I'm sexy and I know it

Life

Eilen oli huippu päivä! :) Neljään saakka kärsin tylsyydestä kotona, kunnes lähdin kahden ystäväni kanssa Alajärvelle toisen ystävän luokse lettujen paistoon ja muuten vain hengailemaan. Paistoimme valtavan kasan lättyjä, söimme karkkeja ja muuta yhtä epäterveellistä ja vietimme aikaa yhdessä. Myöhemmin illalla päätimme sitten mennä keilaamaan yhdessä. Muuten kaikki meni loistavasti, mutta katkaisin KOLME kynttä. Uudenvuodenlupauksen motivoimana olen todellakin lopettanut kynsienpureskelun ja kynteni ovat pitkät. Nyt ne kokivat pienen kolauksen. :D Onneksi ne ovat uusiutuva luonnonvara. Tunnin pallon heittelyn jälkeen menimme vielä takaisin ystävämme luokse ja katsoimme Jim Carreyn tähdittämän elokuvan Herra Popper ja pingviinit. Oli muuten huippu elokuva! Suosittelen ehdottomasti katsomaan. :)

Joskus sitä oikein joutuu miettimään, että mitä on tehnyt ansaitakseen noin ihania ystäviä. Totuushan on kuitenkin se, että emme me heitä ole ansainnetkaan, vaan he ovat lahja. :) Joita tulee vaalia. Eilen oli vain taas sellainen olo, että olen äärimmäisen iloinen siitä, että ympärilläni on näin paljon näin ihania ihmisiä. Sitä jaksaa elämää aivan eri tavalla, kun on ihmisiä, jotka saavat aina hyvälle tuulelle. :)

Yesterday was awesome! :) Until four I suffered from being really bored but then I left to Alajärvi with my friends. We went one friend's place to bake pancakes and spent time together. We baked a huge pile of pancakes, ate candies and all other unhealthy stuff and hang out. Later in the evening we went bowling. Everything was perfect but I broke three fingernails! :( After I made my new year resolution I haven't bitten my nails and my nails have grown a lot! But now three of them are not so long anymore. :( Luckily nails are growing back quite quickly. After bowling for an hour we went back to my friend's place and started watching movie Mr. Popper's Penguins. It was really good! If you haven't seen that, I recommend you to watch it. :)

Sometimes I really start to think what I have done to deserve so great friends. Actually the truth is that I'm not deserving them but they are gift. :) Which we have to treasure. Yesterday I just agen felt really happy about having so amazing people around me. It really makes life easier when you have friends who can always make you feel better. :) 

Tänään minulla oli treffit hammaslääkärin kanssa. Kahdeksan herätys ei napannut laisinkaan, eikä yleensäkään koko hammaslääkäriin lähtö. Minulla paikattiin yksi hammas vasemmalta yläleuasta ja yksi oikealta alaleuasta, joten oli melko hauska fiilis, kun koko naamavärkki oli muutaman tunnin täysin kanveesissa. Nyt kuitenkin kaikki suussa olevat hampaat ovat kunnossa ja seuraavat treffit lekurin kanssa tarvitsee järjestää vasta vuoden kuluttua, elleivät hampaat ala mädäntyä suussa ja varista ulos. Ei kyllä tule kieltämättä yhtään ikävä hammaslääkärikäyntejä. Pitää pitää huoli, ettei niitä tulekaan ennen kuin sitten vuoden päästä.

Niin ja tuossa kuvassa vasemmalla esittelen kaunista hymyäni tällä hetkellä ja oikealla sitä, kuinka hemaisevalta näytän syödessäni jogurttia. :) Ihme, kun kukaan ei ole tullut vielä kosimaan minua.

Today I had a date with dentist. Waking up because of that at 8am wasn't so nice at all. I was so tired and didn't feel like going to dentist. Well who really goes there just for fun? I had caries in two teeth: other was in the left side of my upper jaw and other in the right side of my lower jaw. So I felt quite funny after dentist had finished her job because I didn't feel my mouth almost at all. Luckily all teeth in my mouth are now okay and next time I have to meet dentist after a year if everything goes well and my teeth are not starting to rot and falling out of my mouth or something. I'm not going to miss those meetings. :D I try to make sure that I really don't have to visit there before year passes by.

That picture above. :D Left shows who sexy I look when I smile at the moment and right how I look when eating yoghurt. I wonder why anyone haven't ask me to marry him yet.

Grandma

Tämä päivä sisälsi myös menneiden muistelua. Kävin äitipuoleni kanssa tukiasunnossa, jossa mummoni asui ennen kuolemaansa. Asunto on tällä hetkellä tyhjillään. Saatoin edelleenkin nähdä mummon keittämässä minulla aamupuuroa kuuden aikoihin, kun heräsin hänen sängyn viereltään pedatusta vuoteesta. Muistan vieläkin ne valkoiset posliinilautaset, joissa oli sinisellä erilaisia kuvioita. Itse söin puuroni aina lautasesta, jonka pohjalle oli maalattu kalastaja lammen laidalla narraamassa ongella kalaa. Muistan kuinka söin aina innoissani puuroa odottaen, milloin se kalastaja ilmestyy lautaseni pohjalta. Vessassa peilin edessä olevalla hyllyllä mummo aina säilytti tekohampaitaan ja minusta ne olivat todella hauskan näköiset.

Vietin aina mummon luona aikaa, usein silloin kun isä kävi metsästämässä minun ollessani pieni. Viihdyin hänen luonaan erittäin hyvin ja odotin aina tapaamistamme. Hieman yli kaksitoista vuotta sitten isä oli lähdössä jälleen käymään mummon luona ja pyysi minua mukaansa. Sanoin tulevani seuraavalla kerralla. Seuraavana päivänä setäni vaimo, joka on töissä tuossa tukiasuntojen vieressä vanhainkodilla, tuli käymään luonamme. Se ei ollut iloinen tapaaminen. En kuullut isäni ja setäni vaimon keskustelua, mutta jostain syystä vain tiesin. Mummo ei tuona aamuna ollut enää herännyt.

Voi kunpa olisin edellisenä iltana tiennyt sen olevan viimeinen mahdollisuuteni tavata rakas mummoni. Olisin mennyt hänen luokseen, kertonut hänelle rakastavani häntä enemmän kuin mitään muuta ja antanut hänelle lämpimän halauksen. Olisin sanonut hänelle, että taivaassa tavataan. Harvoin sellaista tilaisuutta kuitenkaan suodaan. Tässäkin tapauksessa mummoni kuoli aivan äkkiarvaamatta ilman minkäänlaista ennakkovarotusta. Hyvästeille ei jäänyt aikaa. Vielä eilen mummo oli ollut elossa, seuraavassa hetkessä häntä ei enää ollutkaan.

Kaksitoista vuotta. Ja tänään kävin ensimmäistä kertaa mummoni kuoleman jälkeen tuossa asunnossa, jossa hän asui yli vuosikymmen taaksepäin. Toivoisin, että mummoni voisi olla täällä vielä tänäkin päivänä. Kumpa hän olisi ollut kirkossa istumassa silloin kun kävelin ikäluokkani kanssa kirkkoon albat päällä juhlistaessani konfirmaatiotani. Voi kuinka toivonkaan, että hän olisi ollut viime kesänä tuolloin erittäin kauniina päivänä juhlistamassa lakitustani ylioppilaaksi. Kumpa olisin voinut soittaa hänelle riemuiten opiskelupaikkani saannista. Kumpa voisin vielä viettää kallisarvoisia hetkiä hänen kanssaan. Mutta hän on mennyt. Eikä enää tule takaisin. Toivottavasti mummo voisi vielä katsella minua pilven laidalta ja olla ylpeä. ♥ Taivaassa tavataan, rakas mummo.

Wings

This day was also for looking back to the olden days. I visited with my stepmother the apartment where my grandma lived before she died. I felt like I still could see grandma making porridge for us at 6am when I woke up next to her bed where there was little bed for me on the floor. I still remember those white porcelain plates with blue decoration. I always ate the porridge from plate in which was a man fishing an edge of pond. I remember how I ate porridge with excitment to see the fisherman agen. In the toilet in front of mirror there was little shelf where grandma always kept her denture. They were so funny looking there in toilet self. 

I always spent time at grandma's place, usually when my dad went hunting when I was little. I really enjoyed it there with her. Little bit over twelve years ago dad was going to visit grandma agen and he asked me to come with him. That time I said that I'm coming next time. Next day came and my uncle's wife came to us. It wasn't happy meeting at all. I didn't hear the conversation between dad and uncle's wife but I really did't had to. I just knew. That morning my grandma didn't wake up. 

Oh I wish I had known then that that was the last change to meet my dear grandma. I would have gone to her, said to her how much I love her and gave her the most warm hug in the whole world. I would have said to her that we'll meet agen one day in the Heaven. Usually we don't get those opportunities. In this case death was unpredictable and didn't gave us any clue that it is coming so soon. There were no time for good byes. It was just yesterday when grandma was alive and next moment she wasn't there anymore.

Twelve years. And today I visited for the first time after grandma's death in that apartment where she lived over a decade ago. I wish that she could still be there. I wish that she would have been there sitting in the church in that day when I came to the church with my friends in confirmation day. I wish she could have been there almost one year ago in the most beautiful summer day when I graduated from high school. I wish I could have call to her when I received the information that I'm accepted to school. I wish I still could share some precious moments with her. But she is gone and won't come back. I hope she could see me from the edge of the cloud and be proud of me. ♥ I'll see you in the Heaven, dear grandma.