Olen näemmä unohtanut kirjoittamisen kokonaan. Eilen minulla oli paljonkin asiaa, mutta kuitenkin kun painoin "uusi teksti" -namiskaa ja asetin sormet näppäimille, ei mitään tekstiä syntynytkään. Nyt on hieman sama fiilis, mutta aion silti kertoa mitä kivaa minulle tapahtui eilen. :)
En muista olenko maininnut siitä, että 3 tammikuuta alkoi haku englanninkielisiin koulutusohjelmiin. Kävin eilen juttelemassa opon kanssa ja keskustelimme jatko-opinnoistani, lähinnä tämän meneillään olevan haun osalta. Meidän opo on oikeasti aivan mahtava! Sama kuinka epävarmana ja sekaisin asioista menet hänen luokseen, hänellä tuntuu aina olevan vastaus kaikkeen. Ja vaikkei hän tulevaisuuden suhteen päätöksiä puolestasi teekkään, hän osaa sanoa oikeat asiat ja kysyä oikeat kysymykset, jotka selkeyttävät omia ajatuksiasi. En tiedä kuinka selviäisin kouluihin hakemisesta ilman häntä! ♥
Juttutuokiomme jälkeen lähdin käymään tuttavieni luona ja sinnehän ne haku"paperit" lähti. Ykkösvaihtoehtona minulla on Degree Programme in Nursing Jyväskylän ammattikorkeassa ja toisena vaihtoehtona sama koulutusohjelma Tampereella. Kolmanneksi tuli niin sanottu villi korttini: Degree Programme in Tourism ja kohteena Tampere. Nyt ei auta muuta kuin odottaa pääsykoekutsua, jännää. :)
Toinen ilonaihe tuli vastaan kotona. Olin facebookkaamassa, kun serkkuni vaimo tuli puhumaan minulle naamakirjan chatissa. He olivat serkkuni kanssa jutelleet ja ajatelleet pyytää minua kummiksi heidän kohta puolentoistakuukauden ikäiselle tytölleen. ♥ Olen ripillepääsystäni lähtien (siitä on nyt... 3½ vuotta) odottanut, että pääsisin kummiksi jollekin ja nyt se tapahtui. :) Olin uutisista ihan suunnattoman iloinen ja kyynel silmässä vastasin hänelle, että se olisi aivan mahtavaa. Nyt ei muuta kuin ensimmäistä lahjaa kummitytölleni etsimään, prinsessa nimittäin kastetaan jo ensi viikolla. :)
En muista olenko maininnut siitä, että 3 tammikuuta alkoi haku englanninkielisiin koulutusohjelmiin. Kävin eilen juttelemassa opon kanssa ja keskustelimme jatko-opinnoistani, lähinnä tämän meneillään olevan haun osalta. Meidän opo on oikeasti aivan mahtava! Sama kuinka epävarmana ja sekaisin asioista menet hänen luokseen, hänellä tuntuu aina olevan vastaus kaikkeen. Ja vaikkei hän tulevaisuuden suhteen päätöksiä puolestasi teekkään, hän osaa sanoa oikeat asiat ja kysyä oikeat kysymykset, jotka selkeyttävät omia ajatuksiasi. En tiedä kuinka selviäisin kouluihin hakemisesta ilman häntä! ♥
Juttutuokiomme jälkeen lähdin käymään tuttavieni luona ja sinnehän ne haku"paperit" lähti. Ykkösvaihtoehtona minulla on Degree Programme in Nursing Jyväskylän ammattikorkeassa ja toisena vaihtoehtona sama koulutusohjelma Tampereella. Kolmanneksi tuli niin sanottu villi korttini: Degree Programme in Tourism ja kohteena Tampere. Nyt ei auta muuta kuin odottaa pääsykoekutsua, jännää. :)
Toinen ilonaihe tuli vastaan kotona. Olin facebookkaamassa, kun serkkuni vaimo tuli puhumaan minulle naamakirjan chatissa. He olivat serkkuni kanssa jutelleet ja ajatelleet pyytää minua kummiksi heidän kohta puolentoistakuukauden ikäiselle tytölleen. ♥ Olen ripillepääsystäni lähtien (siitä on nyt... 3½ vuotta) odottanut, että pääsisin kummiksi jollekin ja nyt se tapahtui. :) Olin uutisista ihan suunnattoman iloinen ja kyynel silmässä vastasin hänelle, että se olisi aivan mahtavaa. Nyt ei muuta kuin ensimmäistä lahjaa kummitytölleni etsimään, prinsessa nimittäin kastetaan jo ensi viikolla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti