Päivä jolloin ylitin itseni

En tainnutkaan koskaan täällä blogissa mainita aikeistani osallistua Kuntoportilla järjestettävään spinning-maratoniin. Olin yhtenä päivänä tavalliseen tapaani luennon aikana pohtimassa aikatauluja, jolloin ehtisin ryhmäliikuntatunneille, kun samalla salilla käyvä luokkakaverini tokaisi, että 21.4 olisi muuten se spinning-maraton. Merkitsin maratonin kyllä ylös, mutta en oikeastaan koskaan tosissani uskonut meneväni sinne. Alunperin vielä ajattelin, että kolme tuntia olisi tosiasiassa kolme 45 minuutin tuntia ja välissä olisi sitten jonkinlaista löysäilyä, mutta kun todellisuus on neljä 45 minuutin tuntia ja kehoitus pysyä pyörän päällä koko kolmetuntinen, naureskelin mielessäni ajatukselle, mutta jätin merkinnän kuitenkin kummittelemaan kalenteriini.

I think I didn't mention about my intention to take part to spinning-marathon organized by Kuntoportti. One day at school I was planning my timetable so that I could go to the gym when my classmate, who goes to Kuntoportti also, said that 21st of April there is the spinning-marathon. I added that one to my calendar but I never thought that I would really go there. And earlier I also thought that three hours is actually three time 45 minutes lesson and between those there is going to be some sort of break. But when reality was four 45 minutes lessons and suggestion to sit on bike the whole three hours, I laughed a bit, but lefted the marking into my calendar.

Unknown

Päivä läheni ja läheni ja lopulta oltiin samalla viikolla kuin milloin tuo kolmetuntinen olisi tarkoitus repäistä. Alkuviikon päivinä (muistaakseni maanantaina) menin salille ja ohimennen kysäisin, josko siellä maratonilla olisi vielä tilaa. Ajattelin, että pääsisin helpolla, kun vastaanotosta sanottaisiin, että kaikki paikat ovat jo täynnä. Harmikseni niin ei kuitenkaan ollut, joten sanoin, että laittakaa nyt se minunkin nimeni sitten siihen listaan. Olin edelleenkin äärimmäisen skeptinen, enkä vieläkään tosissani uskonut osallistuvani koko maratonille. Huomaamattani kuitenkin aikataulutin treenini siihen malliin, että ehtisin sopivasti levätä ennen lauantain rykäisyä ja tankkasin hiilihydraatteja, kuten Kuntportin Facebook-sivuilla kehoitettiinkin. Perjantai-iltana jouduin sitten myöntämään itselleni, että uhkaavasti näyttää siltä, että polkemaan sitä ollaan lauantaina menossa.

Ja niin kello herätti eilen aamulla kahdeksalta, jotta voisin syödä kunnon aamiaisen tuntematta sitä vatsassani enää maratonin aluksi. Hieman normaalia enemmän yritin nesteitäkin juoda, mutta se tapahtui kuitenkin hieman huonoin tuloksin. Tiesin, että tulen kuitenkin tuon kolmetuntisen aikana nauttimaan paljon nesteitä, sillä normaalistikin tavallisen tunnin treenin aikana juon sen puoli litraa vettä. Joskus siinä ennen kymmentä lähdettiin sitten liikkeelle jännityksensekaisin tuntein odottaen puoli yhdeltätoista tapahtuvaa starttia. Matkallakin vielä taivastelin päätöstäni osallistua tuohon tempaukseen ja vatsassanikin lenteli aika paljon perhosia. Mitä jos pyörtyisinkin kesken kaiken tai muuten vaan uupuisin, enkä jaksaisi jatkaa loppuun asti? Eniten jännitti se, että miten osaisin leikkiä vastuksilla niin, että puhtia riittäisin aivan loppuun saakka.

The day came closer and closer and finally we were in the same week as the marathon was going to happen. During the first days of this week I went to the gym and asked in passing if there were any places left. I believed that they were all reserved so I could breath freely again. Unfortunately there were still some places left so I asked them to put my name on the list. I was still utmost sceptical about the whole thing and I wasn't actually sure if I was going to join the marathon or not. Without noticing I was scheduling my gymvisits so that I would have enough rest before Saturday and I also ate carbohydrates as was recommend in Kuntoportti's Facebook page. On Friday evening I had to admit to myself that it seems that I'm really going to join the marathon on Saturday.

And so my clock woke me up at 8am yesterday so I could eat proper breakfast without feeling that in my stomach at the beginning of the marathon. I tried to also drink a little bit more than usual but that wasn't such a great success. I knew that I would drink enough during the marathon so I wasn't so worried about this. So quarter to ten I left from my apartment and wended my way towards Kuntoportti. Marathon was going to start half past ten and while walking towards Kuntoportti I was thinking that what on earth got me to enroll myself to that marathon. I bet there were thousands of butterflies in my stomach. What if I faint during the tree hours journey or I just get so tired that I can't continue anymore? My greatest fear was that if I was able to divide my strenghts so that there is still some remaining after two and half hours.

Winner

Salilla sitten vaatteidenvaihtoon ja vielä pientä psyykkailua ennen pyörän päälle istumista. Siinä vaiheessa sitä jo käsitti, että tässä ollaan ja vähän päälle kolmen tunnin seisotaan seuraavan kerran lattialla omilla jaloilla. Kolmen tunnin matka tuntui järisyttävän pitkältä ja mietin, että kuinkahan hitaasti se aika matelee siinä sutiessa. Maratonhan koostui siis neljästä 45 minuutin tunnista, jotka toteuttivat seuraavaa järjestystä: IisiSpin 45min, PerusSpin 45min, MäkiSpin 45min ja lopuksi vielä palauttava IisiSpin 45min. Jännittävää tässä oli vielä sekin, että en ollut koskaan aikaisemmin polkenut tuota MäkiSpin-tuntia, koska pelkäsin sen olevan todella rankka. :D Nyt kun sitten sen lisäksi pitäisi jaksaa vielä rykäistä kolme muuta samanmittaista pätkää...

Ja loppujen lopuksi kolme tuntia oli oikeasti ohi ihan hujauksessa! Omaksi yllätyksekseni osasin aika hyvin säädellä niiden vastuksien kanssa, eikä missään vaiheessa tullut sellaista totaaliuupumusta. Ensimmäiset 45 minuuttia polin hyvinkin rennostin sen kummempia revittelemättä. PerusSpin tunnilla aloin jo laittaa vastuksia alle vähän enemmän ja siellä taidettiin jo puuskutellakin. MäkiSpin oltiin sitten aika lailla koko ajan kovilla vastuksilla ja siellä sai jo vähän hampaat irvessä polkea eteenpäin. Tuon tunnin jälkeen sitten alkoi kyllä jo kroppa olla aika uupunut ja viimeiset puoli tuntia mentiin sillä suomalaisella sisulla ja tahdonvoimalla. Reisissä tuntui siltä, että ne kramppaisivat kohta ja viimeinen puoli tuntia kyllä tuntui melko loputtomalta. Mutta voi mikä voittajafiilis oli sen urakan loputtua! Tai no ensin kyllä joutui miettimään, että tohtiiko pyörän päältä nousta pois ollenkaan, koska jalat tuntuivat hieman makaroonilta.

And finally I was in the gym, changing clothes and psyching myself up before sitting on that bike. At that point I actually finally realized that I'm going to do this and next time I'm standing on the ground with my own feets is after about three hours. Three hours felt so long and I thought that how slowly time is going to pass by. As I already said, spinning-marathon consisted four "classes", each of them 45 minutes long: EasySpin 45mins, BasicSpin 45mins, HillSpin 45mins and EasySpin 45mins (and don't laught at my great finnish-english translations :D). I was also nervous about that fact that I had never participated to HillSpinn because I was sure that it is so tough lesson. It is good to think that at this point.. :D

And after all three hours was over sooner than I expected! For my own surprise I dealth with bike's resistance quite well and I didn't feel like dying at any point. First 45 minutes I was biking without really feeling out of breath or anything. During BasicSpin I had some resistance there and I think I was a little bit out of breath also. HillSpin was then quite hard and I was really working hard the whole lesson and my heartrate was quite high up then. :D After that HillSpin I felt that my body was tiring up and last 30 minutes I struggled hard not to give up. But with finnish guts I made it through even though it felt endless road and my thighs were about to cramp. I can't even describe the feeling I had when last 45 minutes finally ended and I had done it! Well before that great feeling I was worried to stand with my own feet. :D

Bonnie Blair

Jotenkin tosi jännä fiilis, että se oli niin äkkiä ohi! Ja siinä kolmen tunnin aikana oikeasti tuli välillä semmonen tosi hyvä fiilis, että ei vitsi, minä oikeasti teen tämän ja miten hieno tunne onkaan ylittää itsensä. En todellakaan vielä vuosi sitten olisi uskonut spinnaavani kolmea tuntia putkeen nousematta pyörän päältä välillä! Jihuu! Minä tein sen!

Somehow it's feeling so strange that it is already over! And during those three hours couple of times I was like yes I'm doing this, bring it on and stuff. :D If I would said to myself a year ago that I would join spinning-marathon, that Jenna at year ago would have laughed. Yay, I did it!! And please forgive me my English, I'm feeling like falling a sleep at any moment but I wanted to do this post first. :D

"Arvaa mitä? Mä sain iPhonen!"

En tiedä miten minä en vain osaa kirjoittaa postauksia reaaliajassa. :D Usein minulla on suunnitelmana kirjoittaa postaus jostain juuri tapahtuneesta asiasta, mutta useinmiten se toteuttaminen jää myöhemmäksi ja joissain surullisissa tapauksissa jopa kokonaan. Näiden alkusanojen jälkeen on siis hyvin helppo arvata, että kirjoitan jotain, mikä ei ole tapahtunut aivan juuri äskettäin. Palataan siis menneisyydessä viime viikonloppuun, jonka vietin Etelä-Suomessa niin Helsingissä, Järvenpäässä kuin Espoossakin vieraillen. Reissun pääfunktiona oli laulaminen entisen kuoronjohtajani lapsen nimenantotilaisuudessa, mutta kerta tuonne saakka lähdettiin, niin päädyin sitten viettämään aikaa ystävieni kanssa. :) Tästä tulee sitten pitkä ja monisanainen postaus, että ottakaa hyvä asento. :p

I just don't know how I can't write posts on real time. :D Often I have planned to write post of something that has recently happened but usually writing happens later on or some cases I'm not doing it at all. I have so maaany pictures in my phone that I have planned to attach to some posts but then I actually never even write the posts. So sad. :D So after these opening words you might guess that I'm going to write something that hasn't happened yesterday or day before. So let's go back to last weekend, which I spent in Southern Finland visiting in Helsinki, Järvenpää and Espoo. Main reason for my visit was to sing to my ex-choirleader's child's christening seremony but because I was going so far from home I decided to make most of the weekend and visit also my friends in Helsinki and Espoo. :) This is going to be post with loooots of words so get yourself into a comfortable position. :p

Matkani alkoi perjantaina anatomian uusintatentin jälkeen. Tentti meni mitä luultavimmin ainakin läpi sillä olin tällä kertaa opettajan ohjeita noudattaen opiskellut sydämen rakenteen ja toiminnan kunnolla ja edelleenkin suurin osa kokeen kysymyksistä sisälsi asioita juurikin tuosta sydämestä. Muuta en sitten opiskellutkaan, mutta toivottavasti tuolla mennään läpi. :D Hieman kahden jälkeen istahdin sitten junaan ja aloitin pitkän ja puuduttavan kolmen ja puolen tunnin junamatkan Helsinkiin. Otin läppärin vain ja ainoastaan sitä varten mukaan, että saisin matkan aikana tehtyä jotain järkevää, jotta voisin sitten hyvillä mielin lööbailla viikonlopun ja kyllähän minä sainkin yhden koulutehtävän tehtyä (jääköön mainitsematta, että tehtävänä oli tutkia yhtä nettisivua ja kirjoittaa 4-5 lausetta sivustosta :D). Oli kyllä ihan tarkoituksenani opiskella hieman enemmänkin, mutta lopulta minulla meni hermot VR:n aina niin sujuvaan ja nopeaan nettiin, joten suljin koneen ja aloin lukemaan kirjaa. Pienet tirsatkin siinä tuli otettua.

Helsinkiin saavuttuani oli minua vastassa lukioaikainen ystäväni P, jonka olen nähnyt viimeksi joulukuussa yhteisen ystävämme ylioppilasjuhlissa. Kävimme ostamassa minulle yhden vuorokauden bussi-/ratikka-/metrolipun ja sitten suunnistimmekin suoraan hänen ja hänen poikaystävänsä asunnolle. Illan aikana kävimme kaupassa hakemassa minulle hammasharjan kotiinjääneen tilalle (ja oikeastaanhan tuossa laukkuani maanantaina tonkiessa ja tyhjätessä löysin sen hammasharjan sieltä laukun pohjalta :D), söimme iltapalaksi lämpöisiä voileipiä, pelasimme yatzya, katsoimme Salkkareita ja kävimme kävelyllä. Suunnitelmissa oli elokuvaakin katsella, mutta tulimme siihen tulokseen, että ehkä se jätetään seuraavaan kertaan, koska olimme melko väsyneitä. :) Jossain vaiheessa iltaa myös uhmakkaasti totesin, että enhän minä nyt Helsinkiin saakka nukkumaan tullut ja ehtiihän sitä sitten myöhemminkin, mutta niin vain meinasimme Stockholm-Arlandan aikana nukahtaa sohville ja taisimme kaikki kolme olla unessa jo ennen puolta yötä. 

My journey started on Friday after anatomy's re-sit exam. Most likely the exam was at least passed because this time I listened the teacher and studied structure and function of the heart well and there were many questions about that subject. That was actually all I did study to that exam but hopefully it was enough. :D Little bit after two I sat down to trainseat and started long three and half hour journey to Helsinki. I took my laptop with me so I could do something useful so I could relax the whole weekend without feeling guilty about all the schoolstuff still need to be done. And I did one assignment (it sounds good if I don't tell you that it was assignment where I had to go through this one netpage and wrote 4-5 sentences about it :D). My purpose was to do more, believe me, but the internet connection in train was so bad that I got mad and closed my laptop and started reading a book. :D And I also took a nap.

When arriving to Helsinki there was friend of mine from high school waiting from me at the train station. I have seen P last in December when we were celebrating our friend's graduation. Soo as soon as I got off from train we went to buy myself a ticket with what I could travel with buss and other public transportations one day as much as possible and after that we went straight to P's and her boyfriend's apartment. During the evening we went shopping toothbrush for me because I forgot to take one with me (actually it was in my bag the whole weekend and I found it on Monday when I emptied it), ate warm sandwiches, played yatzy, watched Salatut elämät and went for a walk. We planned also watching movie but we decided that that is going to happened during the next visit because we were so tired already. :) During the evening I also said that I didn't come all the way from Jyväskylä to Helsinki to sleep but later on when we were watching Stockholm-Arlanda we almost fell asleep so we decided to give up and go to sleep. :D So we were sleeping maybe before midnight.. x)

Lauantaipäivämme alkoi puoli yhdeksän aikoihin hyvin levänneinä. Tähtäimessämme oli olla P:n siskon ja hänen kihlattunsa asunnolla hieman ennen yhtätoista, josta sitten viidestään suuntaisimme Järvenpäähän nimenantotilaisuuteen. Hieman tiukille meni hiustenkiharruksen ja muun laittamisen kanssa, mutta hyvin sitä sitten ehdittiin. Tilaisuus oli hyvin kaunis ja intiimi, sillä paikalla oli vain lapsen isän puolelta lähimmät sukulaiset. Juhlien jälkeen palasimme takaisin Helsinkiin ja minä ja P jäimme kaupungille kiertelemään ja shoppailemaan. Jotain sieltä mukaankin lähti, mutta esittelen ostokset sitten erikseen toisessa postauksessa. :) Muutaman tunnin vietimme kaupoilla, jonka jälkeen minun oli aika sanoa hyvästit P:lle toistaiseksi ja lähteä bussilla Espooseen toisen ystäväni, Luisan luokse. Hänen kanssaan kävimme vierailemassa hänen kotonaan (jonne minun on ollut tarkoitus tehdä vierailu viimeiset kymmenen vuotta :D) ja saimme vastamme täyteen hänen mummonsa valmistamista pöperöistä. Iltaa vietimme Twilightin uusinta osaa katsoen, mutta hänenkin kanssaan päädyimme nukkumaan jo joskus ennen kahta (odotin, että juttelisimme vielä aamukuudeltakin).

Our Saturday started around 9:30am after we have slept really well. Our goal was to be at P's sisters and her fiancé's apartment quarter to eleven, from where we were going to go to Järvenpää to celebrate the little man. :) We were in little bit hurry with making curls to my hair and changing clothes and everything but finally me made it on time. Ceremony was really beautiful and intime because there were only boy's dad's closest relatives. After ceremony we travelled back to Helsinki and went shopping with P. I also found something but I'm going to write another post of my shopping. :) After couple of hours I had to say goodbye to P for a moment because it was time for me to take a buss to Espoo to visit my other friend, Luisa. With her we visited her home (where I have been planning to visit for ten years or so :D) and we got our stomachs full of food made by her grandma. We spent the evening by watching newest part of Twilight and with Luisa we also ended up sleeping somewhere around two (I thought that with her I have to stay awake till morning or something :D).

Sunnuntaina heräsimme joskus yhdentoista aikaan ja aloimme katsomaan elokuvaa, jota emme lauantaina jaksaneet katsoa. Minun oli tarkoitus lähteä tästä Vantaalle ja mennä ystävieni kyydillä Jyväskylään, mutta lopulta sitten kävikin niin, että jäin vielä viettämään sunnuntaita Espooseen ja lopulta hetkeksi vielä myös Helsinkiin. Kävi nimittäin niin, että Luisa oli kovastikin laittamassa minua bussiin, joka vie minut Espoon Ikeaan Vantaan Ikean sijasta, onneksi hoksasin landelaisena kysyä, että miten pääsen Espoon sisäisellä lipulla Vantaalle. :D Nooh matka Vantaalle olisikin sitten kestänyt tunnin, joten näin järkevämmäksi palata takaisin Helsinkiin, hengailla siellä vielä P:n kanssa ja lähteä sitten junalla Jyväskylään myöhemmin. Sain siis vielä viettää muutaman hetkisen Luisan kanssa muun muassa hänen mummonsa herkullisista lihapullista nauttien. Sitten lähdinkin takaisin Helsinkiin ja näin vielä P:tä pienen hetken ajan, kun jatkoimme lauantaina hieman lyhyeksi jäänyttä shoppailukierrostamme. Onneksi jatkoimme, sillä kyllähän sieltä mukavaa kotiinviemistä löytyikin. :)

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella huippu ja niin P:n kuin Luisankin kanssa sovittiin, että mahdollisimman pian pitää ottaa vierailu suuntaan jos toiseenkin uusiksi, sillä olihan se yhden päivän pikavisiitti per kaveri liian lyhyt aika vaihtaa kuulumiset pitkiltäkin ajoilta. Mutta onneksi sain viettää heidän kanssaan edes tämän ajan, seuraavalla kerralla sitten taas toivottavasti enemmän! ♥

On Sunday we woke up little bit before 11:00am and started to watch movie we were too tired to watch on Saturday. I planned to take a buss to Vantaa and from there travel back to Jyväskylä with my friends but finally happened so that I stayed in Espoo and Helsinki for the Sunday. You see, it happened so that Luisa was sending me to Espoo's Ikea instead of Vantaa's Ikea, luckily I was peasant enough to ask her that how can I use Espoo's inner ticket to go to Vantaa. :D Well trip to Vantaa would have lasted one hour so I decided I'm instead of going there, going back to Helsinki, spend couple hours with P and go back to Jyväskylä by train. So I got chance to spend little bit more time with Luisa and we went agen to eat her grandma's delicious food. After that I travelled back to Helsinki and we had a chance to continue our shopping. Luckily we did, because I found something nice from there. :)

Altogether the weekend was really awesome and with P and Luisa both we decided that we have to rearrange meeting as soon as possible agen because of course it was too short visit to be with each other only one day after we haven't met in a long time and there is all stuff to be discussed and so on. But luckily I got a chance to spend even this short while with them, hopefully longer next time! ♥

Ai niin! Olin aivan unohtaa. Tuo otsikko. Ensimmäisen suunnilleen puolen tunnin ajan paluumatkastani Helsingistä Jyväskylään sain kuunnella, kuinka arviolta 13-14-vuotias tyttö soitti varmaankin kaikki ystävänsä läpi kertoen heille kaikille, kuinka hän oli juuri saanut uuden iPhonen. Ensimmäisen ja ehkä toisenkin puhelun ajan vain hymähtelin, että no sepä kiva, että olet noin innoissasi uudesta puhelimestasi. Kuitenkin sen kymmenennen puhelun jälkeen olin vain, että et ole maailman ainut iPhonen omistaja ja osaat varmaan tekstiviestejäki lähettää. Olisi ehkä fiksumpi vaihtoehto kuin kailottaa täydelle junavaunulliselle kymmenettä kertaa, että olet saanut sen iPhonen. Kyllä. Meni perille.. :D

I almost forgot! That title. For about half an hour during my traintrip back to Jyväskylä I had to listen when about 13-14 year old girl called to almost all of her friends just to tell that she got a new iPhone. During maybe first and second call I was like that she is so excited, so sweet but after ten calls I almost said to her that you are not the only owner of iPhone in the whole world and don't you know what textmessage is... That would have been smarter that talk so that the whole carriage can hear it for the tenth time that you have got your new iPhone. Yes. I think we got it.. :D

Skill labs

Jos lukijoideni joukossa on verta pelkääviä, niin ei kannata tutkailla tätä postausta enää tästä alaspäin. :D Meillä oli nimittäin viime viikon tiistaina taas jälleen yksi käytännön tunti ja tämän kerran aiheena oli kanylointi. Meidän ryhmämme on näiden skill labs tuntien ajaksi jaettu kahteen ryhmään ja toinen ryhmä oli käynyt tämän tunnin jo edellisellä viikolla. Heiltä kuulimme, että kanylointi sattuu ihan hirveästi ja yksi luokkalaisemme oli jopa kyynelehtinyt toimenpiteen aikana. Teoriaosion aikana kaikki jännittivät siis melko paljon ja odotimme toimenpidettä erittäin kauhulla. Minä olin jopa mennyt lupaamaan, että minua saa pistää molempiin käsiin, koska eräs ystäväni on erittäin piikkikammoinen, ja olin luvannut ottaa piikin hänenkin puolestaan.

If there is someone who is afraid of blood, I recommend to come back some other time. :D You see, we had last Thursday skill lab lession where we practiced to do peripheral cannulation. Our group has been divided into to seperate groups for these skill labs and other group had done peripheral cannulation already week before we did it. From them we heard that it is going to hurt really bad and one of our classmates started to cry during the operation. So everybody were quite nervous while the teacher was telling us theory about perpheral cannulation: why it is done, how it is done and so on. And of course I had promised to take cannula two times because one of my friends is really afraid of needles so decided to help her.

Teoriaosion jälkeen oli sitten aika käydä tositoimiin. Minä halusin olla ehdottomasti ensimmäinen uhri, sillä joutuisin kestämään tuon mahdollisen kidutuksen kahteen kertaan. Puristin ystäväni käteen sormenjäljet, kun toinen etsi sopivaa suonta ja mietti opettajan kanssa pistopaikkaa. Kun hän sitten sanoi, että nyt hän pistää, niin olin aivan kauhusta kankeana ja suurinpiirtein varma, että kuolen juuri siihen paikkaan (hieman ylireagointia? :D), mutta yllättäen piikittäminen ei sattunutkaan käytännössä lainkaan, tuntui vain hieman epämiellyttävältä. Olin niin helpottunut siitä, että toimenpide ei sattunut, että kehotin luokkalaistani yrittämään uudelleen, koska hän ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä saamaan neulaa suoneeni. Ja kuten alimmaisesta kuvasta huomaa, hän piikitti minua lopulta kolme kertaa (harmi kyllä onnistumatta). Olin todella yllättynyt, siitä ettei pistäminen tehnyt kipeää, sillä meille sanottiin, että jos neula ei mene suoneen vaan vieressä olevaan kudokseen, se tekee todella kipeää. Njäh.

After the theory part of the lesson was time to start doing things. I wanted so badly to be the first victim because I had to survive through that possible torture twice. I squeezed fingerprints to my friends arm while one of my classmates was preparing to sting me with a needle. When she was saying that now comes the needle, I was sure that I'm going to die to that bed where I was sitting (overreacting just a little bit :D). But then surprisingly it didn't hurt almost at all! The feeling was rather unpleasant than painful. I was so relieved that when my classmate didn't get the cannula to the vein I asked if she wanted to try it agen. :D And as you can see from the last picture, she punctured my skin three times, but unfortunately she didn't find my vein. I was so surprised that it wasn't painful because we were told that if the cannula goes to tissue around the vein, it is going to hurt a lot. 

Myöhemmin kun olin jo itsekin kajonnut luokkakaverini suoneen onnistumatta kanyloinnissa (ja jäi niin pienestä kiinni, että ärsyttää!), oli minun vuoroni istua sängylle toistamiseen. Ystäväni onnistui kanyylin asettamisessa ensiyrittämällä, mutta kanyylin tulppa oli vähän kaukana, joten kerkesin vuotaa tuota verta jonkin verran, ennen kuin se tulppa ehdittiin siihen asettaa. :D Sitä siis todellakin pulppusi aika kivasti, tuo ensimmäinenkään kuva ei ehkä anna tilanteelle sen ansaitsemaa oikeutta, mutta ymmärtänette kuitenkin. Ystäväni on kyllä ihan pro tuossa pistelemisessä muutenkin, sillä hän onnistui ottamaan verikokeenkin taannoin minun täydellisen näkymättömistä suonistani. Rispektiä sinne! :D

Later when I was also myself tried to find my classmates vein without succeeding in it (it was so close but yet so far!), it was my time to sit on a bed agen. My friend found the place for the cannula at first time but plug for the cannula was missing so I pleeded for some time before friend got the plug and pleeding stopped. :D There were actually quite much blood coming out of my vein, the picture is not showing it so well but as you can see, there was blood coming out of me. :D My friend is natural what comes to needles because she got bloodsample from my veins, which are invisible and really hard to find. Respect for her!

Ylemmässä kuvassa luokkakaverini yrityksiä saada kanyyli suoneeni. Kiva kun meidän koulussa opiskelijat näyttävät toisinaan melkein narkkareilta, kun näitä neulanreikiä löytyy vähän sieltä sun täältä. :D Mutta täytyy kyllä sanoa, että pientä neulakammoa poteneena en enää hätkähdä neuloista läheskään niin paljon kuin aikaisemmin ja luulen, että vielä näiden tulevien kahden ja puolen vuoden aikana kenties antaudun neulatyynyksi jo melkein mielelläni. :D Joo niin varmaan. 

In the picture above you can se that my classmate really tried to get the cannula to the vein. It is nice when in our school students are sometimes looking like drug users because you can find this needle holes from here and there. But I really have to say that I'm not anymore at all so afraid of needles that I used to be and I think that after coming two and half years I'm going to be willing to act as a pincushion. :D Yeah right..

I'm the king of the world!

Torstaina kerroin teille postauksen lopussa, että olin aikeissa lyhentää listaa asioista, joita haluan tehdä ennen kuolemaa. Arvauksia tuli harmittavan vähän (ei ollenkaan), joten päästetäänpä teidät kaikki tästä suunnattoman suuresta jännityksestä, joka on kalvannut teitä lukijoitani jo aina torstaista saakka. ;) Kävin nimittäin katsomassa ensimmäistä kertaa elämässäni elokuvan yksin! Elokuvateatterissa siis tietenkin. Itse asiassa hieman ennen tämän aikeeni toteuttamista tajusin, että olenhan minä nuorempana ollutkin katsomassa yksin elokuvaa, mutta koska olen niin kauan tätä "haavettani" aikonut toteuttaa, enkä muistanut tätä ennen koko asiaa, lasken tämän edelleenkin ensimmäiseksi yksin katsotuksi leffakseni. :D Vimpelistä kun elokuvaan on lähdetty (useinmiten Seinäjoelle), on se aina ollut niin suuri kauan aikaa suunniteltu operaatio, etteipä sinne tullut yksi lähdettyä. :p Jokunen leffa tuli kyllä ihan omassakin elokuvateatterissa katsottua, mutta harvemmin, sillä kuten arvata saattaa, teatteri on todella pieni.

At the end of the previous post I told you, that I was going to do something that I had added to my Bucket list. There were not so many guesses (not at all) of what I'm going to do so I'm going to let you stop guessing what I have done and tell you the truth. You see, I went to movies all alone! Actually just before I went to see the movie I realised that this wasn't even the first time that I was going to see movie alone. When I was younger my grandpa gave me money so I could go and see this animation movie. But because I've been thinking so long that I wan't to see movie alone and I didn't remember the previous case until now, I decided that this was actually my first time. :p When living in Vimpeli, it was so big thing going to movies and we were always planning to go quite long and we usually went to Seinäjoki because they have bigger theather, so I didn't see movies alone. We have also theather in my home town but it is quite small and pitiful so I rather go to Seinäjoki if I have to decide between two of them. :D

Kuten joku jo saattoikin arvata, elokuva jota menin katsomaan, oli 3D versio maailman tunnetuimmasta rakkaustarinasta, Titanicista. Kun Titanic ilmestyi ensimmäisen kerran teattereihin Suomessa alkuvuodesta 1998, olin vasta viiden vuoden ikäinen, enkä yllättäen siis nähnyt elokuvaa valkokankaalta. Tästä syystä kun jostain luin, että elokuva saapuisi uudelleen teattereihin, päätin, että tällä kertaa elokuva olisi nähtävä myös elokuvateattereissa. Seuraavaa mahdollisuutta kun ei varmastikaan tulisi. Niin siis lähdin Torstaina kohti Jyväskylän Fantasia -teatteria monta nenäliinaa laukussani, tietenkin. Vaikka olen nähnytkin elokuvan useaan kertaan, niin siitä huolimatta hieman yli kolmen tunnin istuskelu hieman epäilytti minua ja mietin, että kuinkahan sitä jaksaa istua paikallaan. Kyllähän minä väkkärän lailla vähän väliä asentoani vaihdoin kun taas vieressäni istuva vanhempi naishenkilö kohensi vain kerran elokuvan loppupuolella 3D -lasejaan ja taisi muuten istua aivan tasan samassa asennossa koko elokuvan alusta loppuun saakka. Hyvin omakin istumiseni meni, vaikkakaan ei aivan yhtä jäykkänä kuin vierustovereideni. :D

Maybe some of you already figured out, the movie I saw was the best know love story of all times, Titanic. When Titanic was revealed for the first time in Finland at the beginning of 1998, I was only five years old, so surprisingly I didn't see the movie from the big screen. So because of this, when I heard that Titanic is coming to theathers agen, I decided, that this time I'm not going to miss it. There is not going to be next change for that. So that's why I went to Fantasia -theather to Jyväskylä on Thursday evening, pack of tissues with me, of course. Even though I've seen the movie for several times, I was highly doupting how I'll manage to sit still for over three hours. I was changing my position every now and then when at the same time older lady next to me was only adjusting her 3D -classes once but otherwise I think she sat in exactly same position through the whole movie. I think I did quite well even though not as stiffly as my neighbours. :D

Elokuva oli aivan yhtä hyvä, kuin muistinkin. Ennen tätä näytöstä edellisestä katselukerrasta olikin vierähtänyt jo jokunen hyvä tovi, vaikka kyllähän sitä elokuvan tapahtumat aika hyvin olivat verkkokalvoille painuneet niistä aikaisemmistakin katselukerroista. Siitäkin huolimatta Titanic sai minut tälläkin kertaa kyynelehtimään, jopa ehkä enemmän kuin aikaisempina kertoina. Loppuelokuvasta olin jo niin herkistynyt, että aivan hytkyin äänettömästi paikallani, sillä en kehdannut alkaa itkeä vollottamaan ääneen. Muutama nessu tuli kuitenkin käytettyä ja erittäin paljon kyyneleitä vuodatettua. Kun lopputekstit pyörähtivät ruutuun, olisin vain toivonut, että koko katsomo olisi jäänyt herkistelemään vielä My heart will go on -kappaleen tahtiin, jotta olisi vielä viimeisetkin kyyneleet saanut vuodatettua. Jotenkin elokuvan jälkeen jäi totaalisen pysähtynyt fiilis, niin kovin liikuttunut olin jälleen kerran tuosta uskomattomasta taidonnäytteestä. Titanic taitaa vain yksinkertaisesti olla upein elokuva, mitä olen koskaan nähnyt. Ihan kaikin puolin.

The movie was as good as I remembered it was. Before this time I hadn't seen Titanic for really long time and still all the plot twists were quite well in my mind. Dispite the fact Titanic got me once agen and I was crying maybe more than ever before when watching the movie. During the end of the movie I was already so touched that I was shaking in my seat without making any noice because I was shamed to start bawling out loud. Still I was using couple of tissues and sheding incredible amount of tears. When the final credits started to roll, I hoped that all the audience would sit still and listened My Heart Will Go On because I was still so moved about the film. After the movie I was all still in the movie and it was hars to think anything else when I was so touched and just wanted to cry a little bit more. :D I think Titanic is just the most amazing movie I've ever seen and ever will! In every sincle way.

*****

New look (for me)

Tämän pienoisen ajanpuutteen vuoksi minulta on myös jäänyt postaamatta kuvat viimeisimmän parturointini jäljiltä (ja vielä edelleen tänä päivänäkin sanon meneväni parturiin :D). Tähän vielä liittyy sellainen tarina, että minua pyydettiin hiusmalliksi Taitaja 2012 -kisoihin ja jopa ensin suostuin hommaan mukaan, mutta sitten minusta tuli nössö ja peruin ilmoittautumiseni. Tulin siihen tulokseen, että hiukseni ovat liian suuri osa minua, että rohkenisin luopua niistä vielä tässä vaiheessa. Päätin siis olla tylsä ja käydä luottoparturini luona tekemässä jotain vähemmän rohkeaa hiuksilleni. :D Joskus kuitenkin haluaisin vielä koittaa, kuinka lyhyet hiukset sopisivat minulle. 

Because of this lack of time I've had lately I haven't told you about my last visit to hairdresser. There is actually a little story behind this visit. Couple weeks ago I was asked to come to be hairmodel to this Taitaja 2012 -competition. First I said yes but after thinking and re-thinking the thing I came to conclusion that I love my hair too much to go there. So I was boring and went to my hometown to visit my hairdresser. :D But someday I want to know how I look with short hair. But it just wasn't time for that yet. 

Nojoo nyt mentiin jo vähän sivujuonille tässä kertomuksessa. Menin siis luottoparturilleni tietämättä laisinkaan mitä hiuksilleni tehdä. Ne olivat jo erittäin pitkään olleet samanväriset ja tuo ennen -väri onkin todella lähellä omaa hiustenväriäni. Tykkäsin kyllä tuosta väristä todella paljon, mutta halusin siitä huolimatta vähän muutosta tuohon kuontaloni sävyyn. Istahdin parturin tuoliin ja kysyin, että olisiko hänellä mitään ehdotusta ja hän kysyi, että miten olisivat ruskeat raidat. Niitä sitten laitettiin. :) Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, vaikka tuo kuva nyt ei täysin annakaan oikeutta hiusteni nykyiselle värille. Väri on todella luonnollinen ja varmaankin vaalenee taas kesän mittaan siihen mistä lähdettiinkin. Haluan kuitenkin pitää värin lähellä omaa luonnollista hiusväriäni. :)

Well now I got lost with my story. :D So I went to my hairdresser without knowing what to do there. My hair has been exactly the same color for quite long time and I still like it very much but I wanted a little change this time. I asked her opinion and she said that maybe we should do highlights and I agreed with her. So that's what I got. And I'm happy with the result even though the picture is not the best one and maybe doesn't show the right shade of the colour. Colour is still very natural and probably sun is making it the same colour as from where we started before the highlights. I still want to keep the colour quite close to my natural one. :)

En muita olenko maininnut, että olen vuoden alusta alkanut tehdä itselleni listaa asioista, joita haluan tehdä ennen kuolemaa. Tänään on kuitenkin se hetki, kun saan viimeinkin ruksata yhden asian pois tuolta listaltani. Osaisiko kukaan arvata, mitä olen menossa tekemään tänään? Elisa ei saa kuitenkaan arvata, koska hän tietää vastauksen jo. ;))

I don't remember if I've mentioned that I've been doing myself a Bucket List after year changed. Well, today is the day when I can finally cross one thing out from my list. Any guesses what I'm going to do today??? :)

Sekaisin hedelmistä

Oli ihan pakko postata kuva mun namista iltapalasta (tai sen osasta, kyllä mä leipääkin söin). Minusta on varmaankin tullut jonkinlainen hedelmäaddikti, sillä tällä hetkellä kaapeissani majailee niin banaania, omenaa, appelsiinia, kiwiä, viinirypäleitä kuin ananastakin (ja ihan sitä aitoa, ei mitään purkkiananasta). Ne vaan ovat niin vietävän hyviä, ettei toista. :D

I just had to post a picture of my evening snack (well actually part of it because I also ate bread). I feel like becoming some kind of fruit addict because at the moment I have bananas, apples, oranges, kiwis, grapes and pineapple (the REAL one). I just love fruits more than anything. ♥

Easter break

Hiljaiselo loppuisi nyt tältä erää tähän ja olisikin aika kertoa, että mitä olen tehnyt tämän hiljaisen puolentoistaviikon aikana. 

I've been remaining silence for last one and half weeks and no it is time to tell you a little what I have been doing during my easter break.

Memories

Pääsiäislomani alkoi käytännössä jo tiistaina 3. huhtikuuta, mutta hengailin Jyväskylässä vielä torstaihin saakka tehden kouluhommia, käyden seurakunnalla ja potien pientä flunssanpoikasta, TAAS. Torstaina alkoikin sitten matkani kohti kotikontuja. Voin kertoa etten ollut ainut, joka oli lähdössä tuona päivänä pääsiäislomaa viettämään, sillä bussi oli aivan täysi aina Jyväskylästä Alajärvelle asti ja Jyväskylästä Kyyjärvelle niin täynnä, että useita ihmisiä jopa seisoi bussin käytävillä. Turvallista ja miellyttävää matkantekoa, en usko. Onneksi me olimme ajoissa pysäkillä ja saimme istumapaikat, sillä vähän hirvitti katsella sitä bussiin tulevien jonoa ulkona, kun bussi oli jo miltei täynnä.

Pääsin kotiin joskus viiden aikaan ja lähdin miltei samalla ovenavauksella millä kotiin tulin, niin samantien tervehtimään aivan vieressä asuvaa serkkuani. Katselimme pätkiä tiistain salkkareiden jaksosta, jossa vilahti ihan pienessä puheroolissakin yksi meidän naapurimme ja tapasin myös kaksi muuta serkkuani, joita en ollut tavannut ihan hetkeen. 

My easter break started already on Tuesday 3rd of April but I was in Jyväskylä till Thursday because I had to finish one pairwork with my classmate and I wanted to go to church on Wednesday. I also almost got sick, AGEN. Luckily it was just little bit of running nose and losing my voice. Then, on Thursday, I started my three hour journey to home. I can tell that I wasn't the only one who was going to spend easter break home. The buss was so full that there were even couple of people standing because they didn't have any place to sit. Safe and nice, or how do you think? Luckily we were so on time that we got good seats..

I was home somewhere around five and I was at home maybe about five minutes when I went visit my cousin who lives next door. We watched parts of one episode of Finnish tv-show Salatut Elämät, where was one of our neighbours. :p I also met two of my other cousins I hadn't met in quite long time.

:)

Perjantain vietinkin sitten jo aika pitkälle Alajärvellä. Meillä oli ensimmäiset koko bändin treenit lauantain tapahtumaa varten, enkä ole varmaan pitkän lauluhistoriani aikana koskaan ollut näin pitkissä treeneissä. Jollekin aika ei ehkä ole vielä mitään, mutta treenasimme taukoamatta ottamatta huomioon yhtä ehkä kymmenen minuutin taukoa neljä ja puoli tuntia. Ainakin olimme varmoja siitä, että kaikki osasivat kaikki biisit ja tiesimme niiden kulun. Treenien jälkeen menin koulukeskukselle, sillä minulla ei ollut vielä kyytiä kotiin. Siellä alkoi siis jo perjantaina tämä tapahtuma, jossa me soittaisimme seuraavana päivänä ja sunnuntaina. Auttelin siellä, minkä kykenin (mikä ei ollut paljon huomioon ottaen kykenemättömyyteni toimia tekniikan kanssa :D) ja puoli kuuden aikaan sainkin sitten jo kyydin kotiin. 

Eräs ystäväni juhlisti tuona päivänä pääsyään pois armeijasta ja minun oli tarkoitus mennä käymään siellä illalla, mutta maraton treenimme väsyttivät minut niin kertakaikkisesti, että väsähdin ihan totaalisesti kotiin päästyäni. :D Missasin sitten ne illanistujaiset ja olin jo höyhensaarilla kymmenen aikaan. Ja hyvinhän minä sitten nukuinkin. :)

I was spending most of my Friday in Alajärvi. We had first practices with whole band for Saturday's happening. I don't know about you guys but during my quite long carieer as singer (I'm not professional or anything :D) I haven't had any practices lasting so long. We had only one ten minutes or so break but otherwise we were practicing non-stop for four and half hours. At least we had practiced everything needed and were sure that everyone knew the songs. :p After practice I went to this place where the happening was starting on Friday because I didn't have ride home at the time. I helped with everything I could, which wasn't much because I'm not so good with technology. Half past five I got ride home.

One of my friends celebrated because he got out of the army and I was supposed to visit there during the evening. But then when I got home after the pracitce I suddenly felt so tired that I just didn't want to go anywhere but sleeping. And I was in a sleep at 10pm. :D And I was sleeping well. :)

Love

Lauantaina olikin sitten vuorossa Arvokas vuosimallia 2012! Oli ihan mahtavan upea päivä, vaikka koulukeskuksella tulikin vietettyä semmonen kepoinen kellonympärys. :D Jotenkin en edes osaa kuvata tuota päivää, koska tuntuu, etteivät sanat riitä kertomaan tapahtumasta niin, että siitä saisi oikean kuvan. Bänditouhut menivät niin hyvin kuin vain odottaa saattoi, Marko Selkomaa piti aivan loistavia saarnoja, tekniikan miehet olivat laittaneet valojen kanssa ehdottomasti parastaan ja muutenkin kaikki sujui jouhevasti ja hienosti. Porukkaa riitti ja tunnelma oli ylimmillään. :) Eipä sitä oikein muuten osaa sanoa! Kiitoksia Jumalalle aivan uskomattoman upeasta päivästä. ♥

On Saturday was time for Arvokas 2012! The day was absolutely amazing even though many of us spent 12 hours or so in the happening place. :D I somehow can't even describe how great everything was and it feels like I can't find words to tell about the happening in a way that it would be as I felt it. Band stuff was as good as possible, Marko Selkomaa preached sooo well I coul have listened him forever, friends taking care of lights were doing their absolute best and everything went smoothly and well. There were so many people and atmosphere was the best. :) I really don't know how to describe it. Thank you God for an amazing day. ♥

Keep moving forward

Sunnuntaina jatkettiin sitten vielä kahden kokouksen ajan musisointilinjalla Alajärvellä. Kaikki meni hyvin, vaikka tuntuikin siltä, että ääni ei enää tahtonut kulkea kun oli edellisenä päivänä antanut aivan kaikkensa ja hieman enemmänkin. Oikeasti en varmaan ole koskaan elämäni aikana laulanut niin täydellisesti sydämeni pohjasta kuin tuona lauantai-iltana! :D Kokousten jälkeen minun hulabalooni jatkui, sillä olen tulevana viikonloppuna menossa laulamaan entisen kuoronjohtajani lapsen nimenantotilaisuuteen ja sitä varten harjoittelimme pienen hetken. Onneksi laulut olivat todella helppoja, eikä meillä mennyt hirveän kauan harjoitellessa. :) Sen jälkeen sitten suuntasinkin erääseen graduhaastatteluun, sillä eräs nainen halusi haastatella minua graduaan varten. Tämän jälkeen palasin vielä takaisin koulukeskukselle auttelemaan loppusiivouksissa ja kotiin pääsinkin sitten siinä kymmenen aikaan. 

Kuten huomaatte, niin aivan järjetöntä haipakkaa on menty koko pääsiäinen. Vähän jopa ylikierrosten puolelle taittu mennä, koska en edes tuolloin viikonloppuna saanut nukuttua kunnolla (tai pommillakaan mua ei olis saanu hereille sinä aikana mitä nukuin, mutta kovin pitkään ei unta riittänyt), vaikka väsy oli ihan järkyttävä. Bussimatka maanantaina takaisin tänne Jyväskylään menikin ihan silmänräpäyksessä, juurihan sitä  silmänsä ummisti Kyyjärven jälkeen ja seuraavaksi kuuluukin kuulutus, jossa kerrotaan meidän olevan Jyväskylässä. :D

And then comes Sunday and time for singing during two meetings in Alajärvi. Everything went well even though I had a feeling that I can't sing anymore because I had just gave everything yesterday and actually little more. Really I don't know if I've ever sang so truly from the bottom of my heart than last Saturday. And it was a-w-e-s-o-m-e! After these meeting my day was not finished yet. Next weekend I'm going to sing in my ex-choir leader's child's naming happening and we practiced for that. Luckily the songs were quite easy and it didn't took long for practice them. After that I went for this interview because one women wanted to interview me for her master's thesis. And after this I returned to this school where the whole happening was and helped cleaning the place and so on. I got home somewhere around ten o'clock.

As you saw, I have doing thousands of things during the easter. Maybe a little too much because I couldn't even sleep properly even though I was sooo freaking tired. Actually I sleeped quite well but I just couldn't sleep so long even I didn't have anything early in the morning. When we came back to Jyväskylä, the three hours jorney was over like blink of an eye, I closed my eyes after Kyyjärvi and next things was that I heard that we are in Jyväskylä. :D

Am I happy?

Kaikkein parasta tässä on se, että minä ihan tosissani kuvittelin opiskelevani anatomian uusintatenttiin hyvin pääsiäisen aikana... :D Minä vain kysyn itseltäni, että missähän välissä? Vietin luultavasti enemmän aikaa Alajärvellä kuin Vimpelissä koko pääsiäisen aikana, kotona en tehnyt muuta kuin nukuin. Kovat oli suunnitelmat. Toteutus vähän ontui. :D

Best thing is that I really thought that I'm going to study hard for the Anatomy's re-sit exam during the easter. Let me laugh to myself a little.. And sorry if the language is not good. I wasn't in the mood for thinking in english. :D Hopefully you at least got my point in everything. :)

Day 21 - Another moment

Minulla ei ole hirveän vanhoja kuvia koneellani ollenkaan, koska suurin osa niistä on ulkoisella kovalevylläni, joka on tietenkin Jyväskylässä. Kuka itse asiassa edes sanoit, että tämän kuvan pitäisi olla vanha? Tässä kuitenkin tällainen otos päivästä, jolloin juhlin täysi-ikäisyyttäni. No tuleehan siitäkin jo syksyllä kaksi vuotta, että alkaa tämäkin kuva melko vanha olla. :D Syntymäpäiviäni vietettiin erään ystäväni mökillä ja kaikki olivat nyyttärimielessä tuoneet mukanaan jos jonkinnäköistä syötävää. Kakkukin tuli kuin tilauksesta, eikä minun tarvinnut sitä itse loihtia. ♥ Oikein mieleenpainuvat juhlat olivat. Minulla olisi myös näitä syntymäpäiviä koskien yksi ikuisuustehtävä suorittamatta: sain nimittäin eräiltä ystäviltäni lahjaksi kertakäyttökameran, johon minua pyydettiin ikuistamaan syntymäpäiviäni tuon illan ajan. Uskokaa tai älkää niin minulla on edelleenkin se filmi (onko se filmi?? ) kehittämättä. Monta kertaa olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta toistaiseksi huonoin tuloksin. :)

I actually don't have so many old photos in my computer because major of my photos are in external memory, which is in Jyväskylä of course. But who said that moment has to be somewhere far away in the past? Here is a photo from a day when I celebrated me turning an adult. Well, this happened 1½ years ago, so it is quite long time ago. :D I had parties in my friend's cottage and everyone had brought something to eat with them. I didn't even do the cake. ♥ Such an unforgettable parties. :) I also have one endlessness task concerning these parties: I got dispensable camera from my friends and my task was to take photos from the party. Believe or not I still haven't got those photos because the film is still inside the camera. :D I have tried many times to do that but somehow I've always forgotten.. :)