Syksyn väriloistoa

Moikka taas! En ole oikein liiemmin noilta Lontoo-postauksilta tänne jaksanut kuulumisia päivitellä, joten ajattelin nyt yhden postauksen verran kertoilla, että mitä minun elämässäni tällä hetkellä onkaan meneillään. Pääasiassa ajattelin tällä kertaa keskittyä opintojeni etenemiseen, joten jos opiskelumaailma ei kiinnosta, niin hyppää suoraan postauksen loppupuolelle. Aloitin tosiaan nyt elokuun lopulla kolmannen vuoteni Jyväskylän ammattikorkeakoulussa hoitotyön koulutusohjelmassa. Kaksi ensimmäistä vuotta olivat kaikenkaikkiaan todella intensiivisiä ja olenkin todella helpottunut, että seuraavasta lukuvuodesta on tulossa hieman joustavampi kaikkien aikataulujen suhteen. Ei sillä, opiskella pitää edelleenkin, mutta ei ihan niin niska limassa kuin aiempina vuosina. 

Suurimmalla osalla luokkatovereistani opiskelu jatkuu vähintäänkin yhtä intensiivisenä kuin tähänkin saakka. Omaa opintosuunnitelmaani on kuitenkin hieman muokattu, mistä johtuu tämä joustavuus omalla kohdallani. Opintosuunnitelmani rukkaaminen johtuu siitä, että kaksi hyvää ystävääni luokaltani aikovat valmistua jo ensi keväänä, siis puoli vuotta tuota tavoiteaikaa aikaisemmin, mutta haluan kuitenkin tehdä heidän kanssaan opinnäytetyön. Itse ajattelin valmistua tuossa kolmen ja puolen vuoden tavoiteajassa, sillä vaikka minäkin olisin varmasti kyennyt rutistamaan valmistumiseni jo ensi kevääseen, niin en näe siinä mitään järkeä. Olen kuitenkin vasta 21-vuotias, eikä minulla ole mikään kiire valmistua. Mieluummin panostan kunnolla näihin loppuihin opintoihini, kuin raadan väsymykseen saakka niska limassa.

Normaalia kaavaa noudattaen olisi tämä syksy sisältänyt minullakin koko syksyn mittaisen harjoittelurupeaman, eli neljä kuukauden mittaista harjoittelujaksoa kentällä. Tämän lisäksi olisi sitten vielä täytynyt saattaa alkuun tuo opinnäytetyö, jos olisin sen edelleen halunnut ystävieni kanssa tehdä. Sen sijaan teenkin tänä syksynä vain kaksi kuukauden mittaista harjoittelua ja nuo kaksi jäljelle jäävää kuukauden pätkää käytän sitten opinnäytetyön tekemiseen. Nuo kaksi jäljelle jäävää harjoittelua siirtyvät sitten ensi keväälle, minkä lisäksi minun pitäisi luultavasti tuolloin suorittaa viimeiset viisi opintopistettä vapaavalintaisia opintoja. Opinnäytetyökin tulisi saattaa päätökseensä tuon kevään aikana. Ensi syksylle jäisi sitten syventävät opinnot ja niihin liittyvä pidempi harjoittelujakso. Näiden lisäksi minulla on vielä yksi farmakologian ja yksi lääkelaskujen tentti odottamassa suoritusta. Jos kaikki menee niinkuin pitäisi niin ensi vuonna joulun alla minulla pitäisi olla kädessä sairaanhoitajan paperit. :)

Olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän muokattuun opintosuunnitelmaani. Viime syksy ja kevät olivat minulle kaikenkaikkiaan niin opintojen kuin henkilökohtaisen elämänikin puolella todella rankkoja, enkä tiedä olisinko jaksanut pakertaa kaikkia neljää harjoittelua tämän syksyn aikana. Olen myös tyytyväinen että saan tehdä opinnäytetyön näiden kahden ystäväni kanssa, sillä vaikka minulla olisi ollut puoli vuotta täysin opinnäytetyölle pyhitettyä aikaa ensi syksynä jos olisin päätynyt tekemään työni yksin, en olisi siihen halunnut ryhtyä. Olemme ystävieni kanssa näiden kahden vuoden aikana tehneet todella paljon sekä ryhmätöitä että projekteja yhdessä ja tulemme todella hyvin toimeen. Kumpikin ystävistäni ovat myös aikaisemmin tehneet päättötöitä, joten heillä on senkin puolen enemmän kokemusta aiheesta kuin minulla. Todella suuren helpotuksen englanninkielisen opinnäytetyön tekemiseen tuo myös se, että toinen ystävistäni on natiivi englannin puhuja, joten hänen hellään hoivaansa voimme huoletta jättää kieliopin tarkistuksen. Luultavasti se olisi aiheuttanut itselleni hirvittävän määrän harmaita hiuksia ja kohonneita verenpaineita yksin hoidettuna.

Aloitin tosiaan elokuun lopussa tuon syksyn ensimmäisen harjoitteluni, joka tähän mennessä on järjestyksessään neljäs. Tämän harjoittelun suoritin keskustan terveysasemalla sairaanhoitajan vastaanotolla. Paikkavalintani oli varsin summanmutikassa tehty, eikä minulla juurikaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä odottaa edessä olevalta harjoittelulta. Terveysasemalla viettämäni neljä viikkoa olivat kuitenkin ehkä tähänastisista harjoitteluista mieluisimmat ja voisin todellakin kuvitella tulevaisuudessa työskenteleväni samankaltaisessa ympäristössä. Sairaanhoitajan työ omalla vastaanotolla on todella monipuolista ja itsenäistä päätöksentekoa vaativaa. Totta kai ympärillä on joukko osaavia kollegoita, joita konsultoida tarvittaessa, mutta omaa päätöksentekokykyään todellakin saa käyttää. Näin myös terveysaseman toimintaa muutenkin melko monipuolisesti, sillä tutustuin hoitajien työnkuvaan niin tarkkailussa, diabeteshoitajan vastaanotolla kuin depressiohoitajankin luona. Tuosta neljän viikon jaksosta minulle jäi todella hyvä fiilis ja uskon oppineeni aimon annoksen uusia taitoja tulevaisuuden työtäni varten, tein sitä sitten missä tahansa.

Nyt meneillään onkin sitten tämän syksyn ensimmäinen neljän viikon mittainen opparisiesta. Kolmas viikko menossa ja täytyy myöntää kyllä, että ensimmäiset kaksi menivät aika pitkälle lorviessa (ja vähän kyllä töitäkin tehdessä, siitä lisää myöhemmin). Nyt tämän viikon alussa päätin sitten aloittaa opinnäytetyön tekemisen todenteolla ja olenkin jo päässyt varsin hyvään vauhtiin sen kanssa. Kaikki lopputöiden kanssa painineet kuitenkin tietävät varmasti sen tunteen kuinka tuntuu ettei mitään oikeasti tekisikään, kun mitään lopullista vielä ole voinut kirjoittaa ylös. Tällä hetkellä, ja luultavasti vielä hyvän aikaa, siis etsin, lueskelen ja kirjoitan muistiinpanoja lähdemateriaaleista, joiden pohjalta voin sitten lähteä kokoamaan omaa osuuttani opinnäytteemme teoriasta. Tällä hetkellä menossa tutkimus aiheesta Distance Education in Nursing. Opinnäytetyömme aiheena on verkko-opiskelu sairaanhoitajaopiskelijan näkökulmasta.

On tämä ajanjuoksu ihan käsittämätöntä. Muistan vielä kuin eilisen päivän kun muutin Jyväskylään ja aloitin opintoni ammattikorkeakoulussa. Nyt olen sitten jo ylittänyt puolenvälin rajapyykin opintojeni kanssa ja valmistun hieman reilun vuoden päästä. Kohta edessä on jälleen se tilanne, että mitä tehdä elämällä, kun tämä vaihe on ohi. On niin turvallista olla tietoinen siitä, mitä tekee seuraavat kolme ja puoli vuotta. Minä kuitenkin tiedän tulevaisuuteni vain seuraavan hieman reilun vuoden päähän, sen jälkeen edessä on jälleen uusi musta aukko. Kohta pitäisi alkaa tehdä päätöksiä sen suhteen, että mitä haluaisin tehdä valmistumiseni jälkeen ja kuinka kauan. Jonkin verran olen näitäkin ajatuksia viime aikoina päässäni pyöritellyt koska, kuten kaikki tiedämme, vuosi vierähtää hirvittävän nopeasti. Olenkin ajatellut jakaa tulevaisuudenpohdintojani teidän kanssanne jossain vaiheessa. En tee sitä kuitenkaan nyt, sillä sen jälkeen tätä postausta ei jaksaisi lukea loppuun saakka kukaan. Tosin tokkopa jaksaa nytkään. :D

Se kuitenkin niistä opinnoista tältä erää. Kuten tuossa aikaisemmin mainitsinkin, niin olen myös tehnyt syksyllä töitä. Olen jo pitkään haudutellut mielessäni ajatusta työnteosta opintojen ohella. En kuitenkaan tähän mennessä ole löytänyt mitään sopivaa pestiä, sillä halusin työn, joka vaatisi vain jokusen tunnin viikkopanostusta. Mielessäni alusta saakka oli henkilökohtaisen avustajan homma, sillä siitä voisi olla hyötyä tulevaisuuttani ajatellen ja niissä hommissa nuo vähäiset tuntimäärät näkyivät myös olevan yleisempiä. Tähän syksyyn saakka kuitenkin venytin tuota varsinaista työnhakemista, kunnet päätin, että nyt aion todellakin etsiä sitä työtä itselleni. Ylimääräinen tienesti kun ei ole koskaan opiskelijalle haitaksi enkä panisi lainkaan pahakseni, jos voisin lopettaa opintolainan nostamisen tähän paikaan. Mitä vähemmän sitä tarvitsee nostaa, sen parempi. Suhteellisen lyhyen aktiivisen työnetsinnän jälkeen minulla tärppäsikin: henkilökohtaisen avustajan toimi tuetun asumisen yksikössä. Asiointia, seuranpitoa ja vapaa-ajan viettoa maksimissaan kahdeksan tuntia viikossa. Nyt olen tehnyt töitä reilun kuukauden verran ja täytyy sanoa, että olen kyllä todella tyytyväinen. Kuukausipalkka ei tietenkään tuolla tuntimäärällä ole päätä huimaava, muta jokainen opiskelija kyllä tietää kuinka paljon parinsadankin lisäys tuloihin kuussa saa todellisia ihmeitä aikaan. :) Olen kyllä todella kiitollinen tästä työpaikasta!

Sitten voitaisiin hetkeksi siirtyä ihan lähiaikojen kuulumisiin, nimittäin näihin kuviin. Tiistaina heräilin puoli kahdeksan aikoihin ihan omia aikojani. Ylösnoustuani päätin, että ennen opparin pariin paneutumista voisinkin käydä tekemässä pienen aamulenkin. Lenkki venyikin aina tunnin mittaiseksi, kun pysähdyin välillä ihailemaan ja kuvailemaan syksyistä maisemaa. Onneksi kävin napsimassa noita kuvia tiistaiaamuna, sillä aika moni puu on jo tiputtanut lehtensä (toki väriloistoa löytyy edelleen) ja eilen sekä tänään ulkona on näyttänyt olevan hieman ankeampi ilma. Täytynee vielä joku päivä käydä koittamassa syksyräpsyjen ottoa, ennen kuin on aika siirtyä siihen ikävämpään osaan syksyä: harmaaseen, sateiseen, pimeään ja loskaiseen.

Minä kyllä pidän syksystä ja varsinkin tämä syksy on hellinyt meitä ilmoillaan aivan erityisesti. En kuitenkaan pidä loppusyksystä enkä alkutalvesta, kun on vain pimeää kellonympäri eikä aurinko tahdo enää jaksaa nousta moneksikaan tunniksi päivää valaisemaan. On pimeää kun lähtee aamulla töihin, mutta se valoisa aikakin kestää vain sen aikaa kun on siellä töissä ja taas on pimeää kun pääsee kotiin. Olen jo vuosikaudet tiedostanut mielialassani muutoksia noihin aikoihin ja voisinkin sanoa kärsiväni jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta: mikään ei tahdo kiinnostaa ja väsyttää vaan koko ajan. Tai en voisi sanoa että tilani nyt mitään masennusta olisi, mutta tietänette mitä tarkoitan. :) Tänä vuonna ajattelin myös syödä talven läpi D-vitamiinia, jos senkin riittävästä saannista olisi jonkinlaista hyötyä. Tunnistaako joku muu kaamoksen aiheuttamia oireita syksyn ja talven pimeinä ajanjaksoina?

Nyt on aika palata kuitenkin jälleen sen opinnäytetyön pariin, että saisin tänäkin päivänä lähdemateriaalia luettua. Nautitaanhan noista kauniista syysilmoista kun niitä on vielä jäljellä! Pus!