Elämäni tähtihetkiä

Hieman reilun kahden kuukauden jälkeen oli vihdoin taas aika palata kotikonnuille haistelemaan maalaisilmaa ja nauttimaan hiljaisuudesta, joka on niin kovin hiljaista, että ei ole oikein taas tottunut tällaiseen. :D Tuntuu kyllä erittäin hyvältä olla täällä taas pitkästä aikaa, vaikka jälleen kerran suunnitelmat kokivat täydellisen muutoksen. Eilen kotiinpääsyn jälkeen alkoi nimittäin kummasti paikkoja kolottamaan ja päätä särkemään, niinkuin sillä on tapana kun on sairaaksi tulossa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lämpöä pukkasi ja meinasin nukahtaa pystyyn. Suomen mahtava pelikin meni siinä torkkuessa sivusuun. Kevyen unen läpi kuulin vain, kun jommallekummalle tuli maaleja tai kun tuomaripeliä arvioitiin kovin sanakääntein. Tämänkin päivän vietän sitten kotosalla, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan päivän oli tarkoitus kulua ensin hautajaisissa ja sen jälkeen kihlajaisissa. Tuon alkuläpätyksen kirjoittelin tosiaan vielä ollessani landella. Eilen kotiuduin Jyväskylään jäätävän migreenin saattelemana, joten putkeen meni sekin viikonloppu.

Tämän postauksen tarkoituksena oli vastata haasteeseen, jonka sain Lauralta. Haasteen ideana on listata kaksitoista hetkeä elämästä, jotka saavat hymyn nousemaan huulille tai sydämen pakahtumaan ilosta: elämän tähtihetkiä. Tässä ovat nyt ne asiat, jotka ensimmäisenä tulivat mieleeni. Hetkiä on vielä paljon enemmänkin, onneksi. :) Nämä eivät ole missään parhaimmuusjärjestyksessä, vaan sekalaisessa sellaisessa.

001. Ylioppilasjuhlat. Yksi elämäni parhaista päivistä. Se tunne, kun kahdentoista vuoden ahkeran ja vähemmän ahkeran opiskelun ja puurtamisen jälkeen sain painaa yhdessä ystävieni kanssa päähän ylioppilaslakin merkkinä siihen astisen elämän suurimmasta saavutuksesta, oli sanoinkuvailemattoman mahtava. Päivä oli yhtaikaa uskomattoman upea ja hivenen haikea. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en enää palaisikaan syksyllä samalle luokalle kahden ystäväni kanssa, joiden kanssa olin ollut samalla luokalla esikoulusta saakka. Emme enää viettäisi muutaman tytön kesken perjantai-iltapäivää kemiaa opiskellen ja kahvia juoden (kemianopettajamme ja samalla luokanvalvojamme oli tuonut noita iltapäiviä helpottamaan luokkaan kahvinkeittimen ja yleensä hänellä oli mukanaan myös keksejä tai muita herkkuja, kuinka ihanaa? ♥) Myönnän tirauttaneeni muutaman kyynelen kahden luokkalaisemme lukiessa luokkamme puhetta.

002. Koulupaikan saaminen. Yhtäkkiä koulun jatkaminen syksyllä ei ollutkaan enää itsestäänselvyys. Mitä jos en pääsisikään minnekään kouluun, mitä minä sitten tekisin? Onneksi minun ei tarvinnut viedä noita mietteitä pidemmälle kuullessani tulokset kouluunpääsystäni. Elämäni kenties paras tekstiviesti saapui minulle toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä vuonna 2011: "Congratulations! You have been accepted to the Degree Programme in Nursing to JAMK University of Applied Sciences." On edes vaikea kuvailla miltä minusta tuntui, kun sisäistin tuon viestin sisällön. Kaiken hakemisen ja pääsykoehässäkän jälkeen olin päässyt kaikista hakemistani paikoista juuri siihen tiettyyn, mihin eniten halusinkin! Minun ei tarvitsisi viettää syksyäni toimeettomana, vaan minä muutaisin Jyväskylään ja aloittaisin oman itsenäisen elämäni sekä 3½ sairaanhoitajan ammattiin valmentavat opinnot.

003. Kasteella käyminen. Jos ylioppilasjuhlat vietettiin yhtenä elämäni parhaimmasta päivistä, niin kasteella käyminen 17. helmikuuta 2013 kiilaa ehkä elämäni parhaimmaksi päiväksi. Vuosia ja taas jälleen vuosia olin haaveillut siitä päivästä, kun voisin käydä kasteella. Sitten kun yhtäkkiä tajusin, että nyt on oikea hetki ja oikea paikka vihdoin ottaa se uskonaskel uuden kotiseurakuntani edessä. Vielä ainutlaatuisemman päivästäni teki se, että elämäni tärkeimpiä ihmisiä saapui niin läheltä kuin pitkienkin matkojen takaa juhlistamaan tähänastisen elämäni tärkeintä hetkeä. Jälkeenpäin olin hämmentynyt ja suunnattoman onnellinen. Koko loppupäivän liitelin jossain seitsemännessä taivaassa ja olin vain järjettömän kiitollinen elämästäni.

004. Ensimmäiselle ulkomaanmatkalle lähteminen. Kun vajaa kuukausi sitten varasin ensimmäisen ulkomaanmatkani kohteena Lontoo, en ollut uskoa edes itseäni. Minäkö muka olisin lähdössä ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni yksin? Ensimmäisten päivien aikana en edes tahtonut uskoa lähtöäni, vaikka lennot ja osa hotelliyöpymisestä olikin jo maksettu. Täytyy kyllä myöntää, että lähtö tuntuu edelleenkin jotenkin utopistiselta ajatukselta, vaikka siihen on aikaa enää 13 päivää. Ajatella, kahden viikon päästä olen jo viettämässä ensimmäistä iltaani Lontoossa! Samaan aikaan olen totaalisen paineissa ja äärettömän innoissani lähdössä matkaan! Toivottavasti tulevat kaksi viikkoa vierähtävät ohi nopeasti.

005. Ne hetket, kun tajuan olevani täydellisen onnellinen juuri sillä sekunnilla. Näitä hetkiä tulee toisinaan ja usein mitä odottamattomissa paikoissa ja tilanteissa. Välillä kesken koulutehtävän tekemisen katson ikkunasta ulos ja tuntuu, kuin kaikki palaset sillä hetkellä loksahtaisivat kohdalleen. Niinä hetkinä kiitän Jumalaa siitä mahtavasta elämästä, jonka hän on minulle antanut ja jonka varrella hän on askeleitani johdattanut. Jyväskylä-elämäni ylivertaisuudesta olenkin jo moneen otteeseen blogissani hehkuttanut. Tietenkin elämällä on varjopuolensa ja huonot päivänsä ihan joka maailman kolkassa, mutta kaiken kaikkiaan kun kokonaisuutena katsoo vajaata kahta elämääni vuotta Jyväskylässä, ei sydämeni voi täyttyä muuta kuin kiitoksella ja ylistyksellä.

006. Ystävien kanssa vietetyt hetket. Täytyy kyllä myöntää, että Jumala on siunannut elämääni myös maailman mahtavimmilla ystävillä. Monia elämäni hienoimmista hetkistä olen kokenut ystävieni kanssa. Eivätkä ne hetket ole olleet mitenkään ulkopuolisen silmään mahtavia, mutta se fiilis ja olo, joka ystävien keskellä tulee on sellainen, joka ei kummoisia olosuhteita vaadi. Kyseessä saattaa olla nuotion ympärillä vietetty kesäyö, pitkät ja syvälliset keskustelut, kisakatsomo jääkiekon MM-kisojen aikaan, keilaaminen tai ympäriinsä ajeleminen kun ei ole parempaakaan tekemistä. Ei ne olosuhteet, vaan ne ihmiset.

007. Mökkeily. Tämä aktiviteetti ansaitsee aivan oman kohtansa, vaikka siihenkin poikkeuksetta liittyvät nuo ystävät. En nimittäin usko, että maailmassa on olemassa paikkaa, jossa sieluni lepäisi niin perusteellisesti, kuin perisuomalaisella mökillä järvenrannassa. Saunominen pitkän kaavan kautta, uiminen tyynessä järvessä, laiturinnokassa jalkojen uittaminen aaltojen liplatellessa rantahietikkoon, auringonlaskun tai takkatulen tuijottaminen, hiljaisuudesta nauttiminen, kynttilänvalossa istuskeleminen, syöminen ja nukkuminen. Eihän mökillä voi muuta kuin nauttia olostaan sydämen pohjasta. Aino, tiedät mitä tulemme tekemään tulevan kesän aikana paljon. :D

008. Esiintyminen. Olen aina rakastanut musiikkia ja olen laulanut pienestä nassikasta saakka. Joskus ala-asteella mukaan tuli pianonsoitto ja noista ajoista lähtien musiikilla on ollut suuri osa elämässäni. Olen laulanut useissa kuoroissa, nuortenilloissa ja -tapahtumissa erilaisissa kokoonpanoissa ja on sitä sooloiltuakin tullut aika paljon tämän vielä toistaiseksi suhteellisen lyhyen elämäni aikana. Vaikka olenkin aika kova jännittäjä, niin pidän esiintymisestä erittäin paljon. Vaikka olen yleensä kaikkea muuta kuin huomionhakuinen ihminen, niin laulaen esiintyminen on poikkeus tähän sääntöön. :D

009. Kun minua pyydettiin kummiksi. Kyllä siinä muutama kyynel taisi vierähtää, kun serkkuni vaimo kysyi minulta, että haluaisinko tulla heidän kuopukselleen kummiksi. No totta kai halusin, sitähän minä olin konfirmaatiosta saakka odottanut! Nyt tuo nassikka on jo kohta kahden ja puolen vuoden ikäinen ja valitettavasti näen häntä melko harvoin.

010. Ne pienet hetket elämässä, jotka nostattavat hymyn huulille. Minä olen aina ollut suhteellisen hyvä iloitsemaan pienistä asioista. Varsinkin niinä aikoina kun vatsa kenkkuilee kovasti ja terveys tahtoo olla rappiolla, niin hyvinkin pienet asiat saavat minut iloiseksi. Päiväkirjan kirjoittaminen parvekkeella ilta-auringossa, lämmin teekupponen, jakso lempisarjaa, raikas tunne suihkun jälkeen, sängyssä lorviminen aamulla, kevään ensimmäisten lintujen laulu, kynttilöiden polttaminen pimeänä iltana ja niin edelleen. On mahtavaa, kun elämässä tapahtuu niitä super spesiaaleja juttuja, mutta kyllä se perusonnellisuus mielestäni rakentuu siitä, että osaa nauttia niistä arjen pienistä hyvistä asioista.

011. Jumalan osallisuus elämässäni. Kuten olen aikaisemminkin jo maininnut, niin tätä blogia hivenenkään säännöllisemmin lukevat varmaankin ovat jo aika lailla perillä uskonnollisesta vakaumuksestani. Usko on keskeisessä osassa elämääni ja on mahtavaa kun on joku, johon turvata ja luottaa kaikissa elämäntilanteissa. :)

012. Kun mihinkään paikkaan ei satu. Kyllä. Jälleen kerran vähänkään enemmän blogiani seuranneet ovat luultavasti törmänneet valituksiini kenkkuilevasta vatsastani. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että se on kipeä. Jos vatsa ei ole kipeä, niin yleenäs joku muu ruumiinosa, kuten esimerkiksi pää, hoitaa sen, etten liikaa ehdi nauttimaan olostani. Joskus harvoin kuitenkin käy niin, että minua ei satu mihinkään ja olo on muutenkin täydellinen. Ne ovat kieltämättä aika hienoja hetkiä, koettiin ne sitten yksin nököttäessä sohvannurkassa tai riehuessa porukalla jossain, jolloin sillä vatsalla normaalisti olisi tapana kenkkuilla. No okei, en minä ihan 24/7 ole kipeä jostain, mutta sen verran usein, että tämä on mainitsemisenarvoinen asia elämän tähtihetkiä-listauksessa.

Näitä juttuja mietiskellessä ja muistoja läpikäydessä tuli kyllä aika mahtava fiilis. :) Vaikka elämä potkii välillä päähän, niin voi pojat minulla ovatkin asiat loppujen lopuksi aivan mielettömän hyvin! Huomasin myös, että aika paljon tuli kaikkia ylisteleviä sanoja käytettyä, mutta kun joitakin asioita on vain kertakaikkisen vaikea kuvailla sanoin. Minä voisin haastaa elämän tähtihetkiä jakamaan Elisan, Kiiran, Laapan ja Luisan. :)