Tätä päivää

Hei taas kaikille! Minun arkeni on taas kulkenut melkoista haipakkaa ja kirjoittaminen onkin siitä syystä jäänyt hieman vähemmälle. Tässä on ollut kans sitä, että toisaalta oon puskenu koulun kanssa hirveästi ja toisaalta en ole ollut koulussa ollenkaan. Viime viikolla minulla oli koulua ainoastaan torstaina, mutta silloinkin  vietin siellä sitten semmoset keposet 11 tuntia aina aamukahdeksasta iltaseitsemään. Voin kertoa, että väsymyksen taso oli myös sitä luokkaa. Viimeisen tunnin aikana mietin, että olisiko pyörtyminen vai oksentaminen parempi vaihtoehto vallitsevaan päänsärkyyn.

Se viime postauksessa hehkuttamani nursing care plan on muuten viimeinkin valmis. VALMIS! Ready! Finito! Voi luoja miten olinkaan iloinen kun sain iskettyä sen tiedoston palautuslaatikkoon. Yksi yläasteikäinen ystäväni juuri Facebookissa angstaa siitä kuinka heidän pitää tehdä kirjailijaesitelmä valitsemastaan kirjailijasta ja yhdestä hänen teoksestaan. Muistan kuinka tuolloin se tuntuikin elämää suuremmalta tehtävältä, mutta tällä hetkellä olisin äärimmäisen iloinne jos saisin valita aivan itse hyvän kirjailijan ja häneltä parhaista parhaimman teoksen ja kirjoittaa siitä muutama hassu sivu. Tosin silloin innostuin itse kirjoittamaan muutaman hassun 18 sivua..

Tänään koulupäiväni sisälsi vain kaksi tenttiä. Niistäkin minulla olisi sanottavana muutama valittu sana. Ensimmäinen tentti oli drug administration. Kaksi tehtävää meni puolella luokalla penkin alle pelkästään sen takia, että kysymys oli ymmärretty väärin. Itselläni meni vain toinen noista pieleen, koska sattumoisin kävin kysymässä opettajalta, että mitä tässä kysymyksessä oikein haetaan (olisin muuten vastannut aivan päin honkia). Mistä lähtien tenteissä on ollut ideana selvittää, kuinka moni opiskelija ymmärtää kysymyksen oikein?? Varsinkin kun olin juuri aamulla opiskellut sen asian mikä sitten meni päin pöpelikköä sen takia, että en ollut ymmärtänyt kysymystä oikein. Toinen tentti: patologia. Kaksikymmentä oikein/väärin -väittämää, kymmenen oikeaa vastausta vaadittiin. Sehän nyt oli ihan piece of cake, varsinkin kun valvonta oli niin tiukka, että en ollut varmaankaan ainoa, joka googlaili vastauksia. Ärsyttävä osa tässä oli se, että tenttimateriaaliläpystä joka meille ystävällisesti laitettiin, oli viime vuoden rymälle osoitettu paperi, jonka sivunumerot ovat vuoden 2000 anatomian ja fysiologian kirjasta. Suurimmalla osalla ellei kaikilla meidän luokkalaisista on viime vuoden opus käytössään. Tarvinne siis mainita, että sivut pitävät kaikkea muuta kuin paikkansa ja suurimman osan ajasta sai kuluttaa ihan pelkästään siihen, että etsi niitä oikeita sivuja kun enää edes otsikot eivät täsmänneet sitten pätkääkään.

Kuten tästä varsin positiivisesta kirjoitussävystä saattaa huomata, minulla on ollut hieman huono päivä. :D Tai päivä oli hyvä, mutta ilta ei niinkään. Kaikki minut tuntevat ihmiset tietävät, että kiihdyn nollasta sataan aivan hetkessä. Sitten olen usein vielä äärimmäisen huono peittelemään ärsytystäni. Lopulta kaikki päättyikin tänään niin, että se alkuperäinen ärsytyksen kohde oli vaihtunut siihen, että mökkäsin itselleni koska olin mökännyt ystävälleni niin nopeasti niinkin tyhmästä aiheesta. Tyhmällä on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset vai miten se menikään. Onneksi minulla on kuitenkin maailman ihanin kämppis, jonka ei paljon tarvinnut tehdä saadakseen maailman taas näyttämään hieman paremmalta paikalta. ♥ Vielä kun aamulla ei tarvisi herätä kahdeksaksi kouluun, niin olisin suurinpiirtein taivaassa.  

Siinäpä oikeastaan oleellisimmat viime päiviltä. Kuvituksena tämän illan asu (koulussa päällä olivat pieruverkkarit) ja  välipalani. Huomenna olisikin sitten kahdeksalta aamulla vuorossa laboratorionäytteiden ottaminen ja niiden tutkiskelu. Sillä siis jatketaan. Adios!

Btw. I've been thinking lately that is there any foreign readers in my blog? Because if there is I could start also adding some text to my posts in English so all of you who cannot understand Finnish could follow my blog also. So if you prefer English, please make some noise!! :)