Näytetään tekstit, joissa on tunniste how am i?. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste how am i?. Näytä kaikki tekstit

24. tammikuuta 2014

Ajatuksia auringonpaisteesta ja uusista aluista

Suomen talvi on kyllä näytellyt parasta loistoaan viime päivien aikana! Vaikka pakkasta olisikin toisinaan saanut olla edes muutama aste vähemmän, niin kyllä nämä kertakaikkisen upeat säät ovat lyöneet viikon parin takaisen synkkyyden, märkyyden ja pimeyden ihan 6-0. Ei kylmyydestä nyt sinänsä mitään suurempaa haittaa ole ollut, pukeutumiskysymyshän se lähinnä on, mutta kyllä pyöräileminen reippaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa on jo hivenen extreemeä minun makuuni. :D En kuitenkaan valita, sillä kuten jo sanoin, valitsisin tämän talven ihmemaan ja auringonpaisteen ihan koska tahansa, jos vaihtoehtona on pimeä ankeus.

En tiedä teistä, mutta minuun kevään pitenevät päivät tuovat ihan uskomattoman määrän uutta energiaa! Kaikkein surkein aika vuodesta on mielestäni lokakuun ja joulukuun välinen aika, kun päivät lyhenevät lyhenemistään ja kun on vain pimeää kaiken aikaa. Joka vuosi poden tuona aikana jonkin sortin kaamosmasennusta (tai masennus on liian vahva sana, ehkä väsymys tai alakulo kävisi paremmin): ei oikein tee mieli tehdä mitään, väsyttäisi vain koko ajan. Kun sitten aurinko alkaa jälleen pitkän pimeän jakson jälkeen näyttäytyä taivaan rannassa, on olo kuin uudesti syntyneellä. Ehkä juuri sen takia koen uuden vuoden vaihtumisessa olevan niin vahva uuden alun tuntu: päivät alkavat pidetä ja ehkä vuoden paras aika, kevät, alkaa kolkutella ovella. Nytkin minusta tuntuu, että viimesyksyisen ja alkutalvisen väsymyksen jälkeen minulla on ollut energiaa vaikka mihin! Viikonloppuisinkin olen herännyt aikaisin, siivoillut asuntoamme, laittanut ruokaa, tiskannutkin olen tavallista useammin ja niin edelleen.


Uusi vuosi toi mukanaan myös "uudet" kujeet opiskelussa: aloitin nimittäin jälleen yhden uuden harjoittelun (monet ovat kommentoineet minun olevan kaiken aikaa harjoittelussa, mutta niinhän minä taidan ollakin kun loppuvaiheessa opintoja jo ollaan). Tällä kertaa kyseessä on jo toiseksi viimeinen niin sanottu perusharjoittelu, jonka minä suoritan kotisairaanhoidossa täällä Jyväskylässä. Kolme viikkoa on nyt takana, enkä voi kyllä sanoa muuta kuin että olen nauttinut kotihoidossa työskentelystä ihan hirmuisen paljon!

Työskentely kotihoidossa on eronnut kaikista muista aikaisemmista harjoitteluista todella paljon, sillä aikaisemmin potilaat ovat aina joko tulleet luoksemme tai olleet osastolla hoidossa, mutta tällä kertaa hoito on tullut asiakkaiden luokse heidän kotiinsa. Pääasiallisesti kyseessä on siis ollut suhteellisen hyväkuntoisia vanhuksia, jotka tarvitsevat enemmän tai vähemmän tukea kotona, jotta he voisivat asua siellä mahdollisimman pitkään. Olen tuntenut jotenkin olevani aivan elementissäni tänä aikana ja välillä olenkin mietiskellyt, että voisiko tämä olla se minun juttuni. Ilmeisesti se on myös näkynyt muillekin sillä olen saanut todella positiivista palautetta työskentelystäni niin ohjaajaltani kuin muilta kollegoilta sekä asiakkailtamme. Pieni haaveenmurunen on, että voisin tehdä tulevan kesän töitä kotihoidossa: joko sairaanhoitajan tai lähihoitajan sijaisena.


Uusi vuosi toi mukanaan myös haaveilut uusista tuulista blogini suhteen. Minulla on ollut jotenkin paljon inspiraatiota ja innostusta blogin saralla, mutta sitten taas tuntuu että kaikki vanhat jutut täällä eivät anna oikeutta sille kaikelle inspiraatiolle, mikä pääni sisällä jyllää. Ensinnäkin, olen todella kyllästynyt blogini nimeen. En aikoinaan parempaakaan keksinyt ja onhan se tuossa mukana kulkenut, mutta pitkään olen jo haaveillut nimen vaihdosta. Uusi nimikin on jo mielessä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se liittyisi omaan nimeeni. Varsin mielikuvituksetontahan se kenties on käyttää omaa nimeään blogin nimessä, mutta mikäs sen paremmin kuvaisi elämästäni kertovaa blogia kuin oma nimeni, kun en ole blogin aihepiiriä sen kummemmin rajannut. Minulla itseasiassa on jo uusi blogi perustettuna ihan uuden Google-käyttäjän taakse, enää tarvitsisi vain tehdä uusi ulkoasu (tai siis senhän hiomisessa se ikuisuus meneekin :D) ja aloittaa uuden blogin kirjoittaminen.

Jos paras mahdollinen vaihtoehto olisi toteutunut, olisin ajoittanut uuden blogin aloituksen vuoden alkuun. Ennen vuoden vaihtumista ja sen jälkeen on kuitenkin ollut niin paljon hässäkkää, että en ole vain ehtinyt värkkäämään uuden blogin kanssa. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että kun viikon kuluttua harjoitteluni loppuu, yritän opintojeni eteenpäinviemisen lisäksi panostaa blogiini ja toivottavasti saada se uuden kyhäelmän eetteriin jossain vaiheessa kevättä. Jotenkin tuntuu, että blogini on pitkään tavallaan junnannut paikallaan ja haluaisin saada hieman uutta tulta sen hännän alle. Vaikka en edelleenkään tavoittele mitään suuria tällä saralla, vaan kirjoittelen nettipäiväkirjaa pääasiassa omaksi ilokseni, niin kyllä sitä tässäkin harrastuksessa haluaa johonkin suuntaan kehittyä. :) Mitäs ajatuksia tämä uusi blogi teissä herättää?


Johan tässä nyt oli sillisalaattia tarpeeksi tälle kertaa. Seuraavaksi minä aion siirtyä nauttimaan alkaneesta viikonlopusta (jes! <3) muutaman pyykkikoneellisen pyörittämällä ja teekupposen juomalla kera nelosen illan leffatarjonnan. Postauksen kuvat on muuten napattu joku päivä tällä viikolla (en nyt muista milloin) työpäivän aikana, kun ulkona oli niin kerta kaikkisen kaunista. Ja uskoisitteko, että kaksi postauksen viimeisintä kuvaa on otettu ikkunalasin läpi? Ei, en minäkään. Mutta nyt, adiós ystäväiseni ja hyvää viikonlopun alkua!

27. lokakuuta 2013

My day - 27.10.

Tykkään itse hirveästi lukea tällaisia Päivä bloggaajan kanssa -postauksia, joten ajattelin kertoa siis kuvien avulla teille tästä päivästäni. Lyhykäisyydessään kuitenkin ensin menneestä viikosta. Aloitin siis maanantaina taas yhden käytännön harjoittelun. Tällä kertaa teen sisätautien harjoittelun sisätautien (yllättävää? ;)) osastolla, joka on erikoistunut neurologisten potilaiden ja diabeetikkojen hoitoon. En voi sanoa muuta kuin että olen aivan fiiliksissä tuosta harjoittelusta! Yleensä harjoittelun ensimmäiset viikot menevät vain ohjaajan perässä kävellessä ja tehtävänantoja odottaessa, mutta tässä harjoittelussa olen pystynyt olemaan hyödyksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja se on aivan mahtavaa! Minulla on kuitenkin takana jo aika monta harjoittelua ja kokemusta perushoidosta löytyy, joten aikaa ei ole tarvinnut viettää sormi suussa seinäruusuna oleillen, vaan olen voinut jo ottaa vastuuta asioista, joihin koen olevani kykenevä. Olen siis ollut ihan innoissani, jos se ei vielä käynyt selväksi. ;D

Torstai kuitenkin toi vähän takapakkia, sillä minulle tuli illalla kauhea vilu ja kuumemittari näytti lukemien nousevan hieman 37:n paremmalle puolelle. Sehän nyt ei ole monenkaan silmiin vielä lukema eikä mikään, mutta minulla sairastaminen on yleensä sitä, että lämpö nousee vähän yli 37 asteen ja jojoilee sen ja normaalin välillä parisen viikkoa. Tuokin pieni nousu tekee olon puolikuntoiseksi, mutta kuumetta ei oikeastaan ole tarpeeksi kotiinkaan jäämiseksi. Niinpä sitten perjantaina menin töihin, koska en halunnut jäädä kotiinkaan. Puolenpäivän aikoihin aloin töissä ihmetellä, kuinka posket kuumottavat niin kovasti ja olo oli muutenkin kehno. Vastaus löytyi kuumemittarin avulla: minulle oli noussut ihan kunnon kuume. Olin aika ihmeissäni, että mittari sellaisia numeroita edes näytti, sillä en ole tosiaan kärsinyt kunnon kuumeesta miesmuistiin (ellei lasketa viime vuonna ottamani influenssarokotteen jälkeistä kuumepiikkiä). Eipä siinä auttanut kuin lähteä kotiin sairastamaan. Seuraavana yönä teinkin jo kuolemaa vessan lattialla (en nyt ihan kirjaimellisesti) ja viikonlopun olenkin kärsinyt pienestä lämpöilystä ja huonosta olosta. Eipä se olo vieläkään ole mitenkään kummoinen, mutta toivon että pääsen huomenna kuitenkin jo takaisin töihin. Nyt kuitenkin tähän päivään!


1. // Aamuni alkoi siinä yhdeksän korvilla herätessäni toiseen perättäiseen vapaapäivään. Rakastan muuten aivan mielettömästi noita Muumi-lakanoitani, jotka ostin viime Vimpeli-reissullani Halpa-Hallista. Olen jo todella kauan haaveillut Muumi-lakanoista ja nyt ne sain! ♥ Kyllä kelpasi mennä uusiin lakanoihin nukkumaan eilen illalla. :) 2. // Aloin miltei heti herättyäni keittämään riisipuuroa, mutta sen valmistuminen kesti niin kauan, että aamupala täytyi syödä siinä välissä. Siinä samalla oli hyvä lueskella päivän uutiset Keskisuomalaisesta. 3. // Pakkohan sitä riisipuuroa oli sen valmistuttua nokare maistaa, vaikka paljon vatsaan ei aamiaisen jälkeen mahtunutkaan. Kyllä se vain on niin hyvää! ♥ Tätä onneksi riittää nyt töihin evääksi muutamaksi päiväksi.


4. & 5. // Tiskipöydällä lojui jokusen päivän tiskivuori, jota en vain kestänyt enää katsoa. Aamupäivän aikana senkin sain onneksi onnistuneesti tuhottua. En varmaankaan ole ainut jota ärsyttää se, että niitä tiskejä alkaa kasaantumaan uudelleen miltei samantien kun edelliset olet saanut pestyä.. Tekee vain mieli olla käyttämättä koko astioita, ettei tarvisi taas pian olla pesemässä niitä. :D Kun minä joku päivä saan sen astianpesukoneen, niin en enää ikinä valita tiskeistä! Niin varmaan..


6. // Tuossa aamiaiskuvassa oli tosiaan jotain ennenkuulumatonta: nimittäin elämäni ensimmäinen itselleni keitetty kahvikupponen. Pelkään pahoin että olen viimein addiktoitumassa kahviin, sillä muun muassa eilen minun oikeasti teki ihan hirveästi mieli kahvia! Yleensä olen juonut sitä ehkä vain tavan vuoksi harjoittelussa, kesätöiden aikaan jotta pysyisin hereillä ja jos joku sitä on varta vasten keittänyt. En kuitenkaan ikinä ennen tätä päivää ole itselleni keittänyt kahvia, eikä minun oikeastaan sitä ole tehnyt mielikään. Alan selvästi olla rappiolla.. Kohta minäkin varmaan kuulun niiden ihmisten joukkoon, joiden kanssa ei kannata yrittää kommunikoida ennen kolpakollista kahvia.


7. // Riisipuuron keiton lomassa oli hyvästi aikaa hoitaa pakollista Facebookkaamista, uutisten lukua, blogien kahlaamista ja sen sellaista. 8. // Tänään koitin hiuksiini jotain aivan uutta ja yllätyin todella positiivisesti lopputuloksesta! Tämän letin ohje on niinkin yksinkertainen, että tehdään vain tavallista ranskanlettiä, mutta sen sijaan että hiuksia lettiin lisättäisiin sekä ylä-, että alapuolelta, lisätään niitä vain alapuolelta, jolloin saadaan tällainen luukki aikaan. :) Tämä taitaa päätyä kampauksekseni myös huomenna töihin, jos vain sinne saakka terveenä pääsen. ;) 9. // Päivän ohjelmaani kuului avustettavan luona käyminen, joten yövaatteiden tilalle oli vaihdettava jotain muuta. Jalkaan eksyivät pitkästä aikaa H&M:n punaiset pöksyt ja viihdyinkin niissä ja tässä asukokonaisuudessa aivan erityisen hyvin! :)


10. // Sairastamiseen kuuluu olennaisena osana tietenkin elokuvien katselu ja herkuttelu! Viikonlopun elokuvasaldona kolme pätkää: From Prada to Nada, Step Up 2: The Streets & The Ugly Truth. Ensimmäisenä mainittu oli oikeastaan aika huono, toinen oli ihan jees mutta edeltäjänsä on edelleenkin kaikista para ja tuo viimeinen, ja myös tuossa kuvassa esiintyvä, oli kyllä näistä kolmesta ehdottomasti paras ja oikeasti aika hyvä pätkä. :) Tuon jäätelön ihanuudesta ei varmaan tarvitse erikseen mainita. :D 11. // Loppuillan aion jatkaa hyväksi haivaitulla linjalla, eli siis löhöillen ja Greyn anatomian uusinta kautta netistä tuijotellen. Vähän ehkä joutuu myös vielä tuohon jäätelörasiaan kajota.

Suurissa suunnitelmissani olisi aloittaa huominen päivä varsin toimeliaasti, jos vain olen edes jollain tasolla jälleen elävien kirjoissa. Ajattelin aloittaa aamuni aikaisin pienellä kävelylenkillä, jonka jälkeen pesisin pari koneellista pyykkiä, sillä unohdin tämänpäiväiset pyykkivuoroni ihan tyystin. Ennen yhdeltä alkavaa työvuoroani olisi vielä aikaa imuroimiseenkin, jos vain sen jaksan tehdä. Sitten saankin viettää kahdeksantuntisen töissä, jos vointi vain sen suo. Toivon ja rukoilen kyllä, että olen huomenna jälleen terve, sillä en millään malttaisi olla harjoittelusta pois!

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :) ♥

10. lokakuuta 2013

Syksyn väriloistoa


Moikka taas! En ole oikein liiemmin noilta Lontoo-postauksilta tänne jaksanut kuulumisia päivitellä, joten ajattelin nyt yhden postauksen verran kertoilla, että mitä minun elämässäni tällä hetkellä onkaan meneillään. Pääasiassa ajattelin tällä kertaa keskittyä opintojeni etenemiseen, joten jos opiskelumaailma ei kiinnosta, niin hyppää suoraan postauksen loppupuolelle. Aloitin tosiaan nyt elokuun lopulla kolmannen vuoteni Jyväskylän ammattikorkeakoulussa hoitotyön koulutusohjelmassa. Kaksi ensimmäistä vuotta olivat kaikenkaikkiaan todella intensiivisiä ja olenkin todella helpottunut, että seuraavasta lukuvuodesta on tulossa hieman joustavampi kaikkien aikataulujen suhteen. Ei sillä, opiskella pitää edelleenkin, mutta ei ihan niin niska limassa kuin aiempina vuosina. 

Suurimmalla osalla luokkatovereistani opiskelu jatkuu vähintäänkin yhtä intensiivisenä kuin tähänkin saakka. Omaa opintosuunnitelmaani on kuitenkin hieman muokattu, mistä johtuu tämä joustavuus omalla kohdallani. Opintosuunnitelmani rukkaaminen johtuu siitä, että kaksi hyvää ystävääni luokaltani aikovat valmistua jo ensi keväänä, siis puoli vuotta tuota tavoiteaikaa aikaisemmin, mutta haluan kuitenkin tehdä heidän kanssaan opinnäytetyön. Itse ajattelin valmistua tuossa kolmen ja puolen vuoden tavoiteajassa, sillä vaikka minäkin olisin varmasti kyennyt rutistamaan valmistumiseni jo ensi kevääseen, niin en näe siinä mitään järkeä. Olen kuitenkin vasta 21-vuotias, eikä minulla ole mikään kiire valmistua. Mieluummin panostan kunnolla näihin loppuihin opintoihini, kuin raadan väsymykseen saakka niska limassa.


Normaalia kaavaa noudattaen olisi tämä syksy sisältänyt minullakin koko syksyn mittaisen harjoittelurupeaman, eli neljä kuukauden mittaista harjoittelujaksoa kentällä. Tämän lisäksi olisi sitten vielä täytynyt saattaa alkuun tuo opinnäytetyö, jos olisin sen edelleen halunnut ystävieni kanssa tehdä. Sen sijaan teenkin tänä syksynä vain kaksi kuukauden mittaista harjoittelua ja nuo kaksi jäljelle jäävää kuukauden pätkää käytän sitten opinnäytetyön tekemiseen. Nuo kaksi jäljelle jäävää harjoittelua siirtyvät sitten ensi keväälle, minkä lisäksi minun pitäisi luultavasti tuolloin suorittaa viimeiset viisi opintopistettä vapaavalintaisia opintoja. Opinnäytetyökin tulisi saattaa päätökseensä tuon kevään aikana. Ensi syksylle jäisi sitten syventävät opinnot ja niihin liittyvä pidempi harjoittelujakso. Näiden lisäksi minulla on vielä yksi farmakologian ja yksi lääkelaskujen tentti odottamassa suoritusta. Jos kaikki menee niinkuin pitäisi niin ensi vuonna joulun alla minulla pitäisi olla kädessä sairaanhoitajan paperit. :)

Olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän muokattuun opintosuunnitelmaani. Viime syksy ja kevät olivat minulle kaikenkaikkiaan niin opintojen kuin henkilökohtaisen elämänikin puolella todella rankkoja, enkä tiedä olisinko jaksanut pakertaa kaikkia neljää harjoittelua tämän syksyn aikana. Olen myös tyytyväinen että saan tehdä opinnäytetyön näiden kahden ystäväni kanssa, sillä vaikka minulla olisi ollut puoli vuotta täysin opinnäytetyölle pyhitettyä aikaa ensi syksynä jos olisin päätynyt tekemään työni yksin, en olisi siihen halunnut ryhtyä. Olemme ystävieni kanssa näiden kahden vuoden aikana tehneet todella paljon sekä ryhmätöitä että projekteja yhdessä ja tulemme todella hyvin toimeen. Kumpikin ystävistäni ovat myös aikaisemmin tehneet päättötöitä, joten heillä on senkin puolen enemmän kokemusta aiheesta kuin minulla. Todella suuren helpotuksen englanninkielisen opinnäytetyön tekemiseen tuo myös se, että toinen ystävistäni on natiivi englannin puhuja, joten hänen hellään hoivaansa voimme huoletta jättää kieliopin tarkistuksen. Luultavasti se olisi aiheuttanut itselleni hirvittävän määrän harmaita hiuksia ja kohonneita verenpaineita yksin hoidettuna.


Aloitin tosiaan elokuun lopussa tuon syksyn ensimmäisen harjoitteluni, joka tähän mennessä on järjestyksessään neljäs. Tämän harjoittelun suoritin keskustan terveysasemalla sairaanhoitajan vastaanotolla. Paikkavalintani oli varsin summanmutikassa tehty, eikä minulla juurikaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä odottaa edessä olevalta harjoittelulta. Terveysasemalla viettämäni neljä viikkoa olivat kuitenkin ehkä tähänastisista harjoitteluista mieluisimmat ja voisin todellakin kuvitella tulevaisuudessa työskenteleväni samankaltaisessa ympäristössä. Sairaanhoitajan työ omalla vastaanotolla on todella monipuolista ja itsenäistä päätöksentekoa vaativaa. Totta kai ympärillä on joukko osaavia kollegoita, joita konsultoida tarvittaessa, mutta omaa päätöksentekokykyään todellakin saa käyttää. Näin myös terveysaseman toimintaa muutenkin melko monipuolisesti, sillä tutustuin hoitajien työnkuvaan niin tarkkailussa, diabeteshoitajan vastaanotolla kuin depressiohoitajankin luona. Tuosta neljän viikon jaksosta minulle jäi todella hyvä fiilis ja uskon oppineeni aimon annoksen uusia taitoja tulevaisuuden työtäni varten, tein sitä sitten missä tahansa.

Nyt meneillään onkin sitten tämän syksyn ensimmäinen neljän viikon mittainen opparisiesta. Kolmas viikko menossa ja täytyy myöntää kyllä, että ensimmäiset kaksi menivät aika pitkälle lorviessa (ja vähän kyllä töitäkin tehdessä, siitä lisää myöhemmin). Nyt tämän viikon alussa päätin sitten aloittaa opinnäytetyön tekemisen todenteolla ja olenkin jo päässyt varsin hyvään vauhtiin sen kanssa. Kaikki lopputöiden kanssa painineet kuitenkin tietävät varmasti sen tunteen kuinka tuntuu ettei mitään oikeasti tekisikään, kun mitään lopullista vielä ole voinut kirjoittaa ylös. Tällä hetkellä, ja luultavasti vielä hyvän aikaa, siis etsin, lueskelen ja kirjoitan muistiinpanoja lähdemateriaaleista, joiden pohjalta voin sitten lähteä kokoamaan omaa osuuttani opinnäytteemme teoriasta. Tällä hetkellä menossa tutkimus aiheesta Distance Education in Nursing. Opinnäytetyömme aiheena on verkko-opiskelu sairaanhoitajaopiskelijan näkökulmasta.


On tämä ajanjuoksu ihan käsittämätöntä. Muistan vielä kuin eilisen päivän kun muutin Jyväskylään ja aloitin opintoni ammattikorkeakoulussa. Nyt olen sitten jo ylittänyt puolenvälin rajapyykin opintojeni kanssa ja valmistun hieman reilun vuoden päästä. Kohta edessä on jälleen se tilanne, että mitä tehdä elämällä, kun tämä vaihe on ohi. On niin turvallista olla tietoinen siitä, mitä tekee seuraavat kolme ja puoli vuotta. Minä kuitenkin tiedän tulevaisuuteni vain seuraavan hieman reilun vuoden päähän, sen jälkeen edessä on jälleen uusi musta aukko. Kohta pitäisi alkaa tehdä päätöksiä sen suhteen, että mitä haluaisin tehdä valmistumiseni jälkeen ja kuinka kauan. Jonkin verran olen näitäkin ajatuksia viime aikoina päässäni pyöritellyt koska, kuten kaikki tiedämme, vuosi vierähtää hirvittävän nopeasti. Olenkin ajatellut jakaa tulevaisuudenpohdintojani teidän kanssanne jossain vaiheessa. En tee sitä kuitenkaan nyt, sillä sen jälkeen tätä postausta ei jaksaisi lukea loppuun saakka kukaan. Tosin tokkopa jaksaa nytkään. :D

Se kuitenkin niistä opinnoista tältä erää. Kuten tuossa aikaisemmin mainitsinkin, niin olen myös tehnyt syksyllä töitä. Olen jo pitkään haudutellut mielessäni ajatusta työnteosta opintojen ohella. En kuitenkaan tähän mennessä ole löytänyt mitään sopivaa pestiä, sillä halusin työn, joka vaatisi vain jokusen tunnin viikkopanostusta. Mielessäni alusta saakka oli henkilökohtaisen avustajan homma, sillä siitä voisi olla hyötyä tulevaisuuttani ajatellen ja niissä hommissa nuo vähäiset tuntimäärät näkyivät myös olevan yleisempiä. Tähän syksyyn saakka kuitenkin venytin tuota varsinaista työnhakemista, kunnet päätin, että nyt aion todellakin etsiä sitä työtä itselleni. Ylimääräinen tienesti kun ei ole koskaan opiskelijalle haitaksi enkä panisi lainkaan pahakseni, jos voisin lopettaa opintolainan nostamisen tähän paikaan. Mitä vähemmän sitä tarvitsee nostaa, sen parempi. Suhteellisen lyhyen aktiivisen työnetsinnän jälkeen minulla tärppäsikin: henkilökohtaisen avustajan toimi tuetun asumisen yksikössä. Asiointia, seuranpitoa ja vapaa-ajan viettoa maksimissaan kahdeksan tuntia viikossa. Nyt olen tehnyt töitä reilun kuukauden verran ja täytyy sanoa, että olen kyllä todella tyytyväinen. Kuukausipalkka ei tietenkään tuolla tuntimäärällä ole päätä huimaava, muta jokainen opiskelija kyllä tietää kuinka paljon parinsadankin lisäys tuloihin kuussa saa todellisia ihmeitä aikaan. :) Olen kyllä todella kiitollinen tästä työpaikasta!


Sitten voitaisiin hetkeksi siirtyä ihan lähiaikojen kuulumisiin, nimittäin näihin kuviin. Tiistaina heräilin puoli kahdeksan aikoihin ihan omia aikojani. Ylösnoustuani päätin, että ennen opparin pariin paneutumista voisinkin käydä tekemässä pienen aamulenkin. Lenkki venyikin aina tunnin mittaiseksi, kun pysähdyin välillä ihailemaan ja kuvailemaan syksyistä maisemaa. Onneksi kävin napsimassa noita kuvia tiistaiaamuna, sillä aika moni puu on jo tiputtanut lehtensä (toki väriloistoa löytyy edelleen) ja eilen sekä tänään ulkona on näyttänyt olevan hieman ankeampi ilma. Täytynee vielä joku päivä käydä koittamassa syksyräpsyjen ottoa, ennen kuin on aika siirtyä siihen ikävämpään osaan syksyä: harmaaseen, sateiseen, pimeään ja loskaiseen.

Minä kyllä pidän syksystä ja varsinkin tämä syksy on hellinyt meitä ilmoillaan aivan erityisesti. En kuitenkaan pidä loppusyksystä enkä alkutalvesta, kun on vain pimeää kellonympäri eikä aurinko tahdo enää jaksaa nousta moneksikaan tunniksi päivää valaisemaan. On pimeää kun lähtee aamulla töihin, mutta se valoisa aikakin kestää vain sen aikaa kun on siellä töissä ja taas on pimeää kun pääsee kotiin. Olen jo vuosikaudet tiedostanut mielialassani muutoksia noihin aikoihin ja voisinkin sanoa kärsiväni jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta: mikään ei tahdo kiinnostaa ja väsyttää vaan koko ajan. Tai en voisi sanoa että tilani nyt mitään masennusta olisi, mutta tietänette mitä tarkoitan. :) Tänä vuonna ajattelin myös syödä talven läpi D-vitamiinia, jos senkin riittävästä saannista olisi jonkinlaista hyötyä. Tunnistaako joku muu kaamoksen aiheuttamia oireita syksyn ja talven pimeinä ajanjaksoina?


Nyt on aika palata kuitenkin jälleen sen opinnäytetyön pariin, että saisin tänäkin päivänä lähdemateriaalia luettua. Nautitaanhan noista kauniista syysilmoista kun niitä on vielä jäljellä! Pus!

25. heinäkuuta 2013

"Avaan ikkunan / hengitän sisään maisemaa / niin täydellistä, että pelottaa.."

Joskus sitä vain havahtuu ajattelemaan, kuinka mahtavaa elämä oikeastaan onkaan. Minun kaksi viimeistä vuorokauttani ovat olleet täydellisiä, tai ainakin lähennelleet täydellisyyttä. Tiistaina töideni jälkeen suuntasin illan suussa ystäväni Ainon luokse, sillä meillä oli aikeenamme pitää oikein vanha kunnon sleepover. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen sleepover kestikin yhden yön sijaan kaksi, mutta sehän vasta parasta olikin!


Yökyläilyn yhtenä tärkeimpänä elementtinä oli tietenkin ruoka sillä hyvä ruoka, parempi mieli. Keskiviikkona tosin oli hetkellisesti paha mieli sillä elokuvan katselun ohella tuli syötyä kaikenlaista mässyä niin paljon, että pelkäsin vatsani räjähtävän siihen paikkaan. Muutamien tuntien ajan olo oli suhteellisen tukala, mutta kyllä se ruoka taas illalla sitten maistui. Mitään makeaa ei tosin enää tehnyt juurikaan mieli. :D 


Muutoin kahden päivän sleepoveriin kuului muun muassa elokuvien tuijottelua, vatsalihakset kipeiksi nauramista (mikä teki ihan hyvää sen syömisen ohessa), saunomista, saunan ja takan lämmitystä, laiturilla löhöilyä, soutamista, YleX:n popittamista niin että varmaan mökkiläiset järven toisella puolellakin kuulivat sen, lautapelin peluuta, lukemista, hiustenleikkuuta (sekä Aino että minä saimme uudet kesäletit toistemme toimesta), maisemien ihailua, sikeästi nukkumista sekä onnellisuutta.


Minulle tuli varsinainen onnellisuuskohtaus, niin kuin Aino sen nimesi, eilen illalla. Aino sytytti takkaa mökillä, minä istuin mökin lattialla katsellen liekkien leikkiä katon kynttelikössä ja radiosta kuului joku tunnelmaan sopiva kipale. Tuolla hetkellä jotenkin tuntui että kaikki loksahti paikoilleen. Olisivatko asiat edes voineet olla sen paremmin tuolla hetkellä? Sain viettää aikaa hyvän ystäväni kanssa peilityynen järven rannalla auringonlaskua katsellen, kesästä ja sen hiljaisuudesta nauttien. 


Kesä ♥

25. kesäkuuta 2013

London - Day 3

Todiste siitä, että olin myös itse matkalla mukana. :D

Johtuen erittäin aikaisesta nukkumaanmenostani edellisenä iltana, heräsin keskiviikkoaamuun jo joskus hieman vajaa kuusi. :D Kahdeksalta alkavaan aamupalaan oli siis vielä pitkä tovi aikaa, joten minulla oli jälleen aikaa hieman järjestellä huonettani, laittaa itseäni, katsella joka aamuiseksi tavaksi muodostuvaa Breakfast-aamutv:tä ja päivittää kuulumisia päiväkirjaan tiistai-illan ja keskiviikkoaamun osalta. Suunnitelmissa minulla oli tuolloin aamutuimaan tehdä ensin uusi isku Primarkiin, tulla tuomaan shoppailukierrokselta mukaan tarttuneet ostokset takaisin hotellille, lepäillä hetki ja lähteä Big Bus Tours -nähtävyyskierrokselle.

Aamupalan jälkeen matkasin siis jälleen kerran Oxford Streetille ja Primarkiin. Tällä kertaa shoppailumoodini oli päällä ja aika tehokasta tyhjennystä tulin kyllä tehtyäkin. :D Aluksi vaikutti siltä, että kaupasta pääsisi lähtemään hyvin pienin vahingoin, mutta lopuksi tuhot olivat melko mittavat kun mukaan lähti yhtä sun toista vähän tää on halpa! -perustein. Loppujen lopuksi laskun loppusummaksi tuli kuitenkin vain £68.50, sillä odotin paljon suurempaa kukkaron kevennystä ottaen huomioon sen kasan suuruuden, mikä lopulta mukaani lähti. Mitä minä sitten ostin?

Ihana kirjava reppu £9.00

Printtilegginsit, hintaa en valitettavasti muista

Jo kauan etsinnässä ollut maxihame £12.00

Pitsimesh-ballerinat £6.00

Mustat niittiloaferit £6.00

Mustat legginsit £3.00, 3kpl mustia sukkahousuja £3.00 & 5kpl ihonvärisiä sukkahousuja £2.50

Pieni konjakinvärinen käsilaukku £7.00

Puiset ja punotut käsikorut £2.50, sormus £2.00, käsikoru £3.00 & turkoosit ja metalliset käsikorut 4.00

 Varsin onnistunut reissu mielestäni! Muutama tunti Primarkissa vierähtikin, joten päätin lähteä shoppailun jälkeen suoraan kotihoodeille. Ennen hotellille palaamista kävin Marks & Spencerissä ostamassa vähän evästä: kana-salaatti-höttö-kolmioleipää, mansikoita ja sellasia rapeita suklaapalluroita, jotka oli aika namosia. Yksi lempparijuttu reissussa oli se, että aivan Earl's Courtin metroaseman liepeillä myytiin kojussa marjoja, joiden hinnat olivat naurettavan halpoja Suomen hintoihin verrattuna. Vai mitä sanoisitte rasiallisesta mansikoita hintaan £1 (n. 1,20e), rasiallisesta vadelmia £2 tai mustikoita £1? Nuo Marks & Spencerin mansikat taisivat tosin maksaa jotain £2, kun en tuolloin ollut vielä tietoinen tuosta herkkukojusta. Meinasi tulla reissun jälkeen suru puseroon kauppaan mentäessä, kun rasiallinen mansikoita maksoikin viitisen euroa.


Hotellilla aloin sitten kaivella Primarkin ostoskassejani muistellen mieleen, että mitä sitä nyt tulikaan ostettua. :D Kuvailin myös ostokset samantien blogia varten, ettei se sitten kotiinpalatessa jäisi. Mussuttelin samalla myös eväitä. Tämän jälkeen menin suihkuun, sillä olin hikoillut shoppailukierroksen aikana varmaan kolme litraa, Primarkin pukuhuoneissa tuntui lämpötila olevan lähellä Suomen saunaa. Teitä varmasti kiinnosti hirveästi tämä tiedonmurunen. :D Suihkun jälkeen luonnollisesti laittelin hieman hiuksiani, meikkailin ja tietenkin minun täytyi heti pukea päälle tuo uusi maximekko ja uudet kengät. Päiväkirjaa täytyi myös päivittää, jotta pysyisin sen kanssa ajan tasalla.


Sitten lähdinkin jo suuntaamaan kohti Green Parkia, sillä kahden ja puolen tunnin live-selostuksella varustettu kierros starttaisi puiston kulmalta. Kävin ensin kuitenkin tutustumassa ympäristöön ja päädyin tällaiselle lyhyelle, hieman fiinimmälle, ostoskadulle. Kadun kummassakin päässä oli portit ja "portinvartijat", joilla oli yllään frakit, silinterihatut, valkoiset hanskat ja korvissaan korvanapit. Katu oli täynnä putiikkeja, joista minulla ei varmaan olisi ollut varaa ostaa edes paria sukkia. Yhden putiikin ikkunasta näin, kuinka nuori tyttö nojaili tiskiin yllään jakkua sun muuta, kännykkäänsä näpräillen. Hän näytti juuri sellaiselta pieneltä hienostoneidiltä, joka on äitinsä pakottamana lähtenyt ostoksille, tiedättehän? :D Kadun varrella oli myös kengänkiillotuspiste, jota  piti hienosti kauluspaitaan, mustiin housuihin ja liiviin pukeutunut mies. Siinä sitten herrasmiehet istuivat rivissä jalat ojossa lehteä lukien, kun heidän kengät puunattiin heijastamaan kiillottajan kasvoja. Oli hieman alipukeutunut fiilis niittiballeriinoissani, maxihameessani ja nahkatakissani, kun vastaan tuli hienosti pukeutuneita leidejä ja herrasmiehiä. :D Nojoo, se siitä. Ehkä minä palaan tuonne sitten kun olen hirwittävän rikas. Eli en koskaan.


Joskus kolmen hujakoilla hyppäsin sitten bussin kyytiin, joka veisi meidät läpi Lontoon must see -nähtävyyksien. Aloitin kierroksen double deckerin yläkerrasta, mutta ilma oli niin huono ja viima niin kova, että kylmästä täristen jouduin siirtymään hieman huonompien näkymien äärelle bussin alakertaan ehkä puoli tuntia tai tunti kierroksen alkamisesta. Toisaalta en olisi päässyt tekemään lähempää tuttavuutta meidän mahtavan bussikuskin kanssa, jos olisin istunut koko matkan yläkerrassa, joten onni onnettomuudessa. :D Yläkerrassa toisella puolen käytävää vierelläni istui kanadalainen pariskunta, jonka miehellä oli yllään polvimittaiset shortsit ja hän oli ihan fine tuon ulkoilman kanssa. Itselläni oli sukkahousut, muistaakseni vielä legginssit ja maxihame, yläosassa nahkatakkia ja paksua kaulahuivia ja silti olin aivan hypotermian partaalla. Tosin tästä on syyttäminen varmaan alkavaa flunssaanikin, joka pääsi kunnolla vauhtiin vasta myöhemmin matkan aikana. 


Kierrokselta minulla on vain harmittavan vähän kuvia, sillä kuvista tuli toisinaan jokseenkin epätarkkoja bussin ollessa liikkeellä koko ajan ja loppukierroksen taivaalta tulikin vettä solkenaan, joten jätin kuvaamisen kokonaan loppumatkasta. En myöskään oikein jaksanut olla kamera tanassa koko matkaa, joten keskityin vain nauttimaan näkymistä ja painamaan verkkokalvoilleni Lontoon nähtävyyksiä. Matkan varrella olivat niin London Eye, Big Ben, Trafalgar Square, Houses of Parlament, Westminister Abbey, US Embassy jne. Jostain syystä mieleen erityisesti jäi yksi hotelli, jossa yksi yö maksoi muistaakseni £5000. :D Täytynee alkaa säästämään seuraavaa reissua varten. ;)

Joko joku ehti ihmettelemään tuota ylläolevaa kuvaa? Siinä meni saattue, jonka ohikulkiessa bussikuskimme huusi siellä olevan prinssi Charlesin. Itse en häntä nähnyt ja jos olisitte kuulleet sen bussikuskin jutut, niin kyseenalaistaisitte myös hänen havaintonsa. :D Bussimme kuljettaja oli oikeasti ehkä maailman paras ja positiivisin tyyppi! Hän hoilaili k-o-k-o matkan ajan, huuteli muille tienkäyttäjille kaikenlaista, tööttäili, nauroi itsekseen ja heitti ties millaista vitsiä. Voi pojat kun itsellänikin olisi tuollainen elämänasenne. Kuinka moni olisi uskomattoman tympääntynyt tonttuihin turisteihin, joita päivästä toiseen saisi kuljettaa ohi näiden nähtävyyksien, jotka itse on nähnyt jo tuhanteen kertaan ja joista on kuullut juttua selostuksen muodossa vähintään yhtä monesti. Teki mieli mennä kierrokselle uudelleen ihan vain pelkästään tuon kuljettajan takia. :D Rupesin miettimään, että onko hän siviilissäkin yhtä positiivinen, vai tuleeko hänestä todellinen kärtty erakko, kun työpäivä päättyy. ;) Who knows?


Suunnitelmissani kierroksen jälkeen oli käydä jossain vähän Hesburgeria paremmassa paikassa syömässä, mutta olin niin järjettömän nälkäinen, että kävin vain subissa hakemassa patongin ja palasin mussuttamaan sitä hotellille. Päätin, että seuraavana päivänä olisin syöminkien kanssa niin ajoissa liikenteessä, että pääsisin jonnekin kunnon paikkaan syömään, roskaruokaa saa kyllä Suomestakin. :D Olin jo puoli seitsemän aikaan ihan nuupahtaa, mutta pidin itseäni väkisin hereillä. Kahdeksan aikaan mietiskelin, että pitäisikö sitä lähteä vielä käymään jossain, mutta tulin siihen tulokseen, että olen liian väsynyt. Ja oliko se nyt ihmekään, kun olin jo kuuden aikaan aamulla kärppänä ylhäällä. Niinpä surffailin vain tv-kanavilla, lueskelin metro-lehteä ja laittauduin jälleen ajoissa yöpuulle. Ja niin taputeltiin kolmas päiväni Lontoossa.

21. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhlintaa

Juhannus vuosimallia 2013 on minun kohdallani poikkeuksellinen siinä mielessä, että tämä on ensimmäinen juhannus sitten vuoden 2006, kun en käy kääntymässä Keuruulla juhannuksen vietossa. Aluksi kaavailin tästä totaalista katastrofia, jonka seurauksena makaisin koko juhannuksen sängyssä sikiöasennossa ja itkisin itseni katkeraan uneen - hieman karrikoituna. Onneksi annoin kuitenkin tällekin juhannuksen viettotavalle mahdollisuuden, sillä päädyin viettämään ihan kelvollisen juhannusaaton. Totta kai se juhannus Keuruulla voittaa kaikki muut versiot juhannuksesta mennen tullen, mutta paremman puutteessa tämäkin kävi. Mitä minä olen sitten tehnyt? Herännyt puoli kahdeksalta, suurinpiirtein nuollut huoneeni puhtaaksi ja viettänyt aikaa sukulaisteni kanssa. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta mukavaa kuitenkin. :) Huomenna jatkankin jo taas sorvin äärellä kuuden päivän työputkella, joten ehkä tällainen levollinen vapaapäivä oli ihan tarpeen.


Tämän pöydän äärellä kelpaa juoda päiväkahvit (silloin harvoin kun kahvia juon).

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Ps. Lontoo-postausten kanssa jatketaan taas seuraavaksi. Toivottavasti teitä vielä kiinnostaa lukea höpötyksiä matkastani näin jälkijunassa (ja ylipäätään). :D

12. huhtikuuta 2013

Viime viikkoa kuvien ja sepustuksen kera

On aika palata jälleen ruotuun tämän laittoman kauan kestäneen radiohiljaisuuden jälkeen. Elämä vain niin sanotusti yllätti ja olenkin juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, eikä aikaa blogille ole oikein ollut. Kerrataanpas siis, mitä tämän viimeisen kymmenen päivän aikana onkaan oikein tapahtunut. 

Kaksin aina kaunihimpi.

Joskus alkuviikosta lähdin aurinkolasien puutteessa keskustaan kiertelemään kauppoja. Nuo luistelu-postauksessa näkyneet aurinkolasit eivät siis olleet omani, vaan ne olivat eräältä ystävältäni lainassa, kunnes saisin ostettua tilalle omat. Gina tricotista löysinkin sitten täydelliset yksilöt, mutta valitseminen kahden värin väliltä oli niin vaikeaa, että mukaan lähtivät lopulta - ehkä puolen minuutin mietinnän jälkeen - molemmat. Onneksi hinta ei näissä kirpaissut (5,95e?), joten ei harmittanut ostaa noita kaksin kappalein. Ja kyllähän me kaikki tiedämme kuinka noille laseille aina tuppaa käymään, kun ne pyörivät laukun pohjalla, auton penkillä ja huoneen lattialla. 

Maistuis varmaan sullekin?

Olen tosiaan nyt kevään aikana sairastellut todella paljon noiden homeongelmien takia. Siitä syystä olenkin ollut todella paljon vain kotona, ulkona kaikesta sosiaalisesta ohjelmasta. Elämäni helpottui kuitenkin suunnattomasti, kun luentomme siirrettiin suurimmaksi osaksi toiselle kampukselle, jossa noita ongelmia ei ole. Aivan kuin olisin syntynyt uudelleen! En enää ole kuoleman väsynyt koko ajan, en ole koko ajan pahoinvoiva, pystyn hengittämään, eikä päätäni särje. Olenkin tällä viikolla ollut menossa viikon jokaikisenä päivänä ja iltana, mikä on todellakin ihme ottaen huomioon muutaman viikon takaisen tilanteen. Tämä olikin pohjustuksena sille, että viime keskiviikkona olimme soluporukallamme vastuussa nuortenillan keittiöpuolesta. Joka viikko nuortenillan jälkeen tarjolla on siis teetä, sympatiaa ja myös jotain pientä vatsan täytettä ja herkkuhampaan helpotusta. Me leivoimme siis massatuotantona muutaman tunnin aikana noin 250-300 muffinia. Yllänäkyvät yksilöt ovat niitä kauneimpia sellaisia, kaikki eivät näyttäneet ihan noin hyviltä. :D Mutta makuhan se on pääasia, eikös niin?

Torstaina päiväohjelmaani kuuluikin sitten pääasiassa kuoleman tekemistä. Jouduin aamusta piipahtamaan tuolla meidän omalla kampuksellamme juttelemassa hieman opinnoistani ja tekemässä sisäilmailmoituksen koulutuspäällikön kanssa. Tuloksena tuolla hieman reilun tunnin mittaisella visiitillä oli vuosituhannen pahin migreeni. En ole eläessäni kärsinyt niin kovasta päänsärystä. Makasin sängyssä melkein non-stoppina puoli kahdesta iltapäivällä seuraavaan aamuun johonkin puoli yhdeksään saakka. Kun hetkeksi sängystä iltasella joskus yhdeksän aikaan nousin, niin olin hämärässäkin sisällä aurinkolasit päässä, enkä pystynyt sytyttämään valoja yhtään mihinkään. Hetken yritin televisiota katsoa, mutta eihän siitä mitään tullut. Lukemistakin yritin, mutta ei se onnistunut kun en pystynyt laittamaan valoja päälle. Luovutin siis hyvin pian ja iskin takaisin vaakatasoon. Luojan kiitos rukouksiini vastattiin ja sain melko pian unta ja aamulla oloni oli jo huomattavasti parempi, vaikka järjetön päänsärky olikin saanut vatsani aivan sekaisin. Pää alkaa olla normaali vasta nyt viikon jälkeen.

Opiskelun tuoksinnassa.

Päänsärystä huolimatta aloitin perjantaina temppelillä lähetystyötä käsittelevän Kairos-kurssin. Kurssi on tosiaan kahden viikonlopun mittainen lähetysaiheinen kokonaisuus ja tarkoitus olisi palata tänään vielä toiseksi viikonlopuksi tämän kurssin pariin. Kurssi on äärimmäisen antoisa ja mielenkiintoinen, vaikka se samalla teettää myös todella paljon töitä. Ajankohtakaan ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, sillä tämän kevään opintojen kanssa viedään jo viimeisiä ja työtaakka on aikamoinen, mutta luotan siihen, että Jumala antaa minulle voimat tähän loppurutistukseen. Uskon myös, että vaikka viikonloppuni olen opiskellen viettänytkin tuolla kurssilla niin se silti antaa minulle enemmäin kuin mitä se ottaa. Uskon kurssin olevan merkittävässä osassa hengellisessä kasvussani. :) Hyvä puoli kurssissa on myös se, että meidät ruokitaan erittäin hyvin tuolla, joten lämpimän ruoan valmistamisesta kotona ei tarvitse huolehtia. :D Eräs kuorolaisemme on valmistanut viime viikonloppuna meille jo niin hyviä sapuskoita, että odotan jo iltaa, kun pääsee taas nauttimaan hänen keittiönsä antimista. Opiskelijan sydäntä lämmittää. :D

Kesäjuhlien vaatekriisit ratkaistu!

Perjantaista keskiviikkoon saakka vieraili ystäväni Aino Jyväskylässä. Näinkin häntä kahteen eri otteeseen ja tiistaina pyörimme kaupungilla yhdessä. Aivan täysin vahingossa löysin itselleni mekon kesän juhlia varten. Mekko on Vilasta ja korotti kukkaroa muistaakseni hippasen vajaan viidenkympin verran. Kaveriksi samasta putiikista löytyi myös korvakorut, kaulakoruahan tuo mekko ei edes kaverikseen kaipaa. :) Oli kyllä niin hyvä löyty tuo mekko, sillä nuo olivat juuri tuolloin tiistaina tulleet kauppaan ja luultavasti olisivat olleet jo loppu hyvin pian, jos en olisi omaani ehtinyt kotiuttaa. Olen niin tyytyväinen tähän ostokseen! Nyt tarvitsisi vielä jonkunnäköinen huivi/bolero/jakku virallista osuutta varten hankkia ja luultavasti haluan ostaa myös jotkut vaaleat juhlakengät, sillä minulla on pelkästään mustia varastossani. 

En ihan odottanut tällaista yleisöryntäystä.

Ollessamme Ainon kanssa kaupungilla huomasin, että Cubus oli vihdoin torstaina aukeamassa Forumille. Niinpä ajattelin, että piipahtaisin paikan päällä tuolloin kymmeneltä torstaiaamuna ja kävisin hieman tutkailemassa tarjontaa. En oikein tiedä mitä odotin, mutta en ainakaan sellaista väenpaljoutta mikä siellä oli odottelemassa ovien aukeamista jo puoli kymmeneltä, kun paikalle vahingossa eksyin. Porukkaa oli kuin pipoa ja mitä lähempänä ovien avaaminen oli, sitä lähemmäksi (teini)massat tunkivat ja ryntäys oli ihan käsittämätön, kun ne ovet lopulta aukesivat. Porukka meni aivan sekaisin. :D Meinasin jo luovuttaa ihan kokonaan ja palata paikalle toisena päivänä, mutta kerta olin jo puoli tuntia liikkeen ulkopuolella seisoskellut, niin menin sitten sisälle saakka kuitenkin. Ja kyllähän se kolmenkymmenen prosentin alennus kaikista tuotteista houkutteli.

Ja minä kun kuvittelin olevani ainut.

Vaikka loppujen lopuksi teinkin todella hyviä löytyöjä, niin en kyllä enää koskaan menee juuri auenneeseen liikkeeseen. Kaupan kiertely oli todella ahdistavaa, kun samalla rekillä oli kymmenen ihmistä ja koko ajan sait pelätä vahingossa huitaisevasi jotain kun käännyt. Meinasin jo yhdessä vaiheessa luovuttaa ihan kokonaan, mutta jälleen ajattelin, että kerta nyt tänne saakka on tultu. :D Lopulta päädyin sellaiseen suunnitelmaan, että otin kasan vaatteita, joiden kanssa lähdin suoraan kassajonoon, sillä ikä ja terveys olisi mennyt sovituskoppeihin jonottaessa. Siinä matkalla kyllä vielä muutama vaatekappale karsiutui pois ja hyvä niin. Suunnittelin kuitenkin vielä palaavani tässä joku päivä takaisin liikkeeseen, sillä muutama niistä kauppaan jääneistä vaatekappaleista jäi hieman kaivelemaan ja niitä pitäisi päästä sovittamaan. :)

Kukapa nyt maailman pehmeintä velour-asua voisi vastustaa?

Lopulta kassalle saakka päätyivät yllä näkyvä kotiasu, bikinit, rintaliivit ja niihin sopivat alushousut, sellainen bandeau-mallinen pitsihässäkkä, mikä sopii läpinäkyvien paitojen alle, sekä selästä avonainen toppi. Kaikki vaatteet tosiaan lähtivät mukaan sovittamatta, mikä on minulle aivan ennenkuulumatonta. Yleensä minulle ainakin nimittäin käy niin, että menen sovituskoppiin valtavan vaatekasan kanssa ja sovituksen jälkeen pinkasta karsiutuukin 3/4 pois, koska väri ei ole kiva, malli ei ole kiva, vaate ei vain näytä yhtä kivalta päälle kuin mitä se ajatuksissa näyttää tai jotain muuta. Varsinkin alusvaatteita on vähän hankala ostaa sovittamatta. Ja minähän en muistanut muuta kuin vasta kotona, että niillä alusvaatteilla ja uima-asuilla ei ole palautus- eikä vaihto-oikeutta.. :D Hyvä minä. No onneksi ne bikinit olivat aivan täydelliset (mitä nyt yläosan kiinnitysmekanismi oli vähän hassu)! Rintaliivit olisivat saaneet olla ympärysmitaltaan hieman isommat, mutta ne onneksi venyvät ja sama juttu tuon bandeau-hässäkän kanssa. Varsin tyytyväinen olen. :) Onneksi jätin pois toinen parin bikineitä, mitkä meinasin ostaa vain sovitusmielessä. Koska ei minulla tarkoitusta kahtia pareja ollut ostaa, mutta aioin koittaa niitä toisiakin ja palauttaa sitten toiset. Onneksi ne jäivät kauppaan. Tosiaan ainut ostos mihin en ollut tyytyväinen, oli tuo toppi, jonka haluan joko vaihtaa toisen väriseksi tai palauttaa. Melko hyvin siis onnistuttu sokkoshoppailussa mielestäni. :D

Nyt kuitenkin on aika kiirehtää, sillä olen menossa käymään terveydenhoitajan luona. Olen ilmeisesti haudannut maan alle yhden reseptini, joten minun täytyy käydä hommaamassa tilalle uusi. :D Tällä kertaa saan onneksi e-reseptin, jota en voi hukata. Sen jälkeen ajattelin käydä täydentämässä vähän jääkaappia, tehdä tuon Kairos-kurssin tehtäviä ja kuudeksi sitten palata itse sinne kurssille. Odotan iltaa jo! :) Hyvää viikonloppua kaikille!

28. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen viettoon

Aamuinen mango-banaani-mansikka-viinirypäle smoothie. ♥

Vielä eilen pääsiäisestäni oli tulossa varsin tavanomainen. Tavanomainen, mutta ei todellakaan tylsä. Olin suunnitellut viettäväni sen kotoisasti Pohjanmaalla, vaikkakin Vimpelin sijaan pääasiassa Alajärvellä Arvokas -tapahtumassa, niin kuin lukemattomina vuosina aiemminkin. Viime vuotinen musiikkiporukkakin olisi koottu jälleen kasaan pitämään huolta lauantai-päivän musiikillisesta annista. Mutta kuinkas sitten kävikään? Isä soitti minulle eilen kun olin juuri hetki sitten päässyt koulusta ja sanoi, että kotoa saisi tulla sitten hakemaan kovan vatsataudin. Aha, kuinka kiva. Juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta että säästyin yhden lähimmän koulukaverini sairastamalta norovirukselta, niin saman taudin saisi sitten lähteä hakemaan kotoa. No thanks.

Raskain sydämin päätin sitten jäädä viettämään pääsiäistä tänne. Todennäköisyys sairastumiselle olisi kuitenkin suhteellisen suuri, eikä minulla todellakaan ole nyt aikaa ja vielä vähemmän halua sairastaa mahatautia. Kaiken maailman kouluhommat puskee päälle, joten elämä olisi vähintään sekaisin jos sitä joutuisi punkkaamaan kotosalla sairaana ensi viikolla. Tänään lähdin sitten tekemään isoja ruokaostoksia, sillä olin juuri suurinpiirtein nuollut jääkaapin puhtaaksi, jotta sinne ei jäisi mitään pilaantumaan pääsiäiseksi. Eilen minua siis lohdutti ainoastaan valo, kun en enää jaksanut kauppareissua lähteä tekemään. Nyt sitä ruokaa olisi sitten vaikka pienelle armeijalle. 


Tämän aamun aloitin jälleen naminami smoothiella. Rakastan smoothieita juuri sen takia, että sekaan voi iskeä miltei mitä tahansa ja lopputulos on aina yhtä herkullinen! Tänä aamuna tuotos maistui aivan erityisen hyvältä, kun mansikat olivat vielä hieman jäisiä, kun ne sekaan survoin. Namskis! Eilen illalla yllätin itseni ja varmaan monen muunkin tekemällä viimein valmiiksi tuohon viimeisimpään harjoitteluun liittyvän oppimispäiväkirjan. Tässä taas todistusta siitä, että mitään ei pitäisi jättää roikkumaan, koska tehtävän tekeminen tuntuu sen jälkeen aina vain vaikeammalta ja vaikeammalta. "Kerta se palautuspäivä on mennyt jo kolme viikkoa sitten, niin ei muutama päivä nyt enää haittaa." Tänä aamuna yritin jatkaa tuolla samalla draivilla lääkelaskujen kanssa, mutta aika laihaksi tulokset kyllä jäivät. Onneksi nuo lääkelaskut ovat kuitenkin aika lailla helppoja. Ainut ongelma niiden tenttimisessä on se, että tentissä vaaditaan 100% oikeat vastaukset, jotta tentistä pääsee läpi. Tähän saakka olen kyllä onneksi päässyt kaikki läpi ensiyrittämällä. Toivottavasti niin käy myös ensi keskiviikkona.


Tähänkin aamuun heräsin melkein luvattoman aikaisin, seitsemän aikaan. Aikainen herätys johtui kuitenkin siitä, että olin eilen mennyt nukkumaankin aikaisin. Yhdeksältä olinkin siis jo kirjastolla palauttamassa yhtä kirjaa, jonka jälkeen lähdin hakemaan apesta pääsiäisen ajaksi. Myöhemmin loihdinkin itelleni sitten yllä näkyvää herkkua. Ruskistin kansuikaleet ensin pannulla, jonka jälkeen heitin sekaan pussillisen wokkivihanneksia. Samaan aikaan kattilassa porisi kasvisliemikuution kanssa annos riisiä. Nämä kaksi sotkua sekaisin ja voilá, maukas lounas oli valmis. Tämäkin kyllä kuuluu aika lailla siihen laiskan kokkaajan kategoriaan, ei minusta taida minkään monimutkaisen sörsselin tekemiseen ollakaan. :D


Kyytipojaksi lautasen reunalle kurkkua, tomaattia sekä raejuustoa niin ei voi mennä paljon pieleen. Ruokalukemisena kuukauden Anna -lehti, jonka sain eräiltä tuttaviltani muutamaksi kuukaudeksi syntymäpäivälahjana. Vaikka en tiedä olenko nyt ihan täysin kohderyhmää, niin tykkään lehdestä aivan mielettömän paljon! 


Puolenpäivän aikaan lähdin myös piipahtamaan keskustan FilmTowniin aikeenani hakea hieman katseltavaa pääsiäisen ajalle. Joskus aikaisemmin päällänsä oli kampanja, jonka aikana leffoja sai kolme kipaletta kolmen vuorokauden ajaksi johonkin hintaan, mutta se oli ollut vain joku lyhyt kampanja. Nyt leffoja olisi saanut 7 kappaletta viikoksi, mutta en minä niitä niin paljon halunnut. :D Onneksi Filmarista saa opiskelija-kortilla sunnuntaista torstaihin 3euron elokuvat eurolla, joten otin niitä mukaani kuitenkin sen kolme kipaletta. Tuon alimpana näkyvän Bandslamin ehdinkin jo katsomaan ja se oli kyllä erittäin hyvä elokuva. Tällä hetkellä dvd-asemassa majailee Eat Pray Love, josta olen osan joskus katsonutkin, mutta ainakaan muistaakseni en ole sitä koskaan loppuun saakka katsonut. Ja mitäpä olisi pääsiäinen ilman kunnon eväitä? Pääsiäismuniahan tuossa pitäisi sipsien ja jäätelön sijasta olla, mutta ajattelin nyt tällä kertaa selvitä näillä. :D

Tätä iltaa ajattelin jatkaa tuon leffan parissa ja yhdeksältä majoittaudun television ääreen katsomaan, kun Duudsonit tuli taloon. Pääsiäinen jatkuukin sitten loppuun saakka varmaankin suhteellisen samalla linjalla. Kauppareissulta mukaan lähti myös ainakset rahkapiiraisiin, jonka ohjeen varmaankin isken tänne jossain vaiheessa. Tarkoituksena olisi myös pyykätä ja siivota, jonka jälkeen voisi täysin rinnoin ottaa rennosti. Toisaalta olen myös suhteellisen iloinen siitä että saatoin jäädä tänne, koska pääsiäinen Pohjanmaalla olisi ollut yhtä hullunmyllyä ja kiirusta alusta loppuun saakka, mutta nyt minulla todellakin on aikaa ottaa rennosti ja ennen kaikkea aikaa itselle. Tiedän, että olisin nauttinut suunnattomasti myös olostani Vimpelissä, mutta aion silti ottaa kaiken irti tästäkin pääsiäisestä, vaikka se onkin ensimmäinen pois Pohjanmaalta.

Tämän pidemmittä puheitta, oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! :) Nauttikaa auringonpaisteesta ja syökää niitä pääsiäismunia. 

16. maaliskuuta 2013

What's inside of my bag?

Koulun alkaminen näemmä näkyy välittömästi blogin postaustahdissa. Maanantaina palasin tosiaan takaisin koulunpenkille ja huh miten nopeaa meidät päästettiinkään jälleen opiskelun makuun. Koulussamme oli tämän viikon ajan vierailevia luennoitsijoita aina Englannista, Prestonista, saakka ja olemme huomanneet, että he ainakin työllistävät opiskelijoita kotona huomattavasti paljon enemmän kuin opettajamme täällä Suomessa tekevät. Keskiviikonkin vapaan aamun puursin yhden neljäsivuisen monisteen johon sain kulumaan kaikenkaikkiaan varmaankin nelisen tuntia. Huoh. Ja kun kaikki tehtävät ja projektit eri kursseja varten isketään pöytään heti kurssien alussa, tuntuu taas vaihteeksi siltä, että työmäärä on kerta kaikkiaan valtava. On jos jonkinlaista projektia ja seminaaria ja kaiken kukkuraksi meillä oli vielä eilen ensimmäinen opinnäytetyöseminaari. Enhän minä vielä niin pitkällä opinnoissani ole, että tuollaista pitäisi edes ajatella? :D



Anyhow. Lupailinkin tuossa aikaisemmin kirjoitella hieman lisää uudesta laukustani, tai lähinnä sen sisällöstä. Löysin tuon laukun tosiaan Seinäjoelta h&m:ltä ennen paluutani Jyväskylään. Hintaa tuolla kaunokaisella oli muistaakseni vajaan 20 euron verran (eli siis 19,95e tai jotain vastaavaa). Rakastuin tuohon yksilöön aivan totaalisesti ja se onkin keikkunut olallani luultavasti joka päivä oston jälkeen. Tai ainakin silloin kun laukkua olen johonkin tarvinnut. Tämä ei siis ainakaan ollut hutiostos.


Perusjuttuja. Suhteellisen uusi lompakko, jonka ostin joskus syksyllä. Toinen bussikorttini, jota käytin mielenterveysharjoitteluni aikana. Marimekon penaali (tai oikeastihan tuo taitaa olla joku silmälasikotelo?). Käsirasva minulla kulkee myös aina laukussa mukana ja vielä toistaiseksi sitä virkaa ajaa joululahjaksi saamani Dermosilin primo -käsirasvaa, joka tuoksuu saksanpähkinälle. Aivan ihanan tuoksuinen rasva, mutta ei ehkä aivan tarpeeksi tehokas tälle minun erittäin kuivalle talvi-iholleni. Huulirasva on myös pakollinen varuste laukussa ja käytössäni on jo melko pitkään ollut Acon apteekista saatava hoitava huulivoide. Se on ainut, joka on saanut halkeilevat suupieleni kuriin ja tätä kuluukin aika nopealla tahdilla. Huulikiiltoa harvoin mukanani kannan, mutta nyt sattui putilo laukussa olemaan.


Tämä oli laukun sisältöni viime sunnuntailta, jolloin olin seurakunnalla sunnuntaikokouksessa. Siksi mukana oli Raamattu ja muistiinpanovihko. Kirjamyynnistä ostin äidilleni tuon samaisen Joyce Meyerin Uusi päivä, uusi sinä -kirjan, joka minulla itsellänikin on. Ystäväni myös kehui tuota Todd ja Sonja Burpon kirjaa Taivas muuttaa kaiken, joten ostin sen itselleni. Vielä en ole ehtinyt sitä aloittamaankaan, sillä minulla on kesken edelleenkin se Taru sormusten herrasta ensimmäinen osa. Vaikka kirja onkin erittäin hyvä, niin se on myös erittäin hidaslukuinen. Iltaisinkin tuntuu, että juuri ja juuri yhden tai kaksi aukeamaa jaksaa sitä lukea, ennen kuin uni ottaa vallan. Pitää yrittää sitä nyt tahkota. :D


Sitten hieman lääkinnällistä puolta. Astmakiekko kulkee aina mukana siltä varalta, että rupeaa ahdistamaan. Särkylääke nyt on hyvä olla mukana minne meneekin ja tuo Aspirin zipp on siitä erittäin kätevä, että sen voi ottaa ilman vettä. Maitohappobakteereja kävin ostamassa kokouksen jälkeen, sillä ajattelin rueta niitä nyt säännöllisesti syömään. Josko niistä olisi iloa tämän vatsani kanssa. Saas nähdä.

Siinäpä se. Tämän lauantain viettoon kuuluu yhden koulutehtävän alkuunsaattamista, ehkäpä kaupungilla käyntiä ja toivottavasti lenkkeilyä. Heräsin tuossa puoli kahdeksan aikaan aivan mahtavaan auringonpaisteeseen ja toivon sen jatkuvan koko päivän, niinkuin eilenkin. Eilen ulkoilusuunnitelmat vähän tyssäsivät, kun kävin aamulla laktoosirasitustestissä ja olin aika lailla lopun päivää melko huonovointinen, joten pääasiassa istuskelin koneella tai makoilin sängyssä eilisen. Tänään uudella innolla.

Hyvät viikonloput kaikille!

Ps. Vaihtoasioissa olisi taas päivitettävää joten jos sellainen informaatio kiinnostaa, niin stay tuned!

Edit. Unohdin siitä kirpputoripöydästä mainita! Jyväskylän keskustassa Centrum -kirpputorilla on siis minulla ja ystävälläni pöytä numerolla 18. Kannattaa käydä katsastamassa, jos täällä päin liikkuu. :)