Jo eilisessä vuosikatsauksessani kerroin, että aikaisempien vuosien lupaukset olen keksinyt lähinnä sen takia, että olisi jotain mitä luvata. Toisinaan olen myös aloittanut karkkilakon uutena vuotena, mutta ei se ole koskaan vuotta kestänyt. Olen tullut joka kerta siihen tulokseen, että karkinkulutukseni on muutenkin niin vähäistä, että ei sitä tarvitse millään lakoilla rueta hillitsemään. Minun tapauksessani ainakin karkkilakko saa himoitsemaan sitä karkkia tuhat kertaa enemmän kuin sitä normaalisti tekisi mieli.
Uutta vuotta juhlistaessamme päätinkin, että ensi vuodeksi teen lupauksen, jonka tekeminen oikeasti vaatii minulta hieman ponnisteluja. Mietin ja mietin, mutta en kerta kaikkiaan keksinyt mitään. Karkkilakko pyöri mielessäni, mutta jälleen kerran totesin, ettei siinä olisi mitään järkeä. Jotain liikuntajuttuja pohdin myös, mutta tulin siihen tulokseen, että jos teen itselleni jonkun pakko-liikkua-neljä-kertaa-viikossa -lupauksen, niin se liikkumisen ilo katoaa saman tien. Tällä hetkellä nimittäin nautin salilla käynnistä, enkä halua tehdä siitä itselleni pakkopullaa.
Menin siis nukkumaan siinä aamusella ilman minkäänlaista lupausta jo alkaneelle vuodelle, mutta herätessäni siinä yhden aikaan syttyi pääni yläpuolelle lamppu: olin keksinyt itselleni uudenvuodenlupauksen! En muista olenko koskaan blogissa maininnut, mutta minulla on suuremman luokan ongelma kynsieni kanssa. Olen vannoutunut kynsienpureskelija. Joitakin vuosia sitten päätin tehdä asialle jotain ja sainkin pelkällä tahdonvoimalla pureskelun loppumaan. Hetkellisesti. Sen jälkeenkin olen muutamaan otteeseen saanut pureskelun loppumaan, mutta edelleenkin vain hetkellisesti. Asia, joka saa minut aina lankeamaan pureskeluun, on stressi. Toinen pahoille teille ajava tekijä ovat lohjenneet, repeilleet tai muuten vain vahingoittuneet kynnet. Siihen saakka kun kynnet ovat ehjät, pitkät ja kauniit niihin ei juurikaan edes tee mieli kajota. Mutta kun joku kaunis päivä yksi lohkeaa jostain ja ajattelet vain hieman narskutella sitä siloisemmaksi, niin kappas vain olen huomaamattani tuhonnut ne loputkin yhdeksän.
Onneksi minun ei tarvinnut rueta kynsienpureskelulakkoon yksin vaan minulla on vertaistukea. Viime postauksessa mainitsemani Sonja on myös vannoutunut jyrsijä ja hän lähti ilomielin mukaan hankkeeseeni. Tänään istahdimme pienen hetken kahvittelemassa (tai oikeastaan pirtelöitsemässä, what a word?? :D) Coffee Housessa ja pohdiskelimme motivoivaa tekijää kynsienpureskelun lopettamiselle. Ajattelimme, että meidän pitäisi palkita itsemme oikein kunnolla, jos oikeasti lopetamme kynsien pureskelun. Luullakseni tulimme nyt siihen tulokseen, että siinä vaiheessa kun molemmilla on pitkät ja kauniit kynnet, hemmottelemme itseämme ainakin jonkinlaisella ammattimaisella kynsienlakkauksella ja kenties myös käsihoidolla. Mikäpäs olisi parempi tapa juhlia saavutustamme kuin saada kynnet näyttämään aivan erityisen kauniilta. Se myös kenties motivoisi ei vain hetkellisesti lopettamaan kynsienpureskelua uudenvuodenlupauksen takia, vaan pääsemään tästä tavasta eroon lopullisesti. :) We'll see how this goes! Pitäkää peukkuja meille!
Alle vielä muutama upea kynsikuva, jotka spottasin mistäpäs muualtakaan kuin weheartit.comista. :)
Ei varmaankaan ainakaan ole epäselvää minkäväriset kynnet minua suunnattomasti ihastuttavat? ;)
todella kiva blogi :) tykästyin ;)
VastaaPoistahttp://mylifeemma-emma.blogspot.com/
Kiitoksia paljon! :) Käyn omasikin vilkaisemassa. (:
VastaaPoista