Tervemenoa uuteen osoitteeseen!

Se on täällä! Uusi blogi nimittäin. Muutaman aamusta iltaan uurastetun päivän jälkeen uusi blogi näyttää siltä, että sen kehtaa näyttää jo yleisölle. Luulin, että aikaa menisi vielä kuukausi jos toinenkin ennen kuin saisin kyhäelmän eetteriin, mutta olin niin innoissani etten malttanut jättää asiaa enää puolitiehen. :D Kiitos käynnistä siis ja tervemenoa uuteen blogiin! Sinne pääsee kuvaa klikkaamalla tai painamalla TÄSTÄ.

Minä kiitän ja kuittaan täältä osoitteesta! ♥

Se on ohi nyt!

Tänään sain vihdoin ja viimein päätökseen tuon kotihoidon harjoittelun. Vaikka nautinkin harjoittelusta suunnattomasti ja toisaalta olisin mielelläni vaikka jatkanut sitä viikolla tai kahdellakin, niin olihan se hyvä fiilis saada taputeltua loppuun. Varsinkin kun viime harjoittelu päättyi sen keskeyttämiseen sisäilmaongelmien takia, niin on helpottunut fiilis, että tämän sain kunnialla suoritettua. :) Eipä tämäkään harjoittelu noiden ongelmien saralla ihan kivuttomasti mennyt: meidän tiimimme toimisto nimittäin on rakennuksessa, jossa on kovastikin ongelmia sisäilman kanssa (minun tuurini tuntien tämä ei liene mitenkään erityisen yllättävää? :D). 

Onneksi ohjaajanani oli kuitenkin sairaanhoitaja, joka myöskin kärsii näistä samaisista ongelmista ja olimme suurimman osan toimistollaoloajasta evakossa toisen tiimin toimistolla. Toisinaan jouduimme kuitenkin viettämään aikaa tuolla hometoimistolla ja kyllä minä sen voinnissani heti huomasin. Tämän viimeisen viikon vietin kuitenkin toisen työntekijän kanssa, sillä oma ohjaajani jäi lomalle. Toisen ohjaajani kanssa vietimme sitten kaikki iltapäivät tuolla pahamaineisella toimistolla, enkä kyennyt tekemään tällä viikolla yhtään ainutta täyttä työpäivää, sillä oireet olivat vain niin kovia. Useinmiten tunnin jälkeen pääni alkoi särkeä, minua alkoi huimata ja aloin voida pahoin. Tiistaina kotiuduin töistä migreenin kanssa ja tänään viimeisenä päivänä viimeiset puoli tuntia kokosin itseäni, etten olisi pyörtynyt. On se hassu juttu, että vaikka selkeästikin oireilen tuota sisäilmaa (kolme viikkoa tein ihan täyttä päivää ja oireilin ainoastaan kun toisinaan olimme muutaman tunnin hometoimistolla ja nyt en sitten pystynyt päivääkään olemaan töissä kolmeen saakka, jääkö siinä nyt epäselvyyksiä että mistä fyysiset oireeni johtuvat?), niin siitä huolimatta sitä miettii että onkohan tämä vika nyt vain korvien välissä. Eilenkin kun lähdin kotiin hyvissä ajoin ennen kuin oireet olivat ehtineet liian pahoiksi, niin mietin vain että olenkohan minä nyt vain laiska. :D Ihmismieli on kummallinen.

Oikeastaan minun piti vain tulla lyhyen lyhyesti kertomaan, kuinka ajattelin tämän iltani ja kenties huomisen päivänikin viettää, mutta runosuoni kukkikin nyt hieman enemmän. Olin siis jo aikaisemmin viikolla oikein kirjoittanut kalenteriini tämän illan kohdalle Leffailta ja sen ajatuksen voimin painoin tämän viimeisenkin harjoittelupäivän. Työpäivän jälkeen kävinkin sitten FilmTownissa vuokraamassa kaksi leffaa ja hakemassa vähän namusia kunnon rentoilua varten. Täytyy kyllä sanoa, että herkut on jo syöty, mutta kumpaakaan leffoista en ole vielä edes aloittanut. :D Katsoin nimittäin muutaman missaamani jakson Salkkareita ja McLeodin tyttäriä ja siinähän ne herkut tulikin nopeasti napsittua. No, voihan nuo elokuvat katsoa ilman herkkujakin huomenissa. ;) Tämän ja huomisen päivän ohjelmassa olisi kuitenkin luvassa lähinnä rentoilua sekä ehkä vähän ulkoilua ja asunnon siivoamista: tällä kertaa kuitenkin ihan siinä määrin vain kun nyt sängystä ylipäänsä jaksan nousta. ;)

Ajatuksia auringonpaisteesta ja uusista aluista

Suomen talvi on kyllä näytellyt parasta loistoaan viime päivien aikana! Vaikka pakkasta olisikin toisinaan saanut olla edes muutama aste vähemmän, niin kyllä nämä kertakaikkisen upeat säät ovat lyöneet viikon parin takaisen synkkyyden, märkyyden ja pimeyden ihan 6-0. Ei kylmyydestä nyt sinänsä mitään suurempaa haittaa ole ollut, pukeutumiskysymyshän se lähinnä on, mutta kyllä pyöräileminen reippaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa on jo hivenen extreemeä minun makuuni. :D En kuitenkaan valita, sillä kuten jo sanoin, valitsisin tämän talven ihmemaan ja auringonpaisteen ihan koska tahansa, jos vaihtoehtona on pimeä ankeus.

En tiedä teistä, mutta minuun kevään pitenevät päivät tuovat ihan uskomattoman määrän uutta energiaa! Kaikkein surkein aika vuodesta on mielestäni lokakuun ja joulukuun välinen aika, kun päivät lyhenevät lyhenemistään ja kun on vain pimeää kaiken aikaa. Joka vuosi poden tuona aikana jonkin sortin kaamosmasennusta (tai masennus on liian vahva sana, ehkä väsymys tai alakulo kävisi paremmin): ei oikein tee mieli tehdä mitään, väsyttäisi vain koko ajan. Kun sitten aurinko alkaa jälleen pitkän pimeän jakson jälkeen näyttäytyä taivaan rannassa, on olo kuin uudesti syntyneellä. Ehkä juuri sen takia koen uuden vuoden vaihtumisessa olevan niin vahva uuden alun tuntu: päivät alkavat pidetä ja ehkä vuoden paras aika, kevät, alkaa kolkutella ovella. Nytkin minusta tuntuu, että viimesyksyisen ja alkutalvisen väsymyksen jälkeen minulla on ollut energiaa vaikka mihin! Viikonloppuisinkin olen herännyt aikaisin, siivoillut asuntoamme, laittanut ruokaa, tiskannutkin olen tavallista useammin ja niin edelleen.

Uusi vuosi toi mukanaan myös "uudet" kujeet opiskelussa: aloitin nimittäin jälleen yhden uuden harjoittelun (monet ovat kommentoineet minun olevan kaiken aikaa harjoittelussa, mutta niinhän minä taidan ollakin kun loppuvaiheessa opintoja jo ollaan). Tällä kertaa kyseessä on jo toiseksi viimeinen niin sanottu perusharjoittelu, jonka minä suoritan kotisairaanhoidossa täällä Jyväskylässä. Kolme viikkoa on nyt takana, enkä voi kyllä sanoa muuta kuin että olen nauttinut kotihoidossa työskentelystä ihan hirmuisen paljon!

Työskentely kotihoidossa on eronnut kaikista muista aikaisemmista harjoitteluista todella paljon, sillä aikaisemmin potilaat ovat aina joko tulleet luoksemme tai olleet osastolla hoidossa, mutta tällä kertaa hoito on tullut asiakkaiden luokse heidän kotiinsa. Pääasiallisesti kyseessä on siis ollut suhteellisen hyväkuntoisia vanhuksia, jotka tarvitsevat enemmän tai vähemmän tukea kotona, jotta he voisivat asua siellä mahdollisimman pitkään. Olen tuntenut jotenkin olevani aivan elementissäni tänä aikana ja välillä olenkin mietiskellyt, että voisiko tämä olla se minun juttuni. Ilmeisesti se on myös näkynyt muillekin sillä olen saanut todella positiivista palautetta työskentelystäni niin ohjaajaltani kuin muilta kollegoilta sekä asiakkailtamme. Pieni haaveenmurunen on, että voisin tehdä tulevan kesän töitä kotihoidossa: joko sairaanhoitajan tai lähihoitajan sijaisena.

Uusi vuosi toi mukanaan myös haaveilut uusista tuulista blogini suhteen. Minulla on ollut jotenkin paljon inspiraatiota ja innostusta blogin saralla, mutta sitten taas tuntuu että kaikki vanhat jutut täällä eivät anna oikeutta sille kaikelle inspiraatiolle, mikä pääni sisällä jyllää. Ensinnäkin, olen todella kyllästynyt blogini nimeen. En aikoinaan parempaakaan keksinyt ja onhan se tuossa mukana kulkenut, mutta pitkään olen jo haaveillut nimen vaihdosta. Uusi nimikin on jo mielessä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se liittyisi omaan nimeeni. Varsin mielikuvituksetontahan se kenties on käyttää omaa nimeään blogin nimessä, mutta mikäs sen paremmin kuvaisi elämästäni kertovaa blogia kuin oma nimeni, kun en ole blogin aihepiiriä sen kummemmin rajannut. Minulla itseasiassa on jo uusi blogi perustettuna ihan uuden Google-käyttäjän taakse, enää tarvitsisi vain tehdä uusi ulkoasu (tai siis senhän hiomisessa se ikuisuus meneekin :D) ja aloittaa uuden blogin kirjoittaminen.

Jos paras mahdollinen vaihtoehto olisi toteutunut, olisin ajoittanut uuden blogin aloituksen vuoden alkuun. Ennen vuoden vaihtumista ja sen jälkeen on kuitenkin ollut niin paljon hässäkkää, että en ole vain ehtinyt värkkäämään uuden blogin kanssa. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että kun viikon kuluttua harjoitteluni loppuu, yritän opintojeni eteenpäinviemisen lisäksi panostaa blogiini ja toivottavasti saada se uuden kyhäelmän eetteriin jossain vaiheessa kevättä. Jotenkin tuntuu, että blogini on pitkään tavallaan junnannut paikallaan ja haluaisin saada hieman uutta tulta sen hännän alle. Vaikka en edelleenkään tavoittele mitään suuria tällä saralla, vaan kirjoittelen nettipäiväkirjaa pääasiassa omaksi ilokseni, niin kyllä sitä tässäkin harrastuksessa haluaa johonkin suuntaan kehittyä. :) Mitäs ajatuksia tämä uusi blogi teissä herättää?

Johan tässä nyt oli sillisalaattia tarpeeksi tälle kertaa. Seuraavaksi minä aion siirtyä nauttimaan alkaneesta viikonlopusta (jes! <3) muutaman pyykkikoneellisen pyörittämällä ja teekupposen juomalla kera nelosen illan leffatarjonnan. Postauksen kuvat on muuten napattu joku päivä tällä viikolla (en nyt muista milloin) työpäivän aikana, kun ulkona oli niin kerta kaikkisen kaunista. Ja uskoisitteko, että kaksi postauksen viimeisintä kuvaa on otettu ikkunalasin läpi? Ei, en minäkään. Mutta nyt, adiós ystäväiseni ja hyvää viikonlopun alkua!

Perinteinen makaronilaatikko

Viikonloppuna kokkailin tulevaa työviikkoa silmällä pitäen jääkaappiin makaronilaatikkoa evääksi pakattavaksi. Täytyi oikein mietiskellä, että olenko edes aikaisemmin Jyväskylässä oloaikanani makaronilaatikkoa tehnyt. Blogiin en ainakaan kyseisestä kokkailutuokiosta ole kirjoitellut, jos sellasta on edes ollut. Muistikuvaa ei ainakaan ole. No olin tehnyt tai en, makaronilaatikko on aina ollut mielestäni kotiruokien aatelia. Toki se kotitekoinen loora on aina ollut parempaa kuin kouluruokalassa tarjotut mauttomat viritelmät. Nuorempana isä myös aika usein pyysi minua köökin puolelle tätä herkkua valmistamaan ja siitä tulikin vuosien saatossa jonkinlainen bravuurini. Taitaa siitä siis olla vuosi poikineen kun olen viimeksi makaronilaatikkoa tehnyt, joten nyt oli aika ottaa vahinko takaisin.

1 iso sipuli

400 g jauhelihaa

makaronia

3 kananmunaa

n. 4½ dl maitoa

mausteita

juustoraastetta

Pilko sipuli ja kuullota se rypsiöljytilkan kanssa pannulla. Kun sipuli on saanut väriä pintaansa, heitä sekaan jauheliha ja sekoittele sörsseliä, kunnes jauheliha on kunnolla ruskistunut. Itse maustoin jauhelihan pippurisekoituksella ja suolalla, mutta tässä vaiheessa vain se kuuluisa mielikuvitus on rajana: käytä mausteita joista pidät. Ennen tätä kaikkea on jo tietenkin hyvä laittaa vesi kiehumaan, jotta makaronit voi heittää sekaan kypsymään. Valitettavasti minulla ei nyt ole mitenkään tarkempia määriä tuon makaronin suhteen, vaan ihan näppituntumalla mentiin. Voitele uunivuoka, sekoita jauheliha makaronien sekaan ja kaada seos uunivuokaan. Riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne vispilällä. Sekoita sitten joukkoon maito ja vaikka vielä jokunen hyppysellinen paprikamaustetta (tätä ei käyttämässäni ohjeessa ollut, mutta muistan että köksän-oppikirjassamme paprikamaustetta käytettiin :p). Munamaitoa tulisi olla niin paljon, että miltei koko laatikko peittyy sen alle, joten jos niin ei ole, niin tee lisäsatsi munamaitoa ja heitä se sekaan. Komeuden päälle sitten vielä raastoin jääkaapista jämäjuustoa ja laitoin looran uuniin 200 asteeseen noin kolmeksi vartiksi.

Sitten kun päälle vielä heittää lorauksen ketsuppia, niin johan alkaa maistumaan! Kyllä se makaronilaatikko on vaan kaikessan yksinkertaisuudessaan niin kerta kaikkiasen maukasta. :) Tosin täytyy kyllä myöntää, että seuraavalla kerralla maustan laatikkoni vähän paremmin, tämä satsi tahtoi jäädä hivenen mauttomaksi.

Mitäs siellä ruudun toisella puolen pidetään makaronilaatikosta?

Onnea on..

Minuun iski eilen aamulla yllättäen onnellisuuskohtaus. Tiedättekö sen fiiliksen, kun äkkiarvaamatta suupielet kääntyvät osoittamaan kohti korvia, tekisi mieli ottaa muutama tanssiaskel ja lopulta onnenkyyneleet kutittelevat silmäluomia? Ainakin minun tapauksessani näillä parhaimmilla onnellisuuskohtauksilla ei yleensä ole edes minkäänlaista yhtymäkohtaa ympärillä vallitsevaan tilanteesen. Koen suunnatonta onnellisuutta välillä viettäessäni aikaa mahtavien ystävieni kanssa ja onnellisuuteni oli myös huipussaan viime kesäisellä Lontoon-matkallani. Onnea ovat myös ne isommat hetket, mutta spesiaalimpaa näistä kohtauksista minun tapauksessani tekevät sen, että ne sattuvat mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Muistan kun kerran lukioaikanani olin Vimpelissä koulupöytäni ääressä laskemassa matikanlaskuja, kun minut valtasi niin syväänluotaava onnellisuus, että taisin tosiaankin tirauttaa muutaman onnenkyyneleen. Eilen överionnellisuus puolestaan iski tiskivuoren äärellä: auringon säteet hellivät pitkästä aikaa ikkunaruutujen takaa ja kuulokkeista soi hyvä musiikki. Ei onnellisuuteen enempää vaadita. Juuri niissä hetkissä sitä tajuaa, kuinka mahtavaa elämä on ja kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovatkaan. Onnellisuuteen ei vaadita paljoa, jos onnen osaa napata pienistä asioista.

Onnea on..

.. vapaa viikonloppu.

.. hartaasti keitetty aamupuuro, jota nauttia päivän lehden kanssa.

.. tuliterä sähkövatkain.

.. elämäni ensimmäinen satsi kotitekoista jäätelöä.

.. tieto siitä, että Jumala pitää huolen, tuli eteen mitä tuli.

.. tiskitön keittiö (harmi, että tämä onni on vain väliaikaista ;)).

.. auringonpaiste pimeän alkutalven jälkeen.

.. kotitekoinen makaronilaatikko.
.. puhdas koti.
.. harjoittelu, jossa ei tarvitse kärsiä sisäilman aiheuttamista ongelmista.
.. kitara, jonka ostin viime viikolla.
.. aikaiset aamuherätykset, jolloin on aikaa vaikka mihin.

Minä aion nyt mennä nauttimaan vielä tästä sunnuntaipäivästä ennen huomenna koittavaa arkea. Täytynee myös hoitaa viikkosiivot tänään, jotta onnea tosiaan konkreettisestikin voisi olla tuo puhdas koti. ;) Eipä täällä mitenkään likaista ole, mutta kyllä minä viikon aikana olen jo muutaman uuden karvaisen lemmikin saanut sängyn alle, joten täytyy niille käydä tekemässä jotakin. Eilisten kokkailujen jäljiltä myös tiskitön keittiö on vain pilkahdus eilisestä onnesta, joten täytyy palauttaa sekin onnellisuus tänne huusholliin ennen kuin iltapäivällä lähden seurakunnalle loppupäivää viettelemään. :) Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Minkälaista teidän onni on?

kuvat: Pinterest

Antikvariaatin aarteet

Kävin tässä taannoin tosiaan vierailemassa antikvariaatissa. Olen muutamaankin otteeseen tässä viimeisen muutaman kuukauden aikana käynyt eri antikvariaateissa Jyväskylässä, mutta niiden valikoima ei ole oikein iskenyt meikäläiseen. Tänne putiikkiin en oikeastaan edes eksynyt hyvien valikoimien toivossa, vaan näin ikkunassa jonkun kalamiehen oppaan. :D Siitä tuli heti mieleen isäni ja mietiskelin, pitäisikö minun hommata hänelle joku sellainen seuraavana merkkipäivänä. Kun kerta sisälle saakka olin päässyt niin kysäisin myyjältä samalla, että millainen englanninkielisten romaanien kokoelma heiltä löytyy. Kuten jo tuossa viime vuoden luettuja kirjoja käsittelevässä postauksessa mainitsinkin, olen viime aikoina lukenut entistä enemmän englanninkielisiä romaaneja.

Yllättäen heiltä löytyikin vallan kattava englanninkielisten romaanien kokelma, jota aloin kuola poskella kahlata läpi. Lopulta kaikkien kiinnostusta herättäneiden romaanien joukosta valikoituivat yllä näkyvät kolme opusta. Tuolla reissulla tajusin, että kyseinen antikvariaatti saattaisi vielä jonain päivänä koitua kohtalokseni. :D Päätin kyllä, että seuraavan kerran sinne menen vasta kun edelliset kirjat on luettu, joten ihan heti en kokoelmia pääse penkomaan uudelleen. Tällä hetkellä menossa on nimittäin kuukauden pari jonotusta vaatinut Ville Kivimäen Tieto-Finlandia -palkinnon voittanut teos Murtuneet mielet, jonka jälkeen vuorossa on vielä ystävältäni Ainolta saama Emily Giffin romaani Something Borrowed, jonka jälkeen sitten vasta pääsen käsiksi näihin antikvariaatin aarteisiin.

Oletteko te löytäneet joskus kirja-aarteita antikvariaateista?

New Year's Resolutions 2014

Vuoden 2013 alussa taisin tehdä elämäni ensimmäiset kunnolliset uudenvuodenlupaukset. Aikaisemmin olen vain mielessäni mietiskellyt karkitonta vuotta tai terveellisempää elämää, mutta ajatuksen tasolle ne useinmiten ovat tainneet jäädänkin. Viime vuonna sitten kokosin viidenkymmenen lupauksen listan uudelle vuodelle. Tuollainen määrä lupauksia kuulostaa vähintäänkin jonkin täydellisyyden tavoittelijan kyhäämältä listalta, jolta sitten vedellään yli suuruudenhulluja suunnitelmia vuoden jokaiselle viikolle, vai mitä? Kyse ei kuitenkaan todellakaan ole siitä. Viisikymmentä lupaustani uudelle vuodelle nimittäin sisältävät lupauksia pienistä teoista suurimpiin unelmiin, sekä materialistisista haaveista aineettomiin asioihin. Pienimmät lupaukset eivät välttämättä vaadi paljon ponnisteluja, mutta ne ovat asioita joihin tähtään ja joita olen saattanut mietiskellä jo pidemmän aikaa. Kun sitten saan yliviivattua näitä pienimpiä haaveita, ei lupausten toteutuminen jää niiden villeimpien unelmien varaan, jotka kaikki eivät välttämättä toteudu tulevan vuoden aikana. Tänä vuonna minä haaveilen seuraavaa:

001. Ostan itselleni kitaran ja opettelen soittamaan sitä.

002. Olen rehellinen sekä itselleni että muille.

003. Luen vähintään kaksikymmentäviisi kirjaa.

004. Yritän päästä eroon mitä kaikkea pahaa voikaan tapahtua -ajattelusta.

005. Matkustan uudelleen Lontooseen.

006. Valmistun sairaanhoitajaksi.

007. Laitan itseni likoon ylittäen mukavuusalueeni, vaikka se pelottaisikin.

008. Rupean käymään säännöllisesti uimassa.

009. Vastustan välillä ajatusta täydellisestä koti-illasta ja lähden viettämään aikaa ystävieni kanssa.

010. Löydän kesäksi töitä Jyväskylästä.

011. Rauhoitun iltaisin ennen nukkumaanmenoa kattoa tuijotellen ja rauhoittavaa musiikkia kuunnellen.

012. Teen päätöksiä sen suhteen, mitä tehdä valmistumisen jälkeen.

013. Yritän päästä lopullisesti eroon niska- ja hartiaseudun jäykkyydestä johtuvista päänsäryistä.

014. Kirjoitan päiväkirjaa säännöllisesti.

015. Palvelen Jumalaa omalla paikallani sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella.

016. Järjestän pyjamabileet yhdessä ystävieni kanssa.

017. Etsin itselleni kirjekaverin.

018. Käyn elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoidossa.

019. Ostan jotain Victoria's Secretiltä.

020. Käyn Juha Tapion keikalla.

021. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti.

022. Käyn leikkuuttamassa hiukseni kampaajalla.

023. Yritän pitää siivouspäivän noin kerran viikossa.

024. Käyn teatterissa.

025. Käyn korkeakoululiikunnan tunneilla edes jokseenkin säännöllisesti.

026. Yritän opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

027. Huolehdin kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnistani.

028. Yritän päästä eroon turhista peloistani.

029. Lopetan murehtimisen ja luotan Jumalan huolenpitoon.

030. Lähden spontaanisti jonnekin lähiseutuja kauemmaksi.

031. Pidän puoliani enkä yritä tarpeettomasti miellyttää ihmisiä.

032. Kokeilen keittiössä uusia reseptejä.

033. Otan tatuoinnin.

034. Vietän kauniita kesäpäiviä ulkona kirjoja lukien.

035. Käytän rahojani fiksusti enkä törsäile turhia.

036. Jatkan rahan säästämistä.

037. Panostan blogiini.

038. Katson loppuun McLeodin tyttärien koko tuotannon.

039. Nautiskelen ruoasta sen sijaan, että kumoaisin sen sisuksiini mahdollisimman nopeasti.

040. Rasvailen kroppaani säännöllisemmin.

041. Käyn seurakunnassa vähintään kerran viikossa.

042. Teen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

043. Käyn toisinaan istuskelemassa kahvilassa kaakaokupposen äärellä hyvän kirjan kanssa.

044. Käyn elokuvissa sekä yksin että ystävien kanssa.

045. Saan opinnäytetyöni valmiiksi.

046. Käyn syömässä American Dinerissa.

047. Käyn vapaaseurakunnan Urban light -illassa.

048. Lopetan kynsien pureskelun, johon näemmä jälleen lankesin muutaman vuoden tauon jälkeen.

049. Käyn katsomassa yhden SM-liigan jääkiekko-ottelun.

050. En ole liian ankara itseäni kohtaan.

051. En unelmoi elämääni, vaan elän unelmaani.

kuvat: Pinterest

Vuoden 2013 luetut

Kun vuosi on nyt viikko sitten vaihdettu, on jälleen aika ottaa katsaus viime vuonna lukemiini kirjoihin. Minulla on siis viimeiset pari vuotta ollut tapana kirjoittaa ylös vuoden aikana lukemani kirjat ja vuoden 2011 sekä 2012 luetut romaanit voi löytää myös blogistani. Vuonna 2012 luettujen kirjojen lista jäi minun mittapuullani varsin säälittävään yhdeksään opukseen ja teinkin uudenvuoden lupauksen lukea vähintään kaksikymmentä kirjaa seuraavan vuoden aikana. Kirjojen lukeminen ei siis todellakaan ole minulle mikään taakka vaan pidän siitä todella paljon ja sen takia halusin antaa enemmän aikaa tälle rakkaalle harrastukselle. Lupauksen kahdenkymmenen kirjan lukemisesta sain pidettyä ja ylitinkin tuon rajapyykin melko monella kirjalla: kokonaan sain luettua yhteensä nimittäin kaksikymmentäkuusi romaani. Mitä minä sitten luin tänä vuonna?

♥ Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa
♥ Suzanne Collins: Nälkäpeli
♥ Suzanne Collins: Vihan liekit
♥ Kaarina Davis: Rankka kutsumus - Sairaanhoitajan päiväkirja
♥ Suzanne Collins: Matkijanärhi
♥ C.S. Lewis: Narnian tarinat - Velho ja leijona
♥ Christopher Andersen: Barack & Michelle
♥ J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta - Sormusten ritarit
♥ Todd Burpo & Lynn Vincent: Taivas on totta - Hämmästyttävä tarina pienen pojan matkasta taivaaseen ja takaisin
♥ Hannah Alexander: Ratkaiseva askel
♥ Kerttu Aitola: Lontoonrakeita
♥ Anne Frank: Päiväkirja
♥ Santa Montefiore: The Summer House
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
♥ Kari "KK" Korhonen & Jukka Mäkinen: Huutavat kivet
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets
♥ Sophie Kinsella: Minishoppaaja
♥ Jude Deveraux: Silkkiäispuu
♥ Jenna Miettinen: Liian nuori
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
♥ Louisa M. Alcott: Pikku naisia
♥ Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa & Indonesiassa
♥ Cecilia Ahern: Where Rainbows End
♥ Yann Martel: Piin elämä
♥ J.K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire
♥ Jane Green: Life Swap

Vuonna 2013 tuli luettua moniakin hyviä romaaneja. Muun muassa Suzanne Collinsin Nälkäpeli -trilogia yllätti minut todella positiivisesti. En nyt enää hirveän tarkasti muista kirjojen tapahtumia, mutta muistaakseni kaksi ensimmäistä trilogian osaa ahmin hirveää vauhtia, kun taas kolmas ei enää ollut ihan niin hyvä kuin edeltäjänsä, mutta hyvä sekin joka tapauksessa. Jos sieltä ruudun takaa siis löytyy vielä joku, joka ei näitä kirjoja ole lukenut, niin voin ainakin omasta puolestani niitä suositella. J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja nyt ei koskaan minun mielestäni vanhene ja se näyttääkin löytäneen paikkansa jok'ikisen vuoden lukulistalta. :p Tällä kertaa aloitin kirjasarjan lukemisen tosiaan uudelleen englanniksi ja neljännestä kirjasta eteenpäin luenkin niitä ihan ensimmäistä kertaa kyseisellä kielellä.

Muita erittäin mainitsemisen arvoisia romaaneja ovat Santa Montefioren The Summer House, josta teinkin Lontoon-matkani päätteeksi ihan oman postauksensa, sillä kirja oli ehkä yksi parhaimmista lukemistani kirjoista koskaan. Jude Deverauxin Silkkiäispuu oli myös mieleenjäävä kirja siinä missä myös seuraavat romaanit: Eliza Gilbertin Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa & Indonesiassa, Cecilia Ahernin Where Rainbows End ja Jane Greenin Life Swap.

Voisikin kaiketi sanoa, että olen lukenut varsin mainioita kirjoja tämän vuoden aikana, kun niistä noin monta erityismaininnan saanutta löytyi. Viime vuoden lukulista sisälsi myös edellisvuosia enemmän englanninkielisia romaaneja ja olenkin alkanut kokea sen itselleni soveltuvammaksi lukukieleksi. Vaikka oma äidinkielemmekin on todella kaunis, niin toisinaan vaan tuntuu, että englanti on rikkaampi kieli kuin tämä meidän kotimainen. Tälläkin hetkellä lukemistaan odottaa itseasiassa peräti neljä englanninkielistä kirjaa, joista yhden sain joululahjaksi ystävältäni ja kolme muuta löysin antikvariaatin valikoimista.

Minkäslaisia kirjoja te luitte viime vuoden aikana? Löytyykö mitään suosittelemisen arvoista? ;)

2 0 1 3 / part 2

Heinäkuu oli muistini mukaan melko töidentäyteinen. Kamppailin myöskin terveyteni kanssa, sillä ennen kesälaitumille lähtöä aloin kärsiä päivittäisistä kovista päänsäryistä. Kesälomani aikana kävin Vimpelissä fysioterapiassa, mutta ennen kuin hoidot alkoivat auttaa päänsärkyihini, jouduin usein kamppailemaan työpäivän läpi jomottavan pään kanssa. Loppupäivä menikin sitten hyvin usein sängynpohjalla maatessa. Näiden kahden aktiviteetin lisäksi tapailin ystävääni Ainoa ja vietimme mahdollisimman paljon laatuaikaa heidän kesämökillään. Kuun lopussa juhlimme myös erään hyvän ystäväni häitä. ♥

Elokuun alkua viettelin Jyväskylässä, sillä ennen kesän viimeistä työviikkoa minulla oli viikon vapaa heinä- ja elokuun vaihteessa, jota lähdin sitten viettelemään Jyväskylään. Kovasti kirpaisi lähteä vielä viikoksi Pohjanmaalle töihin, mutta onneksi pääsin pian palailemaan takaisin Jyväskylään ja omaan arkeeni. Elokuun loppupuolella aloitin jälleen yhden harjoittelun; tällä kertaa sairaanhoitajan vastaanotolla. Kaikkea uutta ja ihmeellistä elämään toi vielä lisäksi se, että yhtäaikaa harjoittelun kanssa aloitin myös henkilökohtaisen avustajan työt. Menoa ja meininkiä ei siis elokuustani puuttunut. Elokuun viimeisenä päivänä sitten taas kaksi ystävääni saivat toisensa ja juhlimme päivän ajan heidän avioliittonsa alkua. :)

Syyskuussa päättelin harjoitteluni sairaanhoitajan vastaanotolla ja olin erittäin positiivisilla mielin kyseisestä harjoittelusta. Tuntuu, että samanlaiset fiilikset ovat joka harjoittelun jälkeen, mutta kukapa tietää, ehkä oman vastaanoton pitäminen voisi olla yksi mahdollinen urasuunnitelma tulevaisuuttani varten. Alkukuusta käväisin myös viikonlopun mittaisella visiitillä kotopuolessa juhlistamassa taas sitä yhtä lisävuotta mittarissani. Paras lahja oli ehdottomasti Ainolta saamani Sinkkuruokaa -keittokirja. :D Huomasin, että opintojen ja töiden yhtäaikainen suorittaminen ei ole laisinkaan minun juttuni. Vaikka henkilökohtaisen avustajan toimi vaati työpanostani ainoastaan kahdeksan tuntia viikossa, silti tuntui että tein kellonympäryksen mittaisia päiviä ja aikaa omalle ajalle ei jäänyt ollenkaan. Vatsani kenkkuilun johdosta päätin vihdoin ottaa härkää sarvista ja aloittaa kolmen kuukauden mittaisen gluteenittoman ruokavalion kokeilun. Osilteen sillä tiellä ollaan edelleen (viime kuussa otin kauran jälleen mukaan ruokavaliooni) ja ruokavalio on auttanut alati kipuilevan vatsani kanssa.

Lokakuu olikin astetta rennompi kuukausi, sillä edellisen harjoittelun päättymisen jälkeen minulla oli neljän viikon "vapaa" ennen seuraavan harjoittelun alkua. Tuon neljän viikon aikana oli kuitenkin tarkoitus saada oppari edes jonkinnäköiselle alulle ja kyllähän sen kanssa alkuun jo tuolloin pääsinkin. Kuun lopussa aloitin sitten syksyn toisen harjoitteluni, jota suoritin terveyskeskussairaalan vuodeosastolla. Nautin harjoittelustani heti ensimmäisestä päivästä lähtien ihan suunnattomasti ja suunnittelin jo kysyväni osastolta töitä kesäksi. Ei olisi kuitenkaan pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä kun ensimmäinen työviikkoni päätyi kotiinlähtöön 38-asteen kuumeessa, aloin pelätä taas pahinta, eli sitä sisäilmaoireilua.

Marraskuussa jouduinkin sitten tekemään sen, mitä olin tuosta ensimmäisen viikon viimeisestä päivästä saakka pelännyt: nimittäin keskeyttämään harjoitteluni. Tuolloin kirjoitin myös blogiini postauksen sisäilmaongelmistani ja niiden historiasta. Sisäilmaoireilu vei lopulta kaikki fyysiset (ja osittain myös henkiset) voimavarani myös harjoittelun ulkopuolella ja näin ollen tulimme avustettavani kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että työsuhteeni jäisi nyt harmittavan lyhyeksi; ainoastaan reilun kahden kuukauden mittaiseksi. Oli aika aloittaa itsensä hoitaminen ja lähdinkin Vimpeliin hengittelemään puhdasta ilmaa vajaan viikon ajaksi.

Joulukuussa päättelinkin sitten syksyä Jyväskylässä ja aloin valmistautumaan joulunvietton Pohjanmaalla. Joulukuussa päättyi muutaman kuukauden kestänyt opetuslapseuskurssi, jolla kävin seurakunnallamme kerran viikossa. Kotimatkani Vimpeliin teinkin sitten piparisella lipulla ja pääsin aloittamaan joulunvieton hyvillä mielin. Vajaa kaksi viikkoa tuli vietettyä maaseudun rauhassa, ennen kuin kotiuduin todella innokkaana takaisin Jyväskylään 28.12. Vuosi vaihtuikin sekä uusien että vanhojen ystävien kanssa seurakunnalla iltaa vietellen.

2 0 1 3 / part 1

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Nyt kun on vuosi vaihdettu onnistuneesti, voitaisiin vielä hetkeksi palata vuoteen 2013. Vuosi 2013 oli kenties kaikella tapaa merkittävin vuosi koko tähänastisen elämäni aikana. Mennyt vuosi oli samaan aikaan kaikkein rankin, ahdistavin ja vaikein, mutta myös opettavaisin, kasvattavin ja mahtavin vuosi mitä minulla on ollut. Varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana olen oppinut ihan hirveästi itsestäni ja olen oppinut paljon Jumalasta. En voi muuta kuin suurella innolla odottaa vuotta 2014 ja mitä se tuo tullessaan. Nyt vuorossa siis pieni katsaus vuoteen 2013 vanhojen blogipostausten ja päiväkirjamerkintöjen avulla. Olen muuten kirjoittanut vuotta 2013 kolmeen eri päiväkirjaan, ilmeisesti on ollut paljon asiaa. ;)

Tammikuussa ei blogipostausten ja päiväkirjamerkintöjen perusteella tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Kuukausi kului erittäin mielenkiintoisessa, mutta myös raskaassa harjoittelussa keskussairaalan akuuttiosastolla. Samaan aikaan sekä leivoin että laitoin ruokaa ahkerasti ja vietin aikaa rakkaan harrastukseni, lukemisen parissa. Esittelin myös pienen valtakuntani täällä Jyväskylässä.

Helmikuussa aloimme jälleen luokkalaiseni kanssa laittamaan pyöriä pyörimään vaihtoonlähtöämme ajatellen. Mielessämme pyörivät sekä Englanti, Hollanti, Ruotsi kuin Norjakin mahdollisina kohdemaina ja taisimme olla aika innoissamme tulevasta. Helmikuussa vaihdoin harjoittelupaikkaa ja siirryin keskussairaalasta harjoittelemaan mielisairaalan suljetulle osastolle. Jälleen kerran tämä harjoittelu erosi edellisestä kuin yö ja päivä, mutta opettavainen neliviikkoinen oli tämäkin! Blogin puolella pohdiskelin otsikolla: Mitä on olla onnellinen? Kuukauteen kuului yksi vuoden parhaista päivistä: päivä, jolloin menin kasteelle. Loppukuusta rohkenin myös viimein tekemään jotain, mistä olin haaveillut jo vuosikaudet: leikkasin nimittäin hiukseni "lyhyiksi".

Maalikuu toi paljon mustia pilviä taivaalle vaihtoonlähtöä ajatellen. Paikat kohdemaihin näkyivät menevän silmiemme edestä, mutta meitä ei kuitenkaan saatu sijoitettua mihinkään. Aloin turhautua toden teolla koko prosessiin ja aloin mietiskelemään myös sitä, että oliko minun edes tarkoitus lähteä koko vaihtoon, kun prosessi oli niin kertakaikkisen hankala. Kuun lopussa sain sitten varmuuden sille, että Jumalan suunnitelmiin ei tuo vaihtoonlähtö kuulunut ainakaan tällä haavaa ja näin ollen jätin haun siihen. Lähtemättömyys osoittautuikin oikeaksi päätökseksi, enkä jälkikäteen juuri ollenkaan harmitellut sitä, että en päässyt lähtemään. Pääsiäisen vietin hyvin poikkeuksellisesti poissa kotikonnuilta ja jokavuotisesta Arvokas-tapahtumasta. Aluksi pelkäsin koko pääsiäisen olevan lässähtänyt kuin pannukakku, mutta nautinkin olostani ja elostani täällä Keski-Suomessa aivan luvattoman paljon. Eräänä todella kauniina loppukuun päivänä kävin sivakoimassa Jyväsjärven jäällä retkiluistimilla ja kokemus oli niin miellyttävä, että jos tänä vuonna jää vielä tuohon järveen saadaan, niin täytyy mennä ottamaan lenkki uusiksi!

Huhtikuussa päätin, että koska vaihtoonlähtö oli kosahtanut ja pari muutakin mahdollisuutta lähteä ulkomaille oli mennyt penkin alle, minä lähtisin yksin ulkomaille. Aluksi en uskonut ollenkaan että rohkenisin matkaa varata, mutta kuinka ollakaan yhtäkkiä huomasin, että minulla oli lentoliput ja hostelli-majoitus Lontooseen viikon ajaksi. Siitä sitten alkoikin reilun kuukauden mittainen piinaava odotus ensimmäistä kunnollista ulkomaanmatkaani odotellessa. Matka-hehkutuksen lisäksi huhtikuuhuni kuului seurakunnan järjestämä Kairos-kurssi, joka oli todella avartava ja jonka aikana otin jälleen uuden askeleen eteenpäin uskossani.

Toukokuu taisi aika lailla mennä Lontoo-hehkutuksen merkeissä, aina alkukuusta siihen loppukuusta häämöttävään lähtöön saakka. Tietenkin siinä sivussa tuli vähän jotain muutakin tehtyä, aina välillä. ;) Toukokuun vietto aloitettiin tietenkin vapun juhlinnalla, jolloin Suomen kevät onneksi näytti parhaan puolensa. Vappuni ei ollut mitenkään erityinen, mutta mukava kuitenkin, sillä vietin sen hyvien ystävieni kanssa. Ennen reissuunlähtöä kerroin vielä blogissani elämäni tähtihetkistä. Matkan jälkeen tuo viikon reissukin olisi luultavasti löytynyt tuolta postauksesta, sillä viikko lukeutui ehdottomasti elämäni parhaiden viikkojen joukkoon (Edit. Olinkin näköjään osannut ennakoida tämän matkan ihanuuden ja maininnut sen jo tuossa postauksessa ;)). Matka oli aivan uskomattoman mahtava ja aion palata Lontooseen tänä vuonna uudelleen. Blogistani löytyy myös paljon postauksia matkaani liittyen, niitä voit lukea travel-tunnisteen alta. :)

Kesäkuun ensimmäisinä päivinä kotiuduin sitten elämäni parhaalta reissulta. Kotiinpaluun jälkeen fiilis olis vähän sellainen täh, joko se meni? Lomafiiliksistä palailtiin kuitenkin hyvin äkkiä maan pinnalle normaaliarkeen, sillä taisin kolmantena vai peräti jo toisena kotiutumispäivänä lähteä Pohjanmaalle kesälaitumille. Kesälaitumilla tarkoitan siis työntekoa. Työt aloitin heti seuraavalla viikolla reissusta palaamisesta. Pääsisäisen lisäksi myös juhannus oli menneenä vuonna poikkeuksellinen, sillä töiden takia en viime vuonna päässyt Keuruulle ja juhannuskonferenssiin ollenkaan. Epäilyksistäni huolimatta juhannuksesta tuli kuitenkin loppujen lopuksi varsin kelvollinen.

-------------

Jatketaan loppuvuoden parissa sitten seuraavalla kerralla! :)

Merry Christmas!

Haluan toivottaa teille jokaiselle oikein ihanaa ja siunattua joulua! Täällä on vietetty joulua tähän mennessä hyvin syöden (minulla on erittäin intohimoinen suhde joulukinkkuun), leväten ja jouluohjelmia katsellen. Seuraavaksi vuorossa olisi haudoilla käymistä, saunomista ja lopulta myös sitten sitä lahjojen availua. ;) Palaillaan asiaan varmaankin tuossa välipäivinä!

Kotimatka, joka meni aivan pipariksi

Myös täälläkin on vihdoin hiljennytty ja yritetty rauhoittua joulun viettoon. Viimeisen lahjan ostin ja käärin paperiin maanantaina ja jouluteloille jätin asuntoni Jyväskylässä tiistaina. Kotimatkani järjestyi tänä vuonna hieman poikkeuksellisella tavalla, sillä minä nimittäin matkustin joulunviettoon tuolla surullisenkuuluisalla piparilipulla. Jos jollain ei ole mitään hajua mistä puhun, niin valaisen teille tätä melko paljon mediatilaa saanutta tempausta lyhyesti. Matkahuollolla oli siis 17.12. tempaus, jolloin tietyt kriteerit täyttävällä piparilla oli mahdollisuus saada matkalippu vaihdossa piparia vastaan, joka oikeutti yhteen täysin vapaavalintaiseen matkaan päivän aikana. Tempauksestahan nousi lopulta valtava jupakka lippujen todella rajallisen määrän takia. Itse olin kuitenkin ajoissa paikalla ja sain lunastettua piparilippuni kotimatkaa varten. Myös Keskisuomalainen oli saanut vihiä tempauksesta ja niimpä paikalta löytyi  myös lehtikuvaaja ja -toimittaja. Videomateriaalia tästä valitettavasti löytyy Keskisuomalaisen nettisivuilta.

Joululahjojen hankkimisen onnistuin tosiaan tänä vuonna aloittamaan todella aikaisin ja ensimmäinen lahja odottikin kaapissa saajaansa jo syyskuun tienoilla. Tai, no jos itseasiassa ihan tarkkoja ollaan niin yksi paketista löytyvä lahja on ollut kaappien kätköissä jo viime joulusta saakka. :p Viimeinen lahjus meinasi tuottaa hieman päänvaivaa, mutta onneksi sekin löytyi jo viikkoa ennen jouluaaton H-hetkeä. Paketoin lahjat jo valmiiksi Jyväskylässä ja ihana kämppikseni otti kaksi kassillista näitä lahjojani ja vähän muitakin tavaroitani etukäteen autolla mukaansa tänne kotopuoleen, jotta minun ei tarvinnut ihan hukkua tavarapaljouteen kotimatkalla, jonka tosiaan taitoin sillä bussilla.

Tämän vuotiseen lahjojen paketointiin olen aivan erityisen tyytyväinen. Pidän ihan laittoman paljon lahjojen paketoimisesta ja etsinkin Pinterestistä hyvän tovin ideaa tämänvuotisten lahjojen käärimiseen. Alkuperäisenä ideana oli laittaa tuon ruskean paperin päälle erikokoisia kakkupapereita ja sitten sitoa paketit punaisella nauhalla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä vaiheessa kun löysin tuon ihanan sinisävyisen jääkarhu-paperin, jota en vain voinut vastustaa. Halusin kuitenkin edelleenkin käyttää tuota ruskeaa paperia, sillä pidän siitä todella paljon, ja lopulta löysinkin jälleen Pinterestistä idean käyttää toista paperia tehosteena ruskean paperin päällä. Yllä näette sitten lopputuloksen. :) Minkäslaisia lahjojen paketoijia siellä on? Panostatteko paketointiin vai onko se vain ja ainoastaan pakollinen paha, jolla lahjat saadaan saajaltaan piiloon? 

Olen myös saanut vuosittaisen pestin toimia isän aputonttuna. Hän nimittäin kuuluu siihen joukkoon, joka ei juurikaan perusta lahjojen paketoimisesta, joten hän on joka vuosi delegoinut sen minulle tajutessaan, että minä osaan paketoida lahjat kiitettävän hyvin. Toisessa kuvassa kääreensä saa lahja äitipuolelleni.

Tosiaan, joulu olisi nyt tarkoitus viettää täällä maaseudulla, mutta välipäivien aikana palailen sitten varmaan jo Jyväskylään ja vietän siellä sitten vuodenvaihdetta. Täällä nimittäin tuskin tapahtuu tuolloin mitään ihmeellistä ja seurakunnalla Jyväskylässä on uudenvuoden vastaanotto, joten mieluummin menen sitten sinne. :p Saattaapi olla, että kuulette minusta vielä ennen ylihuomenna koettavaa jouluaattoa, mutta jos jostain syystä näin ei käykkään, niin varmuuden vuoksi toivottelen teille jo hyvät joulut. Toivon siis kaikille oikein rauhallista, rentouttavaa, siunattua ja ihanaa joulunaikaa! :) ♥ Nauttikaa jouluruoista, viettäkää aikaa läheistenne kanssa, mutta muistakaa myös se joulun todellinen tarkoitus. :)

Persoonallinen kalenteri

Olisikohan se ollut lukioaikaa kun aloin ensimmäistä kertaa käyttämään kalenteria aktiivisesti. Siitä saakka se on ollut erottamaton osa laukkuni/reppuni sisältöä, minne sitten ikinä menenkin. Kalenteriin kirjoitan ylös aika lailla jok'ikisen menon, ja unohtaisin varmaan kaikki asiani jos minulla ei olisi kalenteria. En tiedä onko se niin hyvä asia, että muisti ei saa juurikaan virikettä kun kaiken voi tarkistaa kalenterista, mutta noo.. Olen myös todella pikkutarkka se suhteen, millaisen kalenterini tulisi olla. Saan itseasiassa vuosittain ilmaisen mainostaskukalenterit niin opiskelijaliitolta kuin tehyltäkin, mutta ne eivät vain ole oikeanlaisia, joten ne jäävät aina käyttämättä. :D Löydän kyllä kauppojenkin valikoimista yleensä mieluisia kalentereita, mutta kuinka innoissaan olinkaan kun jonkun toisen blogin kautta törmäsin tähän persoonallinen kalenteri -konseptiin. Mainittakoon nyt tässä heti alkuun vielä se, että joka pennosen tästä kalenterista olen maksanut ihan itse omasta kukkarostani ja mainostan ja annan näkyvyyttä nyt ihan omasta tahdostani tuotteelle, jonka näen sen arvoiseksi. :p

Etukannessa kollaasi omista kuvista ja inspiroivista lauseista.

Kalenterin tekeminen persoonallinen kalenteri -sivuilla on todella yksinkertaista ja helppoa. Tai sanotaanko että se on periaatteessa helppoa, mutta käytännössä sen kokoamiseen menee aikaa tovi jos toinenkin. Aikaavievyys ei siis johdu ohjelman monimutkaisuudesta vaan yksinkertaisesti siitä kun miettii, että mitä omaan kalenteriin haluaisi ja mikä versio tuntuisi parhaimmalta. Itselläni kauimmin aikaa vei tuon etukannen kollaasin teko ja sen kanssa meinasikin loppua usko kesken. Onneksi jaksoin vääntää sen kanssa sillä lopputulos on todellakin kaikkien niiden minuuttien ja jopa tuntien arvoinen, joita sen tekemiseen käytin.

Takakanteen valitsin yhden elämäni tärkeimmistä motoista.

Kalenterin tekeminen aloitetaan sen koon valinnalla, joita löytyy neljä eri vaihtoehtoa. Omani on kokoa A5, eli puolet siitä normaalista A4:sen paperiarkista. Sen jälkeen kalenteriin saa valita kaiken aina etu- ja takakannen designista sekä viikkonäkymän mallista sivujen väriteemoihin saakka. Sivujen alalaidassa on myös tilaa erilaisille merkintäpalkeille joita voivat olla muun muassa viikon to-do -lista, viikon tentit ja muistaakseni mahdollisuutena oli myös valita viikon treenit. Sen lisäksi kalenteriin pystyy halutessaan Facebookin kautta lisäämään jo valmiiksi ystävien syntymäpäivät. Viimeisille sivuille voi sitten valita vaikkapa muutaman värityskirjan sivun tai sudokuja tylsiä luentoja piristämään. Opettajille sieltä löytyi mahdollisuus jonkinlaisiin luokanopettajan sivuihin ja myöskin perinteisiä viivoitettuja tai ruudutettuja sivuja oli mahdollista kalenteriin lisätä. Kalenterin hintaan kuuluu myös tuossa alapuolella olevassa kuvassa hieman pilkistävä viivain joita löytyy useita värivaihtoehtoja, sekä kuminauha joka pitää kalenterin tukevasti kiinni sekä kaikki lippuset ja lappuset siististi siellä välissä. Lisäksi mukaan tulee myös muovitasku, jonka saa kiinnitettyä haluttuun kohtaan kalenteria.

Nalle Puhin viisaudet löysivät myös paikkansa kalenteristani.

Minun viikkonäkymäni on seuraavanlainen.

Yksi kalenterin hyvistä ominaisuuksista on kaiken muun mahtavan lisäksi se, että aloituskuukausi voi olla mikä tahansa kuukausi vuodesta. Kalenterin ei siis tarvitse olla joko perinteinen lukuvuosi- tai kalenterivuosi-kalenteri vaan sen voi halutessaan aloittaa vaikkapa huhtikuusta. Omalle kalenterilleni tuli hintaa 37 euroa ja hinta riippuu siis näistä neljästä kokovaihtoehdosta, jotka tuossa aikaisemmin mainitsin. En nyt jaksa käydä tarkistamassa minkähintaisia muut kalenterit olivat, mutta sen saa selville kun klikkaa tuota ylempänä olevaa linkkiä ja käy heidän sivuillaan. :) Kalenteri kolahti postiluukustani tismalleen tuon kahden viikon toimitusajan täytyttyä, joten jouluksi tällaista kaunokaista ei enää pukinkonttiin saa pakattua. Varmaan ihan tammikuun alkuunkin kalenterin saaminen menee todella tiukoille, koska välissä on paljon pyhäpäiviä, mutta jos ei ennen loppiaista ole hirveästi kalenteriin merkittävää ohjelmaa, niin kyllä tästä ensi vuodeksi vielä kalenteri tulisi. ;)

Kalenterin loppuun valitsin muun muassa muutaman sivun aivopähkinöitä.

Lopputulos on mielestäni todella onnistunut ja olen todella iloinen tästä kalenterista! :D Minun tekisi mieli vain koko ajan plärätä kalenteria ja harmittelenkin, kun minulla ei ole vielä ollut sinne hirveästi mitään kirjoitettavaa. Vaikka eihän se täpötäysi kalenteri enää siinä vaiheessa välttämättä hirveästi hymyilytä, kun tekemistä on aamusta iltaan seitsemänä päivänä viikossa, että ehkä ihan hyvä vaan että ensi vuoteni ammottaa vielä tyhjyyttään. ;)

Millaisia kalentereita sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy?

Gluteenittomat piparkakut

Leivoin itsenäisyyspäivän kunniaksi elämäni ensimmäisen piparkakkutaikinan ja ajattelin nyt jakaa tämän reseptin teidän kanssanne. Itse en edes ole koskaan ollut suuri piparkakkujen fani, mutta jostain syystä tällä kertaa näitä oli vain tehtävä. Kämppikseni ainakin kehui reseptin olevan todella hyvä ja kopio sen mummolleen kotiin vietäväksi. Ilmeisesti nämä siis ainakin ihan syötäviä olivat, vaikka ulkonäkö ei päätä tällä kerralla huimannutkaan.

150 g margariinia

3/4 dl tummaa siirappia

2 dl sokeria

1½ tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl pomeranssin kuorta

1 tl neilikkaa

1 kananmuna

½ tl ruokasoodaa

noin 7 dl gluteenittomia jauhoja

Kiehauta kattilassa margariini, siirappi, sokeri ja mausteet. Sekoita kunnes sokeri on sulanut ja jäähdytä seos haaleaksi. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja lisää se siirappiseokseen. Sekoita sooda jauhoihin (itse sekoitin soodan 1 dl:aan jauhoja) ja lisää jauhot taikinaan. Peitä taikina ja anna sen levätä kylmässä, kunnes se on tarpeeksi kiinteää leivottavaksi. Leivo taikinasta pipareita ja paista niitä 175-asteisessa uunissa noin 5-8 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään vaaleanruskeita.

Itse taikinan teko oli yksinkertaisuudessaan verrattavissa siihen helppoon heinäntekoon, mutta taikinan käsiteltävyys leipomisvaiheessa olikin sitten jo hieman haastavampaa. Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin pitämään taikinaa kylmässä yön yli, mutta oma taikinani oli ainakin muuttunut siinä ajassa kivikovaksi möykyksi, josta ei kyllä ainuttakaan piparia leivottu. Päädyin ratkaisuun, jossa mursin tuon möykyn väkivaltaa käyttäen pienemmiksi lohkoiksi, joita aloin sitten työstämään pipareiden muotoon. Taikinaa joutui käsittelemään aika kauan ennen kuin sen sai sellaiseen muotoon, että se pysyi edes hieman kasassa. Taikina oli siis todella herkästi murenevaa. Lopputuloksena hien ja kyyneleiden jälkeen oli kuitenkin kolme pellillistä uunin käsittelyä odottavia pipareita.

Uunissakaan piparit eivät käyttäytyneet odottamallani tavalla. En muista kuinka tavallisiin jauhoihin leivotut piparit käyttäytyvät uunissa, mutta nämä turposivat ja paisuivat ihan hirveästi tuon muutaman minuutin aikana, mitä ne uunissa viettivät. Pipareiden ulkomuodosta oli miltei mahdoton päätellä, että milloin ne olisivat kypsiä ja milloin ne kaipaisivat vielä lisäpaistoa, sillä edes väri ei paistoastetta paljastanut. Ensimmäinen pelti onnistui oikein hyvin, toinen oli uunissa liian vähän aikaa (ylläolevassa kuvassa voitte nähdä alimpien keksien olevan vielä melko raakoja), ja viimeinen pelti oli sitten jotain näiden kahden väliltä. Valmiit piparit olivat myös melkoisen hauraita ja osa tahtoi hajoilla käsiin, niitä pelliltä irroitellessani. Summa summarum: ihan pipareilta nämä maisuivat ja onneksi satsin ei mitään edustuspipareita tarvinnut ollakaan, kun ne vain omaan käyttööni tulivat. Ensi kerralla ehkä osaan jo leipoa gluteenittomat piparkakut hieman paremmin. :)

Piparit nautittiin tietenkin kuuman glögimukin kanssa ja taitaa tuolla kuvassa viikonlopun sanomalehtikin pilkistää. Kyllä näillä eväillä kelpaa!

Maaseudun rauha

Maanantaina aamupäivän opettajan tutor-tapaamisen jälkeen hyppäsin sille tutulle bussireitille, joka toi minut Jyväskylästä Kyyjärven kautta Alajärvelle. Matka-aika se tuttu ja turvallinen kolme tuntia viisi minuuttia. Alajärveltä hyppäsin sitten äitipuolen kyytiin ja huristelimme kotiin. Tuntuu, että vasta nyt tällä visiitillä tajusin sen ihan todella: minun on joskus hieman vaikea rentoutua kunnolla kaupungin hälinässä. Ehkä se johtuu nimenomaan siitä hälinästä tai sitten siitä, että kotona Jyväskylässä on yleensä aina jotain tekemistä kolkuttamassa takaraivossa: tiskivuori, ruoanlaitto, imurointi. You name it. Täällä kun nuo asiat hoitaa äitipuoli (tottahan toki minä oman huoneeni siivoamisen hoidan kuitenkin ihan itse, siinä ei tosin kauan nokka tuhise), eikä muitakaan virikkeitä liiemmin ole, on paljon helpompi vain olla. Jyväskylässä minun saattaa toisinaan olla vaikea vain ottaa rennosti kämpillä yhtä kokonaista päivää tekemättä sen kummempaa, mutta täällä se tuntuu onnistuvan kuin tanssi. Tai minun tapauksessani tuon tanssin tilalle voisi kirjoittaa jotain muuta, sillä se sujuu minulta kaikkea muuta kuin sujuvasti. Ymmärsitte varmaan kuitenkin pointtini.

Tuntuu, että viime aikoina olen koko ajan ollut jännittynyt, stressaantunut tai rasittunut kaiken harjoitteluun liittyvän sairastelun ja muun hässäkän takia. Tänään kuitenkin tajusin oloni olevan aivan ylitsevuotavan rentoutunut, kun sain irtioton siitä kaikesta. Pitkästä aikaa on oikeasti tuntunut siltä, että olen saanut hengittää keuhkot rauhallisesti ihan täyteen puhdasta ilmaa ja nauttia siitä. En tiedä kuulostaako tämä teistä ihan hassulta, mutta mieleni on todella levännyt suurimman osan ajasta täällä ollessani. Alunperin suunnittelin vähän lähtöä jo huomiselle, mutta en millään maltakkaan nostaa kytkintä vielä tuolloin vaan jatkan tätä autuutta vielä yhden päivän pidempään. Vaikka se elämä ja sydämen koti onkin nykyään Keski-Suomen puolella, niin arvostan edelleen todella paljon tätä pientä maalaispitäjää, jossa olen saanut kasvaa ja kehittyä. Onneksi täällä on aina oma huone odottamassa minua kotiin kerta toisensa jälkeen. :) Luulen, että tämän visiitin jälkeen fiilikset Jyväskylän kodissakin ovat ihan erilaiset, ehkäpä nämä stressipöpöt on nyt selätetty. Huomisen päivän aion kuitenkin vielä nauttia täysin siemauksin toimettomuudesta ja odotan myös kuin kuuta nousevaa illan Vain elämää -jaksoa. Siinä ne huomisen aktiviteetit kokonaisuudessaan sitten varmaan olivatkin. ;)

Minun on monta päivää tehnyt ihan hirvittävästi mieli karkkia ja tällä kertaa hampaan kolotus kävi niin sietämättömäksi, että kylille oli lähdettävä namusia hakemaan. Kaupassa käynti täällä ei käykään ihan niin käden käänteessä kuin tuolla Jyväskylässä, jossa kauppa näkyy makuuhuoneeni ikkunasta. Täällä jouduin nähdä karkkipussini eteen ehkä "hieman" enemmän vaivaa, sillä matkaa polkupyörällä pikkupakkasessa sutien oli yhteen suuntaan reilun viiden kilometrin verran. Olen melko varma, että karhunosa tämän tekstin lukijoista järsisi vaikka sokeripaloja mieluummin kuin lähtisi pyörällä viiden kilometrin päähän karkkipussin tähden, mutta maaseudun kasvattina olen tottunut pyörällä polkemiseen. Lukioaikanikin poljin aina pyörällä kouluun: satoi taikka paistoi. Matkallisesti tuo siivu ei siis ollut mitenkään ihmeellinen, mutta viimeaikainen sairasteluni vaikeutti sitä melko lailla. Alkumatkasta ajattelin, etten varmaan pääse perille ollenkaan sillä henkeä tahtoi ahdistaa ja matkanteko tuntui muutenkin melko työläältä peruskuntoni jäädessä laahaamaan pohjamutia tuon työharjoittelukokemuksen jälkeen. Onneksi minulla ei ollut kuitenkaan kiire mihinkään ja saatoin käyttää tuohon matkaan aikaa niin paljon kuin sitä nyt tuossa tilanteessa tarvitsin. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsin perille ilman että olisin lyyhistynyt tienposkeen tai saanut astmakohtausta.

Karkkihyllyn edessä tuli aprikoitua pieni hetki ennen kuin mukaan tarttuivat yllä näkyvät namuset. Pitkän aikaa minun on jo tehnyt mieli irtokarkkeja, mutta koska gluteeniton ruokavalioni on tällä hetkellä täysin ehdoton, en voi irtokarkkeihin kajota. Tuo Tutti Frutti -pussi oli joidenkin namusien kohdalta hieman pettymys, sillä niistä läpi maistuu vain teollinen esanssi. Kyllä ne nyt karkinnälän vievät ja onneksi Fazerin suklaa ei petä koskaan. Namuhampaan kolotus olikin tänään normaalia lievempää luokkaa, joten toinen suklaapatukka ja puolet karkkipussista jäivät vielä odottamaan huomista. Vaikka tämä meidän käpykylämme välillä hieman kuolleelta vaikuttaakin, niin kyllä täälläkin joskus jotain tapahtuu: nykyään kahdesta ruokakaupastamme saa nimittäin ostettua myös arpoja! Lukijoiden joukossa pyöritellään varmaankin tällä hetkellä silmiä. :D Pieni askel metropolille, suuri Vimpelin kyläpahaselle. Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt suklaajoulukalenteria jouluksi, mutta jälleen kerran kiitos gluteenittoman ruokavalioni, en ole onnistunut löytämään yksilöä, joka ei mahdollisesti saisi suolistoani mutkalle. Kerran minulla sitten välähtikin (sitä muuten tapahtuu todella harvoin), että voisin ostaa itselleni tuollaisen joulukalenteri-arvan. Seuraavalla kaupunkikierroksella en niitä kuitenkaan Jyväskylästä löytänyt, mutta onneksi sain omani nyt ihan meidän ikiomasta S-marketista. ;) Sormethan tässä syyhyävät raaputtamaan sitä päävoittoa välittömästi, mutta ehkä minä säästän sen jännityksen sinne joulukuulle. Jospa sitä saisikin kunnon jouluyllätyksen tänä vuonna. En aio lyödä voittomahdollisuuksistani vetoa..

Nyt aion kuitenkin jatkaa totaalilaiskotteluani kuola poskella ja siirryn lukemaan tuota Harry Potter -kirjasarjan järkälemäistä neljättä osaa, jonka jälkeen lähden ilomielin treffeille nukkumatin kanssa. Matti onkin ollut varsin avokätinen unihiekkansa suhteen ja olen nukkunut mitä mainioiten. Sitä toivon myös tulevalle yölle. Hyvää viikonlopun alkua kaikille! :)

Ps. Blogini vierailijamäärä ylitti vihdoin 20 000 maagisen rajan, wau! Tiedän, että monissa tunnetuissa blogeissa tuo luku ylittyy joka viikko, mutta tällaiselle pienelle Jennalle tuo on iso saavutus. Mikä saa teidät palaamaan blogini pariin? Vai saako mikään? ;)

Gluteenittomat teeleivät

Leivoin tuossa viime perjantaina gluteenittomia teeleipiä, jotka onnistuivat niin loistavasti, että ne tuli syötyä loppuun heti seuraavana päivänä. :D Niinpä jouduinkin leipomaan toisen satsin maanantaina täyttämään teeleipä-himojani. Muunsin ohjeesta gluteenittoman siitä syystä, että olen vatsavaivojeni takia kokeillut gluteenitonta ruokavaliota nyt reilun kahden kuukauden ajan. Luonnollisesti ohje on kuitenkin helppo muuntaa tavalliseksi vain vaihtamalla kaurahiutaleet ja jauhot tavallisiin.

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl kaurahiutaleita

3 dl gluteenitonta jauhoseosta

3 tl leivinjauhetta

1 tl sokeria

1 tl suolaa

1 dl porkkanaraastetta

50 g sulatettua voita

2 dl maitoa

Leipominen ei paljon tämän simppelimmäksi muutu! Laita ensin uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sulata voi odottamaan sen lisäämistä taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten joukkoon raastettu porkkana (porkkanan sijasta juustokin kävisi hyvin), maito ja sulatettu rasva. Tee pellille kaksi pyöreää (tai miksei vaikka neliötä, jos niin haluat) teeleipää ja laita komeudet uuniin 15-20 minuutin ajaksi, kunnes leipäset ovat saaneet mukavasti väriä pintaansa.

Parhaimmiltahan ne taitavat maistua uunituoreena! Omani söin voin ja juustosiipaleen kanssa kera kupillisen kaakaota. Ihan herahtaa vesi kielelle näitä kuvia katsellessa. Harmi vain, että tuo toinenkin satsi on jo löytänyt tiensä parempiin suihin. Ehkä nyt pidän pienen tauon teeleivistä, ettei tule ähkyä. ;)