The royal wedding

William & Kate

Lovely couple! ♥

Kyllä, myös minäkin aion viettää tämän päivän television ääressä katsellen kuninkaallisia häitä! ♥

Pääsykokeita

Olen ehkä vain hieman myöhässä tämän kirjoituksen kanssa, sillä pääsykokeenihan nyt olivat jo viikko sitten. Ylläoleva kuva kahden muun kuvan lisäksi on ainut kuvasaalis, mitä kerrytin tämän kolmen päivän reissuni aikana. Minulla ei vain todellakaan ollut aikaa ottaa kuvia, sillä sain todellakin vain juosta paikasta toiseen ja kokeesta toiseen. Voin kertoa, että kotiinpääsy keskiviikkoiltana oli parasta mitä minulle on tapahtunut hetkeen. 

Olin siis kaksissa kokeissa: tiistaina Tampereella ja keskiviikkona Jyväskylässä. Toinen meni vähän paremmin kuin toinen, mutta en nyt jaksa vatvoa noita kokeita enempää. Yritän kirjoittaa ihan tähän paperipäiväkirjaan vähän kattavempaa selostusta reissusta, mutta te saatte kuulla asiasta vasta sitten, kun toivottavasti saan paikan jostain koulusta. :D En jaksa nyt alkaa mitään hehkuttamaan, jos en kuitenkaan pääse edes kouluun. :)

Täällä kotosalla jatkuu kuitenkin vielä toistaiseksi lomailu. Töitä on haettu, mutta tällä hetkellä varmaa on vain se, että olen töissä heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleenväliin, eli kuukauden. Eilenkin vielä lähetin yhden hakemuksen ja täytyy vain toivoa, että pian tärppäisi. Koulun loppumisesta on jo kuitenkin kaksi kuukautta ja olisin ihan valmis menemään jo töihin. :D

To be old and wise, you must be first young and stupid

Gosh, I hate this picture

Ennen kuin kerron mitään jo viikon takaisesta pääsykoereissustani, kerron jotain tästä päivästä, joka oli aivan liian jännittävä minun makuuni. Viime kesänä kun pääsin osalliseksi ihanan ampiaisen myrkkypiikistä, kerroin pelkääväni ampiaisia ja mehiläisiä aivan erityisen paljon. Nuo kaksi kiusankappaletta ovat minulle aivan se ja sama asia, eikä tätä enää voi edes kutsua peloksi, vaan jo jonkinasteiseksi fobiaksi. Jo pelkästään tuo ylläoleva kuva saa minun ihoni kananlihalle. Sekoaisin, jos minulle kävisi joskus noin.

Arvanettekin siis tämän päivän koettelemusten liittyvän jollain tapaa tuohon ylläolevaan kuvaan. Menin alakertaan tänään saadakseni jotain ruokaa ja rupesinkin siinä syömään lueskellen samalla kirjaa. Silloin tällöin kuulin surinaa, joka kuului eteisestä. Arvelin siellä olevan ampiaisen, mutten vielä kiinnittänyt siihen enempää huomiota, koska yleensähän sisällä olevat pörriäiset viihtyvät ikkunan läheisyydessä luullessaan pääsevänsä siitä jollain tavalla läpi. Muutaman surinan jälkeen menin kuitenkin katsastamaan tilanteen ja järkytyin melkoisesti, sillä kyseessä ei todellakaan ollut mikään pieni ampiainen, vaan ehkä suurin koskaan näkemäni mehiläinen. Jatkoin kuitenkin ruokailua, mutta epäilykseni alkoivat herätä, kun hetken kuluttua en enää kuullutkaan pörinää (tottahan toki olo on levollisempi silloin kun tiedät koko ajan, missä se pelottava juttu on :D).

Jatkoin syömistä ja kirjan lukemista, kunnes se mörkö lentääkin minua kohti makuuhuoneesta. En todellakaan tiedä missä vaiheessa se oli sinne päässyt minun huomaamattani. Tässä vaiheessa minä juoksen olohuoneeseen ja laitan oven perässäni kiinni. Piiloiluni jatkuu hetkeä myöhemmin sinne eteiseen, mistä herhiläinen lähti liikkeelle. Isältä loppui kahdelta työt joten oletin hänen tulevan hyvin pian kotiin (kello oli tässä vaiheessa ehkä puoli kolme tai vähän vajaa). Isä oli kuitenkin yrittänyt soittaa minulle ilmoittaakseen, että hänellä on menoa. Niinpä minä odotin eteisessä/vessassa hieman yli puoli tuntia, että isä tulisi kotiin ja tappaisi sen ötökän. Ai miten niin pelkään herhiläisiä?

En sitten jaksanut oikolukea tätä tekstiä laisinkaan, joten antakaa virheet anteeksi. 

Charlie St. Cloud (2010)

Charlie St. Cloud on romanttinen draama, joka perustuu Ben Sherwoodin novelliin The Death and Life of Charlie St. Cloud. Elokuvan päähenkilöillä Charliella ja hänen pikkuveljellään Samilla on aivan erityislaatuinen suhde. He harrastavat yhdessä purjehdusta ja pärjäävät siinä erittäin hyvin. Charlie saa jopa stipendin Stanfordin yliopistoon taitojensa avulla. Valmistujaisjuhlien jälkeen Charliella on tarkoitus jatkaa juhlia ystäviensä kanssa, mutta hän joutuu pikkuveljensä lastenvahdiksi, koska veljesten äidillä töitä. Charlie yrittää kuitenkin karata juhliin pikkuveljensä katsellessa televisiota siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Sam pyytää veljään viemään hänet hänen ystävänsä Tomyn luokse. Matkalla veljekset joutuvat kuitenkin vakavaan auto-onnettomuuteen. Ollessaan tajuttomana Charlie näkee unta, jossa he ovat kolariauton ulkopuolella ja Sam vannottaa Charlielle, ettei hän koskaan saisi jättää häntä yksin. Charlie lupaa veljelleen, että he tulisivat aina olemaan veljiä, eikä hän jättäisi pikkuveikkaansa yksin. 

En paljasta juonesta enempää. ;) Itse päädyin tähän elokuvaan törmätessäni elokuvan kansikuvaan Mongustin blogissa. Täytyy siis myöntää, että Zac Efronin kasvot vaikuttivat todellakin leffavalintaani. :D Olen viime aikoina ollut hieman laiska katsomaan elokuvia, joten oletin, että jaksan katsoa elokuvaa ehkä yhden puolituntisen, jonka jälkeen siirtyisin muihin hommiin. Pian huomasin kuitenkin olevani totaalikoukussa, eikä elokuvaa todellakaan voinut lopettaa kesken. Elokuva oli valtavan herkkä ja kaunis, surullinen ja kaikkea sellaista mitä on edes vaikea sanoa. Mahtava paketti minun mielestäni. :)

Suosittelen elokuvaa ehdottomasti! Varsinkin henkilöille, joiden lempileffoihin kuuluvat mm. seuraavat nyyhkyrakkauspätkät: Dear John, Holiday, A Walk to Remember, Notebook ja The Last Song. Kyllä minä hei oikeasti pidän muistakin elokuvista, mutta täytyy myöntää, että tähän kategoriaan kuuluvat elokuvat ovat lähellä sydäntäni. :p

****½

Odottaminen ei ole se vahvin lajini...

Tämä päivä on tuntunut kenties pidemmältä kuin nälkävuodet maailmassa koskaan. Havaittavissa kenties pientä liioittelua, mutta milloinkas sitä nyt olisi liitoittelematta informaatiota jaeltu. Tätä postausta muuten kirjoittelen sunnuntai-iltana, kun vaalivalvojaiset ovat juuri alkaneet. Ajastan tämän kuitenkin vasta maanantaille, kun istuskelen itse junassa tai mahdollisesti olen jo Tampereella. 

Time passes so slowly... tik tok.

Minä en vielä ennen eilistä jännittänyt pääsykokeita ollenkaan, mutta tänään olen jännittänyt senkin edestä. Siirtäisin aikaa mieluusti huomenna siihen hetkeen, kun lähdemme isän kanssa kohti Seinäjokea, sillä sen jälkeen ajankäytön kanssa ennen pääsykokeita ei kyllä tule olemaan mitään ongelmia. Odottavan aika on pitkä ja jännittävä. Vuorokauden kuluttua minä kuitenkin olen jo Tampereella, ehkä se helpottaa hieman. :p

Eilen olin Alajärven kirkossa Valloita sydämeni -tapahtumassa. Tai yhdessä tuon tapahtuman kokouksessa. Puhumassa oli Kalevi Lehtinen ja musiikista vastasi joku pieni lauluryhmä ennen kokousta ja kokouksessa Nina Åström. Tänään en ole tehnyt oikeastaan juuri yhtään mitään. Aamulla katselin sängystä käsin lastenohjelmia (olen pettynyt nykyiseen lastenohjelmatarjontaan), pähkäilin pääsykoeasuja varmaankin puolen tunnin verran, ennen kuin sain kasaan kaksi ainakin sillä hetkellä miellyttävää kokonaisuutta (tokihan sitä samoillakin vaatteilla voi niihin mennä), pakkasin kapsäkit huomista varten, kävin ulkona pienellä kävelyllä ja hetki sitten tulin serkkujeni luota tuosta naapurista. Nyt olisi vielä vuorossa nuo vaalivalvojaiset, ruokaa, lukemista ja toivottavasti nukkumista aikaisin. :)

Day 18 - Your favorite birthday

Kun nyt kerran taas päästiin tämän haasteen makuun niin yritetäänpäs nyt sitten saada tämä joskus päätökseenkin. :D Minähän en tämän kanssa luovuta! Tänään aiheena lempisyntymäpäiväni (eihän noin voi edes sanoa, lempisyntymäpäiväni, pah). 

Happy birthday!

Minun syntymäpäiviäni ei ole koskaan juhlittu mitenkään erityisen suuresti. Asun (vielä hetken) täällä sivukylässä ja kaikki ystäväni asuivat enemmän tai vähemmän kaukana luotani. En muutenkaan tainnut koskaan olla sellaista juhlijatyyppiä. Eräänkin kerran luokseni tuli ainoastaan naapurin ikäiseni poika, jonka olen tuntenut aina niin pienestä kuin saatan muistaa. :D Taisimme silloin olla niitä parhaita kavereita, ystäviä olemme edelleenkin. Tenavana ei ollut oikein varaa valittaa, kun ei ollut ketään muutakaan kenen kanssa leikkiä. x)

Let's party!

Muutamaan vuoteen en ole juhlinut syntymäpäiviäni enää juuri ollenkaan, mutta päätin, että kyllähän sitä nyt täysi-ikäisyyden rajapyykkiä täytyisi jotenkin juhlistaa! Vietinkin 18-vuotis syntymäpäiväni erään hyvän ystäväni mökillä kutsuen sinne läheisimmät ystäväni, jotka kutsuivat mukaansa muutaman muun (normaalia? :D). Vietimme erittäin mukavan illan syöden (kaikki toivat mukanaan ruokaa), laulaen karaokea, jutellen, jutellen ja vielä vähän jutellen.

Sain eräältä ystävältäni ja hänen tyttöystävältään lahjaksi kertakäyttökameran, joka sisältää 27 kuvaa tuosta unohtumattomasta päivästä. Parastahan noissa vanhan ajan kameroissa on se, että kuvien ottoon on vain yksi mahdollisuus, eikä koskaan voi tietää minkälaisia otoksia sitä saa aikaan. Kuvat ovat kuinka ollakaan edelleen teettämättä ja päätin, että jos pääsykoereissulta vain yhtään pennosia jää niin Jyväskylässä käyn teettämässä kuvat, jotta voin tallettaa ne vihdoin valokuva-albumiini. Paperivalokuvat ovat vain niin... ah. ♥ Kyllä minä vielä ne monet muutkin kuvat saan koneelta paperiversioiksi, uskokaa vain.

Mutta niin. Nyt kyllä hairahduttiin taas hieman muihin aiheisiin. :)

Day 17 - Your favorite memory

Vaikka nuori vielä olenkin, on minullakin kuitenkin elämää takana jo kahdeksantoista ja puolen vuoden verran. Noilta vuosilta on melko vaikea (tai siis mahdoton) valita yhtä lempimuistoa, sillä ne ovat täynnä hetkiä, joita en vaihtaisi mihinkään. Kaikkihan tietävät sen tunteen, kun toivoisi kellojen pysähtyvän, jotta voisi nauttia jostain hetkestä ikuisesti. :)

Friends ♥

Yhteistä kaikilla parhailla muistoilla kuitenkin näyttäisi olevan se, että ne on koettu yhdessä mahtavien ihmisten kanssa. Ensin ajattelin tässä postauksessa kertoa siitä Viron matkasta, josta olen useampaankin otteeseen täällä maininnut. Se oli aivan uskomattoman mahtava matka, koska koin sen yhdessä hienojen ihmisten kanssa. Vaikka aluksi en edes tuntenut yhtäkään, tuli meistä kaikista hyviä ystäviä noiden muutaman päivän aikana. 

Muutaman viikon takainen Kokkolan visiittikin voisi lukeutua yhdeksi parhaaksi muistokseni. Vietin sen ystävien kanssa, jotka tuntevat minut kenties paremmin kuin kukaan muu. Saimme olla aivan omia itsejämme (?) ja nauttia täysin rinnoin toistemme seurasta. Kuinka tärkeää onkaan kerätä ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät ja joiden seurassa on hyvä olla. 

Parhaista muistoista nyt väistämättä päästään aiheeseen ystävyys, joten tässä vielä lopuksi tällainen hauska video ystävyydestä ja ystävistä. :D