Se on ohi nyt!

Tänään sain vihdoin ja viimein päätökseen tuon kotihoidon harjoittelun. Vaikka nautinkin harjoittelusta suunnattomasti ja toisaalta olisin mielelläni vaikka jatkanut sitä viikolla tai kahdellakin, niin olihan se hyvä fiilis saada taputeltua loppuun. Varsinkin kun viime harjoittelu päättyi sen keskeyttämiseen sisäilmaongelmien takia, niin on helpottunut fiilis, että tämän sain kunnialla suoritettua. :) Eipä tämäkään harjoittelu noiden ongelmien saralla ihan kivuttomasti mennyt: meidän tiimimme toimisto nimittäin on rakennuksessa, jossa on kovastikin ongelmia sisäilman kanssa (minun tuurini tuntien tämä ei liene mitenkään erityisen yllättävää? :D). 

Onneksi ohjaajanani oli kuitenkin sairaanhoitaja, joka myöskin kärsii näistä samaisista ongelmista ja olimme suurimman osan toimistollaoloajasta evakossa toisen tiimin toimistolla. Toisinaan jouduimme kuitenkin viettämään aikaa tuolla hometoimistolla ja kyllä minä sen voinnissani heti huomasin. Tämän viimeisen viikon vietin kuitenkin toisen työntekijän kanssa, sillä oma ohjaajani jäi lomalle. Toisen ohjaajani kanssa vietimme sitten kaikki iltapäivät tuolla pahamaineisella toimistolla, enkä kyennyt tekemään tällä viikolla yhtään ainutta täyttä työpäivää, sillä oireet olivat vain niin kovia. Useinmiten tunnin jälkeen pääni alkoi särkeä, minua alkoi huimata ja aloin voida pahoin. Tiistaina kotiuduin töistä migreenin kanssa ja tänään viimeisenä päivänä viimeiset puoli tuntia kokosin itseäni, etten olisi pyörtynyt. On se hassu juttu, että vaikka selkeästikin oireilen tuota sisäilmaa (kolme viikkoa tein ihan täyttä päivää ja oireilin ainoastaan kun toisinaan olimme muutaman tunnin hometoimistolla ja nyt en sitten pystynyt päivääkään olemaan töissä kolmeen saakka, jääkö siinä nyt epäselvyyksiä että mistä fyysiset oireeni johtuvat?), niin siitä huolimatta sitä miettii että onkohan tämä vika nyt vain korvien välissä. Eilenkin kun lähdin kotiin hyvissä ajoin ennen kuin oireet olivat ehtineet liian pahoiksi, niin mietin vain että olenkohan minä nyt vain laiska. :D Ihmismieli on kummallinen.

Oikeastaan minun piti vain tulla lyhyen lyhyesti kertomaan, kuinka ajattelin tämän iltani ja kenties huomisen päivänikin viettää, mutta runosuoni kukkikin nyt hieman enemmän. Olin siis jo aikaisemmin viikolla oikein kirjoittanut kalenteriini tämän illan kohdalle Leffailta ja sen ajatuksen voimin painoin tämän viimeisenkin harjoittelupäivän. Työpäivän jälkeen kävinkin sitten FilmTownissa vuokraamassa kaksi leffaa ja hakemassa vähän namusia kunnon rentoilua varten. Täytyy kyllä sanoa, että herkut on jo syöty, mutta kumpaakaan leffoista en ole vielä edes aloittanut. :D Katsoin nimittäin muutaman missaamani jakson Salkkareita ja McLeodin tyttäriä ja siinähän ne herkut tulikin nopeasti napsittua. No, voihan nuo elokuvat katsoa ilman herkkujakin huomenissa. ;) Tämän ja huomisen päivän ohjelmassa olisi kuitenkin luvassa lähinnä rentoilua sekä ehkä vähän ulkoilua ja asunnon siivoamista: tällä kertaa kuitenkin ihan siinä määrin vain kun nyt sängystä ylipäänsä jaksan nousta. ;)

Ajatuksia auringonpaisteesta ja uusista aluista

Suomen talvi on kyllä näytellyt parasta loistoaan viime päivien aikana! Vaikka pakkasta olisikin toisinaan saanut olla edes muutama aste vähemmän, niin kyllä nämä kertakaikkisen upeat säät ovat lyöneet viikon parin takaisen synkkyyden, märkyyden ja pimeyden ihan 6-0. Ei kylmyydestä nyt sinänsä mitään suurempaa haittaa ole ollut, pukeutumiskysymyshän se lähinnä on, mutta kyllä pyöräileminen reippaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa on jo hivenen extreemeä minun makuuni. :D En kuitenkaan valita, sillä kuten jo sanoin, valitsisin tämän talven ihmemaan ja auringonpaisteen ihan koska tahansa, jos vaihtoehtona on pimeä ankeus.

En tiedä teistä, mutta minuun kevään pitenevät päivät tuovat ihan uskomattoman määrän uutta energiaa! Kaikkein surkein aika vuodesta on mielestäni lokakuun ja joulukuun välinen aika, kun päivät lyhenevät lyhenemistään ja kun on vain pimeää kaiken aikaa. Joka vuosi poden tuona aikana jonkin sortin kaamosmasennusta (tai masennus on liian vahva sana, ehkä väsymys tai alakulo kävisi paremmin): ei oikein tee mieli tehdä mitään, väsyttäisi vain koko ajan. Kun sitten aurinko alkaa jälleen pitkän pimeän jakson jälkeen näyttäytyä taivaan rannassa, on olo kuin uudesti syntyneellä. Ehkä juuri sen takia koen uuden vuoden vaihtumisessa olevan niin vahva uuden alun tuntu: päivät alkavat pidetä ja ehkä vuoden paras aika, kevät, alkaa kolkutella ovella. Nytkin minusta tuntuu, että viimesyksyisen ja alkutalvisen väsymyksen jälkeen minulla on ollut energiaa vaikka mihin! Viikonloppuisinkin olen herännyt aikaisin, siivoillut asuntoamme, laittanut ruokaa, tiskannutkin olen tavallista useammin ja niin edelleen.

Uusi vuosi toi mukanaan myös "uudet" kujeet opiskelussa: aloitin nimittäin jälleen yhden uuden harjoittelun (monet ovat kommentoineet minun olevan kaiken aikaa harjoittelussa, mutta niinhän minä taidan ollakin kun loppuvaiheessa opintoja jo ollaan). Tällä kertaa kyseessä on jo toiseksi viimeinen niin sanottu perusharjoittelu, jonka minä suoritan kotisairaanhoidossa täällä Jyväskylässä. Kolme viikkoa on nyt takana, enkä voi kyllä sanoa muuta kuin että olen nauttinut kotihoidossa työskentelystä ihan hirmuisen paljon!

Työskentely kotihoidossa on eronnut kaikista muista aikaisemmista harjoitteluista todella paljon, sillä aikaisemmin potilaat ovat aina joko tulleet luoksemme tai olleet osastolla hoidossa, mutta tällä kertaa hoito on tullut asiakkaiden luokse heidän kotiinsa. Pääasiallisesti kyseessä on siis ollut suhteellisen hyväkuntoisia vanhuksia, jotka tarvitsevat enemmän tai vähemmän tukea kotona, jotta he voisivat asua siellä mahdollisimman pitkään. Olen tuntenut jotenkin olevani aivan elementissäni tänä aikana ja välillä olenkin mietiskellyt, että voisiko tämä olla se minun juttuni. Ilmeisesti se on myös näkynyt muillekin sillä olen saanut todella positiivista palautetta työskentelystäni niin ohjaajaltani kuin muilta kollegoilta sekä asiakkailtamme. Pieni haaveenmurunen on, että voisin tehdä tulevan kesän töitä kotihoidossa: joko sairaanhoitajan tai lähihoitajan sijaisena.

Uusi vuosi toi mukanaan myös haaveilut uusista tuulista blogini suhteen. Minulla on ollut jotenkin paljon inspiraatiota ja innostusta blogin saralla, mutta sitten taas tuntuu että kaikki vanhat jutut täällä eivät anna oikeutta sille kaikelle inspiraatiolle, mikä pääni sisällä jyllää. Ensinnäkin, olen todella kyllästynyt blogini nimeen. En aikoinaan parempaakaan keksinyt ja onhan se tuossa mukana kulkenut, mutta pitkään olen jo haaveillut nimen vaihdosta. Uusi nimikin on jo mielessä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se liittyisi omaan nimeeni. Varsin mielikuvituksetontahan se kenties on käyttää omaa nimeään blogin nimessä, mutta mikäs sen paremmin kuvaisi elämästäni kertovaa blogia kuin oma nimeni, kun en ole blogin aihepiiriä sen kummemmin rajannut. Minulla itseasiassa on jo uusi blogi perustettuna ihan uuden Google-käyttäjän taakse, enää tarvitsisi vain tehdä uusi ulkoasu (tai siis senhän hiomisessa se ikuisuus meneekin :D) ja aloittaa uuden blogin kirjoittaminen.

Jos paras mahdollinen vaihtoehto olisi toteutunut, olisin ajoittanut uuden blogin aloituksen vuoden alkuun. Ennen vuoden vaihtumista ja sen jälkeen on kuitenkin ollut niin paljon hässäkkää, että en ole vain ehtinyt värkkäämään uuden blogin kanssa. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että kun viikon kuluttua harjoitteluni loppuu, yritän opintojeni eteenpäinviemisen lisäksi panostaa blogiini ja toivottavasti saada se uuden kyhäelmän eetteriin jossain vaiheessa kevättä. Jotenkin tuntuu, että blogini on pitkään tavallaan junnannut paikallaan ja haluaisin saada hieman uutta tulta sen hännän alle. Vaikka en edelleenkään tavoittele mitään suuria tällä saralla, vaan kirjoittelen nettipäiväkirjaa pääasiassa omaksi ilokseni, niin kyllä sitä tässäkin harrastuksessa haluaa johonkin suuntaan kehittyä. :) Mitäs ajatuksia tämä uusi blogi teissä herättää?

Johan tässä nyt oli sillisalaattia tarpeeksi tälle kertaa. Seuraavaksi minä aion siirtyä nauttimaan alkaneesta viikonlopusta (jes! <3) muutaman pyykkikoneellisen pyörittämällä ja teekupposen juomalla kera nelosen illan leffatarjonnan. Postauksen kuvat on muuten napattu joku päivä tällä viikolla (en nyt muista milloin) työpäivän aikana, kun ulkona oli niin kerta kaikkisen kaunista. Ja uskoisitteko, että kaksi postauksen viimeisintä kuvaa on otettu ikkunalasin läpi? Ei, en minäkään. Mutta nyt, adiós ystäväiseni ja hyvää viikonlopun alkua!

Merry Christmas!

Haluan toivottaa teille jokaiselle oikein ihanaa ja siunattua joulua! Täällä on vietetty joulua tähän mennessä hyvin syöden (minulla on erittäin intohimoinen suhde joulukinkkuun), leväten ja jouluohjelmia katsellen. Seuraavaksi vuorossa olisi haudoilla käymistä, saunomista ja lopulta myös sitten sitä lahjojen availua. ;) Palaillaan asiaan varmaankin tuossa välipäivinä!

Persoonallinen kalenteri

Olisikohan se ollut lukioaikaa kun aloin ensimmäistä kertaa käyttämään kalenteria aktiivisesti. Siitä saakka se on ollut erottamaton osa laukkuni/reppuni sisältöä, minne sitten ikinä menenkin. Kalenteriin kirjoitan ylös aika lailla jok'ikisen menon, ja unohtaisin varmaan kaikki asiani jos minulla ei olisi kalenteria. En tiedä onko se niin hyvä asia, että muisti ei saa juurikaan virikettä kun kaiken voi tarkistaa kalenterista, mutta noo.. Olen myös todella pikkutarkka se suhteen, millaisen kalenterini tulisi olla. Saan itseasiassa vuosittain ilmaisen mainostaskukalenterit niin opiskelijaliitolta kuin tehyltäkin, mutta ne eivät vain ole oikeanlaisia, joten ne jäävät aina käyttämättä. :D Löydän kyllä kauppojenkin valikoimista yleensä mieluisia kalentereita, mutta kuinka innoissaan olinkaan kun jonkun toisen blogin kautta törmäsin tähän persoonallinen kalenteri -konseptiin. Mainittakoon nyt tässä heti alkuun vielä se, että joka pennosen tästä kalenterista olen maksanut ihan itse omasta kukkarostani ja mainostan ja annan näkyvyyttä nyt ihan omasta tahdostani tuotteelle, jonka näen sen arvoiseksi. :p

Etukannessa kollaasi omista kuvista ja inspiroivista lauseista.

Kalenterin tekeminen persoonallinen kalenteri -sivuilla on todella yksinkertaista ja helppoa. Tai sanotaanko että se on periaatteessa helppoa, mutta käytännössä sen kokoamiseen menee aikaa tovi jos toinenkin. Aikaavievyys ei siis johdu ohjelman monimutkaisuudesta vaan yksinkertaisesti siitä kun miettii, että mitä omaan kalenteriin haluaisi ja mikä versio tuntuisi parhaimmalta. Itselläni kauimmin aikaa vei tuon etukannen kollaasin teko ja sen kanssa meinasikin loppua usko kesken. Onneksi jaksoin vääntää sen kanssa sillä lopputulos on todellakin kaikkien niiden minuuttien ja jopa tuntien arvoinen, joita sen tekemiseen käytin.

Takakanteen valitsin yhden elämäni tärkeimmistä motoista.

Kalenterin tekeminen aloitetaan sen koon valinnalla, joita löytyy neljä eri vaihtoehtoa. Omani on kokoa A5, eli puolet siitä normaalista A4:sen paperiarkista. Sen jälkeen kalenteriin saa valita kaiken aina etu- ja takakannen designista sekä viikkonäkymän mallista sivujen väriteemoihin saakka. Sivujen alalaidassa on myös tilaa erilaisille merkintäpalkeille joita voivat olla muun muassa viikon to-do -lista, viikon tentit ja muistaakseni mahdollisuutena oli myös valita viikon treenit. Sen lisäksi kalenteriin pystyy halutessaan Facebookin kautta lisäämään jo valmiiksi ystävien syntymäpäivät. Viimeisille sivuille voi sitten valita vaikkapa muutaman värityskirjan sivun tai sudokuja tylsiä luentoja piristämään. Opettajille sieltä löytyi mahdollisuus jonkinlaisiin luokanopettajan sivuihin ja myöskin perinteisiä viivoitettuja tai ruudutettuja sivuja oli mahdollista kalenteriin lisätä. Kalenterin hintaan kuuluu myös tuossa alapuolella olevassa kuvassa hieman pilkistävä viivain joita löytyy useita värivaihtoehtoja, sekä kuminauha joka pitää kalenterin tukevasti kiinni sekä kaikki lippuset ja lappuset siististi siellä välissä. Lisäksi mukaan tulee myös muovitasku, jonka saa kiinnitettyä haluttuun kohtaan kalenteria.

Nalle Puhin viisaudet löysivät myös paikkansa kalenteristani.

Minun viikkonäkymäni on seuraavanlainen.

Yksi kalenterin hyvistä ominaisuuksista on kaiken muun mahtavan lisäksi se, että aloituskuukausi voi olla mikä tahansa kuukausi vuodesta. Kalenterin ei siis tarvitse olla joko perinteinen lukuvuosi- tai kalenterivuosi-kalenteri vaan sen voi halutessaan aloittaa vaikkapa huhtikuusta. Omalle kalenterilleni tuli hintaa 37 euroa ja hinta riippuu siis näistä neljästä kokovaihtoehdosta, jotka tuossa aikaisemmin mainitsin. En nyt jaksa käydä tarkistamassa minkähintaisia muut kalenterit olivat, mutta sen saa selville kun klikkaa tuota ylempänä olevaa linkkiä ja käy heidän sivuillaan. :) Kalenteri kolahti postiluukustani tismalleen tuon kahden viikon toimitusajan täytyttyä, joten jouluksi tällaista kaunokaista ei enää pukinkonttiin saa pakattua. Varmaan ihan tammikuun alkuunkin kalenterin saaminen menee todella tiukoille, koska välissä on paljon pyhäpäiviä, mutta jos ei ennen loppiaista ole hirveästi kalenteriin merkittävää ohjelmaa, niin kyllä tästä ensi vuodeksi vielä kalenteri tulisi. ;)

Kalenterin loppuun valitsin muun muassa muutaman sivun aivopähkinöitä.

Lopputulos on mielestäni todella onnistunut ja olen todella iloinen tästä kalenterista! :D Minun tekisi mieli vain koko ajan plärätä kalenteria ja harmittelenkin, kun minulla ei ole vielä ollut sinne hirveästi mitään kirjoitettavaa. Vaikka eihän se täpötäysi kalenteri enää siinä vaiheessa välttämättä hirveästi hymyilytä, kun tekemistä on aamusta iltaan seitsemänä päivänä viikossa, että ehkä ihan hyvä vaan että ensi vuoteni ammottaa vielä tyhjyyttään. ;)

Millaisia kalentereita sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy?

My day - 27.10.

Tykkään itse hirveästi lukea tällaisia Päivä bloggaajan kanssa -postauksia, joten ajattelin kertoa siis kuvien avulla teille tästä päivästäni. Lyhykäisyydessään kuitenkin ensin menneestä viikosta. Aloitin siis maanantaina taas yhden käytännön harjoittelun. Tällä kertaa teen sisätautien harjoittelun sisätautien (yllättävää? ;)) osastolla, joka on erikoistunut neurologisten potilaiden ja diabeetikkojen hoitoon. En voi sanoa muuta kuin että olen aivan fiiliksissä tuosta harjoittelusta! Yleensä harjoittelun ensimmäiset viikot menevät vain ohjaajan perässä kävellessä ja tehtävänantoja odottaessa, mutta tässä harjoittelussa olen pystynyt olemaan hyödyksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja se on aivan mahtavaa! Minulla on kuitenkin takana jo aika monta harjoittelua ja kokemusta perushoidosta löytyy, joten aikaa ei ole tarvinnut viettää sormi suussa seinäruusuna oleillen, vaan olen voinut jo ottaa vastuuta asioista, joihin koen olevani kykenevä. Olen siis ollut ihan innoissani, jos se ei vielä käynyt selväksi. ;D

Torstai kuitenkin toi vähän takapakkia, sillä minulle tuli illalla kauhea vilu ja kuumemittari näytti lukemien nousevan hieman 37:n paremmalle puolelle. Sehän nyt ei ole monenkaan silmiin vielä lukema eikä mikään, mutta minulla sairastaminen on yleensä sitä, että lämpö nousee vähän yli 37 asteen ja jojoilee sen ja normaalin välillä parisen viikkoa. Tuokin pieni nousu tekee olon puolikuntoiseksi, mutta kuumetta ei oikeastaan ole tarpeeksi kotiinkaan jäämiseksi. Niinpä sitten perjantaina menin töihin, koska en halunnut jäädä kotiinkaan. Puolenpäivän aikoihin aloin töissä ihmetellä, kuinka posket kuumottavat niin kovasti ja olo oli muutenkin kehno. Vastaus löytyi kuumemittarin avulla: minulle oli noussut ihan kunnon kuume. Olin aika ihmeissäni, että mittari sellaisia numeroita edes näytti, sillä en ole tosiaan kärsinyt kunnon kuumeesta miesmuistiin (ellei lasketa viime vuonna ottamani influenssarokotteen jälkeistä kuumepiikkiä). Eipä siinä auttanut kuin lähteä kotiin sairastamaan. Seuraavana yönä teinkin jo kuolemaa vessan lattialla (en nyt ihan kirjaimellisesti) ja viikonlopun olenkin kärsinyt pienestä lämpöilystä ja huonosta olosta. Eipä se olo vieläkään ole mitenkään kummoinen, mutta toivon että pääsen huomenna kuitenkin jo takaisin töihin. Nyt kuitenkin tähän päivään!

1. // Aamuni alkoi siinä yhdeksän korvilla herätessäni toiseen perättäiseen vapaapäivään. Rakastan muuten aivan mielettömästi noita Muumi-lakanoitani, jotka ostin viime Vimpeli-reissullani Halpa-Hallista. Olen jo todella kauan haaveillut Muumi-lakanoista ja nyt ne sain! ♥ Kyllä kelpasi mennä uusiin lakanoihin nukkumaan eilen illalla. :) 2. // Aloin miltei heti herättyäni keittämään riisipuuroa, mutta sen valmistuminen kesti niin kauan, että aamupala täytyi syödä siinä välissä. Siinä samalla oli hyvä lueskella päivän uutiset Keskisuomalaisesta. 3. // Pakkohan sitä riisipuuroa oli sen valmistuttua nokare maistaa, vaikka paljon vatsaan ei aamiaisen jälkeen mahtunutkaan. Kyllä se vain on niin hyvää! ♥ Tätä onneksi riittää nyt töihin evääksi muutamaksi päiväksi.

4. & 5. // Tiskipöydällä lojui jokusen päivän tiskivuori, jota en vain kestänyt enää katsoa. Aamupäivän aikana senkin sain onneksi onnistuneesti tuhottua. En varmaankaan ole ainut jota ärsyttää se, että niitä tiskejä alkaa kasaantumaan uudelleen miltei samantien kun edelliset olet saanut pestyä.. Tekee vain mieli olla käyttämättä koko astioita, ettei tarvisi taas pian olla pesemässä niitä. :D Kun minä joku päivä saan sen astianpesukoneen, niin en enää ikinä valita tiskeistä! Niin varmaan..

6. // Tuossa aamiaiskuvassa oli tosiaan jotain ennenkuulumatonta: nimittäin elämäni ensimmäinen itselleni keitetty kahvikupponen. Pelkään pahoin että olen viimein addiktoitumassa kahviin, sillä muun muassa eilen minun oikeasti teki ihan hirveästi mieli kahvia! Yleensä olen juonut sitä ehkä vain tavan vuoksi harjoittelussa, kesätöiden aikaan jotta pysyisin hereillä ja jos joku sitä on varta vasten keittänyt. En kuitenkaan ikinä ennen tätä päivää ole itselleni keittänyt kahvia, eikä minun oikeastaan sitä ole tehnyt mielikään. Alan selvästi olla rappiolla.. Kohta minäkin varmaan kuulun niiden ihmisten joukkoon, joiden kanssa ei kannata yrittää kommunikoida ennen kolpakollista kahvia.

7. // Riisipuuron keiton lomassa oli hyvästi aikaa hoitaa pakollista Facebookkaamista, uutisten lukua, blogien kahlaamista ja sen sellaista. 8. // Tänään koitin hiuksiini jotain aivan uutta ja yllätyin todella positiivisesti lopputuloksesta! Tämän letin ohje on niinkin yksinkertainen, että tehdään vain tavallista ranskanlettiä, mutta sen sijaan että hiuksia lettiin lisättäisiin sekä ylä-, että alapuolelta, lisätään niitä vain alapuolelta, jolloin saadaan tällainen luukki aikaan. :) Tämä taitaa päätyä kampauksekseni myös huomenna töihin, jos vain sinne saakka terveenä pääsen. ;) 9. // Päivän ohjelmaani kuului avustettavan luona käyminen, joten yövaatteiden tilalle oli vaihdettava jotain muuta. Jalkaan eksyivät pitkästä aikaa H&M:n punaiset pöksyt ja viihdyinkin niissä ja tässä asukokonaisuudessa aivan erityisen hyvin! :)

10. // Sairastamiseen kuuluu olennaisena osana tietenkin elokuvien katselu ja herkuttelu! Viikonlopun elokuvasaldona kolme pätkää: From Prada to Nada, Step Up 2: The Streets & The Ugly Truth. Ensimmäisenä mainittu oli oikeastaan aika huono, toinen oli ihan jees mutta edeltäjänsä on edelleenkin kaikista para ja tuo viimeinen, ja myös tuossa kuvassa esiintyvä, oli kyllä näistä kolmesta ehdottomasti paras ja oikeasti aika hyvä pätkä. :) Tuon jäätelön ihanuudesta ei varmaan tarvitse erikseen mainita. :D 11. // Loppuillan aion jatkaa hyväksi haivaitulla linjalla, eli siis löhöillen ja Greyn anatomian uusinta kautta netistä tuijotellen. Vähän ehkä joutuu myös vielä tuohon jäätelörasiaan kajota.

Suurissa suunnitelmissani olisi aloittaa huominen päivä varsin toimeliaasti, jos vain olen edes jollain tasolla jälleen elävien kirjoissa. Ajattelin aloittaa aamuni aikaisin pienellä kävelylenkillä, jonka jälkeen pesisin pari koneellista pyykkiä, sillä unohdin tämänpäiväiset pyykkivuoroni ihan tyystin. Ennen yhdeltä alkavaa työvuoroani olisi vielä aikaa imuroimiseenkin, jos vain sen jaksan tehdä. Sitten saankin viettää kahdeksantuntisen töissä, jos vointi vain sen suo. Toivon ja rukoilen kyllä, että olen huomenna jälleen terve, sillä en millään malttaisi olla harjoittelusta pois!

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :) ♥

London - Returning to Finland

Niinhän se kello löi lopulta viisi aamulla merkkinä alkavasta kotimatkasta. Aikamoisessa kotiinpalumorkkiksessa nousin ylös, enkä voinut uskoa että mahtava viikko Lontoossa oli jo näin pian ohitse.  Olin nukkunut todella huonosti johtuen unista, joissa myöhästyin paluulennolta, sekä edelleen jatkuvasta kaameasta flunssasta. Olisi tehnyt mieli vetää peittoa vain takaisin korville ja jatkaa unia, mutta eihän siinä muu auttanut kuin nousta ylös. Hammaspyykin ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen saada itseni näyttämään joltain muulta kuin haudasta nousseelta zombilta, loin viimeisen haikean silmäyksen viikon hyvin palvelleeseen huoneeseeni, ennen kuin suljin oven perässäni.

Matkani viimeiselle metromatkalle jouduin ostamaan irtolipun, sillä travelcardini oli mennyt vanhaksi edellisenä iltana. Tuolloin tajusin että matkakortti oli maksanut kyllä itsensä aika monta kertaa takaisin, sillä yhdensuuntaisesta metromatkasta Earl's Courtilta Victorialle maksoin £ 4.50, kun taas koko viikon matkakortista pulitin £ 30.40. Jo itsessään tuota kotiaseman ja Victorian väliä tuli varmasti ajeltua tuon matkakortin hinnan edestä. Travelcardini toimi siis zonella 1-2 ja en voi muuta kuin suositella sen hankkimista. Itse matkustin ainoastaan kerran noiden kahden zonen ulkopuolelle matkatessani tuonne Warner Bros. studioille, mutta nekään yksittäisliput eivät mannaa maksaneet. Ehdottomasti aion siis tuon matkakortin hankkia seuraavallakin reissulla. Tosin seuraavalla matkalla aion tutustua myös noihin double deckereihin. Metromatkustaminen oli niin törkysen simppeliä, että laiskana en jaksanut tutustua bussien toimintaan. :D Hyi minua. Mutta joo se siitä.

Victorialta otin sitten Gatwick Expressin lentokentälle. Check-in, turvatarkastus ynnä muut virallisuudet sujuivat tällä kertaa huomattavasti sulavammin, kun oli edes jonkinmoinen käsitys siitä mitä oli tekemässä. :D Kentältä shoppailin vielä vähän tuliaissuklaita, niskatyynyn itselleni kotimatkaa varten, kymmenen punnan headphonesit sekä jotain mielettömän hyviä yrttipastelleja, joita minulla on todella kova ikävä. Seuraavalla matkalla täytyy kantaa niitä rasiakaupalla kotiin. :p Kahdeksaan saakka istuskelin sitten kentällä aamupalaa mutustellen ja äänikirjaa kuunnellen, kunnes lentomme lähtöportti ilmoitettiin. Siellä sitten vielä hieman lisää odottelua ennen kuin pääsimme koneeseen ja lento Kööpenhaminaan saattoi alkaa. Tuon matkan vetelin muistaakseni aika tehokkaasti sikeitä liian aikaisen aamuherätyksen ja liian lyhyiden yöunien takia.

Vaikka pelkäsinkin lentämistä jo huomattavasti vähemmän kuin menomatkalla, sain tutustua lentomatkailun nurjaan puoleen: lentäminen flunssaisena. Ei sitä muuten juuri tuntenut, mutta jos korvani alkoivat ilmoittaa itsestään menomatkallakin ennen laskeutumista, niin paluumatkalla tukkoisen pään takia ne tuntuivat räjähtävän siihen paikkaan. Auts, se teki todella kipeää. Vasen korvani myös napsahti lukkoon laskeutumisen aikana, mikä on sinänsä ihan normaalia, mutta omani ei vain auennut kaikista kikoista huolimatta ollenkaan. Enpä sitte kuullut juuri mitään ennen Suomeen pääsyä. Hirvittävän mukavaa kun pää on täynnä räkää, korvat ovat tukossa, etkä kuule mitään. Teki mieli lyödä lentokentän lattialle ja heittää pienet itkupotkuraivarit. Ei todellakaan ollut mikään miellyttävin matkustusfiilis. :D

Seuraavana olikin sitten vuorossa matkan miellyttävin osuus, yhdeksän tunnin odottelu jatkolennolle Köpiksen lentokentällä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin lähtenyt bussilla/metrolla/millälie julkisella kulkuvälineellä tutkimaan Köpiksen keskustaa, mutta olo oli niin kertakaikkisen kehno ja minulla oli aikamoinen hedari lennon laskeuduttua, joten päätin jäädä kuluttamaan aikaa kentälle. Ihan hyvä idea sinänsä, kun myöhemmin tajusin, ettei minulla oikeastaan ollut enää yhtään rahaa. :D Tarkkaan olin roposeni laskenut ja käyttänyt matkan aikana. Lopultahan se yhdeksän tunnin odottelu meni yllättävän nopeasti ja sujuvasti! Pääasiassa aikaani kulutin torkkuen, syöden ja päiväkirjaa kirjoitellen. :D Tuli todettua ainakin se, että Köpiksen lentokenttä on järjettömän kallis paikka! Nimimerkillä halvin mahdollinen aamiaisleivän näköinen kyhäelmä frapuccinon kanssa reilu 12e.. Mutta sitten taas kentällä oli ihana hiljainen tila, jonka lepotuoleilla sain muutaman tunnin makoisat unet ennen kuin auringon paahtaessa täysillä sinne tuli liian kuuma.

Ja niin vain tuli sekin yhdeksän tuntia kulutettua ja siirryin lähtöportille. Siellä oli vielä boarding menossa Alicanteen lähtevälle lennolle ja oli todella haikea mieli siitä, että toisilla loma on vasta aluillaan, kun itse odottelen lentoa koti-Suomeen. Olisi tehnyt mieli enemmän kuin mitään hypätä siihen koneeseen ja vain jatkaa lomailua. Tuolla oli myös ihan hirveästi suomalaisia ja pitkän viikon jälkeen olikin mukavaa vaihtaa muutama sana suomeksi kahden ihanan eläkeläismummon kanssa, jotka olivat juuri palanneet kuukauden lomalta Italiasta. Toinen heistä käsittääkseni miehensä kanssa omistaa sieltä lomaosakkeen, jossa he olivat nyt sitten nauttimassa eläkepäivistä. Kelpaisi! Sitten olikin jälleen meidän vuoromme siirtyä koneeseen, joka nousi taivaalle puoli yhdeksän aikaan illalla. Lento Suomeen meni ohi todella nopeasti ja tuntui kuin vain hetki nousun jälkeen olisi korviin alkanut taas sattua siihen malliin, että tiesin laskeutumisen olevan lähellä. Hetken kuluttua kuulutettiinkin miehistön alkavan valmistautua laskeutumiseen. Täytyy kyllä sen verran sanoa, että auringonlasku lentokoneesta on mielettömän upea näky!

Helsinki-Vantaalla oltiin sitten joskus yhdentoista jälkeen jolloin alkoi kolmen tunnin bussin odottelu. Suunnitelmissani oli löytää mukavin mahdollisin kolo nukkua nuo kolme tuntia, mutta hyvin pian tajusin, ettei nukkumisesta tulisi yhtään mitään, kun koko ajan yritin vain yskiä sisuskalujani pihalle. Tiedättekö sellaisen rasittavan yskän joka kutittaa kurkkua koko ajan, mutta mitään yskittävää ei ole? Yritinkin siis löytää paikan, jossa häiritsisin mahdollisimman vähän muita nukkumista yrittäviä matkailijoita ja päädyinkin asettautumaan lähelle jonkin hotellin aulaa ja vessaa sillä yskänpuuskat tuossa vaiheessa olivat niin kovia, että oksennuksen tulo ei enää ollut kaukana. Aika toivoton fiilis oli tuossa vaiheessa, sillä en uskonut pystyväni edes lähtemään Jyväskylään sillä ensimmäisellä mahdollisella bussilla kauhean köhäni takia. Jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut penninhyrrääkään jäljellä, niin olisin luultavasti maksanut itselleni yön lentokenttähotellissa ja lähtenyt kotiin aamulla. Noh, en kuitenkaan tehnyt niin, koska rahaa ei enää ollut. :D

Siinä tuolilla sitten epämukavasti torkahtelin ja parin tunnin kuluttua oloni olikin onneksi helpottanut niin paljon, että menin ulos odottamaan meidät kotiin vievää bussia. Onneksi ajanvietettä tuolle välille ei tarvinnut hirveästi keksiä, sillä olin unessa jo ennen kuin pääsimme edes pois Vantaalta ja muutamaa havahtumista lukuunottamatta heräsin lopulta Palokassa. Perillä olin siis puoli kuudelta aamulla vuorokauden matkustamisen jälkeen. Ilmeisesti sitä voi saada kulumaan vuorokauden matkassa Lontoosta Jyväskylään. :D Seuraavalla kerralla taidan olla sen verran viisaampi, että maksan muutaman kympin extraa siitä, että pääsen suoraan yhdellä lennolla määränpäähän, aika raskaaksihan tuo kotimatka lopulta kävi. Tai valitsen ainakin sellaisen vaihdon, joka ei kestä yhdeksää tuntia. :D

Lämpimässä aamuauringossa kaupungin heräillessä kävelin sitten matkakeskukselta kämpille. Varmaan tunnin verran olin hereillä, kunnes nukahdin muutamaksi tunniksi sohvalle. Tai siis nukahdin sohvalle sen jälkeen, kun olin ensin taivastellut muodottomasti turvonneita nilkkojani! Ihmettelinkin jo Köpis-Helsinki lennolla, että näyttääpäs mun nilkat jotenkin omituisilta, mutta totuus selvisi sitten vuorokauden matkaamisen jälkeen kun otin sukkahousut pois jalasta. Seuraavalla kerralla olen myös se verran viisaampi, että ostan matkaa varten lentosukat. :D Tosin en ainakaan muista menomatkalla olleen ongelmaa tämän asian kanssa, joten paluumatkan vuorokauden matkustamisella taisi olla aika suuri rooli tässä tilanteessa.

Niin tuli siis lopulta aika taputella tämä matka viikon reissaamisen ja 62 täyden kirjoitetun päiväkirjasivun jälkeen. Uskon, että fiilikseni matkalta ovat välittyneet melko hyvin näitä postauksia lukiessa, mutta summa summarum: viikko Lontoossa oli ihan mielettömän upea, ihana ja kaikkea muuta ylistyssanoja, enkä voisi olla kiitollisempi Jumalalle siitä miten mahtavasti kaikki meni ja kuinka mukavaa minulla oli! ♥ Näitä postauksia kirjoitellessa on kyllä tullut elettyä noita viikon hetkiä uudelleen ja tällä hetkellä on jotenkin todella haikea fiilis ja kaipuu Lontooseen on todella kova. Onneksi jaksoin miltei pienintä yksityiskohtaa myöten kirjoittaa matkan vaiheet päiväkirjaan, niitä todellakin kelpaa muistella vielä myöhemminkin. :) Toivottavasti seuraava matka koittaisi pian, sillä pala sydäntä jäi Brittien saarille. ♥

kuvat: Pinterest

London - Day 7

Koska edellinen ilta oli tuon studio-kierroksen takia venähtänyt tavallista pidemmäksi, heräsinkin myöhemmin kuin muutoin viikon aikana. Siitäkin huolimatta silmäni avasin jo puoli kahdeksan aikaan. En edes yrittänyt ehtiä heti aamupalan alkuun kahdeksaksi, vaan suuntasin sinne suosista hieman myöhemmin ja aloitin aamuni rauhallisesti touhuten. Aamupalalla sitten tutustuinkin ikäiseeni italialaiseen tyttöön, jonka kanssa tuli juteltua niitä ja näitä. Muistini uumenista kaivelin sellaisen informaation, että tyttö olisi sanonut asuneensa vuoden verran Suomessa, mutta toisaalta en voi olla asiasta täysin varma, sillä juttelin sadan muunkin ihmisen kanssa tuon viikon aikana. :D Aamiaisen jälkeen sitten pakkailin seuraavana päivänä koittavaa kotiinlähtöä varten sen verran kuin se tässä vaiheessa oli mahdollista. Lähtö hotellilta viimeisenä kokonaisena Lontoo-päivänä koitti myöhemmin kuin minään päivänä aikaisemmin viikolla lähtiessäni liikenteeseen kymmenen aikoihin.

Havahduin siihen, että minulla oli edelleenkin se London Eyen pääsylippu käyttämättä. En kyllä edelleenkään korkeanpaikankammoni kanssa ollut varma, tohtisinko koskaan tuohon hyrrään astua, mutta pakkohan sitä oli yrittämään lähteä, kerta tuosta kierroksesta oli jo etukäteen maksettukin. Niinpä astuin metroon ja matkasin Westministerille. London Eyen juurella Thamesin rannalla tuli varmaan vajaan tunnin verran rohkeutta kerättyä ennen kuin sydän pamppaillen kävin sen lappusen varsinaiseen lippuun vaihtamassa. Senkin jälkeen arvoin vielä hetken jos toisenkin ennen kuin lopulta "maailmanpyörään" johtavan jonon jatkeeksi rohkenin astua. Onneksi jonon jatkeena ei enää kauan tarvinnut seistä, sillä luultavasti pupu olisi saattanut vielä livahtaa pöksyyn tässäkin vaiheessa. Se pupu kyllä meinasi asettua asumaan housuihini siinä vaiheessa kun vihdoin pääsin sinne kapseliin saakka ja tajusin, että tänne on nyt jäätävä. Istahdin tukevasti sen kapselin keskellä olevalle penkille ja olin melko varma, että tuijottaisin vain syliäni tuon puolen tunnin ajan ja saattaisin ehkä juuri ja juuri selvitä hengissä. :D

Kuten arvata saattaa, olin jännittänyt aivan turhaan. Tottahan sitä hirvittävän korkealla oltiin, siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri. Korkeus ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin kuvitellut, sillä koko härveli liikkuin niin hitaasti ettei liikettä edes tuntenut ollenkaan. Se puolituntinen hujahti sitten lopulta melkoisen nopeasti ja kyllähän ne maisemat olivat miltei henkeäsalpaavan upeat ilmankin ollessa suotuisa maiseman katselua ajatellen. Matkan aikana juttelin myös erään naisen kanssa, joka oli viikonloppureissua viettelemässä perheensä ja ystävänsä perheen kanssa Pohjois-Englannista. Kun sanoin tulevani Suomesta, hän sanoi heidän käyneen joskus lomailemassa Lapissa. Hauskaa, että he ovat Lapissa käyneet kun itse en ole sielläpäinkään vieraillut, vaikka Suomessa asunkin. :D

Yläilmaseikkailun jälkeen palasin tukevasti maan pinnalle ja palkitsin itseni hot dogilla, jota jäin syömään Thamesin rannalle. Vaikka päivä olikin kaunis ja selkeä, niin kylmä viima teki siitä melko viileän. Joen rannalla istuskelin odottamassa suomalaista Hanna-Maria, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta jo etukäteen. Kun hän saapui paikalle, lähdimme metrolla Brick Lanelle, sillä Hanna-Mari halusi esitellä minulle yhden Lontoon tunnetuimmista markkinapaikoista. Paikka ei jostain syystä sytyttänyt minua ollenkaan niin kovasti kuin Camden Townin markkinat. Tai ehkä ne eivät juuri siitä syystä sytyttäneetkään, että odotin niiden olevan Camdenin kanssa hyvin samankaltaiset. Tämä visiitti jäi siis kovin lyhyeksi ja laihaksi, sillä ainuttakaan tuliaista tai ylipäänsä mitään en markkinoilta ostanut.

Aloin olla hieman ahdistunut tuliaisten puutteen takia ja päätin palata takaisin Camdeniin tuliaisostoksille, sillä kahden viime visiitin aikana olin oppinut jo tuntemaan paikkaa jonkin verran ja minulla oli jo hieman hajua, mitä ostaisin ja kenelle. Camden oli menossa jo jotakuinkin noin kahden tunnin kuluttua kiinni, mutta kun hätä oli todellinen, niin tuliaiset löysin tunnissa. :D Ja aika loistavia löytöjä teinkin vaikka itse sanonkin! Erityisen ylpeä olin isälle ostamastani paidasta, jossa luki: "My daughter went to London and all I got was this lousy t-shirt". Pelkäsin kovasti erityisesti paidan koon puolesta, mutta onneksi se sopi isälle kuin nakutettu ja olen nähnyt sen jopa hänen yllään useampaankin kertaan. Se tuliainen osui siis aivan nappiin. :) Tuolla shoppailureissulla löysin Camdenista aivan uusia koloja ja onkaloita, joten sinne täytyy todellakin vielä palata!

Shoppailun jälkeen olisin jo ollut aika valmista kauraa nukkumaan, sillä takana oli pitkä päivä ja minulla oli kaamea flunssa ja olin aika kipeä jo tässä vaiheessa. Kyseessä oli kuitenkin viimeinen iltani Lontoossa ja olin päättänyt mennä Hillsong Churchiin, joten eihän sitä visiittiä todellakaan voinut jättää välistä! Ja onneksi päätin flunssasta huolimatta mennä, sillä kokous oli aivan loistava! En voinut uskoa, että olin oikeasti Hillsong-seurakunnassa ja olin mielettömän kiitollinen ja iloinen mahdollisuudesta lähteä matkalle Lontooseen ja käydä tuossa seurakunnassa muiden mahtavien kokemuksien lisäksi. Parhaiten fiiliksiäni tuolla hetkellä kuvasi sana overwhelming, täysin toimivaa suomenkielistä käännöstä en tälle sanalle edes tiedä enkä keksinyt edes suomenkielistä sanaa kuvaamaan niitä fiiliksiä. Olin pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta, niin sen varmaankin voisi suomeksi ilmaista. :D

Kokous tuntui todella lyhyeltä ja oli mielestäni ihan liian pian ohi. Kokouksen jälkeen lähdimme pienellä porukalla, joka koostui kolmesta suomalaisesta tytöstä, yhdestä unkarilaistesta ja yhdestä muistaakseni afrikkalaisesta jätkästä, yhteen ravintolaan, joka oli varattu seurakuntalaisia varten. Viivyin paikalla suurinpiirtein tunnin verran, jonka jälkeen oli aika palata kotikonnuille, sillä flunssa alkoi käydä liiaksi voimille, pakkaukset olivat vielä jonkin verran kesken ja kello herättäisi viideltä aamulla kotimatkalle. En olisi halunnut tuon viimeisen illan loppuvan koskaan, enkä voinut millään uskoa että seuraavana aamuna olisin jo matkalla takaisin Suomeen ja kauan odottamani ja hehkuttamani mahtava loma olisi pian ohitse ja vain hieno muisto.

Hotellille paluun jälkeen aloin vastahakoisesti pakata viimeisiä matkatavaroita. Pakkaaminen ei yhtään innostanut kun edessä olisi vajaan vuorokauden mittainen kotimatka (kyllä, Lontoostakin voi matkata Suomeen niin kauan :D). Nukahdin sitten lopulta joskus puolenyön aikoihin, mutta nukuin kyllä kieltämättä erittäin kehnosti: yskin koko yön ja alitajuisesti pelkäsin nukkuvani herätyksen yli ja myöhästyväni lennolta. Ei siis ollut mikään ihme, että olin todella väsynyt kun kello viiden tunnin unosien jälkeen pärähti soimaan.

London - Day 6

Hiljaa hyvä tulee vai miten se menikään. :D Vaikka Lontoon-matkastani on jo aikaa kaksi kuukautta, niin jäljellä on vielä muutama matkakertomus tänne jaettavaksi. Tosin mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on vaikka näiden postausten kirjoittamiseen nyt hieman aikaa menikin. Mutta pidemmittä puheitta on aika palata viettämään toiseksi viimeistä täyttä päivää Lontooseen.

Olin tosiaan jo edellisenä päivänä päättänyt iskeä Camdeniin heti sen auetessa kymmenen aikoihin. Olin paikalla kyllä jo hieman etuajassa, mutta onneksi siellä oli jo tosi paljon putiikkeja ja kojuja auki, eikä ajoissa oleminen näin ollen haitannut ollenkaan. Miltei heti suuntasin siihen Camdenin kuuluisaan kenkäkauppaan, jonka seinästä sojottaa se keltainen Converse. Siellähän nappasi välittömästi ja mukaan lähtivät sellaiset korolliset herrainkenkien tyyppiset popot reilun £20 hintaan.

Katutaidetta Camdenissa

Kaiken kaikkiaan kulutin jotain kolmen ja neljän tunnin väliltä markkinoita kierrellen ja täytyy sanoa, että se oli aivan mitättömän lyhyt aika tuon ihanuuden tutkimiseen. Rakastuin siis Camdeniin aivan täysin! ♥ Sieltä voi löytää ihan kaikkea mitä nyt vain kuvitella saattaakaan koruista käsitöihin, lukemattomiin ruokakojuihin, turistikrääsäkauppoihin, taiteeseen ja aina kirjoihin saakka. Kenkien lisäksi tältä reissulta kotiutin sellaisen ihanan sinisen mekon ja söin nälkääni kanapaellaa. Harmitti kyllä hirvittävästi kun annos oli niin valtavan suuri, että jaksoin syödä siitä ehkä hädintuskin yhden kolmasosan ja loput jouduin heittämään pois.. En pidä ruoan haaskaamisesta. x)

Joskus yhden hujakoilla lähdin sitten suuntaamaan takaisin hotellia kohti, jotta ehtisin hieman ottaa lepiä ennen studio tourille lähtöä. Camden jäi kuitenkin kaivelemaan korvien väliin niin kovasti, että noin tunnin lepäilyn jälkeen päätin palata sinne vielä takaisin ennen studioille lähtöä. :D Enpä minä siellä reilua tuntia enempää ehtinyt kuluttamaan, mutta tuon tunnin aikana ehdin syödä onneksi ehkä maailman mehukkaimman ja kaikki muut ylistyssanat ansaitsevan suklaadonitsin!

Meidän kyyti Watfordin juna-asemalta studioille.

Sitten olikin aika suunnata Eustonin juna-asemalle, josta juna kohti Watford Junctionia lähti. Matka taisi kestää vajaan puolen tunnin verran, mutta aika meni kyllä erittäin nopeasti. Watfordilla alkoi sitten jännitys nousta puseroon kun bussipysäkillä Warner Bros. studioille suuntaavia odotti tuollainen Harry Potter -teemainen kaksikerroksinen bussi. Oli vaikea uskoa että näiden kaikkien vuosien jälkeen pääsisin näkemään lavasteet joissa yhtiä kaikkien aikojen lempikirjasarjoistani oli elokuviksi kymmenen vuotta kuvattu!

Olin hieman pilannut jännitystäni lukemalla paljon muiden blogeista heidän visiiteistään studioille ja jotenkin tuo studioiden sisäänkäynti jäi mieleeni, sillä siitä taisi melkein jokaisessa blogissa olla kuvakin. Kun sitten vihdoin seisoin itse tuon sisäänkäynnin edessä, niin oli vähän sellainen wow -fiilis. Was this the place where all that magic happened? Täälläkö Dan, Rupert ja Emma viettivät suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan? En nyt ehkä ole niin suunnaton fani kuin mitä tämä teksti antaa ymmärtää, mutta uskoisin, että edes vähän Pottereista kiinnostuneet olisivat aika amazed tuonne päästessään. :D Niin, selittelyä. Todellisuudessahan minä olen aika kova fani. Mutta nyt taidan antaa kuvien puhua enemmän puolestaan, ja niitähän tulee paljon. Kuvat saattavat olla jokseenkin sekalaisessa järjestyksessä, mutta älkää antako sen häiritä. :) Enjoy!

Pieni hetki kun kaivelen taskurahani..

Ennen kierroksen alkamista kävin vähän shoppailemassa studiolla sijaitsevassa Harry Potter -krääsäkaupassa, josta saattoi löytää kaikkea mahdollista aina teeastiastoista kirjoihin, kaapuihin, nameihin, luutiin, taikasauvoihin, tanssiaisasuihin ja noidanhattuihin saakka. Itselleni mukaan lähti kierroksen virallinen kuvallinen opas, kaksi ensimmäistä Harry Potter -pokkaria sekä suklaasammako. Suklaasammakko oli vain sellainen must have -juttu, vaikka se maksoihin muistaakseni melkein yhdeksän puntaa. Suklaa oli kuitenkin epäilyksistäni huolimatta erittäin hyvää, sammakko oli valtavan kokoinen ja olihan siellä se korttikin. Harmikseni sain kuitenkin Salazar Luihuista esittävän kortin. Sisäänpääsylipussanikin oli Nagini, harmi. :D

Komero portaiden alla

Suuren salin aamiaiskattaus

Rohkelikkojen vaatetusta

Henkilökunnan pukuja

Vanhin Tylypahkan oppilasta esittävä näyttelijä oli Murjottavaa Myrttiä esittävä Shirley Henderson. Salaisuuksien kammion kuvausten aikaan hän oli jo 37-vuotias. Tällainen pieni fakta tähän väliin. En tiedä voisiko sen tuossa vaiheessa ottaa jo kohteliaisuutena jos näyttää niin nuorelta, että kävisi reilu kymmenvuotiaasta..? Ehkä se olisi kuitenkin jo vähän liian paksua. :D

Minä vuokrasin ennen kierroksen alkamista äärimmäisen käteväksi osoittautuneen audiolaitteen, jossa oli paljon lisäinfoa lavasteisiin, pukuihin, maskeeraukseen ja kaikkeen muuhun elokuvaantekoon liittyen. Ihan koko informaatioarsenaalia en edes jaksanut käyttää hyödykseni, mutta paljon nippelitietoa tuli opittua noiden tietoiskujen kautta. Kuten vaikka sen, että poikien makuusalien sängyt oli mitoitettu näyttelijöille heidän ollessaan reilun kymmenen vuoden ikäisiä, joten elokuvasarjan lopussa he olivat auttamattomasti kasvaneet yli sängyistään. Niinpä kohtaukset makuusalissa täytyi kuvata kulmista, josta tätä sängyn pienuutta ei huomannut miesten roikotellessa jalkojaan sänkyjen laitojen ylitse. Liemien luokan lavasteet taas sisälsivät muistaakseni noin 500 erilaista liemilitkupulloa joiden kaikkien etiketit oli käsintehty. Niin ja Dumbledoren huoneen kirjahyllyt olivat täynnä brittiläisiä puhelinluetteloita, jotka oli vain päällystetty näyttämään vanhoilta kirjoilta. Tällaisia asioita sieltä jäi mieleen. :D

Hermionen, Krumin, Harryn ja Chon tanssiaisasut.

Kostyymejä Fleurin ja Billin häitä varten

Ei riittänyt että samaa vaatekertaa oli yhden kappaleen verran, vaan toisinaan jotain vaatekertaa jotain elokuvan tapahtumaa varten oli jopa monenkymmenen kappaleen verran. Vaatekertoja täytyi olla niin näyttelijöiden sijaisnäyttelijöitä varten kuten myös tapahtumien eri vaiheita varten. Yllä näkyy juurikin kuinka asua on tuhottu elokuvan tapahtumien edetessä.

Ronin sängyn päällä oli äidin kutoma tilkkutäkki - how cute!

Rohkelikkojen oleskeluhuone. Osaako joku sanoa mistä elokuvasta kolmikon asut ovat? ;)

Minäkin täällä hei!

Koukkujalka

Tora

Satuin vierailemaan studioilla siinä mielessä vallan otolliseen aikaan, että vierailulla oli myös elokuvissa esiintyneitä eläinnäyttelijöitä. Tapasinkin siis kuvissa näkyneiden Koukkujalan ja Toran lisäksi muun muassa Trevorin, Posityyhtysen sekä Pimennon työhuoneen posliinilautasissa esiintyneitä kissoja. Kyseisissä rooleissahan oli tietenkin useita näyttelijöitä ja Koukkujalkaakin esitti neljä eri lahjakasta kissanäyttelijää, samoin kuin Hedwigin roolissa nähtiin neljä eri tunturipöllöä.

Luuran-Kokoa!

Kotikolon lavasteet taisivat nousta lemppareikseni studiolla. Niin kotoisaa. ♥

Onko Dudley kotona?

Pitkän sillan muut osat liitettiin kohtauksiin elokuvien jälkituotannossa.

Tässä välissä kierrosta piipahdettiin ulkosalla, josta löytyi niin Likusteritien lavasteet, yllä näkyvä sillanpätkä, Siriuksen moottoripyörä kuin Poimittaislinjan kolmikerroksinen bussikin. Ulkosalla vietin varsin lyhyen ajan, sillä minulla ei ollut takkia mukana kierroksella laisinkaan ja ulkona oli hivenen kylmä, joten siirryin jatkamaan kierrosta sisätiloihin varsin pian.

Viistokuja ♥

Kierroksen lopussa pääsimme hämmästelemään uskomattoman hienoa ja yksityiskohtaista Tylypahkan "pienoismallia". Kyseessähän oli siis valtavankokoinen, siis korostan sanaa valtavankokoinen, huone jossa Tylypahkan tornien huiput kohosivat useiden metrien korkeuteen. Tarkkoja mittoja en pienoismallista muista, mutta se siis oli todellakin huge. Tätä elämystä lisäsi vielä se, että tässä huoneessa taustalla soi koko ajan elokuvista tuttua musiikkia, joka sai melkein tuntemaan kuin itse oikeasti kävelisi Tylypahkan tiluksilla. Tämän loppuhuipennuksen jälkeen kävelimme vielä läpi huoneen, jossa hyllyt notkuivat sauvalaatikoita, joista jokainen oli nimetty yhden elokuvien tekoon osallistuneen henkilön mukaan. Laatikoita oli siis.. erittäin paljon, "tarkkaa" lukumäärää en nyt muista, vaikka senkin kyllä sain tietooni. Olisikohan niitä ollut nelisen tuhatta? Joku korjatkoon, jos olen hirvittävän väärässä.

Niinpä sitten sai päätöksen Warner Bros. studio tour. Mielettömän mahtava kokemus, mutta sanoisin kyllä että jos kierroksesta tahtoo saada kaiken mahdollisen yksityiskohtia myöten irti, niin kyllä siellä saisi melkein kahtena päivänä vierailla. Itse en ainakaan enää loppukierroksen aikana jaksanut keskittyä laisinkaan niin tarkkaavaisesti, sillä väsymys alkoi painaa jalkoja ja silmäluomia. Paljon tuli kuitenkin nähtyä ja koettua! Palattuani hotellille kello taisi näyttää reilua kymmentä, mutta kaiken kävelyn ja tutkiskelun jälkeen olin niin puhki, että nukkumatti taisi kutsua jo paljon ennen puolta yötä. Hymy huulilla nukahdettiin sinä iltana. :)

Tämä postaus oli nyt varmasti pidempi kuin pisin nälkävuosi, pyydän anteeksi! Pääsikö joku urhoollinen loppuun saakka? :D