puunattiin heijastamaan kiillottajan kasvoja. Oli hieman alipukeutunut fiilis niittiballeriinoissani, maxihameessani ja nahkatakissani, kun vastaan tuli hienosti pukeutuneita leidejä ja herrasmiehiä. :D Nojoo, se siitä. Ehkä minä palaan tuonne sitten kun olen hirwittävän rikas. Eli en koskaan.

Joskus kolmen hujakoilla hyppäsin sitten bussin kyytiin, joka veisi meidät läpi Lontoon must see -nähtävyyksien. Aloitin kierroksen double deckerin yläkerrasta, mutta ilma oli niin huono ja viima niin kova, että kylmästä täristen jouduin siirtymään hieman huonompien näkymien äärelle bussin alakertaan ehkä puoli tuntia tai tunti kierroksen alkamisesta. Toisaalta en olisi päässyt tekemään lähempää tuttavuutta meidän mahtavan bussikuskin kanssa, jos olisin istunut koko matkan yläkerrassa, joten onni onnettomuudessa. :D Yläkerrassa toisella puolen käytävää vierelläni istui kanadalainen pariskunta, jonka miehellä oli yllään polvimittaiset shortsit ja hän oli ihan fine tuon ulkoilman kanssa. Itselläni oli sukkahousut, muistaakseni vielä legginssit ja maxihame, yläosassa nahkatakkia ja paksua kaulahuivia ja silti olin aivan hypotermian partaalla. Tosin tästä on syyttäminen varmaan alkavaa flunssaanikin, joka pääsi kunnolla vauhtiin vasta myöhemmin matkan aikana. 

Kierrokselta minulla on vain harmittavan vähän kuvia, sillä kuvista tuli toisinaan jokseenkin epätarkkoja bussin ollessa liikkeellä koko ajan ja loppukierroksen taivaalta tulikin vettä solkenaan, joten jätin kuvaamisen kokonaan loppumatkasta. En myöskään oikein jaksanut olla kamera tanassa koko matkaa, joten keskityin vain nauttimaan näkymistä ja painamaan verkkokalvoilleni Lontoon nähtävyyksiä. Matkan varrella olivat niin London Eye, Big Ben, Trafalgar Square, Houses of Parlament, Westminister Abbey, US Embassy jne. Jostain syystä mieleen erityisesti jäi yksi hotelli, jossa yksi yö maksoi muistaakseni £5000. :D Täytynee alkaa säästämään seuraavaa reissua varten. ;)

Joko joku ehti ihmettelemään tuota ylläolevaa kuvaa? Siinä meni saattue, jonka ohikulkiessa bussikuskimme huusi siellä olevan prinssi Charlesin. Itse en häntä nähnyt ja jos olisitte kuulleet sen bussikuskin jutut, niin kyseenalaistaisitte myös hänen havaintonsa. :D Bussimme kuljettaja oli oikeasti ehkä maailman paras ja positiivisin tyyppi! Hän hoilaili k-o-k-o matkan ajan, huuteli muille tienkäyttäjille kaikenlaista, tööttäili, nauroi itsekseen ja heitti ties millaista vitsiä. Voi pojat kun itsellänikin olisi tuollainen elämänasenne. Kuinka moni olisi uskomattoman tympääntynyt tonttuihin turisteihin, joita päivästä toiseen saisi kuljettaa ohi näiden nähtävyyksien, jotka itse on nähnyt jo tuhanteen kertaan ja joista on kuullut juttua selostuksen muodossa vähintään yhtä monesti. Teki mieli mennä kierrokselle uudelleen ihan vain pelkästään tuon kuljettajan takia. :D Rupesin miettimään, että onko hän siviilissäkin yhtä positiivinen, vai tuleeko hänestä todellinen kärtty erakko, kun työpäivä päättyy. ;) Who knows?

Suunnitelmissani kierroksen jälkeen oli käydä jossain vähän Hesburgeria paremmassa paikassa syömässä, mutta olin niin järjettömän nälkäinen, että kävin vain subissa hakemassa patongin ja palasin mussuttamaan sitä hotellille. Päätin, että seuraavana päivänä olisin syöminkien kanssa niin ajoissa liikenteessä, että pääsisin jonnekin kunnon paikkaan syömään, roskaruokaa saa kyllä Suomestakin. :D Olin jo puoli seitsemän aikaan ihan nuupahtaa, mutta pidin itseäni väkisin hereillä. Kahdeksan aikaan mietiskelin, että pitäisikö sitä lähteä vielä käymään jossain, mutta tulin siihen tulokseen, että olen liian väsynyt. Ja oliko se nyt ihmekään, kun olin jo kuuden aikaan aamulla kärppänä ylhäällä. Niinpä surffailin vain tv-kanavilla, lueskelin metro-lehteä ja laittauduin jälleen ajoissa yöpuulle. Ja niin taputeltiin kolmas päiväni Lontoossa.

London - Day 2

Näkymää huoneeni ikkunasta. Tämä kuva ei tosin ole tiistai-aamulta. 

Stalkkeri-luonteena puuhaani toisinaan oli vastapäisen talon asukkaiden puuhien seuraaminen. :D

Jos sää maanantaina oli ollut aurinkoinen ja lämmin - siis varsin epätyypillinen lontoolainen sää - niin tiistaina pääsin jo nauttimaan siitä autenttisesta lontoolaisesta ilmanalasta. Vilkaisu ikkunasta ulos aamulla kertoi siis katukivetykselle ripottelevasta sateesta sysiharmaalta taivaalta. Heräilin tuohon sateiseen aamuun jo seitsemältä. Ennen kahdeksalta alkavaa aamupalaa minulla olikin siis hyvin aikaa laittaa itseni jonkinlaiseen kuosiin, järjestää huone ja lukea Raamattua. Aamupalalla oli tarjolla paahdettua leipää voilla tai marmelaadilla, teetä, kahvia, mehua ja vettä. Äärimmäisen yksinkertainen aamupala siis, mutta kyllä sillä aamunsa aloitti. :) Aamiaisen jälkeen menin vielä hetkeksi katsomaan brittiläistä aamu-tv:tä ennen liikenteeseen lähtöä.

Joskus ennen yhdeksää lähdin sitten metroasemalle ja hyppäsin metroon suuntanani Oxford Street. Viikon aikana aamumetroista ei tullut lemppareitani, sillä ne ovat niin tupaten täynnä, että hieman ahtaanpaikankammoisena jouduin välillä puhumaan mielessäni itselleni: "Tämä on vain metro, minä en kuole tänne". :D Yleensä päätin mielessäni selvitä aina seuraavalle metroasemalle ja kun päästiin sinne saakka, niin päätin vielä selvitä seuraavalle. Kyllä tuohon ahtauteenkin viikon mittaan tottui, mutta ensimmäisenä aamuna se oli vähän ahdistavaa. :D Joka kerta selvisin kuitenkin perille ehjin nahoin. ;)

Oxford Streetille päästyäni aloitin jonkinlaisen päämäärättömän haahuilun, jonka aikana päädyin ostamaan perheelle ja ystäville Lontoo-aiheisia postikortteja ja -merkkejä, sekä hommasin vihdoin brittiläisen Prepaid-liittymän. Sen lisäksi, että pystyin nyt huoletta olemaan yhteyksissä väkeen kotimaassa ilman pelkoa mojovista puhelinlaskuista, pystyin myös käyttämään nettiä puhelimellani. On se jännä kuinka sitä on niin tottunut yhteydenpitoon ystävien kanssa niin tekstiviesteillä, whatsapilla kuin facebookinkin kautta, että ilman on vaikea olla. Taidan olla elektroniikan orja. :D Tosin tietokonetta minulla ei ollut viikon aikana laisinkaan ikävä ja eihän sitä nyt puhelimella jaksanut edes netissä surffailla, muuta kuin siellä facebookissa vähän ja etsimässä informaatiota milloin mistäkin matkaan liittyvästä asiasta.

Ne pakollisuudet oli siis sitten hoidettu. Alunperin lähdin Oxford Streetille tuona aamuna aikeenani tehdä isku Primarkiin ja niinpä lähdinkin etsimään sitä seuraavaksi. Perille päästyäni en kuitenkaan ollut lainkaan shoppailu-fiiliksillä, joten kymmenen minuutin kiertelyn jälkeen jätin Primarkin taakseni ja päätin palata sinne toisena päivänä. Tämä oli juurikin yksi niitä parhaita puolia yksin matkustamisessa: mitään ei tarvinnut tehdä jos ei halunnut. Suunnitelmia saattoi vaihtaa niin usein kuin halusi, eikä tarvinnut ottaa huomioon muiden mielipiteitä päiviä suunnitellessa. Primarkin sijaan päädyinkin siis elämäni ensimmäistä kertaa Starbucksiin, jossa käyminen olikin Bucket Listallani. Check! Kera jonkun mango ice shaken päädyin sitten talsimaan Oxford Streetiä pitkin jutellen samalla ystäväni kanssa tänne Suomeen. Kuinka ihanaa olikaan puhua suomea ja pitää yhteyttä ystävän kanssa. :D Nimeni kirjoitettiin muuten tuohon Starbucksin mukiin Chena, voiko enää enempää pieleen mennä? :D

Tähän väliin suuntasin muutamaksi tunniksi hotellille hieman huilimaan: päivittelin päiväkirjaan päivän kuulumiset tähän saakka, katselin tv:tä ja puhuin isän kanssa puhelimessa. Jatkaessani taas matkaa kävin elämäni ensimmäistä kertaa myös KFC:ssä. :D Odotellessani time slottiani Madame Tussaudsiin, menin istuskelemaan vahakabinetin lähellä sijaitsevaan Costa-kahvilaan. Siellä hörpiskelin taas jotain jäähilejuoma-hässäkkää ja kirjoittelin päiväkirjaa ehkä tunnin verran, ennen kuin siirryin jonottamaan pääsyä vahakabinettiin. Onneksi jonottaa ei tarvinnut kuin ehkä korkeintaan kymmenen minuutin verran, jos sitäkään.

Robin Williams

Angelina Jolie & Brad Pitt

Nicole Kidman

Madame Tussauds oli kyllä ihan näkemisen arvoinen paikka. Suosittelen sitä ehdottomasti sellaisille, jotka eivät siellä ole koskaan käyneet. Joskaan se ei mielestäni niin ihmeellinen ollut, että sinne tarvetta olisi uudelleen päästä. Kumpikaan kameroistani (pokkari sekä kännykkä) ei oikein ollut hyvä tuollaisissa hämärissä olosuhteissa kuvaamiseen, joten suurimman osan kuvista poistin niiden ollessa niin huonoja ja epätarkkoja. Muutamien laatu nyt kuitenkin on suurinpiirtein siedettävä, joten saatte nähdä niitä. :)

Robert Downey Jr.

Usain Bolt

David Beckham

Prince Philip, Queen Elizabeth, Kate Middleton & Prince William

Justin Bieber & joku random-typy. :D

Vahakabinetin nuket olivat pääasiassa äärimmäisen aidonnäköisiä ja välillä ihan oikeasti joutui hieraisemaan silmiään, että katsonko minä nyt nukkea vai oikeaa ihmistä. Justin Bieberiä esittävä nukke oli kuitenkin yksi niistä harvoista, jotka olivat äärimmäisen nukkemaisen näköisiä, kuten kuvasta mielestäni erittäin hyvin huomaakin. Toinen huomattava "epäonnistuminen" oli mielestäni Robert Pattinsonin vahanukke, joka kyllä muistutti näyttelijää, mutta olisi voinut olla  paremmankin näköinen. Tosin hyvähän minä olen sanomaan, pitäisi varmaan itse mennä tekemään noita nukkeja ja katsoa minkälaisilta lantaläjiä minä saisin aikaiseksi. ;)

Kierros vahakabinetissa oli yllättävän pitkä. Jotenkin kuvittelin sen olevan paljon lyhyempi, mutta kyllähän niitä kuvia räpsiessä sai kulumaan tovin jos toisenkin. Jätin myös Chamber of Horrors -osuuden kabinetista kokonaan väliin, sillä sinne oli hirvittävän pitkät jonot ja olen muutenkin kauhean pelokas ja säikyn helposti, joten ajattelin säilyttää sekä mielenterveyteni, että yöuneni. :D Se kaikki ihmisryysis, valot, äänet ja huono ilma saivat pääni särkemään ja lopulta skippasin sen 4D-esityksenkin ja aloitin matkan kohti hotellia. Migreenihän siitä syntyi ja metromatka takaisin kotiin oli tuskastuttavan pitkän tuntuinen. Mietin vain koko matkan, että milloinhan laattaan metron lattialle. Onneksi pää pysyi kuitenkin kasassa jotenkuten ja pääsin yhtenä palasena hotellille. Suurimmat kiitokset annoin Jumalalle siitä, että tämä migreeni oli vain muutaman tunnin mittainen, eikä minun tarvinnut maata sängyssä vuorokautta putkeen täysin kykenemättömänä tekemään mitään. Menin nukkumaan illalla seitsemältä hotellille päästyäni ja nukuin sitten samaa kyytiä aamuun saakka. Näin päättyi toinen päiväni Lontoossa.

Keskikesän juhlintaa

Juhannus vuosimallia 2013 on minun kohdallani poikkeuksellinen siinä mielessä, että tämä on ensimmäinen juhannus sitten vuoden 2006, kun en käy kääntymässä Keuruulla juhannuksen vietossa. Aluksi kaavailin tästä totaalista katastrofia, jonka seurauksena makaisin koko juhannuksen sängyssä sikiöasennossa ja itkisin itseni katkeraan uneen - hieman karrikoituna. Onneksi annoin kuitenkin tällekin juhannuksen viettotavalle mahdollisuuden, sillä päädyin viettämään ihan kelvollisen juhannusaaton. Totta kai se juhannus Keuruulla voittaa kaikki muut versiot juhannuksesta mennen tullen, mutta paremman puutteessa tämäkin kävi. Mitä minä olen sitten tehnyt? Herännyt puoli kahdeksalta, suurinpiirtein nuollut huoneeni puhtaaksi ja viettänyt aikaa sukulaisteni kanssa. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta mukavaa kuitenkin. :) Huomenna jatkankin jo taas sorvin äärellä kuuden päivän työputkella, joten ehkä tällainen levollinen vapaapäivä oli ihan tarpeen.

Tämän pöydän äärellä kelpaa juoda päiväkahvit (silloin harvoin kun kahvia juon).

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Ps. Lontoo-postausten kanssa jatketaan taas seuraavaksi. Toivottavasti teitä vielä kiinnostaa lukea höpötyksiä matkastani näin jälkijunassa (ja ylipäätään). :D

London - Day 1

Hengissä ollaan, vaikka siltä ei välttämättä vaikuttanutkaan. :D Reissulta kotiuduin suunnitelmien mukaisesti yhtenä palasena (tosin kaamean flunssan kourissa) Jyväskylään aamutuimaan 4.6. Sen jälkeen on kuitenkin ollut kaikenlaista kiirettä ja olen jopa ehtinyt tekemään jo viikon töitä, joten postailu on hieman jäänyt. Kuvien karsimiseen ja muokkailuun on mennyt kauheasti aikaa ja vasta tänään muutaman tunnin uurastamisen jälkeen sain reissukuvat ladattua Facebookiin asti. Nyt olisi sitten vihdoin aika kertoa matkasta tänne blogiinkin asti. Onneksi matkan yksityiskohtien palauttaminen mieleen on erittäin helppoa, sillä päivittelin matkan aikana ja sen jälkeen päiväkirjaa hieman reilun kuudenkymmenen sivun verran, joten todellakin melkein jokainen nenän niistäminenkin on nyt kirjoissa ja kansissa. x) Varautukaa pitkiin ja äärimmäisen rönsyileviin matkakertomuksiin - pieni eväs tai kahvikupponenkaan ei luultavasti olisi ollenkaan pahitteeksi urakkaan ryhtyessä.

Aloitin matkantekoni maanantaina aamuyöllä yhden jälkeen talsimalla Jyväskylän yössä matkatavaroideni kanssa asunnoltani matkakeskukselle, josta hyppäsin kahdelta starttaavaan bussiin määränpäänäni Helsinki-Vantaan lentokenttä. Elämäni ensimmäinen check-in ja turvatarkastus jännittivät aika lailla, sillä minulla ei ollut pienintäkään hajua siitä mitä minun pitäisi tehdä. En halunnut vaikuttaa aivan täysin maalaistollolta, joten seurailin hetken aikaa sivusta muiden toimintaa ennen kuin itse siirryin turvatarkastukseen. Hyvinhän kaikki menikin, vaikka hammastahnatuubini oli herättänyt hieman epäilystä. Adapterin hankinnan jälkeen pääsin passintarkastuksen läpi lähtöporteille, hankin itselleni hieman matkaevästä ja jäin odottelemaan boardingin alkua.

Olen kerran Suomen maalla ollut lentokoneen kyydissä vuonna nakki, mutta juurikaan minkäännäköisiä muistikuvia minulla ei tuosta matkanteosta ollut. Kehitinkin itselleni sitten jonkinnäköisen paniikin ja taivastelin sitä, miksi olin vapaaehtoisesti tunkenut itseni tuohon peltipurkkiin, joka pian nousisi kymmenen kilometrin korkeuteen. Nousun lähestyessä pulssini hipoi varmaan kahtasataa ja isiä alkoi tulla ikävä. Nousun alkaessa piirtelin suurinpiirtein ristinmerkkejä ja lausuin Isä meidän -rukousta ja pelkäsin, etten koskaan tohtisi tulla kotiin lentäen takaisin. Kirosin vielä mielessäni sitä, että paluumatkalla minulla olisi edessäni vaihto Kööpenhaminassa, eli minun pitäisi selvitä kahdesta lennosta. Päätin kuitenkin keskittyä nyt siihen, että selviäisin tuosta ensimmäisestä koetuksesta hengissä.

Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen nousu vihdoin alkoi ja lopulta vatsanpohjasta kouraisseen nousun jälkeen olimme pilvien yläpuolella. Kun vihdoin uskalsin huokaista helpotuksesta ja aukaista silmäni, näkymät koneen ikkunasta olivat aika upeat. Itse taivaalla oleminen ei minua pelottanut, kunhan ei liikaa ruennut mietiskelemään sitä kuinka korkealla sitä oikeasti oltiinkaan. Vähän kuin junassa olisi ollut. Kolmen tunnin matka meni osilteen nukkuessa, osilteen lukiessa ja välillä hieman eväitä napostellessa, minkä nyt jännitykseltä ylipäänsä kykeni syömään. Laskun lähestyessä korviini alkoi sattua hieman ja olin jälleen suunnilleen jännityksestä kuolemaa tekemässä laskeutumisen aikana. Lasku oli ehkä epämiellyttävin osuus koko lentomatkasta: kone keikkui sinne sun tänne ja matkanteko muutenkin muistutti aivan liikaa vuoristoradassa olemista. Tarvinne mainita, että vihaan vuoristoratoja ja kaikkia huvipuistolaitteita ylipäänsä. Lopulta kuitenkin kone laskeutui yhtenä palasena Gatwickin lentokentälle Lontooseen ja matkani saattoi virallisesti alkaa!

Lentokentältä matka jatkui sitten Gatwick Expressillä kohti Victorian asemaa. Matka taittui todella nopeasti puolessa tunnissa ja sain matkaseuraksenikin lentokoneessa vieressäni istuneen miehen, jonka kanssa juttelimme astuttuamme ulos koneesta. Hetken hengailimme asemalla keskenään, jonka jälkeen tiemme erkanivat. Nälän yllättäessä ostin itselleni hieman syötävää ja istuin penkille mussuttamaan cheddar-kinkku -leipääni. Olin aika lailla uupunut matkustamisesta ja olisin mielelläni vain teleportannut itseni hotellille, mutta edessä oli vielä viikon travelcardin hommaaminen, mikä osoittautuikin hieman mutkikkaammaksi prosessiksi kuin alunperin odotin. Loppu hyvin kaikki hyvin, sain hommattua matkakorttini ja astuin metroon määränpäänäni kotiasemani, Earl's Court. Pienen harhailun jälkeen löysin hotellini, joka sijaitsi erittäin lähellä tuota metroasemaa. 

Hotellilla minua oli vastassa pieni alkujärkytys. Huoneeni oli aivan järkyttävä. Peti oli mytyssä, roskakori oli tyhjäämättä, pöydällä oli puoliksi juotu vesipullo, lakanoissa ja suihkun lattialla oli mustia hiuksia yms.. Istahdin kuvottavan sängyn laidalle istumaan ja lähetin ensimmäiset itkupotkuraivari-viestit isälle, sillä olin mielettömän väsynyt ja äärettömän turhautunut. En olisi halunnut tehdä muuta kuin painaa pääni sänkyyn, mutta en villeimmissä unissanikaan olisi laskenut päätäni sille karvaiselle tyynyliinalle. Kävin jo kaikki mahdolliset skenaariot mielessäni läpi kotiinlähdöstä hotellin välittömään vaihtamiseen, sillä en voinut kuvitellakaan selviäväni viikkoa tuossa murjussa. Mielessäni myös soimasin itseäni maailman surkeimmasta ideasta ja toivoin vain, etten koskaan olisi varannut tuota matkaa.

Hetken kuluttua tajuan, että joku tulee avaimilla sisään huoneeseeni. Kyseessä on hotellin omistaja mukanaan siivooja. Omistaja pyytelee vuolaasti anteeksi sitä, että hän unohti ilmoittaa että huonettani ei oltu ehditty siivoamaan edellisen asiakkaan lähdettyä niin myöhään hotellilta pois. Olin suunnattoman helpottunut tuosta uutisesta, mutta toisaalta en ollut varma paljonko huoneen siivoaminen loppupeleissä pelastaisi. Omistaja pyysi minulta, voisinko poistua hetkeksi ja palata hetken kuluttua siivottuun huoneeseen. En ollut pätkääkään kiinnostunut ympäristön tutkimisesta väsymyksestäni johtuen, joten kävelin vain muutamaa korttelia ympäri palaten reilun vartin kuluttua takaisin hotellille.

Palatessani takaisin huone oli jo huomattavasti siedettävämmän näköinen. Vielä kun omistaja ystävällisesti kävi avaamassa minulle ikkunan (huomaa pahvinpala, joka pitää ikkunaa auki :D) ja sain nukuttua reilun tunnin tirsat, näytti koko maailma paljon valoisammalta paikalta. Eihän tuo mikään viiden tähden luksushotelli ole, mutta en minä sellaista etsinytkään (tai olisin voinut etsiä, jos olisi ollut varaa). Sänky oli ihan okei ja hintaan kuului aamupala. Mitä muuta sitä yöpymiseen nyt olisi tarvinnutkaan? Ei minun tarkoituksenani kuitenkaan ollut viikkoa huoneessani kyhjöttää, olinhan minä sentään Lontoossa! Loppujen lopuksi pidin paikasta erittäin paljon - jopa niin paljon, että aion palata sinne seuraavalla matkallani. Paikasta voisi sanoa, että sain juuri sitä mistä maksoinkin. Seitsemän yön majoittuminen kustansi noin 330 euroa, minä on mielestäni äärimmäisen kohtuullinen hinta. Hotellien hinnat Lontoossa ovat nimittäin aivan tähtitieteellisiä. Ainakin kun ei ole mitään etukäteiskokemusta paikasta, eikä mitään hajua mistä halpoja hotelleja etsiä.

Päiväunosieni jälkeen kävin lähikaupasta hakemassa pullovettä, muromysliä ja nektariineja. Huonetta varatessani oletin siellä olevan myös jääkaapin, jota ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut. Olin kuitenkin luultavasti jo aiheuttanut ties kuinka paljon harmaita hiuksia puljun omistajalle, joten en jaksanut valittaa tuosta puutteesta, vaan ostin sellaisia eväitä, joita ei tarvinnut pitää kylmässä. Kävin viemässä ostokseni huoneeseeni ja lähdin samantien takaisin ulos etsimään itselleni jotain syötävää. Päädyin lyhyen pohdinnan jälkeen tylsästi McDonaldsiin, sillä en jaksanut miettiä paikkaa sen kummemmin ja siellä oli ilmainen Wi-Fi. Loppujen lopuksi en kuitenkaan saanut edes tuota langatonta nettiä toimimaan, joten samapa se olisi ollut minne olisin mennyt syömään. Minulla oli hieman orpo olo, sillä en ollut pystynyt olemaan yhteyksissä juurikaan kehenkään ja olin tietenkin tottunut pitämään yhteyttä ystäviini aika tiuhaan. Vielä kun olin aivan oudossa maassa, niin hotellilla ilmenneestä alkujärkytyksestä selvittyäkin oli hieman ikävä kotoiseen ja turvalliseen Suomeen.

En tehnyt ensimmäisen päivän aikana mitään ihmeellistä, sillä matkustaminen oli vienyt veronsa. Palasin ruokailun jälkeen hotellille ja aloin rustaamaan ensimmäistä matkaselostustani päiväkirjaani. Tuijottelin televisiota ihmetellen tekstityksien puuttumista ja lopulta taisin olla unessa jo yhdeksän aikoihin. Niin oli ohi ensimmäinen päiväni Lontoossa.