Tervetuloa hyvälle tuulelle!

Tein jo eilen illalla päätöksen, että tämä aamu aloitettaisiin pienellä aamulenkillä. Iltaisin se monesti kuulostaa maailman parhaalta idealta, mutta toteutus tahtoo aamuisin toisinaan hieman ontua. Olen sattuneesta syystä nukkunut melko huonosti tämän alkuviikon ja luulin herääväni taas kukonlaulun aikaan, jolloin olisi varsin sopiva hetki lähteä sinne aamulenkille. Yllättäen unta riittikin kuitenkin aina vajaaseen puoli yhdeksään ja kuten olettaa saattaa, lenkille lähteminen tuntui viimeiseltä asialta jolla haluaisin aamuni aloittaa.

Haukkailin hieman omenaa ja facebookkailin tovin ennen lenkille lähtöä, sillä maha tuntui jälleen olevan suhteellisen tyytymätön elämäänsä aamutuimaan. Lenkille pääsin kuitenkin lähtemään yhdeksän aikoihin. Näin lyhyen lenkkipolkuni varrella vaikka miten paljon sorsia ja olin iloinen siitä, että kevät alkaa vihdoinkin olla kunnolla täällä! Juuri tulin eilen siihen tulokseen, että vihdoin taitaa olla aika laittaa talvitakit ja -kengät odottamaan ensi talvea kaapin perukoille. Toivottavasti en nyt nuolaissut ennen kuin tipahtaa.

Kivenheiton päähän asunnostamme on viimeisten päivien aikana noussut kiertävä Suomen tivoli. Jyväskylässä tivoli majailee aina 13.5 saakka, jonka jälkeen se jatkaa matkaansa Kokkolaan. Vaikka viimekin vuonna tivoli nökötti samalla paikalla, en edes tämän vertaa nähnyt koko kompleksia. Niinpä, vähän nolottaa.

Tänä vuonna täytynee korjata vahinko ja käydä kokemassa taas hieman sitä tivoli-tunnelmaa, mitä lapsena sai kesäisin maistella muutamaankin otteeseen. Tenavana sitä vielä kierteli noita vekottimiakin läpi, mutta nykyisellään olen niin suunnattoman nössö, että pelkästään venkutuksen katsominen ja itsensä kyytiin kuvitteleminen saa minut voimaan pahoin. Maailmanpyöräkään ei minua lainkaan edes hitaasta kyydistään huolimatta houkuttele, sillä olen myös korkeanpaikankammoinen. Miten niin on rankkaa olla Jenna? Tämän kammon takia en myöskään ole vielä toistaiseksi ostanut lippua itselleni London Eye -kierrokselle, sillä pelkään että se puolen tunnin matka menisi sen kopperon lattialla silmät kiinni itseään heijaten. Kovasti kyllä sen haluaisin kokea. Saa nähdä miten tämän tytön käy.