London calling!

Lontoo kutsuu! En ota tietokonetta mukaani, joten minusta tuskin kuullaan matkan aikana, mutta sen jälkeen saatte varautua kunnon Lontoo-tykitykseen. Ah! London, here I come!! ♥

London calling! I'm not going to take my laptop with me, so you'll probably not going to here from me during the next week, but after it is is going to be all about London in here. :D Oh! London, here I finally come!! ♥

My London plans

Olen jonkin verran miettinyt nähtävyyksiä ja paikkoja, joita haluan Lontoossa nähdä, vaikka mitään sen suurempia suunnitelmia näiden paikkojen kiertämiseen minulla ei olekaan. Ajattelin käydä läpi perus Big Benin, Tower Bridgen, Piccadilly Circusen, sekä London Eyen, Trafalgar Squarea ja monta muuta paikkaa unohtamatta. Olen muutenkin pyrkinyt aikatauluttamaan etukäteen mitään mahdollisimman vähän, sillä haluan kierrellä paikkoja ja nähtävyyksiä lähinnä fiiliksen mukaan. Tarkoituksena on kuitenkin lomailla, eikä juosta tukka putkella paikasta toiseen, vaikka Lontoossa ollaankin. Joidenkin nähtävyyksien suhteen sitä kuitenkin on joutunut tekemään etukäteissuunnitelmia ja niistä nyt sitten hieman lisää. :)

Maanantaina tosiaan saavun Lontooseen paikallista aikaa jo yhdeksältä aamulla. Useiden tuntien matkustamisen jälkeen ensin Jyväskylästä Helsinkiin ja Helsingistä Lontooseen olen kuitenkin luultavasti jonkin verran väsynyt, joten suunnittelin ottavani ensimmäisen päivän suhteellisen rauhallisesti. Kenties pieni lepotuokio hotellilla ja iltapäivällä ja illalla voisi lähteä tutkailemaan lähiympäristöä vähän. Visiitti Hyde Parkiin saattaisi ainakin olla paikallaan, sillä se sijaitsee suhteellisen lähellä hotelliani. Tiistaina minulla on vapaata aikaa tehdä mitä vain aina puoli kuuteen saakka illalla, jolloin menen visiitille Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Tuon vierailun yhteydessä saan myös pääsylippuni London Eyehin, sillä ostin nuo liput yhdessä loppusumman ollessa näin edullisempi, kuin jos olisin hankkinut liput erikseen. London Eyehin suuntaan sitten jossain vaiheessa viikkoa, täytynee valita hetki, jolloin säät ovat erityisen suotuisat. Rohkeuttakin täytynee kerätä jonkin verran, sillä olen korkeanpaikankammoinen. :D Luulen kuitenkin, että ne näköalat saavat minut unohtamaan kammoni melko nopeasti. Ainakin toivon niin.

Tutkimusmatkailua internetin ihmeellisessä maailmassa suorittaessani törmäsin tällaiseen Big Bus Tours -konseptiin ja totesin sen olevan hyvä tapa nähdä Lontoota ja sen hienoimpia nähtävyyksiä. Tuolla lipulla saan siis kahden vuorokauden ajan nousta Big Bus Tourin double deckereihin, joita kulkee viidenkymmenenkahden pysäkin väliä tasaisin väliajoin aamusta jonnekin hamaan iltaan saakka. Konseptina tämä on mielestäni vallan loistava, sillä bussin kyytiin voi hypätä miltä pysäkiltä tahansa, istua kyydissä joko opasta tai audioselostusta kuunnellen niin kauan kuin kiinnostaa ja hypätä pois kyydistä vaikka kuvaamaan jotain kohdetta tai pitämään lounastaukoa. Matkaa voi sitten jatkaa, kun hyvältä tuntuu. Lipun hintaan kuuluu myös Thames-risteily ja kolme kävelykierrosta. Noista kävelykierroksista silmään yllättäen minulla pisti se, jolla kierretään Harry Potter -elokuvien kuvauspaikkoja - siihen täytyy ehdottomasti osallistua. Mistä päästäänkin luultavasti yhteen Lontoo-viikon kohokohdista!

Kyllä! Minä pääsen lauantaina Warner Bros. Studio Tourille Lontoon Leavesdeniin! Olen tästä niin käsittämättömän innoissani ettei mitään rajaa! :D Alunperinhän törmäsin tähän nähtävyyteen jälleen kerran netissä surffaillessani, mutta hylkäsin ajatuksen visiitistä melko pian kalliin hinnan takia. Mainitsin asiasta kuitenkin ohimennen porukoille ja yllättäen he halusivatkin maksaa visiittini tuonne Potter-fanin paratiisiin! En todellakaan odottanut, että porukat haluaisivat maksaa reissun, koska vaikka olenkin suuri fani, niin liput olivat mielestäni kalliit. Tulinkin jo siihen tulokseen, että olisihan se siistiä, mutta kyllä Lontoossa muutakin tekemistä löytyy halvemmallakin. Porukat taas olivat sitten sitä mieltä, että kerran nyt Lontoossa lähden käymään niin täytyyhän minun tuonne päästä. :D Ja loppuviimein he kyllä kartuttivat matkakassaani huomattavasti enemmän kuin mitä tämä nähtävyys olisi vaatinut. Vuolaasti olen kyllä heitä kiitellyt! :p Jes, tästä tulee niiiiiin parasta! Sunnuntaina suunnittelinkin sitten käyväni kokouksessa Hillsong Churchissa! Myös ihan must paikka kerta Lontooseen saakka olen lähtenyt. Tästä ei onneksi tarvitse maksaa mitään. :) Varmaankin tulossa ihan mieletön iltapäivä/ilta tuolla! Tuskin jaksan odottaa!

Miltei joka päivälle maanantaita ja perjantaita lukuunottamatta siis löytyy jonkinlaista "ajastettua" ohjelmaa. Näiden juttujen lisäksi aion tietenkin shoppailla paljon, istua kahviloissa, hengailla puistoissa ja nauttia täysin rinnoin tästä mahtavasta mahdollisuudesta lähteä matkalle! Ah, ehkä minä nyt lopetan tämän hypettämisen ja siirryn pilvilinnoihini toisaalle. :D

Matkavalmisteluita

Olen pikkuhiljaa asia kerrallaan valmistellut tulevaa matkaani erilaisia lippuja varaillen, matkaopastani tutkien ja netissä surffaillen. Nyt alan ymmärtämään sitä kuinka kaikki sanovat, että matkan valmistelu tuntuu kuuluvan osaksi matkaa. Voin todellakin allekirjoittaa tuon nyt! Olen ollut ihan innoissani asioita tutkiessa ja välillä on tuntunut ihan siltä, kuin olisin jo oikeasti matkalla. :D Matka on jo kuitenkin ihan nurkan takana ja lähtöön on enää kuusi päivää! Lähden siis ensi maanantaina. :) Senpä takia olen alkanut tekemään viime hetken valmisteluita ja tänään kävin vähän kaupungilla pörräämässä edessä häämöttävän reissun merkeissä.

Ensimmäisenä suuntasin Forex Bankiin ostamaan itselleni Englannin puntia. Ihan innoissani näitä kotona hipelöin ja vähän harmitti, että otin rahat punniksi tasasummana, enkä saanut ainoatakaan kolikkoa. Olisi vähän voinut pyöritellä niitä etukäteen, eikä sitten viikon päästä hoomoilasena tunkea kassaneidin käteen kasaa kolikoita kun en muista mikä vastaa mitäkin. :D Itseasiassa luokkakaverini luona juuri tutkiskelin noita kolikoita vähän ja muistan turhautuneeni, kun kolikoiden koot eivät menneet missään loogisessa järjestyksessä. :D No kenties se ei tule olemaan matkani suurin ongelma. Nyt pitäisi vain pitää nuo kaikki rahat tallessa. Pelottaa pitää käteisellä noinkin suurta summaa rahaa. Tuurillani hukkaan ne matkalla tai joku ryöstää minut. :D Niin siis tosiaankin tuo kuvan kaksikymmentäviisi puntaa ei ollut kokonaisuudessaan se ostamani summa. ;)

Loppushoppailukierros sisälsi sitten lähinnä kaiken pienen tilpehöörin hankkimista. Matkakokoinen "hiuslakka", joka ei loppujen lopuksi ilmeisesti edes ollut hiuslakka, vaan muotoilusuihke. En oikeastaan ymmärrä onko hiuslakalla ja muotoilusuihkeella muuta eroa kuin se, että hiuslakka laitetaan jo muotoiltuihin hiuksiin ja muotoilusuihke laitetaan hiuksiin ennen niiden muotoilua. Tarvitsenko minä enää sitten hiuslakkaa jos käytän tuota? :D No ehkäpä niitä hiuslakkoja löytyy Lontoostakin, jos hätä tulee. Tuon hiuksiinjätettävän hoitosuihkeen otin ihan kokeilunhalusta, sillä olen sitä väliin käsissäni jo kaupassa pyöritellyt. Kenties se osoittautuu niin loistavaksi tuotteeksi, että hankin sen myöhemmin täysikokoisena. 

Tämä osuus ostoksista oli sitä pientä tilpehööriä. :D Kosteuspyyhkeitä ostin tuon käsilaukkuun näppärästi sopivan pikkupaketin lisäksi myös hieman isomman, jonka voi huoletta laittaa ruumaan menevään laukkuun. Nuo varmasti osoittautuvat käteviksi niin naaman puhdistuksessa iltaisin kuin nihkeän ihon virkistämiseen kesken päivän. Nenäliinoja tuskin tarvitsee hirveästi perustella ja purukumia ostin lähinnä lentomatkaa varten, jos korvat tahtovat mennä lukkoon nousun tai laskun aikana. 

Olen myös tänään hankkinut pääsylipun nähtävyyteen, josta olen maailman eniten innoissani ja jota osuvampaa minulle ei varmastikaan Lontoosta löydy! Mikä se on? Se selviää tässä parin päivän sisään, kun ajattelin kirjoittaa muutaman rivin suunnitelmistani ensi viikon varalle. :) Pysykää siis langoilla! Apua, ensi viikolla minä olen Lontoossa!!

Elämäni tähtihetkiä

Hieman reilun kahden kuukauden jälkeen oli vihdoin taas aika palata kotikonnuille haistelemaan maalaisilmaa ja nauttimaan hiljaisuudesta, joka on niin kovin hiljaista, että ei ole oikein taas tottunut tällaiseen. :D Tuntuu kyllä erittäin hyvältä olla täällä taas pitkästä aikaa, vaikka jälleen kerran suunnitelmat kokivat täydellisen muutoksen. Eilen kotiinpääsyn jälkeen alkoi nimittäin kummasti paikkoja kolottamaan ja päätä särkemään, niinkuin sillä on tapana kun on sairaaksi tulossa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lämpöä pukkasi ja meinasin nukahtaa pystyyn. Suomen mahtava pelikin meni siinä torkkuessa sivusuun. Kevyen unen läpi kuulin vain, kun jommallekummalle tuli maaleja tai kun tuomaripeliä arvioitiin kovin sanakääntein. Tämänkin päivän vietän sitten kotosalla, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan päivän oli tarkoitus kulua ensin hautajaisissa ja sen jälkeen kihlajaisissa. Tuon alkuläpätyksen kirjoittelin tosiaan vielä ollessani landella. Eilen kotiuduin Jyväskylään jäätävän migreenin saattelemana, joten putkeen meni sekin viikonloppu.

Tämän postauksen tarkoituksena oli vastata haasteeseen, jonka sain Lauralta. Haasteen ideana on listata kaksitoista hetkeä elämästä, jotka saavat hymyn nousemaan huulille tai sydämen pakahtumaan ilosta: elämän tähtihetkiä. Tässä ovat nyt ne asiat, jotka ensimmäisenä tulivat mieleeni. Hetkiä on vielä paljon enemmänkin, onneksi. :) Nämä eivät ole missään parhaimmuusjärjestyksessä, vaan sekalaisessa sellaisessa.

001. Ylioppilasjuhlat. Yksi elämäni parhaista päivistä. Se tunne, kun kahdentoista vuoden ahkeran ja vähemmän ahkeran opiskelun ja puurtamisen jälkeen sain painaa yhdessä ystävieni kanssa päähän ylioppilaslakin merkkinä siihen astisen elämän suurimmasta saavutuksesta, oli sanoinkuvailemattoman mahtava. Päivä oli yhtaikaa uskomattoman upea ja hivenen haikea. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en enää palaisikaan syksyllä samalle luokalle kahden ystäväni kanssa, joiden kanssa olin ollut samalla luokalla esikoulusta saakka. Emme enää viettäisi muutaman tytön kesken perjantai-iltapäivää kemiaa opiskellen ja kahvia juoden (kemianopettajamme ja samalla luokanvalvojamme oli tuonut noita iltapäiviä helpottamaan luokkaan kahvinkeittimen ja yleensä hänellä oli mukanaan myös keksejä tai muita herkkuja, kuinka ihanaa? ♥) Myönnän tirauttaneeni muutaman kyynelen kahden luokkalaisemme lukiessa luokkamme puhetta.

002. Koulupaikan saaminen. Yhtäkkiä koulun jatkaminen syksyllä ei ollutkaan enää itsestäänselvyys. Mitä jos en pääsisikään minnekään kouluun, mitä minä sitten tekisin? Onneksi minun ei tarvinnut viedä noita mietteitä pidemmälle kuullessani tulokset kouluunpääsystäni. Elämäni kenties paras tekstiviesti saapui minulle toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä vuonna 2011: "Congratulations! You have been accepted to the Degree Programme in Nursing to JAMK University of Applied Sciences." On edes vaikea kuvailla miltä minusta tuntui, kun sisäistin tuon viestin sisällön. Kaiken hakemisen ja pääsykoehässäkän jälkeen olin päässyt kaikista hakemistani paikoista juuri siihen tiettyyn, mihin eniten halusinkin! Minun ei tarvitsisi viettää syksyäni toimeettomana, vaan minä muutaisin Jyväskylään ja aloittaisin oman itsenäisen elämäni sekä 3½ sairaanhoitajan ammattiin valmentavat opinnot.

003. Kasteella käyminen. Jos ylioppilasjuhlat vietettiin yhtenä elämäni parhaimmasta päivistä, niin kasteella käyminen 17. helmikuuta 2013 kiilaa ehkä elämäni parhaimmaksi päiväksi. Vuosia ja taas jälleen vuosia olin haaveillut siitä päivästä, kun voisin käydä kasteella. Sitten kun yhtäkkiä tajusin, että nyt on oikea hetki ja oikea paikka vihdoin ottaa se uskonaskel uuden kotiseurakuntani edessä. Vielä ainutlaatuisemman päivästäni teki se, että elämäni tärkeimpiä ihmisiä saapui niin läheltä kuin pitkienkin matkojen takaa juhlistamaan tähänastisen elämäni tärkeintä hetkeä. Jälkeenpäin olin hämmentynyt ja suunnattoman onnellinen. Koko loppupäivän liitelin jossain seitsemännessä taivaassa ja olin vain järjettömän kiitollinen elämästäni.

004. Ensimmäiselle ulkomaanmatkalle lähteminen. Kun vajaa kuukausi sitten varasin ensimmäisen ulkomaanmatkani kohteena Lontoo, en ollut uskoa edes itseäni. Minäkö muka olisin lähdössä ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni yksin? Ensimmäisten päivien aikana en edes tahtonut uskoa lähtöäni, vaikka lennot ja osa hotelliyöpymisestä olikin jo maksettu. Täytyy kyllä myöntää, että lähtö tuntuu edelleenkin jotenkin utopistiselta ajatukselta, vaikka siihen on aikaa enää 13 päivää. Ajatella, kahden viikon päästä olen jo viettämässä ensimmäistä iltaani Lontoossa! Samaan aikaan olen totaalisen paineissa ja äärettömän innoissani lähdössä matkaan! Toivottavasti tulevat kaksi viikkoa vierähtävät ohi nopeasti.

005. Ne hetket, kun tajuan olevani täydellisen onnellinen juuri sillä sekunnilla. Näitä hetkiä tulee toisinaan ja usein mitä odottamattomissa paikoissa ja tilanteissa. Välillä kesken koulutehtävän tekemisen katson ikkunasta ulos ja tuntuu, kuin kaikki palaset sillä hetkellä loksahtaisivat kohdalleen. Niinä hetkinä kiitän Jumalaa siitä mahtavasta elämästä, jonka hän on minulle antanut ja jonka varrella hän on askeleitani johdattanut. Jyväskylä-elämäni ylivertaisuudesta olenkin jo moneen otteeseen blogissani hehkuttanut. Tietenkin elämällä on varjopuolensa ja huonot päivänsä ihan joka maailman kolkassa, mutta kaiken kaikkiaan kun kokonaisuutena katsoo vajaata kahta elämääni vuotta Jyväskylässä, ei sydämeni voi täyttyä muuta kuin kiitoksella ja ylistyksellä.

006. Ystävien kanssa vietetyt hetket. Täytyy kyllä myöntää, että Jumala on siunannut elämääni myös maailman mahtavimmilla ystävillä. Monia elämäni hienoimmista hetkistä olen kokenut ystävieni kanssa. Eivätkä ne hetket ole olleet mitenkään ulkopuolisen silmään mahtavia, mutta se fiilis ja olo, joka ystävien keskellä tulee on sellainen, joka ei kummoisia olosuhteita vaadi. Kyseessä saattaa olla nuotion ympärillä vietetty kesäyö, pitkät ja syvälliset keskustelut, kisakatsomo jääkiekon MM-kisojen aikaan, keilaaminen tai ympäriinsä ajeleminen kun ei ole parempaakaan tekemistä. Ei ne olosuhteet, vaan ne ihmiset.

007. Mökkeily. Tämä aktiviteetti ansaitsee aivan oman kohtansa, vaikka siihenkin poikkeuksetta liittyvät nuo ystävät. En nimittäin usko, että maailmassa on olemassa paikkaa, jossa sieluni lepäisi niin perusteellisesti, kuin perisuomalaisella mökillä järvenrannassa. Saunominen pitkän kaavan kautta, uiminen tyynessä järvessä, laiturinnokassa jalkojen uittaminen aaltojen liplatellessa rantahietikkoon, auringonlaskun tai takkatulen tuijottaminen, hiljaisuudesta nauttiminen, kynttilänvalossa istuskeleminen, syöminen ja nukkuminen. Eihän mökillä voi muuta kuin nauttia olostaan sydämen pohjasta. Aino, tiedät mitä tulemme tekemään tulevan kesän aikana paljon. :D

008. Esiintyminen. Olen aina rakastanut musiikkia ja olen laulanut pienestä nassikasta saakka. Joskus ala-asteella mukaan tuli pianonsoitto ja noista ajoista lähtien musiikilla on ollut suuri osa elämässäni. Olen laulanut useissa kuoroissa, nuortenilloissa ja -tapahtumissa erilaisissa kokoonpanoissa ja on sitä sooloiltuakin tullut aika paljon tämän vielä toistaiseksi suhteellisen lyhyen elämäni aikana. Vaikka olenkin aika kova jännittäjä, niin pidän esiintymisestä erittäin paljon. Vaikka olen yleensä kaikkea muuta kuin huomionhakuinen ihminen, niin laulaen esiintyminen on poikkeus tähän sääntöön. :D

009. Kun minua pyydettiin kummiksi. Kyllä siinä muutama kyynel taisi vierähtää, kun serkkuni vaimo kysyi minulta, että haluaisinko tulla heidän kuopukselleen kummiksi. No totta kai halusin, sitähän minä olin konfirmaatiosta saakka odottanut! Nyt tuo nassikka on jo kohta kahden ja puolen vuoden ikäinen ja valitettavasti näen häntä melko harvoin.

010. Ne pienet hetket elämässä, jotka nostattavat hymyn huulille. Minä olen aina ollut suhteellisen hyvä iloitsemaan pienistä asioista. Varsinkin niinä aikoina kun vatsa kenkkuilee kovasti ja terveys tahtoo olla rappiolla, niin hyvinkin pienet asiat saavat minut iloiseksi. Päiväkirjan kirjoittaminen parvekkeella ilta-auringossa, lämmin teekupponen, jakso lempisarjaa, raikas tunne suihkun jälkeen, sängyssä lorviminen aamulla, kevään ensimmäisten lintujen laulu, kynttilöiden polttaminen pimeänä iltana ja niin edelleen. On mahtavaa, kun elämässä tapahtuu niitä super spesiaaleja juttuja, mutta kyllä se perusonnellisuus mielestäni rakentuu siitä, että osaa nauttia niistä arjen pienistä hyvistä asioista.

011. Jumalan osallisuus elämässäni. Kuten olen aikaisemminkin jo maininnut, niin tätä blogia hivenenkään säännöllisemmin lukevat varmaankin ovat jo aika lailla perillä uskonnollisesta vakaumuksestani. Usko on keskeisessä osassa elämääni ja on mahtavaa kun on joku, johon turvata ja luottaa kaikissa elämäntilanteissa. :)

012. Kun mihinkään paikkaan ei satu. Kyllä. Jälleen kerran vähänkään enemmän blogiani seuranneet ovat luultavasti törmänneet valituksiini kenkkuilevasta vatsastani. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että se on kipeä. Jos vatsa ei ole kipeä, niin yleenäs joku muu ruumiinosa, kuten esimerkiksi pää, hoitaa sen, etten liikaa ehdi nauttimaan olostani. Joskus harvoin kuitenkin käy niin, että minua ei satu mihinkään ja olo on muutenkin täydellinen. Ne ovat kieltämättä aika hienoja hetkiä, koettiin ne sitten yksin nököttäessä sohvannurkassa tai riehuessa porukalla jossain, jolloin sillä vatsalla normaalisti olisi tapana kenkkuilla. No okei, en minä ihan 24/7 ole kipeä jostain, mutta sen verran usein, että tämä on mainitsemisenarvoinen asia elämän tähtihetkiä-listauksessa.

Näitä juttuja mietiskellessä ja muistoja läpikäydessä tuli kyllä aika mahtava fiilis. :) Vaikka elämä potkii välillä päähän, niin voi pojat minulla ovatkin asiat loppujen lopuksi aivan mielettömän hyvin! Huomasin myös, että aika paljon tuli kaikkia ylisteleviä sanoja käytettyä, mutta kun joitakin asioita on vain kertakaikkisen vaikea kuvailla sanoin. Minä voisin haastaa elämän tähtihetkiä jakamaan Elisan, Kiiran, Laapan ja Luisan. :)

Uneksittua

Minä suorastaan palan halusta jakaa kanssanne muutaman unen, jonka olen viime aikoina nähnyt. No en nyt ehkä ihan pala halusta, mutta mielelläni jaan kanssanne muutaman unen. Olen aina ollut tavallista kovempi uneksimaan ja asiat, jotka paljon pyörivät mielessäni, miltei poikkeuksetta tulevat uniini. Ei siis ole varmaankaan mikään suuri yllätys, että Lontoon-matkan varaamisen jälkeen olen alkanut uneksimaan tuosta matkasta. Toistaiseksi en ole reissusta nähnyt unta kuin kaksi kertaa, tai ainakaan ei unista ole muistikuvia jäänyt muuta kuin tämän kahden unen verran. Mutta sitten siihen asiaan.

Ensimmäisessä unessani oli vihdoin koittanut päivä, jolloin aloittaisin matkani. Olin suunnattoman innoissani, enkä millään meinannut pysyä nahoissani, kun tuli vihdoin aika aloittaa matka lentokentälle. Unessa olin lähdössä matkalle lapsuudenkodistani ja lentoni lähti Seinäjoen lentokentältä. :D Lähdin matkaan Seinäjoelle sellaisella pienellä minibussilla ja yllättäen bussissa olikin yksi tai kaksi tuttavaani, en muista edes keitä he olivat ja montako heitä oli. Sattumalta hekin kuitenkin olivat lähdössä matkaan samana päivänä, kohde taisi kuitenkin olla eri. Siinä muistan sitten istuneeni ja katsoneeni maisemia, kunnes yhtäkkiä havahdun siihen, että tänäänhän on toukokuun kolmas päivä. Myös unessani matkani oli tarkoitus alkaa 27. toukokuuta, mutta jostain kumman syystä olin pakannut kimpsuni ja kampsuni ja päättänyt lähteä matkaan toukokuun kolmantena päivänä. :D Muistan kuinka minua unessa nolotti ihan hirvittävästi ja olin vain ihan hiljaa ja suunnittelin, kuinka menen kentälle ja lähden seuraavalla bussilla takaisin kotiin odottamaan oikeaa matkapäivää. :D

Toisessa unessa olin jo päässyt Lontooseen saakka. Uni alkoi muistaakseni vasta lentokentältä, kun olin juuri saapunut Lontooseen. Minulla oli joku hirvittävän suunnattoman mahdoton hinku päästä shoppailemaan ensimmäisenä asiana perille päästyäni ja niimpä ryntäsin ensimmäisenä koneesta ulos päästyäni ulos lentokentältä ensimmäiseen riepukauppaan, mihin törmäsin. Siellä sitten aloin katsella ja kierrellä. Huomasin, että lähelläni hiippaili myyjä ja ajattelin, että hän tulee varmaan kysymään kohta minulta jotain ja valmistauduin vastaamaan hänelle englanniksi. Myyjä odotetusti tuli luokseni, mutta alkoikin puhua minulle suomea! En edes muista mitä hän sanoi tai kysyi, mutta olin niin hämmästynyt siitä, että hän puhui suomea, etten saanut oikein sanottua mitään. :D Mietin vain, että miten ihmeessä hän tietää minun olevan suomalainen. 

Nooh, myyjä kaikkoaa luotani sen jälkeen kun olen yrittänyt hymistä hänelle jotain. Saan shoppailuni hoidettua ja ilmeisesti olen jotain riepuja löytänytkin, sillä poistun kaupasta muovipussin kanssa. Sitten tajuankin suureksi järkytyksekseni, että olen lähtenyt lentokentältä niin kovalla kiireellä, että olen jättänyt matkatavarani sinne. :D Palaan takaisin lentokentälle ja pyöriskelen asiakaspalvelutiskien luona hetken, ennen kuin menen esittämään asiani. Yllättäen viereisellä tiskillä on joku tuttu koulusta, joka kamppailee saman ongelman kanssa. Naureskelemme hieman nolona tilanteelle ja henkilökunta auttaa meitä ongelmamme kanssa. Muistan kuinka katsoin häpeillen alaspäin ostoskassiani miettien, että ajatteliko henkilökunta, että noinko kova kiire tytöllä on shoppailemaan, ettei edes matkatavaroita ehdi ottaa mukaansa. :D Samalla huomaan, että matkan varrelta minulle on mukaan tarttunut myös paketillinen ruisleipää. Ilmeisesti viikko ilman ruisleipää tuntui sietämättömältä ajatukselta ja sitä täytyi löytää ensimmäisenä. Siihen uneni sitten päättyikin. Luultavasti sain matkatavarani ja pääsin aloittamaan viikon mittaisen reissuni matkatavaroideni ja ruisleipäpussin kanssa.

Sellaista siis täällä päin. :D Ainakaan ensimmäinen ei mikään enneuni ollut, sillä toukokuun kolmas päivä taputeltiin jo eilen. Enkä kyllä usko olevani niin tonttu, että lähden lentokentältä ilman matkatavaroitani. En muutenkaan usko haluavani ensimmäisenä shoppailemaan monien tuntien matkustamisen jälkeen. Lontoo-unille ei vielä ole saatu jatkoa, mutta toivottavasti niitä tulee vielä lisää. :D

Vappu 2013

Vappu on nyt taas tältä erää juhlittu ja ajattelin muutaman kuvatuksen verran palata omaan vappuuni vuosimallia 2013 ja kertoa, että mitä kaikkea typerää sitä tulikaan tehtyä. Ymmärtänette varmaan, että minulta on kuitenkaan mitään sensaatiomaisia paljastuksia turha odottaa, monen mielestä vietin varmaankin varsin tylsän version vapusta. Tai ainakaan siihen ei kuulunut pisaraakaan alkomahoolia. Mutta pidemmittä puheitta, tässä siis minun vappuni. :)

Minun vappuni alkoi vappuaattona  pediatrian tentin jälkeen. Tentti meni onneksi todella hyvin, joten hyvillä mielin sai lähteä nauttimaan vapusta ja vapaapäivästä, ennen kuin ajatukset pitäisi taas vielä muutaman päivän ajaksi suunnata opintojen loppuunsaattamiseen tämän kevään osalta. Kävin kotimatkalla myös kirjastossa lainaamassa tuon edellisen postauksen teoksen, jonka parissa sitten vietinkin jokusen tuntisen kotiinpääsyn jälkeen. Meillä oli suunnitteilla iltamat porukalla erään hyvän ystäväni luona ja ensin ajattelin, etten jaksa lähteä sinne ollenkaan. :D Olin niin väsähtänyt tuon tentin jälkeen, mutta en edes malttanut nukkua, kun halusin lukea loppuun tuon kirjan. Kerran vuodessa sitä kuitenkin vain vappua vietetään, joten lähdin kuitenkin iltasella ystäväni luokse. Onneksi lähdin.

Lumian kuvanlaatu huonossa valaistuksessa ei ole kummoinen..

Illan ohjelmaan kuului lähinnä munkkien leipomista, yleistä hengailua, jutustelua ja syömistä. Ei mitään erikoista, mutta ei hauskan illan hyvien ystävien kanssa tarvitse mitenkään erityisen kummoinen ollakaan ollakseen mieleenpainuva ja mukava. :) Eräs ystäväni kotopuolesta sitten soittelikin illan suussa, että hän suunnitteli toisen ystävämme kanssa lähtöä Jyväskylään ja hän kyselikin, että oliko täällä minkälaista ohjelmaa. Vaikka täällä ei mitään maata mullistavaa tapahtunutkaan, niin nämä kaksi päättivät lähteä ajamaan noin kahden tunnin matkan Jyväskylään viettääkseen täällä muutaman tunnin. :D Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Illan ollessa vielä nuori, alkoi porukka hajaantumaan ja me päätimme Elisan ja näiden Pohjanmaan vieraiden kanssa lähteä katsomaan, miltä se tivoli näyttää yövalaistuksessa.

Kuva lainattu Elisan blogista. :)

Pojat kävi vähän purkamassa energiaa törmäilyautoissa, ennen kuin toinen heistä vakaasti päätti menevänsä tuohon yllänäkyvään Mega Flippiin, jonka uskoisin olevan tivolin hurjin laite. Kilvan me häntä kiusoittelimme, että et uskalla, et muuten uskalla. Ja kuinka ollakaan. Siellä se tuossa ylläolevassa kuvassa istuu ja kyydin jälkeen kertoi vielä nauttivansa erittäin paljon ja haluavansa uudelleen. Ihan seko tyyppi. Minua ei tuohon vemputtimeen saisi, vaikka maksaisi. Eipä minua kyllä saisi mihinkään muuhunkaan laitteeseen, ettei sen puoleen. :D Sillä väliin, kun ystävämme jonotti Mega Flippiin, niin minä ja Elisa kuvautimme itsemme vapun kunniaksi. Hieman ennen puolta yötä oli sitten aika kotiutua ja mennä kauneusunille.

Vapun juhlinta jatkui keskiviikkona. Hieman eri sapluunalla mentiin, kun mikä oli alkuperäinen suunnitelma, sillä vatsani laittoi taas ranttaliksi aamulla. Tämä ei varmaan ole mitenkään erityisen yllättävää kenellekään? Siitä on kyllä ollut niin paljon harmia viimeaikoina. No anyway, täytyyhän tästäkin tilanteesta löytyä se hyvä puoli. Nimittäin se, että ylipäänsä pääsin lähtemään vapunviettoon vielä keskiviikkona, enkä joutunut kokonaan jäämään kotiin vällyjen alle piiloon pahaa maailmaa.

Onneksi pääsin lähtemään, sillä olin jo kaksi vuotta odottanut saavani laittaa vappuna päähäni ylioppilaslakin, mutta minä kehveli menin viime vuonna unohtamaan sen lapsuudenkotiini. Tänä vuonna oli vaarana käydä samoin, sillä suunnitelmista poiketen en mennytkään käymään kotona viime viikonloppuna, jolloin minun oli tarkoituksena lakki vihdoin tänne kotiuttaa. Onneks nuo kaksi ystävääni päättivät lähteä vapun viettoon tänne ja tajusin pyytää toista heistä hakemaan lakin meiltä kotoa. Tämän pohjustuksen jälkeen siis asunani toimi ah niin ihana ylioppilaslakkini ja kämppikseltäni lainaamat haalarit, sillä en omista omia ollenkaan.

Kiertelin sitten ylpeänä asustani hieman keskustaa ja Harjun viertä ihmetellen valtavaa piknik-kansan joukkoa, joka tänäkin vuonna oli rinteille kokoontunut. Keskustassa oli jos jonkinlaista kojua ja putiikkia, mutta Big Ben mielessäni siintäessä minun ei tehnyt mieli ostaa mitään, vaikka rahaa automaatilta nostinkin sitä varten, että jos sitä nyt jotain pientä ostaisi. En ostanut. Ei harmittanut. Joskus neljän perästä olin sitten vihdoin ja viimein valmis liittymään meidän piknik-seurueeseemme, joka oli kuitenkin suureksi harmikseni juuri hetki sitten hajaantunut. Tallustelin siis vain Harjun läpi seuraten ihmisten piknik-ilakointia ja suuntasin kotia kohti. Matkalla sain kuitenkin päähänpiston kävellä vähän kämpän ohi ja käydä tivolista hakemassa itselleni varsin ylihinnoitellun hot dogin, sillä jääkaapissa oli jälleen paikalla vain pelkkä valo (nyt siellä on jo onneksi paljon muutakin). Ilta jatkui nörtteilyn, lueskelun ja päiväkirjan päivittämisen merkeissä.

Sellainen oli minun vappuni. Millainen oli sinun?

Todd Burpo & Lynn Vincent: Taivas on totta

Kävin toissapäivänä kirjastosta lainaamassa Todd Burpon ja Lynn Vincentin kirjoittaman kirjan Taivas on totta, jota tuossa taannoin ystäväni luona muutamien sivujen verran lueskelin. Siitä lähtien olen tuon kirjan halunnut lukea ja nyt kävin sen kirjastosta lainaamassa. Aloitin kirjan lukemisen tuona samana päivänä ja tarina olikin yllättäen niin mukaansatempaava, että en pystynyt keskeyttämään kirjan lukemista kuin muutamaksi pieneksi hetkeksi ennen kuin se jo loppuikin.

Kirja kertoo koskettavan tarinan Burpojen perheestä. Viimeinen vuosi on ollut perheelle rankka, sillä ensin perheen isä Todd katkaisee jalkansa, jonka jälkeen hänellä todetaan munuaiskiviä ja kuukautta myöhemmin hän löytää rinnastaan kyhmyn, joka todetaan rintasyövän esiasteeksi. Kun valo alkaa vihdoin kajastaa tunnelin päässä Burpon perheelle ja Todd alkaa tervehtyä, sairastuu perheen nelivuotias Colton -poika vakavasti. Tulehdus umpisuolessa diagnosoidaan virheellisesti vain tavallisesti vatsapöpöksi, mikä johtaa umpisuolen puhkeamiseen ja ensin yhden, lopulta useiden märkäpaiseiden muodostumiseen vatsaontelossa. Leikkauksen aikana Colton vierailee taivaassa ja palaa kertomaan kokemuksistaan vanhemmilleen.

Kirja on upea kuvaus pienen Colton -pojan taivasmatkasta. Tätä ei voi muuta kuin suositella.

*****

Hyvää vappua!

Pitäkää hauskaa, juhlikaa fiksusti ja pitäkää kavereista huolta! :)