Vuoden 2013 luetut

Kun vuosi on nyt viikko sitten vaihdettu, on jälleen aika ottaa katsaus viime vuonna lukemiini kirjoihin. Minulla on siis viimeiset pari vuotta ollut tapana kirjoittaa ylös vuoden aikana lukemani kirjat ja vuoden 2011 sekä 2012 luetut romaanit voi löytää myös blogistani. Vuonna 2012 luettujen kirjojen lista jäi minun mittapuullani varsin säälittävään yhdeksään opukseen ja teinkin uudenvuoden lupauksen lukea vähintään kaksikymmentä kirjaa seuraavan vuoden aikana. Kirjojen lukeminen ei siis todellakaan ole minulle mikään taakka vaan pidän siitä todella paljon ja sen takia halusin antaa enemmän aikaa tälle rakkaalle harrastukselle. Lupauksen kahdenkymmenen kirjan lukemisesta sain pidettyä ja ylitinkin tuon rajapyykin melko monella kirjalla: kokonaan sain luettua yhteensä nimittäin kaksikymmentäkuusi romaani. Mitä minä sitten luin tänä vuonna?

♥ Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa
♥ Suzanne Collins: Nälkäpeli
♥ Suzanne Collins: Vihan liekit
♥ Kaarina Davis: Rankka kutsumus - Sairaanhoitajan päiväkirja
♥ Suzanne Collins: Matkijanärhi
♥ C.S. Lewis: Narnian tarinat - Velho ja leijona
♥ Christopher Andersen: Barack & Michelle
♥ J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta - Sormusten ritarit
♥ Todd Burpo & Lynn Vincent: Taivas on totta - Hämmästyttävä tarina pienen pojan matkasta taivaaseen ja takaisin
♥ Hannah Alexander: Ratkaiseva askel
♥ Kerttu Aitola: Lontoonrakeita
♥ Anne Frank: Päiväkirja
♥ Santa Montefiore: The Summer House
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
♥ Kari "KK" Korhonen & Jukka Mäkinen: Huutavat kivet
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets
♥ Sophie Kinsella: Minishoppaaja
♥ Jude Deveraux: Silkkiäispuu
♥ Jenna Miettinen: Liian nuori
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
♥ Louisa M. Alcott: Pikku naisia
♥ Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa & Indonesiassa
♥ Cecilia Ahern: Where Rainbows End
♥ Yann Martel: Piin elämä
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire
♥ Jane Green: Life Swap

Vuonna 2013 tuli luettua moniakin hyviä romaaneja. Muun muassa Suzanne Collinsin Nälkäpeli -trilogia yllätti minut todella positiivisesti. En nyt enää hirveän tarkasti muista kirjojen tapahtumia, mutta muistaakseni kaksi ensimmäistä trilogian osaa ahmin hirveää vauhtia, kun taas kolmas ei enää ollut ihan niin hyvä kuin edeltäjänsä, mutta hyvä sekin joka tapauksessa. Jos sieltä ruudun takaa siis löytyy vielä joku, joka ei näitä kirjoja ole lukenut, niin voin ainakin omasta puolestani niitä suositella. J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja nyt ei koskaan minun mielestäni vanhene ja se näyttääkin löytäneen paikkansa jok'ikisen vuoden lukulistalta. :p Tällä kertaa aloitin kirjasarjan lukemisen tosiaan uudelleen englanniksi ja neljännestä kirjasta eteenpäin luenkin niitä ihan ensimmäistä kertaa kyseisellä kielellä.

Muita erittäin mainitsemisen arvoisia romaaneja ovat Santa Montefioren The Summer House, josta teinkin Lontoon-matkani päätteeksi ihan oman postauksensa, sillä kirja oli ehkä yksi parhaimmista lukemistani kirjoista koskaan. Jude Deverauxin Silkkiäispuu oli myös mieleenjäävä kirja siinä missä myös seuraavat romaanit: Eliza Gilbertin Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa & Indonesiassa, Cecilia Ahernin Where Rainbows End ja Jane Greenin Life Swap.

Voisikin kaiketi sanoa, että olen lukenut varsin mainioita kirjoja tämän vuoden aikana, kun niistä noin monta erityismaininnan saanutta löytyi. Viime vuoden lukulista sisälsi myös edellisvuosia enemmän englanninkielisia romaaneja ja olenkin alkanut kokea sen itselleni soveltuvammaksi lukukieleksi. Vaikka oma äidinkielemmekin on todella kaunis, niin toisinaan vaan tuntuu, että englanti on rikkaampi kieli kuin tämä meidän kotimainen. Tälläkin hetkellä lukemistaan odottaa itseasiassa peräti neljä englanninkielistä kirjaa, joista yhden sain joululahjaksi ystävältäni ja kolme muuta löysin antikvariaatin valikoimista.

Minkäslaisia kirjoja te luitte viime vuoden aikana? Löytyykö mitään suosittelemisen arvoista? ;)

2 0 1 3 / part 2

Heinäkuu oli muistini mukaan melko töidentäyteinen. Kamppailin myöskin terveyteni kanssa, sillä ennen kesälaitumille lähtöä aloin kärsiä päivittäisistä kovista päänsäryistä. Kesälomani aikana kävin Vimpelissä fysioterapiassa, mutta ennen kuin hoidot alkoivat auttaa päänsärkyihini, jouduin usein kamppailemaan työpäivän läpi jomottavan pään kanssa. Loppupäivä menikin sitten hyvin usein sängynpohjalla maatessa. Näiden kahden aktiviteetin lisäksi tapailin ystävääni Ainoa ja vietimme mahdollisimman paljon laatuaikaa heidän kesämökillään. Kuun lopussa juhlimme myös erään hyvän ystäväni häitä. ♥

Elokuun alkua viettelin Jyväskylässä, sillä ennen kesän viimeistä työviikkoa minulla oli viikon vapaa heinä- ja elokuun vaihteessa, jota lähdin sitten viettelemään Jyväskylään. Kovasti kirpaisi lähteä vielä viikoksi Pohjanmaalle töihin, mutta onneksi pääsin pian palailemaan takaisin Jyväskylään ja omaan arkeeni. Elokuun loppupuolella aloitin jälleen yhden harjoittelun; tällä kertaa sairaanhoitajan vastaanotolla. Kaikkea uutta ja ihmeellistä elämään toi vielä lisäksi se, että yhtäaikaa harjoittelun kanssa aloitin myös henkilökohtaisen avustajan työt. Menoa ja meininkiä ei siis elokuustani puuttunut. Elokuun viimeisenä päivänä sitten taas kaksi ystävääni saivat toisensa ja juhlimme päivän ajan heidän avioliittonsa alkua. :)

Syyskuussa päättelin harjoitteluni sairaanhoitajan vastaanotolla ja olin erittäin positiivisilla mielin kyseisestä harjoittelusta. Tuntuu, että samanlaiset fiilikset ovat joka harjoittelun jälkeen, mutta kukapa tietää, ehkä oman vastaanoton pitäminen voisi olla yksi mahdollinen urasuunnitelma tulevaisuuttani varten. Alkukuusta käväisin myös viikonlopun mittaisella visiitillä kotopuolessa juhlistamassa taas sitä yhtä lisävuotta mittarissani. Paras lahja oli ehdottomasti Ainolta saamani Sinkkuruokaa -keittokirja. :D Huomasin, että opintojen ja töiden yhtäaikainen suorittaminen ei ole laisinkaan minun juttuni. Vaikka henkilökohtaisen avustajan toimi vaati työpanostani ainoastaan kahdeksan tuntia viikossa, silti tuntui että tein kellonympäryksen mittaisia päiviä ja aikaa omalle ajalle ei jäänyt ollenkaan. Vatsani kenkkuilun johdosta päätin vihdoin ottaa härkää sarvista ja aloittaa kolmen kuukauden mittaisen gluteenittoman ruokavalion kokeilun. Osilteen sillä tiellä ollaan edelleen (viime kuussa otin kauran jälleen mukaan ruokavaliooni) ja ruokavalio on auttanut alati kipuilevan vatsani kanssa.

Lokakuu olikin astetta rennompi kuukausi, sillä edellisen harjoittelun päättymisen jälkeen minulla oli neljän viikon "vapaa" ennen seuraavan harjoittelun alkua. Tuon neljän viikon aikana oli kuitenkin tarkoitus saada oppari edes jonkinnäköiselle alulle ja kyllähän sen kanssa alkuun jo tuolloin pääsinkin. Kuun lopussa aloitin sitten syksyn toisen harjoitteluni, jota suoritin terveyskeskussairaalan vuodeosastolla. Nautin harjoittelustani heti ensimmäisestä päivästä lähtien ihan suunnattomasti ja suunnittelin jo kysyväni osastolta töitä kesäksi. Ei olisi kuitenkaan pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä kun ensimmäinen työviikkoni päätyi kotiinlähtöön 38-asteen kuumeessa, aloin pelätä taas pahinta, eli sitä sisäilmaoireilua.

Marraskuussa jouduinkin sitten tekemään sen, mitä olin tuosta ensimmäisen viikon viimeisestä päivästä saakka pelännyt: nimittäin keskeyttämään harjoitteluni. Tuolloin kirjoitin myös blogiini postauksen sisäilmaongelmistani ja niiden historiasta. Sisäilmaoireilu vei lopulta kaikki fyysiset (ja osittain myös henkiset) voimavarani myös harjoittelun ulkopuolella ja näin ollen tulimme avustettavani kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että työsuhteeni jäisi nyt harmittavan lyhyeksi; ainoastaan reilun kahden kuukauden mittaiseksi. Oli aika aloittaa itsensä hoitaminen ja lähdinkin Vimpeliin hengittelemään puhdasta ilmaa vajaan viikon ajaksi.

Joulukuussa päättelinkin sitten syksyä Jyväskylässä ja aloin valmistautumaan joulunvietton Pohjanmaalla. Joulukuussa päättyi muutaman kuukauden kestänyt opetuslapseuskurssi, jolla kävin seurakunnallamme kerran viikossa. Kotimatkani Vimpeliin teinkin sitten piparisella lipulla ja pääsin aloittamaan joulunvieton hyvillä mielin. Vajaa kaksi viikkoa tuli vietettyä maaseudun rauhassa, ennen kuin kotiuduin todella innokkaana takaisin Jyväskylään 28.12. Vuosi vaihtuikin sekä uusien että vanhojen ystävien kanssa seurakunnalla iltaa vietellen.

2 0 1 3 / part 1

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Nyt kun on vuosi vaihdettu onnistuneesti, voitaisiin vielä hetkeksi palata vuoteen 2013. Vuosi 2013 oli kenties kaikella tapaa merkittävin vuosi koko tähänastisen elämäni aikana. Mennyt vuosi oli samaan aikaan kaikkein rankin, ahdistavin ja vaikein, mutta myös opettavaisin, kasvattavin ja mahtavin vuosi mitä minulla on ollut. Varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana olen oppinut ihan hirveästi itsestäni ja olen oppinut paljon Jumalasta. En voi muuta kuin suurella innolla odottaa vuotta 2014 ja mitä se tuo tullessaan. Nyt vuorossa siis pieni katsaus vuoteen 2013 vanhojen blogipostausten ja päiväkirjamerkintöjen avulla. Olen muuten kirjoittanut vuotta 2013 kolmeen eri päiväkirjaan, ilmeisesti on ollut paljon asiaa. ;)

Tammikuussa ei blogipostausten ja päiväkirjamerkintöjen perusteella tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Kuukausi kului erittäin mielenkiintoisessa, mutta myös raskaassa harjoittelussa keskussairaalan akuuttiosastolla. Samaan aikaan sekä leivoin että laitoin ruokaa ahkerasti ja vietin aikaa rakkaan harrastukseni, lukemisen parissa. Esittelin myös pienen valtakuntani täällä Jyväskylässä.

Helmikuussa aloimme jälleen luokkalaiseni kanssa laittamaan pyöriä pyörimään vaihtoonlähtöämme ajatellen. Mielessämme pyörivät sekä Englanti, Hollanti, Ruotsi kuin Norjakin mahdollisina kohdemaina ja taisimme olla aika innoissamme tulevasta. Helmikuussa vaihdoin harjoittelupaikkaa ja siirryin keskussairaalasta harjoittelemaan mielisairaalan suljetulle osastolle. Jälleen kerran tämä harjoittelu erosi edellisestä kuin yö ja päivä, mutta opettavainen neliviikkoinen oli tämäkin! Blogin puolella pohdiskelin otsikolla: Mitä on olla onnellinen? Kuukauteen kuului yksi vuoden parhaista päivistä: päivä, jolloin menin kasteelle. Loppukuusta rohkenin myös viimein tekemään jotain, mistä olin haaveillut jo vuosikaudet: leikkasin nimittäin hiukseni "lyhyiksi".

Maalikuu toi paljon mustia pilviä taivaalle vaihtoonlähtöä ajatellen. Paikat kohdemaihin näkyivät menevän silmiemme edestä, mutta meitä ei kuitenkaan saatu sijoitettua mihinkään. Aloin turhautua toden teolla koko prosessiin ja aloin mietiskelemään myös sitä, että oliko minun edes tarkoitus lähteä koko vaihtoon, kun prosessi oli niin kertakaikkisen hankala. Kuun lopussa sain sitten varmuuden sille, että Jumalan suunnitelmiin ei tuo vaihtoonlähtö kuulunut ainakaan tällä haavaa ja näin ollen jätin haun siihen. Lähtemättömyys osoittautuikin oikeaksi päätökseksi, enkä jälkikäteen juuri ollenkaan harmitellut sitä, että en päässyt lähtemään. Pääsiäisen vietin hyvin poikkeuksellisesti poissa kotikonnuilta ja jokavuotisesta Arvokas-tapahtumasta. Aluksi pelkäsin koko pääsiäisen olevan lässähtänyt kuin pannukakku, mutta nautinkin olostani ja elostani täällä Keski-Suomessa aivan luvattoman paljon. Eräänä todella kauniina loppukuun päivänä kävin sivakoimassa Jyväsjärven jäällä retkiluistimilla ja kokemus oli niin miellyttävä, että jos tänä vuonna jää vielä tuohon järveen saadaan, niin täytyy mennä ottamaan lenkki uusiksi!

Huhtikuussa päätin, että koska vaihtoonlähtö oli kosahtanut ja pari muutakin mahdollisuutta lähteä ulkomaille oli mennyt penkin alle, minä lähtisin yksin ulkomaille. Aluksi en uskonut ollenkaan että rohkenisin matkaa varata, mutta kuinka ollakaan yhtäkkiä huomasin, että minulla oli lentoliput ja hostelli-majoitus Lontooseen viikon ajaksi. Siitä sitten alkoikin reilun kuukauden mittainen piinaava odotus ensimmäistä kunnollista ulkomaanmatkaani odotellessa. Matka-hehkutuksen lisäksi huhtikuuhuni kuului seurakunnan järjestämä Kairos-kurssi, joka oli todella avartava ja jonka aikana otin jälleen uuden askeleen eteenpäin uskossani.

Toukokuu taisi aika lailla mennä Lontoo-hehkutuksen merkeissä, aina alkukuusta siihen loppukuusta häämöttävään lähtöön saakka. Tietenkin siinä sivussa tuli vähän jotain muutakin tehtyä, aina välillä. ;) Toukokuun vietto aloitettiin tietenkin vapun juhlinnalla, jolloin Suomen kevät onneksi näytti parhaan puolensa. Vappuni ei ollut mitenkään erityinen, mutta mukava kuitenkin, sillä vietin sen hyvien ystävieni kanssa. Ennen reissuunlähtöä kerroin vielä blogissani elämäni tähtihetkistä. Matkan jälkeen tuo viikon reissukin olisi luultavasti löytynyt tuolta postauksesta, sillä viikko lukeutui ehdottomasti elämäni parhaiden viikkojen joukkoon (Edit. Olinkin näköjään osannut ennakoida tämän matkan ihanuuden ja maininnut sen jo tuossa postauksessa ;)). Matka oli aivan uskomattoman mahtava ja aion palata Lontooseen tänä vuonna uudelleen. Blogistani löytyy myös paljon postauksia matkaani liittyen, niitä voit lukea travel-tunnisteen alta. :)

Kesäkuun ensimmäisinä päivinä kotiuduin sitten elämäni parhaalta reissulta. Kotiinpaluun jälkeen fiilis olis vähän sellainen täh, joko se meni? Lomafiiliksistä palailtiin kuitenkin hyvin äkkiä maan pinnalle normaaliarkeen, sillä taisin kolmantena vai peräti jo toisena kotiutumispäivänä lähteä Pohjanmaalle kesälaitumille. Kesälaitumilla tarkoitan siis työntekoa. Työt aloitin heti seuraavalla viikolla reissusta palaamisesta. Pääsisäisen lisäksi myös juhannus oli menneenä vuonna poikkeuksellinen, sillä töiden takia en viime vuonna päässyt Keuruulle ja juhannuskonferenssiin ollenkaan. Epäilyksistäni huolimatta juhannuksesta tuli kuitenkin loppujen lopuksi varsin kelvollinen.

-------------

Jatketaan loppuvuoden parissa sitten seuraavalla kerralla! :)

Merry Christmas!

Haluan toivottaa teille jokaiselle oikein ihanaa ja siunattua joulua! Täällä on vietetty joulua tähän mennessä hyvin syöden (minulla on erittäin intohimoinen suhde joulukinkkuun), leväten ja jouluohjelmia katsellen. Seuraavaksi vuorossa olisi haudoilla käymistä, saunomista ja lopulta myös sitten sitä lahjojen availua. ;) Palaillaan asiaan varmaankin tuossa välipäivinä!

Kotimatka, joka meni aivan pipariksi

Myös täälläkin on vihdoin hiljennytty ja yritetty rauhoittua joulun viettoon. Viimeisen lahjan ostin ja käärin paperiin maanantaina ja jouluteloille jätin asuntoni Jyväskylässä tiistaina. Kotimatkani järjestyi tänä vuonna hieman poikkeuksellisella tavalla, sillä minä nimittäin matkustin joulunviettoon tuolla surullisenkuuluisalla piparilipulla. Jos jollain ei ole mitään hajua mistä puhun, niin valaisen teille tätä melko paljon mediatilaa saanutta tempausta lyhyesti. Matkahuollolla oli siis 17.12. tempaus, jolloin tietyt kriteerit täyttävällä piparilla oli mahdollisuus saada matkalippu vaihdossa piparia vastaan, joka oikeutti yhteen täysin vapaavalintaiseen matkaan päivän aikana. Tempauksestahan nousi lopulta valtava jupakka lippujen todella rajallisen määrän takia. Itse olin kuitenkin ajoissa paikalla ja sain lunastettua piparilippuni kotimatkaa varten. Myös Keskisuomalainen oli saanut vihiä tempauksesta ja niimpä paikalta löytyi  myös lehtikuvaaja ja -toimittaja. Videomateriaalia tästä valitettavasti löytyy Keskisuomalaisen nettisivuilta.

Joululahjojen hankkimisen onnistuin tosiaan tänä vuonna aloittamaan todella aikaisin ja ensimmäinen lahja odottikin kaapissa saajaansa jo syyskuun tienoilla. Tai, no jos itseasiassa ihan tarkkoja ollaan niin yksi paketista löytyvä lahja on ollut kaappien kätköissä jo viime joulusta saakka. :p Viimeinen lahjus meinasi tuottaa hieman päänvaivaa, mutta onneksi sekin löytyi jo viikkoa ennen jouluaaton H-hetkeä. Paketoin lahjat jo valmiiksi Jyväskylässä ja ihana kämppikseni otti kaksi kassillista näitä lahjojani ja vähän muitakin tavaroitani etukäteen autolla mukaansa tänne kotopuoleen, jotta minun ei tarvinnut ihan hukkua tavarapaljouteen kotimatkalla, jonka tosiaan taitoin sillä bussilla.

Tämän vuotiseen lahjojen paketointiin olen aivan erityisen tyytyväinen. Pidän ihan laittoman paljon lahjojen paketoimisesta ja etsinkin Pinterestistä hyvän tovin ideaa tämänvuotisten lahjojen käärimiseen. Alkuperäisenä ideana oli laittaa tuon ruskean paperin päälle erikokoisia kakkupapereita ja sitten sitoa paketit punaisella nauhalla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä vaiheessa kun löysin tuon ihanan sinisävyisen jääkarhu-paperin, jota en vain voinut vastustaa. Halusin kuitenkin edelleenkin käyttää tuota ruskeaa paperia, sillä pidän siitä todella paljon, ja lopulta löysinkin jälleen Pinterestistä idean käyttää toista paperia tehosteena ruskean paperin päällä. Yllä näette sitten lopputuloksen. :) Minkäslaisia lahjojen paketoijia siellä on? Panostatteko paketointiin vai onko se vain ja ainoastaan pakollinen paha, jolla lahjat saadaan saajaltaan piiloon? 

Olen myös saanut vuosittaisen pestin toimia isän aputonttuna. Hän nimittäin kuuluu siihen joukkoon, joka ei juurikaan perusta lahjojen paketoimisesta, joten hän on joka vuosi delegoinut sen minulle tajutessaan, että minä osaan paketoida lahjat kiitettävän hyvin. Toisessa kuvassa kääreensä saa lahja äitipuolelleni.

Tosiaan, joulu olisi nyt tarkoitus viettää täällä maaseudulla, mutta välipäivien aikana palailen sitten varmaan jo Jyväskylään ja vietän siellä sitten vuodenvaihdetta. Täällä nimittäin tuskin tapahtuu tuolloin mitään ihmeellistä ja seurakunnalla Jyväskylässä on uudenvuoden vastaanotto, joten mieluummin menen sitten sinne. :p Saattaapi olla, että kuulette minusta vielä ennen ylihuomenna koettavaa jouluaattoa, mutta jos jostain syystä näin ei käykkään, niin varmuuden vuoksi toivottelen teille jo hyvät joulut. Toivon siis kaikille oikein rauhallista, rentouttavaa, siunattua ja ihanaa joulunaikaa! :) ♥ Nauttikaa jouluruoista, viettäkää aikaa läheistenne kanssa, mutta muistakaa myös se joulun todellinen tarkoitus. :)

Persoonallinen kalenteri

Olisikohan se ollut lukioaikaa kun aloin ensimmäistä kertaa käyttämään kalenteria aktiivisesti. Siitä saakka se on ollut erottamaton osa laukkuni/reppuni sisältöä, minne sitten ikinä menenkin. Kalenteriin kirjoitan ylös aika lailla jok'ikisen menon, ja unohtaisin varmaan kaikki asiani jos minulla ei olisi kalenteria. En tiedä onko se niin hyvä asia, että muisti ei saa juurikaan virikettä kun kaiken voi tarkistaa kalenterista, mutta noo.. Olen myös todella pikkutarkka se suhteen, millaisen kalenterini tulisi olla. Saan itseasiassa vuosittain ilmaisen mainostaskukalenterit niin opiskelijaliitolta kuin tehyltäkin, mutta ne eivät vain ole oikeanlaisia, joten ne jäävät aina käyttämättä. :D Löydän kyllä kauppojenkin valikoimista yleensä mieluisia kalentereita, mutta kuinka innoissaan olinkaan kun jonkun toisen blogin kautta törmäsin tähän persoonallinen kalenteri -konseptiin. Mainittakoon nyt tässä heti alkuun vielä se, että joka pennosen tästä kalenterista olen maksanut ihan itse omasta kukkarostani ja mainostan ja annan näkyvyyttä nyt ihan omasta tahdostani tuotteelle, jonka näen sen arvoiseksi. :p

Etukannessa kollaasi omista kuvista ja inspiroivista lauseista.

Kalenterin tekeminen persoonallinen kalenteri -sivuilla on todella yksinkertaista ja helppoa. Tai sanotaanko että se on periaatteessa helppoa, mutta käytännössä sen kokoamiseen menee aikaa tovi jos toinenkin. Aikaavievyys ei siis johdu ohjelman monimutkaisuudesta vaan yksinkertaisesti siitä kun miettii, että mitä omaan kalenteriin haluaisi ja mikä versio tuntuisi parhaimmalta. Itselläni kauimmin aikaa vei tuon etukannen kollaasin teko ja sen kanssa meinasikin loppua usko kesken. Onneksi jaksoin vääntää sen kanssa sillä lopputulos on todellakin kaikkien niiden minuuttien ja jopa tuntien arvoinen, joita sen tekemiseen käytin.

Takakanteen valitsin yhden elämäni tärkeimmistä motoista.

Kalenterin tekeminen aloitetaan sen koon valinnalla, joita löytyy neljä eri vaihtoehtoa. Omani on kokoa A5, eli puolet siitä normaalista A4:sen paperiarkista. Sen jälkeen kalenteriin saa valita kaiken aina etu- ja takakannen designista sekä viikkonäkymän mallista sivujen väriteemoihin saakka. Sivujen alalaidassa on myös tilaa erilaisille merkintäpalkeille joita voivat olla muun muassa viikon to-do -lista, viikon tentit ja muistaakseni mahdollisuutena oli myös valita viikon treenit. Sen lisäksi kalenteriin pystyy halutessaan Facebookin kautta lisäämään jo valmiiksi ystävien syntymäpäivät. Viimeisille sivuille voi sitten valita vaikkapa muutaman värityskirjan sivun tai sudokuja tylsiä luentoja piristämään. Opettajille sieltä löytyi mahdollisuus jonkinlaisiin luokanopettajan sivuihin ja myöskin perinteisiä viivoitettuja tai ruudutettuja sivuja oli mahdollista kalenteriin lisätä. Kalenterin hintaan kuuluu myös tuossa alapuolella olevassa kuvassa hieman pilkistävä viivain joita löytyy useita värivaihtoehtoja, sekä kuminauha joka pitää kalenterin tukevasti kiinni sekä kaikki lippuset ja lappuset siististi siellä välissä. Lisäksi mukaan tulee myös muovitasku, jonka saa kiinnitettyä haluttuun kohtaan kalenteria.

Nalle Puhin viisaudet löysivät myös paikkansa kalenteristani.

Minun viikkonäkymäni on seuraavanlainen.

Yksi kalenterin hyvistä ominaisuuksista on kaiken muun mahtavan lisäksi se, että aloituskuukausi voi olla mikä tahansa kuukausi vuodesta. Kalenterin ei siis tarvitse olla joko perinteinen lukuvuosi- tai kalenterivuosi-kalenteri vaan sen voi halutessaan aloittaa vaikkapa huhtikuusta. Omalle kalenterilleni tuli hintaa 37 euroa ja hinta riippuu siis näistä neljästä kokovaihtoehdosta, jotka tuossa aikaisemmin mainitsin. En nyt jaksa käydä tarkistamassa minkähintaisia muut kalenterit olivat, mutta sen saa selville kun klikkaa tuota ylempänä olevaa linkkiä ja käy heidän sivuillaan. :) Kalenteri kolahti postiluukustani tismalleen tuon kahden viikon toimitusajan täytyttyä, joten jouluksi tällaista kaunokaista ei enää pukinkonttiin saa pakattua. Varmaan ihan tammikuun alkuunkin kalenterin saaminen menee todella tiukoille, koska välissä on paljon pyhäpäiviä, mutta jos ei ennen loppiaista ole hirveästi kalenteriin merkittävää ohjelmaa, niin kyllä tästä ensi vuodeksi vielä kalenteri tulisi. ;)

Kalenterin loppuun valitsin muun muassa muutaman sivun aivopähkinöitä.

Lopputulos on mielestäni todella onnistunut ja olen todella iloinen tästä kalenterista! :D Minun tekisi mieli vain koko ajan plärätä kalenteria ja harmittelenkin, kun minulla ei ole vielä ollut sinne hirveästi mitään kirjoitettavaa. Vaikka eihän se täpötäysi kalenteri enää siinä vaiheessa välttämättä hirveästi hymyilytä, kun tekemistä on aamusta iltaan seitsemänä päivänä viikossa, että ehkä ihan hyvä vaan että ensi vuoteni ammottaa vielä tyhjyyttään. ;)

Millaisia kalentereita sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy?

Gluteenittomat piparkakut

Leivoin itsenäisyyspäivän kunniaksi elämäni ensimmäisen piparkakkutaikinan ja ajattelin nyt jakaa tämän reseptin teidän kanssanne. Itse en edes ole koskaan ollut suuri piparkakkujen fani, mutta jostain syystä tällä kertaa näitä oli vain tehtävä. Kämppikseni ainakin kehui reseptin olevan todella hyvä ja kopio sen mummolleen kotiin vietäväksi. Ilmeisesti nämä siis ainakin ihan syötäviä olivat, vaikka ulkonäkö ei päätä tällä kerralla huimannutkaan.

150 g margariinia

3/4 dl tummaa siirappia

2 dl sokeria

1½ tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl pomeranssin kuorta

1 tl neilikkaa

1 kananmuna

½ tl ruokasoodaa

noin 7 dl gluteenittomia jauhoja

Kiehauta kattilassa margariini, siirappi, sokeri ja mausteet. Sekoita kunnes sokeri on sulanut ja jäähdytä seos haaleaksi. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja lisää se siirappiseokseen. Sekoita sooda jauhoihin (itse sekoitin soodan 1 dl:aan jauhoja) ja lisää jauhot taikinaan. Peitä taikina ja anna sen levätä kylmässä, kunnes se on tarpeeksi kiinteää leivottavaksi. Leivo taikinasta pipareita ja paista niitä 175-asteisessa uunissa noin 5-8 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään vaaleanruskeita.

Itse taikinan teko oli yksinkertaisuudessaan verrattavissa siihen helppoon heinäntekoon, mutta taikinan käsiteltävyys leipomisvaiheessa olikin sitten jo hieman haastavampaa. Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin pitämään taikinaa kylmässä yön yli, mutta oma taikinani oli ainakin muuttunut siinä ajassa kivikovaksi möykyksi, josta ei kyllä ainuttakaan piparia leivottu. Päädyin ratkaisuun, jossa mursin tuon möykyn väkivaltaa käyttäen pienemmiksi lohkoiksi, joita aloin sitten työstämään pipareiden muotoon. Taikinaa joutui käsittelemään aika kauan ennen kuin sen sai sellaiseen muotoon, että se pysyi edes hieman kasassa. Taikina oli siis todella herkästi murenevaa. Lopputuloksena hien ja kyyneleiden jälkeen oli kuitenkin kolme pellillistä uunin käsittelyä odottavia pipareita.

Uunissakaan piparit eivät käyttäytyneet odottamallani tavalla. En muista kuinka tavallisiin jauhoihin leivotut piparit käyttäytyvät uunissa, mutta nämä turposivat ja paisuivat ihan hirveästi tuon muutaman minuutin aikana, mitä ne uunissa viettivät. Pipareiden ulkomuodosta oli miltei mahdoton päätellä, että milloin ne olisivat kypsiä ja milloin ne kaipaisivat vielä lisäpaistoa, sillä edes väri ei paistoastetta paljastanut. Ensimmäinen pelti onnistui oikein hyvin, toinen oli uunissa liian vähän aikaa (ylläolevassa kuvassa voitte nähdä alimpien keksien olevan vielä melko raakoja), ja viimeinen pelti oli sitten jotain näiden kahden väliltä. Valmiit piparit olivat myös melkoisen hauraita ja osa tahtoi hajoilla käsiin, niitä pelliltä irroitellessani. Summa summarum: ihan pipareilta nämä maisuivat ja onneksi satsin ei mitään edustuspipareita tarvinnut ollakaan, kun ne vain omaan käyttööni tulivat. Ensi kerralla ehkä osaan jo leipoa gluteenittomat piparkakut hieman paremmin. :)

Piparit nautittiin tietenkin kuuman glögimukin kanssa ja taitaa tuolla kuvassa viikonlopun sanomalehtikin pilkistää. Kyllä näillä eväillä kelpaa!