Tänään meillä oli siis tuhansien muiden abien tapaan penkinpainajaiset eli penkkarit. Aamu alkoi jo aikaisin, sillä jo ennen kahdeksaa kävimme laulamassa kahdessa kylämme kaupassa, sillä aamupäivästä oli tulossa todella kiireinen. Penkkareidemme teemana oli 1900-luvun vuosikymmenet ja minä yhdessä ystäväni kanssa esitin Moulin Rouge -"tanssityttöjä" (tai millä termillä niitä nyt voisikaan kutsua).
Ylhäällä hieman naamakuvaa ja jonkinlainen käsitys siitä miltä tänään näytin. Kaulassa oleva härpäke olisi oikeasti ollut sukkanauha, mutta en ajatellut vilautella reisiäni niin antaumuksella, että kyseinen paljettisiivu olisi yleisölle saakka näkynyt. Se siirtyi siis kaulaani koristamaan. Harteillani oleva höyhenboa kärsi sulkasadosta heti ensisekunneilta asti ja pelkäsin, että se olisi kalju ennen päivän päätöstä, mutta hyvinhän ne loppuhöyhenet sitten pysyivätkin, kun kiireisimmät olivat jo irronneet.
Huomenna kenties jaksan vähän muokkailla muitakin kuvia, jotta näette asun myös kokonaisuudessaan. Sain juuri yhden kansion kuvia facebookkiin, enkä jaksa enää rueta rajailemaan kuvia, jotta muita ihmisiä niissä ei näkyisi. Päivä oli kuitenkin onnistunut, harmi vain että se oli niin lyhyt. :) Mutta niinhän sitä sanotaan, että parhaat muistot jäävät hetkistä, jotka on lopetettu ilon ollessa ylimmillään. Hyvät muistot jäävät todellakin. :)
Nyt lukio olisi sitten virallistakin virallisemmasti ohi. Sisään koulun ovista astun enää todennäköisesti vain tuskailemaan ylioppilaskirjoitusten kanssa, vaihtamaan sanoja opinto-ohjaajan kanssa, kyselemään yo-tuloksia ja kenties syömään kalapuikkoja ja pinaattilättyjä. :D Hieman ristiriitaiset tuntemukset jylläävät mielessäni. Positiiviset kylläkin. Toisaalta on aivan mahtavaa, että koulu loppui. Toisaalta aika tuntuu kiitävän ohitse aivan valtavalla vauhdilla. Kaikki hetket ovat ohitse, ennen kuin niitä kunnolla ehtii edes ajattelemaan.
Äidinkielen tekstitaito osoittautui menevän jopa yli odotusten. Alustavat pisteeni ovat 3, 4 ja 3. Toivon mukaan ne pysyvät tuollaisina tai nousevat ylöspäin, sillä tuo tulos yhdistettynä aineeseen (jos kirjoitan sen yhtään normaalitasoisesti) luultavasti tuottaisi minulle äidinkielestä arvosanaksi Eximian! :) Englannin kuuntelusta ei hirveästi tarvitse puhua. Kaiken kertoo varmaan se, että JOPA ruotsin kuuntelu meni paremmin (ja sehän meni taannoin loistavasti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti