Wait a minute I got more to say

Minä olen huomenna heti suoraan töistä suuntaamassa Keuruulle juhlistamaan juhannusta ja sen jälkeen hyvin suurella todennäköisyydellä lähden Jyväskylään viettämään vapaapäiviä aina sunnuntaista tiistaihin saakka. Tietokoneen mukaan ottaminen on turhaa, sillä katkaisin nettiyhteyteni Jyväskylässä kesän ajaksi, joten en pääse päivittämään blogiani tuona aikana, ellen tee sitä jonkun muun koneella (mitä en luultavastikaan aio tehdä). Otan nyt siis vapaata blogista ja koneesta (mikä on äärimmäisen hyvä asia) ja aion viettää aikaa ystävieni kanssa Jyväskylässä, sillä mitä todennäköisemmin tapaan heidät seuraavan kerran vasta koulun alkaessa. Blogi siis hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta älkää huoliko. :) Minulla on vielä paljon kerrottavaa! Nauttikaahan juhannuksesta rakkaidenne kanssa!

I am going tomorrow straight after work to Keuruu to celebrate midsummer and after that there's a chance that I'm going to Jyväskylä to spend my freedays from Sunday to Tuesday. It is useless to take computer with me because I don't have Internet connection in Jyväskylä at the moment, so I can't update my blog during those days. So I'm going to take some time without computer, which is really good thing and I'm going to spend time with friends because probably I'm going to see them next time when school starts in autumn. So my blog is quiet for couple of days but don't worry. :) I still have many things to tell! Enjoy your midsummer with your loved ones!

God understands our prayers even when we can't find the words to say them

Tämä postaus on sellainen, jonka julkaiseminen pelottaa minua. En ole koskaan kertonut täällä mitään näin henkilökohtaista ja minua pelottaa tuoda ajatuksiani näin avoimena julki. En ole kaunistellut mitään, olen kirjoittanut asiat täysin totuudenmukaisesti. Tiedän, että jotkut pitävät minua varmaankin totaalisen tekopyhänä ihmisenä ja toiset mielessään leimaavat minut hihhuliksi ja lopettavat blogini lukemisen. Pyydän teitä kuitenkin ymmärtämään, että nämä ovat minun syvimpiä tuntojani, enkä luultavasti koskaan ole ollut näin alastomana ajatuksieni kanssa. Olkaa siis lempeitä ajatuksienne kanssa, jos haluatte niitä jakaa. :) 

----

When we lose God, it is not God who is lost.

Jo pitkän aikaa olen löytänyt itseni tuosta ylläolevasta sitaatista. Tai lähinnä tuosta pilkkua edeltävästä osasta. Olen ollut väsynyt elämään. Väsynyt lukemaan Raamattua. Väsynyt rukoilemaan. Väsynyt etsimään Jumalaa. Väsynyt yrittämään itse. Elämäni on tuntunut tyhjältä, sillä en ole pystynyt näkemään Jumalan siunauksia elämässäni, enkä ole turhautumiseltani tuntenut Hänen läsnäoloaan. Olen tiennyt koko ajan, että suhteeni Häneen ei ole kunnossa, mutta en ole osannut tehdä asialle mitään. "Luen vain vähän Raamattua ja lausun muutaman rukouksen ja asiat ovat jälleen kunnossa", olen ajatellut, mutta en ole päässyt puusta pitkälle. Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en ole antanut aikaani Jumalalle ja olen vain ajatellut Jumalan ymmärtävän, sillä olenhan minä äärimmäisen kiireinen työni kanssa ja liian väsynyt antamaan aikaa hänelle, kun pääsen töistä illalla. Muut eivät ehkä edes nähneet tyhjyyttä, jota tunsin koko ajan sydämessäni. Minähän edelleenkin lauloin Hänen kunniakseen ja saatoin jopa itsekin aina hetkellisesti ylistäessäni tuntea olevani taas jälleen täysi. Todellisuus iski sitten myöhemmin. Olin hetkeksi unohtanut elämäni tarkoituksen. Tiesin, että elämäni on täyttä, kun Jumala saa olla osana sitä, mutta en tiennyt miten korjata tilanteen. En osannut.

If you are not as close to God as you use to be, who moved?

Certain thoughts are prayers. There are moments when, whatever be the attitude of the body, the soul is on its knees.

- Victor Hugo

Kun sitten viime viikolla eräs seurakuntamme vanhimmista pyysi minua palvelemaan seuraavaan sunnuntaikokoukseen musiikissa, olin aivan innoissani mukana. Enhän ollut ollut laulamassa siellä pitkään aikaan, sillä olin niin tiiviisti ollut Jyväskylässä ja käynyt vain lyhyillä visiiteillä kotona. Sitten aloin epäilemään. Mitä annettavaa minulla olisi? Kuinka voisin toimia Jumalan rakkauden välikappaleena, kun itse olin niin hukassa itseni kanssa? Kyllähän se laulaminen fyysisesti onnistuu ilman sitä tunnetta, että Jumala on läsnä siinä hetkessä, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Kuinka Jumala olisi voinut toimia kauttani, kun en antanut Hänelle tilaa sydämessäni? En tiedä huomasiko kukaan tuolloinkaan, että kaikki ei ollut hyvin. 

 Tässä vaiheessa Jumala kuitenkin käänsi asioiden kulun. Kyselin mitä porukka olisi tekemässä sinä päivänä, sillä kaipasin ystävieni seuraa ja jotain muuta tekemistä, kuin koneella istumista ja television tuijottamista. N sitten sanoi, että hän olisi lähdössä käymään yhteisen ystävämme S:n luona myöhemmin ja kysyin saisinko tulla hänen mukaansa. Niinpä päädyimme hänen luokseen yhdessä. Jossain vaiheessa ajauduimme S:n kanssa kahdestaan hänen huoneeseensa N:n jäädessä pitämään seuraa S:n pikkusisaruksille. Päivittelimme hieman kuulumisiamme ja kävi ilmi, että molempien kevät oli ollut enemmän tai vähemmän henkisesti uuvuttava. Tunsin ahdistusta rinnassani jutellessani S:n kanssa, sillä aloin pikkuhiljaa tajuta, että minä en voisi jatkaa näin. Minun olisi pakko tehdä nyt tälle asialle jotain, ennen kuin koko pakka leviäisi totaalisesti käsiin. Kiireen taakse olin pystynyt kaiken aikaa piilottamaan paljon, sillä minulla ei ollut aikaa ajatella asioita. Keskustelutuokio S:n kanssa sai minut kuitenkin jälleen ajattelemaan. Tämän oli loputtava.

Ajomatka takaisin kotiin selvensi ajatuksiani lisää. N osasi sanoa minulle juuri ne sanat, joita minun sillä hetkellä tarvitsi kuulla. Se ahdistus, jota tunsin jutellessani S:n kanssa alkoi pikkuhiljaa vaihtua helpotukseen ja rauhaan siitä, että Jumala ei missään vaiheessa ole unohtanut minua, vaikka minä olin unohtanut Hänet. Hän on koko ajan toiminut elämässäni, minä en vain ollut huomannut Hänen kädenjälkeään. N sanoi minulle asioita, joita en ollut edes osannut ajatella. Tiesin, että tuona päivänä asiat muuttuisivat.

Life is God's novel. Let him write it.

- Isaac Bashevis Singer

Menin kotiin ja huoneeseeni. Laitoin musiikin soimaan ja aloitin ensin rukoilemalla rukouksen, jossa lupasin Jumalalle, ettei minulla olisi mitään odotuksia tämän Hänen "tapaamisensa" suhteen. Minä aioin uudistaa suhteeni Häneen, mutta sen ei tarvitsisi olla mikään tunteellinen hetki. Minä lupasin Jumalalle, että minä en yrittäisi itse. Minä antaisin Hänen puhua minulle: avaisin vain sydämeni Hänelle. Minä sain kokea Jumalan läsnäolon. Tiesin, että Hän oli kanssani. Tiesin, että Hän halusi sulkea minut syliinsä; syliin, jossa menneitä ei muisteltu ja jossa ketään ei syyllistetty. Sain tuntea olevani rakastettu ja pitkästä aikaa minulla oli varmuus siitä, että minä todellakin olen matkalla taivaaseen. Minä tajusin, että yritykseni päästä Jumalan läheisyyteen jälleen olivat menneet pilalle nimenomaan sen takia, että olin yrittänyt itse. Olin yrittänyt kovasti lukea Raamattua ja rukoilla vain sen takia, että minusta ei tuntuisi niin pahalta se, etten ollut hoitanut suhdettani Häneen. Kyse ei enää ollut siitä, että minä epätoivoisesti tarvitsin Jumalaa. Yritin vain hiljentää oman tuntoni.

Jumala näki, että sydämen asenteeni oli muuttunut. Tällä kertaa kyse oli todellakin siitä, että minä epätoivoisesti tarvitsin Häntä takaisin elämääni, ei siitä, että halusin näyttää olevani parempi uskova tai halusta hiljentää pääni sisällä oleva ääni, joka kehoitti minua rukoilemaan ja viettämään aikaa Jumalani kanssa. Minä ymmärsin jälleen, että en halua elää ilman Häntä. En halua valita teitäni itse ja elää elämääni hakuammuntana mennen sinne minne nyt sillä hetkellä täytyy tuntuvan parhaalta. Halusin Jumalan ottavan jälleen ohjakset elämässäni. Tällä kertaa pystyin vilpittömästi rukoilemaan, että unohda minun suunnitelmani, näytä minulle omasi. Muistan edelleenkin niin elävästi yhden nuortentapahtuman moniamonia vuosia sitten, kun eräs nuori kertoi, kuinka meidän ei pitäisi tuoda Jumalan eteen listaa asioista, joita haluamme elämältämme ja pyytää Hänen allekirjoitustaan, vaan meidän tulisi tuoda Hänen eteensä paperi (vertauskuvana elämästä), joka olisi tyhjä ja alla olisi meidän allekirjoituksemme. Jumala saisi täyttää loput. Aikaisemmin olen rukoillut Jumalan tahtoa tapahtuvaksi elämässäni, mutta alitajunnassani olen kuitenkin ajatellut aina, että olisi silti kiva, jos voisin saada tämän, tämän, tämän ja tämän asian. Tällä kertaa minä annoin Jumalalle elämäni ilman odotuksia. "Tapahtukoon sinun tahtosi".

What we are is God's gift to us. What we become is our gift to God.

- Eleanor Powell

----

Ette uskokaan kuinka kauan olen taistellut mielessäni sen ajatuksen kanssa, että uskallanko julkaista tämän postauksen vai en. Yleensä painan "Julkaise" -nappia välittömästi postauksen kirjoittamisen jälkeen, mutta tämän postauksen olen kirjoittanut suurinpiirtein kellonympärys sitten ja edelleenkin sydämeni hakkaa vain ajatellessani ajatusta, että sisimpäni olisi niin avoinna blogini lukijoille. Nyt kuitenkin vedän syvään henkeä ja otan sen askeleen.

Ps. I'm sorry but I'm not going to translate this post. These words came straight from my heart and I don't feel like it is going to be the same anymore if I translate it. But stay tuned, because I'm going to keep translating most of my posts like before. :)

You only live once, but if you do it right, once is enough

Olette varmaan huomanneet, että minun on hirveän vaikea tehdä postauksesta vähäsanaista. Nyt aion kuitenkin yrittää. Nimittäin kaikki mitä haluan eilisestä illasta ystäväni mökillä sanoa, voi kiteyttää yhteen ainoaan sanaan: täydellinen. Täydellinen tapa viettää vapaapäivää, pitkään aikaan saatoin sanoa, että mieleni oikeasti lepäsi. Siinä mielentilassa olisin mielelläni viettänyt pidempäänkin. Saakoon nämä muutama kuva puhua puolestaan.

I think you have noticed, that I find it extremely hard to write a post with few words only. This time I'm really trying hard, because the feeling I had during and after the evening we had with my friend can be described with one word only: perfect. It was perfect way of spending the evening and I cannot remember when was the last time, when I was so relaxed! I could have spent more time feeling like that. I hope that these couple of pictures can tell you a little bit of my feelings.

Apple tree

Otsikko täynnä mielikuvitusta tänään. :D Olen ollut nyt totaalisen naimisissa työni kanssa taas viimeiset viisi päivää, enkä siksi ole ollenkaan ehtinyt postailla. Töissä kaikki sujuu tällä hetkellä oikein mukavasti. Tällä viikolla olen ollut ensimmäistä kertaa yksin sekä ilta- että aamuvuorossa keittiöhoitajana ja pidän kyllä siitäkin hommasta erittäin paljon. En oikeastaan edes muista olenko kertonut laisinkaan missä olen töissä, mutta en nyt enempää paljasta täällä kuin sen verran, että hoidan vanhuksia. Ja paikassa jossa olen töissä, tehdään ruoka itse paikan päällä. :) Joten olen päässyt kokkailemaan ja jo näiden kahden vuoron aikana ja niiden jälkeen olen saanut sanoa, että "Tänään minä tein ensimmäistä kertaa...". Ja sitä on tullut tehtyä ensimmäistä kertaa velliä (tosin laktoosittomasta versiosta helmisuurimovelliä tuli puuroa) ja tänään makkarakeittoa, joka oli muuten hyvää, vaikka itse sanonkin. :) Keittiövuoroissa tykkään siitä, että aika menee todella nopeasti, eikä välissä ole juuri aikaa edes istuskella. 

Eilen minulla oli muuten askelmittari mukana töissä ja kahdeksan tunnin iltavuoron aikana askelten määräksi tuli hieman vajaa 7000 askelta, olisikohan tarkalleen ollut joku 6924 tai vastaavaa. Iltavuoro on vielä yleensä aamuvuoroa leppoisempi vuoro joten täytyy ottaa mittari mukaan vielä aamuvuoroonkin, kun huonehoitajana olen ja katsoa, menisiko 10 000 askelta rikki. :D Ei ainakaan tarvi hirveästi hyötyliikunnan puutteesta huolehtia, kun tuon määrän kävelee töissä päivässä ja pyöräilee vielä töihin ja takaisin sen noin 5,5 kilometriä suuntaansa. Töissä kyllä huomaakin sen, että liikuttua todellakin tulee, sillä ihan melkein miehen annoksia tulee syötyä ja ennen ruokaa on kyllä aina todella nälkä. :D

Tuosta askelmittarin hakumatkasta minulla onkin vielä "hauskaa" kerrottavaa. Tarina asiakaspalvelusta, jota voi saada vain täällä landella. :D Lainasin tuon askelmittarin siis kirjastosta. Kirjastotäti sitä siinä minulle pakkaili, kun hän huomasi, että siitä ovat patterit loppuneet. Hän soitti jollekin tyypille, joka lupasi tulla pikimiten katsomaan, mitä hän asialle voisi tehdä. Kello oli tuossa vaiheessa jotain 20 vaille yksi ja työni alkoivat siis yhdeltä. Hetken päästä kirjastoon saapui nuori (ei ollenkaan pahannäköinen :D) mieshenkilö, joka tutkaili askelmittaria ja kyseli, että onko siihen kirjastolla vaihtopattereita ja muuta. Kävi ilmi, että hänen täytyisi lähteä vaihtamaan pattereita muualle. Olimme siinä puhuneet, että töihin olen mittaria viemässä ja kirjastotäti sanoi, että olen menossa yhdeksi töihin. Mies totesi, ettei kyllä tohdi luvata ehtivänsä ennen sitä mittarin kanssa takaisin kirjastolle. Sanoin, että ei se haittaa, voin hakea kyllä mittarin toisenakin päivänä. Olenhan minä koko kesän töissä tuolla samassa paikassa, joten ei sillä hengenhätä ollut ollenkaan. Mies sitten kysyi työpaikkaani ja selitimme kirjastotädin kanssa, missä työskentelen ja mies sanoi tuovansa mittarin patterinvaihdon jälkeen minulle suoraan töihin. Nimeäni hän vielä kysyi ja lähti sitten vaihtamaan pattereita. Hymähtelimme keskenämme kirjastotädin kanssa, että johan nyt oli ystävällistä. Lähdin sitten töihin ja hieman siinä yhden jälkeen tämä mies tuleekin sen mittarin kanssa ja toivottelee monia askeleita ja lähtee pois. Olisipa tuolaisia ihmisiä maailmassa enemmänkin. :D

I've been totally married with my job last five days, so I haven't had any time to do posts even though I would have wanted to. Okay well I would have had some time but I've been totally exhausted after work most of the time. Soo at the moment everything is going very well at work. This week I've had my first shifts alone as a kitchen "nurse" in  morning- and eveningshifts. I like working in the kitchen a lot! I don't remember if I've even told you guys where I'm working but I'm not revealing more about my job place but I can tell you that I'm working with elderly as a practical nurse. :) And in the place I'm working we make the food ourselves. Usually it is coming from some bigger kitchen in these elderly homes but our place is different, and I like it. :) So I've had a chance to make food and during these two shifts and after them I could have said that "Today I made ... for the first time". And what I've been doing for the first time? Well, gruel (lactose free version of it ended up actually be porridge :D) and sausage soup. And I think my cookings totally rock! What I also like with kitchen shifts is that I there is almost no time at all for sitting down and waiting the shift to end.

Yesterday I had step counter with me at work because I was curious how many steps I'm taking during the day at work. And it was something like 7000 steps during evening shift. Exact number of steps was 6924 or so. Evening shift is usually not so busy than morning shift when working in rooms so I have to take the counter with me agen when I have morning shift in rooms (we have kitchen nurse and room nurse in every shift). At least I don't have to be afraid that I don't exercise enough when I'm walking that amount almost every day at work and cycling to work about 5,5 kilometres and back home the same. And I can notice that at work because I eat like man when we have lunch or so. :D And I'm always really hungry at work before we start eating!

And I have some "funny" story about when picking up that step counter. Story of customer service that is not possible anywhere else than here in the countryside. :D I borrowed that step counter from library. Librarian was packing that for me when she noticed that the battery was empty. She called to some guy, who promised to come as soon as possible to see what he could do. At this point it was 12:40pm, which meant, that my shift was about to start in twenty minutes. After a moment young guy (not bad looking at all :D) came into the library and asked if they had batterys in the library. It turned out that the guy had to go somewhere in order to change the batteries. We had talked that I was going to take that counter to work and the librarian said that my shift is starting in fiveteen minutes. Guy said that she couldn't promise that he can bring it back so quickly and I said that it is okay, that I could come to get it some other day. But then the guy asked that were I'm working and after we had explained it with the librarian, he said that he is going to bring me the step counter after changing the batteries. He just asked my name and left. And we were like: that was something we could call as a good customer service. So I went to work and after fiveteen minutes or so the guy came and brought the step counter with him and said that I should walk a lot now: and then he left. I wish there were more people like that in this world. :p

Tänään minulla on sitten menossa ensimmäinen vapaapäivä niistä kolmesta. Minun kolmen viikon työvuorolistani näyttää kyllä äärimmäisen hyvältä, sillä tämän kolmen vapaapäivän lisäksi minulla on toinenkin kolmen vapaapäivän putki ensiviikon sunnuntaista lähtien. En sitten ollenkaan laita pahakseni tätä. :D Tänään olen siis nukkunu johonkin puoli kymmeneen asti ja duunaillut jotain turhaa tunnin tai pari kotona. Sen jälkeen  menin ystäväni M:n luokse ja hänen kanssaa lähdimme keskustaan. Kävimme kaupassa ja menimme laulamaan temppelille, sillä laulamme siellä huomenna kokouksessa. Jossain vaiheessa hän lähti tervehtimään toista ystäväänsä työpaikalle ja minä jäin vielä yksikseni laulamaan tunnin ajaksi. Neljän aikaan tulin kotiin ja söin päivällisen. Nyt istuskelen koneella ja odotan, että kello tulee seitsemän, sillä silloin menen toisen ystäväni luokse ja illan ohjelmassa on luvassa rantasaunaa ja luultavasti myös uimista. ♥ Täytyy sanoa, että tällä hetkellä mikään ei ehkä voisi kuulostaa paremmalta kuin tuo rantasauna, aion niin rentoutua siellä. Ja ostin vielä kaupasta itelleni tänään Fazerin sinistä, salmiakkia ja klementiinejä: it has to be a perfect evening! En muuten tiedä mitä on tapahtunut, kun olen yhtäkkiä alkanut pitämään salmiakista. Olen aina vihannut salmiakkia! Tai no kaikkia muita salmiakkikarkkeja paitsi niitä lauantaipussissa olevia autokarkkeja, niitä olen aina rakastanut palavasti. :p Mutta nyt minulla on pieni rasia salmiakkia ja minä jopa tykkään niistä. It's weird..

Today I'm having the first free day of those three. My worklist for three weeks has been pretty awesome because still after this three days I'm going to have other three days off from work after next week. Not complaining at all! :D So today I slept until 9:30am or so and after that I've been doing nothing for couple of hours. After that I went to visit my friend M and with her we went to centre to the store and the to church, where we practiced because we are singing there tomorrow. At some point M left to see her other friend who was working near the church and I stayed in the church. It has been a while since I've been singing and it felt so good to sing. :) 4:00pm I came home and had my lunch and since that I've been doing nothing agen, writing this post and cleaning my room a bit. I'm waiting the clock to be 7:00pm because then I'm going to visit my other friend and we are going to go to their beachsauna and probably swimming also. ♥ At this moment I really cannot imagine anyway better of spending my evening than going to sauna! I'm so going to relax there and have a good time with my friend. And I bought for myself chocolate, salmiac and mandarin so this is going to be a perfect evening! Btw, I don't know what has happened to me, becayse I've never liked salmiac at all but now I can almost say I like it! I'm getting old, I guess.. 

Kuvituksena otoksia joitakin päiviä sitten upeasti kukkineesta omenapuustamme. Kuvasin omenapuuta ehkä kolmena päivänä niin ennen töitä kuin niiden jälkeenkin, sillä omenapuu oli oikeasti aivan uskomattoman kaunis kukkiessaan. Ja kuten ylimmästä kuvasta näette, sillä on myös kokoa! Ainut huono puoli tuossa kukkimisessa on se, että puu on täynnä mehiläisiä, joista en pidä ollenkaan. Oli vaikea edes mennä ottamaan noita kuvia kovin läheltä, kun se pelkkä pörinä sai minut jo melkein juoksemaan karkuun. :D Mutta nyt lähden viettämään täydellistä vapaapäivää! Hyvää lauantai-päivän jatkoa teille kaikille. ♥

And some pictures og our so beautifully blossoming apple tree. I had something like 50 pictures of it in my phone because it looked so beautiful and I tried to make sure that I got some good pictures. :D As you can see from the first picture, the tree is also quite big! One bad thing about that beautifullness is that the tree is full of honeybees and I hate them. It was hard to take pictures close to that tree because even that noise makes me wanna run away. :D But now I'm going to spend a perfect free day! Have a nice Saturday you all. ♥

Bloglovin'

Aikaisemmin on kuulema ilmennyt ongelmia sen kanssa, kuinka blogiani voisi seurailla Bloglovin':n kautta. Ajattelin nyt vihdoin tehdä asialle jotain ja tuosta alapuolelta löytyisi nyt suora linkki, jonka kautta voitte seurata blogiani. :) Toivottavasti tämä toimii tällä kertaa! Sivupalkista löytyy myös namiska, jota painamalla blogini seuraaminen onnistuu kätevästi. :)

I heard, that before it was problem to follow my blog via Bloglovin', so I decided to do something about it! Now you can see link below and when you click that link you are able to follow my blog via Bloglovin'. :) Hopefully it works this time! There is also "Like on bloglovin'" -button on the left sidebar. :)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ps. Huomatkaa alapuolella päivän toinen postaus!

Ps. Pleace, notice below the other post of the day!

The day when dream started to become reality

Kuten tuossa postaus kaksi takaperin lupailinkin, aion hieman tarkemmin kertoa täällä vaihtoonhaustani: mitkä ovat taustat ylipäänsä koko ajatukselle lähteä vaihtoon, kuinka käytännön asiat ovat sujuneet tähän mennessä, mitä odotan tulevalta vaihdolta ja niin edelleen. Tarkoituksenani olisi myös täälläkin melko tarkkaan kertoa kaikista haun vaiheista ja itse vaihdosta, jotta sellaiset lukijat joita vaihtoonhaku kiinnostaa voisivat lukea, kuinka homma etenee, muut lukijat voisivat jatkaa ihan vain sen minun elämäni kyyläämistä (:D) ja minä itse voisin myöhemmin olla hieman enemmän perillä näistä elämänvaiheista. :) Olen kyllä tämän asian tiimoilta myös aika ahkerasti päivittänyt paperista päiväkirjaa ja sekin olisi tarkoituksena pitää ajan tasalla koko vaihdon ajan, mutta saa nähdä missä vaiheessa jompikumpi jää päivittämättä. Veikkaan, että ensimmäisenä niin käy sille paperiselle versiolle. :D

 As I said couple posts ago, I'm going to tell you here more about me applying to exchange: what is the background of all this, how I got an idea about going abroad, how all the practicalities have started to solve themselves out, what I'm looking for when I'm applying for an exchange and so on. The main purpose is also in here quite precisesly tell about every phase of applying and being abroad, so those readers who are thinking of going abroad could read how things are going on, other readers could keep on going reading how I'm doing and I could later on think back this part of my life. :) I have started to update the paper version of my diary also about these things and the purpose is also to keep that one updated so I could read my thoughts from there also but we'll see which one is the one that I forget to update. Probably it we'll be the paper diary. :D

Aloitetaanpa siis! Mistä tämä kaikki siis alkoi? Olen aina ollut todella kiinnostunut ulkomaille lähtemisestä ja maailman näkemisestä. Kenties yksi innostuksen lähde on ollut ystäväni, joka kävi meidän lapsuudessamme ulkomailla vähintään kerran vuodessa ja hän toi minulle aina kaikkia hienoja tuliaisia ympäri maailmaa, joista osa edelleenkin koristaa huonettani täällä kotopuolessa. :) Tällä hetkellä ulkomaanmatkailuni rajoittuu kuitenkin tasan kolmeen matkaan, joista kahden määränpäänä oli naapurimaamme Ruotsi ja yhden toinen naapurimaamme Viro. Toinen Ruotsin-matkoista oli vielä sellainen, että kävimme maissakin pyörähtämässä vain ehkä kymmenen minuutin verran. Ollessani lukion toisella luokalla meidän ryhmäämme tuli vaihto-oppilas Thaimaasta. Vuosi hänen kanssaan vierähti aivan liian nopeasti, mutta hänestä sain elinikäisen ystävän, hänen kauttaan sain myös valtavasti rohkeutta englannin puhumiseen (vaikka loppuvuodesta hän puhui jo miltei täydellistä suomea) ja lähtemättömän innostuksen lähteä vaihtoon ulkomaille! Tiesin, että lukioaikanani se ei tulisi olemaan mahdollista, mutta olin aivan varma, että korkeakoulussa hyvän sauman löytyessä, hakisin vaihtoon ihan taatusti. Siitä ei ollut pienintäkään epäilystä.

So let's get started! How this all began? I think I've always been dreaming about going abroad. I have one friend who, when we still were kids, travelled at least once a year and always brought me some nice souvenirs from all over the world and some of them are still in my room after all these years. :) So far I've only been outside of Finland three times: two times in Sweden and once in Estonia. And first time in Sweden, we were actually on shore about ten or fifteen minutes. During my second year of high school, we got into our group an exchange student from Thailand. Year was too short time and too soon it was over, but I got a friend for a lifetime, I wasn't so afraid of speaking English anymore and I was even more sure about that I one day would go an exchange. I knew that it wouldn't be possible when I'm still in high school but after that nothing could stop me. There wasn't the smallest doubt of that.

Ensimmäinen vuosi JAMKissa alkoi, mutta ajatukset vaihtoonlähdöstä olivat vielä melko kaukana taka-alalla. "Onhan tässä vielä kauan aikaa miettiä asiaa, eihän minun lähtöni ole vielä pitkään aikaan", ajattelin, enkä sen kummemmin miettinyt koko asiaa. Taisi olla viime vuoden puolella, kun osallistuimme E:n kanssa vaihtoinfoon ajatuksenamme vain käydä vähän kuuntelemassa, sillä eihän meidän vaihtomme olisi vielä ollenkaan ajankohtainen. Tai niin ainakin meidän annettiin ymmärtää. Hieman vaivaantuneella fiiliksella vaihtoinfossa ainakin minä olin, sillä kaikilla muilla tuntui olevan melko selvät sävelet vaihdon suhteen, yhdellä oli jopa lähtö niin valmiissa kantimissa, että enää vain lentoliput puuttuivat. Ja meiltä sai vain vastauksen: "Nooh minua voisi kiinnostaa lähteminen Ruotsiin, Norjaan, Viroon, Englantiin tai vaikka Espanjaan. En oikeastaan vielä edes tiedä mitä sinne lähtisin tekemään". Kun sitten myöhemmin asiasta keskustelimme, kävi ilmi, että ensimmäinen haku jolla meidän olisi ollut fiksua hakea, meni jo. Ja meille vain oltiin koko ajan toitotettu, että ei teillä ole vielä mihinkään kiire, te ehditte kyllä hakea myöhemminkin. Onneksi jäljellä keväälle 2013 oli vielä täydennyshaku, mutta se koski ainoastaan Euroopan maita ja niitä paikkoja, joita ei vielä siinä varsinaisessa haussa oltu saatu täytettyä.

 First year at JAMK University of Applied Sciences started but the thought of going abroad was still quite far away at the background. "I still have lots of time, I don't have to think this now", I thought and I really didn't give much thoughts for it. It was maybe end of autumn semester when me and E went to listen to this info about exchange period. Our purpose was only to listen a bit because we were told that it is not time for us to apply yet. It was quite embarrassing to listen everyone else telling when they were leaving, where they were leaving and so on when all we knew was that "I could go to Sweden, Norway, Estonia or England. I don't know yet when I'm going or what I'm going to do there". There was one girl, who has everything ready, only thing she needed to do was bying air tickets. Later on when we were talking about this, we realised that we should have actually already applied for spring 2013 but the applying period had already passed. Luckily there was still an additional applying period left but that was only for European countries and for those places that weren't yet filled up.

Tuossa sitten varmaan viikko ennen koulun loppua oltiin sovittu E:n kanssa tapaaminen kv-koordinaattorin luokse, että saataisiin näitä mahdollisia vaihtoasioita jo eteenpäin ennen kesän alkua, sillä tuo täydennyshaku alkaisi jo heti pian koulun alun jälkeen, jolloin haku tulisi todella nopeasti. Oli jotenkin tosi hassua jutella noista asioista tuon tyypin kanssa, koska itselläni ainakin oli tosi epätodellinen fiilis vielä koko lähdöstä ja vieläkin tuntuu siltä, että olenkohan minä nyt muka ihan oikeasti lähdössä johonkin. Tuolloin ainakin osaksi tuo tunne johtui siitä, etten ollut kertonut vielä porukoilleni aikeistani lähteä vaihtoon ja tiesin, että jos jostain, niin heiltä suurimmat vastustelut asialle saisin. Ystäväni E oli hyvin varma jo tuolloin, että hän haluaisi lähteä Irlantiin ja minä totesin vain, että minulle on oikeastaan ihan sama minne lähden, kunhan vain pääsen lähtemään johonkin. Vaihtoehtoina olivat tuolloin muun muassa edellä mainitut Ruotsi, Norja, Viro, Englanti ja Espanja. Aikamme siinä keskusteltuamme kv-koordinaattori kysäisi, että olemmeko aatelleet hakea samaan paikkaan. "Miksi ette lähtisi molemmat Irlantiin?" hän kysyi ja E ja minä vilkaisimme toisiamme. "Mikä ettei", oli vastauksemme ja niin suunnitelmamme alkoivatkin näyttää siltä, että viettäisimme yhteisen kevään 2013 vihreässä Irlannissa.

 So about two weeks before school was ending we went with E to meet international cooridinator so we could get the things started before summer holiday because the additional applying period is going to start almost immediately after start of school in the autumn. It was somehow really strange to think about going because it felt like I'm not going. :D If you know what I mean. I still feel like I'm not sure if I'm going even though I've started to do things so that I could leave after christmas. Maybe first I was so unsure about my leaving was that I hadn't told my parents anything about going and I knew that if someone was going to go against my plans of leaving, it would be my parents. E was already sure that she wanted to go to Ireland, when we went to meet the coordinator. I just said that for me it doesn't really matter where I'm going if I just can go somewhere. But I said, that maybe Sweden, Norway, Estonia, Spain or England would be my options. Then the international coordinator asked that why we don't both go to Ireland. Me and E looked at each others and then we were that why not. So, now it seems like that we both are going to spend our spring 2013 in the green Ireland.

Tähän mennessä vaihdon eteen en ole pystynyt tekemään sen kummempia, kuin täyttämään Europassin (joka on eräänlainen kansainvälinen CV) ja kirjoittamaan motivation letterin, jossa minun piti kertoa hieman itsestäni, miksi olen hakenut tälle koulutusalalle, minkä takia haluan lähteä vaihtoon ja mitä aion vaihdon aikana tehdä. Kv-koordinaattori on toivottavasti laittanut nämä tiedostot jo eteenpäin yliopistoon, jossa aiomme vaihdon aikana opiskella (University College Cork). Seuraava askel on sitten odotella vihreää valoa Irlannista ja jos vihreää valoa näytetään, niin hakupaperit lähtevät Irlantiin sitten syksyllä. :)

 So far only thing I could have done is filling the Europass, which is like international CV and writing Motivation Letter, where I had to tell something about myself, why I decided to start studying nursing, why I'm applying for an exchange and what I'm going to do during it. International coordinator should have already send these files to University College Cork, where we are going to study if we are accepted. Next step is to wait for green light from Ireland and if we get it, in autumn we can send our applying documents there. :)

Kauhistus miten pitkä postaus tästä tulikaan! :D Ja aikaakin tuli käytettyä muutamisen tuntia. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kaikille, jotka tunnustavat lukeneensa tämän sepustuksen loppuun saakka. x) Mutta nytpä olen ainakin kertonut perusteellisesti kaiken, mitä tämän vaihtoonlähtöajatuksen takana oikeastaan olikaan.

 Gosh how long post this is! :D And I spent few hours for writing it. Ten points to that person who confess reading this from the beginning till the end. x) But no one can now say that I didn't tell precisesly about appllying and thoughts about it. :D

".. minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä."

Vähiin kävi ennen kuin loppui, työni nimittäin! Tai siis vain tämä kahdeksan päivän putkeni, työthän jatkuvat edelleen läpi kesän aina elokuun puoleen väliin saakka. Äkkiä se kahdeksan päivää vain meni, vaikka aluksi ajattelin, etten edes selviä hengissä tuosta rupeamasta. Eilen kyllä olin hieman heikolla hapella, koska olin ollut aamulla niin väsynyt, että olin aivan unohtanut syödä ja kun työpaikalla tulee käveltyä varmaan kilometritolkulla päivän aikana siivoilun ja kaiken muun puuhailun lisäksi, aloin olla melko huonovointinen ennen kello neljältä olevaa päivällistä. Ruoka ei oikein tahtonut enää maistua, mutta onneksi se alkoi siitä iltaa myöten helpottamaan, kunhan muistin vain juoda paljon. Tämä päivä menikin jo suhteellisen kivuttomasti ja niinpä vain kävi, että kolmen päivän vapaani alkoi! :) Seuraavan kerran töihin sitten maanantai-illaksi. / And so it ended, my eight days in a row at work. It went actually quite quickly, even though I was afraid that I'm never gonna make it alive. Well, yesterday I was feeling quite bad because I was so tired in the morning, that I actually forgot to eat after breakfast. After walking many hours at work and cleaning and doing stuff without drinking and eating made me feel quite bad when it was time to eat dinner. I really didn't feel like eating but I got something down and after hour or so I started to feel better. :) And today went quite smoothly and now it's time for three days off! Next time I'll be at work on Monday evening.

Luonto näytti minulle eilen koko kauneutensa polkiessani töistä kotiin. Pienessä Vimpelin sivukylässä, josta olen kotoisin, oli satanut ilmeisesti aika paljonkin illan aikana sillä heti vuoroni loputtua äitipuoleni soitti ja kysyi pitääkö minut hakea töistä, vaikka kylällä ei edes satanut vettä ollenkaan. Eipä sitä juuri ripottelua enemmän satanut koko matkalla, mutta ilta oli niin uskomattoman kaunis, että olisin varmana jäänyt ulos pidemmäksikin aikaa, ellei minun olisi jälleen tänään pitänyt herätä töihin aamulla varttia vaille kuudelta. / Nature showed me it's all beauty yesterday when I cycled home from work. I live ca. 5½ kilometres away from the centre of Vimpeli and right after my sift ended my stepmum called and asked if they needed to pick me up. It had been raining the whole evening in the place where I live even though it wasn't raining at all in the centre. It rained only a little in my way home but the evening was so incredibly beautiful that I would have liked to stay outside the rest of the evening but I had to go to sleep because I had morning sift today.

Huomenna mun pitäis olla kylällä taas heti aamusta, sillä mulla on autkoulun kakkosvaiheen liukasajo. Vähän jänskättää mitä siitä tulee. :D Hauskaa ainakin luultavasti. Tässä menneinä päivinä yksi työkaveri vielä totesi, että eikös tuo nyt ole aivan turhaa, kun sama miten siellä ajaa siitä pääsee läpi ja huvista joutuu vielä kaiken lisäksi maksamaankin. Olen kyllä aivan samaa mieltä sillä varmaan abauttiarallaa puolen tunnin pyrähdyksestä öljyllä liukastetulla radalla joutuu pulittamaan 65 euroa. Melkoista riistoa minusta. :D Mutta ei auta, pakko sinne on mennä, jos sen pitkäaikaisen ajokortin haluaa. / Tomorrow I have to wake up quite early because I have the second part of my driving school. We have this place where we have area which has been made slippery and we have to drive there. One of my colleagues at work said that it is quite useless to go there because it doesn't matter how you are driving there because you will pass it (it is not even test or anything) and you also have to pay for it. I totally agree because I also feel that it is useless (even though it is quite funny) and I also have to pay 65 euros.. :D But no can do, I have to go there in order to get my permanent licence for driving.

Mutta eipä mulla muuta tälle päivälle. Hyvää viikonlopun alkua kaikille ja nauttikaahan olostanne! :) / That's all for today. Happy start of the weekend and enjoy yourselves! :)

Jatkoa eiliselle..

Noniin. Nyt olisi sitten aika vastata niihin Lauran antamiin kysymyksiin. :) / Well, no it is time to anwer to those questions that Laura asked from me. :)

001 Mitä limsaa ostat kaupasta? / What soda do you buy from the store?

Minä en oikeastaan juuri koskaan osta limsaa kaupasta. Äärimmäisen harvoin ehkä jonkun pullon itselleni, mutta oikeastaan se rajoittuu vain siihen, kun ollaan porukalla menossa jonnekin, niin sinne saatan viedä mukanani muutaman pullon limsaa. Valintani silloin on luultavasti joku Jaffa. / I don't actually ever buy soda from the store. Or maybe extremely rarely I buy a bottle for me but most of the time if I happen to buy soda, I'm taking it somewhere where we are hanging out together with friends. Then I usually choose some Jaffa.

002 Minkä lemmikin halusit pienenä? / What pet you wanted when you were little?

En kyllä muista. Mutta luulen, että perus kissa ja koira olivat ne lempparini, jotka olisin itsellenikin mielelläni ottanut. Ehkä ennemminkin se kissa. / I don't remember. But I think I would have chosen either a cat or a dog.

003 Leikitkö pienenä autoilla vai barbeilla? / Did you played with cars or barbie dolls when you were little?

Sekä että, mutta suurimman osan ajasta kyllä barbeilla. / Both, but most of the time with barbie dolls.

004 Tykkäätkö talvesta vai kesästä? / Do you like winter or summer?

Kesästä enemmän, ehdottomasti! / I like summer more, that's for sure!

005 Millaisena näet itsesi 10 vuoden kuluttua? / How you see yourself after ten years?

Perheellisenä ainakin. Toivottavasti olen naimisissa elämäni prinssin kanssa ja meillä on kenties jo kaksi lasta (ehkä enemmänkin). Olen ainakin jo sairaanhoitaja, mutta olen saattanut jatkaa opintoja, kenties jopa lääkikseen saakka. Elämäni saattaa olla täällä koto-Suomessa, tai jossain muualla tällä pienellä pallollamme, kuka tietää. Asumme vielä kenties jossain pienemmässä asunnossa, mutta haaveilemme oman kodin rakentamisesta. Meillä asustaa myös luultavasti jotain karvaisia pikkuystäviä. / I'm having a family, that's for sure. Hopefully I'm married with the man of my dreams and we have two kids (or even more). I'm working as a nurse or I have continued my studies maybe even to medical school. I'm living either in home sweet home Finland or somewhere else. I think we are still living in some small apartment but we are dreaming of building our dream home. We also have pets. :)

006 Mikä on sinulle tärkeintä? / What is the most important thing for you?

Se, että on jotain, mistä pitää kiinni. Jotain mikä on itselle tärkeää. Olen pohtinut toisinaan ihmisiä, jotka eivät käy töissä, eivät käy koulua, joilla ei ole säännöllisiä harrastuksia ja näin ollen ei mitään tiettyä porukkaa, jonka kanssa olla ja nähdä säännöllisesti. Tuntuu, että silloin jäisi aivan yksin ja olisi helppoa vain jäädä kotiin istumaan tietokoneen ääreen ja miettimään omia murheitaan. Uskoni on myös asia, joka kantaa minua aina eteenpäin. :) Niinnojaa ja ystävät ja musiikki ovat minulle tärkeitä. Paljon asioita, jotka pitävät minut elämässä kiinni ilman, että minulla on suurempaa vaaraa mökkiytyä yksin itsekseni pohtimaan elämän pahuutta. :) / The fact, that I have something to hold on. Something that is important for me. Sometimes I've been thinking of people who don't have a job, who don't go to school, who don't have regular hobbies or anything where they could meet people and be part of something. It feels like that it would be so easy to just stay home sitting in front of computer and just be alone. Luckily I'm not in that situation. My faith is also big part of my life, it is something I can always count on. :) And well, of course friends and music are important for me. Lots of stuff that keeps me in touch with life without having a fear that I'm alone in this world. :)

007 Millainen rooli sinulla on ystäväporukassa, oletko naurattaja, hiljainen, johtajatyyppi vai jotain muuta? / What role do you have when you are with group of friends: are you the one that makes everyone laugh, quiet person, leader type or something else?

Ainakin ennen olen ollut tuota johtajatyyppiä, halusin myöntää sitä itselleni tai en. Varmaan edelleenkin jotain tuon tyylisiä piirteitä minussa on, mutta olen tiedostanut asian ja yrittänyt päästä tavastani pomotella eroon. Nykyään olen ehkä enemmänkin.. Jaa, oikeastaan en tiedä millainen nykyään olen. :D Ehkä blogia lukevat kaverini voisivat kertoa millainen tyyppi olen kaveriporukassa? :) / At least before I was the bossy one. I didn't like this part of me and I think that nowadays I have since mended my ways. Maybe there is still tiny part of me who wants to be in charge. :D Nowdays I'm more like... Well, actually I don't really now. I'm asking friends of mine to answer to this question. :)

008 Millä tavoin valitset vaatteet joita ostat/käytät? / How do you choose the clothes that you buy/wear?

Lähinnä sen perusteella mikä näyttää kivalta, eikä maksa omaisuutta. Jyväskylässä minusta on tullut todellinen kirpparihirmu ja nykyään minulla on vaikeuksia ostaa kaupasta normaalihintaisia vaatteita, koska ajattelen vain kuinka paljon halvemmalla voisin saada joko aivan samanlaisen tai vastaavan kirpparilta. :D

/ Most of the time I just choose something that looks nice and doesn't cost me a fortune. When living in Jyväskylä, I've found the world of flea markets and nowadays I'm feeling it difficult to buy clothes for normal prices in shops because I'm thinking that I could found the same item or at least same kind of one from flea market. :D

009 Mistä kotitöistä tykkäät eniten? / What kind of housework you like the most?

Nyt on paha.. Luulen, että tykkäisin ehkä pyykkäämisestä eniten, jos olisi kämpässä oma pesukone. Mutta koska meillä on pesukone pyykkituvassa, on niiden pyykkien raahaaminen sinne melko rasittavaa. :D Imurointi on ihan ok. Ja täytyy myöntää, että tiskaamisesta tykkään jonkun verran, kun sen vain saa alotettua. x) Ennen kuin aloitan tiskaamisen, vihaan sitä suunnattomasti, mutta kun pääsen vauhtiin niin taidan jopa nauttia siitä jonkin verran. / This is a hard one. I think washing laundry would be the number one if we just had washing machine in our apartment. But now when it is in the basement for all the residents of the block of flats, I don't like it so much because you have to book a time when you are washing your laundry and you have to take them to basement and pick them back. :D Vacuuming is okay and nowadays I think I actually enjoy washing dishes. 

010 Minne matkustaisi 1000 eurolla? / Where would you travel with thousand euros?

Noh tällä hetkellä, kun tuo vaihtoon lähteminen alkaa olla minulla kenties edessä päin, niin täytyy sanoa, että varmaankin käyttäisin tuon tuhat euroa vaihtoon Irlannissa. Mutta muuten varmaankin ottaisi äkkilähdön jonnekin lämpimään kohteeseen ja menisin makoilemaan viikoksi tai kahdeksi rannalle. :D / Well now when I'm filling up all the papers and stuff for the exchange period, I would say that I would use that 1000 euros for that. But otherwise I think I would take a last-minute flight to somewhere warm and I would stay in the beach for week or two. :D

011 Lempiruokasi? / Your favourite food?

Minä tykkään niin monesta eri ruoasta, että vaikea valita suosikkia! Kaalikääryleet on yksi lemppari, kalapuikot & tartar-kastike tärkeänä osana ateriaa (:D) sekä riisipuuro ovat ainakin joitain lemppareitani. Mutta minä kyllä suurimman osan ajasta tykkään kaikesta mitä eteeni saan, en ole turhan nuuka ruoan suhteen. :D / I like so many different foods that it is hard to pick one favourite! Stuffed cabbage roll is something I love, fish fingers with this special sauce and rice porridge are one of my favourites, but most of the time I like anything that I got. I'm not too stingy with the food I eat. x)

-------

Sitten olisivat vuorossa minun kysymykseni. :) / And then to my questions. :)

001 Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? / What is in your opinion the purpose of life?

002 Mihin ammattiin kouluttaisit itsesi, jos toimeentulo ei tulisi olemaan ongelma? / What would be your profession in the future if the money wouldn't be a problem?

003 Mitä suunnitelmia sinulla on kesälle 2012? / What plans you have for the summer 2012?

004 Suurin unelmasi? / Your biggest dream?

005 Suurin pelkosi? / Your biggest fear?

006 Lempikirjasi, -elokuvasi ja -bändisi? / Your favourite book, movien and band?

007 Jos sinun tulisi valita yksi ruoka, jolla elää lopun elämääsi, mikä se olisi? / If you had to choose one food you would have to eat the rest of your life, what would it be?

008 Täydellinen tapa viettää sadepäivää? / Best way of spending the day when it is raining?

009 Jos elämästäsi tehtäisiin tv-ohjelma, millainen se olisi? / If there would be a tv-show based on your life, what kind of show it would be?

010 Taito, jonka haluaisit oppia? / A skill, you would like to learn?

011 Jos sinun olisi pakko luopua jostain aististasi, mikä se olisi ja miksi? / If you had to give up one of your senses, what would it be and why?

8 days in a row

Sain juuri muutama päivä sitten tämän vuoden viimeisen koulutehtävän, jonka kanssa tappelin kolmisen viikkoa. Nyt kun sain sen tehtävän tehtyä ja palautettua, niin ei tarvitse enää potea huonoa omaatuntoa blogien lueskelusta tai oman blogin päivittämisestä. :D Sain tuossa Lauralta yhden blogihaasteen ja ajattelin sitten tässä siihen vastailla. :) / Just couple of days ago I finished the last assignment for this academic year. I totally lost my motivation and it took something like three weeks to finish that assignment. But now when I have returned it, I don't have to feel bad when reading blogs and updating my own. :D I got this blog challenge from Laura and I'm going to answer to that right away. :)

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään. / Everyone has to tell 11 things about themselves. 

2. Vastaa kysymyksiin, jotka olet saanut. / Answer to questions, which you got.

3. Luo itse 11 kysymystä niille, joille lähetät haasteen eteenpäin. / Make 11 questions for those to who you are going to send this challenge.

4. Mene heidän blogiinsa ja kerro heille, että haastoit heidät. / Go to their blogs and tell them about the challenge.

5. Älä haasta takaisin. / Don't send the challenge back.

001 Aloitin tänään 11 viikon juoksuohjelman, jonka jälkeen minulla ei pitäisi olla suurempia ongelmia juosta kymmenen kilometrin lenkkejä. Ajattelin kertoa tuosta ohjelmasta ja siihen liittyvistä tuntemuksistani, juoksuhistoriastani ja muusta mieleentulevasta oman postauksen myöhemmin. :) / Today I started running routine that lasts 11 weeks and after that it shouldn't be too hard for me to run 10 kilometres. I thought I'll tell you about the routine and the feelings I have because of it and everything else concerning the subject later on. :)

002 Olen tehnyt kesätöitä yksityisessä palvelukodissa nyt hieman yli kahden viikon ajan ja tykkään paikasta erittäin paljon! Vaikka aluksi tuntui siltä, että ahdistaa olla töissä koko kesä ja sekin jostain syystä ahdisti, että olen koko kesän samassa paikassa (jep, en todellakaan ymmärrä aina näitä omia ajatuksiani :D), niin tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän pääni varmasti halkeavan, jos joudun olemaan tekemättä mitään kokonaisen kesäloman! Ja onhan se kiva, että sitä rahaakin saa. :p / I've been working now little bit over two weeks in this private nursing home and I like it very much! Even though at first I felt like I don't know if I want to work the whole summer and somehow it felt stressful that I'm going to be in the same place whole summer (yes, I don't understand myself sometimes :D). But still I know myself well enough to know that I can't spend the whole summer without doing anything special.

003 Olen miettinyt, että paljastanko tämän asian vasta sitten, kun se on aivan varma vai haluanko jakaa tuntemuksiani teidän ja itseni kanssa täällä blogissa ja tulin juuri siihen tulokseen, että haluan teidänkin tietävän tästä: jos kaikki menee paremmin kuin hyvin niin vietän ensi kevään (tai ainakin osan siitä) Pohjanmeren toisella puolen Irlannissa! Tästäkin asiasta lisää myöhemmin. :) / I have been thinking if I reveal this thing to you after I'm 100% sure of it or if I want to share my feelings and thoughts about how everything is going and I came into conclusion that I want you to know about this and live this thing with me. :) Soooo if everything goes well, I'm spending next spring (or at least part of it) in Ireland and I'm super excited about it! Also more about this subject later on.

004 Ennen Jyväskylään muuttoa en jostain syystä oikein voinut sietää kävelyä, sillä olin tottunut polkemaan pyörällä ja käveleminen tuntui liian hitaalta tavalta päästä paikasta toiseen. Talven aikana kuitenkin, kun en tohtinut polkea enää pyörällä, opin pitämään kävelystä ja pyörän päälle istuminen keväällä venyi aika pitkään, koska nautin kävelystä niin paljon. / Before I moved to Jyväskylä I couldn't stand walking because I was so used to cycle everywhere and walking seemed like so slow way to get to places. But then during the winter, when it was too slippery for riding a bike I got used to walking and I kind of fell in love with it!

005 Olen tällä hetkellä koukuttunut Facebookin Bubble Witch Saga -peliin. / I'm "addicted" to Facebook's Bubble Witch Saga -game.

006 Päivän paras hetki suurimman osan ajasta on se, kun voi pitkän päivän jälkeen sulkea silmät ja rueta nukkumaan. :D / Best time of the day is definitely when after a long day I can close my eyes and start to sleep. :D

007 Seuraavaksi tällainen kenties hieman nolo paljastus: olen toisinaan salaa tykännyt hieman Justin Bieberistä ja hänen musiikistaan, mutta vasta uusimman musiikkivideon (Boyfriend) jälkeen minun on pakko myöntää, että onhan se poika aika kuuma. :D Hyi minua. / This one is little embarrassing: I've always liked Justin Bieber and his music in some way but after his newest music video (Boyfriend) was revealed I had to admit to myself that he is hooot! :D

008 Mun ulimatesuperlemppari tv-sarja kautta aikojen on One tree hill (olen tätä sarjaa muistaakseni hehkuttanut joskus vanhan blogini puolella) ja tällä hetkellä seurailen Gilmoren tyttöjä säännöllisen epäsäännöllisesti ja uusin aluevaltaukseni on Greyn anatomia. / My favourite tv-show of all times is One Tree Hill (I think I've mentioned this show in my old blog) and at the moment I'm watching Gilmore Girls every now and then and my newest field is Grey's Anatomy.

009 Minä olen varmaankin maailman suurin itkupilli mitä elokuviin tulee. Kävimme katsomassa yhden luokkakaverini kanssa elokuvan nimeltä Koti eläintarhassa ja minä olin varmaan koko salin ainut ihminen, joka oikeasti itki vuolaasti tuon leffan aikana. Vähän hävetti lähteä sieltä salista silmiään pyyhkien. x)) / I think I might be the worst cry-baby in the whole world what comes to movies. We went to see a movie called We Bought a Zoo and I think I was the only person who left the cinema crying like a baby. :D

010 En ole koskaan nähnyt elokuvia Aamiainen Tiffanylla, Star Wars (mitään niistä) ja niinkin legendaarisen leffan kuin Leijonakuningas olen nähnyt ensimmäisen kerran jossain muistaakseni jo 18 täytettyäni. :D / I've never seen movies Breakfast at Tiffany's, Star Wars (not one of them) and no matter how legendary it is, I saw The Lion King for the first time when I was maybe already 18 or so. 

011 Kuten jo aikaisemmin kävi ilmi, minä rakastan nukkumista ja minua ahdistaa jos tiedän yöunieni jäävän lyhyiksi. / As I revealed earlier, I love sleeping, and I feel really stressed out if I know that I don't have enough time to sleep (eight hours or so).

+ 012 Toisinaan minä hieman intoudun selittämään asioita. ;) / Sometimes I spell things out so that it is hard for me to stop. ;))



Vaikuttaisi vähän siltä, että minun on viisainta vastata noihin Lauran antamiin kysymyksiin ihan omassa postauksessaan, sillä kukaan ei muuten jaksa lukea tätä postausta loppuun saakka. :D Niin ja tämän postauksen otsikko muuten tulee siitä, että minulla on tällä hetkellä meneillään kahdeksan päivän työputki, josta yllättäen onkin jo viisi päivää takana ja enää kolme päivää edessä. Vähiin käy ennen kuin loppuu! Sen jälkeen olen ansainnut kolmen päivän vapaani. :) / I think it would be best to answer to Laura's questions in the next post because otherwise no one is not reading this post till the end. :D And about the heading of this post. I'm at the moment having my eight days in a row at work.. Five days behind and three still to come. Five days have passed so fast and I've totally earned my three days off after this eight day ast work. :)