Tervemenoa uuteen osoitteeseen!

Se on täällä! Uusi blogi nimittäin. Muutaman aamusta iltaan uurastetun päivän jälkeen uusi blogi näyttää siltä, että sen kehtaa näyttää jo yleisölle. Luulin, että aikaa menisi vielä kuukausi jos toinenkin ennen kuin saisin kyhäelmän eetteriin, mutta olin niin innoissani etten malttanut jättää asiaa enää puolitiehen. :D Kiitos käynnistä siis ja tervemenoa uuteen blogiin! Sinne pääsee kuvaa klikkaamalla tai painamalla TÄSTÄ.

Minä kiitän ja kuittaan täältä osoitteesta! ♥

Se on ohi nyt!

Tänään sain vihdoin ja viimein päätökseen tuon kotihoidon harjoittelun. Vaikka nautinkin harjoittelusta suunnattomasti ja toisaalta olisin mielelläni vaikka jatkanut sitä viikolla tai kahdellakin, niin olihan se hyvä fiilis saada taputeltua loppuun. Varsinkin kun viime harjoittelu päättyi sen keskeyttämiseen sisäilmaongelmien takia, niin on helpottunut fiilis, että tämän sain kunnialla suoritettua. :) Eipä tämäkään harjoittelu noiden ongelmien saralla ihan kivuttomasti mennyt: meidän tiimimme toimisto nimittäin on rakennuksessa, jossa on kovastikin ongelmia sisäilman kanssa (minun tuurini tuntien tämä ei liene mitenkään erityisen yllättävää? :D). 

Onneksi ohjaajanani oli kuitenkin sairaanhoitaja, joka myöskin kärsii näistä samaisista ongelmista ja olimme suurimman osan toimistollaoloajasta evakossa toisen tiimin toimistolla. Toisinaan jouduimme kuitenkin viettämään aikaa tuolla hometoimistolla ja kyllä minä sen voinnissani heti huomasin. Tämän viimeisen viikon vietin kuitenkin toisen työntekijän kanssa, sillä oma ohjaajani jäi lomalle. Toisen ohjaajani kanssa vietimme sitten kaikki iltapäivät tuolla pahamaineisella toimistolla, enkä kyennyt tekemään tällä viikolla yhtään ainutta täyttä työpäivää, sillä oireet olivat vain niin kovia. Useinmiten tunnin jälkeen pääni alkoi särkeä, minua alkoi huimata ja aloin voida pahoin. Tiistaina kotiuduin töistä migreenin kanssa ja tänään viimeisenä päivänä viimeiset puoli tuntia kokosin itseäni, etten olisi pyörtynyt. On se hassu juttu, että vaikka selkeästikin oireilen tuota sisäilmaa (kolme viikkoa tein ihan täyttä päivää ja oireilin ainoastaan kun toisinaan olimme muutaman tunnin hometoimistolla ja nyt en sitten pystynyt päivääkään olemaan töissä kolmeen saakka, jääkö siinä nyt epäselvyyksiä että mistä fyysiset oireeni johtuvat?), niin siitä huolimatta sitä miettii että onkohan tämä vika nyt vain korvien välissä. Eilenkin kun lähdin kotiin hyvissä ajoin ennen kuin oireet olivat ehtineet liian pahoiksi, niin mietin vain että olenkohan minä nyt vain laiska. :D Ihmismieli on kummallinen.

Oikeastaan minun piti vain tulla lyhyen lyhyesti kertomaan, kuinka ajattelin tämän iltani ja kenties huomisen päivänikin viettää, mutta runosuoni kukkikin nyt hieman enemmän. Olin siis jo aikaisemmin viikolla oikein kirjoittanut kalenteriini tämän illan kohdalle Leffailta ja sen ajatuksen voimin painoin tämän viimeisenkin harjoittelupäivän. Työpäivän jälkeen kävinkin sitten FilmTownissa vuokraamassa kaksi leffaa ja hakemassa vähän namusia kunnon rentoilua varten. Täytyy kyllä sanoa, että herkut on jo syöty, mutta kumpaakaan leffoista en ole vielä edes aloittanut. :D Katsoin nimittäin muutaman missaamani jakson Salkkareita ja McLeodin tyttäriä ja siinähän ne herkut tulikin nopeasti napsittua. No, voihan nuo elokuvat katsoa ilman herkkujakin huomenissa. ;) Tämän ja huomisen päivän ohjelmassa olisi kuitenkin luvassa lähinnä rentoilua sekä ehkä vähän ulkoilua ja asunnon siivoamista: tällä kertaa kuitenkin ihan siinä määrin vain kun nyt sängystä ylipäänsä jaksan nousta. ;)

Ajatuksia auringonpaisteesta ja uusista aluista

Suomen talvi on kyllä näytellyt parasta loistoaan viime päivien aikana! Vaikka pakkasta olisikin toisinaan saanut olla edes muutama aste vähemmän, niin kyllä nämä kertakaikkisen upeat säät ovat lyöneet viikon parin takaisen synkkyyden, märkyyden ja pimeyden ihan 6-0. Ei kylmyydestä nyt sinänsä mitään suurempaa haittaa ole ollut, pukeutumiskysymyshän se lähinnä on, mutta kyllä pyöräileminen reippaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa on jo hivenen extreemeä minun makuuni. :D En kuitenkaan valita, sillä kuten jo sanoin, valitsisin tämän talven ihmemaan ja auringonpaisteen ihan koska tahansa, jos vaihtoehtona on pimeä ankeus.

En tiedä teistä, mutta minuun kevään pitenevät päivät tuovat ihan uskomattoman määrän uutta energiaa! Kaikkein surkein aika vuodesta on mielestäni lokakuun ja joulukuun välinen aika, kun päivät lyhenevät lyhenemistään ja kun on vain pimeää kaiken aikaa. Joka vuosi poden tuona aikana jonkin sortin kaamosmasennusta (tai masennus on liian vahva sana, ehkä väsymys tai alakulo kävisi paremmin): ei oikein tee mieli tehdä mitään, väsyttäisi vain koko ajan. Kun sitten aurinko alkaa jälleen pitkän pimeän jakson jälkeen näyttäytyä taivaan rannassa, on olo kuin uudesti syntyneellä. Ehkä juuri sen takia koen uuden vuoden vaihtumisessa olevan niin vahva uuden alun tuntu: päivät alkavat pidetä ja ehkä vuoden paras aika, kevät, alkaa kolkutella ovella. Nytkin minusta tuntuu, että viimesyksyisen ja alkutalvisen väsymyksen jälkeen minulla on ollut energiaa vaikka mihin! Viikonloppuisinkin olen herännyt aikaisin, siivoillut asuntoamme, laittanut ruokaa, tiskannutkin olen tavallista useammin ja niin edelleen.

Uusi vuosi toi mukanaan myös "uudet" kujeet opiskelussa: aloitin nimittäin jälleen yhden uuden harjoittelun (monet ovat kommentoineet minun olevan kaiken aikaa harjoittelussa, mutta niinhän minä taidan ollakin kun loppuvaiheessa opintoja jo ollaan). Tällä kertaa kyseessä on jo toiseksi viimeinen niin sanottu perusharjoittelu, jonka minä suoritan kotisairaanhoidossa täällä Jyväskylässä. Kolme viikkoa on nyt takana, enkä voi kyllä sanoa muuta kuin että olen nauttinut kotihoidossa työskentelystä ihan hirmuisen paljon!

Työskentely kotihoidossa on eronnut kaikista muista aikaisemmista harjoitteluista todella paljon, sillä aikaisemmin potilaat ovat aina joko tulleet luoksemme tai olleet osastolla hoidossa, mutta tällä kertaa hoito on tullut asiakkaiden luokse heidän kotiinsa. Pääasiallisesti kyseessä on siis ollut suhteellisen hyväkuntoisia vanhuksia, jotka tarvitsevat enemmän tai vähemmän tukea kotona, jotta he voisivat asua siellä mahdollisimman pitkään. Olen tuntenut jotenkin olevani aivan elementissäni tänä aikana ja välillä olenkin mietiskellyt, että voisiko tämä olla se minun juttuni. Ilmeisesti se on myös näkynyt muillekin sillä olen saanut todella positiivista palautetta työskentelystäni niin ohjaajaltani kuin muilta kollegoilta sekä asiakkailtamme. Pieni haaveenmurunen on, että voisin tehdä tulevan kesän töitä kotihoidossa: joko sairaanhoitajan tai lähihoitajan sijaisena.

Uusi vuosi toi mukanaan myös haaveilut uusista tuulista blogini suhteen. Minulla on ollut jotenkin paljon inspiraatiota ja innostusta blogin saralla, mutta sitten taas tuntuu että kaikki vanhat jutut täällä eivät anna oikeutta sille kaikelle inspiraatiolle, mikä pääni sisällä jyllää. Ensinnäkin, olen todella kyllästynyt blogini nimeen. En aikoinaan parempaakaan keksinyt ja onhan se tuossa mukana kulkenut, mutta pitkään olen jo haaveillut nimen vaihdosta. Uusi nimikin on jo mielessä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se liittyisi omaan nimeeni. Varsin mielikuvituksetontahan se kenties on käyttää omaa nimeään blogin nimessä, mutta mikäs sen paremmin kuvaisi elämästäni kertovaa blogia kuin oma nimeni, kun en ole blogin aihepiiriä sen kummemmin rajannut. Minulla itseasiassa on jo uusi blogi perustettuna ihan uuden Google-käyttäjän taakse, enää tarvitsisi vain tehdä uusi ulkoasu (tai siis senhän hiomisessa se ikuisuus meneekin :D) ja aloittaa uuden blogin kirjoittaminen.

Jos paras mahdollinen vaihtoehto olisi toteutunut, olisin ajoittanut uuden blogin aloituksen vuoden alkuun. Ennen vuoden vaihtumista ja sen jälkeen on kuitenkin ollut niin paljon hässäkkää, että en ole vain ehtinyt värkkäämään uuden blogin kanssa. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että kun viikon kuluttua harjoitteluni loppuu, yritän opintojeni eteenpäinviemisen lisäksi panostaa blogiini ja toivottavasti saada se uuden kyhäelmän eetteriin jossain vaiheessa kevättä. Jotenkin tuntuu, että blogini on pitkään tavallaan junnannut paikallaan ja haluaisin saada hieman uutta tulta sen hännän alle. Vaikka en edelleenkään tavoittele mitään suuria tällä saralla, vaan kirjoittelen nettipäiväkirjaa pääasiassa omaksi ilokseni, niin kyllä sitä tässäkin harrastuksessa haluaa johonkin suuntaan kehittyä. :) Mitäs ajatuksia tämä uusi blogi teissä herättää?

Johan tässä nyt oli sillisalaattia tarpeeksi tälle kertaa. Seuraavaksi minä aion siirtyä nauttimaan alkaneesta viikonlopusta (jes! <3) muutaman pyykkikoneellisen pyörittämällä ja teekupposen juomalla kera nelosen illan leffatarjonnan. Postauksen kuvat on muuten napattu joku päivä tällä viikolla (en nyt muista milloin) työpäivän aikana, kun ulkona oli niin kerta kaikkisen kaunista. Ja uskoisitteko, että kaksi postauksen viimeisintä kuvaa on otettu ikkunalasin läpi? Ei, en minäkään. Mutta nyt, adiós ystäväiseni ja hyvää viikonlopun alkua!

Perinteinen makaronilaatikko

Viikonloppuna kokkailin tulevaa työviikkoa silmällä pitäen jääkaappiin makaronilaatikkoa evääksi pakattavaksi. Täytyi oikein mietiskellä, että olenko edes aikaisemmin Jyväskylässä oloaikanani makaronilaatikkoa tehnyt. Blogiin en ainakaan kyseisestä kokkailutuokiosta ole kirjoitellut, jos sellasta on edes ollut. Muistikuvaa ei ainakaan ole. No olin tehnyt tai en, makaronilaatikko on aina ollut mielestäni kotiruokien aatelia. Toki se kotitekoinen loora on aina ollut parempaa kuin kouluruokalassa tarjotut mauttomat viritelmät. Nuorempana isä myös aika usein pyysi minua köökin puolelle tätä herkkua valmistamaan ja siitä tulikin vuosien saatossa jonkinlainen bravuurini. Taitaa siitä siis olla vuosi poikineen kun olen viimeksi makaronilaatikkoa tehnyt, joten nyt oli aika ottaa vahinko takaisin.

1 iso sipuli

400 g jauhelihaa

makaronia

3 kananmunaa

n. 4½ dl maitoa

mausteita

juustoraastetta

Pilko sipuli ja kuullota se rypsiöljytilkan kanssa pannulla. Kun sipuli on saanut väriä pintaansa, heitä sekaan jauheliha ja sekoittele sörsseliä, kunnes jauheliha on kunnolla ruskistunut. Itse maustoin jauhelihan pippurisekoituksella ja suolalla, mutta tässä vaiheessa vain se kuuluisa mielikuvitus on rajana: käytä mausteita joista pidät. Ennen tätä kaikkea on jo tietenkin hyvä laittaa vesi kiehumaan, jotta makaronit voi heittää sekaan kypsymään. Valitettavasti minulla ei nyt ole mitenkään tarkempia määriä tuon makaronin suhteen, vaan ihan näppituntumalla mentiin. Voitele uunivuoka, sekoita jauheliha makaronien sekaan ja kaada seos uunivuokaan. Riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne vispilällä. Sekoita sitten joukkoon maito ja vaikka vielä jokunen hyppysellinen paprikamaustetta (tätä ei käyttämässäni ohjeessa ollut, mutta muistan että köksän-oppikirjassamme paprikamaustetta käytettiin :p). Munamaitoa tulisi olla niin paljon, että miltei koko laatikko peittyy sen alle, joten jos niin ei ole, niin tee lisäsatsi munamaitoa ja heitä se sekaan. Komeuden päälle sitten vielä raastoin jääkaapista jämäjuustoa ja laitoin looran uuniin 200 asteeseen noin kolmeksi vartiksi.

Sitten kun päälle vielä heittää lorauksen ketsuppia, niin johan alkaa maistumaan! Kyllä se makaronilaatikko on vaan kaikessan yksinkertaisuudessaan niin kerta kaikkiasen maukasta. :) Tosin täytyy kyllä myöntää, että seuraavalla kerralla maustan laatikkoni vähän paremmin, tämä satsi tahtoi jäädä hivenen mauttomaksi.

Mitäs siellä ruudun toisella puolen pidetään makaronilaatikosta?

Onnea on..

Minuun iski eilen aamulla yllättäen onnellisuuskohtaus. Tiedättekö sen fiiliksen, kun äkkiarvaamatta suupielet kääntyvät osoittamaan kohti korvia, tekisi mieli ottaa muutama tanssiaskel ja lopulta onnenkyyneleet kutittelevat silmäluomia? Ainakin minun tapauksessani näillä parhaimmilla onnellisuuskohtauksilla ei yleensä ole edes minkäänlaista yhtymäkohtaa ympärillä vallitsevaan tilanteesen. Koen suunnatonta onnellisuutta välillä viettäessäni aikaa mahtavien ystävieni kanssa ja onnellisuuteni oli myös huipussaan viime kesäisellä Lontoon-matkallani. Onnea ovat myös ne isommat hetket, mutta spesiaalimpaa näistä kohtauksista minun tapauksessani tekevät sen, että ne sattuvat mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Muistan kun kerran lukioaikanani olin Vimpelissä koulupöytäni ääressä laskemassa matikanlaskuja, kun minut valtasi niin syväänluotaava onnellisuus, että taisin tosiaankin tirauttaa muutaman onnenkyyneleen. Eilen överionnellisuus puolestaan iski tiskivuoren äärellä: auringon säteet hellivät pitkästä aikaa ikkunaruutujen takaa ja kuulokkeista soi hyvä musiikki. Ei onnellisuuteen enempää vaadita. Juuri niissä hetkissä sitä tajuaa, kuinka mahtavaa elämä on ja kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovatkaan. Onnellisuuteen ei vaadita paljoa, jos onnen osaa napata pienistä asioista.

Onnea on..

.. vapaa viikonloppu.

.. hartaasti keitetty aamupuuro, jota nauttia päivän lehden kanssa.

.. tuliterä sähkövatkain.

.. elämäni ensimmäinen satsi kotitekoista jäätelöä.

.. tieto siitä, että Jumala pitää huolen, tuli eteen mitä tuli.

.. tiskitön keittiö (harmi, että tämä onni on vain väliaikaista ;)).

.. auringonpaiste pimeän alkutalven jälkeen.

.. kotitekoinen makaronilaatikko.
.. puhdas koti.
.. harjoittelu, jossa ei tarvitse kärsiä sisäilman aiheuttamista ongelmista.
.. kitara, jonka ostin viime viikolla.
.. aikaiset aamuherätykset, jolloin on aikaa vaikka mihin.

Minä aion nyt mennä nauttimaan vielä tästä sunnuntaipäivästä ennen huomenna koittavaa arkea. Täytynee myös hoitaa viikkosiivot tänään, jotta onnea tosiaan konkreettisestikin voisi olla tuo puhdas koti. ;) Eipä täällä mitenkään likaista ole, mutta kyllä minä viikon aikana olen jo muutaman uuden karvaisen lemmikin saanut sängyn alle, joten täytyy niille käydä tekemässä jotakin. Eilisten kokkailujen jäljiltä myös tiskitön keittiö on vain pilkahdus eilisestä onnesta, joten täytyy palauttaa sekin onnellisuus tänne huusholliin ennen kuin iltapäivällä lähden seurakunnalle loppupäivää viettelemään. :) Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Minkälaista teidän onni on?

kuvat: Pinterest

Antikvariaatin aarteet

Kävin tässä taannoin tosiaan vierailemassa antikvariaatissa. Olen muutamaankin otteeseen tässä viimeisen muutaman kuukauden aikana käynyt eri antikvariaateissa Jyväskylässä, mutta niiden valikoima ei ole oikein iskenyt meikäläiseen. Tänne putiikkiin en oikeastaan edes eksynyt hyvien valikoimien toivossa, vaan näin ikkunassa jonkun kalamiehen oppaan. :D Siitä tuli heti mieleen isäni ja mietiskelin, pitäisikö minun hommata hänelle joku sellainen seuraavana merkkipäivänä. Kun kerta sisälle saakka olin päässyt niin kysäisin myyjältä samalla, että millainen englanninkielisten romaanien kokoelma heiltä löytyy. Kuten jo tuossa viime vuoden luettuja kirjoja käsittelevässä postauksessa mainitsinkin, olen viime aikoina lukenut entistä enemmän englanninkielisiä romaaneja.

Yllättäen heiltä löytyikin vallan kattava englanninkielisten romaanien kokelma, jota aloin kuola poskella kahlata läpi. Lopulta kaikkien kiinnostusta herättäneiden romaanien joukosta valikoituivat yllä näkyvät kolme opusta. Tuolla reissulla tajusin, että kyseinen antikvariaatti saattaisi vielä jonain päivänä koitua kohtalokseni. :D Päätin kyllä, että seuraavan kerran sinne menen vasta kun edelliset kirjat on luettu, joten ihan heti en kokoelmia pääse penkomaan uudelleen. Tällä hetkellä menossa on nimittäin kuukauden pari jonotusta vaatinut Ville Kivimäen Tieto-Finlandia -palkinnon voittanut teos Murtuneet mielet, jonka jälkeen vuorossa on vielä ystävältäni Ainolta saama Emily Giffin romaani Something Borrowed, jonka jälkeen sitten vasta pääsen käsiksi näihin antikvariaatin aarteisiin.

Oletteko te löytäneet joskus kirja-aarteita antikvariaateista?

New Year's Resolutions 2014

Vuoden 2013 alussa taisin tehdä elämäni ensimmäiset kunnolliset uudenvuodenlupaukset. Aikaisemmin olen vain mielessäni mietiskellyt karkitonta vuotta tai terveellisempää elämää, mutta ajatuksen tasolle ne useinmiten ovat tainneet jäädänkin. Viime vuonna sitten kokosin viidenkymmenen lupauksen listan uudelle vuodelle. Tuollainen määrä lupauksia kuulostaa vähintäänkin jonkin täydellisyyden tavoittelijan kyhäämältä listalta, jolta sitten vedellään yli suuruudenhulluja suunnitelmia vuoden jokaiselle viikolle, vai mitä? Kyse ei kuitenkaan todellakaan ole siitä. Viisikymmentä lupaustani uudelle vuodelle nimittäin sisältävät lupauksia pienistä teoista suurimpiin unelmiin, sekä materialistisista haaveista aineettomiin asioihin. Pienimmät lupaukset eivät välttämättä vaadi paljon ponnisteluja, mutta ne ovat asioita joihin tähtään ja joita olen saattanut mietiskellä jo pidemmän aikaa. Kun sitten saan yliviivattua näitä pienimpiä haaveita, ei lupausten toteutuminen jää niiden villeimpien unelmien varaan, jotka kaikki eivät välttämättä toteudu tulevan vuoden aikana. Tänä vuonna minä haaveilen seuraavaa:

001. Ostan itselleni kitaran ja opettelen soittamaan sitä.

002. Olen rehellinen sekä itselleni että muille.

003. Luen vähintään kaksikymmentäviisi kirjaa.

004. Yritän päästä eroon mitä kaikkea pahaa voikaan tapahtua -ajattelusta.

005. Matkustan uudelleen Lontooseen.

006. Valmistun sairaanhoitajaksi.

007. Laitan itseni likoon ylittäen mukavuusalueeni, vaikka se pelottaisikin.

008. Rupean käymään säännöllisesti uimassa.

009. Vastustan välillä ajatusta täydellisestä koti-illasta ja lähden viettämään aikaa ystävieni kanssa.

010. Löydän kesäksi töitä Jyväskylästä.

011. Rauhoitun iltaisin ennen nukkumaanmenoa kattoa tuijotellen ja rauhoittavaa musiikkia kuunnellen.

012. Teen päätöksiä sen suhteen, mitä tehdä valmistumisen jälkeen.

013. Yritän päästä lopullisesti eroon niska- ja hartiaseudun jäykkyydestä johtuvista päänsäryistä.

014. Kirjoitan päiväkirjaa säännöllisesti.

015. Palvelen Jumalaa omalla paikallani sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella.

016. Järjestän pyjamabileet yhdessä ystävieni kanssa.

017. Etsin itselleni kirjekaverin.

018. Käyn elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoidossa.

019. Ostan jotain Victoria's Secretiltä.

020. Käyn Juha Tapion keikalla.

021. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti.

022. Käyn leikkuuttamassa hiukseni kampaajalla.

023. Yritän pitää siivouspäivän noin kerran viikossa.

024. Käyn teatterissa.

025. Käyn korkeakoululiikunnan tunneilla edes jokseenkin säännöllisesti.

026. Yritän opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

027. Huolehdin kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnistani.

028. Yritän päästä eroon turhista peloistani.

029. Lopetan murehtimisen ja luotan Jumalan huolenpitoon.

030. Lähden spontaanisti jonnekin lähiseutuja kauemmaksi.

031. Pidän puoliani enkä yritä tarpeettomasti miellyttää ihmisiä.

032. Kokeilen keittiössä uusia reseptejä.

033. Otan tatuoinnin.

034. Vietän kauniita kesäpäiviä ulkona kirjoja lukien.

035. Käytän rahojani fiksusti enkä törsäile turhia.

036. Jatkan rahan säästämistä.

037. Panostan blogiini.

038. Katson loppuun McLeodin tyttärien koko tuotannon.

039. Nautiskelen ruoasta sen sijaan, että kumoaisin sen sisuksiini mahdollisimman nopeasti.

040. Rasvailen kroppaani säännöllisemmin.

041. Käyn seurakunnassa vähintään kerran viikossa.

042. Teen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

043. Käyn toisinaan istuskelemassa kahvilassa kaakaokupposen äärellä hyvän kirjan kanssa.

044. Käyn elokuvissa sekä yksin että ystävien kanssa.

045. Saan opinnäytetyöni valmiiksi.

046. Käyn syömässä American Dinerissa.

047. Käyn vapaaseurakunnan Urban light -illassa.

048. Lopetan kynsien pureskelun, johon näemmä jälleen lankesin muutaman vuoden tauon jälkeen.

049. Käyn katsomassa yhden SM-liigan jääkiekko-ottelun.

050. En ole liian ankara itseäni kohtaan.

051. En unelmoi elämääni, vaan elän unelmaani.

kuvat: Pinterest