Pala tylsää päivääni

Tällä kertaa vuorossa olisi muutaman kuvan kurkistus minun päivääni. Olisi kenties kannattanut valita päivä, jolloin olisin astunut asuntoni oven ulkopuolelle tai ottanut yövaatteet pois jotain muuta kuin suihkua varten. :D Mutta kenenkään elämä ei aina ole mielenkiintoista ja tässä olisi kuvamateriaalia äärimmäisen yksitoikkoisesta päivästä. 

Pakon sanelemana nousin sängystä joskus kymmenen jälkeen. En muuten ole vieläkään ottanut blogiin kunnon kuvia uusista hiuksistani ja tämä kuva ei ainakaan anna niille oikeutta. Nehän näyttävät ihan virheiltä tuossa kuvassa?

Tämännäköinen mörkö sieltä peilistä yleensä katselee aamuisin heti heräämisen jälkeen.

Aamusella surffailin vähän netissä ja lueskelin seuraamieni blogien uusia päivytyksiä. Tuo muumi-muki oli oikeastaan vain kuvausrekvisiittaa, sillä se oli itse asiassa tyhjä ja jäämistöä edelliseltä päivältä, kun teimme koulutehtäviä erään luokkakaverini kanssa hörppien samalla teetä.

Aamupalaksi tänään nautiskelin kaksi paahdettua ruisleipää ruohosipulituorejuustolla ja juustoviipaleella. Lisänä sitten vielä satsuma ja lasillinen jotain herajuomaa, joka on muuten aika pahaa. Mutta pakkohan se on loppuun juoda, kerta siitä on maksetukin. Kyllä tuonkin lasin puolessa tunnissa tyhjensi, mutta ei sitä maitolasin tapaan saanut tyhjennettyä. Ylöshän se olisi tullut.

Jossain vaiheessa oli vain pakko unohtaa rauhallinen ja stressitön aamu ja alkaa opiskella huomiseen farmakologian tenttiin. Olette kenties saattaneet huomata, että pidän värikkäistä ja kauniista muistiinpanoista, olen visuaalinen ihminen ja yleensä muistan missä kohtaa muistiinpanojani tietty asia luki. Usein en kuitenkaan sitten sitä itse asiaa muista. :D 

Rankan opiskelun jälkeen oli hyvä katsella muutama jakso Greyn anatomiaa, tiedä vaikka vastaan olisi tullut jotain mistä olisi ollut hyötyä huomisessa tentissä. No eipä tullut, mutta Greyn anatomia se ei kyllä petä koskaan. En vain malta olla lopettamatta katsomista.

Opiskelua kuitenkin jatkoin muutaman jakson jälkeen ja lopulta melkoisen tyhjä taulukkoni näytti seuraavanlaiselta. Ja täytyy sanoa, että paljon enemmän sitä tällä tavalla oppii kuin vain lukemalla asioita listattuna dia dian perään. Itse asiassa vieläkin olisi vähän luettavaa, mutta ajattelin liikuskella hieman heikoilla jäillä ja herätä vielä aamulla vähän lukemaan ja kertaamaan asioita. 

Illalla katsoin vielä televisiosta "Olipa kerran" -sarjan jakson ja kävin suihkussa. Nyt katselen jälleen Greyn anatomiaa ja suunnitelmissani olisi, niin pian kuin vain tämän katselemisen maltan lopettaa, mennä hieman lueskelemaan ja suunnata pikkuhiljaa unten maille. :)

Pharmacology exam

This is what I'll be doing today and tomorrow. 

Päivitystä vaihtoonlähtöön

Long time no see! Tervehdykset siis kaikille taas pitkästä aikaa. :) Mulla on ollut ihan hirvittävä kiire viimeiset pari viikkoa ja kotona ei ole paljon nukkumista enempää ehtinyt aikaa viettämään. Nyt kuitenkin päivitystä pitkälliseen prosessiin, joka noiden vaihtojuttujen kanssa ollaan ehditty tässä välissä käymään.



Viime postauksessa jäätiin muistaakseni siihen vaiheeseen, kun olimme vasta kirjailleet motivation -letterit ja Europassit kv-koordinaattorille. Tai siis itse asiassa minä olin kirjaillut, eikä niitä kirjeitä vielä edes kesän aikana laitettu eteenpäin. Syksyllä päivittelin hieman sekä tuota kirjettä että Europassia ja ne lähtivät yhden koulumme lehtorin mukana Irlantiin, sillä hän oli lähdössä tutustumaan yliopistoon ja samalla myös hieman mainostamaan meitä. Heti pian lehtorin paluun jälkeen kuulimme Irlannista melko huonoja uutisia: paikka on täynnä vaihto-oppilaita, paikkoja on vähän, eikä ole mitään takeita siitä, että meille löydettäisiin harjoittelupaikat. Jonkin ajan kuluttua (yksityiskohdat alkavat jo häipyä muistista) tapasimme kv-koordinaattorin kanssa, koska meille oli tullut lisää uutisia Corkista. Olimme hyvin varmoja, että vastaus olisi lähtömme täysin tyrmäävä, mutta yllätykseksemme saimme kuulla, että meille yritetään paraikaa etsiä harjoittelupaikkoja. Loppujen lopuksi ilo vaihtui kuitenkin itkuksi (kuvainnollisesti), kun kv-koordinaattori soitti kertoakseen, että Corkista ei meille paikkoja löytynyt.



Tänä aikana olimme myös täyttäneet viralliset vaihtoonhakulomakkeet ja lähettäneet ne kv-koordinaattoreille. Olimme olleet kenties liiankin luottavaisia Irlantiin lähdön suhteen, emmekä juurikaan olleet miettineet vaihtoehto B:tä, jos Corkiin lähtö kosahtaisi. Ja niinhän se tekikin. Kuitenkin välittömästi Irlannin kieltävän vastauksen saavuttua oli Portugaliin lähtenyt kyselyä meidän sijoittamisestamme sinne (Portugalista tuli siis toinen vaihtoehtomme). Olimme äärimmäisen harmissamme siitä, ettemme päässeet Irlantiin, mutta aloimme lämmetä Portugalille pikkuhiljaa. Nekin pienet toiveet tosin tallattiin maan tasalle melko pian, sillä Portugalista tarjottiin meille kolmea harjoittelua, joista ainoastaan yksi oli sellainen, jonka olisimme voineet tehdä. Sähköpostissa ilmaistiin myös hyvin selkeästi se, että muille osastoille opiskelijoita ei ole mahdollista sijoittaa.

Tässä vaiheessa hyväksyimme jo sen faktan, että me emme ole lähdössä tammikuussa vaihtoon. Soitin kv-koordinaattorille ja sanoin, että haluamme laittaa suunnitelmat kevään vaihdosta puihin, sillä emme halunneet lähteä ihan mihin tahansa vain lähtemisen vuoksi. Kv-koordinaattori ymmärsi tilanteen, mutta sanoi vielä laittavansa sähköpostia Portugaliin, jossa selventäisi meidän harjoittelumahdollisuutemme. Josko Portugalissa oltaisiin ymmäretty jotain väärin ja vahingossa tarjottu meille vääriä harjoittelupaikkoja. 

Emme enää kuitenkaan uskoneet mahdollisuuksiimme ja ajattelimme tämän olevan tässä. Huopaaminen ja soutaminen oli vienyt molemmilta aika paljon energiaa ja olimme oikeastaan melko helpottuneita siitä, että päätös oli nyt tässä. Kun sitten saimme sähköpostia, jossa Portugalista ilmoitettiin heidän etsivän meille mahdollisia harjoittelupaikkoja, emme enää tienneet mitä ajatella. Meidän pitäisi odottaa vastausta kaksi viikkoa ja elimme kuitenkin jo lokakuun alkua. Ajatus siitä, että saatoimme yhtä hyvin olla kolmen kuukauden päästä Portugalissa kuin edelleen Jyväskylässä, ahdisti melko paljon, emmekä enää olleet laisinkaan niin varmoja siitä, että halusimmeko lähteä Portugaliin kevääksi.

Laitoimme sähköpostia kv-koordinaattorille ja sovimme tapaamisen hänen kanssaan. Melko kovasti meitä vielä pyydettiin harkitsemaan lähtöä siihen vedoten, että meidän prosessissamme ei ollut tapahtunut vielä mitään kovinkaan ihmeellistä. Hyvin olisi kuulema edelleen aikaa täyttää tarvittavat dokumentit ja järjestää lähtö tammikuulle. Minua kuitenkin lähinnä ahdisti ajatus siitä, että minulla olisi kaksi kuukautta aikaa laittaa elämäni järjestykseen lähteäkseni kenties jopa puoleksi vuodeksi ulkomaille, enkä enää tiennyt halusinko sitä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myös tehdä harjoittelun lisäksi opintoja, jolloin meillä olisi mahdollisuus myös tutustua opiskelijaelämään toisessa maassa. Vielä tässä vaiheessa en ollut valmis luopumaan siitä ajatuksesta, koska meillä olisi kuitenkin vielä useita sopivia ajanjaksoja vaihtoonlähtöön. Niinpä siis tulimme siihen tulokseen, että hakupaperimme tälle keväälle vedetään pois.

Keskustelimme jo kuitenkin tulevasta syksystä ja mahdollisuuksistamme silloin. Vaikka syksyllä meillä olisikin mahdollisuus lähteä Euroopankin ulkopuolelle, olimme edelleenkin hyvin kiinnostuneita mahdollisuudesta yrittää uudelleen Irlantiin lähtöä. Kv-koordinaattori kuitenkin varoitti meitä siitä, että yhteistyön alkaminen Corkin kanssa ei vaikuttanut suurimmalta mahdolliselta todennäköisyydeltä. Yrityksemme on kuitenkin yrittää sinne ensimmäisenä vaihtoehtonamme ja toinen vaihtoehtomme on mahdollisesti jossain päässä Englantia. Olemme kuitenkin päättäneet, että oli paikka mikä tahansa, ensi syksynä lähdemme jonnekin.

Vaikka keväästä lähtien olemmekin vaihtoonlähtöä suunnitelleet ja kovasti kevääksi olimme lähdössä, on silti helpottavaa, kun on varma tieto siitä, että emme ole lähdössä. Vaikka prosessimme ei mitenkään kummallinen ollutkaan ja kaikkien lähteminen on varmasti samanlaista soutamista ja huopaamista, oli se vielä lisästressiä kaikkien kouluhommien päälle. Nyt voi panostaa kouluun ilman, että tarvii ulkomaille lähtöä samalla suunnitella ja on enemmän aikaa suunnitella lähtöä sitten ensi syksyksi. Ja jotta ei aivan tarvitsisi Suomen talveen masentua, päätimme lähteä tammikuun alussa rantalomailemaan jonnekin minne halvalla pääsee ja missä aurinko paistaa. :D

NiceDesign '12

Kaikki leirille osallistujat saivat itselleen lämpimän huovan. ♥ / Every participants got themselves a warm blanket. ♥

Loppuarvonnassa minua onnisti ja sain itselleni tällaisen lahjakortin. / I was lucky and won myself a giftcard, with what I can get myself a haircut and hairdye. :)

Kuvia viikonlopulta. Vietin viikonlopun ihanien naisten kanssa NiceDesign -leirillä Jyväskylän helluntaiseurakunnan leirikeskus Toivakassa. Yritin jo kirjoittaa leiristä, mutta tuntuu, että sanat eivät vain kerta kaikkiaan riitä kertomaan kuinka mahtavaa meillä oli yhdessä! NiceDesign on jotain mitä ei oikein voi kuvailla, se täytyy itse kokea. Meitä hemmoteltiin oikein olan takaa ja viikonloppu oli kaikin puolin äärimmäisen rentouttava ja hoitava. :) Siihen ilmapiiriin olisi ollut hyvä jäädä pidemmäksikin aikaa. Tästä sai energiaa taas jaksaa arjessa!

Nyt sunnuntain kunniaksi on hyvä alkaa puurtamaan koulutehtävien kanssa. Niitähän minulla onkin oikein kunnon vuori odottamassa. Seuraavaksi blogin puolelle olisikin taas tarkoitus päivittää vaihtokuulumisia, sillä tällä saralla onkin ehtinyt tapahtumaan jos jonkinlaista tämän kuluneen viikon aikana. Siitä kuitenkin enemmän lisää myöhemmin. Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!

Pictures from my weekend. I spent it with many lovely women at NiceDesign -camp in Toivakka. I already tried to write some lines about the camp, but it feels that words are not enough to describe, how awesome time we had together. NiceDesign is something you can't exmpain, you have to experience it by yourself. The weekend was really relaxing. :) The atmosphere was so great that I would have liked to stay there a little bit longer. But I got energy to keep on going!

Now it's time to do some of my homework. I have a huge pile of them, so I got to start. :D I think next thing I'll write here will be a update about my exchange things, because some things have happened resently. But about that I'll tell you more later. Have a great Sunday!

Unconditional love ♥

Hei taas! Meidän rapussa on meneillään noin kolmen viikon kokeilu, jonka nimi on "Hyvää huomenta asukkaat!". Kokeilun aikana taloyhtiö tarjoaa meille ilmaisen aamuherätyksen. Valitettavasti ajankohtaa tuolle herätykselle ei itse voi valita, vaan se tapahtuu vaihtelevasti seitsemän ja puoli kahdeksan välillä. Meidän osaltamme kokeilu huipentui tänään, kun herätys tultiin toteuttamaan ihan meidän asuntoomme saakka. Eli sama suomeksi: taloyhtiössämme on meneillään viemärisaneeraus, joka toisinaan vie järjen. 

Kuinka miellyttävää siis olikaan, kun jouduin tänään vapaapäivänäni herätä puoli seitsemän, koska en viitsinyt mennä avaamaan remppamiehille ovea yöhousuissa tukka sotkussa. Tuolloin täytyi vielä suorittaa vessassa käynti ja hampaiden pesu, sillä kaikenlainen veden valuttaminen ja viemärinkäyttö olisi kiellettyä hamaan tulevaisuuten aina siitä asti, kun nuo remppamiehet pääsevät työhön käsiksi. En viitsinyt jäädä miehien jalkoihin pyörimään, joten lähdin asunnoltani jo ennen puolta kahdeksaa. Minulla oli hammaslääkäri puoli yhdeksältä, joten kävelin viikonloppu-laukkuni kanssa matkakeskukselle ja jätin sen sinne säilöön ennen kuin lähdin kävelemään hammaslääkäriä kohti.

Ei Lumian kameraa mielestäni turhaan hehkuteta

Tarkoituksenani oli siis ihan vain käydä tarkastuttamassa hampaani ennen tulevaa vaihtoa. En olettanut sieltä mitään löytyvän, sillä vastahan minä alkukeväästä purukalustoni olin kunnostanut. Toisin kuitenkin kävi. Röntgenkuvan ja perusteellisen tarkastuksen jälkeen saldoksi tuli kaksi paikattavaa reikää ja hammaskiven poisto. Näiden toimenpiteiden jälkeen on tänä vuonna hammaslääkäriin käytetyn rahan määrä noin 600 euroa. You're kidding, right??? Okei, tuossa loppusummassa täytyy ottaa huomioon se, että yhtä käyntiä lukuunottamatta olen visiittini tehnyt Jyväskylään yksityiselle hammaslääkärille, koska en Jyväskylässä kunnalliselle pääse ja on vain yksinkertaisempaa ja nopeampaa käydä Jyväskylässä hammaslääkärillä. Sieltä siis lähdettiin mukana yksi päälle 70 euron lasku ja aika hampaan paikkaukseen ensi viikon keskiviikolle.

En syönyt kunnon aamupalaa ennen kämpiltä lähtöä, vaan hammaslääkärin tuoliin lähdettiin ihan vain pelkästään nektariinin voimalla. Kävinkin sitten keskustan Cafe Vocassa nauttimassa aamiaisen, johon olisi kuvassa näkyvän kattauksen lisäksi kuulunut myös jogurtti, mutta valitettavasti tarjolla ei ollut laisinkaan laktoositonta vaihtoehtoa. Hyvin noillakin kuitenkin aamu lähti käyntiin. Tuo kuva on muuten napattu uudenrouhealla Lumiallani, kuvanlaatu on luultavasti parempi kuin pienessä pokkarissani.

Täydellä mahalla tein kukkarolleni kohtalokkaan päätöksen lähteä hieman kiertelemään kauppoja, sillä minulla oli aikaa noin yhteen asti, ennen kuin kyytini kohti Vimpeliä lähtisi liikkeelle Jyväskylästä. Kämpillekään ei oikeastaan ollut mielekästä palata, sillä en halunnut mennä häiritsemään remppamiehien työtä ja jo aiemmasta kokemuksesta tiesin, että kämpässä vallitsisi kauhea pistävä teollinen haju, joka saisi aikaiseksi ainoastaan hirveän päänsäryn. 

Ensimmäisenä piipahdin Piecesiin ja sinnehän sitä sitten katosi kymppi jos toinenkin. Mukaan lähti kaksi paria korkeavyötäröisiä housuja, joita olin kyllä koittanut aikaisemminkin, mutta jostain syystä ne olivat aikaisemmin jääneet kauppaan. Tai oikeastaanhan syy oli se, että XS/S ei noussut reisiä ylemmäs, S/M -koosta jäi vetoketju auki, joten ihan periaatteesta en hakenut sitä M/L -kokoa sovitettavaksi. En tiedä mitä housuja olen tuolloin oikein sovittanut, koska S/M meni päälle ihan nätisti ja myyjän rohkaisemana sovitin tuota pienintäkin kokoa, vaikka epäilin, että yritykseksi niiden päällesaaminen jäisi jälleen. Hieman väkivaltaa käyttämällä ja kopissa tasajalkaa hyppimällä housut nousivat ylös saakka ja muutaman hikipisaran jälkeen myös vetoketju sujahti kiinni. Ensimmäisellä kerralla taisi vain olla uskon puutetta, koska voin ihan käsi sydämellä sanoa, että kiloakaan en ole tuosta viime sovituksesta laihtunut, että siitä ei tarvitse huolestua. :D Housut todellakin ovat äärimmäisen tiukat, mutta ostin sen pienimmän koon kuitenkin, koska tiedän kokemuksesta, että niillä farkuilla on tapana löystyä kovastikin käytössä. Parhaat farkkuni ovat sellaiset, joita en juurikan meinannut kaupassa saada edes jalkaani. :D Niin ja tosiaan kaksi perustoppia ostin myös. 

Eihän se ihan siihenkään loppunut, vaan Gina Tricotista löysin tuon toisen kuvan hurmaavan värisen lämpimän neuleen. Olen jo pitkään katsellut kirppareiltakin kunnon lämmintä neuletta/villapaitaa, mutta nyt vasta osui ja upposi oikein kunnolla. Täytyy kyllä muutenkin sanoa, että nämä kaikki ostokset olivat sellaisia pitkään pohdittuja ja etsittyjä juttuja, eikä mitään ihan sen sekunnin heräteostoksia. Nimittäin noita perustoppejakin on pitänyt ostaa jo vaikka miten pitkään, nimimerkillä tälläkin hetkellä päälläni on toppi, josta menee helmasta jo melkein nyrkki läpi, mutta en ole saanut aikaiseksi ostaa sille seuraajia. :D Viimeisestä kuvasta onkin sitten näettävissä tämän päivän shoppailu-/matkustusasu: mitä mukavampaa, se parempaa. Vähän naurattaa näiden asukuvien postaaminen, koska paras ystäväni on saanut vihiä blogistani ja ensimmäinen asia mitä hän kysyi, että laitanko minäkin sinne vain asukuvia ja ottaisinko hänestäkin asukuvia ja laittaisin niitä blogiini. :D Ei ihan niin. 

Lopulta kyytini saapui ja matka kohti Vimpeliä saattoi alkaa. Aikaisen herätyksen takia olin melko väsynyt ja matka sujuikin suurimmalta osaltaan äärimmäisen mukavasti vaakatasossa takapenkillä. Siinähän se matka sujahti nopsakasti ja hyvin pian oltiinkin jo tutunnäköisissä maisemissa. Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)

Sateen jälkeen paistaa aurinko

Oikeastaan tänään ei ollut huono päivä, mutta eilen oli huono päivä. Todella huono päivä. Minulla oli eilen kaksi uusintatenttiä ja tämä oli viimeinen mahdollisuus tenttien läpipääsemiseen ennen sitä, kun joudun uusimaan tuon kurssin osan uudelleen. Meillä on siis mahdollisuus uusia hylätty tentti kaksi kertaa uudelleen, mutta en ehtinyt siihen ensimmäiseen uusintakertaan, koska olin töissä. Tarkoituksenani oli opiskella koulun kaksi ensimmäistä viikkoa ahkerasti, jotta pääsisin tenteistä varmasti läpi. Suunnitelmat kuitenkin kaatuivat siihen, että koulupäiväni ovat kaksi kertaa viikossa yhdeksän tunnin tai yhdeksän ja puolen tunnin mittaisia ja sen lisäksi päiväni sisälsivät kaikenlaista ilta-aktiviteettia, muun muassa tutorointia. Suurimmaksi osaksi olin menossa aamusta iltaan, enkä enää jaksanut lukea kotiin päästyäni. Tämän on saattanut huomata myös blogin puolella. 

No, eipä voi siis sanoa, että olisin mennyt kunnolla valmistautuneena tenttiin. Ensimmäisenä tenttinäni tein anatomian ja fysiologian tentin, joka sisälsi siis noin nelisenkymmentä monivalintakysymystä ja yhden avoimen kysymyksen, joka koski maksan toimintaa. Monivalinnoista olin varma ehkä noin viidestä vastauksesta ja muita heittelin sitten lähinnä arvalla. Ja vaikka maksan toimintaa oli kysytty myös alkuperäisessäkin tentissä, en luultavasti osannut vastata siihen yhtään kattavammin, kuin silloinkaan. Sen jälkeen kun olin jotenkuten saanut tämän ensimmäisen tentin tehtyä, aloin puurtamaan farmakologian tentin kanssa. Siitä ei kuitenkaan jotenkin tullut yhtään mitään ja olin jotenkin hirveän ahdistunut. Kaiketi se kaikki stressi, mitä noista tuhopitkistä päivistä oli kerääntynyt, purkautui nyt sitten tuolla tentissä. Loppujen lopuksi vastasin yhteen tehtävään sen mitä osasin ja yhteen vähän sitä sun tätä ja loput tehtävät jätin kokonaan tekemättä, vaikka olisin niihin ehkä osannut jotain vastata, sillä halusin vain pois sieltä.

Uusintatentin jälkeen lähdin sitten ystäväni kanssa käymään keskustassa elisashopitissa, sillä minulla oli hieman ongelmia koskien uutta puhelintani (kirjoitan siitä erillisen postauksen myöhemmin). Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niinkuin suunnittelin ja lopulta istuin aivan itku kurkussa odottamassa siellä, että saisin selville miksi puhelimeni ei suostu yhdistämään nettiin (lopulta kyse oli tuolla kertaa vain siitä, että minun piti käynnistää puhelin uudelleen). Tuo ei siis ollut se ainut ongelma, vaan alunperin tulin keskustelemaan liittymästäni. On kauhea tunne, kun tuntuu siltä, että purskahtaa itkuun millä hetkellä hyvänsä ja haluaisin vain juosta pois. Minun oli tarkoitus mennä ystäväni kanssa tapaamaan muutamaa luokkalaista, mutta tulin siihen tulokseen, että minun olisi parempi lähteä kotiin. 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun pääsin kotiin, niin itkuhan sitä tuli. Nuo edellämainitut jutut voivat vaikuttaa todella pieniltä, mutta jotenkin se kaikki stressi vain kulminoitui noihin tilanteisiin ja tämä oli lopputulos. Itkin varmaan ainakin tunnin putkeen ja juttelin samalla ystävieni kanssa facebookissa. Jossain vaiheessa olin saanut jo hieman koottua itseäni, kunnes kävin parhaan ystäväni kanssa allaolevan keskustelun.

Voitte varmaan kuvitella, että siinä vallitsevassa mielentilassa purkskahdin vain uudelleen itkuun luettuani tuon ensimmäisen viestin. :D Tämän ja yhden toisen keskustelun ansioista kiitin taas jälleen kerran Jumalaa siitä, että minulla on oikeasti niin mahtavia ystäviä. En varmastikaan ole ainut, joka tuntisi olevansa ihan hukassa ilman ympärillä olevia rakkaita ihmisiä. Kun sitten olin aikani saanut itkettyä vielä sitä, että kuinka minulla on ihania ystäviä, sain tuon vollotuksen lopulta loppumaan. Ja kyllähän se parkuminen auttoikin, myöhemmin olin taas suhteellisen hyvilä mielin ja tein joitain koulutehtäviä pois alta. Tänään tuota eilistä purkausta oli aamulla muistuttamassa valtavan turvonneet silmät. Onneksi turvotus laski kuitenkin melko pian.

Tänään sitten käytiinkin kannustamassa tämän yllämainitun ystävän pesäpallojoukkue tämän vuoden naisten suomenmestareiksi hänen äitinsä (ja monen monen muun kannattajan) kanssa! Oli kyllä ihan mielettömän jännitävä peli ja kitarisat levällään huudettiin vierekkäin ystäväni äidin kanssa. :D Meidän äänemme oli kuulema kuulunut kotipesälle saakka. x) Yksi pesäpallohullu täällä ilmoittautuu. Onneksi huonojen päivien jälkeen tuppaa paistamaan aurinko ja sitähän se tänään tekikin. :) Tästä on hyvä jatkaa. 

I'm not getting older I'm just a little closer to death

Löysin tuollaisen mieltä ylentävän syntymäpäiväfraasin itselleni. Nimittäin niin on päässyt käymään, että meikäläinenkin päätti teinivuotensa ja vuosia tuli tänään täyteen kaksikymmentä. Jotenkin käsittämätöntä, että minne ne vuodet oikein häviää niin nopeaa. :D Onneksi minulla ei nyt ole vielä hätää, eikä ole sellaista fiilistä, että ikääntymisen haluaisi lopettaa jo tässä vaiheessa seinään. Ehkä minä vielä kaksi tai kolme vuotta voisin vanheta, mutta sen jälkeen täytyy kyllä ehdottomasti lopettaa se! :D

I found that funny quote for me from the Internet. It has happened so that I turned twenty years old today, oh my gosh! It is somehow unintelligible that those years have passed by so incredibly fast! Luckily I don't have to worry so much yet about getting old. :D I could still age two or three years but after that that has to stop. :D

Nyt varsinaisena merkkipäivänä ei ihan hirveästi juhlita muutamaa vierasta lukuunottamatta, mutta ensi viikonloppuna olisi Jyväskylässä jonkinlaiset pienet pippalot tarkoitus järjestää Elisan kanssa, koska sekin vanheni tuossa viime viikolla, joten ajattelimme pitää yhteiset pirskeet. :) Paras ystäväni minua kuitenkin lahjoi kotopuoleen lähtiessään toissapäivänä pienellä Oriflamen -tuotteita sisältävällä paketilla. Lahjapussukasta paljastui niin  ihanalta tuoksuvaa suihkugeeliä kuin vartalorasvaakin, sekä silmänympärysvoidetta ja kahta kynsien koristelulakkaa. Olin vallan iloinen tästä lahjasta. :) ♥ Porukat ja pappa taas rahoittivat hartioideni hierontaa. :)

Today when I have the official day for my birthday, I haven't been celebrating so much. Couple of my friends visited me but next weekend there is going to be some kind of BD parties, because two of my friends turned twenty also recently and we have planned to celebrate together. :) However my best friend gave me a present before she left home day before yesterday. The present included products from Oriflame: shower gel, body cream, cream for eyelids and two nail polishes ment for decoration. I was so happy about this gift. ♥ My family and grandpa gave me money so I could go to masseur. :)

Tänään tapahtui myös jotain hyvin käsittämätöntä. Olen tässä tämän viikon aikana melko kateellisena katsellut luokkalaisieni iPhoneja ja muita älypuhelimia ja salaa toivonut voivani hommata itselleni sellaisen. Omassa puhelimessani ei kuitenkaan muutaman naarmun lisäksi ole ollut mitään vikaa, joten ei ole ollut tarvetta uudelle kännykälle. Uskollisesti se on minua jo kahden vuoden ajan palvellut ja ajattelin vielä ainakin vuoden verran sen kanssa selvitä. Tänään kuitenkin kohtalo puuttui peliin, kun olimme lähdössä papan luona käymään ja puhelimeni jäi auton oven väliin.. :( Minulla oli päälläni pitkä neuletakki, jonka taskussa puhelin oli ja vetäisin sitten oven kiinni ja puhelin jäi sinne väliin. Kerran aikaisemminkin olen samoin tehnyt, mutta silloin puhelimelle ei käynyt mitään. Tämä kerta taisi olla sitten liikaa.. Puhelin siis käytännössä edelleenkin toimii, mutta näyttö on täynnä valkoista ja mustaa viivaa, joka hivenen häiritsee käytössä. :D

Nyt siis saisin sitten jälleen kerran ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi uuden puhelimen (nykyisen puhelimeni ostin itselleni lahjaksi täyttäessäni 18 vuotta). Vaikka tuossa kadehtien katselinkin luokkalaisteni iPhoneja, niin en tiedä kallistuisinko kuitenkin Lumian tai jonkun muun nokian uudemman mallin puoleen. Täytynee ensi viikolla käydä hieman katsastamassa tarjontaa Jyväskylässä. Todellinen hengenhätä tuolla hankinnalla ei kuitenkaan vielä ole, sillä puhelimella pystyy edelleenkin soittamaan ja vastaanottamaan viestejä. Käyttökokemuksia ja mielipiteitä erilaisista älypuhelimista otetaan vastaan! :)

Something unexpected happened today. I've been recently watching my friends phones feeling slightly jealous because they have iPhones and I can't even use Internet with mine. Secretly I've been hoping that I could get myself one but there was nothing wrong with mine so it felt unnecessary to buy new one. My phone had served me faitfully two years and I was thinking of using it at least for one more year. However faith stepped into the game today when we were leaving home to visit grandpa. I had this long cardigan on me and my phone was in the pocket. So when I sat into a car and closed the door, my phone was there in between.. I have done that before but nothing happened then.. I think this time was just too much for my phone. :/ It is actually still working but the screen is full of stripes so it is really annoying to use it. :D

So now I could once agen buy new phone for myself as a birthday present (I also bought this phone, which I still have for myself as a present when I turned 18). I don't yet know if I'm going to choose iPhone, Nokia or some other phone. I have to go to see what they have to offer for me and what they recommend. I'm already nervous to go to buy phone, because I know that it is going to take so long to decide which phone I'm going to buy.. Luckily there is no emergency when I still can send messages and receive phonecalls. Probably I'm going to go buy the phone on Tuesday, because then I don't have school and I have time to look for it. But now it's your time to recommend me the best phone in the world. :D