Perinteinen makaronilaatikko

Viikonloppuna kokkailin tulevaa työviikkoa silmällä pitäen jääkaappiin makaronilaatikkoa evääksi pakattavaksi. Täytyi oikein mietiskellä, että olenko edes aikaisemmin Jyväskylässä oloaikanani makaronilaatikkoa tehnyt. Blogiin en ainakaan kyseisestä kokkailutuokiosta ole kirjoitellut, jos sellasta on edes ollut. Muistikuvaa ei ainakaan ole. No olin tehnyt tai en, makaronilaatikko on aina ollut mielestäni kotiruokien aatelia. Toki se kotitekoinen loora on aina ollut parempaa kuin kouluruokalassa tarjotut mauttomat viritelmät. Nuorempana isä myös aika usein pyysi minua köökin puolelle tätä herkkua valmistamaan ja siitä tulikin vuosien saatossa jonkinlainen bravuurini. Taitaa siitä siis olla vuosi poikineen kun olen viimeksi makaronilaatikkoa tehnyt, joten nyt oli aika ottaa vahinko takaisin.

1 iso sipuli

400 g jauhelihaa

makaronia

3 kananmunaa

n. 4½ dl maitoa

mausteita

juustoraastetta

Pilko sipuli ja kuullota se rypsiöljytilkan kanssa pannulla. Kun sipuli on saanut väriä pintaansa, heitä sekaan jauheliha ja sekoittele sörsseliä, kunnes jauheliha on kunnolla ruskistunut. Itse maustoin jauhelihan pippurisekoituksella ja suolalla, mutta tässä vaiheessa vain se kuuluisa mielikuvitus on rajana: käytä mausteita joista pidät. Ennen tätä kaikkea on jo tietenkin hyvä laittaa vesi kiehumaan, jotta makaronit voi heittää sekaan kypsymään. Valitettavasti minulla ei nyt ole mitenkään tarkempia määriä tuon makaronin suhteen, vaan ihan näppituntumalla mentiin. Voitele uunivuoka, sekoita jauheliha makaronien sekaan ja kaada seos uunivuokaan. Riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne vispilällä. Sekoita sitten joukkoon maito ja vaikka vielä jokunen hyppysellinen paprikamaustetta (tätä ei käyttämässäni ohjeessa ollut, mutta muistan että köksän-oppikirjassamme paprikamaustetta käytettiin :p). Munamaitoa tulisi olla niin paljon, että miltei koko laatikko peittyy sen alle, joten jos niin ei ole, niin tee lisäsatsi munamaitoa ja heitä se sekaan. Komeuden päälle sitten vielä raastoin jääkaapista jämäjuustoa ja laitoin looran uuniin 200 asteeseen noin kolmeksi vartiksi.

Sitten kun päälle vielä heittää lorauksen ketsuppia, niin johan alkaa maistumaan! Kyllä se makaronilaatikko on vaan kaikessan yksinkertaisuudessaan niin kerta kaikkiasen maukasta. :) Tosin täytyy kyllä myöntää, että seuraavalla kerralla maustan laatikkoni vähän paremmin, tämä satsi tahtoi jäädä hivenen mauttomaksi.

Mitäs siellä ruudun toisella puolen pidetään makaronilaatikosta?

Gluteenittomat piparkakut

Leivoin itsenäisyyspäivän kunniaksi elämäni ensimmäisen piparkakkutaikinan ja ajattelin nyt jakaa tämän reseptin teidän kanssanne. Itse en edes ole koskaan ollut suuri piparkakkujen fani, mutta jostain syystä tällä kertaa näitä oli vain tehtävä. Kämppikseni ainakin kehui reseptin olevan todella hyvä ja kopio sen mummolleen kotiin vietäväksi. Ilmeisesti nämä siis ainakin ihan syötäviä olivat, vaikka ulkonäkö ei päätä tällä kerralla huimannutkaan.

150 g margariinia

3/4 dl tummaa siirappia

2 dl sokeria

1½ tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl pomeranssin kuorta

1 tl neilikkaa

1 kananmuna

½ tl ruokasoodaa

noin 7 dl gluteenittomia jauhoja

Kiehauta kattilassa margariini, siirappi, sokeri ja mausteet. Sekoita kunnes sokeri on sulanut ja jäähdytä seos haaleaksi. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja lisää se siirappiseokseen. Sekoita sooda jauhoihin (itse sekoitin soodan 1 dl:aan jauhoja) ja lisää jauhot taikinaan. Peitä taikina ja anna sen levätä kylmässä, kunnes se on tarpeeksi kiinteää leivottavaksi. Leivo taikinasta pipareita ja paista niitä 175-asteisessa uunissa noin 5-8 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään vaaleanruskeita.

Itse taikinan teko oli yksinkertaisuudessaan verrattavissa siihen helppoon heinäntekoon, mutta taikinan käsiteltävyys leipomisvaiheessa olikin sitten jo hieman haastavampaa. Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin pitämään taikinaa kylmässä yön yli, mutta oma taikinani oli ainakin muuttunut siinä ajassa kivikovaksi möykyksi, josta ei kyllä ainuttakaan piparia leivottu. Päädyin ratkaisuun, jossa mursin tuon möykyn väkivaltaa käyttäen pienemmiksi lohkoiksi, joita aloin sitten työstämään pipareiden muotoon. Taikinaa joutui käsittelemään aika kauan ennen kuin sen sai sellaiseen muotoon, että se pysyi edes hieman kasassa. Taikina oli siis todella herkästi murenevaa. Lopputuloksena hien ja kyyneleiden jälkeen oli kuitenkin kolme pellillistä uunin käsittelyä odottavia pipareita.

Uunissakaan piparit eivät käyttäytyneet odottamallani tavalla. En muista kuinka tavallisiin jauhoihin leivotut piparit käyttäytyvät uunissa, mutta nämä turposivat ja paisuivat ihan hirveästi tuon muutaman minuutin aikana, mitä ne uunissa viettivät. Pipareiden ulkomuodosta oli miltei mahdoton päätellä, että milloin ne olisivat kypsiä ja milloin ne kaipaisivat vielä lisäpaistoa, sillä edes väri ei paistoastetta paljastanut. Ensimmäinen pelti onnistui oikein hyvin, toinen oli uunissa liian vähän aikaa (ylläolevassa kuvassa voitte nähdä alimpien keksien olevan vielä melko raakoja), ja viimeinen pelti oli sitten jotain näiden kahden väliltä. Valmiit piparit olivat myös melkoisen hauraita ja osa tahtoi hajoilla käsiin, niitä pelliltä irroitellessani. Summa summarum: ihan pipareilta nämä maisuivat ja onneksi satsin ei mitään edustuspipareita tarvinnut ollakaan, kun ne vain omaan käyttööni tulivat. Ensi kerralla ehkä osaan jo leipoa gluteenittomat piparkakut hieman paremmin. :)

Piparit nautittiin tietenkin kuuman glögimukin kanssa ja taitaa tuolla kuvassa viikonlopun sanomalehtikin pilkistää. Kyllä näillä eväillä kelpaa!

Maaseudun rauha

Maanantaina aamupäivän opettajan tutor-tapaamisen jälkeen hyppäsin sille tutulle bussireitille, joka toi minut Jyväskylästä Kyyjärven kautta Alajärvelle. Matka-aika se tuttu ja turvallinen kolme tuntia viisi minuuttia. Alajärveltä hyppäsin sitten äitipuolen kyytiin ja huristelimme kotiin. Tuntuu, että vasta nyt tällä visiitillä tajusin sen ihan todella: minun on joskus hieman vaikea rentoutua kunnolla kaupungin hälinässä. Ehkä se johtuu nimenomaan siitä hälinästä tai sitten siitä, että kotona Jyväskylässä on yleensä aina jotain tekemistä kolkuttamassa takaraivossa: tiskivuori, ruoanlaitto, imurointi. You name it. Täällä kun nuo asiat hoitaa äitipuoli (tottahan toki minä oman huoneeni siivoamisen hoidan kuitenkin ihan itse, siinä ei tosin kauan nokka tuhise), eikä muitakaan virikkeitä liiemmin ole, on paljon helpompi vain olla. Jyväskylässä minun saattaa toisinaan olla vaikea vain ottaa rennosti kämpillä yhtä kokonaista päivää tekemättä sen kummempaa, mutta täällä se tuntuu onnistuvan kuin tanssi. Tai minun tapauksessani tuon tanssin tilalle voisi kirjoittaa jotain muuta, sillä se sujuu minulta kaikkea muuta kuin sujuvasti. Ymmärsitte varmaan kuitenkin pointtini.

Tuntuu, että viime aikoina olen koko ajan ollut jännittynyt, stressaantunut tai rasittunut kaiken harjoitteluun liittyvän sairastelun ja muun hässäkän takia. Tänään kuitenkin tajusin oloni olevan aivan ylitsevuotavan rentoutunut, kun sain irtioton siitä kaikesta. Pitkästä aikaa on oikeasti tuntunut siltä, että olen saanut hengittää keuhkot rauhallisesti ihan täyteen puhdasta ilmaa ja nauttia siitä. En tiedä kuulostaako tämä teistä ihan hassulta, mutta mieleni on todella levännyt suurimman osan ajasta täällä ollessani. Alunperin suunnittelin vähän lähtöä jo huomiselle, mutta en millään maltakkaan nostaa kytkintä vielä tuolloin vaan jatkan tätä autuutta vielä yhden päivän pidempään. Vaikka se elämä ja sydämen koti onkin nykyään Keski-Suomen puolella, niin arvostan edelleen todella paljon tätä pientä maalaispitäjää, jossa olen saanut kasvaa ja kehittyä. Onneksi täällä on aina oma huone odottamassa minua kotiin kerta toisensa jälkeen. :) Luulen, että tämän visiitin jälkeen fiilikset Jyväskylän kodissakin ovat ihan erilaiset, ehkäpä nämä stressipöpöt on nyt selätetty. Huomisen päivän aion kuitenkin vielä nauttia täysin siemauksin toimettomuudesta ja odotan myös kuin kuuta nousevaa illan Vain elämää -jaksoa. Siinä ne huomisen aktiviteetit kokonaisuudessaan sitten varmaan olivatkin. ;)

Minun on monta päivää tehnyt ihan hirvittävästi mieli karkkia ja tällä kertaa hampaan kolotus kävi niin sietämättömäksi, että kylille oli lähdettävä namusia hakemaan. Kaupassa käynti täällä ei käykään ihan niin käden käänteessä kuin tuolla Jyväskylässä, jossa kauppa näkyy makuuhuoneeni ikkunasta. Täällä jouduin nähdä karkkipussini eteen ehkä "hieman" enemmän vaivaa, sillä matkaa polkupyörällä pikkupakkasessa sutien oli yhteen suuntaan reilun viiden kilometrin verran. Olen melko varma, että karhunosa tämän tekstin lukijoista järsisi vaikka sokeripaloja mieluummin kuin lähtisi pyörällä viiden kilometrin päähän karkkipussin tähden, mutta maaseudun kasvattina olen tottunut pyörällä polkemiseen. Lukioaikanikin poljin aina pyörällä kouluun: satoi taikka paistoi. Matkallisesti tuo siivu ei siis ollut mitenkään ihmeellinen, mutta viimeaikainen sairasteluni vaikeutti sitä melko lailla. Alkumatkasta ajattelin, etten varmaan pääse perille ollenkaan sillä henkeä tahtoi ahdistaa ja matkanteko tuntui muutenkin melko työläältä peruskuntoni jäädessä laahaamaan pohjamutia tuon työharjoittelukokemuksen jälkeen. Onneksi minulla ei ollut kuitenkaan kiire mihinkään ja saatoin käyttää tuohon matkaan aikaa niin paljon kuin sitä nyt tuossa tilanteessa tarvitsin. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsin perille ilman että olisin lyyhistynyt tienposkeen tai saanut astmakohtausta.

Karkkihyllyn edessä tuli aprikoitua pieni hetki ennen kuin mukaan tarttuivat yllä näkyvät namuset. Pitkän aikaa minun on jo tehnyt mieli irtokarkkeja, mutta koska gluteeniton ruokavalioni on tällä hetkellä täysin ehdoton, en voi irtokarkkeihin kajota. Tuo Tutti Frutti -pussi oli joidenkin namusien kohdalta hieman pettymys, sillä niistä läpi maistuu vain teollinen esanssi. Kyllä ne nyt karkinnälän vievät ja onneksi Fazerin suklaa ei petä koskaan. Namuhampaan kolotus olikin tänään normaalia lievempää luokkaa, joten toinen suklaapatukka ja puolet karkkipussista jäivät vielä odottamaan huomista. Vaikka tämä meidän käpykylämme välillä hieman kuolleelta vaikuttaakin, niin kyllä täälläkin joskus jotain tapahtuu: nykyään kahdesta ruokakaupastamme saa nimittäin ostettua myös arpoja! Lukijoiden joukossa pyöritellään varmaankin tällä hetkellä silmiä. :D Pieni askel metropolille, suuri Vimpelin kyläpahaselle. Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt suklaajoulukalenteria jouluksi, mutta jälleen kerran kiitos gluteenittoman ruokavalioni, en ole onnistunut löytämään yksilöä, joka ei mahdollisesti saisi suolistoani mutkalle. Kerran minulla sitten välähtikin (sitä muuten tapahtuu todella harvoin), että voisin ostaa itselleni tuollaisen joulukalenteri-arvan. Seuraavalla kaupunkikierroksella en niitä kuitenkaan Jyväskylästä löytänyt, mutta onneksi sain omani nyt ihan meidän ikiomasta S-marketista. ;) Sormethan tässä syyhyävät raaputtamaan sitä päävoittoa välittömästi, mutta ehkä minä säästän sen jännityksen sinne joulukuulle. Jospa sitä saisikin kunnon jouluyllätyksen tänä vuonna. En aio lyödä voittomahdollisuuksistani vetoa..

Nyt aion kuitenkin jatkaa totaalilaiskotteluani kuola poskella ja siirryn lukemaan tuota Harry Potter -kirjasarjan järkälemäistä neljättä osaa, jonka jälkeen lähden ilomielin treffeille nukkumatin kanssa. Matti onkin ollut varsin avokätinen unihiekkansa suhteen ja olen nukkunut mitä mainioiten. Sitä toivon myös tulevalle yölle. Hyvää viikonlopun alkua kaikille! :)

Ps. Blogini vierailijamäärä ylitti vihdoin 20 000 maagisen rajan, wau! Tiedän, että monissa tunnetuissa blogeissa tuo luku ylittyy joka viikko, mutta tällaiselle pienelle Jennalle tuo on iso saavutus. Mikä saa teidät palaamaan blogini pariin? Vai saako mikään? ;)

Gluteenittomat teeleivät

Leivoin tuossa viime perjantaina gluteenittomia teeleipiä, jotka onnistuivat niin loistavasti, että ne tuli syötyä loppuun heti seuraavana päivänä. :D Niinpä jouduinkin leipomaan toisen satsin maanantaina täyttämään teeleipä-himojani. Muunsin ohjeesta gluteenittoman siitä syystä, että olen vatsavaivojeni takia kokeillut gluteenitonta ruokavaliota nyt reilun kahden kuukauden ajan. Luonnollisesti ohje on kuitenkin helppo muuntaa tavalliseksi vain vaihtamalla kaurahiutaleet ja jauhot tavallisiin.

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl kaurahiutaleita

3 dl gluteenitonta jauhoseosta

3 tl leivinjauhetta

1 tl sokeria

1 tl suolaa

1 dl porkkanaraastetta

50 g sulatettua voita

2 dl maitoa

Leipominen ei paljon tämän simppelimmäksi muutu! Laita ensin uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sulata voi odottamaan sen lisäämistä taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten joukkoon raastettu porkkana (porkkanan sijasta juustokin kävisi hyvin), maito ja sulatettu rasva. Tee pellille kaksi pyöreää (tai miksei vaikka neliötä, jos niin haluat) teeleipää ja laita komeudet uuniin 15-20 minuutin ajaksi, kunnes leipäset ovat saaneet mukavasti väriä pintaansa.

Parhaimmiltahan ne taitavat maistua uunituoreena! Omani söin voin ja juustosiipaleen kanssa kera kupillisen kaakaota. Ihan herahtaa vesi kielelle näitä kuvia katsellessa. Harmi vain, että tuo toinenkin satsi on jo löytänyt tiensä parempiin suihin. Ehkä nyt pidän pienen tauon teeleivistä, ettei tule ähkyä. ;)

My day - 27.10.

Tykkään itse hirveästi lukea tällaisia Päivä bloggaajan kanssa -postauksia, joten ajattelin kertoa siis kuvien avulla teille tästä päivästäni. Lyhykäisyydessään kuitenkin ensin menneestä viikosta. Aloitin siis maanantaina taas yhden käytännön harjoittelun. Tällä kertaa teen sisätautien harjoittelun sisätautien (yllättävää? ;)) osastolla, joka on erikoistunut neurologisten potilaiden ja diabeetikkojen hoitoon. En voi sanoa muuta kuin että olen aivan fiiliksissä tuosta harjoittelusta! Yleensä harjoittelun ensimmäiset viikot menevät vain ohjaajan perässä kävellessä ja tehtävänantoja odottaessa, mutta tässä harjoittelussa olen pystynyt olemaan hyödyksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja se on aivan mahtavaa! Minulla on kuitenkin takana jo aika monta harjoittelua ja kokemusta perushoidosta löytyy, joten aikaa ei ole tarvinnut viettää sormi suussa seinäruusuna oleillen, vaan olen voinut jo ottaa vastuuta asioista, joihin koen olevani kykenevä. Olen siis ollut ihan innoissani, jos se ei vielä käynyt selväksi. ;D

Torstai kuitenkin toi vähän takapakkia, sillä minulle tuli illalla kauhea vilu ja kuumemittari näytti lukemien nousevan hieman 37:n paremmalle puolelle. Sehän nyt ei ole monenkaan silmiin vielä lukema eikä mikään, mutta minulla sairastaminen on yleensä sitä, että lämpö nousee vähän yli 37 asteen ja jojoilee sen ja normaalin välillä parisen viikkoa. Tuokin pieni nousu tekee olon puolikuntoiseksi, mutta kuumetta ei oikeastaan ole tarpeeksi kotiinkaan jäämiseksi. Niinpä sitten perjantaina menin töihin, koska en halunnut jäädä kotiinkaan. Puolenpäivän aikoihin aloin töissä ihmetellä, kuinka posket kuumottavat niin kovasti ja olo oli muutenkin kehno. Vastaus löytyi kuumemittarin avulla: minulle oli noussut ihan kunnon kuume. Olin aika ihmeissäni, että mittari sellaisia numeroita edes näytti, sillä en ole tosiaan kärsinyt kunnon kuumeesta miesmuistiin (ellei lasketa viime vuonna ottamani influenssarokotteen jälkeistä kuumepiikkiä). Eipä siinä auttanut kuin lähteä kotiin sairastamaan. Seuraavana yönä teinkin jo kuolemaa vessan lattialla (en nyt ihan kirjaimellisesti) ja viikonlopun olenkin kärsinyt pienestä lämpöilystä ja huonosta olosta. Eipä se olo vieläkään ole mitenkään kummoinen, mutta toivon että pääsen huomenna kuitenkin jo takaisin töihin. Nyt kuitenkin tähän päivään!

1. // Aamuni alkoi siinä yhdeksän korvilla herätessäni toiseen perättäiseen vapaapäivään. Rakastan muuten aivan mielettömästi noita Muumi-lakanoitani, jotka ostin viime Vimpeli-reissullani Halpa-Hallista. Olen jo todella kauan haaveillut Muumi-lakanoista ja nyt ne sain! ♥ Kyllä kelpasi mennä uusiin lakanoihin nukkumaan eilen illalla. :) 2. // Aloin miltei heti herättyäni keittämään riisipuuroa, mutta sen valmistuminen kesti niin kauan, että aamupala täytyi syödä siinä välissä. Siinä samalla oli hyvä lueskella päivän uutiset Keskisuomalaisesta. 3. // Pakkohan sitä riisipuuroa oli sen valmistuttua nokare maistaa, vaikka paljon vatsaan ei aamiaisen jälkeen mahtunutkaan. Kyllä se vain on niin hyvää! ♥ Tätä onneksi riittää nyt töihin evääksi muutamaksi päiväksi.

4. & 5. // Tiskipöydällä lojui jokusen päivän tiskivuori, jota en vain kestänyt enää katsoa. Aamupäivän aikana senkin sain onneksi onnistuneesti tuhottua. En varmaankaan ole ainut jota ärsyttää se, että niitä tiskejä alkaa kasaantumaan uudelleen miltei samantien kun edelliset olet saanut pestyä.. Tekee vain mieli olla käyttämättä koko astioita, ettei tarvisi taas pian olla pesemässä niitä. :D Kun minä joku päivä saan sen astianpesukoneen, niin en enää ikinä valita tiskeistä! Niin varmaan..

6. // Tuossa aamiaiskuvassa oli tosiaan jotain ennenkuulumatonta: nimittäin elämäni ensimmäinen itselleni keitetty kahvikupponen. Pelkään pahoin että olen viimein addiktoitumassa kahviin, sillä muun muassa eilen minun oikeasti teki ihan hirveästi mieli kahvia! Yleensä olen juonut sitä ehkä vain tavan vuoksi harjoittelussa, kesätöiden aikaan jotta pysyisin hereillä ja jos joku sitä on varta vasten keittänyt. En kuitenkaan ikinä ennen tätä päivää ole itselleni keittänyt kahvia, eikä minun oikeastaan sitä ole tehnyt mielikään. Alan selvästi olla rappiolla.. Kohta minäkin varmaan kuulun niiden ihmisten joukkoon, joiden kanssa ei kannata yrittää kommunikoida ennen kolpakollista kahvia.

7. // Riisipuuron keiton lomassa oli hyvästi aikaa hoitaa pakollista Facebookkaamista, uutisten lukua, blogien kahlaamista ja sen sellaista. 8. // Tänään koitin hiuksiini jotain aivan uutta ja yllätyin todella positiivisesti lopputuloksesta! Tämän letin ohje on niinkin yksinkertainen, että tehdään vain tavallista ranskanlettiä, mutta sen sijaan että hiuksia lettiin lisättäisiin sekä ylä-, että alapuolelta, lisätään niitä vain alapuolelta, jolloin saadaan tällainen luukki aikaan. :) Tämä taitaa päätyä kampauksekseni myös huomenna töihin, jos vain sinne saakka terveenä pääsen. ;) 9. // Päivän ohjelmaani kuului avustettavan luona käyminen, joten yövaatteiden tilalle oli vaihdettava jotain muuta. Jalkaan eksyivät pitkästä aikaa H&M:n punaiset pöksyt ja viihdyinkin niissä ja tässä asukokonaisuudessa aivan erityisen hyvin! :)

10. // Sairastamiseen kuuluu olennaisena osana tietenkin elokuvien katselu ja herkuttelu! Viikonlopun elokuvasaldona kolme pätkää: From Prada to Nada, Step Up 2: The Streets & The Ugly Truth. Ensimmäisenä mainittu oli oikeastaan aika huono, toinen oli ihan jees mutta edeltäjänsä on edelleenkin kaikista para ja tuo viimeinen, ja myös tuossa kuvassa esiintyvä, oli kyllä näistä kolmesta ehdottomasti paras ja oikeasti aika hyvä pätkä. :) Tuon jäätelön ihanuudesta ei varmaan tarvitse erikseen mainita. :D 11. // Loppuillan aion jatkaa hyväksi haivaitulla linjalla, eli siis löhöillen ja Greyn anatomian uusinta kautta netistä tuijotellen. Vähän ehkä joutuu myös vielä tuohon jäätelörasiaan kajota.

Suurissa suunnitelmissani olisi aloittaa huominen päivä varsin toimeliaasti, jos vain olen edes jollain tasolla jälleen elävien kirjoissa. Ajattelin aloittaa aamuni aikaisin pienellä kävelylenkillä, jonka jälkeen pesisin pari koneellista pyykkiä, sillä unohdin tämänpäiväiset pyykkivuoroni ihan tyystin. Ennen yhdeltä alkavaa työvuoroani olisi vielä aikaa imuroimiseenkin, jos vain sen jaksan tehdä. Sitten saankin viettää kahdeksantuntisen töissä, jos vointi vain sen suo. Toivon ja rukoilen kyllä, että olen huomenna jälleen terve, sillä en millään malttaisi olla harjoittelusta pois!

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :) ♥

Riisipuuroa sunnuntain ratoksi

Minun sunnuntaiaamuni alkoi aika lailla namosasti, sillä sain nauttia tämän sesongin ensimmäiset riisipuurot. Eilen ruokaa laittaessani ripottelin jauhelihan sekaan hieman kanelia (toimii varsinkin kanan kanssa mielestäni todella hyvin) ja se tuoksu sai minut himoamaan riisipuuroa ihan hirveästi! Eilen en sitä kuitenkaan jaksanut rueta keittämään, sillä onhan kuitenkin suhteellisen aikaavievää hommaa. Tänä aamuna sitten herätyäni ajattelin, että nytpäs voisi sunnuntain kunniaksi keittää oikein kunnon riisipuuron. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

2 dl vettä

2 dl puuroriisiä

1 l maitoa

suolaa

Kiehauta vesi ja lisää puuroriisi joukkoon. Anna kiehua muutaman minuutin ajan, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito joukkoon ja anna kiehua miedolla lämmöllä 40-60 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes koostumus on sellainen kuin riisipuurossa kuuluu ollakin. Siksi niin pitkä tuo aikahaitari tuossa, koska pussin kyljessä sanottiin 40 minuuttia, mutta itse jouduin kypsyttelemään puuroa miltei tunnin ennen kuin se oli valmista. Saattoi kyllä johtua siitä, että taisin laskea lieden lämpötilaa liiaksi heti maidon lisäämisen jälkeen, jonka takia sen kiehumiseen meni paljon aikaa. Itse keitin puuron myös teflonpinnotteisessa kattilassa, joten pelkoa pohjaanpalamisesta ei juurikaan ollut. :) Niin ja muistahan maustaa myös puuro suolalla!

Ja voi pojat kun siitä tuli hyvää! Onnekseni tuli keitettyä niin suuri annos, että tuota syö helposti muutamana päivänä. ;) Taitaa joutaa jopa pakasteeseenkin saakka. Mutta tällä maistuvan riisipuuron reseptillä haluan toivottaa kaikille oikein rentouttavaa sunnuntaita! :)

Täytetyt kesäkurpitsat

Kuulumisia kyökin puolelta olisi jälleen luvassa! Mietiskelin tuossa viikonloppuna, että mitähän sapuskaa sitä loihtisi itselleen tulevalle viikolle, kun törmäsin Lempin blogissa täytettyjen kesäkurpitsoiden herkullisennäköiseen reseptiin. Resepti vaikutti niin simppeliltä ja maukkaalta, että sitä täytyi ehdottomasti kokeilla. Eilen aamupäivällä sitten tartuin härkää sarvista ja rupesin hommiin. Täytettyjen kurpitsoiden valmistamiseen tarvitset:

2 hyvänkokoista kesäkurpitsaa

yhden ison sipulin

400 g jauhelihaa

Pirkan pastakastiketta

1,5 dl riisiä

juustoa

Kesäkurpitsojen valmistus aloitetaan pilkkomalla kurpitsat halutunkokoisiin palasiin ja halkaisemalla palaset kahtia. Itse jaoin kurpitsat kahteen osaan jolloin sain tehtyä kahdeksan täytettyä kurpitsanpuolikasta. Kurpitsoista koverretaan pois sisus, jotta täytteelle jää kunnolla tilaa. Lempin vinkin mukaan ajattelin käyttää tuon koverretun sisustan myöhemmin kasvissosekeittoon, joten pakastin sen. Täytteen teon ajaksi laitoin kurpitsan puolikkaat pehmenemään 150-asteiseen uuniin.

Seuraavaksi laitetaan riisejä varten kiehumaan 4 dl vettä. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon 1,5 dl riisiä. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota sitä hetki yksinään paistinpannulla ennen jauhelihan lisäämistä joukkoon.

Kun jauheliha on kypsynyt, voi joukkoon lisätä pastakastikkeen. Itse en lisänyt täytteeseen mitään mausteita, sillä pastakastike maustoi sen hyvin. Hetken kypsyttelyn jälkeen lisäsin joukkoon vielä riisin. Täyte lusikoidaan kesäkurpitsan puolikkaisiin ja päälle voi halutessaan vielä lisätä juustoviipaleen makua tuomaan. Uunin lämpötilaa nostetaan vajaaseen 200 asteeseen ja tässä lämmössä kurpitsat saavat kypsyä noin 20 minuutin ajan, kunnes juusto on saanut väriä pintaansa. Ja ei muuta kuin nauttimaan!

Kaalilaatikko

Historiallisesti luvassa olisi resepti-postausta kahtena päivänä peräjälkeen, sillä halusin jakaa teidän kanssanne kaalilaatikon reseptin, josta loihdin looraa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaalilaatikon tekeminen on ollut suunnitelmissa jo melko pitkään, mutta jotenkin se on vain aina jäänyt tekemättä. Kyseinen laatikko vain jotenkin aina mielessäni vaikutti hirveän monimutkaiselta ja vaikeatekoiselta, vaikka se loppujen lopuksi oli kaikkea muuta kuin sitä. Vaikeinta ja muutenkin epämiellyttävintä oli se kaalinpään keittäminen, joka aiheutti koko asuntoon karmean hajun. Silloin sitä hetken mietti, että miksihän minä haluan syödä jotain joka tehdessä haisee näin pahalta. :D Onneksi lopputulos oli kuitenkin erittäin maukas ja maanantaista lähtien olenkin tätä lusikoinut joka päivä.

n. 1 kg keräkaalia

1 ½ dl puuroriisiä

6 dl vettä

1 lihaliemikuutio

1 iso sipuli

400 g jauhelihaa

1 muna

1 rkl siirappia

1 tl suolaa

1 tl meiramia

Aloita kaalilaatikon valmistaminen keittämällä riisiä isossa kattilassa lihaliemessä kymmenisen minuuttia. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi sekä kuori ja hienonna sipuli. Lisää kaalisuikaleet ja sipulit kattilaan riisin päälle kypsymään. Anna ainesten kypsyä kannen alla välillä sekoitellen. Kun riisit ovat kypsyneet, nosta kattila syrjään liedeltä. Sekoita sen jälkeen joukkoon jauheliha nokareina. Kaada lopuksi seos voideltuun uunivuokaan ja paista laatikkoa 200 asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

So simple, yet so delicious! Ja kaikkihan tietävät että kaalilaatikon kylkeen parhaiten sopii puolukka. Onneksi jääkaapista löytyi kotikotoa tuotua puolukkasörsseliä, jota olen saanut nyt sitten antaumuksella nautiskella kaalilaatikon kaverina. Nyt vain kaalilooraa kokkaamaan!

Tuorepuuro

Nyt vuorossa olisi sitä tuorepuuron reseptiä, mitä tuossa viime postauksessa lupailin. Tuorepuurohan ei ole todellakaan millään tavalla ulkonäöllä pilattu ja meinasin jättää kuvan kokonaan pois tästä postauksesta. Älkää kuitenkaan antako ulkonäön hämätä ja uskokaa minua kun sanon tämän maistuvan aivan taivaalliselta. Tosin makunystyröitäkin on monenlaisia, mutta suosittelen ainakin kokeilemaan! :) Määrät ovat vain suuntaa antavia ja ainesosia voikin sekaan heitellä vähän omien mieltymysten mukaan, mutta omasta ensimmäisestä tuorepuurosta löytyi suurinpiirtein seuraavaa:

1 prk maitorahkaa

1 dl kaurahiutaleita

ananasta

1 banaani muussattuna

Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan taisikin olla. :D Itse tein puuroannoksen illalla ja jätin sen yön yli tekeytymään jääkaappiin nauttiakseni sen aamulla. Tuorepuuron voi kuitenkin myös tehdä samana päivänä kunhan sen antaa tekeytyä ja kaurahiutaleiden turvota noin puolisen tuntia. Itse söin tuosta määrästä kaksi kertaa ja toisella kerralla taisin päälle ripotella ainoastaan kanelia ja toisella kerralla heitin päälle sekä vadelmia että mustikoita. Ja lopputuloshan on siis todellakin paremman makuinen kuin näköinen! Tätä ei voi kylliksi hehkuttaa. Juuri itse kamppailen, että syönkö huomenaamuna tätä vai ihan keitettyä puuroa kun pidän molemmista kuin hullu siitä kuuluisasta puurostaan. ;)

Viime aikoina tapahtunutta

Koska en nyt ole viime viikkoina hirveän ahkerasti blogiin kuulumisia päivitellyt, on kuvia kännykkään kertynyt jonkin verran, sillä niitä tulee kuitenkin napsittua. Niinpä siis ajattelin päivitellä pidemmän jakson kuulumiset näin kuvaröykkiön muodossa. Kuvat saa muuten klikattua isommiksi, jos niitä ei oikein tahdo nähdä tihrustaa. :)

1. // Viikon mittaisella visiitilläni Jyväskylään heinä- ja elokuun vaihteessa tein hiuksilleni jotain käsittämättömiä taikoja ja ne näyttivät niin kivoilta, että tilanteesta täytyi ottaa todistusaineistoa. 2. // Työpäivän ohessa napsaistu kuva Ainolle demonstroimaan kuinka hyvin hänen tuliaisiksi tuomansa korvakorut mätsäsivät työpaitani värin kanssa. 3. // Mätsäyksen makua jälleen ilmassa, kun sävy sävyyn kävivät niin sateenvarjo, korvakorut, käsikorut kuin liukuvärjätty neuleenikin.

4. // Kotona vielä majaa pidellessäni lukuvuorossa oli Harry Potter and the Prisoner of Azkaban. Itse asiassa kirja on hieman kesken edelleen. 5. // Heti Jyväskylään palattuani otin suunnakseni kirjaston, sillä viime visiitilläni muistan lukeneeni, että kaikki Jyväskylän kirjastot sulkevat ovensa melkein koko syyskuun ajaksi. Sitä vahinkoa ei siis todellakaan saanut tapahtua, että minulla ei olisi lukemista, joten nappasin mukaan kokonaisen pinon kirjallisuutta to read -listaltani. Näiden parissa luulisi yksi syyskuu kuluvan.

6, 7 & 8. // Yhden iltakävelyn yhteydessä innostuimme Ainon kanssa totaalisesti valokuvaamisesta ja kuvia tuli räpsittyä niin rannalla kuin kaurapellossakin. Kuvamateriaalia siis löytyy runsain mitoin ja ajattelinkin tehdä niistä otoksista vielä erikseen toisen postauksen, niin mieluisia monista niistä kuvista tuli.

9. // Oli aika päästää kauan palvelleet lenkkarini eläkkeelle ja hommata itselle kunnon juoksupopot. Heti ensiaskelmasta lähtien tajusin kuinka tajuttoman surkeat ne edelliset kenkäni olivatkaan olleet. Nyt muutaman kunnon lenkin jälkeen ei enää ollenkaan harmita että maksoin näistä 159 euroa, vaikka se kassalla vielä kirpaisikin. 10. // Jos noista tähän mennessä julkaistuista Lontoo-postauksista ei vielä käynyt ilmi, niin rakastuin kaupunkiin aivan totaalisesti. Päätinkin heti reissun jälkeen että tätä rakkautta pitää päästä pikimiten syventämään ja kaupunkia tutkimaan lisää, joten aloin jo keräämään rahaa uutta matkaa varten. Säästöpossun virkaa toimittamaan pääsi hillopurnukka, johon tuunasin tuollaisen etiketin. Saattaa olla että askartelen vielä paremman, mutta tuolla pääsee alkuun. Säästöpossussa on jo kymmenen euroa ja edelliseltä reissulta jääneet jämäpunnat. Eurossa on miljoonan alku. ;)

11. // Myös rakkauteni aamupuuroa kohtaan on leimahtanut todellisiin liekkeihin jälleen Jyväskylän kotiin paluun jälkeen. Vaikka ei ihan heti uskoisi, niin tuossa kulhossa on sitä puuroakin, kaikkien lempihöysteideni alla tosin. :D 12. // Pian paluuni jälkeen täydensin myös marjavarastojani ostamalla laatikollisen mustikoita ja toisen samanmoisen vadelmia. Harmi kun mansikkasadon aikaan olin jossain ihan muualla kuin Jyväskylässä ja niitä en nyt sitten saanut laisinkaan. Onneksi olen käyttänyt edellisvuoden marjoja niin säästeliäästi, että niitä löytyy vielä jokunen pussillinen pakasteesta. 13. // Yhtenä aamuna perinteisen keitetyn puuron sijaan nautin yön yli jääkaapissa tekeytynyttä tuorepuuroa, joka myös löysi tien sydämeeni. Tästä on tulossa resepti-postaustakin lähiakoina. :)

14 & 15. // Töiden loppuminen on tarkoittanut myös sitä, että minä olen jälleen saanut lakata kynsiäni! Vasemmanpuoleiset ovat tämänhetkiset ja oikeanpuolimmaiset hieman vanhemmat. Haluankin antaa teille muutaman kullanarvoisen vinkin kynsien lakkaukseen liittyen, jotka olen oppinut viime aikoina! Oikeanpuoleisessa kuvassa käytössä pohjalakkana on kirkas persikanvärinen lakka. Jotta kirkkaat lakat oikeasti pääsevät oikeuksiinsa, kannattaa niiden alle lakata yksi valkoinen lakkakerros, jolloin kynnen pinta ei kuulla lakkakerrosten läpi. Ihan mahtava vinkki! Toinen vinkki liittyy molempien lakkausten palloihin. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löysin vinkin että palluroita kynsiin saa helposti hiuspinnien avulla. Tipauta vain pisara haluamaasi lakkaa paperin päälle, kostuta pinnin pää lakkaan ja paina pallo kynteen. Miksi tämä ei koskan käynyt mielessäkään??

Sellaista täällä. :) Mutta mitäs teille kuuluu?

Vanhanajan rahkapullaset

Minä olen nyt viimeisen viikon aika leiponut ja kokannut kyllä oikein urakalla! Tai no minun mittakaavani mukaan urakalla. :D Alkuviikosta tein äärimmäisen maukkaita jauhelihapihvejä, joita täytyy kyllä tehdä ensitilassa pakasteeseen lisää, sekä pannukakkua, kun luulin maidon menevän vanhaksi kun olin vielä Vimpeliin lähdössä ennen keskiviikkoa. Myöhemmin viikolla sitten tein sitä blogissakin näkynyttä kana-riisi-wokkihässäkkää, joka oli myös erittäin onnistunutta ja jota olenkin nyt mussuttanut noiden jauhelihapihvien kanssa (kunnon A-luokan lihansyöjä :D). Eilen sitten tartuin jälleen toimeen ja uunista pullahtivat ulos elämäni ensimmäiset rahkapullat. Ja täytyy näistäkin sanoa, että lopputulos oli kyllä äärimmäisen herkullinen. Joko niitä aviomiesehdokkaita alkaisi sadella? Tekovaiheen kuvia ei tällä hetkellä ole ihan vain siitä syystä, että en muistanut ottaa kuvia valmistuksesta ollenkaan. Vanhanajan rahkapullasiin tarvitset:

2,5 dl maitoa

25 g hiivaa 

0,5 tl suolaa

100 g pehmeää voita

1 kananmuna

1 dl sokeria

1 tl kardemummaa

5-7 dl jauhoja

250 g (1prk) maitorahkaa

1/3 dl kuohukermaa

1 kananmuna

3/4 dl sokeria

1 rkl sitruunamehua

Aloita taikinan valmistaminen liuottamalla hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja lisää mukaan suola. Lisää noin puolet jauhoista, sekoita, ja jätä tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen riko taikinan alkuun kananmuna, sokeri ja kardemumma. Lisää joukkoon loput jauhoista sekä pehmeä voi hyvin vatkaten. Peitä liinalla ja anna kohota.

Tee taikinasta pikkupullia ja paina niihin kolo, johon rahkaseos laitetaan. Tämän kohdan toteutukseen voi käyttää loputtomasti mielikuvitusta, mutta itse koin käteväksi sellaisen pienen pyöreäpohjaisen ruokasooda -purkin. Koska taikina tuppaa olemaan sitkoista ja painumaan kasaan niin reikiä kannattaa painella useampaan kertaan halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Valmista rahkatäyte sekoittamalla ensin sekaisin maitorahka ja kuohukerma. Lisää sitten joukkoon kananmuna, sokeri ja sitruunamehu ja sekoita hieman lisää. Voitele pullaset kananmunalla, jonka jälkeen lusikoi kuoppa täyteen rahkaseosta. Laita pullaset 250 asteiseen uuniin 8-10 minuutin ajaksi, kunnes pullaset ovat kauniin ruskettuneita reunoiltaan.

Useista sukulaisistaan poiketen, en usko näiden pullasten maistuvan parhailta uunituoreina. Tosin en voi olla aivan varma, mutta uskoisin näin, koska uunikuuma rahkasisällys saattaa kärventää kurkun. Suosittelen nauttimaan siis jäähtymisen jälkeen (jos siihen saakka malttaa odottaa) maidon, kahvin, tai vaikkapa kuuman kaakaon kanssa. Tai kuten minun tapauksessani tuhoa kolme pullaa ilman kurkunkostuketta alta aikayksikön, koska ne ovat niin mielettömän hyviä. Tosin, mikäpä sokeria ja rasvaa sisältävä nyt pahaa olisikaan?

Ps. Hyvää aprillipäivää! Onko teitä vedetty nenästä? :D

Pääsiäisen viettoon

Aamuinen mango-banaani-mansikka-viinirypäle smoothie. ♥

Vielä eilen pääsiäisestäni oli tulossa varsin tavanomainen. Tavanomainen, mutta ei todellakaan tylsä. Olin suunnitellut viettäväni sen kotoisasti Pohjanmaalla, vaikkakin Vimpelin sijaan pääasiassa Alajärvellä Arvokas -tapahtumassa, niin kuin lukemattomina vuosina aiemminkin. Viime vuotinen musiikkiporukkakin olisi koottu jälleen kasaan pitämään huolta lauantai-päivän musiikillisesta annista. Mutta kuinkas sitten kävikään? Isä soitti minulle eilen kun olin juuri hetki sitten päässyt koulusta ja sanoi, että kotoa saisi tulla sitten hakemaan kovan vatsataudin. Aha, kuinka kiva. Juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta että säästyin yhden lähimmän koulukaverini sairastamalta norovirukselta, niin saman taudin saisi sitten lähteä hakemaan kotoa. No thanks.

Raskain sydämin päätin sitten jäädä viettämään pääsiäistä tänne. Todennäköisyys sairastumiselle olisi kuitenkin suhteellisen suuri, eikä minulla todellakaan ole nyt aikaa ja vielä vähemmän halua sairastaa mahatautia. Kaiken maailman kouluhommat puskee päälle, joten elämä olisi vähintään sekaisin jos sitä joutuisi punkkaamaan kotosalla sairaana ensi viikolla. Tänään lähdin sitten tekemään isoja ruokaostoksia, sillä olin juuri suurinpiirtein nuollut jääkaapin puhtaaksi, jotta sinne ei jäisi mitään pilaantumaan pääsiäiseksi. Eilen minua siis lohdutti ainoastaan valo, kun en enää jaksanut kauppareissua lähteä tekemään. Nyt sitä ruokaa olisi sitten vaikka pienelle armeijalle. 

Tämän aamun aloitin jälleen naminami smoothiella. Rakastan smoothieita juuri sen takia, että sekaan voi iskeä miltei mitä tahansa ja lopputulos on aina yhtä herkullinen! Tänä aamuna tuotos maistui aivan erityisen hyvältä, kun mansikat olivat vielä hieman jäisiä, kun ne sekaan survoin. Namskis! Eilen illalla yllätin itseni ja varmaan monen muunkin tekemällä viimein valmiiksi tuohon viimeisimpään harjoitteluun liittyvän oppimispäiväkirjan. Tässä taas todistusta siitä, että mitään ei pitäisi jättää roikkumaan, koska tehtävän tekeminen tuntuu sen jälkeen aina vain vaikeammalta ja vaikeammalta. "Kerta se palautuspäivä on mennyt jo kolme viikkoa sitten, niin ei muutama päivä nyt enää haittaa." Tänä aamuna yritin jatkaa tuolla samalla draivilla lääkelaskujen kanssa, mutta aika laihaksi tulokset kyllä jäivät. Onneksi nuo lääkelaskut ovat kuitenkin aika lailla helppoja. Ainut ongelma niiden tenttimisessä on se, että tentissä vaaditaan 100% oikeat vastaukset, jotta tentistä pääsee läpi. Tähän saakka olen kyllä onneksi päässyt kaikki läpi ensiyrittämällä. Toivottavasti niin käy myös ensi keskiviikkona.

Tähänkin aamuun heräsin melkein luvattoman aikaisin, seitsemän aikaan. Aikainen herätys johtui kuitenkin siitä, että olin eilen mennyt nukkumaankin aikaisin. Yhdeksältä olinkin siis jo kirjastolla palauttamassa yhtä kirjaa, jonka jälkeen lähdin hakemaan apesta pääsiäisen ajaksi. Myöhemmin loihdinkin itelleni sitten yllä näkyvää herkkua. Ruskistin kansuikaleet ensin pannulla, jonka jälkeen heitin sekaan pussillisen wokkivihanneksia. Samaan aikaan kattilassa porisi kasvisliemikuution kanssa annos riisiä. Nämä kaksi sotkua sekaisin ja voilá, maukas lounas oli valmis. Tämäkin kyllä kuuluu aika lailla siihen laiskan kokkaajan kategoriaan, ei minusta taida minkään monimutkaisen sörsselin tekemiseen ollakaan. :D

Kyytipojaksi lautasen reunalle kurkkua, tomaattia sekä raejuustoa niin ei voi mennä paljon pieleen. Ruokalukemisena kuukauden Anna -lehti, jonka sain eräiltä tuttaviltani muutamaksi kuukaudeksi syntymäpäivälahjana. Vaikka en tiedä olenko nyt ihan täysin kohderyhmää, niin tykkään lehdestä aivan mielettömän paljon! 

Puolenpäivän aikaan lähdin myös piipahtamaan keskustan FilmTowniin aikeenani hakea hieman katseltavaa pääsiäisen ajalle. Joskus aikaisemmin päällänsä oli kampanja, jonka aikana leffoja sai kolme kipaletta kolmen vuorokauden ajaksi johonkin hintaan, mutta se oli ollut vain joku lyhyt kampanja. Nyt leffoja olisi saanut 7 kappaletta viikoksi, mutta en minä niitä niin paljon halunnut. :D Onneksi Filmarista saa opiskelija-kortilla sunnuntaista torstaihin 3euron elokuvat eurolla, joten otin niitä mukaani kuitenkin sen kolme kipaletta. Tuon alimpana näkyvän Bandslamin ehdinkin jo katsomaan ja se oli kyllä erittäin hyvä elokuva. Tällä hetkellä dvd-asemassa majailee Eat Pray Love, josta olen osan joskus katsonutkin, mutta ainakaan muistaakseni en ole sitä koskaan loppuun saakka katsonut. Ja mitäpä olisi pääsiäinen ilman kunnon eväitä? Pääsiäismuniahan tuossa pitäisi sipsien ja jäätelön sijasta olla, mutta ajattelin nyt tällä kertaa selvitä näillä. :D

Tätä iltaa ajattelin jatkaa tuon leffan parissa ja yhdeksältä majoittaudun television ääreen katsomaan, kun Duudsonit tuli taloon. Pääsiäinen jatkuukin sitten loppuun saakka varmaankin suhteellisen samalla linjalla. Kauppareissulta mukaan lähti myös ainakset rahkapiiraisiin, jonka ohjeen varmaankin isken tänne jossain vaiheessa. Tarkoituksena olisi myös pyykätä ja siivota, jonka jälkeen voisi täysin rinnoin ottaa rennosti. Toisaalta olen myös suhteellisen iloinen siitä että saatoin jäädä tänne, koska pääsiäinen Pohjanmaalla olisi ollut yhtä hullunmyllyä ja kiirusta alusta loppuun saakka, mutta nyt minulla todellakin on aikaa ottaa rennosti ja ennen kaikkea aikaa itselle. Tiedän, että olisin nauttinut suunnattomasti myös olostani Vimpelissä, mutta aion silti ottaa kaiken irti tästäkin pääsiäisestä, vaikka se onkin ensimmäinen pois Pohjanmaalta.

Tämän pidemmittä puheitta, oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! :) Nauttikaa auringonpaisteesta ja syökää niitä pääsiäismunia. 

Maailman yksinkertaisinta ruokaa

Muistan sen kuinka vielä lapsuudenkodissa asuessani olin aivan innoissani miettiessäni sitä, kuinka pois muutettuani saisin kokata ihan itse ja kokeilla kaikkia uusia reseptejä. Kuinkas sitten kävikään? Silloin tällöin tulee jotain laitettua, mutta harmittavan usein käy niin, että jos en koulussa tai harjoittelupaikassa saa lämmintä ruokaa, niin sitä ei tule syötyä ollenkaan. Kuinka uskomattoman laiska ihminen voikaan olla? Eilen otin sitten härkää sarvistaja päätin edes tehdä jotain kunnon ruokaa muistuttavaa. Koska mihinkään monimutkaisuuksiin en jaksanut lähteä, valikoitui päivän (tai siis monen päivän) menuksi kasvissosekeitto. How simple is that? 

Ylimmän kuvan aineksilla lähdettiin hommaa rakentamaan. Kuvan porkkanat jäivät lopulta keitoksesta kokonaan pois sillä kattilani oli aivan liian pieni ja valtavasta bataatistakin soppaan sopi ainoastaan puolikas sellainen. Anyhow. Bataatti palasiksi kattilaan, kasvispussin sisältö mukaan ja kiehumaan kera kasvisliemikuution niin pitkäksi aikaa, että bataatitkin ovat pehmeitä. Liiat nesteet kaadoin pois ennen kuin aloin survoa kasviksia mössöksi sauvasekoittimella. Sörsselin sekaan heitin muutaman pienen kimpaleen koskenlaskijaa ja ehkä about puolikkaan tuosta ruokakermasta. Ei muuta kuin soosit sekaisin ja lautaselle. Tällaiseen yksinkertaisuuteen jopa minä kaikessa laiskuudessani juuri ja juuri kykenen.

Rinnalle lasi maitoa sekä leipäviipale kaverineen ja keiton päälle muutama ruokalusikallinen raejuustoa. Yksinkertainen, mutta terveellinen ja ennen kaikkea maittava päivällinen on valmis! Kohta menenkin tuhoamaan hieman lisää tuota namia. :)

Edit. Samalla reissulla kun kävin täydentämässä jääkaappia eilen, niin kävin myös piipahtamassa nopeasti keskustan kirpputorilla. Toisenkin leffalapsen sain kotiin tältä viikonlopulta, tällä kertaa Sandra Bullockin tähdittämän Elämä pelissä -elokuvan, jonka olen myös nähnyt jo aikaisemmin ja joka kuuluu myös yhteen parhaista näkemistäni elokuvista. Tätäkään kipaletta ei oltu hinnalla pilattu, kolmella eurolla sain tämän kotiin. Samalla myös kyselin pöydän vuokraa ja ehkäpä abauttiarallaa kahden viikon päästä pääsen vihdoin eroon noista ylimääräisistä rentuistani, joita kertyi miltei kahden ison Ikea -säkin verran, kun niitä tänään kaapeistani pengoin. Olin myös suunnattoman ahkera ja varasin jo pyykkivuoroja kaksi kappaletta tälle ja kaksi huomiselle päivälle, jotta saan nuo kirpparikamat pestyä ja valmiiksi sitä varten, kun tuolta sitten soitellaan, että pöytä olisi vapaana. Kerron sitten ajankohdan kun sellaisen tiedän, jos lukijoissani on immeisiä täältä Jyväskylästä päin. :)

Edit2. Hyvää naistenpäivää naiset! ♥

Kuvatuksia ja sepustusta menneeltä viikolta

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Elämäni ensimmäisellä saikulla. Tuo vatsakipuilu ja ruokahaluttomuus johtuikin lopulta jostain ihan muusta kuin stressistä, nimittäin homeesta. En vain aikaisemmin osannut näitä minun kaikkia oireita yhdistää tuohon lähteeseen. Tuolla osastolla missä siis olen harjoittelussa, on tosiaan hometta. Heti ensimmäisinä, ellei jo ensimmäisenä päivänä alkoivat ensimmäiset oireet. Silmiäni kaihersi ja ne olivat todella kuivat. Erityisesti osaston yksi pienryhmätila aiheutti näitä oireita enemmän kuin osaston muut tilat. Viime viikolla lopulta päästiin siihen pisteeseen, että minun oli hankittava vaivaan silmätippoja apteekista. 

Hieman uhmasin yleisiä harjoittelun periaatteita lakkaamalla kynteni.

Jo tuon ensimmäisen harjoittelun aikana astmani oli alkanut hieman oireilla, sillä tiedettävästihän myös siinä rakennuksessa on hometta. Kerran tai pari taisin joutua avaavaan kiekkoon turvautumaan tuon harjoittelun aikana. Oireet kuitenkin vain vahvistuivat tämän nykyisen harjoittelun aikana ja astmalääkkeestä tulikin jo ihan päivittäinen apu. Nyt tilanne on se, että joudun ottamaan myös hoitavan kiekon ainakin toistaiseksi ihan säännölliseen käyttöön, mitä en ole muistaakseni tehnyt sitten syksyn, jolloin opintoni aloitin.

Kuulostaa kivalta, eikö? Ei tässä sentään vielä kaikki! Näihin oireisiin sitten vielä lisätään sellainen megalomaaninen väsymys, joka on ihan omaa luokkaansa. Ihan sama olenko nukkunut yöllä viisi tuntia vai kymmenen tuntia, niin päivä menee täydessä kokovartalolukossa. Ihan käsittämätöntä miten paljon ihmistä oikeasti voikaan väsyttää. Ihanintahan tässä on se, että kun jollain ilveellä sain itseni jaksamaan vuoron loppuun saakka, niin töiden jälkeen itseään ei sitten saanutkaan enää aktivoitua yhtään mihinkään. Pää tuntuu vain olevan täynnä sahanpurua, jalat eivät kanna ja jo pieni kävely saa minut kuulostamaan höyryveturilta. Työvuoron jälkeiseen ohjelmaan kuuluikin siis yleensä sohvalla makoilua ja rankin aktiviteetti oli ehkä suihkussa käynti.

Uudenvuoden lupaus numero 035 vihdoin lunastettu! Eihän siinä kestänytkään kuin 2½ vuotta..

Juteltuani muutama päivä sitten erään ystäväni kanssa, joka oli harjoittelussa myös kyseisessä sairaalassa (ja myöskin oirehtinut homeesta), päätin että ei tämä voinut enää jatkua tällä tavalla. Omalla terveydelläänhän tällaisissa tilanteissa vain leikitään, varsinkin kun kyseessä ei ole ollut mitään pientä nenän vuotamista tai muuta ainakin sillä hetkellä harmitonta oireilua. Säikähdin myös hieman kun tältä erää viimeisen vuoroni päätteeksi huomasin henkeäni ahdistavan melko paljonkin ja silloin päätin, että nyt lähdetään kyllä käymään terveydenhoitajan luona.

Tänään siis vihdoin lähdin yhdessä tämän myöskin oireilevan ystäväni kanssa kouluterveydenhoitajan pakeille. Ja lopputuloksenhan te jo tiedättekin. Huomenaamuna joudun palaamaan vastaanotolle vielä toistamiseen, jotta saan uusitun astmalääkereseptin ja voin käydä hakemassa rohdot apteekista. Terveydenhoitaja sanoi myös, että jos lääkkeistä ei ala pian olemaan apua, niin herkästi uudelleen vastaanotolle ja lääkärin luokse tarkempia tutkimuksia varten. Ajattelin myös vihdoin hommata itseleni ihan ikioman PEF-mittarin, sillä muutamaankin kertaan minua on sen olemassaolon puutteen vuoksi ripitetty. :D Onhan se hyväksi, jotta omaa tilaansa voi tarkkailla ja tarvittaessa ottaa astmalääkkeet käyttöön tai lisätä niiden annostusta. PEF-mittarilla siis mitataan uloshengityksen voimakkuutta.

Eiköhän se ollut nyt siinä tältä erää sairaskertomuksestani. Näillä mennään ja toivottavasti oireet nyt alkavat pian helpottaa, kun tuolta homepesäkkeestä pääsin pois. Perjantaina sinne kyllä pitäisi palata arvioinnin merkeissä ja faktahan on myös se, että onhan sitä hometta siellä meidän koulussakin. Saa nähdä millä tavalla sitä nyt siihen koulun ilmaan reagoi, kun tuolla harjoittelussa niin kovasti tuli jo tuolle myrkylle altistuttua. Unohdetaan kuitenkin tämä homeasiakin hetkeksi ihan kokonaan. :D

Tuossa viimeviikolla alkuviikosta käydessäni kaupassa oli putiikin nurkalla myynnissä loimulohta, jota loimutettiin ihan siinä paikan päällä. Viime kerralla jäi lohet ostamatta, koska kaikessa laiskuudessani en jaksanut lähteä sitä hakemaan, vaikka kaupan voikin huoneeni ikkunasta nähdä. Tällä kertaa mukaan sitten lähti puolikas makoinen file ja voi että miten hyvää se onkaan ollut! Ylläolevaa apesta veinkin jonain viime viikon päivänä töihin mukaan ja voi pojat, jotta oli hyvää. Vielä olisi jämät tuolla kaapissa odottamassa, katsotaan mitä niistä tänään loihdittaisiin. :)

Eilen leipaisin myös harjoittelupaikkaan vietäväksi jo aikaisemminkin blogissa näkyneitä vaniljaisia vadelma-valkosuklaa muffineita. Tällä kertaa näkyvillä kuitenkin myös se lopputulos, mikä viimeksi jäi näkemättä. :D Jos joku näitä nyt innostuu tekemään niin antakaa ihan rauhassa niiden olla uunissa kunnes ne ovat kunnolla turvonneet ja ylläolevalla tavalla ruskistuneet. Älkää sokeasti uskoko niihin paistoaikoihin niinkuin minä viimeksi tein, vaan käyttäkää silmiänne. Täytyy sanoa, että lopputulos meinasi lyödä minutkin laudalta, vaikka itse sanonkin. Ihan mielettömän hyviä! Jopa niin hyviä, että täytyi käydä täydentämässä ainelista uutta kierrosta varten, jotta saa itselleenkin näitä talteen. :D Ja pienenä vinkkinä: kannattaa jättää suklaa semmosiksi kivankokoisiksi yllätyksiksi, namnam. ;)

Tässä nyt kuulumisia taas tältä erää. Elämä hymyilee jälleen, kun tuo aurinkokin rohkeni pilkistellä hieman pilvien takaa! Nyt aion mennä apestamaan itseäni sillä jämälohella, mennä pienille tirsoille ja toivottavasti sen jälkeen jaksan repiä itseni raittiiseen ulkoilmaan lenkille. Saa nähdä miten minun käy!

Ps. Sain muuten vihdoin koluttua läpi sen Barack & Michelle -kirjan! Sehän vain parani loppua kohden ja lopussa minä oikeasti pidin siitä. Suurin osa tosin kyllä oli niin puuduttavaa luettavaa, että en minä sitä kenellekään suosittelisi. :D Nyt vuoroon pääseekin sitten vihdoin Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit, jota en ole vielä eläessäni lukenut, vaikka monet kerrat on pitänyt. Toivottavasti opus yllättää minut positiivisesti. :)

Banaanilättyset

Innostuin tänään tekemään lättysiä, joiden ohjeen bongasin Lindan blogista.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lättyset eivät mitään muuta vaadi, kuin banaania ja kananmunia (itse laitoin mukaan neljä kananmunaa ja kolme banaania). Voisi näitä varmaankin siis kutsua myös banaanimunakkaiksi, mutta banaanilättyset kuulostavat mielestäni paljon paremmalta. :D Kommenttilootasta löysin sitten ehdotuksen lisätä seokseen mukaan myös kanelia ja niinhän minä sitten tein.

Näiden paistamisessa meinasi muuten lähteä järki. Kokemuksen syvällä rintaäänellä kerron, että tehkää lättysistä mahdollisimman pieniä, jolloin niiden kääntämisen onnistumiselle on edes pienen pienet mahdollisuudet. Laitoin myös alle aina ihan pienen tilkan öljyä, että kääntäminen onnistuisi helpommin. Ja kääntäminenhän ei onnistu muuta kuin heittämällä, joten lopputulos voi olla mitä tahansa. Työn ja tuskan takana olivat seuraavassa kuvassa näkyvät säädyllisen näköiset yksilöt. Täytyy myös sanoa, että en jaksanut paistaa edes ihan koko "taikinaa". 

Päälle laitoin hieman mangopilttiä, sokeria ja lisukkeeksi viinirypäleitä. Olisihan minulla sitä tuoretta mangoakin ollut, mikä olisi annoksessa kenties paremmalta näyttänyt, mutta olin niin laiska etten jaksanut nähdä mangon kuorimiseen ja pilkkomiseen vaativaa vaivaa yhden kuvan takia. :D Viinirypäleet sitäpaitsi sopivat annokseen maultaan vallan mainiosti. Ihan hyvältähän nämä maistuivat, vaikka jollain tavalla odotin vielä suurempaa makuelämystä. En tiedä millä perusteella, sillä ei pelkästä banaanista ja kananmunasta suklaakakkua saa hyvällä tahdollakaan. :D Kun olin ensiharmistuksesta päässyt yli, olin varsin tyytyväinen aikaansaannokseen. Ainakin terveellistä, jollei muuta.

Ja tältä sitten näyttivät ne kaikki loput lättyset. :D Se kääntäminen ei onnistunutkaan ihan niinkuin Strömsössä. Sisinhän se kuitenkin on ulkokuorta tärkeämpi, vai kuinka? ;)

Päiväni kameran läpi tarkasteltuna

Herätyyyyys! Olen melkoisen yllättynyt siitä, että sain nukuttua näinkin pitkään. Kuten ehkä olen aikaisemmin maininnut, ovat harjoittelut kääntäneet unirytmini niin, että aamuisin olen heräillyt viimeistään joskus puoli yhdeksän aikoihin. Tänäänkin havahduin vasta oikeastaan ystäväni lähettämään viestiin, joten hyvin siis tuli nukuttua!

Wake uuuuup! I was quite surprised that I slept so late today. As I maybe already have told you, my practical trainings have turned my sleeping pattern so, that I've woken up 8:30am at the latest every morning. And actually today I opened my eyes, because my friend sent me a message, so I slept well!

Ostin tuossa tammikuun alkupuolella kuvassa näkyvän Joyce Meyerin kirjoittaman kirjan Uusi päivä, uusi sinä. Kirja sisältää vuoden jokaiselle päivälle oman Raamatun kohtansa ja siitä sitten pohdiskelevaa tekstiä jonkinlaisen pätkän. Olen kyllä pitänyt tästä kirjasta todella paljon ja joka päivä tuo oma kohtansa on tullut luettua. :) Tänään puhuttiin kohdasta Matt. 6:26, jos jotakin kiinnostaa.

In  the early January I bought myself this Joyce Meyer's book name New Day, New You. The book has a Bible verse for every day and a short discussion based on that verse. I've liked this book a lot and so far I've remembered to read the part every day. :) Today's verse was Matt. 6:26, if you are interested.

Aamu lähti käyntiin kulhollisella puuroa (höysteenä oli niin Linum-jauhetta, mustikkaa, raejuustoa kuin mehukeittoakin), joka upposi niin nopeasti parempiin suihin, että kuvattavaksi jäi ainoastaan tyhjä kulho. :D Siinä ohella minkä nyt puuron kitaan lappamiselta ehti, oli hyvä lueskella hieman blogeja (luin kyllä ihan muita blogeja kuin kuvassa näkyvää omaani ;)) ja poukkoilla netin ihmeellisessä maailmassa.

I started my morning with a bowl of porridge with blueberries, cottage cheese and  soup, which I ate so quickly that only thing I could take a picture of was an empty bowl. :D At the same time I red blogs as much as I could, because I was focusing to my porridge so hardly.

Yhtenä uudenvuoden lupauksena minulla oli kirjoitella jälleen tämän blogin lisäksi myös ihan tuota tavallista paperista päiväkirjaa. Säännöllisen epäsäännöllisesti sitä aina kausittain kirjoittelen ja nyt otin jälleen härkää sarvista ja aloitin kirjoittamisen uudelleen. Melkein päivittäin sinne on tullut nyt raapusteltua. Ajatuksena olisi, että jos sinne vaihtoon saakka kirjoittelisi ja saisi kunnon draivin taas päälle niin muistaisi sitten vaihdonkin ajalta kirjoittaa. Ne muistot minä haluaisin tarkasti myös noiden kansien väliin. :) Tai ehkä sen seuraavan päiväkirjan, koska tässä ei enää hirveän montaa kymmentä sivua ole tyhjänä. Seuraajana on muuten Luisa se sinun Amerikasta tuomasi Blessing's Journal. Olen niin odottanut, että pääsen siihen kirjoittamaan!

Sitten oli aika käydä hieman täydentämässä jääkaappia. Kukkarollehan se tekee todella kipeää käydä tuossa lähikaupassa, sillä ruokakassillisen hinnaksi tuossa tälläkin kertaa tuli neljäkymmentä euroa ja rapiat, kun saman kassin voi hakea keskustasta alle kolmellakymmenellä eurolla.. Aina ei mene nallekarkit tasan. Tänään en kuitenkaan jaksanut lähteä merta edemmäksi kalaan, vaan tyydyin sitten siihen ylihinnoiteltuun sapuskaan. Ja mukaanhan lähti tietenkin myös laskiaispullapari, tänä vuonna en niitä itse jaksanut rueta askartelemaan. Tai lähinnä se idea oli se, ettei niitä tulisi sitten ihan kymmentä syötyä.

One of my new year's resolutions was to beyond this blog also write my personal diary. I've written it more and less regularly after I turned eight and now again I decided that it is time to write things down in order to remember them later on. And almost everyday I've now been writing for week or so. I just want make this a habit before I go to exchange, because that is going to be something I want to remember the rest of my life so I would like to write regularly during that period. :) 

After updating my thoughts to journal, it was time to buy some food to my fridge. I've noticed that it is really fatal to my bank account to go to this local grocery store, which is under my window. If I buy a one plastic bag of stuff, it usually costs about 40 euros. Whereas I buy the same amount of stuff from the store, which is in the center, it is about 25 euros. But today I was just too lazy to go to center, so I paid for this overpriced food. And of course I bought Shrovetide buns, because this year I didn't want to make them by myself. And one reason was that if I only bought two, I couldn't eat ten as I could if I had made them myself. :D

Lindan ja Lauran suosittelujen jälkeen latasin itsellenikin puhelimeeni tuon "kuuluisan" Wordamentin. Itse asiassa tämä on kerran aikaisemmin puhelimessani ollutkin, mutta en juurikaan silloin syttynyt pelille. En kyllä ehkä ihan vieläkään ole syttynyt, sillä olen tässä melko huono ja siksi peliin tahtoo mennä hermot. :D Turhauttavaa, kun tuntuu ettei ainoatakaan sanaa löydä. Ja minun mielestäni nimet pitäisi laskea sanoiksi! Ai niin! Ja en enää muista mikä sana oli kyseessä, mutta ihan selvää suomenkielistä sanaa eivät huolineet. Pah.

Two of my friends have recommended me this Wordament game. I remember already having this game in my phone for some while but I deleted it because I wasn't so good at it and I got annoyed. :D I'm still not so thrilled about it but maybe when I learn to find the words, I'll enjoy it. One things I don't like about the game is, that it's not taking people's names into account. And once I also found a real Finnish word, but the game didn't accept it...

Koska eilen temppelillä meni jo muutenkin myöhään, niin en millään jaksanut raahautua sunnuntai-kokoukseen. Onneksi tekniikka on nykyään niin edistynyttä, että tuota kokousta saattoi seurata myös netistä. Ja niinhän minä sitten tein. Itseasiassa tuolla kokouksessa esiintyi kuoro, jossa itsekin laulan. En kuitenkaan osallistunut esiintymiseen, koska harjoittelun takia olen joutunut jättämään välistä melko monet harjoitukset ja uusiakin lauluja oli mukana. Lippurivistö lavan reunalla tönöttää sen takia, että tämä kokous oli osa viikonlopun läpi kestänyttä lähetysteemaista viikonloppua. 

Because we were yesterday so late at the church, I was too lazy to go there today for the Sunday service. Luckily the technology is so developed nowadays that I was able to follow the service at home by using my laptop. Of course this is not going to be a habit. ;) Actually the choir I'm currently singing in was performing in this service. Unfortunately I've been unable to join the practices lately, because of the practical trainings and they were singing some new songs. There is flags in the edge of the stage, because this service was part of a weekend, which theme was missionary work.

Puolenpäivän jälkeen tuli väsy ja niinpä heitin pitkäkseni ja jatkoin Barack & Michelle -kirjan lukemista. Täytyy sanoa kyllä, että muutamaan kertaan olen jo miettinyt kirjan kesken jättämistä, sillä "juonenkäänteet" ovat niin nopeita ja eri henkilöitä kirjassa esiintyy niin järkyttävät määrät, että en millään tahdo pysyä mukana. Varsinkin kun lueskelen usein juuri ennen nukkumaanmenoa, kun ajatustoiminta ei muutenkaan ole enää erityisen vilkasta. Minua kuitenkin kiinnostaa kuinka tuo tarina päättyy, joten yritän nyt selvitä näiden monimutkaisten juonenkäänteiden ylitse. :D

After noon I got so tired that I thought it was time for a afternoon nap. I laid down and continued the reading of a book about Barack and Michelle Obama. I have to say that so far I'm not so convinced about the book, because there are so many people and things are happening so fast that I hardly can keep on track of everything. And because I'm usually reading before falling to sleep, so my mind is not so sharp anymore. :D But somehow I'm still interested how the story of them ends, so I try to finish the book.

Ja eihän päivä mitään olisi ilman Gilmoren tyttöjä. Vihdoinkin olen katselmuksissa päässyt niin pitkälle, että näitä meneillään olevia jaksoja en ole nähnyt koskaan aikaisemmin. 

And what kind of would be a day without Gilmore Girls? Finally I've watched it so far that these episodes I haven't seen at all. 

Illansuussa tehtiin vielä kävelylenkki Elisan kanssa. Sen jälkeen ahdoin kitaani yllänäkyvät namuset. Nyt olen sitten rustaillut tätä postausta ja katsellut hieman lisää Gilmoreja. Loppuillan ohjelmaan kuuluu tiskivuoren tuhoaminen, kynsilakkojen poishinkkaaminen ja eväiden tekeminen huomista työpäivää varten. Onneksi vuoroni alkaa huomenna vasta kahdeksalta, eikä minun tarvitse mennä seitsemäksi töihin. :) Mites teidän päivä on mennyt?

In the early evening we went for a walk with Elisa. After that I ate everything that is on that plate above and I'm quite full now. :D Now I've been writing this post and watched a bit more of Gilmore Girls. Soon I have to do some dishes, remove nail polish and make some lunch to take to work tomorrow. Luckily my shift starts at 8am and I don't have to wake up sooo freaking early. How has your day been?